HE 44/2012

1.1Lainsäädäntö ja käytäntö

1.2Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

Kansainväliseen tarkasteluun valittiin Norja, Ruotsi, Tanska ja Hollanti. Tarkasteltavissa maissa on sekä ammatillisesti että tieteellisesti profiloitunutta korkeakoulutusta, keskitetyt hakujärjestelmät ja kooltaan vertailukelpoiset korkeakoululaitokset.

Tarkastelussa mukana olevat maat eroavat esimerkiksi siinä, minkä ikäisinä korkeakoulutus aloitetaan ja kuinka kauan siirtyminen korkeakoulutukseen soveltuvan pohjakoulutuksen suorittamisen jälkeen kestää. Hidas siirtyminen korkeakoulutukseen on Suomessa muiden Pohjoismaiden tavoin yleistä. Vain alle puolet korkeakouluopiskelijoista siirtyy korkeakoulutukseen välittömästi toisen asteen koulutuksen päättämisen jälkeen. Pohjoismaita koskevan tarkastelun tarkoituksena on selvittää, ovatko maat pyrkineet nopeuttamaan korkeakoulutukseen siirtymistä ja mitä keinoja ne ovat siinä käyttäneet.

Eurostudent IV tutkimukseen osallistuneista 23 maasta ainoastaan Norjassa, Turkissa ja Tanskassa siirtyminen korkeakoulutukseen edeltävän koulutusasteen päättämisen jälkeen kestää kauemmin kuin Suomessa. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista 54 prosenttia oli vastaanottanut opiskelupaikkansa alle vuoden sisällä toisen asteen tutkinnon suorittamisesta (Tanskassa 27 %, Norjassa 46 %, Alankomaissa 80 %). Eurostudent -tutkimuksen mukaan 28 % suomalaisista korkeakouluopiskelijoista oli aloittanut opiskelun kaksi vuotta toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tämä osuus on tutkimukseen osallistuneista maista kolmanneksi korkein; vain Tanskassa ja Irlannissa on enemmän niitä, joilla opintojen aloitukseen kuluu yli kaksi vuotta.

Tarkasteltavana olevat maat eroavat myös siinä, missä määrin valinnan perusteena käytetään edeltävän koulutusasteen todistuksia tai muita todistuksia. Tarkastelun tavoitteena on myös selvittää, missä määrin opiskelijavalinnassa käytetään erilaisia kiintiöitä ja erillisiä hakuja eri hakijaryhmille.

1.3Nykytilan arviointi

2.1Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on osaltaan vaikuttaa korkeakouluopintojen aloittamisiän alenemiseen ja opiskelupaikkojen parempaan kohdentumiseen ja tätä kautta koulutusjärjestelmän tehostumiseen, korkeakoulutuksesta työmarkkinoille siirtymisen nopeutumiseen ja työllisyysasteen kohoamiseen.

Korkeakouluopintoihin pääsyä halutaan sujuvoittaa edistämällä ilman korkeakoulupaikkaa olevien mahdollisuuksia hakea ja päästä korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaansa hakeva tulisi valituksi korkeakouluun. Tavoitteena on siten vaikuttaa koulutuksen tasa-arvoisuuden lisääntymiseen, kun periytyväksi havaittu korkeakoulutus olisi yhä useamman saatavilla. Esityksen tavoitteena on myös osaltaan edistää hallitusohjelman mukaisen nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista.

Korkeakoulujen opiskelijahaun tietojärjestelmien uudistamisen tavoitteena on yhdistää hakujärjestelmä sekä opiskelua ja koulutustarjontaa koskevat tiedot hakijan ja opinto-ohjauksen näkökulmasta selkeäksi kokonaisuudeksi. Tietojärjestelmien uudistamisella tavoitellaan myös tuottavuushyötyä.

2.2Toteuttamisvaihtoehdot

2.3Keskeiset ehdotukset

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan korkeakouluopintoihin pääsyä sujuvoitetaan ja opiskelijavalinnan päävalinnat varataan hakijoille, joilla ei ole aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opiskeluoikeutta. Hallitusohjelman kirjaus ehdotetaan toteutettavaksi vaiheittain.

Nyt ehdotettavassa ensimmäisessä vaiheessa korkeakouluopintoihin hakemisen sujuvoittamiseksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen ehdotetaan haettavaksi korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa yhteishaussa. Yhteishakua ja hakukelpoisuutta koskevat säännökset yhdenmukaistettaisiin molemmilla korkeakoulusektoreilla ja sähköiset hakujärjestelmät yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekisivät jatkossakin opiskelijavalintapäätökset ja päättäisivät itsenäisesti opiskelijavalinnan perusteista.

Yhteishaussa ehdotetaan otettavaksi käyttöön menettely, jossa hakija kirjaisi yhteishaussa ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valitsemansa hakukohteet etusijajärjestykseen ja voisi tulla hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen.

Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien aseman parantamiseksi yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan osa haettavista opiskelupaikoista voitaisiin varata henkilöille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Hakijat voitaisiin aloituspaikkojen varaamiseen liittyvissä kiintiöissä jakaa edelleen koulutustaustan perusteella erillisiin ryhmiin. Korkeakoulut päättäisivät itsenäisesti, käyttävätkö kiintiöitä ja miten jakavat aloituspaikat kiintiöiden välillä.

Opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettu laki antaa oikeuden tallentaa rekisteriin tietoja hakijoista. Mainittua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että korkeakouluissa opiskelevien ja opiskelupaikan vastaanottaneiden sekä korkeakoulututkinnon suorittaneiden tiedot saataisiin hakujärjestelmän käyttöön. Lakia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että korkeakoulut voisivat harkintansa mukaan käyttää rekisteriä hyväkseen myös muissa kuin tutkintoon johtavaa koulutusta koskevissa opiskelijavalinnoissaan. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, joka koskee korkeakoulujen valtakunnallista tietovarantoa. Tietovaranto on tietojärjestelmä, jossa korkeakoulut säilyttävät kopiota osasta opiskelijarekisteriensä ja muiden henkilörekisteriensä tietosisällöstä. Tietovaranto ei muodosta korkeakoulujen omista henkilörekistereistä loogisesti erillistä henkilörekisteriä, ja jokainen korkeakoulu toimii rekisterinpitäjänä oman tietovarannossa säilytetyn tietosisältönsä osalta. Tietovarannon tavoitteena on tuottaa korkeakoulujen rekistereissä oleva tieto luotettavasti ja tehokkaasti erityisesti opiskelijavalintarekisterin, mutta myös muiden valtakunnallisten palveluiden, korkeakoulujen keskinäisten palveluiden ja korkeakoulujen omien palveluiden käyttöön henkilötietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevan lainsäädännön ja tietosuojan turvaamisen edellyttämissä rajoissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaisi korkeakoulujen lukuun pitämänsä korkeakoulujen valtakunnallisen tietovarannon teknisestä ylläpidosta.

Kuluvan vaalikauden aikana on tarkoitus valmistella erillinen hallituksen esitys yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen haku- ja valintajärjestelmän uudistamisen vuonna 2015 toteutettavasta toisesta vaiheesta. Yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia muutettaisiin siten, että valittaessa opiskelijoita pelkästään alempaan tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon korkeakoulujen yhteishaun avulla valittaisiin ainoastaan henkilöitä, jotka eivät ole aikaisemmin Suomen koulutusjärjestelmässä suorittaneet korkeakoulututkintoa tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Uudistuksen toisessa vaiheessa myös tutkinnon suorittaneiden ja korkeakoulupaikan aiemmin vastaanottaneiden tosiasialliset ja tasavertaiset mahdollisuudet alan vaihtamiseen turvataan opetus- ja kulttuuriministeriön sekä korkeakoulujen toimin. Toisessa vaiheessa korkeakoulututkinnon suorittaneet ja aikaisemmin opiskelupaikan vastaanottaneet valittaisiin yhteishaun ulkopuolella korkeakoulujen erillisillä hauilla. Yhteishaun ulkopuoliset valinnat mitoitetaan turvaamaan tosiasiallinen mahdollisuus alan tai korkeakoulun vaihtamiseen. Yhteishaun ulkopuolisissa hauissa voitaisiin hyödyntää yhteishaun sähköistä hakujärjestelmää.

Työllistymismahdollisuudet, henkilökohtainen soveltuvuus alalle ja omat ammatilliset ja uratoiveet voivat muodostua painaviksi perusteiksi tarpeelle vaihtaa alaa. Opiskelualan vaihtamista ei uudistuksessa vaikeuteta, mutta vaihtamisen tapa muuttuu. Joustavien siirtymämahdollisuuksien kehittämisellä ja käyttöönotolla turvataan alan vaihtajien tasavertainen kohtelu. Vaiheittaisella etenemisellä turvataan korkeakoulujen mahdollisuudet hallitusohjelman mukaisen mallin toteuttamiseen varaamalla riittävästi aikaa yhteishaun ulkopuolisten hakuväylien rakentamiseen ja niitä koskeviin korkeakoulukohtaisiin päätöksiin sekä hakuväyliä ja siirtymämahdollisuuksia koskevaan tiedotukseen. Koulutuksellisten umpiperien syntyminen estetään ja opiskelupaikan vastaanottaneiden oikeusturva ja tosiasialliset siirtymämahdollisuudet turvataan yhteishaun ulkopuolisilla väylillä, joiden kehittyminen ja käyttöönotto varmistetaan informaatio- ja resurssiohjauksella sekä tarvittaessa säädöstoimin. Yhteishaun ulkopuolisia väyliä kehitetään jo valmistauduttaessa uudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen ja niiden täysimääräinen käyttöönotto uudistuksen toisen vaiheen käynnistyessä varmistetaan. Yhteishaun ulkopuolisten väylien tarve laajenee asteittain uudistuksen toisen vaiheen aikana kun vastaanotetut opinto-oikeudet vaikuttavat yhä useampaan alan vaihtajaan. Tosiasiallisten siirtymämahdollisuuksien kehitystä arvioidaan vuosittain ja opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin siirtymämahdollisuuksien laajentamiseksi.

Mittavien uudistuksien vaiheistaminen varmistaa myös korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmän käyttöönoton suunnitellussa aikataulussa sekä hakijasuman pienentymisen vuosikymmenen loppuun mennessä.

Työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä koulutukseen hakeutumisvelvoitetta koskevassa tutkimuksessa tehtiin useita esityksiä hakeutumisvelvoitteen uudistamisesta, muun muassa hakeutumisvelvoitteen väljentämisestä siten, että velvoitetta laajennettaisiin muihin kuin yhteishauissa oleviin koulutusvaihtoehtoihin. Tarvittavat säädösmuutokset on tarkoitus valmistella kuluvan vaalikauden aikana.

3.1Taloudelliset vaikutukset

Ehdotetut uudistukset haku- ja valintaprosessiin edellyttävät niin merkittäviä muutoksia nykyisiin tietojärjestelmiin, ettei muutoksia ole tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta mahdollista tehdä nykyisten tietojärjestelmien pohjalta. Vanhojen tietojärjestelmien muuttamisen kalleuden lisäksi kokonaisvaltainen uudistaminen on perusteltua, jotta tietohallintolain edellyttämä yhteismitallisuus ja yhteentoimivuus voidaan varmistaa samanaikaisten muiden kokonaisuuteen liittyvien hankkeiden kanssa. Oppijan keskitettyjä verkkopalveluita uudistetaan koko opetustoimen osalta opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla SADe -ohjelmassa. Lisäksi korkeakoulujen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteinen Rakenteellisen kehittämisen tukena tietohallinto (RAKETTI) -hanke uudistaa kokonaisvaltaisesti korkeakoulujen toimintaa tukevien tietojärjestelmien toteutusedellytyksiä. Oppijan verkkopalvelut ja RAKETTI -hanke muodostavat kiinteästi korkeakoulujen yhteishakuun liittyvän toiminnallisen kokonaisuuden.

Uusien tietojärjestelmien toteuttaminen edellyttää merkittäviä investointeja. Korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmäkokonaisuuden kehittämiskustannukset ovat yhteensä noin 5 miljoonaa euroa vuosina 2010—2013 (2010: 500 000, vuosina 2011—2013 1,5 miljoonaa euroa vuodessa). Yhdessä korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmäkokonaisuuden kanssa toteutetaan osin sitä tukevat kansallisen koulutustarjonnan esittämisen ja sähköisen asioinnin palvelut sekä kansallinen todennetun osaamisen rekisteri Oppijan verkkopalvelut -hankkeessa. Oppijan verkkopalvelut ovat osa valtiovarainministeriön koordinoiman SADe -ohjelman erillistä rahoitusta. Korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmäkokonaisuuden ja Oppijan keskitettyjen verkkopalveluiden toteuttaminen tapahtuu yhteiselle pohjalle samoja tietojärjestelmäpalveluita jakaen. Tästä syystä taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on investoinnin kokonaislaajuuden osalta otettava huomioon myös Oppijan verkkopalveluiden toteuttamisen kokonaiskustannukset: hakeutujan palveluiden ja todennetun osaamisen rekisterin toteuttamisen on arvioitu maksavan muiden kuin korkeakoulujen osalta yhteensä noin 10 miljoonaa euroa vuosina 2010—2014.

Järjestelmän toimivuus edellyttää nykyistä kattavampaa koulutustarjontatietoa sekä myös tutkintotietojen, opintosuoritustietojen ja opiskeluoikeuksia koskevien tietojen saatavuutta. Näiden tietojen keräämisestä ja hallinnoinnista aiheutuu kustannuksia keskitetysti Opetushallitukselle ja korkeakoulujen valtakunnallista tietovarantoa korkeakoulujen lukuun ylläpitävälle opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä erikseen korkeakouluille.

