HE 192/2012

1Johdanto

Puutavaran mittauksella tarkoitetaan jalostamattoman puutavaran määrän, jakoperusteen ja laadun mittaamista. Puutavaran mittaus on olennainen osa puunhankintaa. Mittausta tehdään puumäärästä riippuvien kauppahintojen, työpalkkojen sekä urakointimaksujen määrittämistä varten. Mittausta tarvitaan lisäksi erilaisissa puunhankinnan ohjaus- ja valvontatehtävissä ja nykyisin yhä useammin myös raaka-aineen tuotantoon ohjauksessa. Pyöreän puutavaran lisäksi myös muiden puutavaralajien, kuten hakkeen ja oksien, mittaaminen on puutavaran mittausta. Nykyisin myös energiatuotantoon käytettävät puutavaralajit on otettu puutavaran mittaustoiminnan piiriin.

Puutavaran mittausta on Suomessa ohjattu lainsäädännöllä vuodesta 1939 lähtien (laki 337/1938). Vuonna 1945 sääntelyä laajennettiin puutavaran työmittausta koskevalla lailla (1166/1945) ja asetuksilla. Vuonna 1969 annettiin uusi puutavaranmittauslaki (161/1969) , joka sisälsi uudet silloisia mittauskäytäntöjä vastaavat säännökset luovutus- ja työmittauksesta ja puutavaran laadun määrittämisestä. Lain mukaan oli mahdollista soveltaa myös sopimuspohjaisia mittausmenetelmiä. Puutavaran mittausasetus (162/1969) ja puutavaran mittaussääntö (163/1969) säätelivät lain mukaista puutavaran mittausta ja mittauksessa syntyneiden erimielisyyksien ratkaisemista. Puutavaran mittaussääntö määritti ne mittausmenetelmät, joita lain mukaisessa mittauksessa oli noudatettava, ja virallinen mittaaja ja mittauslautakunta ratkaisivat sitovasti kyseisen puutavaraerän määrän ja laadun.

Sopimuspohjaisten menetelmien kehittämistä ja soveltamista varten mittausosapuolet perustivat vuonna 1971 mittausneuvoston, joka antoi suosituksia sopimuspohjaisesta puutavaran mittauksesta. Mittausneuvoston suositusten mukaisesti perustettiin metsälautakuntien toimintapiireille mittauksen osapuolia edustavat mittaustoimikunnat ja niiden valitsemat luottomittaajat, jotka valvoivat sopimuspohjaista mittaustoimintaa ja antoivat riitatapauksissa ratkaisuehdotuksen osapuolten käyttöön. Ratkaisuehdotukset eivät olleet osapuolia laillisesti sitovia. Merkittävin sopimuspohjainen uusi mittausmenetelmä oli pystymittaus, joka perustui ennen puiden korjuuta pystypuista tehtyihin mittauksiin. Pystymittausta varten mittausneuvosto kehitti erillisen valvontajärjestelmän, jossa mittauslautakuntien palveluksessa olevat tarkastajat valvoivat otantamittausten avulla pystymittauksen huolellisuutta ja tarkkuutta.

2Nykytila

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Lakiehdotuksen tarkoituksena on turvata jalostamattoman puutavaran mittauksessa käytettävien menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Lakiehdotuksen tavoitteena on lisätä puukaupan sujuvuutta, lisätä edelleen mittausosapuolten välistä luottamusta ja parantaa kehittyvien puu- ja urakointimarkkinoiden toimivuutta kaikkien puutavaralajien osalta.

Yksityisen metsänomistajan ja työntekijän oikeudellista asemaa turvaava heikomman osapuolen suoja säilytetään nykyisen lain mukaisena.

Merkittävin muutos nykyiseen lakiin verrattuna on ehdotus energiapuun sisällyttämisestä lain soveltamisalaan. Vaikka energiapuun mittauksessa noudatetut sopimuspohjaiset menettelyt ovat sinänsä osoittautuneet toimiviksi, on energiapuun kytkeminen lain soveltamisalaan välttämätöntä metsänomistajien ja työntekijöiden oikeudellisen aseman parantamiseksi ja lakiin perustuvien yhtäläisten velvollisuuksien ja oikeuksien luomiseksi kaikille toimijoille.

