Hallituksen esitys eduskunnalle turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta Suomen ja Luxemburgin välillä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi mainitun sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
- Hallinnonala
- Ulkoministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 43/2012
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Luxemburgin välisen sopimuksen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa salassa pidettävän turvallisuusluokitellun tiedon suojaaminen Suomen ja Luxemburgin välillä osapuolten välisessä yhteistyössä erityisesti ulko-, puolustus-, turvallisuus-, poliisi-, tiede- ja yritysasiossa. Kysymys on arkaluonteisista tietoaineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa on erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi.
Sopimus tulee voimaan, kun jälkimmäinen ilmoitus siitä, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun, on otettu vastaan. Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.
YLEISPERUSTELUT
1Johdanto
Tietoturvallisuudella tarkoitetaan kaikkia sellaisia menettelyjä, joiden avulla turvataan informaation sisällön suojaaminen ulkopuolisilta (tiedon luottamuksellisuus), tiedon muuttumattomuus (tiedon eheys) sekä tiedon käytettävyys. Tietoturvallisuuden varmistamiseksi käytetään erilaisia keinoja, joista tavallisimmat ovat henkilöstön luotettavuuden ja toimitilojen turvallisuuden varmistaminen, salassapitosäännökset ja tietojen käytön rajoittaminen vain sovittuun tarkoitukseen sekä erilaiset tietojen käsittelyyn ja siirtoon liittyvät menettelytapavaatimukset. Tietoturvallisuusvaatimukset kattavat informaation koko elinkaaren sisältäen tietojen hankkimisen, muokkaamisen, käytön, luovutuksen, arkistoinnin ja hävittämisen.
Kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin asiakirjoihin sisältyy sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden luvaton paljastuminen voi aiheuttaa merkittävää ja laajalle ulottuvaa vahinkoa keskeisille yleisille eduille. Tällaisten aineistojen asianmukaisesta käsittelystä on sen vuoksi pidettävä erityistä huolta. Kysymys on Suomen luotettavuudesta kansainvälisen yhteistyön osapuolena. Kansainvälinen tietoturvallisuusyhteistyö, johon Suomikin osallistuu, käsittää perinteisesti diplomaattiseen toimintaan samoin kuin puolustus- ja poliisihallintojen väliseen yhteistyöhön liittyvän ei-julkisen tiedonvaihdon suojaamisen. Välittömän valtiovastuun piiriin kuuluvien kysymysten lisäksi kansainvälisillä tietoturvallisuusvelvoitteilla on kuitenkin kasvava merkitys myös taloudellisen, teollisen ja teknologisen yhteistyön kannalta, joiden puitteissa yhä useammat yritystason hankkeet edellyttävät turvallisuusluokitellun tiedon hyödyntämistä. Näin etenkin silloin, kun kyse on sellaisesta viranomaisen hankinnasta, jossa valtion suojattuja tietoja on annettava yritykselle kaupallisen sopimuksen toteuttamista varten. Tällaisia ovat perinteisesti olleet erityisesti puolustusalan hankinnat.
Pyrkimyksistä huolimatta ei kuitenkaan ole osoittautunut mahdolliseksi toteuttaa tietoturvallisuusalan monenkeskistä yleissopimusta. Pääasiallinen syy tähän ovat kansallisten lainsäädäntöjen ja hallintorakenteiden ja -tapojen eroavaisuudet, jotka puolestaan heijastelevat tietoturvallisuuden sensitiivisyyttä osana kansallista kokonaisturvallisuutta. Edellä sanotusta poikkeuksena on kuitenkin Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta tehty yleinen turvallisuussopimus (SopS 128 ja 129/2010).
Yleissopimuksen puuttuminen on pakottanut valtiot, Suomi mukaan luettuna, etsimään kahdenvälisiä sopimusratkaisuja. Suomi on tehnyt ensimmäisen kahdenvälisen tietoturvallisuussopimuksensa Saksan liittotasavallan kanssa vuonna 2004. Sopimus tuli voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2004 (SopS 96 ja 97/2004). Vuotta myöhemmin allekirjoitettiin Suomen ja Ranskan välinen sopimus, joka puolestaan tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2005 (SopS 66 ja 67/2005). Kumpikin suuri Euroopan unionin (EU) jäsen on Suomelle tärkeä yhteistyökumppani niin turvallisuushallinnon kuin taloudellisen vuorovaikutuksenkin aloilla. Tietoturvallisuustarpeiden painottumista enenevässä määrin myös taloudelliseen toimintaan ilmentää Suomen ja Euroopan Avaruusjärjestön (ESA) välinen yhteistyösopimus, jäljempänä ESA:n tietoturvallisuussopimus , niin ikään vuodelta 2004 (SopS 94 ja 95/2004). Sopimuksen eräs keskeinen tavoite on turvata Suomen elinkeinoelämän mahdollisuudet osallistua tasavertaisesti muiden jäsenmaiden kanssa ESA:n turvallisuusluokiteltuihin tarjouskilpailuihin. Tietoturvallisuussopimus on tehty myös Länsi-Euroopan unionin (WEU) kanssa (SopS 41 ja 42/1998) ja Eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestön (OCCAR) kanssa (SopS 109 ja 110/2008). Mainittujen sopimusten lisäksi Suomi on tehnyt voimassaolevan tietoturvallisuussopimuksen Slovakian (SopS 116 ja 117/2007), Viron (SopS 12 ja 13/2008), Italian (SopS 23 ja 24/ 2008), Latvian (SopS 33 ja 34/2008), Puolan (SopS 46 ja 47/2008), Bulgarian (SopS 116 ja 117/2008), Slovenian (SopS 22 ja 23/2009), Taekin (SopS 53 ja 54/2009) ja Espanjan (SopS 38 ja 39/2010) kanssa sekä edellä mainitun pohjoismaisen tietoturvallisuussopimuksen, jota sovelletaan tällä hetkellä väliaikaisesti Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä. (SopS 130/2010 ja 20/2012). Suomi on 10 päivänä toukokuuta 2012 hyväksynyt EU:n jäsenvaltioiden välillä toukokuussa 2011 allekirjoitetun sopimuksen turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta. Lisäksi Suomi hyväksyi 27 päivänä huhtikuuta 2012 Israelin kanssa tehdyn sopimuksen puolustus- tai turvallisuushallintojen kesken välitetystä turvallisuusluokitellusta tiedosta. Suomi on lähiaikoina allekirjoittamassa yleisen tietoturvallisuussopimuksen Ison-Britannian kanssa. Allekirjoittamista odottaa lisäksi sopimus Alankomaiden ja Sveitsin kanssa.
2Nykytila
2.1Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista
Lain yleinen soveltamisala
Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004) säädettiin osana Suomen ja Saksan välisen tietoturvallisuussopimuksen sekä ESA:n tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista. Laki katsottiin tarpeelliseksi muun ohella sen vuoksi, että kansainvälisten sopimusten panemiseksi täytäntöön on tarve poiketa asiakirjajulkisuuteen ja -turvallisuuteen perustuvista kansallisista järjestelyistä, jotka perustuvat pääosin viranomaisten toiminnan julkisudesta annettuun lakiin (621/1999) , jäljempänä julkisuuslaki.
Lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista sovelletaan erityissuojattaviin tietoaineistoihin. Näillä tarkoitetaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja, jotka on toimitettu Suomen viranomaiselle ja joiden lähettäjä on kansainvälisen, Suomea sitovan sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen mukaisesti tehnyt niihin turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Määräysvalta luovutettuun tietoon säilyy luovutuksen jälkeenkin aineiston luovuttaneella valtiolla. Lakia voidaan soveltaa vain, jos kansainvälinen sopimus on saatettu Suomessa voimaan perustuslaissa säädetyllä tavalla tai jos kysymys on Suomea muutoin sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta.
Lain soveltamisalan piiriin kuuluvia erityissuojattavia tietoaineistoja ovat lisäksi Suomen viranomaisen tai lain soveltamisalan piiriin kuuluvan elinkeinonharjoittajan laatimat asiakirjat, joista ilmenee Suomeen toimitettuihin asiakirjoihin sisältyviä tai materiaalista saatavissa olevia tietoja. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat niin ikään asiakirjat ja materiaalit, jotka on Suomessa tuotettu erityissuojattavan tietoaineiston pohjalta.
Laissa säädettyjä turvallisuusvelvoitteita sovelletaan silloinkin, kun sopimus tai säädös, johon säännösten soveltaminen perustuu, ei enää ole voimassa (15 §). Soveltaminen jatkuu niin kauan kuin se turvallisuusluokituksen perusteena olevan yleisen edun vuoksi on tarpeen.
Lain suhde julkisuuslainsäädäntöön
Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettuun lakiin sisältyy kansallisten asiakirjojen tietoturvallisuudesta annetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Laissa on kuitenkin yleinen viittaussäännös julkisuuslakiin. Niiltä osin kuin suomalaisten viranomaisten asiakirjoihin sisältyy muita kuin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden piiriin kuuluvia tietoja kansainvälisestä yhteistyöstä, on sovellettava julkisuuslain ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Laissa on myös erityissäännös, joka koskee päätöksentekovaltaa siinä tilanteessa, että tietoja pyydetään julkisuuslain nojalla erityissuojattavasta aineistosta. Julkisuuslain mukaan tiedonsaantia koskevan pyynnön voi käsitellä ja ratkaista se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Tiedonsaantipyyntö voidaan kuitenkin siirtää toisen viranomaisen ratkaistavaksi julkisuuslain 15 §:ssä säädetyissä tilanteissa.
Lain soveltaminen elinkeinonharjoittajiin
Lakia sovelletaan viranomaisten lisäksi myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja on osapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana (1 §:n 2 mom.).
Turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka toisen valtion viranomainen tai siinä kotipaikkaansa pitävä yritys taikka kansainvälinen järjestö tai toimielin aikoo tehdä tai on tehnyt kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetulla tavalla Suomessa kotipaikkaansa pitävän elinkeinonharjoittajan kanssa, jos tarjouskilpailuun osallistuminen tai sopimuksen toteuttaminen voi edellyttää pääsyä erityissuojattavaan tietoaineistoon (2 §:n 3 kohta).
Elinkeinonharjoittaja voi pyytää yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion tekemistä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siinä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun (12 §:n 2 mom.). Säännöksen tarkoituksena on turvata suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuudet hankinnoissa silloinkin, kun hankintaan sovellettavissa olevaa kansainvälistä tietoturvallisuussopimusta ei ole. Useimmat valtiot kuitenkin edellyttävät kahdenvälisen tietoturvallisuussopimuksen olemassa oloa ulkomaisen turvallisuustodistuksen hyväksymiseksi.
Elinkeinonharjoittajalla ja tämän palveluksessa tai toimeksiannosta toimivalla on erityissuojattavia tietoaineistoja koskeva salassapitovelvollisuus (6 §). Elinkeinonharjoittajalla on myös velvollisuus kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi antaa toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle tietoja sekä sallia viranomaisen ja kansainvälisen toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen turvallisuusjärjestelyihinsä ja toimitiloihinsa (16 §:n 2 mom. ja 18 §:n 2 mom.).
Lain täytäntöönpanoviranomaiset
Laissa on säännökset (4 §) niistä viranomaisista, jotka huolehtivat kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden hoitamisesta. Kansallisena turvallisuusviranomaisena (National Security Authority, NSA) kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseen liittyvissä tehtävissä toimii ulkoasiainministeriö. Puolustusministeriö, pääesikunta, Suojelupoliisi ja Viestintävirasto toimivat määrättyinä turvallisuusviranomaisina (Designated Security Authority, DSA). Näille viranomaisille voi kuulua muun ohella tarjous- ja hankintamenettelyihin liittyvien asiakirjojen turvallisuusluokittelu.
Henkilöstöturvallisuuteen liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtivat Suojelupoliisi ja pääesikunta (11 §). Yhteisöturvallisuusselvityksen laadinta kuuluu lain mukaan Suojelupoliisille, paitsi silloin, kun kyse on puolustukseen liittyvästä hankinnasta, jolloin selvitysten tekemisestä huolehtii pääesikunta (12 §). Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan kansallinen turvallisuusviranomainen ja tehtävään määrätyt turvallisuusviranomaiset voivat sen estämättä, mitä muun muassa toimivallasta yhteisöturvallisuusselvitysten laadinnasta säädetään, sopia tietyn tehtävän tai tehtäväkokonaisuuden hoitamisesta toisen turvallisuusviranomaisen lukuun, jos järjestely on tarpeen tehtävien hoitamiseksi tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja joutuisasti. Viestintävirasto on lain 4 §:n 1 momentissa (885/2010) määrätty turvallisuusviranomaiseksi, jonka tehtävänä on arvioida tietojärjestelmien ja tietoliikennejärjestelyjen turvallisuutta.
Laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on säännökset viranomaisia ja elinkeinonharjoittajaa koskevasta tiedonantovelvollisuudesta (16 §). Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset voisivat saada niille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Viranomaiset voivat myös salassapitovelvollisuuden estämättä antaa kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuvaa yhteistyötä varten salassa pidettäviä tietoja ulkomaiselle sopimuspuolelle (17 §). Viranomaisella on myös oikeus sallia kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuva kansainvälisen järjestön, toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen viranomaisen toteuttamiin turvallisuusjärjestelyihin ja toimitiloihin riippumatta siitä, mitä turvallisuusjärjestelyjen salassapidosta säädetään taikka säädetään tai määrätään pääsystä tiloihin, joissa käsitellään tai säilytetään salassa pidettäviä tietoja (18 §).
Kansallisen turvallisuusviranomaisen on lain mukaan ilmoitettava kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetuissa tapauksissa toiselle sopimuspuolelle tietoonsa tulleesta turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan vaarantumisesta ja tietoturvallisuutta koskevan määräyksen loukkaamisesta sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi samoin kuin rangaistavaan tekoon syyllistyneen syytteeseen saattamiseksi (19 §).