Esityksen mukaisen korkeakoulujen valtakunnallisen tietovarannon toteuttamisen kustannukset ovat arviolta 200 000 euroa vuonna 2012 ja 300 000 euroa vuonna 2013. Tämä kustannus kattaa toteuttamisen kustannukset siltä osin kuin tietovarantoon tallennetaan ehdottavan opiskelijavalintarekisteriä, korkeakoulujen valtakunnallista tietovarantoa ja ylioppilastutkintorekisteriä koskevan lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettua tietosisältöä ja tarjotaan sitä opiskelijavalintarekisterin käyttöön 6 d §:n mukaisesti. Tietovarannon vuosittaisen ylläpidon kustannusten voidaan arvioida olevan noin 150 000 euroa vuodessa. Toteutus ja ylläpito voidaan kattaa tarkoitukseen varatuilla määrärahoilla.

Tietovarannon käytön laajentaminen viranomaisten tiedonkeruiden palvelemiseen kasvattaa kustannuksia toiminnan laajuudesta riippuen, mutta toisaalta vähentävät tietojen tarkistamisessa ja keräämisessä tehtävää vuosittaista työtä.

Myös muuta tietovarannon toiminnallisuuden laajentamista ja käyttöä korkeakoululaitoksen yhteisiin tarkoituksiin ja korkeakoululaitoksen kokonaisarkkitehtuurin ja yhteentoimivuuden kehittämiseksi voitaisiin rahoittaa olemassa olevilla määrärahoilla koulutus- ja tiedepoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Mikäli korkeakoulut katsovat tietovarannon käyttötapojen laajentamisen korkeakoulujen omassa toiminnassa tarkoituksenmukaiseksi, korkeakoulut rahoittaisivat järjestelmän kehittämistä ja ylläpitoa tältä osin.

Korkeakoulujen sähköisen haku- ja valintajärjestelmän käyttöönottoon saakka ylläpidetään myös nykyisiä hakeutumista ja opiskelijavalintaa tukevia tietojärjestelmiä. Opetushallituksen ylläpitämien keskitettyjen palveluiden osalta tietojärjestelmien ylläpitämisen lisäksi tehdään vain välttämättömiä korjauksia.

Uusien tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönoton jälkeen Opetushallituksen osalta ylläpitokustannukset muodostuvat pääkäyttäjätehtävistä, käyttökustannuksista ja välttämättömästä pienkehityksestä, jolla hallitaan toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Korkeakoulujen sähköisen haku- ja valintajärjestelmäkokonaisuuden ylläpitovaiheessa järjestelmän keskitetyt kustannukset eivät ylitä nykyisten Opetushallituksen ylläpitämien ammattikorkeakoulujen hakujärjestelmien ja yliopistojen hakujärjestelmän sekä niihin liittyvien muiden tietojärjestelmien ylläpidon kokonaiskustannuksia. Koko opetustoimen tasolla Oppijan keskitettyjen verkkopalveluiden myötä nykyisten tasoisilla kustannuksilla voidaan saavuttaa merkittävästi laadukkaampi ja kansalaisia paremmin palveleva kokonaisuus, jossa tarjotaan kokonaan uusia palveluita sekä nykyisille että uusille hakijaryhmille.

Uusien tietojärjestelmien kehittämisestä ja käyttöönottamisesta syntyy korkeakouluille kustannuksia. Opetushallituksen ja RAKETTI -hankkeen tuottamien keskitettyjen ja yhteisten palveluiden määritteleminen edellyttää korkeakoulujen asiantuntijoiden työpanosta. Merkittävimmät kustannukset syntyvät kuitenkin uusien tietojärjestelmien käyttöönottamisesta. Kaikille korkeakouluille syntyy kustannuksia valtakunnallisten palveluiden edellyttämien tutkintoihin, opintosuorituksiin ja opiskeluoikeuksiin liittyvien tietojen siirtämisen järjestämisestä. Käytännössä tarvitaan investointeja korkeakoulujen opiskelija-, tutkinto-, opintosuoritus- ja opiskeluoikeustietoja tallentaviin rekistereihin, jotta niiden tieto saadaan yhteismitalliseen muotoon. Lisäksi tarvitaan investointeja tietojärjestelmäratkaisuihin joilla tiedot kootaan korkeakoulujen valtakunnalliseen tietovarantoon. Näiden kustannusten voidaan arvioida olevan korkeakoulusta riippuen 5 000—25 000 euroa korkeakoulua kohden, riippuen siitä, käyttääkö korkeakoulu itse kehittämäänsä ja ylläpitämäänsä rekisterijärjestelmää vai useamman korkeakoulun käyttämää tuotetta, jolloin tarvittavat kustannukset jakaantuvat usealle korkeakoululle. Toisaalta hyödynnettäessä tietovarantoon kerättävää tietoa Tilastokeskuksen ja opetus- kulttuuriministeriön tiedonkeruihin vastaamisessa, vastaamiseen kuluva kokonaistyöaika vähenee.

RAKETTI -hankkeessa organisoidaan ja toteutetaan yhteisellä tasolla korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmäkokonaisuuden edellyttämien tietojen kokoaminen korkeakoulujen valtakunnalliseen tietovarantoon. Lisäksi RAKETTI -hankkeen puitteissa korkeakoulut voivat toteuttaa sähköisen ilmoittautumisen mahdollistavat palvelut uusille opiskelijoille, jolloin oppijalle tarkoitetut sähköiset palvelut muodostaisivat saumattoman kokonaisuuden hakeutumisesta opintojen aloittamiseen. Ilmoittautumisen sähköistäminen tuottaisi korkeakouluille säästöjä asiakaspalvelutyössä, mutta toisaalta ilmoittautumispalvelun kehittäminen ja ylläpito aiheuttavat kustannuksia korkeakouluille.

Yliopistot käyttävät nykyisin omia tietojärjestelmiään opiskelijavalintaan liittyvään pistelaskentaan ja valintajonojen käsittelyyn. Jatkossa tämä toiminnallisuus olisi tarjolla keskitetyssä järjestelmässä myös yliopistoille, ja siten näitä koskevien yliopistojen omien tietojärjestelmien ylläpidosta ja kehittämisestä voitaisiin luopua. Voidaan arvioida, että kustannussäästö omien järjestelmien ylläpidossa olisi yliopistosta riippuen 0—20 000 euroa vuodessa. Erillisten tietojärjestelmien käytön lopettaminen ja Opetushallituksen ylläpitämien palveluiden käyttöön siirtyminen edellyttää korkeakoulujen asiantuntijoiden työtä, kun valintaperusteet on muunnettava ja siirrettävä uusien tietojärjestelmien ymmärtämään muotoon.

Ehdotettavan lain opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä 2 § 1 momentin 1 kohdan mukaan korkeakoulujen hakurekisteriä voidaan yliopiston ja ammattikorkeakoulun harkinnan mukaan käyttää valittaessa opiskelijoita yhteishaun ulkopuoliseen korkeakoulutukseen. Mikäli tällainen toiminnallisuus vaatii tulevaisuudessa järjestelmäkokonaisuuden jatkokehittämistä yksittäisten korkeakoulujen erityistarpeiden mukaan, tällaiset jatkokehityskustannukset kohdennetaan korkeakouluille.

Opetushallituksen ylläpitämien uusien tietojärjestelmäpalveluiden ja korkeakoulujen valtakunnallisen tietovarannon hyödyntäminen myös muuhun opiskelijaksi ottamiseen tuottaa korkeakouluille merkittäviä säästöjä, kun nykyisistä erillisistä tietojärjestelmäpalveluista voidaan luopua. Esimerkiksi avoimen yliopiston ja avoimen ammattikorkeakoulun koulutukseen hakeutumiseen liittyvien palveluiden osalta ja korkeakoulujen välisen opiskelijaliikkuvuuden alueella tehostumis- ja säästöpotentiaali on merkittävä. Uudistuksen myötä korkeakoulujen hakuun ja valintaan liittyvien tietojärjestelmäpalveluiden kustannukset ja palveluiden järjestämiseen liittyvät kokonaiskustannukset tulevat pysymään samalla tasolla, samalla kun palveluiden kattavuus ja laatu huomattavasti paranevat.

Muun muassa korkeakoulukelpoisuuden osoittavien liitteiden toimittaminen vain kerran alentaa hakijoille aiheutuvia kustannuksia. Pohjakoulutusta koskevien tietojen jakaminen tuo tuottavuushyötyjä opiskelijavalintojen järjestämisessä. Uudet tietojärjestelmäpalvelut ja yhtenäistetyt yleistä korkeakoulukelpoisuutta koskevat säädökset mahdollistavat hakijakohtaisen tiedon jakamisen eri hakukohteiden välillä ja tietojen hyödyntämisen opiskelijavalinnassa ja hakijan luvan perusteella myös muussa korkeakoulujen toiminnassa.

Koulutuspaikkojen täyttöasteen tehostuminen yhteishaun sijoittelun myötä, tutkintoon johtavan koulutuksen koulutuspoliittisesti epätarkoituksenmukaisen käytön väheneminen ja turhien päällekkäisten opintojen väheneminen vapauttavat korkeakoulujen resursseja muuhun toimintaan. Korkeakoulun ja yhteiskunnan kannalta koulutusjärjestelmän resurssien tehokkaammalla käytöllä arvioidaan olevan merkittävää taloudellista vaikutusta, jonka tarkkaa määrää on kuitenkin vaikea arvioida.

Esityksessä ehdotetaan korkeakoulujen valtakunnallisen yhteishaun lisäksi mahdollisuutta varata korkeakoulujen aloituspaikkoja ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakeville. Mikäli opiskelijavalintaan tällä hallituskaudella esitettävät uudistukset sekä muut työurien pidentämistä tukevat koulutukseen kohdistuvat toimenpiteet, kuten koulutustarjontaa koskevan tiedon saatavuuden parantaminen, toisen asteen aikaisen ohjauksen kehittäminen, koulutusrakenteen, koulutustarjonnan ja opintoprosessien kehittäminen, toteutuvat, korkeakouluopintoihin pääsyn sujuvoitumisen ja opintojen keskimääräisten läpäisyaikojen lyhentymisen kokonaisvaikutuksena arvioidaan työmarkkinoille siirryttävän tutkinnon suorittaneina vuotta aikaisemmin. Työurien pidentämisellä parannetaan merkittävästi julkisen talouden kestävyyttä.

3.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Korkeakoulujen valtakunnallisen yhteishaun käyttöönottamisen ja ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville varattavien aloituspaikkojen myötä koulutustiedostukseen kohdistuu siirtymävaiheessa paljon vaatimuksia. Korkeakoulujen on järjestettävä oma tiedotuksensa hakijoille sekä opintojen ja hakeutumisen ohjaamiseen osallistuville tahoille siten, että hakijoille muodostuu oikea kuva siitä, mitä hakeminen, sijoittelu ja opiskelupaikan vastaanottaminen merkitsevät tulevien hakumahdollisuuksien ja -väylien kannalta. Myös jo tutkinnon suorittaneiden, alan vaihtoa harkitsevien hakijoiden osalta uuden tilanteen selvittäminen edellyttää koulutustiedotusta. Siirtymävaiheen jälkeen koottu ja yhtenäinen koulutustarjonnan esittäminen ja yhteinen yhteishakuväylä vapauttaa korkeakoulujen tiedotus- ja neuvontaresursseja hakuväyliin liittyvästä tiedottamisesta koulutuksen markkinointiin ja opiskelijarekrytointiin sekä opintojen sisältöön liittyvään neuvontaan.

Ensimmäistä korkeakoulututkintoa hakeville varattavia aloituspaikkoja koskevan säännöksen myötä korkeakoulujen on eri hakijaryhmien yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi rakennettava joustavia siirtymisväyliä sekä alan vaihtamisen mahdollisuuden turvaavia erillisiä hakuväyliä. Korkeakoulujen tulisi lisätä mahdollisuuksia suorittaa tutkinnon osia niille, joilla ei ole tarvetta suorittaa kokonaista tutkintoa.

Korkeakoulujen opiskelijahaun prosessit yhtenäistyvät ja virtaviivaistuvat. Tietojärjestelmien kokonaisuuden uudistamisen seurauksena yhteentoimivuus keskitettyjen ja korkeakoulujen omien järjestelmien välillä paranee ja hallinnollinen työ sujuvoituu. Esimerkiksi nykyisin osassa hakujärjestelmiä manuaalisesti hoidettava opiskelupaikan vastaanottaminen ja tätä seuraavat ilmoittautuminen läsnäolevaksi ja ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksaminen voidaan siirtää sähköiseen palveluun myös ensimmäistä kertaa ilmoittautuvien osalta. Toiminnan tehokkuutta edistää myös se, että korkeakoulujen opiskelun ja opetuksen tukipalveluiden kokonaisarkkitehtuuria (RAKETTI -hanke) ja toisaalta Opetushallitukseen keskitettyjen tietojärjestelmien kokonaisuutta uudistetaan sillä periaatteella, että tietoa tarvitsee syöttää vain yhteen paikkaan ja sitä voidaan tämän jälkeen käyttää sekä korkeakoulun omissa palveluissa että keskitetyissä palveluissa.

Jotta hakijoiden korkeakoulututkintoon johtavat opiskeluoikeudet ja suoritetut tutkinnot voidaan huomioida muodostettaessa hallituksen esityksessä ehdotettuja hakijaryhmiä, täytyy korkeakoulujen jatkossa tallentaa korkeakoulujen valtakunnalliseen tietovarantoon kaikki korkeakoulututkintoon johtavat opiskeluoikeudet sekä tiedot suoritetuista tutkinnoista. Korkeakoulujen valtakunnallisen tietovarannon ylläpitovastuu olisi uusi tehtävä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tietovarannon tekninen ylläpito on tarkoitus antaa valtion kokonaan omistaman CSC – tieteen tietotekniikan keskus Oy:n hoidettavaksi. Ministeriölle jäävä organisointityö tehdään osana tietohallintolaista seuraavien velvoitteiden hoitamista ja ministeriön toimialan kokonaisarkkitehtuurin hallintatyötä.