Puunkorjuun menetelmät kehittyvät jatkuvasti ja puun mittausmenetelmiä kehitetään osana kustannustehokasta puuraaka-aineen toimitusketjun hallintaa. Rationaalisten mittaustapojen mahdollistamiseksi lakiehdotus antaa yrityksille ja laajamittaisen urakointimittaustoiminnan osalta mahdollisuuden sopia tietyistä mittaukseen liittyvistä asioista toimijoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Nykytilanteeseen verrattuna lain rakennetta on tarkoitus yksinkertaistaa siirtymällä menetelmäkohtaisista säännöksistä mittausmenetelmäryhmille säädettäviin yleisiin luotettavuus- ja tarkkuusvaatimuksiin. Yksinkertaistettu lain rakenne helpottaa uusien mittausmenetelmien kehittämistä ja markkinoille tuloa, sillä uusille menetelmille asetettavat vaatimukset olisivat jo etukäteen tiedossa, eikä uuden menetelmän käyttöönotto edellyttäisi nykyiseen tapaan säännösten muuttamista. Lakiehdotuksella on myös tarkoitus ajanmukaistaa mittausmenetelmäohjeiden vahvistamismenettelyt, harmonisoida eri aikakausina vahvistetut mittausmenetelmäohjeet ja asettaa tarkoituksenmukaiset mittauksen tarkkuusvaatimukset.

4Esityksen vaikutukset

5Asian valmistelu

1Lakiehdotuksen perustelut

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä määritellään lain tarkoitus. Esityksen mukaan lain tarkoituksena olisi turvata jalostamattoman puutavaran mittauksessa käytettävien menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Kun nämä mittauksen osatekijät on toteutettu lakiehdotuksen edellyttämällä tavalla, voidaan puutavaran mittausta pitää luotettavana.

2 §.Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Lakia sovellettaisiin jalostamattoman puutavaran määrän mittaukseen kauppahinnan, työn tekemisen määrän perusteella suoritettavan palkan tai urakointimaksujen taikka muun korvauksen määrittämistä varten. Soveltamisalan sisällä olisi kuitenkin mahdollista sopia toisin tietyistä lain 3 §:ssä säädellyistä asioista. Lakia sovellettaisiin nykyisen puutavaranmittauslain tapaan myös laadun mittaamiseen, jos laatua käytettäisiin arvoltaan erilaisten jalostamattoman puutavaran ositteiden jakoperusteena.

Soveltamisalan määrittelyssä otettaisiin ensimmäistä kertaa energiakäyttöön tarkoitetut puutavaralajit mukaan lain piiriin. Tämä on tullut välttämättömäksi muun muassa kasvavien energiapuun markkinoiden mittaustoiminnan luotettavuuden parantamiseksi. Koska mittauslaitelain 4 §:n 2 momentin mukaan sitä ei sovelleta energiapuun mittaamiseen, on energiapuun sisällyttäminen puutavaranmittausta koskevan lainsäädännön piiriin välttämätöntä myös mittaamista koskevan kattavan säätämisen toteuttamiseksi. Energiapuun sisällyttäminen puutavaranmittausta koskevan lainsäädännön piiriin tekee mahdolliseksi toimialalle sopivien energiapuun mittauskäytäntöjen jatkamisen ja kehittämisen. On kuitenkin huomattava, että energiapuuhun ei lakiehdotuksen (4 §) mukaan sisältyisi kokonaan toiseksi puutavaralajiksi prosessoidut tuotteet, kuten esimerkiksi sahanpuru, pelletit ja klapit. Niiden osalta ei ole kyse jalostamattomasta puutavarasta. Viimeksi mainittujen tuotteiden mittaukseen sovelletaan mittauslaitelakia. Mittauslaitelain soveltamisalaa koskevan 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laissa säädetään mittauslaitteille ja -menetelmille asetettavista vaatimuksista ja niiden varmentamiseen liittyvistä toimenpiteistä, kun mittauslaitetta ja -menetelmää käytetään elinkeinotoiminnassa tuotteen tai palvelun hinnan taikka muun taloudellisen edun määrittämiseen mittaustulosten perusteella.