Tietojen salassapito ja käytön sääntely
Erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu (6 §:n 1 mom.). Salassapitovelvollisuus koskee myös elinkeinonharjoittajaa tämän ollessa osapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksissa. Suomen tekemissä, käytännössä kahdenvälissä sopimuksissa, jotka koskevat eri maiden viranomaisten välistä salassa pidettävien tietojen vaihtoa, on säännönmukaisesti määräys, joka rajoittaa luovutettujen tietojen käyttöä. Tämän mukaisesti erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut muuhun suostumustaan. Erityissuojattavien tietoaineistojen käyttöä koskee siten vahva käyttötarkoitussidonnaisuus.
Turvallisuusluokittelu ja – toimenpiteet
Laissa säädetään velvollisuudesta merkitä erityissuojattavaan tietoaineistoon sen turvallisuusluokka. Tietoaineistoon tehty merkintä turvallisuusluokasta osoittaa, minkälaisia toimenpiteitä on toteutettava aineistoa käsiteltäessä (8 §). Mitä korkeampaan turvallisuusluokkaan aineisto kuuluu, sitä tiukempia tietoturvallisuustoimenpiteitä edellytetään. Laissa on yleinen velvoite toteuttaa tietoaineiston käsittelyssä sen turvallisuusluokkaa koskevia käsittelymääräyksiä sekä valtuus säätää erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista turvallisuusluokitusta vastaavista teknisistä turvallisuustoimenpiteistä valtioneuvoston asetuksella (9 §). Tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (681/2010) , jäljempänä tietoturvallisuusasetus , 11 §:ssä on säädetty turvallisuusluokitusmerkintää koskevista erityissäännöksistä ja 12 §:ssä turvallisuusluokituksen vastaavuudesta.
Turvallisuusluokiteltuja aineistoja käsiteltäessä on lain mukaan huolehdittava siitä, että tietoja säilytetään asianmukaisissa tiloissa. Tilojen turvallisuusvaatimuksista on säädetty tietoturvallisuusasetuksen 14 §:ssä.
Turvallisuusluokiteltuja tietoja viranomaisissa käytettäessä on noudatettava pidättyvyyttä ja sen vuoksi lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on kirjattu kansainvälisissä sopimuksissa oleva yleinen vaatimus siitä, että tietoihin annetaan pääsy vain niille, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa. Nämä henkilöt on nimettävä etukäteen, jos sopimuksessa tätä edellytetään. Sama koskee myös 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa (6 §:n 3 mom.).
Henkilöstöturvallisuus
Kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetty henkilöstöturvallisuutta koskeva turvallisuusselvitys tehdään siten kuin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) ja sen nojalla säädetään. Siten esimerkiksi selvityksen kohteena olevan henkilön oikeudet määräytyvät sanotun lain mukaisesti.
Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa on kuitenkin kaksi säännöstä, jotka ovat erityissäännöksiä suhteessa turvallisuusselvityksistä annettuun lakiin. Suppea turvallisuusselvitys on mahdollista laatia muissakin kuin turvallisuusselvityksistä annetun lain 19 §:ssä luetelluissa tapauksissa, jos se on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi (11 §:n 1 mom.). Toinen erityissäännös koskee viranomaisten toimivaltaa. Turvallisuusselvityksen tekee pääesikunta silloin kun turvallisuusselvityksen laatiminen on tarpeen puolustushallintoa tai puolustushankintoja koskevan kansainvälisen velvoitteen toteuttamiseksi. Muissa tapauksissa henkilöön liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtii Suojelupoliisi (11 §:n 2 mom.). Turvallisuusselvityksistä annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan turvallisuusselvitykseen ei saa sisällyttää selvityksen laatineen viranomaisen arviota selvityksen kohteena olevan henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta virkaan tai tehtävään, ellei lain 9 §:ssä tarkoitettu valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite tätä edellytä. Koska pääsääntönä on, että turvallisuusselvitys ei sisällä arviota henkilön luotettavuudesta, laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on erikseen säädetty henkilön luotettavuuden arvioinnista. Tällaisen arvion tekee turvallisuusselvityksen perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen tai, jos turvallisuusviranomaisten välillä on niin sovittu, tehtävään määrätty turvallisuusviranomainen (11 §:n 3 mom.).
Arvioinnin perusteella annetaan henkilöstöturvallisuutta koskeva todistus (Personnel Security Clearance Certificate). Se toimitetaan tavanomaisimmin sopimuspuolen turvallisuusviranomaiselle sopimuksen osoittamalla tavalla. Laissa on myös säännökset todistuksen antamisesta henkilölle itselleen (14 §).
Yhteisöturvallisuusselvitys
Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 12 §:ssä säädetään yhteisöturvallisuusselvityksistä ja arvioista. Yhteisöturvallisuusselvityksellä varmistetaan elinkeinonharjoittajan toimitilojen ja käsittelykäytäntöjen asianmukaisuus sekä henkilöstön osaaminen. Elinkeinonharjoittajan luotettavuuden arvioinnilla varmistutaan erityisesti siitä, kuinka hyvin tämä pystyy huolehtimaan turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta. Yhteisöturvallisuusmenettely ja siihen perustuva arvio toteutetaan pääosin elinkeinonharjoittajalta itseltään saatujen tietojen perusteella sekä tämän toimitilojen turvallisuuden kartoituksella, ja tarvittavista toimenpiteistä huolehditaan elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen avulla. Selvityksen laatii Suojelupoliisi. Pääesikunta huolehtii tehtävästä kuitenkin silloin, kun kysymys on puolustukseen liittyvästä hankinnasta. Selvitystä laadittaessa on otettava huomioon laissa yksilöidyt seikat, muun muassa se, miten suojataan turvallisuusluokiteltuja tietoja oikeudettomalta ilmitulolta, muuttamiselta ja hävittämiseltä, ja miten estetään asiaton pääsy tiloihin, joissa turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään tai joissa harjoitetaan turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa. Viestintävirasto laatii tarvittaessa osana yhteisöturvallisuusselvitystä selvityksen ja arvion siitä, täyttävätkö elinkeinonharjoittajan tietojärjestelmät ja tietoliikenteen järjestelyt kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvat vaatimukset.
Määrätyt turvallisuusviranomaiset voivat toimialaansa kuuluvaa yhteisöturvallisuusselvitystä ja sen perusteella annettavaa arviota laatiessaan lain 13 §:n mukaan edellyttää, että elinkeinonharjoittaja sitoutuu huolehtimaan 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuista ja muista kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Sitoumuksessa voidaan yksityiskohtaisemmin määritellä ne toimenpiteet, jotka elinkeinonharjoittaja toteuttaa täyttääkseen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvat vaatimukset. Sitoumuksessa elinkeinonharjoittaja sitoutuu myös tekemään ne mahdolliset tarkistukset toimintaansa, jotka toiminnan turvallisuuskartoituksessa on havaittu. Turvallisuusselvityksen ja mahdollisen sitoumuksen jälkeen Suojelupoliisi tai pääesikunta voi tehdä arvion elinkeinonharjoittajan luotettavuudesta ja antaa tätä koskevan turvallisuustodistuksen (Facility Security Clearance Certificate).