Korkeakoulu toimittaa lainsäädännön velvoittamana tietoja eri viranomaisille. Ensinnäkin viranomaiset edellyttävät tietoa korkeakoulun toimintaan liittyvää seurantaa ja korkeakoululaitoksen ohjaamista varten. Toiseksi viranomaiset vaativat korkeakouluilta tietoa myös yksittäisiin henkilöihin kohdistuvia hallintotoimia varten, esimerkiksi opintotuen valvontaan ja työvoimapoliittisiin päätöksiin liittyen. Kolmanneksi korkeakoulun varsinaisen toiminnan yhteydessä korkeakoulu vaihtaa tietoa eri viranomaisten kanssa. Korkeakoulut sekä opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkivät yhteisessä RAKETTI -hankkeessaan mahdollistamaan tietojen välittämisen viranomaisille suoraan korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta.

Korkeakoulujen valtakunnallisen yhteishaun perusteella saadaan selkeä kokonaiskuva hakijamääristä, jotka nykyisin hämärtyvät samojen hakijoiden hakiessa useissa eri hakuväylissä, joissa on erilaiset tilastointikäytännöt. Tämä muutos tuo entistä paremmin näkyviin korkeakoulujen eri alojen ja koulutusten vetovoimaa.

Uudistettaessa samanaikaisesti korkeakoulujen hakujärjestelmiä ja toisen asteen hakujärjestelmiä poistetaan päällekkäisyyksiä ohjelmistojen toiminnallisuudesta. Lisäksi palvelut ohjelmoidaan palvelukeskeisen arkkitehtuuriperiaatteiden mukaisesti, jolloin ne ovat joustavasti muokattavissa ja käytettävissä. Järjestelmä rakennetaan modulaariseksi siten, että kokonaisuutta ei tarvitse jatkossa uusia suurilla investoinneilla, vaan uusimistarve kohdistuu yksittäisiin palveluihin, joka luo kokonaisuudelle aiempaa huomattavasti pidemmän elinkaaren. Tietojärjestelmien kehittämisessä voidaan jatkossa keskittyä asiakasta palvelevan toiminnallisuuden kehittämiseen huomattavasti aiempaa ketterämmin, nopeammin ja kustannustehokkaammin.

3.3Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksen mukaan korkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen haettaisiin korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa yhteishaussa. Korkeakouluopintoihin sijoittuminen nopeutuu, kun tiedot koulutustarjonnasta ovat kattavasti saatavilla selkeänä kokonaisuutena sekä hakijan että opinto-ohjauksen tarpeisiin. Korkeakouluopintoihin hakemisen sujuvoitumisella arvioidaan olevan erityisesti hakijoiden kannalta suuri merkitys palveluiden parantumisen myötä. Nykyisin pelkästään tutkintoon johtavaan korkeakoulukoulutukseen hakeutumiseen on viisi erillistä valtakunnallista väylää sekä erityisesti yliopistojen maisteritason opintojen osalta joukko korkeakoulu-, tiedekunta ja jopa hakukohdekohtaisia hakuväyliä (tästä poikkeuksena kymmenelle yliopistolle vieraskielisiä maisterivaiheen hakuja toteuttava University Admissions Finland). Korkeakoulusektorit yhdistävää tietoa ei ole tarjolla. Toistuva opintoihin hakeutuminen vähenee, kun subjektiivisesti parhaan koulutusvaihtoehdon löytymiselle on paremmat edellytykset kuin erillisten hakuväylien tapauksessa.

Korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutustarjonnan kokoaminen samaan yhteishakuun vahvistaa myös duaalimallia, kun hakijoille syntyy parempi kokonaiskuva korkeakouluopintojen tarjonnasta. Kaikkien korkeakoulujen hakukohteet esitetään yhtäläisesti samassa palvelussa, jolloin ammattikorkeakoulut rinnastuisivat vahvemmin yliopistoihin samantasoisena korkeakoulutuksena, jolla on erilaiset tavoitteet. Hakijan tarpeita ja tilannetta vastaava koulutus voi jatkossa paremmin löytyä koko korkeakoulusektorilta.

Tutkintoon johtavan koulutuksen yhteishaun ohella tarjotaan korkeakouluille ja muille koulutuksen järjestäjille mahdollisuus esittää myös muu koulutustarjonta samassa keskitetyssä verkkopalvelussa. Osaamisen päivittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen tarkoitettujen muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen mahdollisuuksien esille tuominen vähentää yhteishaussa opiskelupaikoista kilpailevien joukkoa.

Esitettävän lain mukaan hakija voisi tulla yhteishaussa hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen, mikä nopeuttaisi hakijakohtaisen valinnan tuloksen selviämistä ja tehostaisi opiskelupaikkojen jakamista. Yhteishaun ja siihen kuuluvan sijoittelun seurauksena opiskelupaikkoja ei enää jäisi vastaanottamatta siksi, että opiskelijalle on tarjottu useaa opiskelupaikkaa, joista hän voi valita vain yhden. On kuitenkin mahdollista, että esitettävän lain mukaisessa yhteishaussa syntyy hakijajoukko, joka päättää olla vastaanottamatta tarjotun opiskelupaikan säilyäkseen ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien ryhmässä myöhemmässä opiskelijavalinnassa.

Korkeakoulujen aloituspaikkojen varaaminen ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakeville nopeuttaa korkeakouluopintoihin sijoittumista. Aikaisemmin korkeakouluopintoihin sijoittumista on pyritty nopeuttamaan muun muassa vastavalmistuneille ylioppilaille annettavilla lisäpisteillä, mikä on kohdistunut vain tiettyyn toisen asteen koulutuksen päättäneiden joukkoon. Uudistuksen myötä korkeakouluopintoihin sijoittumista nopeutetaan tehokkaammin toimenpiteillä, jotka kohdistuvat kaikkiin ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeviin, eivätkä siten ole ongelmallisia yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen näkökulmasta.

Aloituspaikkojen varaaminen ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaansa hakeville nopeuttaa korkeakouluopintoihin sijoittumista, kun tutkintoon johtavia opiskelupaikkoja ei käytetä välivuosina siihen saakka, kun pyritään uudelleen tavoiteltuun opiskelupaikkaan. Korkeakouluopintoihin pääsyn sujuvoitumisen lisäksi opintojen läpäisyn voidaan arvioida paranevan, kun tutkintoon johtavassa koulutuksessa on vähemmän niitä, joiden tavoitteena ei ole suorittaa kyseistä tutkintoa.

Paikkojen varaaminen ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa korkeakoulupaikkaa hakeville voi vaikuttaa joidenkin korkeakouluihin hakeneiden päätöksiin paikan vastaanottamisesta. Mikäli hakija ei tule valituksi ensisijaiseen hakukohteeseensa, hakija saattaa jättää ottamatta muun paikan vastaan turvatakseen mahdollisuuden kuulua seuraavassakin yhteishaussa ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien ryhmään. Opiskelupaikan vastaanottamisen merkityksen kasvaminen saattaa toisaalta vähentää sellaisten koulutusten aloittamista, josta ei ole aikomusta valmistua.

Toistuvan opintoihin hakeutumisen vähentyminen, opiskelupaikkojen jakamisen tehostuminen ja muiden koulutusmahdollisuuksien tehokkaampi tarjoaminen vähentää kokonaisuudessa yhteishaussa hakevien määrää erityisesti muiden kuin ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien joukossa ja vaikuttaa näin ollen niin sanotun hakijasuman purkamiseen.

Työmarkkinatuen ehtona oleva koulutukseen hakeutumisvelvoite koskee nykyisin myös yhteishakua ammattikorkeakouluihin. Kun ehdotuksen mukaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin haetaan samassa yhteishaussa, tulee arvioida erikseen, miten koulutukseen hakeutumisvelvoitetta koskevaa sääntelyä on syytä tarkistaa ehdotettava lainsäädäntö huomioiden. Samassa yhteishaussa olevien, keskenään etusijajärjestykseen asetettavien hakukohteiden osalta olisi ongelmallista, jos vain joihinkin kohteisiin hakeminen täyttää hakeutumisvelvoitteen. Työmarkkinatuen ehtona olevaa koulutukseen hakeutumisvelvoitetta tulee arvioida myös ehdotettavan lain mukaisen aloituspaikkojen varaamisen näkökulmasta hakijan oikeuksiin ja mahdolliseen syrjäytymisriskiin vaikuttavana tekijänä.

Eri selvitysten mukaan useimmissa Euroopan maissa korkeakouluissa on enemmän naisopiskelijoita kuin miesopiskelijoita kaikilla kolmella syklillä. Eurostudent IV -tutkimuksen mukaan vertailuun osallistuneista 24 maasta ainoastaan Saksassa, Turkissa ja Sveitsissä on tasainen sukupuolijakauma.

Suomessa korkeakouluihin hakeneista ja hyväksytyistä yli puolet on naisia. Sähköisten järjestelmien käyttöönotto tai niissä tapahtuneet aikaisemmat muutokset eivät ole tilastollisesti merkittävästi vaikuttaneet hakijoiden ja koulutukseen valittujen sukupuolijakaumaan. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiseen yhteishakuun siirtymisellä ei arvioida olevan vaikutusta korkeakouluopiskelijoiden sukupuolijakaumaan. Tehostamalla aloituspaikkojen käyttöä edistetään korkeakoulutuksen saavutettavuutta myös aliedustetuille ryhmille.

Ammattikorkeakoululakiin ehdotettavat kelpoisuusvaatimusta koskevat muutokset eivät estä lukion oppimäärän suorittaneiden ja alle 3-vuotisen ammatillisen koulutuksen suorittaneiden hakeutumista korkeakoulutukseen. Ammattikorkeakouluilla on edelleen ammattikorkeakoululain 20 §:n 2 momentin nojalla mahdollisuus ottaa ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin henkilö, jolla se katsoo olevan riittävät tiedot ja taidot opintoja varten.

Uudistuksen osana opiskelijavalinnan tarpeisiin koottava korkeakoulujen valtakunnallinen tietovaranto mahdollistaa korkeakoulujen keskinäisten prosessien tehostamisen, kun korkeakoulut rakentavat tietovarantoa hyödyntäviä tietojärjestelmäpalveluita. Korkeakouluissa aiemmin suoritettuja tutkintoja ja muita opintoja koskevan tiedon avulla korkeakoulutuksessa aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen vähentää tarpeettomia päällekkäisiä opintoja. Ennen opintoja ja opintojen aikana muissa korkeakouluissa suoritettujen opintojen tehokkaampi huomioiminen nopeuttaa valmistumisaikoja.

4.1Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisen taustalla on jo pitkään ollut tarve keventää ja tehostaa korkeakoulujen opiskelijavalintoja ja sitä kautta nopeuttaa korkeakoulutukseen siirtymistä. Opiskelijavalintojen kehittämistä ja korkeakoulujen yhteishakua koskevia kehittämisehdotuksia on tarkasteltu useissa, erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön selvitysmies- ja työryhmämuistioissa (esim. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:12, 2005:17, 2004:9, 2003:29, 2003:26). Nykyinen yliopistojen sähköinen hakujärjestelmä ja yhteishaku sekä ammattikorkeakoulujen sähköiset hakujärjestelmät ja niiden kautta toteutettavat yhteishaut pohjautuvat edellä mainittujen muistioiden ehdotuksiin.

Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan vuonna 2007 sisältyneen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaa koskevan kirjauksen mukaan työvoiman saatavuuden parantamiseksi edistetään toimenpiteitä, jotka tähtäävät muun muassa opiskeluaikojen tiivistämiseen ja työurien pidentämiseen.

Opetusministeriö asetti marraskuussa 2008 edelleen toimivan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijavalintojen, sähköisten hakujärjestelmien ja valtakunnallisten yhteishakujen kehittämisryhmän. Kehittämisryhmän tehtävänä on ollut koordinoida ja tukea ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämistä sekä määrittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sähköisten hakujärjestelmien ja valtakunnallisten yhteishakujen kehittämislinjauksia.

Matti Vanhasen II hallituksen politiikkariihen kannanoton (24.2.2009) mukaan uusien ylioppilaiden siirtymistä korkeakouluasteen opintoihin nopeutetaan ja pääsykoejärjestelmää uudistetaan yhdessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa siten, että sähköistä hakujärjestelmää ja ylioppilastutkintoa hyödynnetään nykyistä tehokkaammin.

Opetusministeriö asetti politiikkariihen tavoitteiden toteuttamiseksi huhtikuussa 2009 työryhmän, jonka tehtävänä oli muun muassa kartoittaa toiselta asteelta korkeakouluopintoihin siirtymisen nykytilanne ja ongelmakohdat ja tehdä esitykset, joilla nuorten koulutuksesta työelämään siirtymistä voidaan nopeuttaa. Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11) sisältää muun muassa ehdotukset korkeakoulujen yhteiseen valtakunnalliseen yhteishakuun siirtymisestä ja ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien erilliskiintiön käyttöön ottamisesta opiskelijavalinnoissa.

Hallituksen esityksessä valtion talousarvioksi vuodelle 2011 ( HE 126/2010 vp ) todetaan, että korkeakoulujen yhteinen sähköinen hakujärjestelmä valmistellaan otettavaksi käyttöön vuonna 2013.

Opiskelijavalintojen uudistamista on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä korkeakoulujen, opiskelijajärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön asettamissa ryhmissä sekä ryhmien, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen järjestämissä seminaareissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti keväällä 2011 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajille koulutusalakohtaisia tilaisuuksia tutkinto- ja koulutusvastuusäädösten uudistamisesta ja opiskelijavalintojen kehittämisestä.