Maasta vietävän ja maahan tuotavan puutavaran mittaus jäisi nykyisen puutavaranmittauslain tapaan lain soveltamisalan ulkopuolelle mittauslaitteille asetettuja vaatimuksia lukuun ottamatta. Esityksen mukaan lakia sovellettaisiin kuitenkin kokonaisuudessaan jalostamattoman puutavaran määrän luovutusmittaukseen vientikaupassa, jos mittauksessa on kyse viejän lakiehdotuksessa määritellyiltä metsänomistajatahoilta Suomessa ostamasta puusta. Säännös turvaisi näiden tahojen asemaa ulkomaille suuntautuvassa puukaupassa. Kyseisiä metsänomistajatahoja olisivat ehdotetun säännöksen mukaan luonnollinen henkilö, päätoimialanaan maa- ja metsätaloutta harjoittava elinkeinonharjoittaja, luonnollisten henkilöiden muodostama yhtymä, kuolinpesä tai muu näihin rinnastettava yhteenliittymä. Viimeksi mainittuja olisivat muun muassa pienet perheyhtiöt. Lisäksi vientikaupassa samaan ryhmään luettaisiin kunta, seurakunta, yhteismetsä ja säätiö. Säännös ei koskisi muiden metsänomistajien omistaman puutavaran mittausta ulkomaankaupassa. Vaikka asiasta ei ole erillistä säännöstä, ei lakia sovellettaisi myöskään silloin, kun mittaustulos tuotetaan Suomen ulkopuolella. Jos esimerkiksi puukauppasopimuksessa sovittaisiin, että mittaus tehdään vasta Ruotsissa sahalla, mittauksessa noudatettaisiin Ruotsissa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Esityksen mukaan lakia sovellettaisiin jalostamattoman puutavaran mittaukseen vain mittauslaitevaatimuksien osalta, jos tavoiteltu mittaussuure on energiasisältö tai lämpöarvo. Jos mittausosapuolet ovat sopineet jalostamattoman puutavaran myynnistä painon, kuivapainon tai vastaavalla perusteella, kuuluu mittaus, mukaan lukien edellä mainittuihin liittyvä kosteuden mittaus, lain piiriin. Jos kauppa sovittaisiin tehtäväksi puutavaran energiasisällön tai lämpöarvon perusteella, lakiehdotusta sovellettaisiin tähän kauppaan sisältyvän puutavaran mittaukseen vain mittauslaitevaatimusten osalta. Viimeksi mainitussa tilanteessa lakiehdotuksen mukaiset oikeusturvakeinot olisivat käytössä vain mittauslaitteiden osalta. Jalostamattoman puutavaran energiasisällön ja lämpöarvon mittauksen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle on tarpeen, koska niitä koskee jo varsin yksityiskohtainen päästökauppaa koskeva säännöstö. Toimialalla on olemassa kiinteiden biopolttoaineiden eurooppalaiset standardit koskien muun muassa laatuvaatimuksia ja -luokkia, näytteenottoa ja -käsittelyä sekä ominaisuuksien, kuten kosteuden ja lämpöarvon, määrittämistä. Nämä standardit on vahvistettu suomalaisiksi kansallisiksi standardeiksi. Siltä osin kun lakiehdotusta ei sovellettaisi, sovellettaisiin mittauslaitelakia. Menettely ei muuttaisi nykyistä käytäntöä muulta osin kuin että oikeusturvakeinojen käyttö olisi mahdollista mittauslaitevaatimusten osalta.

Kuten edellä on selvitetty (Suhde muuhun lainsäädäntöön ja sopimuksiin), puutavaran punnitsemiseen ei-automaattisilla vaaoilla sovellettaisiin mittauslaitelakia puutavaranmittauslain uudistamisen jälkeenkin. Esimerkiksi nykyisen kaltaisiin siltavaakoihin sovellettaisiin edelleenkin mittauslaitelakia.

Nykyisen puutavaranmittauslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyy säännös, jonka mukaan asianosaiset voivat mittausta toimittamatta sopia puutavaran määrästä ja laadusta. Vastaavaa säännöstä ei sisällytetä lakiehdotukseen, koska lakiehdotus säätää vain mittaamisesta. Jos sopimuksen kohteena olevaa puutavaraa ei aiota mitata, osapuolet voivat luonnollisesti sopia puutavaran luovutuksesta muulla perusteella kuin mittauksella.