2.2Turvallisuusselvityksiä koskeva lainsäädäntö
Henkilöstöturvallisuuteen liittyvistä turvallisuusselvityksistä säädetään turvallisuusselvityksistä annetussa laissa. Lain tarkoituksena on turvallisuusselvitysmenettelyä käyttämällä parantaa mahdollisuuksia ennakolta estää rikokset, jotka vakavasti vahingoittaisivat keskeisiä yleisiä tai yksityisiä etuja taikka erittäin merkittävää tietoturvallisuutta.
Turvallisuusselvitys voidaan tehdä virkaan tai tehtävään hakeutuvasta, tehtävään tai koulutukseen otettavasta taikka virkaa tai tehtävää hoitavasta henkilöstä, ja se voi olla perusmuotoinen, laaja tai suppea. Turvallisuusselvitys tehdään laissa määritellyissä tapauksissa, kuten silloin, kun Suomea sitova valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite edellyttää turvallisuusselvityksen tekemistä tai sen perusteella laaditun todistuksen esittämistä.
Yksityisyyden suojan perusoikeusluonteen vuoksi turvallisuusselvitysmenettely on tarkan muotosidonnaista. Turvallisuusselvitys voidaan tehdä vain selvityksen kohteena olevan henkilön etukäteen antaman, nimenomaisen ja kirjallisen suostumuksen perusteella. Myös turvallisuusselvitysmenettelyssä käytettävät rekisterit on laissa lueteltu tyhjentävästi.
Jokaisella on oikeus saada tieto siitä, onko hänestä tehty turvallisuusselvitys tiettyä tehtävää varten. Selvityksen kohteella on myös oikeus pyynnöstä saada toimivaltaiselta viranomaiselta perusmuotoisen tai laajan turvallisuusselvityksen tiedot. Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan koske sellaisesta rekisteristä peräisin olevaa tietoa, johon rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta.
Turvallisuusselvityslain kokonaistarkistusta varten asetettu työryhmä on luovuttanut mietintönsä oikeusministerille 31 päivänä tammikuuta 2011. Työryhmälle annettuun tehtävään kuului turvallisuusselvityslain kehittäminen siten, että se vastaa Suomea sitovia velvoitteita ja kansainvälisesti yleisesti sovellettavia käytäntöjä. Uudistettua turvallisuusselvityslakia koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa syysistuntokaudella 2012.
3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Suomen ja Luxemburgin välinen tietoturvallisuussopimus ja sillä tavoin parantaa maiden välistä yhteistyötä sekä turvata suomalaisten yritysten mahdollisuudet osallistua sellaisiin kansainvälisiin sekä Suomen ja Luxemburgin välisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen saattaa edellyttää turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoa.
4Esityksen vaikutukset
4.1Vaikutukset kansalaisiin
Sopimuksen voimaansaattamisen myötä Luxemburgista Suomeen toimitettuihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja materiaaleihin sovellettaisiin lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukainen salassapito on riippuvainen sopimuksen määräyksistä, mikä merkitsee yleensä kattavampaa salassapitovelvoitetta kuin julkisuuslain säännökset. Suomen ja Luxemburgin välisessä sopimuksessa on kysymys asiakirjoista, joita toinen osapuoli pitää salassa pidettävinä ja jotka se on määritellyt ja merkinnyt korkean tietoturvallisuuden tasoa edellyttäviksi. Sopimuksen 5 artiklassa määrätään turvallisuusluokitellun tiedon salassapidosta. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet eivät salli kolmansien osapuolten saada turvallisuusluokiteltua tietoa ilman lähettäjän kirjallista ennakkosuostumusta. Tämä merkitsee poikkeusta julkisuuslain yleistä etua koskevista salassapitosäännöksistä, joissa salassapito on useimmissa tapauksissa riippuvainen siitä, minkälaisia vaikutuksia tietojen antamisella olisi suojattavalle edulle. Tällaisia asiakirjoja on säännönmukaisesti pidettävä salaisina myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan. Merkittävimpänä erona on se, että viranomaisella ei olisi kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitettuun asiakirjaan kohdistuvaa tiedonsaantipyyntöä ratkaistessaan velvollisuutta erikseen perustella tiedon antamisesta aiheutuvaa vahinkoa. Tiedonsaantipyyntö olisi muutoin käsiteltävä julkisuuslain mukaisesti. Jos luokituksen oikeellisuudesta tai siitä, minkä asiakirjan tietojen vuoksi luokitusmerkintä on tehty, syntyy epäselvyyttä, viranomaisen on otettava yhteyttä asiakirjan laatineeseen osapuoleen. Edellä olevan perusteella voidaan arvioida, että Suomen ja Luxemburgin välisen tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista koskeva lakiehdotus ei asiallisesti vaikuta kansalaisten tiedonsaantia vähentävästi suhteessa siihen, mitä tiedonsaanti yleisen lainsäädännön mukaan on.
Henkilöstöturvallisuus on keskeinen tietoturvallisuuden osa-alue. Koska jo laki kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista edellyttää turvallisuusselvityksistä annetun lain mukaisen menettelyn käyttämistä henkilöstön luotettavuuden varmistamisesta, ehdotetun voimaansaattamislain hyväksyminen ei tarkoittaisi sitä, että kansalaisten yksityisyyselämän ja henkilötietojen suojaa kavennettaisiin aikaisempaan verrattuna.
4.2Vaikutukset elinkeinoelämään
Sopimus antaa suomalaiselle teollisuudelle mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Luxemburgin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Vastaavasti sopimus antaa Luxemburgin teollisuudelle mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Suomen turvallisuusluokiteltuun tietoon.
4.3Taloudelliset vaikutukset
Esityksellä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon eikä muitakaan vähäistä merkittävämpiä taloudellisia vaikutuksia.
4.4Vaikutukset hallintoon
Esitykseen sisältyvän sopimuksen ja lain hyväksymisestä ei aiheudu hallintoa koskevia muutosvelvoitteita tai -tarpeita.
5Asian valmistelu
Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Sopimuksen valmisteluun ja neuvotteluihin on osallistunut edustajia ulkoasiainministeriöstä, oikeusministeriöstä, puolustusministeriöstä ja Suojelupoliisista. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Suojelupoliisilta ja Viestintävirastolta. Lausunnoissa on puollettu sopimuksen pikaista hyväksymistä ja voimaansaattamista.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
1 artikla.Sopimuksen tarkoitus ja soveltamisala. Artiklassa määritellään sopimuksen tarkoitukseksi varmistaa Suomen ja Luxemburgin välisessä yhteistyössä vaihdetun tai tuotetun turvallisuusluokitellun tiedon suoja. Sopimuksen johdannossa osapuolten välisinä yhteistyöaloina luetellaan ulko-, puolustus-, turvallisuus-, poliisi-, tiede- ja yritysasiat sekä tekniset asiat. Turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskeva yleisvelvoite on ilmaistu sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan osapuolet sitoutuvat antamaan sopimuksen mukaisesti luovutetulle turvallisuusluokitellulle tiedolle saman suojan kuin omalle vastaavaan turvallisuusluokkaan kuuluvalle tiedolleen.