Korkeakoulut ja opiskelijajärjestöt ovat voineet osallistua sähköisen hakujärjestelmän uudistamiseen. Opetushallitus laati sähköisen hakujärjestelmän esiselvityksen, josta pyydettiin lausunnot korkeakouluilta ja opiskelijajärjestöiltä toukokuussa 2011. Järjestelmää ja sen kautta järjestettävää yhteishakua koskevaa tavoitetilaa on tarkennettu mm. esiselvitystä koskevien lausuntojen pohjalta ja meneillään olevassa tavoitetilan määrittelyvaiheessa. Korkeakoulut ovat voineet osallistua kehittämistyöhön työpajatyöskentelyssä myös korkeakoulujen sähköistä haku- ja valintajärjestelmää koskevan määrittelyvaiheen aikana. Haku- ja valintajärjestelmän kehittämistä ohjaa opetus- ja kulttuuriministeriön asettama ohjausryhmä, jossa on sekä korkeakoulujen että opiskelijajärjestöjen edustajia.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan korkeakouluopintoihin pääsyä sujuvoitetaan ja opiskelijavalinnan päävalinnat varataan hakijoille, joilla ei ole aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opiskeluoikeutta. Hallitusohjelman mukaan opiskelijat valitaan pääsääntöisesti nykyistä laajempiin koulutusalakokonaisuuksiin, alakohtaiset erot huomioiden. Lisäksi luodaan joustavia siirtymämahdollisuuksia korkeakoulujen sisällä ja välillä muun muassa erillisvalintoja kehittämällä. Näillä keinoin puretaan hakijasuma vuosikymmenen loppuun mennessä.

Valtioneuvoston vuosille 2011—2016 hyväksymän koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa yhdessä korkeakoulujen kanssa siitä, että korkeakoulujen opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen rakenteet on uudistettu 2015 loppuun mennessä nopeuttamaan korkeakoulutukseen pääsyä. Kehittämissuunnitelman mukaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien aseman parantamiseksi mahdollistetaan ensimmäisessä vaiheessa heidän valintansa omassa kiintiössään, jonka käyttöönotosta ja suuruudesta päättää korkeakoulu. Toisessa vaiheessa hakujärjestelmä uudistetaan siten, että yhteishaussa valitaan vain ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevia. Muiden hakijoiden valitsemiseksi otetaan käyttöön erillisiä haku- ja valintaväyliä siten, että mahdollisuus joustavaan alan vaihtoon turvataan. Opiskelijavalintojen uudistuksen yhteydessä arvioidaan niin sanotun pakkohaun tarkoituksenmukaisuus.

Valtioneuvosto on rakennepoliittisessa kannanotossaan maaliskuussa 2012 linjannut korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämistä. Linjauksen mukaan opiskelijavalinnat uudistetaan kaksivaiheisesti 2014–2015. Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien aseman parantamiseksi mahdollistetaan ensimmäisessä vaiheessa heidän valintansa omassa kiintiössään, jonka käyttöönotosta ja suuruudesta päättää korkeakoulu. Toisessa vaiheessa hakujärjestelmä uudistetaan siten, että yhteishaussa valitaan vain ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevia. Uudistuksen tavoitteena on purkaa opintojen aloittamista viivästyttävä hakijasuma. Joustava alan vaihto turvataan erillisillä haku- ja valintaväylillä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman opiskelijavalintojen kehittämisryhmän toimeksiannosta on käynnissä selvitystyö, joka tuottaa kuvauksen päävalintojen ulkopuolisten siirtymiskäytäntöjen nykytilanteesta ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Työ valmistuu kesäkuun 2012 alkuun mennessä. Ryhmän on tarkoitus nykytilan kuvauksen pohjalta pohtia ja ehdottaa menettelyjä, joilla opinto-oikeuden jo saanut opiskelija voi siirtyä toisen pääaineen tai koulutusohjelman opiskelijaksi korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulujen välillä. Tavoitteena on, että entistä joustavammat koulutusohjelman ja korkeakoulun vaihtamiseen liittyvät käytännöt toteutettaisiin eri korkeakouluissa mahdollisimman selkeällä ja yhdenmukaisella tavalla, jotta voidaan varmistaa järjestelmän läpinäkyvyys hakeutujan kannalta. Valmistelutyössä on lähdetty siitä, että joustavien, selkeiden ja yhdenmukaisten käytäntöjen luomiseksi korkeakoulut voivat myös yhteishaun ulkopuolisissa opiskelijavalinnoissa hyödyntää sähköistä hakujärjestelmää. Myös yhteishaun ulkopuolisen opiskelijavalinnan osalta korkeakouluilla on käytettävissä kaikki nykyisin käytettävissä olevat tavat valita opiskelijansa esimerkiksi aiempien opintosuoritusten tai valintakokeen perusteella.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman opiskelijavalintojen kehittämisryhmän toimeksiannosta on käynnissä selvitystyö, joka tuottaa kuvauksen päävalintojen ulkopuolisten siirtymiskäytäntöjen nykytilanteesta ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Työ valmistuu kesäkuun 2012 alkuun mennessä. Ryhmän on tarkoitus nykytilan kuvauksen pohjalta pohtia ja ehdottaa menettelyjä, joilla opinto-oikeuden jo saanut opiskelija voi siirtyä toisen pääaineen tai koulutusohjelman opiskelijaksi korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulujen välillä. Tavoitteena on, että entistä joustavammat koulutusohjelman ja korkeakoulun vaihtamiseen liittyvät käytännöt toteutettaisiin eri korkeakouluissa mahdollisimman selkeällä ja yhdenmukaisella tavalla, jotta voidaan varmistaa järjestelmän läpinäkyvyys hakeutujan kannalta. Valmistelutyössä on lähdetty siitä, että joustavien, selkeiden ja yhdenmukaisten käytäntöjen luomiseksi korkeakoulut voivat myös yhteishaun ulkopuolisissa opiskelijavalinnoissa hyödyntää sähköistä hakujärjestelmää. Myös yhteishaun ulkopuolisen opiskelijavalinnan osalta korkeakouluilla on käytettävissä kaikki nykyisin käytettävissä olevat tavat valita opiskelijansa esimerkiksi aiempien opintosuoritusten tai valintakokeen perusteella.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi korkeakouluja raportoimaan työurien pidentämistä koskevista toimista osana valmistautumista vuonna 2012 pidettäviin sopimusneuvotteluihin. Korkeakoulut ovat sitoutuneet työurien pidentämistavoitteeseen, mutta eivät näe jo toteutettujen toimenpiteiden vielä riittävän tavoitteeseen pääsemiseen. Korkeakoulut ovat uudistaneet koulutuksen sisältöjä ja tehneet rakenteellista uudistamista sekä niihin sidoksissa olevaa opiskelijavalintojen kehittämistä työurien pidentämiseksi. Korkeakoulut raportoivat käynnistäneensä useita korkeakoulututkintojen, opiskelijavalintojen ja opintoprosessien kehittämiseen tähtääviä uudistuksia. Useat korkeakoulut ilmoittivat, että niillä olisi joko valmius tai ne ovat jo pitkälle valmistautuneet uuteen korkeakoulujen sähköiseen hakujärjestelmään ja sen kautta toteutettavaan yhteishakuun.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä edellä selostettujen linjausten sekä sidosryhmäyhteistyön pohjalta. Esitys on ollut käsiteltävänä myös sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä.

4.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Hallituksen esitysluonnoksesta on pyydetty yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä muiden keskeisten sidosryhmätahojen lausunnot.

Lausunnonantajat pitivät hallituksen esityksen yleisiä tavoitteita korkeakouluopintojen aloittamisiän alentamisesta, koulutusjärjestelmän tehostamisesta ja työmarkkinoille siirtymisen nopeutumisesta yleisesti ottaen hyvinä ja kannatettavina.

Useimmat lausunnonantajat kannattivat siirtymistä korkeakoulujen yhteiseen valtakunnalliseen yhteishakuun. Monet korkeakoulut painottivat lausunnoissaan sen tärkeyttä, että korkeakoulut jatkossakin päättävät opiskelijavalinnan perusteista ja tekevät opiskelijavalintapäätökset. Yhteishaun käyttöalaa koskevaa säännöstä on täsmennetty erityisesti oikeusministeriön lausunnon perusteella. Ehdotuksen liitteenä olevaan asetusluonnokseen liittyneet lausunnot huomioidaan mahdollisuuksien mukaan asetuksen valmistelun yhteydessä.

Yhteishaun toteuttamisaikataulua pidettiin monissa lausunnoissa liian tiukkana. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ovat sopineet korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmähankkeen aikataulun pidentämistä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen yhdellä vuodella siten, että tietojärjestelmän käyttöönotto ja siihen liittyvät opiskelijavalintojen muutokset tapahtuisivat keväällä 2014 alkavan yhteishaun yhteydessä valittaessa opiskelijoita syksyllä 2014 alkavaan koulutukseen. Aikataulumuutos on huomioitu ehdotettavien lakien voimaantulosäännöksissä.

Lausunnolla olleessa hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotettiin kiintiöitä hakijoille, jotka ovat aikaisemmin suorittaneet korkeakoulututkinnon tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan. Enemmistö lausunnonantajista kannatti mahdollisuutta kiintiöintiin. Samanaikaisesti monissa lausunnoissa korostettiin sitä, että korkeakouluilla tulee olla päätösvalta kiintiöiden käyttämisestä ja aloituspaikkojen jakamisesta kiintiöiden välillä. Esimerkiksi taidealoilla kiintiöiden käyttöönottoa ei pidetty tarkoituksenmukaisena. Monissa lausunnoissa esitettiin myös epäilyjä siitä, nopeuttaako kiintiöiden käyttöönotto ratkaisevasti toisen asteen koulutuksen suorittaneiden siirtymistä korkeakoulutukseen.

Lausuntokierroksen jälkeen kiintiösäännöksen sanamuotoa on muokattu vastaamaan paremmin hallitusohjelman kirjausta päävalintojen varaamisesta hakijoille, joilla ei ole aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opinto-oikeutta.

Myös kiintiösäännöksen voimaantuloaikataulua pidettiin monissa lausunnoissa huolestuttavan tiukkana hankkeen hallitun läpiviennin ja hakijoiden neuvonnan kannalta. Esityksen voimaantuloa on lausuntokierroksen jälkeen siirretty vuodella eteenpäin edellä selostetun mukaisesti.

Hallituksen esitysluonnokseen sisältynyttä kuvausta hakujärjestelmän uudistamisen toisesta vaiheesta kritisoitiin voimakkaasti kaikissa lausunnoissa muutamaa lausunnonantajaa lukuun ottamatta. Lausunnonantajat eivät pitäneet ehdotettua toista vaihetta tarkoituksenmukaisena eikä oikeasuhtaisena esityksen tavoitteisiin nähden. Uudistuksen toisesta vaiheesta järjestetään lausuntokierros erikseen.

Hakukelpoisuusperusteiden yhtenäistämiseen korkeakoulusektoreiden välillä suhtauduttiin pääsääntöisesti positiivisesti, mutta osa ammattikorkeakouluista ei kannattanut sitä, että vanhan kaksivuotisen tutkinnon suorittaneet siirtyvät harkinnanvaraisen hakukelpoisuuden piiriin.

Lausunnoissa todettiin pääsääntöisesti, että uudistettu hakujärjestelmä edellyttää työttömyysturvalain mukaisen työmarkkinatuen ehtona olevan ammattikorkeakouluihin kohdistuvan hakeutumisvelvoitteen poistamista eri korkeakoulusektoreille hakevien yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi.

Ehdotettua korkeakoulujen valtakunnallista tietovarantoa pidettiin useissa lausunnoissa tärkeänä ja tarpeellisena uudistuksena. Erityisesti Tietosuojavaltuutettu ja oikeusministeriö esittivät kuitenkin useita täsmennysehdotuksia tietovarantoa koskeviin säännöksiin, jotka on esityksen valmistelussa otettu huomioon.

1.1Yliopistolaki

36 §.Opiskelijaksi ottaminen. Säännöksen 1 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisestä yhteishausta, jonka avulla yliopisto valitsisi opiskelijat pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon, sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon ja pelkästään ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin. Yhteishaussa käytettäisiin rekisterilaissa tarkoitettua opiskelijavalintarekisteriä kuten nykyisinkin.

Käytännössä yhteishaku ei kuitenkaan sovellu kaikkeen tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumiseen. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että korkeakoulujen yhteishakua ei käytettäisi otettaessa opiskelijoita muuhun kuin yliopistolain nojalla rahoitettavaan koulutukseen, esimerkiksi työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tai Euroopan unionin rakennerahastoista rahoitettavaan koulutukseen taikka otettaessa siirto-opiskelijoita. Siirto-opiskelijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka opiskeluoikeus siirtyy yliopistosta toiseen saman tai läheisen alan opintoihin sekä henkilöä, jonka opiskeluoikeus siirtyy yliopiston sisällä pääaineesta tai koulutusohjelmasta toiseen tai toiselle koulutusalalle. Yliopisto päättää siirtymisen edellytyksistä, jotka voivat liittyä esimerkiksi siirtoa hakevan opiskelijan opintosuorituksiin tai opintomenestykseen. Siirtyminen edellyttää voimassaolevasta opiskeluoikeudesta luopumista. Säännös ei estäisi siirtoa hakevaa opiskelijaa hakemasta koulutukseen myös yhteishaussa. Valmistautuessaan opiskelijavalintauudistuksen toiseen vaiheeseen yliopistojen tulisi kuitenkin kehittää siirtymiseen liittyviä käytäntöjään ja tehdä ne opiskelijoilleen tunnetummiksi, jotta hakeutuminen niiden kautta olisi jo uudistuksen ensimmäisen vaiheen aikana opiskelijoille ensisijainen vaihtoehto.