3 §.Erikseen sovittavat asiat. Lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentissa määritellään ne tapaukset, joissa puutavaran mittauksesta on mahdollista sopia mainituista lakiehdotuksen säännöksistä poikkeavasti. Sopiminen olisi esityksen mukaan mahdollista konsernin tai yrityksen sisäisessä tai välisessä luovutusmittauksessa tai laajamittaisessa terminaali-, vaihto-, haketus- tai kuljetusurakointimittauksessa. Säännös selkeyttää soveltamisalaa ja poistaa nykyisessä laissa olevat tulkinnanvaraisuudet yritysten välisen sopimisen mahdollisuudesta. Erikseen sovittavien asioiden kattava määrittely mahdollistaa nykyisten kustannustehokkaiden mittauskäytäntöjen jatkamisen yritysten välisessä puukaupassa ja laajamittaisessa urakointitoiminnassa. Laajamittaisella urakointitoiminnalla tarkoitetaan sellaista urakointitoimintaa, joka tyypillisesti muodostaa palvelukokonaisuuden ja jossa käsitellään suuria määriä puutavaraa. Yritysten välinen puutavaran mittaus ja laajamittainen urakointimittaus tulisi lakiehdotuksessa kokonaisuudessaan lain oikeusturvakeinojen piiriin, mikä osaltaan lisää mittaustoiminnan luotettavuutta. Lain menettelyistä poikkeavasti sopiminen ei olisi mahdollista, jos toinen sopimusosapuoli on kunta, seurakunta, yhteismetsä, säätiö tai päätoimialanaan maa- ja metsätaloutta harjoittava elinkeinonharjoittaja, luonnollisten henkilöiden muodostama yhtymä, kuolinpesä tai muu näihin rinnastettava yhteenliittymä. Tämä osuus säännöksestä on informatiivinen, koska osa mainituista tahoista ei ole käsitteen yritys tai konserni piirissä. Sopimiseen oikeutettujen rajaamisella halutaan yhtenäistää mittaamisen toimintamalleja ja turvata mittauksen lainmukainen luotettavuus ja läpinäkyvyys näiden tahojen toimiessa mittausosapuolena. Näin ollen sellainen sopimus, jossa sopimusosapuolena on 3 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä määritelty taho ja jossa sovitaan erikseen sanotussa 1 momentissa luetelluista asioista, on mitätön.

Yritysten välisessä luovutusmittauksessa ja laajamittaisessa urakointimittauksessa riittävä ja tarkoituksenmukainen tarkkuus voidaan saavuttaa laissa määriteltyjä joustavammilla ja kustannustehokkaammilla menettelyillä. Sopimisoikeus on yritysten välisessä ja laajamittaisessa toiminnassa perusteltua myös siitä syystä, että toimijoilla on osaamisensa perusteella tasavertainen mahdollisuus sopia ja seurata mittaamisen oikeellisuutta.

Mittausosapuolet voisivat pykälässä säädetyllä tavalla sopia poikkeavansa 13 §:ssä tarkoitetusta mittaustuloksen suurimmasta sallitusta poikkeamasta, 14 §:ssä tarkoitetuista mittausmenetelmäryhmien vaatimuksista ja 17 sekä 18 §:ssä tarkoitetusta omavalvonnasta. Kaikki muut lain edellyttämät velvoitteet ja oikeudet olisivat edelleen voimassa. Erikseen sovittavalla tavalla tehtävässä puutavaran mittauksessa tulisi siten ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan edelleenkin käyttää lain vaatimukset täyttäviä mittauslaitteita lakiehdotuksen vaatimusten mukaisesti. Tämä sopimisen laajuutta selkeyttävä informatiivinen säännös on katsottu tarpeelliseksi lain soveltamisen helpottamiseksi.

Lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan yritysten välisessä luovutusmittauksessa on sisällytettävä sopimukseen kuvaus käytettävästä mittausmenetelmästä, sen poikkeamisesta lain mukaisesta suurimmasta sallitusta virheestä ja omavalvonnasta ja mittauksen luotettavuuden varmistamisesta, jos kyseisen sopimuksen nojalla käytetään lain 3 §:ssä määriteltyä yritysten välistä rajoitettua sopimusvapautta. Luotettavuuden varmistamisen kuvauksessa yritysten välillä on otettava huomioon, että mittaus ei saa sisältää merkittävää systemaattista virhettä. Poikkeamien kuvaus helpottaa mahdollisten riitatapausten sattuessa virallisen mittaajan päätöksentekoa.

Maa- ja metsätalousministeriö voisi esityksen mukaan asetuksella säätää tarkemmin sopimukseen sisällytettävän kuvauksen sisällöstä.

4 §.Määritelmät. Pykälä sisältäisi lakiehdotuksessa käytettyjen käsitteiden ja termien määritelmät. Ehdotetun pykälän 1 kohdan määritelmä (jalostamaton puutavara) pitää sisällään teollisuushakkeen. Sahanpuru, pelletit ja klapit on jätetty jalosteina lain soveltamisalan ulkopuolelle. Kohdan 15 luettelo (mittausosapuolet) ei poissulje mahdollisuutta käyttää valtuutettua asiamiestä lakiehdotuksen säätelemissä asioissa. Muutamien määritelmien sisältö on johdettavissa muusta lainsäädännöstä tai standardiluokittelusta, ja tästä johtuen ne selvitetään tarkemmin. Ehdotetun pykälän 16 kohdan määritelmä (mittausmenetelmä) on mittauslaitelain mukainen ja vastaa SFS-OPAS 99:n ( Kansainvälinen metrologian sanasto [VIM]. Perus- ja yleiskäsitteet sekä niihin liittyvät termit ) määritelmää, 17 kohdan määritelmä (mittauslaite) on SFS-OPAS 99:n mukainen ja vastaa sisällöltään mittauslaitelain ja mittauslaitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/22/EY määritelmää, kohdan 18 määritelmä (mittaus) on laadittu soveltaen SFS-OPAS 99:n määritelmää, kohdan 19 määritelmä (mittauksen luotettavuus) vastaa mittauslaitelain määritelmää ja kohdan 20 määritelmä (mittaustarkkuus) on SFS-OPAS 99:n mukainen.

2 luku Puutavaramittauksen organisaatiot ja viranomaiset

5 §.Ministeriö. Maa- ja metsätalousministeriölle säädettäisiin lakiehdotuksen noudattamista koskeva valvonnan ylin johto ja ohjaus. Lakiehdotuksen mukaan ministeriön tehtävänä olisi lisäksi puutavaran mittauslautakunnan asettaminen, puutavaranmittauksen neuvottelukunnan asettaminen sekä lain valtuussäännösten mukaisten teknisluontoisten asetusten antaminen lakiehdotuksen toteuttamista varten.

6 §.Metsäntutkimuslaitos ja viralliset mittaajat. Lakiehdotuksessa Metsäntutkimuslaitoksen keskeinen rooli olisi tarkoitus säilyttää. Tämä on katsottu tarpeelliseksi, koska lain soveltamisen ja mittausmenetelmien jatkuvan kehittämisen vaatimaa erityisosaamista ja tietojen keräämistä on mahdollista parhaiten ylläpitää ja kehittää tutkimuslaitosympäristössä. Tutkimus- ja kehittämistehtäviä tekevät osaltaan myös muut tahot. Metsäntutkimuslaitos antaisi maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä myös laissa tarkemmin määriteltäviä puutavaranmittausta koskevia lausuntoja.

Lakiehdotuksen valvontaa, siihen sisältyvää valvontamittausta ja mittauserimielisyyksien ratkaisemista virallisena mittauksena virkavastuulla tekevät viralliset mittaajat olisivat nykyiseen tapaan sijoitettuna Metsäntutkimuslaitokseen, joka maksaisi toiminnasta aiheutuvat kustannukset toimintamenoista (valtion tulo- ja menoarvion momentti 30.60.01). Viralliset mittaajat toimisivat siten edelleen valvontaviranomaisina. Virallisten mittaajien tehtäviin kuuluisi myös puutavaran mittaukseen liittyvä neuvonta. Virallisten mittaajien maksuton neuvontapalvelu on nähty tärkeäksi lain tavoitetta tukevaksi ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi, joka merkittävästi lisää mittaustoimintaa kohtaan tunnettua luottamusta. Virallisia mittaajia on tällä hetkellä kaksi.