Sopimusta ei sovelleta ainoastaan viranomaisten välisiin suhteisiin. Sitä sovelletaan myös sellaisen salassa pidettävän turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseen, jota vaihdetaan osapuolten lainkäyttövaltaan kuuluvien julkis- tai yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden kesken.
2 artikla.Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet seuraavasti:
Artiklan a kohdassa on turvallisuusluokitellun tiedon määritelmä. Sopimus koskee missä tahansa muodossa olevaa tietoa, asiakirjaa tai aineistoa, joka on turvallisuusluokiteltu ja johon on tehty asianmukainen luokitusmerkintä kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti. Sopimus koskee myös tietoa, asiakirjaa tai aineistoa, joka on tuotettu tällaisen turvallisuusluokitellun tiedon pohjalta ja johon on tehty asianmukainen luokitusmerkintä. Kohta on sopusoinnussa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 2 §:n 1 kohdan kanssa.
Artiklan b kohdan mukaan turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitetaan sopimusta tai alihankintasopimusta, mukaan lukien sopimusta edeltävät neuvottelut, joka sisältää tai johon liittyy turvallisuusluokiteltua tietoa. Kohta on sopusoinnussa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 2 §:n 3 kohdan kanssa.
Artiklan c kohdan mukaan toimivaltaisella turvallisuusviranomaisella tarkoitetaan kansallista turvallisuusviranomaista, määrättyä turvallisuusviranomaista tai muuta toimivaltaista elintä, joka on kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti valtuutettu täyttämään sopimuksesta johtuvia velvoitteita. Suomessa mainittuna viranomaisena toimii kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukaan ulkoasiainministeriö, jossa tehtävää hoitaa Kansallinen turvallisuusviranomainen. Tämän lisäksi puolustusministeriö, pääesikunta, Suojelupoliisi ja Viestintävirasto toimivat määrättyinä turvallisuusviranomaisina.
Artiklan d kohdassa on määritelty tiedonsaantitarve. Tiedonsaantitarve tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan henkilön voidaan sallia saada turvallisuusluokiteltua tietoa ainoastaan hänen virallisten velvoitteidensa tai tehtäviensä yhteydessä. Vastaavan tyyppinen määritelmä sisältyy myös kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 3 momenttiin.
Artiklan e kohdan mukaisesti lähettäjällä tarkoitetaan osapuolta, joka tuottaa tai luovuttaa turvallisuusluokiteltua tietoa. Määritelmä kattaa myös tämän osapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvat julkis- tai yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt.
Artiklan f kohdan mukaisesti vastaanottajalla tarkoitetaan osapuolta, jolle lähettäjä luovuttaa turvallisuusluokiteltua tietoa. Määritelmä kattaa myös tämän osapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvat julkis- tai yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt.
Artiklan g kohdan mukaan kolmas osapuoli tarkoittaa valtiota tai oikeushenkilöä, joka ei ole sopimuksen osapuolena, tai luonnollista henkilöä, joka ei kuulu kummankaan osapuolen lainkäyttövaltaan.
3 artikla.Toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset. Artiklan 1 kohdassa on nimetty kummankin osapuolen kansalliset turvallisuusviranomaiset (National Security Authority, NSA), jotka vastaavat viime kädessä sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta kaikilta osin. Suomessa kansallisena turvallisuusviranomaisena toimii kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n perusteella ulkoasiainministeriö. Luxemburgissa kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi on nimetty Service de Renseignement de l’Etat.
Artiklan 2 kohdassa velvoitetaan osapuolet ilmoittamaan toisilleen muut toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset (Competent Security Authorities, CSA), jotka vastaavat sopimuksen eri osien täytäntöönpanosta. Suomessa määrättyjä turvallisuusviranomaisia (Designated Security Authority, DSA) ovat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n mukaisesti puolustusministeriö, pääesikunta, Suojelupoliisi ja Viestintävirasto.
Artiklan 3 kohdassa velvoitetaan osapuolet ilmoittamaan toisilleen mahdolliset myöhemmät toimivaltaisten turvallisuusviranomaisten muutokset.
4 artikla.Turvallisuusluokitukset. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen mukaisesti luovutettavaan turvallisuusluokiteltuun tietoon merkitään asianmukainen turvallisuusluokka osapuolten kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.
Artiklan 2 kohdassa määritellään, miten Suomen ja Luxemburgin turvallisuusluokituksen tasot vastaavat toisiaan.
Korkein, ankarimpia tietoturvallisuustoimenpiteitä vaativa luokka on "ERITTÄIN SALAINEN" (TRES SECRET LUX). Suomessa tähän luokkaan luetaan kuuluviksi tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.
Toiseksi korkein turvallisuusluokka on "SALAINEN" (SECRET LUX). Tähän kuuluvat Suomessa tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.
Kolmanneksi korkein turvallisuusluokka on "LUOTTAMUKSELLINEN" (CONFIDENTIEL LUX), jolla tarkoitetaan Suomessa tietoja, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.
Neljänteen asiakirjaluokkaan "KÄYTTÖ RAJOITETTU" (RESTREINT LUX) kuuluvat tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa haittaa yleisille eduille tai heikentää viranomaisen toimintaedellytyksiä.
Suomenkielisiä turvallisuusluokitusmerkintöjä vastaavat ruotsinkieliset merkinnät on lueteltu sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaa koskevassa alaviitteessä.
Suomen kansainvälisiä suhteita suojaavat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, maanpuolustusta momentin 10 kohta ja turvallisuutta momentin 5, 8 ja 9 kohdat. Muita julkisuuslaissa tarkoitettuja yleisiä etuja voivat olla esimerkiksi valtionjohdon ja valtiovieraiden sekä tietojärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen suojaaminen (24 § 1 mom. 7 kohta) sekä kansantalouden toimivuus (24 § 1 mom. 11 ja 12 kohta). Julkisuuslain 25 §:ssä on yleiset säännökset salassapito- ja luokitusmerkinnän tekemisestä viranomaisen asiakirjaan. Lain 25 §:n 3 momentin mukaan asiakirjaan voidaan tehdä merkintä sen osoittamiseksi, minkälaisia tietoturvallisuusvaatimuksia asiakirjaa käsiteltäessä noudatetaan. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa tarkoitettuihin asiakirjoihin on tehtävä turvallisuusluokituksesta merkintä siten kuin mainitussa laissa säädetään. Turvallisuusluokituksesta on tehtävä merkintä myös, jos valtioneuvoston antamalla asetuksella niin säädetään.
Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 8 §:n mukaan erityissuojattavaan tietoaineistoon on siitä riippumatta, mitä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai sen nojalla säädetään, tehtävä kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa määritelty luokitusmerkintä sen osoittamiseksi, minkälaisia tietoturvallisuusvaatimuksia sen käsittelyssä on noudatettava. Turvallisuusluokitusmerkintää koskevat erityissäännökset sisältyvät tietoturvallisuusasetuksen 11 §:ään, ja merkintöjen vastaavuudesta kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden luokkien kanssa on säädetty asetuksen 12 §:ssä. Asetuksen 11 §:n 1 momentissa säädetään, milloin salassa pidettävään asiakirjaan voidaan tehdä turvallisuusluokitusmerkintä. Asetuksen 11 §:n 3 momentin mukaan turvallisuusluokitusmerkintää ei saa käyttää muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, ellei merkinnän tekeminen ole tarpeen kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi tai asiakirja muutoin liity kansainväliseen yhteistyöhön. Ruotsinkielisistä turvallisuusluokitusmerkinnöistä on erityissäännös asetuksen 11 §:n 4 momentissa.
Artiklan 3 kohdan mukaan vastaanottajan tulee varmistaa, ettei turvallisuusluokkaa muuteta eikä kumota ilman lähettäjän antamaa kirjallista lupaa.
5 artikla.Turvallisuusluokitellun tiedon suojaaminen. Artikla sisältää keskeiset vastavuoroista suojaamista koskevat velvoitteet.
Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan osapuolet toteuttamaan kaikki asianmukaiset kansallisten lakiensa ja määräystensä mukaiset toimenpiteet suojatakseen sopimuksen mukaisesti luovutettua turvallisuusluokiteltua tietoa ja antaakseen sille saman suojan kuin omalle vastaavaan turvallisuusluokkaan kuuluvalle tiedolleen.
Artiklan 2 kohta kieltää luovuttamasta turvallisuusluokiteltuja tietoja kolmannelle osapuolelle ilman lähettäjän kirjallista ennakkosuostumusta. Kohta velvoittaa osapuolet noudattamaan luovuttajan suostumuksen periaatetta.
Artiklan 3 kohta koskee henkilöstöturvallisuutta. Sen mukaan turvallisuusluokiteltua tietoa voivat saada vain henkilöt, joilla on tiedonsaantitarve ja joista on tehty kansallisen lainsäädännön mukainen turvallisuusselvitys ja joille annettu lupa saada kyseistä turvallisuusluokiteltua tietoa. Lisäksi henkilöille tulee olla selvitettynä heidän vastuunsa turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta.
Määräys on sopusoinnussa kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 3 momentin kanssa, jossa sallitaan tietoaineistoon pääsy vain niille henkilöille, jotka tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamiseen. Kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen edellyttämä henkilöiden luotettavuuden varmistaminen toteutetaan Suomessa turvallisuusselvityksistä annetun lain sekä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 11 §:n mukaisesti. Henkilöturvallisuusselvityksen laatii pääesikunta silloin, kun kysymys on puolustushallintoon liittyvästä asiasta, muutoin Suojelupoliisi.
Artiklan 4 kohdan mukaan turvallisuusluokiteltua tietoa saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu. Velvoitetta vastaava säännös on kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 2 momentissa.
6 artikla.Turvallisuusluokitellut sopimukset. Artikla sisältää määräykset 2 artiklan b kohdassa tarkoitetun turvallisuusluokitellun sopimuksen tekemisestä jommankumman osapuolen alueella.
Artiklan 1 kohdan mukaan lähettäjän kansallisen turvallisuusviranomaisen on saatava ennakolta vastaanottajan kansalliselta turvallisuusviranomaiselta kirjallinen vakuutus siitä, että ehdotetulla hankeosapuolella on vaadittavaa turvallisuusluokkaa vastaava todistus yhteisöturvallisuusselvityksestä (Facility Security Clearance, FSC).
Artiklan 2 kohdan mukaan avoimessa tarjouskilpailutilanteessa vastaanottajan toimivaltainen turvallisuusviranomainen voi ilman virallista pyyntöä toimittaa lähettävän osapuolen toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle asiaankuuluvat todistukset turvallisuusselvityksestä.
Artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltainen turvallisuusviranomainen vahvistaa, onko hankeosapuolelle annettu vaadittavaa turvallisuusluokkaa vastaava todistus yhteisöturvallisuusselvityksestä. Sen tehtävänä on myös varmistaa, että yhteisöturvallisuusselvityksen kohteena olleen hankeosapuolen menettely turvallisuusasioissa vastaa kansallisia lakeja ja määräyksiä.
Artiklan 4 kohta asettaa velvoitteen sisällyttää turvallisuusluokiteltuihin sopimuksiin asianmukaiset turvallisuusmääräykset. Turvallisuusluokiteltuihin sopimuksiin on lisättävä asiakirjat, joista ilmenee sopimuksen turvallisuusluokitellut osat ja elementit.
Turvallisuusluokiteltuja sopimuksia koskevat kansalliset säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 1 § 2 momenttiin (soveltaminen elinkeinonharjoittajaan), 2 §:n 2 kohtaan (erityissuojattava tietoaineisto), 7 §:ään (vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto) sekä 12 (yhteisöturvallisuusselvitys), 13 §:ään (sitoumus turvallisuustoimenpiteiden suorittamisesta) ja 14 §:ään (turvallisuustodistus). Kansallinen sääntely vastaa sopimusvelvoitteen vaatimuksia. Velvoitteen täyttämiseksi tarpeellisesta suomalaisen viranomaisen tietojenanto-oikeudesta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 17 §:ssä.
Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaisten turvallisuusviranomaisten edustajat voivat vierailla toistensa luona analysoidakseen hankeosapuolen turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi toteuttamien toimenpiteiden tehokkuutta. Määräyksellä on yhteys myös turvallisuusyhteistyötä koskevaan sopimuksen 10 artiklaan, jossa määrätään osapuolten turvallisuusviranomaisten vierailuista.
7 artikla.Turvallisuusluokitellun tiedon välittäminen. Artikla sisältää määräykset menettelyistä siirrettäessä turvallisuusluokiteltuja tietoja osapuolten kesken.
Tieto välitetään 1 kohdan mukaan osapuolten kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti diplomaattiteitse tai käyttäen muita toimivaltaisen turvallisuusviranomaisten keskenään sopimia keinoja, kuten suojattuja viestintäjärjestelmiä ja –verkkoja tai muita sähkömagneettisia viestintävälineitä. Määräys on sopusoinnussa tietoturvallisuusasetuksen 18 ja 19 §:n kanssa.
Artiklan 2 kohdan mukaan jos osapuoli haluaa siirtää toiselta osapuolelta saatua turvallisuusluokiteltua tietoa alueensa ulkopuolelle, siirtoon on ennakolta saatava lähettäjän kirjallinen lupa.
8 artikla.Turvallisuusluokitellun tiedon kääntäminen, kopiointi ja hävittäminen. Artikla sisältää määräykset siitä, miten eri turvallisuusluokkiin kuuluvia aineistoja saa kääntää, kopioida ja hävittää.
Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan tekemään turvallisuusluokitellun tiedon käännöksiin ja kopioihin samat turvallisuusluokitusmerkinnät ja suojaamaan niitä merkintöjen mukaisesti. Kopioita otetaan ainoastaan viralliseen tarkoitukseen tarvittava vähimmäismäärä.
Artiklan 2 kohdassa velvoitetaan tekemään käännöksiin asianmukainen käännöskielinen merkintä siitä, että käännökset sisältävät turvallisuusluokiteltua tietoa. Artiklan 3 kohdan mukaan turvallisuusluokkaan ERITTÄIN SALAINEN (TRES SECRET LUX) kuuluvaa tietoa saa kääntää tai kopioida ainoastaan lähettäjän kirjallisella ennakkosuostumuksella.
Artiklan 4 kohdan mukaan turvallisuusluokkaan ERITTÄIN SALAINEN (TRES SECRET LUX) kuuluvaa tietoa ei saa hävittää ilman lähettäjän kirjallista ennakkosuostumusta. Se palautetaan lähettäjälle sen jälkeen, kun osapuolet katsovat, ettei tietoa enää tarvita.
Artiklan 5 kohdan mukaan turvallisuusluokkaan SALAINEN (SECRET LUX) tai sitä alhaisempaan turvallisuusluokkaan kuuluva tieto hävitetään kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.
Artiklan 6 kohta sisältää määräyksen kriisitilanteen varalle. Kohdassa velvoitetaan hävittämään sopimuksen perusteella luovutettu turvallisuusluokiteltu tieto välittömästi, jos kriisitilanne estää tiedon suojaamisen. Hävittämisestä tulee ilmoittaa mahdollisimman pian lähettäjän kansalliselle turvallisuusviranomaiselle.
Velvollisuudesta pitää huolta erityissuojattavan tietoaineiston suojaamisesta sen turvallisuusluokkaa vastaavalla tavalla sitä luotaessa, kopioitaessa, siirrettäessä, jaettaessa, säilytettäessä, hävitettäessä tai muutoin käsiteltäessä on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 9 §:n 1 momentissa. Pykälän 2 momentissa on annettu valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella (tietoturvallisuusasetus) eri turvallisuusluokkia vastaavista turvallisuustoimenpiteistä. Tietoturvallisuusasetuksen 17 §:ssä säädetään asiakirjan kopioimisesta ja 21 §:ssä asiakirjan arkistoimisesta ja hävittämisestä. Käsittelyä koskevat määräykset ovat siten Suomessa säädetty asetuksentasoisina.
9 artikla.Vierailut. Artiklaa sovelletaan vierailuihin, joihin liittyy mahdollisuus saada turvallisuusluokiteltua tietoa. Artiklan 1 kohdan mukaan tällaiseen vierailuun vaaditaan isäntäosapuolen toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen ennakolta antama kirjallinen lupa. Vierailijoiden sallitaan saada turvallisuusluokiteltua tietoa ainoastaan, jos heille on annettu asianmukainen todistus henkilöturvallisuusselvityksestä ja lupa ottaa vastaan turvallisuusluokiteltua tietoa isäntäosapuolen kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti. Vierailun edellytyksenä on myös, että vieraat lähettävän osapuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen on antanut vierailijoille luvan pyydettyyn yhteen tai useampaan vierailuun. Artiklan 2 kohta sisältää määräykset niistä menettelytavoista, joita noudatetaan järjestettäessä vierailuja. Kohdassa asetetun määräajan mukaan isäntäosapuolen toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen tulee saada vierailupyyntö 21 päivää ennen vierailun aiottua ajankohtaa. Kiireellisissä tapauksissa toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset voivat sopia lyhyemmästä ajankohdasta. Kansalliset turvallisuusviranomaiset sopivat keskenään vierailupyynnössä annettavista tiedoista.
Artiklan 3 kohdan mukaan vierailupyyntö esitetään isäntäosapuolen asianomaiselle toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle.
Artiklan 4 kohdassa asetetaan vierailuluvan enimmäisvoimassaoloajaksi 12 kuukautta.
10 Artikla.Turvallisuusyhteistyö. Artiklan 1 kohdassa toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset velvoitetaan antamaan toisilleen tiedoksi turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevat kansalliset lakinsa ja määräyksensä sekä niiden mahdolliset turvallisuusluokitellun tiedon suojaan vaikuttavat muutokset.
Artiklan 2 kohdan mukaan läheisen yhteistyön varmistamiseksi sopimuksen täytäntöönpanossa toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset neuvottelevat tarvittaessa keskenään ja antavat pyynnöstä toisilleen tietoa turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevista kansallisista turvallisuusnormeistaan, menettelyistään ja käytännöistään.
Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet sallivat turvallisuusviranomaisten edustajien vierailut alueellaan. Vierailujen toteuttamiseen liittyvät säännökset ovat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä.
Artiklan 4 kohdan mukaan toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset avustavat pyynnöstä toisiaan osapuolten kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti yhteisö- ja henkilöturvallisuusselvitysten tekemisessä.
Artiklan 5 kohdan mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset ilmoittavat viipymättä toisilleen päätöksistä peruuttaa henkilöturvallisuustodistus, keskeyttää sen voimassaolo tai alentaa sen tasoa, jos henkilö on saanut toisen osapuolen turvallisuusluokiteltua tietoa.
11 artikla.Riitojen ratkaiseminen. Artiklan mukaan kaikki sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvät osapuolten väliset riidat ratkaistaisiin yksinomaan osapuolten välisissä neuvotteluissa.
12 artikla.Tietoturvaloukkaukset. Artiklan 1 kohdassa osapuolet velvoitetaan ilmoittamaan viipymättä toisilleen epäillystä tai todetusta tietoturvaloukkauksesta tai tietoturvallisuuden vaarantumisesta.
Artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltainen osapuoli toteuttaa kansallisten lakiensa ja määräysten mukaisesti kaikki asianmukaiset toimenpiteet rajoittaakseen tietoturvaloukkauksen tai tietoturvallisuuden vaarantumisen seurauksia. Lisäksi se tutkii viipymättä tietoturvallisuusloukkauksen tosiseikat, tarvittaessa toisen osapuolen avustuksella. Toimivaltainen osapuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle tutkinnan tuloksista ja tietoturvaloukkauksen jatkumisen estämiseksi toteutetuista toimenpiteistä.
Tämän artiklan velvoitteisiin liittyvät säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 19 §:ään.
13 artikla.Kustannukset. Artiklan mukaan kumpikin osapuoli vastaa omista kustannuksistaan, jotka niille aiheutuvat sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.
14 artikla.Täytäntöönpanojärjestelyt. Artiklan mukaan toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset kehittävät sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat yksityiskohtaiset menettelyt.
15 artikla.Loppumääräykset. Artiklassa on sopimuksen voimaantuloa, muuttamista ja irtisanomista koskevat määräykset sekä irtisanomisesta johtuvat velvollisuudet. Sopimus on voimassa toistaiseksi. Sopimusta voidaan muuttaa osapuolten keskinäisellä kirjallisella suostumuksella. Osapuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti toiselle osapuolelle diplomaattiteitse kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.