Yliopisto voisi lisäksi päättää jättää yhteishaun ulkopuolelle vieraskielisen koulutuksen sekä sellaisen rajatulle kohderyhmälle suunnatun koulutuksen, johon korkeakoulu on määritellyt hakukelpoisuuden erikseen, esimerkiksi silloin, kun hakijaryhmän tilanteen huomioiden on noudatettava yhteishausta poikkeavia aikatauluja. Ehdotettava säännös vastaisi tutkintoon johtavan koulutuksen osalta sisällöllisesti nykyisiä ammattikorkeakoulujen yhteishaun soveltamisalaa koskevia säännöksiä. Yliopistojen opiskelijavalinnoista säädettäessä ei enää käytettäisi termejä päävalinta ja erillisvalinta.

Yhteishakujärjestelmän tarkoituksena on tarjota hakijalle vain yhtä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hakija voisi yhteishaussa tulla hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen. Säännös korvaisi myös nykyiseen 38 §:n 2 momenttiin sisältyvän niin sanotun yhden opiskelupaikan säännöksen.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi myös valtuussäännös säätää yhteishaun toimittamisesta ja siihen liittyvistä menettelyistä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin valtuuden perusteella säätää muun muassa menettelystä, jossa hakija kirjaisi yhteishaussa ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valitsemansa hakukohteet etusijajärjestykseen, sekä valittavien hakukohteiden enimmäismäärästä. Sen sijaan yhteishaun käyttöalasta olisi säädetty kattavasti laissa. Tämä on tärkeää erityisesti sen vuoksi, että sääntely kohdistuu itsehallinnon suojaamiin yliopistoihin.

Pykälän 3 momentin mukaan yliopistot päättäisivät edelleen itsenäisesti opiskelijavalinnan perusteista ja soveltaisivat hakijoihin yhdenmukaisia valintaperusteita. Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien aseman parantamiseksi 3 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että osa haettavista opiskelupaikoista voidaan varata henkilöille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Säännöksellä on tarkoitus nopeuttaa korkeakouluopintojen aloittamista ja turvata mahdollisimman monelle hakijalle opiskelupaikka sekä saattaa ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevat yhdenvertaiseen asemaan jo opiskelupaikan saaneiden kanssa, jotka jo korkeakouluopintoja suorittaneina voivat menestyä valintakokeissa ensikertalaisia paremmin. Koska esityksellä pyritään nopeuttamaan Suomen koulutusjärjestelmän tarjoamaan korkeakoulututkintoon johtavaan opetukseen pääsemistä ja koska Suomen koulutusjärjestelmän ulkopuolella vastaanotetuista opiskelupaikoista on mahdotonta saada kattavaa tietoa, aloituspaikkojen varaamiseen liittyvässä kiintiöinnissä merkitystä olisi vain sellaisilla aiemmin vastaanotetuilla korkeakoulututkintoon johtavilla opiskelupaikoilla, jotka kuuluvat Suomen koulutusjärjestelmään. Suomen koulutusjärjestelmään kuuluvista korkeakoulututkinnoista säädetään korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa (464/1998) . Ehdotettavan säännöksen nojalla yliopistot voisivat päättää siitä, kuinka monta tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkaa varataan hakijoille, joilla ei ole suomalaisessa korkeakoulussa suoritettua tutkintoa ja jotka eivät ole aiemmin ottaneet vastaan opiskelupaikkaa suomalaisessa korkeakoulussa. Tämän kiintiön sisällä hakijat voidaan jakaa koulutustaustan perusteella eri ryhmiin kuten nykyisinkin. Yliopistot päättävät autonomiansa perusteella itsenäisesti siitä, käyttävätkö säännöksen tarkoittamaa kiintiöintiä ja miten jakavat aloituspaikat kiintiöiden välillä niitä käyttäessään.

Ehdotettavan säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole saattaa aiemmin opiskelupaikan saaneita kohtuuttomasti erilaiseen asemaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeviin nähden. Yliopistojen tulisi nykyistä paremmin mahdollistaa opintojen aloittaminen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkintojen osien perusteella ja luoda heitä varten joustavia siirtymis- ja hakumahdollisuuksia korkeakoulujen ja korkeakoulujärjestelmän sisällä. Näiden siirtymis- ja hakumahdollisuuksien sekä ehdotettavien valintakiintiöiden käyttö on kokonaisuus, jossa yliopistojen tulee huolehtia siitä, ettei mikään hakijaryhmä joudu kohtuuttomasti erilaiseen asemaan. Alan vaihtamisen tulee olla mahdollista myös sellaiselle alalle, jossa aiempia opintoja ei ole mahdollista hyödyntää vaan opinnot joudutaan aloittamaan alusta.

Ehdotettavan voimaantulosäännöksen mukaan 36 §:n 3 momentin säännöstä, joka koskee aloituspaikkojen varaamista ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakeville, sovellettaisiin ensimmäisen kerran otettaessa opiskelijoita syksyllä 2014 alkavaan koulutukseen. Koska ehdotettavan lain mukaan opiskelupaikan vastaanottamisella saattaa hakijan kannalta olla merkittävä vaikutus tuleviin hakuväyliin, ehdotettavassa 3 momentissa tarkoitettua aloituspaikkojen varaamista sovellettaisiin lain voimaantulosäännöksen mukaan myös hakijaan, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan koulutuksesta, joka on alkanut keväällä 2014 tai sitä ennen mutta ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa. Tällä varmistettaisiin hakijan mahdollisuudet arvioida opiskelupaikan vastaanottamisen merkitys omia koulutuspolkuja koskevien suunnitelmien kannalta.

Voimassa olevan yliopistolain 36 §:n 2 momentin mukaan hakijat voidaan jakaa valinnoissa erillisiin ryhmiin koulutustaustan perusteella. Säännöksen tarkoittaman koulutustaustaan liittyvän ryhmän voivat muodostaa muun muassa korkeakoulututkinnon suorittaneet. Tämän vuoksi korkeakoulututkinnon suorittaneet hakijat voitaisiin valita ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevien kiintiön ulkopuolella.

38 §.Opiskelupaikan vastaanottaminen. Voimassa olevan säännöksen 1 momenttiin sisältyy yhden opiskelupaikan säännös ja siihen liittyvä lukukauden määrittely. Yhden opiskelupaikan säännös menettää merkityksensä, kun korkeakoulujen uudessa yhteishakujärjestelmässä hakija voisi ehdotettavan 36 §:n 2 momentin mukaan tulla hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen. Pykälässä säädettäisiin jatkossa ainoastaan opiskelupaikan vastaanottamiseen liittyvistä menettelyistä.

Säännöksen mukaan yliopiston olisi viipymättä merkittävä tieto opiskelupaikan vastaanottamisesta opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 1 luvussa tarkoitettuun korkeakoulujen hakurekisteriin. Korkeakoulujen hakurekisterin toiminnan kannalta on välttämätöntä, että varasijojen täyttöä varten tieto opiskelupaikan vastaanotosta ja tähän liittyvät läsnäolotiedot saadaan nopeasti hakijarekisterin käyttöön. Tiedon merkitseminen voi tapahtua korkeakoulujen hakurekisterin ja korkeakoulujen omien tietojärjestelmien toteutusten kokonaisuudesta ja järjestelmäintegraatiosta riippuen joko hakijan ottaessa paikan sähköisesti vastaan hakijarekisterin toiminnallisuutena tai korkeakoulun virkailijan toimesta suorakäyttöliittymällä hakijarekisteriin. Tieto voidaan siirtää myös korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 1a luvussa tarkoitetun tietovarannon kautta, mikäli tietovarannon tietosisältö täyttää ajantasaisuusvaatimuksen.

1.2Ammattikorkeakoululaki

20 §.Kelpoisuus ammattikorkeakouluopintoihin. Korkeakoulujen yhteiseen hakujärjestelmään siirtymisen vuoksi ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta koskeva kelpoisuussäännös ehdotetaan yhtenäistettäväksi voimassa olevan yliopistolain 37 §:n 1 momentin kanssa. Ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voitaisiin ehdotettavan 1 momentin mukaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon, vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon taikka ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Lain perusteella kelpoinen ei siten olisi henkilö, joka on suorittanut ainoastaan lukion oppimäärän tai joka on suorittanut kolmevuotista ammatillista perustutkintoa suppeamman tutkinnon. Esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi säännöksen 2 momenttia, jonka mukaan ammattikorkeakoulu voi ottaa opiskelijaksi myös muun kuin 1 momentissa tarkoitetun henkilön, jolla ammattikorkeakoulu katsoo olevan riittävät tiedot ja taidot opintoja varten. Esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi myöskään ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevaa 3 momentin kelpoisuussäännöstä.

22 §.Opiskelijavalinta ja opiskelupaikan vastaanottaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että opiskelijat ottaa ammattikorkeakoulu. Voimassa olevan 3 momentin mukaan opiskelijat ottaa ammattikorkeakoulu sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella tarvittaessa säädetään. Ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:n 1 momentin mukaan opiskelija otetaan koulutusohjelmaan tai koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehtoon. Tästä hakukohdetta koskevasta rajauksesta ehdotetaan luovuttavaksi, joten jatkossa ammattikorkeakoulu voisi itse vapaammin määritellä hakukohteen. Opiskelijalle tulee kuitenkin opiskelijavalinnan yhteydessä olla selvää, minkä tutkinnon suorittamisoikeus hänellä on.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteisestä yhteishausta, jonka avulla ammattikorkeakoulu valitsisi opiskelijat ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin. Yhteishaussa käytettäisiin rekisterilaissa tarkoitettua opiskelijavalintarekisteriä kuten nykyisinkin.

Käytännössä yhteishaku ei kuitenkaan sovellu kaikkeen tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumiseen. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että korkeakoulujen yhteishakua ei käytettäisi otettaessa opiskelijoita muuhun kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) nojalla rahoitettavaan koulutukseen, esimerkiksi työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tai Euroopan unionin rakennerahastoista rahoitettavaan koulutukseen taikka otettaessa siirto-opiskelijoita. Siirto-opiskelijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka opiskeluoikeus siirtyy ammattikorkeakoulusta toiseen samaan tai vastaavaan koulutusohjelmaan sekä henkilöä, jonka opiskeluoikeus siirtyy ammattikorkeakoulun sisällä koulutusohjelmasta tai suuntautumisvaihtoehdosta toiseen. Ammattikorkeakoulu päättää siirtymisen edellytyksistä, jotka voivat liittyä esimerkiksi siirtoa hakevan opiskelijan opintosuorituksiin tai opintomenestykseen. Siirtyminen edellyttää voimassaolevasta opiskeluoikeudesta luopumista. Säännös ei estäisi siirtoa hakevaa opiskelijaa hakemasta koulutukseen myös yhteishaussa. Valmistautuessaan opiskelijavalintauudistuksen toiseen vaiheeseen ammattikorkeakoulujen tulisi kuitenkin kehittää siirtymiseen liittyviä käytäntöjään ja tehdä ne opiskelijoilleen tunnetummiksi, jotta hakeutuminen niiden kautta olisi jo uudistuksen ensimmäisen vaiheen aikana opiskelijoille ensisijainen vaihtoehto.

Ammattikorkeakoulu voisi lisäksi päättää jättää yhteishaun ulkopuolelle vieraskielisen koulutuksen sekä sellaisen rajatulle kohderyhmälle suunnatun koulutuksen, johon korkeakoulu on määritellyt hakukelpoisuuden erikseen esimerkiksi silloin, kun hakijaryhmän tilanteen huomioiden on noudatettava yhteishausta poikkeavia aikatauluja. Ehdotettava säännös vastaisi tutkintoon johtavan koulutuksen osalta sisällöllisesti nykyisiä ammattikorkeakoulujen yhteishaun soveltamisalaa koskevia säännöksiä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan yhteishakua käytetään myös valittaessa opiskelijoita ammatillisesta opettajankoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun ammatilliseen opettajankoulutukseen. Vaikka ammatillinen opettajankoulutus ei jatkossa kuuluisi yhteishaun piiriin, korkeakoulujen sähköistä hakujärjestelmää on kuitenkin tarkoitus hyödyntää valintojen toteuttamisessa.

Yhteishakujärjestelmän tarkoituksena on tarjota hakijalle vain yhtä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hakija voisi yhteishaussa tulla hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen. Säännös korvaisi myös nykyiseen 22 §:n 3 momenttiin sisältyvän niin sanotun yhden opiskelupaikan säännöksen.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi myös valtuussäännös säätää yhteishaun toimittamisesta ja siihen liittyvistä menettelyistä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin valtuuden perusteella säätää muun muassa menettelystä, jossa hakija kirjaisi yhteishaussa ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valitsemansa hakukohteet etusijajärjestykseen, sekä valittavien hakukohteiden enimmäismäärästä. Sen sijaan yhteishaun käyttöalasta olisi säädetty kattavasti laissa.