7 §.Puutavaranmittauksen neuvottelukunta. Nykykäytännön mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö asettaisi puutavaranmittauksen olennaisten osapuolten edustajista koostuvan neuvottelukunnan, jolla olisi merkittävä rooli lain toteutuksessa ja puutavaran mittauksen eri osapuolten välisen yhteistyön edistäjänä. Lakiehdotuksen mukaan neuvottelukunnan tehtävänä olisi antaa lausuntoja, tehdä ehdotuksia puutavaran mittauksen kehittämiseksi sekä edistää ja ylläpitää hyviä mittauskäytäntöjä. Neuvottelukunta voisi myös asiantuntemuksensa ja harkintansa perusteella esittää Metsäntutkimuslaitokselle lakiehdotuksen 14 §:n 3 momentissa tarkoitettujen muuntolukujen tarkistamista. Hyvien mittauskäytäntöjen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi neuvottelukunta voisi antaa esimerkiksi mittausta koskevia toimintaohjeita. Varsinaista julkista valtaa edellyttävät päätökset tehtäisiin muissa lakiehdotuksen määrittelemissä elimissä. Puutavaranmittauksen neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävien sisällöstä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Lain soveltamisalan laajentaminen ja toimijakentän muutos on tarkoitus ottaa huomioon lisäämällä neuvottelukuntaan kutsuttavien sidostahojen lukumäärää. Lähinnä uusina sidostahoina tulisivat kyseeseen itsenäiset sahat ja puuta energiatarkoitukseen käyttävä teollisuus. Myös puun myyjien edustusta olisi tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista vahvistaa kutsumalla Metsähallituksen edustaja neuvottelukunnan jäseneksi.

8 §.Puutavaran mittauslautakunta. Esityksen mukaan puutavaran mittauslautakunta toimisi nykyisen puutavaranmittauslain tapaan ensimmäisenä muutoksenhakuasteena puutavaranmittausta koskevissa asioissa. Mittauslautakunta käsittelisi myös sille lakiehdotuksen nojalla siirretyt asiat. Maa- ja metsätalousministeriö asettaisi mittauslautakunnan kolmivuotiskaudeksi puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa kuultuaan.

9 §.Mittauslautakunnan kokoonpano. Mittauslautakunnan kokoonpanoa ehdotetaan nykytilanteeseen verrattuna muutettavaksi siten, että aikaisemman puheenjohtajan ja kahden jäsenen sijaan mittauslautakuntaan kuuluisi kaksi pysyvää jäsentä, joista toinen on puheenjohtaja, ja enintään kuusi vaihtuvaa asiantuntijajäsentä. Pysyvillä jäsenillä olisi kummallakin yksi henkilökohtainen varajäsen, jota koskisi, mitä lakiehdotuksessa säädettäisiin mittauslautakunnan pysyvästä jäsenestä. Muun muassa säännökset esteellisyydestä ja jäsenyydestä vapauttamisesta koskisivat myös varajäsentä. Mittauslautakunta olisi päätösvaltainen lakiehdotuksen 48 §:n mukaan kahden pysyvän jäsenen ja kahden vaihtuvan jäsenen kokoonpanossa.

Esityksen mukaan virallinen mittaaja ja puutavaranmittauksen neuvottelukunnan jäsen eivät saisi toimia mittauslautakunnan jäseninä. Neuvottelukunnan jäsenyyttä koskeva rajoitus on tarpeen neuvottelukunnan jäsenyyteen liittyvän edunajajan aseman ja mittauslautakunnan jäseneltä edellytetyn riippumattoman aseman välisen ristiriidan vuoksi. Metsäntutkimuslaitoksen palveluksessa oleva ei saisi toimia mittauslautakunnan pysyvänä jäsenenä. Tämä on nähty tarpeelliseksi mittauslautakunnan jäsenten riippumattomuuden korostamiseksi.