2Lakiehdotuksen perustelut
Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Koska Suomen ja Luxemburgin välisen turvallisuussopimuksen velvoitteiden toteuttamiseksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää vain ehdotuksen blankettilaiksi.
1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.
2 §. Sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.
3Voimaantulo
Suomen ja Luxemburgin välisen sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet ilmoittavat toisilleen, kun sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset toimenpiteet on toteutettu. Sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus on otettu vastaan.
Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.
4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (kts. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).
Edellä mainituilla perusteilla esitykseen sisältyvässä sopimuksessa on lukuisia eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä. Sopimuksen 2 artiklassa määritellään, mitä tarkoitetaan turvallisuusluokitellulla tiedolla ja turvallisuusluokitelluilla sopimuksilla. Koska nämä määritelmät vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, ne edellyttävät eduskunnan hyväksymistä (PeVL 6/2001 vp).
Sopimuksen 3 artiklassa määritellään Suomen kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi ulkoasiainministeriö. Sopimusmääräys vastaa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n 1 momenttia. Määräys on siten toteava, eikä sen siten ole katsottava edellyttävän eduskunnan hyväksymistä.
Sopimuksen 4 artiklassa on määräykset turvallisuusluokitusmerkinnän tekemisestä ja turvallisuusluokkien vastaavuudesta. Yleisesti sovellettavat säännökset salassapito- ja luokitusmerkinnästä on säädetty julkisuuslain 25 §:ssä. Lain 25 §:n mukaan salassa pidettävään viranomaisen asiakirjaan on tehtävä merkintä asiakirjan salassa pitämisestä, kun tällainen asiakirja annetaan asianosaiselle ja kun asiakirja on pidettävä salassa toisen tai yleisen edun vuoksi. Muihin salaisiin asiakirjoihin tehtävä merkintä on harkinnanvarainen. Lisäksi kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain 8 §:ssä on säännökset turvallisuusluokan merkitsemisestä erityissuojattavaan tietoaineistoon. Sen mukaisesti erityissuojattavaan tietoaineistoon on julkisuuslain säännöksistä riippumatta tehtävä kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa määritelty merkintä sen osoittamiseksi, millaisia tietoturvallisuusvaatimuksia käsittelyssä on noudatettava. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 5 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä, jotka rajoittavat turvallisuusluokitellun tiedon luovuttamista sekä sen välittämistä, käyttämistä ja pääsyä siihen. Sopimuksen 5 artiklassa on kyse sopimuksen ydinmääräyksestä, jonka perusteella Suomi voi suojata sopimuksen perusteella vaihdettua turvallisuusluokiteltua tietoa ilman julkisuuslaissa säädettyä vahinkoedellytysarviointia. Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Julkisuuslain säännöksistä poiketen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu. Sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa on ilmaistu myös turvallisuusluokiteltua tietoa saavia henkilöitä koskeva rajoitus. Artiklan 3 kohdassa määrätään osapuolten velvollisuudesta teettää asianmukainen turvallisuusselvitys henkilöistä, joilla on tai saattaa olla pääsy sopimuksessa tarkoitettuun turvallisuusluokiteltuun tietoon. Turvallisuusselvitysten laadinnassa on otettava huomioon perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetty yksityiselämän suoja ja velvollisuus säätää henkilötietojen suojasta lailla. Suomessa turvallisuusselvityksen kohteena olevista henkilöistä sekä selvityksessä sovellettavasta menettelystä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta voimaantullakseen.
Sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaan turvallisuusluokiteltua tietoa saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu. Velvoitetta vastaava säännös on kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 2 momentissa. Kohdan määräys kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 6 artiklassa on määräykset turvallisuusluokitelluista sopimuksista ja niitä tekevien yritysten turvallisuusselvityksistä. Yhteisöturvallisuusselvitystä koskevat säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 12 ja 13 §:ään. Osapuolten turvallisuusviranomaisten vierailuihin liittyy sopimuksen 6 artiklan 5 kohta, jossa mahdollistetaan osapuolten toimivaltaisten turvallisuusviranomaisten vierailu toistensa luona. Osapuolten edustajien vierailuiden tarkoituksena on varmistaa sopimuksen tarkoituksen toteuttaminen turvallisuusluokiteltujen tietojen asianmukaiseksi suojaamiseksi. Tähän vierailuoikeuteen ei sisälly sellaista julkista vallan käyttöä ja tarkastusoikeutta, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 39/1997). Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä on vastaavat säännökset vierailuja koskevan sopimusmääräyksen täytäntöönpanoon liittyvistä seikoista. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan lukuun ottamatta 2 kohtaa, jota ei ole kirjoitettu velvoittavaan muotoon.
Sopimuksen 12 artiklassa edellytetään, että kumpikin osapuoli ilmoittaa viipymättä toiselle osapuolelle todetusta tai epäillystä tietoturvaloukkauksesta tai tietoturvallisuuden vaarantumisesta, joka kohdistuu sopimuksen mukaisesti vaihdettuun turvallisuusluokiteltuun tietoon. Osapuolten on lisäksi toteutettava kansallisten lakiensa ja määräystensä mukaisesti kaikki asianmukaiset toimenpiteet rajoittaakseen tietoturvaloukkauksen seurauksia ja tutkittava tietoturvaloukkauksen tosiseikat. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 19 §:ssä säädetään kansalliselle turvallisuusviranomaiselle kuuluvista velvoitteista sopimusmääräyksissä tarkoitetuissa tilanteissa. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.
4.2Käsittelyjärjestys
Turvallisuusluokitellun tietoaineiston salassapidosta on annettu yleiset säännökset laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista. Sen 6 §:n 1 momentin mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu. Lain 6 §:n 2 momentin mukaan erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut muuhun suostumustaan. Edelleen lain 6 §:n 3 momentin mukaan erityissuojattavaa tietoaineistoa käsittelevän viranomaisen on pidettävä huolta siitä, että tietoaineistoon on pääsy vain niillä, jotka tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamisessa. Nämä henkilöt on nimettävä etukäteen kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetyissä tapauksissa. Sama koskee myös 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa. Erityissuojattavalla tietoaineistolla tarkoitetaan laissa sellaisia salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja sekä asiakirjoista ja materiaaleista saatavissa olevia tietoja sekä näiden perusteella tuotettuja asiakirjoja ja materiaaleja, jotka kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaisesti on turvallisuusluokiteltu. Käsillä olevan sopimuksen 5 artiklan määräykset eivät laajenna salassapitovelvollisuutta siitä, mitä salassapidosta on säädetty sanotun lain 6 §:ssä. Määräykset eivät siten vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseen.
Suomen ja Luxemburgin välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta tehtyyn sopimukseen ei voida katsoa sisältyvän sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen näkemyksen mukaan sopimus voitaisiin näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että
eduskunta hyväksyisi turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä Brysselissä 1 päivänä joulukuuta 2011 tehdyn sopimuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2011 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §
Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2012
Pääministeri JYRKI KATAINENUlkoasiainministeri Erkki Tuomioja