Pykälän 3 momentin mukaan ammattikorkeakoulut päättäisivät edelleen itsenäisesti opiskelijavalinnan perusteista ja soveltaisivat hakijoihin yhdenmukaisia valintaperusteita. Ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien aseman parantamiseksi 3 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että osa haettavista opiskelupaikoista voidaan varata henkilöille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Säännöksellä on tarkoitus nopeuttaa korkeakouluopintojen aloittamista ja turvata mahdollisimman monelle hakijalle opiskelupaikka sekä saattaa ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevat yhdenvertaiseen asemaan jo opiskelupaikan saaneiden kanssa, jotka jo korkeakouluopintoja suorittaneina voivat menestyä valintakokeissa ensikertalaisia paremmin. Koska esityksellä pyritään nopeuttamaan Suomen koulutusjärjestelmän tarjoamaan korkeakoulututkintoon johtavaan opetukseen pääsemistä ja koska Suomen koulutusjärjestelmän ulkopuolella vastaanotetuista opiskelupaikoista on mahdotonta saada kattavaa tietoa, aloituspaikkojen varaamiseen liittyvässä kiintiöinnissä merkitystä olisi vain sellaisilla aiemmin vastaanotetuilla korkeakoulututkintoon johtavilla opiskelupaikoilla, jotka kuuluvat Suomen koulutusjärjestelmään. Suomen koulutusjärjestelmään kuuluvista korkeakoulututkinnoista säädetään korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa. Ehdotettavan säännöksen nojalla ammattikorkeakoulut voisivat päättää siitä, kuinka monta tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkaa varataan hakijoille, joilla ei ole suomalaisessa korkeakoulussa suoritettua tutkintoa ja jotka eivät ole aiemmin ottaneet vastaan opiskelupaikkaa suomalaisessa korkeakoulussa. Tämän kiintiön sisällä hakijat voidaan jakaa koulutustaustan perusteella eri ryhmiin kuten nykyisinkin. Ammattikorkeakoulut päättävät itsenäisesti siitä, käyttävätkö säännöksen tarkoittamaa kiintiöintiä ja miten jakavat aloituspaikat kiintiöiden välillä niitä käyttäessään.

Ehdotettavan säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole saattaa aiemmin opiskelupaikan saaneita kohtuuttomasti erilaiseen asemaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeviin nähden. Ammattikorkeakoulujen tulisi nykyistä paremmin mahdollistaa opintojen aloittaminen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkintojen osien perusteella ja luoda heitä varten joustavia siirtymis- ja hakumahdollisuuksia korkeakoulujen ja korkeakoulujärjestelmän sisällä. Näiden siirtymis- ja hakumahdollisuuksien sekä ehdotettavien valintakiintiöiden käyttö on kokonaisuus, jossa ammattikorkeakoulujen tulee huolehtia siitä, ettei mikään hakijaryhmä joudu kohtuuttomasti erilaiseen asemaan. Alan vaihtamisen tulee olla mahdollista myös sellaiselle alalle, jossa aiempia opintoja ei ole mahdollista hyödyntää vaan opinnot joudutaan aloittamaan alusta.

Ehdotetun voimaantulosäännöksen mukaan 22 §:n 3 momentin säännöstä, joka koskee aloituspaikkojen varaamista ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakeville, sovellettaisiin ensimmäisen kerran otettaessa opiskelijoita syksyllä 2014 alkavaan koulutukseen. Koska ehdotettavan lain mukaan opiskelupaikan vastaanottamisella saattaa hakijan kannalta olla merkittävä vaikutus tuleviin hakuväyliin, ehdotettavassa 3 momentissa tarkoitettua aloituspaikkojen varaamista sovellettaisiin lain voimaantulosäännöksen mukaan myös hakijaan, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan koulutuksesta, joka on alkanut keväällä 2014 tai sitä ennen mutta ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa. Tällä varmistettaisiin hakijan mahdollisuudet arvioida opiskelupaikan vastaanottamisen merkitys omia koulutuspolkuja koskevien suunnitelmien kannalta.

Voimassa olevan säännöksen 1 momentin mukaan hakijat voidaan jakaa valinnoissa erillisiin ryhmiin koulutustaustan perusteella. Säännöksen tarkoittaman koulutustaustaan liittyvän ryhmän voivat muodostaa muun muassa korkeakoulututkinnon suorittaneet. Tämän vuoksi korkeakoulututkinnon suorittaneet hakijat voitaisiin valita ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevien kiintiön ulkopuolella.

Voimassa olevan säännöksen 3 momenttiin sisältyy yhden opiskelupaikan säännös ja siihen liittyvä lukukauden määrittely. Yhden opiskelupaikan säännös menettää merkityksensä, kun korkeakoulujen uudessa yhteishakujärjestelmässä hakija voisi ehdotettavan 2 momentin mukaan tulla hyväksytyksi vain yhteen hakukohteeseen.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin jatkossa opiskelupaikan vastaanottamiseen liittyvistä menettelyistä. Säännöksen mukaan ammattikorkeakoulun olisi lisäksi viipymättä merkittävä tieto opiskelupaikan vastaanottamisesta opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 1 luvussa tarkoitettuun korkeakoulujen hakurekisteriin. Korkeakoulujen hakurekisterin toiminnan kannalta on välttämätöntä, että varasijojen täyttöä varten tieto opiskelupaikan vastaanotosta ja tähän liittyvät läsnäolotiedot saadaan nopeasti hakijarekisterin käyttöön. Tiedon merkitseminen voi tapahtua korkeakoulujen hakurekisterin ja korkeakoulujen omien tietojärjestelmien toteutusten kokonaisuudesta ja järjestelmäintegraatiosta riippuen joko hakijan ottaessa paikan sähköisesti vastaan hakijarekisterin toiminnallisuutena tai korkeakoulun virkailijan toimesta suorakäyttöliittymällä hakijarekisteriin. Tieto voidaan siirtää myös korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 1a luvussa tarkoitetun tietovarannon kautta, mikäli tietovarannon tietosisältö täyttää ajantasaisuusvaatimuksen.

Voimassa oleva opiskelijavalintapäätöksen oikaisua koskeva 4 momentti siirtyisi sellaisenaan pykälän 5 momentiksi.

26 a §.Tilauskoulutus. Pykälän 2 momentin viittaussäännös opiskelijavalintaa ja opiskelupaikan vastaanottamista koskevan pykälän 4 momenttiin muutettaisiin 5 momentiksi, jossa jatkossa säädettäisiin opiskelijavalintapäätöksen oikaisusta.

1.3Laki opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä

Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi uuden 1 a luvun johdosta, ja lain uusi nimike olisi laki opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä.

1 §.Rekisteri ja rekisterinpitäjä. Voimassa olevan lain mukaan opiskelijavalintarekisteri koostuu kolmesta eri osarekisteristä, joita ovat yliopistojen hakurekisteri, ammattikorkeakoulujen hakurekisteri ja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen hakurekisteri. Kaksi ensin mainittua rekisteriä ehdotetaan yhdistettäväksi, ja niistä muodostuisi korkeakoulujen hakurekisteri.

2 §.Käyttötarkoitus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi osarekisterien yhdistymisen ja yhden opiskelupaikan säännöstä luopumisen perusteella tarvittavat muutokset.

Korkeakouluopintoihin pääsyä on tarkoitus sujuvoittaa ohjaamalla ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevien kanssa samoista aloituspaikoista kilpailevia hyödyntämään heille tarkoitettuja muita hakumahdollisuuksia. Muille kuin ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville voidaan tarjota joustavia siirtymämahdollisuuksia korkeakoulujen sisällä ja välillä. Korkeakoulut tarjoavat lisäksi tutkintoon johtavan koulutuksen ohella muita koulutusväyliä osaamisen päivittämiseen elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Näiden koulutusmahdollisuuksien tarjoamista, koulutukseen hakeutumista ja opiskelijaksi ottamista on tarkoitus tukea korkeakoulujen hakurekisteriin tallennettujen tietojen ja siihen liittyvien tietojärjestelmäpalveluiden avulla korkeakoulun niin harkitessa. Tästä syystä säännöstä ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi siten, että korkeakoulujen hakurekisteriä voitaisiin käyttää paitsi otettaessa opiskelijoita tutkintoon johtaviin opintoihin myös korkeakoulun tarjoamaan muuhun koulutukseen korkeakoulujen niin harkitessa. Myös haku ammatilliseen opettajankoulutukseen voidaan järjestää hyödyntäen korkeakoulujen hakurekisteriä ja sähköistä hakujärjestelmää kuten nykyisinkin.

Tilastointia varten hakijarekisteriin tulee myös jatkossa tallentaa tiedot hakijoista, hyväksytyistä ja paikan vastaanottaneista myös yhteishaun ulkopuolisten opiskelijavalintojen osalta, vaikka hakijarekisteriä ei muuten käytettäisi näiden opiskelijavalintojen toteuttamiseen. Tiedot toimitetaan hakijarekisteristä opetushallituksen toimesta Tilastokeskukseen.

Muun muassa yliopistojen tarjoamista opettajan pedagogisista opinnoista voitaisiin jatkossa tiedottaa ammatillisen opettajankoulutuksen rinnalla korkeakoulun niin harkitessa. Yliopistot voisivat halutessaan myös hyödyntää korkeakoulujen hakurekisteriä järjestämällä esimerkiksi oman yhteishaun opettajan pedagogisiin opintoihin sekä käyttää hakurekisteriin liittyviä tietovarantoja ja tietojärjestelmäpalveluita opiskelijoiden valitsemiseksi näihin opintoihin.

1 a luku Korkeakoulujen valtakunnallinen tietovaranto

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, joka koskee korkeakoulujen valtakunnallista tietovarantoa. Tietovaranto on tietojärjestelmä, jossa korkeakoulut säilyttävät kopiota osasta opiskelijarekisteriensä ja muiden henkilörekisteriensä tietosisällöstä. Tietovaranto ei muodosta korkeakoulujen omista henkilörekistereistä loogisesti erillistä henkilörekisteriä, ja jokainen korkeakoulu toimii rekisterinpitäjänä oman tietovarannossa säilytetyn tietosisältönsä osalta. Tietovarannon tavoitteena on tuottaa korkeakoulujen rekistereissä oleva tieto luotettavasti ja tehokkaasti erityisesti opiskelijavalintarekisterin, mutta myös muiden valtakunnallisten palveluiden, korkeakoulujen keskinäisten palveluiden ja korkeakoulujen omien palveluiden käyttöön henkilötietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevan lainsäädännön ja tietosuojan turvaamisen edellyttämissä rajoissa.

Tietovarantoon tallennettaisiin opiskelijavalintarekisterin tarpeisiin tutkintotietoja sekä opintosuorituksia ja niiden arvosanoja koskevia tietoja. Lisäksi tietovarantoon tallennettaisiin opiskelijatiedot eli tiedot henkilöistä ja heidän opiskeluoikeuksistaan sekä ilmoittautumisestaan läsnä- tai poissaolevaksi opiskelijaksi. Tietovarantoon tallennettavia tutkintoja ja opiskeluoikeuksia koskevia tietoja käytettäisiin erityisesti silloin, kun korkeakoulu varaa osan haettavista opiskelupaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville ehdotettavan yliopistolain 36 §:n 3 momentin ja ammattikorkeakoululain 22 §:n 3 momentin mukaisesti.

6 a §.Tietovaranto. Pykälässä säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämästä tietovarannosta, jonka tarkoituksena olisi palvella ensisijaisesti korkeakoulujen opiskelijavalintoja ja opiskelijavalinnan tietojärjestelmää (opiskelijavalintarekisteri) sekä jatkossa mahdollisesti muita keskitettyjä hakeutujan palveluita ja kansallista todennetun osaamisen rekisteriä, joita Opetushallitus toteuttaa osana sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisen ohjelmaan (SADe) kuuluvaa Oppijan verkkopalvelut -hanketta. Lisäksi korkeakoulu voisi käyttää tietovarantoa omassa toiminnassaan ja luovuttaessaan tietoa muille viranomaisille ja toisille korkeakouluille.

Tietovarannon tarkoituksena olisi osaltaan edistää opiskelupaikkojen parempaa kohdentumista sekä sujuvoittaa korkeakouluopintoihin pääsyä ja opintojen aloittamista. Lisäksi tietovarannon tarkoituksena olisi edistää sähköistä asiointia, korkeakoulujen ja viranomaisten tietojärjestelmien yhteentoimivuutta ja tietojen yhteiskäyttöä.

Tietovarannon avulla hakijoiden hakukelpoisuutta koskeva tieto voitaisiin luotettavasti todeta Suomen koulutusjärjestelmässä suoritettujen opintosuorituksien perusteella. Hakijaa voitaisiin hakutilanteessa informoida järjestelmän avulla hänen asemastaan suhteessa korkeakoulujen aloituspaikkakiintiöihin ja toisaalta hakijaa voitaisiin informoida myös hänen jo suorittamiensa opintojen perusteella esimerkiksi ehdottamalla tutkinnon täydentämistä uuden opiskelupaikan hakemisen sijaan.

Tietovarantoa voitaisiin käyttää valittaessa opiskelijoita myös jatko-opintoihin ja muuhun kuin tutkintoon johtavaan koulutukseen sekä otettaessa siirto-opiskelijoita. Tietovarantoa voitaisiin korkeakoulun harkinnan mukaan hyödyntää muun muassa joustavien siirtymämahdollisuuksien tarjoamisessa, jolloin opiskelijaksi ottaminen perustuisi luotettavasti saatavilla olevaan tietoon opiskelijan menestyksestä korkeakouluopinnoissaan.

Lisäksi tietovaranto mahdollistaisi palveluja, jotka tukevat opintojen sujuvaa aloittamista. Esimerkiksi opiskelupaikan vastaanottamista ja korkeakouluun ilmoittautumista koskeva palvelu olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä tarjoamaan sähköisesti. Korkeakouluopintoihin sijoittuminen ja koulutuspaikkojen täytön tehokkuus on muun muassa varasijoilta valituksi tulemisen osalta riippuvaista siitä, miten nopeasti opiskelijaksi valitut voivat ilmoittaa opiskelupaikan vastaanottamista ja läsnä- tai poissaolevaksi ilmoittautumista koskevasta ratkaisustaan.

Tietovarantoon perustuen opintojen sujuvaa aloittamista voitaisiin helpottaa myös palveluilla, jotka tukevat aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on opintoaikojen lyhentymisen ja työelämään siirtymisen nopeutumisen sekä koulutusjärjestelmän tehokkuuden osalta keskeinen keino tarpeettoman päällekkäiskoulutuksen vähentämiseksi. Korkeakoulun harkinnan mukaan tietovarannon avulla voitaisiin tunnistaa ja tunnustaa toisissa korkeakouluissa suoritettuja opintosuorituksia.

Tietovaranto tehostaisi myös tietohallintolain tavoitteiden mukaisesti julkisen hallinnon toimintaa sekä parantaisi julkisia palveluja ja niiden saatavuutta. Tietohallintolakia sovelletaan sen 2 §:n mukaan ammattikorkeakouluihin mutta ei yliopistoihin. Tietohallintolaista tai muista voimassa olevista säädöksistä ei seuraa opetus- ja kulttuuriministeriölle toimivaltaa velvoittaa korkeakouluja tallentamaan tietoja yhteiseen tietovarantoon opiskelijavalintajärjestelmän tarpeisiin, joten tallentamisvelvollisuudesta säädettäisiin jäljempänä 6 c §:ssä.

6 b §.Tekninen ylläpitäjä ja rekisterinpitäjät. Pykälän 1 momentin mukaan tietovarantoa hoitaisi korkeakoulujen lukuun opetus- ja kulttuuriministeriö, joka toimisi tietovarannon teknisenä ylläpitäjänä. Tekninen ylläpitäjä vastaisi tietovarannon yleisestä toiminnasta sekä teknisestä käyttöyhteydestä tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Ministeriö voisi antaa toimeksiantotehtävänä tietovarannon teknisen ylläpidon viraston tai muun tahon, kuten esimerkiksi CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:n hoidettavaksi.

Pykälän 2 momentin mukaan korkeakoulut toimisivat tallennetun tiedon rekisterinpitäjinä ja vastaisivat järjestelmään tallennettujen tietojen sisällöstä ja virheettömyydestä. Tietovaranto on tietojärjestelmä, jossa korkeakoulut säilyttävät kopiota osasta vastuullaan olevan henkilörekisteriensä tietosisällöstä. Tietovaranto ei siten muodosta korkeakoulujen omista henkilörekistereistä loogisesti erillistä henkilörekisteriä, eikä koko palveluun tallennettavan tietokokonaisuuden osalta rekisterinpitäjän tehtäviä olisi tarkoituksenmukaista antaa keskitetysti opetus- ja kulttuuriministeriölle tai muulle viranomaiselle.

Korkeakoulujen toimiessa rekisterinpitäjinä omien tietojensa osalta henkilötietolain (523/1999) 26 §:n mukainen rekisteröidyn tarkastusoikeus toteutetaan henkilötietolain 28 §:n mukaisesti siten, että rekisterin tietoja koskeva tarkastuspyyntö osoitetaan korkeakoululle.

Mikäli ilmenisi, että tietovarannon tietosisällössä on virhe, pykälän perusteella tiedon korjausvaatimus tulisi osoittaa rekisterinpitäjälle eli siihen korkeakouluun, jonka tiedoista on kyse. Korkeakoulun olisi henkilötietolain 29 §:n mukaisesti viipymättä korjattava virheellinen tieto tietovarannon tietosisällössä. Mikäli ilmenisi, että virhe johtuu tietovarannon teknisestä virheestä, ylläpitäjä vastaisi järjestelmävirheen korjauksesta.

Rekisteröidyn informoinnista henkilötietojen käsittelystä vastaisi henkilötietolain mukaisesti rekisterinpitäjä. Tietovarannon 6 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot ovat kunkin korkeakoulun opiskelijarekisterin tietoja, eikä siten ole tarpeen säätää erillisestä rekisteröidyn katselumahdollisuudesta tietovarannon tietoihin.

Tietojen suojaamista koskevan henkilötietolain 32 §:n ja hyvää tiedonhallintatapaa koskevan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) 18 §:n nojalla tietovarannon käytön valvomiseksi on rekisteröitävä tietovarannon käyttöoikeustietoja ja lokitietoja, joita käytetään tietojen käsittelyn hallintaa, seurantaa, valvontaa ja suojausta varten, tietovarannon tietojen käytön määrän ja laajuuden seurantaan ja tietovarannon toimivuuden varmistamista ja parantamista sekä tietojen käyttöä koskevien ongelmien selvittämistä varten. Näistä tiedoista muodostuvat tietovarannon tietojen käyttöoikeuksien hallintaa varten pidettävä käyttöoikeusrekisteri sekä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävä lokirekisteri, johon tallennetaan tietoja järjestelmän tietoja käsitelleistä henkilöistä ja esimerkiksi tietojen luovutuksesta käsittelytapahtumien perusteella. Korkeakoulukohtaisten käyttöoikeus- ja lokirekisterien pito osana tietovarantoa on välttämätöntä tietoturvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi tietovarannon teknisen ylläpitäjän on luotava tietoturvan edellyttämät lokit teknisen ylläpidon yhteydessä tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä. Koska henkilötietolain ja julkisuuslain edellä mainitut säännökset velvoittavat käyttöoikeustietojen ja lokitietojen rekisteröimiseen, tässä laissa ei ole tarpeen säätää käyttöoikeus- ja lokirekistereistä erikseen.

Henkilötietolain 5 §:n mukaan rekisterinpitäjä vastaa henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta ja sama velvollisuus on sillä, joka itsenäisenä elinkeinon- tai toiminnanharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun. Tietovarannon teknisenä ylläpitäjänä opetus- ja kulttuuriministeriön on huolehdittava siitä, että järjestelmä on teknisesti ja toiminnallisesti sellainen, että rekisterinpitäjän velvollisuudet voidaan täyttää. Tietovarannon hallinnoimiseksi ja käytännöistä sopimiseksi on tärkeä luoda teknisen ylläpitäjän ja korkeakoulujen yhteiset toimintatavat. Kun tietovarantoa käytettäisiin tiedon välittämiseen opiskelijavalintarekisterin käyttöön sekä tiedon välittämiseen opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauskäyttöön, Tilastokeskukselle ja mahdollisesti muille viranomaisille, myös Opetushallitus, Tilastokeskus ja mahdolliset muut viranomaiset osallistuisivat yhteisten toimintatapojen luomiseen.

6 c §.Tietosisältö ja velvollisuus tallentaa tietoja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin korkeakoulujen velvollisuudesta tallentaa tietovarantoon momentissa kuvatut opiskelijavalintarekisterin tiedot. Korkeakoulujen opiskelijarekisterien pito perustuu korkeakoulun opetustehtävään ja siinä muodostuvaan opiskelijan ja korkeakoulun väliseen henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaiseen asialliseen yhteyteen. Korkeakoulujen opiskelijarekisterien tietosisältöä ovat korkeakoulun opiskelijoiden yksilöintitiedot, osoitetiedot, tiedot opiskeluoikeuksista, tiedot suoritetuista opinnoista ja tutkinnoista sekä mahdollisesti esimerkiksi tiedot ilmoittautumisesta opetukseen ja muita korkeakoulun opetustehtävän toteuttamisessa tarvittavia tietoja. Silloin kun korkeakoulu käsittelee toiminnassaan tietovarantoon tallennettuja omien opiskelijoidensa henkilötietoja, kyse on henkilötietojen käsittelystä sen omassa toiminnassa.

Näistä tiedoista tietovarantoon tulisi pykälän 1 momentin mukaan tallentaa henkilön tunnistetieto, tiedot suoritetuista ammattikorkeakoulututkinnoista, ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista, alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista sekä tiedot opintosuorituksista ja niiden arvosanoista. Opintosuoritustiedot ovat merkityksellisiä valittaessa eri väylien, kuten avoimen korkeakoulun suorituksien perusteella, järjestettäessä joustavia siirtymisväyliä opintojen aikana sekä erityisesti järjestettäessä ensimmäisen ja toisen syklin välisiä siirtymäväyliä. Opintosuoritustietoja voidaan korkeakoulun harkinnan mukaan hyödyntää myös muussa korkeakoulutuksessa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa tarpeettomien päällekkäisten opintojen välttämiseksi.

Tietovarantoon tallennettaisiin myös tiedot opiskeluoikeuksista ja ilmoittautumisista ammattikorkeakoulututkintoon, ylempään ammattikorkeakoulututkintoon, pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon, sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon ja pelkästään ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen. Tiedot opiskeluoikeuksista ja opiskelupaikan vastaanottamisesta tarvitaan, jotta aloituspaikkoja voidaan varata ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakeville. Tiedot ilmoittautumisesta läsnä- tai poissaolevaksi alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen tarvitaan, jotta opintoihin sijoittuminen olisi mahdollista mahdollisimman tehokkaasti myös varasijoilta hyväksymisen osalta.

Pykälän 1 momentissa tarkoitetuilla tietovarannon tiedoilla olisi keskeinen vaikutus rekisteröityjen oikeusturvaan, koska tietoja käytettäisiin rekisteröityä koskevassa päätöksenteossa, esimerkiksi aloituspaikkojen varaamisessa ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaansa hakeville. Tietovarannon ja tiedonsiirtojen suunnittelussa on siten kiinnitettävä erityistä huomiota tietojen virheettömyyteen ja muuttumattomuuteen.

Pykälän 2 momentin nojalla tiedot tallennettaisiin tietovarantoon opetus- ja kulttuuriministeriön päättämän aikataulun mukaisesti, jossa huomioidaan korkeakoulukohtaiset tekniset edellytykset. Tiedot tallennettaisiin tietovarantoon esimerkiksi reaaliaikaisesti suoraan korkeakoulun rekisteristä. Tieto voitaisiin tallentaa tietovarantoon myös siten, että korkeakoulu päivittäisi erillisellä ajoittain suoritettavalla tiedonsiirrolla rekisteritietojaan tietovarantoon. Aikataulut ja käytännöt valmisteltaisiin yhteistyössä korkeakoulujen kanssa.

Lain voimaantulosäädöksessä säädettäisiin erikseen, että tietovarantoon ei tarvitsisi tallentaa niitä tutkintotietoja ja tietoja opintosuorituksista, jotka eivät tämän lain voimaan tullessa ole sähköisessä muodossa. Tietovarantoon ei myöskään tarvitsisi tallentaa tietoja niistä opiskeluoikeuksista, jotka eivät enää ole voimassa tämän lain tullessa voimaan. Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisen esiselvitysvaiheessa keväällä 2011 saadun tiedon perusteella tutkintotiedot olisivat kattavasti saatavilla sähköisesti vuodesta 2000 alkaen. Opiskeluoikeuksia koskevat tiedot olisi tallennettava voimassa olevien opiskeluoikeuksien osalta, jotta tieto olisi käytettävissä joustavia haku- ja siirtymämahdollisuuksia varten.

Lakiehdotuksen 6 a §:n mukaan korkeakoulut voisivat käyttää tietovarantoa myös muussa toiminnassaan ja luovuttaessaan tietoa viranomaisille ja muille korkeakouluille. Tähän liittyen 6 c §:n 3 momentissa säädettäisiin korkeakoulujen mahdollisuudesta sopia tietovarannon ylläpitäjän kanssa 1 momentissa säädettyä laajemman, korkeakoulun vastuulla olevan rekisterin ylläpitämisestä tietovarannossa. Säännöksen tarkoitus on laajentaa korkeakoulujen mahdollisuuksia hyödyntää korkeakoulujen valtakunnallista tietovarantoa ja siihen liittyviä tietojärjestelmäratkaisuja myös muuhun kuin tässä laissa säädettyyn tarkoitukseen silloin, kun korkeakoulu omien tehtäviensä nojalla katsoo tarpeelliseksi ja sopii asiasta ylläpitäjän kanssa. Ehdotettavalla lailla luotaisiin malli, jolla loogisesti erillisiä korkeakoulukohtaisia rekistereitä tuotaisiin osin säädöksiin perustuen ja osin sopimusperustaisesti keskitetyssä tietojärjestelmässä eli korkeakoulujen valtakunnallisessa tietovarannossa säilytettäviksi.

Pykälän tarkoittama laajempi tietosisältö voisi käsittää esimerkiksi muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen, esimerkiksi avoimen korkeakouluopetuksen, opiskeluoikeuksia koskevia tietoja, jolloin korkeakoulu voisi harkintansa mukaan käyttää tietovarantoa ja opiskelijavalintarekisteriä ottaessaan näitä opiskelijoita. Sopimalla laajemman tietosisällön tallentamisesta tietovarantoon korkeakoulu voisi käyttää sitä opiskelijoita, tutkintoja ja muita opintosuorituksia koskevana pääasiallisena tietolähteenään osana tietojärjestelmiensä kokonaisuutta.

Korkeakoulun niin päättäessä ja asiasta tietovarannon ylläpitäjän kanssa sopiessa laajempi tietosisältö voisi tarkoittaa myös muita kuin opiskelijoihin liittyviä korkeakoulun tietoja, esimerkiksi julkaisuihin tai korkeakoulun henkilöstöön kohdentuvia viranomaisten tiedonkeruita varten. Asiaa koskeneissa RAKETTI –hankkeen yhteydessä tehdyissä selvityksissä on ilmennyt tarve valtakunnalliselle korkeakouluissa tehtyjen julkaisujen tietoja kokoavalle julkaisurekisterille ja sen osana tutkijarekisterille. Tällainen rekisteri olisi mahdollista toteuttaa tietovarannon osana sopimuspohjaisesti hajautetun rekisterinpidon mallin mukaisesti.

6 d §.Tietojen luovuttaminen tietovarannon kautta.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen siirtämisestä opiskelijavalintarekisterin käyttöön. Tietovarantoon tallennetut tiedot tarjottaisiin teknistä käyttöyhteyttä käyttäen opiskelijavalintarekisterin käyttöön niiden tietojen osalta, jotka opiskelijavalintarekisteriin voidaan 3 §:n mukaan tallentaa. Tietoa siirrettäisiin tietovarannon kautta korkeakoulujen rekistereistä opiskelijavalintarekisterin käyttöön ilman erillistä luovutuspäätöstä tai henkilön omia tietojaan koskevaa nimenomaista valtuutusta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että korkeakoulu rekisterinpitäjänä päättäisi muusta tietojen luovuttamisesta tietovarannon kautta sekä vastaisi luovutuksen lainmukaisuudesta. Tietovarannossa ylläpidettyjen korkeakoulujen rekisteritietojen luovuttamista säätelevät yleislakeina julkisuuslaki ja henkilötietolaki. Luovutettaessa henkilötietoja sisältäviä aineistoja sovelletaan julkisuuslain 16 §:n 3 momenttia, jonka nojalla luovutuksensaajalla on oltava henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää näitä tietoja.

Korkeakoulut luovuttavat tietoja lakiin perustuen useille viranomaisille. Näitä lakiin perustuvia tietojen luovutuksia ovat muun muassa tilastolakiin (62/1994) perustuva opiskelija- ja tutkintotietojen luovuttaminen Tilastokeskukselle yhteiskunnallisia oloja ja niiden kehittymistä kuvaavien tilastojen laadintaa varten, opintotukilakiin (65/1994) perustuva opiskelija- ja tutkintotietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitokselle opintotukiasioiden käsittelyä varten, valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukainen opiskelijatietojen luovuttaminen kansaneläkelaitokselle opiskeluajalta karttuvan eläkkeen määrittämiseksi sekä työttömyysturvalain (1290/2002) ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukainen tietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle työmarkkinatuen sekä työttömyyspäivärahan saamisedellytysten käsittelyä varten. Yliopistot luovuttavat opiskelijoistaan tietoja myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle terveydenhuoltolain (1326/2010) 17 §:n mukaista opiskelijaterveydenhuoltoa varten.

Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi tuottaa tietovarannossa ylläpidettyjen korkeakoulujen rekisterien kokonaisuudesta laissa määritellyn käyttötarkoituksen edellyttämiä tietoaineistoja. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on yliopistolain 51 §:n ja ammattikorkeakoululain 40 §:n mukaan oikeus saada määräämänsä koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin ja muut seurannan ja ohjauksen edellyttämät tiedot. Nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö kerää korkeakouluilta tietoja muun muassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä, suoritetuista opintopisteistä, julkaisuista, toimipisteistä, yliopistojen täydennyskoulutuksesta, tutkinnon osien suorituksista avoimessa yliopisto-opetuksessa ja erillisinä opintoina, ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintoihin hakeneista opiskelijoista, avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoista, opettaja- ja tutkijavierailuista, tiloista, harjoittelukoulujen toiminnasta ja taloudesta. Tietoaineistojen tuottamiseen ei tarvittaisi erillistä toimeksiantoa korkeakoululta. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuitenkin informoida korkeakouluja siitä, mitä aineistoja se rekisterien tietosisällöstä tuottaa, esimerkiksi päättäessään tietovarannon tietosisällön päivittämisen ajankohdista 6 c §:n mukaisesti. Tietovarannosta voitaisiin ottaa tieto muun muassa korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista ja opiskelijamääristä, tutkinnoista ja opintosuorituksista sekä tuottaa näistä tilastoja korkeakoululaitoksen ohjauksen tarpeisiin. Nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö kerää tällaisia tietoja edellä mainituilla erillisillä tiedonkeruilla ja osin tiedot saadaan Tilastokeskuksen kautta.

Edellä kuvatuissa viranomaisten ja opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruissa kerättävä tietosisältö on osin samaa kuin ehdotettavan lain mukainen tietovarannon 6 c §:n 1 momentissa säädetty tietosisältö, mutta osin myös laajempaa. Tietojen kerääminen perustuu voimassa oleviin säädöksiin ja tiedonkeruukäytännöstä voidaan viranomaisten välillä sopia. Eri tiedonkeruiden rationalisoimiseksi ehdotettavan tietovarannon oheen on mahdollista rakentaa tiedonkeruita palveleva osajärjestelmä, jolloin ehdotettava tietovaranto ja sen mahdolliset osajärjestelmät palvelisivat useita tarkoituksia. Tietoja voitaisiin välittää keskitetyn tietovarannon kautta eri viranomaisille siten, että tietoa keräävät viranomaiset pyytävät tiedon toimitettavaksi tietovarannon kautta ja asiasta sovitaan tietovarantoa ylläpitävän ministeriön ja tietoa keräävien viranomaisten välillä. Tietovarannon tietosisältö laajenisi siten 6 c §:n 3 momentin mukaisesti korkeakoulujen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja tietoja keräävän viranomaisen välillä sopien. Korkeakoulut toimisivat edelleen rekisterinpitäjinä laajemman tietosisällön osalta.

Viranomaisten tiedontarpeiden lisäksi on oletettavaa, että esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen tekijät kiinnostuvat mahdollisuudesta saada tietovarantoon tallennettujen korkeakoulujen rekisterien kokonaisuudesta tietoaineistoja tutkimuskäyttöön. Tämän lain perusteella ei kuitenkaan syntyisi yhtä tahoa, jolle aineistopyynnön voisi osoittaa, koska kukin korkeakoulu toimisi oman rekisterinsä rekisterinpitäjänä. Korkeakoulut ja tietovarannon ylläpitäjä voisivat kuitenkin luoda käytännöt, joilla kaikkien korkeakoulujen tietoja sisältäviä aineistoja voitaisiin koota ja tuottaa, kun henkilötietolain tutkimusta koskevan 14 §:n edellytykset täyttyvät ja kukin korkeakoulu tekee asianmukaisen päätöksen tietojen luovuttamisesta.

Tietovarannon tietoja voitaisiin hyödyntää myös rekisteröidyn luvalla tapahtuvissa tietojen luovutuksissa. Suunnitellessaan opiskelijaksi hakeutumista henkilö voisi saada koulutustarjontaa koskevaa omaan tilanteeseensa räätälöityä ohjausta tunnistauduttuaan sähköisen palvelun (esimerkiksi korkeakoulujen yhteinen palvelu) käyttäjäksi ja annettuaan luvan tietovarantoon tallennettujen tietojensa käyttöön palvelussa. Luvan perusteella tutkintotietoja, suoritustietoja ja opiskeluoikeustietoja, voitaisiin hyödyntää koulutustarjontaa koskevaa ohjausta tuottavassa palvelussa. Tällainen ohjausta tuottava valtakunnallinen palvelu voisi olla hakuaikojen ulkopuolella toimiva palvelu korkeakoulujen sähköisessä hakujärjestelmässä, korkeakoulujen yhteinen palvelu taikka korkeakoulun tai muun tahon tuottama palvelu.

Tietovarantoa voitaisiin hyödyntää myös kun henkilö hakee toisessa korkeakoulussa hankkimansa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista opiskelupaikassaan. Tutkinto- ja suoritustietojen hyödyntäminen aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa perustuisi lähtökohtaisesti henkilön omaan pyyntöön häntä koskevien rekisteritietojen käytöstä. Korkeakoulut voisivat myös luoda käytäntöjä, joissa henkilö antaa luvan luovuttaa toiselle korkeakoululle tai palveluntarjoajalle henkilökohtaiset suoritustietonsa.

6 e §.Tietovarannon tietojen säilytysaika. Korkeakoulujen valtakunnalliseen tietovarantoon tallennetut henkilötiedot ovat loogisesti osa korkeakoulujen omissa tietojärjestelmissään säilyttämiä henkilörekistereitä. Tietovarantoon tallennettu kopio korkeakoulun omassa järjestelmässään säilyttämän rekisterin tiedosta olisi aina samaa kuin korkeakoulun omassa (fyysisessä) rekisterissä oleva alkuperäinen tieto. Korkeakoulun vastuulla on säilyttää ja korjata tietovarantoon tallennettu tieto vastaavana kuin alkuperäinen tieto. Tietojen säilytysaika tietovarannossa määräytyisi siten lähtökohtaisesti sen mukaan, miten niitä säilytetään korkeakoulujen omissa rekistereissä korkeakoulujen arkistonmuodostussuunnitelmien ja muiden tiedon säilyttämistä koskevien velvoitteiden mukaisesti.

Tietovarannon käyttötarkoituksen edellyttämien tietojen saannin turvaamiseksi tutkinto- ja opiskeluoikeustietoja olisi säilytettävä siten, että ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevien yhdenvertainen kohtelu varmistetaan.

Tiedot suoritetuista tutkinnoista ja opiskeluoikeuksista säilytettäisiin tietovarannossa pysyvästi. Tällä ei kuitenkaan tarkoitettaisi arkistolain (831/1994) säännösten ja sen nojalla annettujen määräysten mukaista pysyvää säilyttämistä vaan sitä, että tiedot ovat tietovarantoon sähköisesti tallennettuja.

Tietovarannon teknisiin ratkaisuihin tukeutuen voitaisiin erikseen myös toteuttaa ratkaisu tietojen arkistolaitoksen määräysten mukaista sähköistä pysyvää säilyttämistä varten. Tällöin tietovarannon tekninen ylläpitäjä toimisi korkeakoulun toimeksiannosta arkistointipalvelun tarjoajana arkistolaitoksen sähköistä pysyvää säilyttämistä koskevien vaatimuksien mukaisesti.

Tiedot opintosuorituksista ja arvosanoista eivät vaikuta opiskeluoikeus- ja tutkintotietoihin verrattavalla tavalla henkilön asemaan ensikertalaisena hakijana. Suoritus- ja arvosanatietojen säilytysaika perustuu lähtökohtaisesti korkeakoulun arkistonmuodostussuunnitelmaan tai muuten huomioon otettuihin korkeakoulun päättämiin suoritusten vanhenemisaikoihin. Henkilöiden yhdenvertaisten kohtelun turvaamiseksi myös suoritus- ja arvosanatiedot ehdotetaan säilytettäväksi tietovarannossa tutkintotietoja vastaavasti pysyvästi, jotta tietojen perusteella tapahtuvat joustavat siirtymiset eri opintojen välillä ja opintojen hyväksilukeminen voisivat kohtuullisen ajan puitteissa perustua sähköisesti tarjolla olevaan tietoon. Näille tiedoille ei ole mahdollista määritellä yhdenmukaista vanhenemisaikaa, jota vanhempia suorituksia ei voitaisi lukea hyväksi tai käyttää hyväksi opiskelijavalinnoissa.

Tässä laissa säädettävät tietojen säilytysajat tietovarannossa voivat vaikuttaa korkeakoulujen nykyisiin arkistonmuodostussuunnitelmiin perustuviin ratkaisuihin rekisteritietojen säilytysajoista pidentämällä aikaa, jona tietoja säilytetään sähköisissä järjestelmissä aktiivikäyttöä varten.

10 §.Muiden säännösten soveltaminen. Säännöksen mukaan myös ehdotettavaan korkeakoulujen valtakunnalliseen tietovarantoon sovellettaisiin tämän lain lisäksi, mitä henkilötietojen käsittelystä muualla laissa säädetään.

Korkeakoulujen opiskeluoikeus-, ilmoittautumis-, tutkinto- ja opintosuoritustietojen keskitettyä säilytystä ja käyttöä varten on valtakunnallinen tietovaranto, johon kootaan korkeakoulujen opiskelijatietoja sisältävien rekisterien tietosisältöä ja jonka kautta tämä sisältö tarjotaan tietoturvallisesti teknisellä käyttöyhteydellä opiskelijavalintarekisterin ja korkeakoulujen yhteisten opiskelijavalintapalveluiden käyttöön. Korkeakoulu voi käyttää tietovarantoa myös muussa toiminnassaan ja luovuttaessaan tietoa viranomaisille ja muille korkeakouluille.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa tietovarannon teknisenä ylläpitäjänä tietovarannon yleisestä toiminnasta sekä teknisestä käyttöyhteydestä tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Tietovarannon tekninen ylläpitäjä vastaa tietovarannon käytettävyydestä, eheydestä ja muuttumattomuudesta sekä suojaamisesta ja säilyttämisestä. Teknisellä ylläpitäjällä ei ole oikeutta määrätä tietovarannossa säilytettävistä tiedoista eikä luovuttaa niitä, ellei tässä laissa toisin säädetä.

Korkeakoulut toimivat tallennetun tiedon rekisterinpitäjinä omien tietojensa osalta ja vastaavat järjestelmään tallentamiensa tietojen sisällöstä ja virheettömyydestä.

Korkeakoulujen on tallennettava seuraavat tiedot tietovarantoon:

Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää, miten kukin korkeakoulu pitää tietovarannon sisällön ajan tasalla.

Korkeakoulut voivat sopia tietovarannon ylläpitäjän kanssa 1 momentissa säädettyä laajemman, korkeakoulun vastuulla olevan rekisterin tietosisällön tallentamisesta tietovarantoon.

Korkeakoulu luovuttaa ne tietovarantoon tallennetut, 6 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka 3 §:n mukaan voidaan tallentaa opiskelijavalintarekisteriin, teknistä käyttöyhteyttä käyttäen opiskelijavalintarekisterin käyttöön..

Korkeakoulu päättää rekisterinpitäjänä muusta tietojen luovuttamisesta tietovarannon kautta ja vastaa luovutuksen lainmukaisuudesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi tuottaa tietovarannosta koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin sekä muun seurannan ja ohjauksen edellyttämiä tietoaineistoja.

Edellä 6 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot säilytetään tietovarannossa pysyvästi.

Opiskelijavalintarekisteriin, korkeakoulujen valtakunnalliseen tietovarantoon ja ylioppilastutkintorekisteriin sovelletaan tämän lain lisäksi, mitä henkilötietojen käsittelystä muualla laissa säädetään.