10 §.Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen kelpoisuusvaatimukset. Virallisen mittaajan sekä mittauslautakunnan puheenjohtajan ja hänen henkilökohtaisen varajäsenensä sekä vaihtuvien asiantuntijajäsenten tulisi olla puutavaran mittaukseen hyvin perehtyneitä Suomen kansalaisia, joille ei ole määrätty edunvalvojaa, joiden toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu ja jotka eivät ole konkurssissa. Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan käsittelyyn tulevat asiat ovat erikoistapauksia, joissa erimielisyyksien kohteena olevat asiakokonaisuudet ovat usein monimutkaisia ja laajoja ja joiden ymmärtäminen edellyttää puutavaran mittaukseen liittyvää hyvää ammatillista, teknistä ja usean vuoden käytännön työhön perustuvaa osaamista. Puheenjohtajan ja asiantuntijajäsenten hyvät toimintaedellytykset mittauslautakunnassa voidaan katsoa varmistettavan edellyttämällä hyvää perehtyneisyyttä puutavaran mittaukseen. Mittauslautakunnan vaihtuvien asiantuntijajäsenten kautta on tarkoitus varmistaa lautakunnan riittävä asiantuntemus erityisesti teknistä asiantuntemusta vaativien mittauskysymysten käsittelyssä. Vaatimukset vastaavat voimassa olevaa puutavaranmittauslakia.

Mittauslautakunnan puheenjohtajalla ja hänen henkilökohtaisella varajäsenellään tulisi lakiehdotuksen mukaan olla tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja toisella pysyvällä jäsenellä ja hänen henkilökohtaisella varajäsenellään oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto, ei kuitenkaan kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto. Nykyisessä puutavaranmittausasetuksessa mittauslautakunnan puheenjohtajalta edellytetään maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkintoa, eikä mittauslautakunnan jäseniltä ole edellytetty oikeustieteellistä pätevyyttä. Kelpoisuusvaatimuksiin esitettävät muutokset ovat tarpeen lautakunnan asiantuntemuksen laajentamiseksi tehtävien vaatimuksen mukaisesti. Kelpoisuusehdoista ei olisi tarvetta säätää enää tarkemmin asetuksella.

11 §.Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen tuomarin vastuu ja esteellisyys. Nykyisessä puutavaranmittauslaissa virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenten esteellisyys on kytketty tuomarin vastuuseen. Periaate on tarkoitus säilyttää virallisen mittaajan ja kaikkien mittauslautakunnan jäsenten osalta entisellään myös jatkossa. Tuomarin vastuulla korostetaan tässä mittauslautakunnan toiminnan riippumattomuutta ja myös puolueettomuutta suhteessa käsiteltävän asian eri osapuoliin sekä vastuuta päätösten laillisuudesta. Ehdotetun pykälän 3 momenttiin sisältyvä vaatimus siitä, että vaihtuvien asiantuntijajäsenten tulee olla käsiteltävän asian suhteen riippumattomia, varmistaa mittauslautakunnan ratkaisukokoonpanon puolueettomuuden käsiteltävässä asiassa. Vaihtuvan asiantuntijajäsenen riippumattomuus katsottaisiin riittäväksi, jos hän ei olisi käsiteltävän asian osapuolen palveluksessa. Tämän tiukempaa asiantuntijajäsenen esteellisyyden määrittelyä ei ole katsottu tarpeelliseksi sen vuoksi, että mittauslautakunnan pysyvien jäsenten tuomarin esteellisyyssäännökset sekä päätöksentekoon liittyvä äänestysmenettely ja siihen sisältyvä puheenjohtajan ratkaisevan äänen perusteella tapahtuva päätöksenteko varmistaa riippumattomuuden toteutumisen.

Oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:ään sisältyvän tuomarinvalan mukaan tuomari lupaa olla ilmaisematta kenellekään niitä neuvotteluja, joita oikeus pitää suljettujen ovien takana. Tästä on katsottu seuraavan neuvottelua sisältävien asiakirjojen salassapitovelvollisuus. Neuvottelusalaisuus on tärkeä tuomioistuinten riippumattomuuden ja niiden toiminnan sujuvuuden kannalta. Neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvat ensi sijassa tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten, johon ryhmään kuuluu tässä esityksessä tarkoitettu mittauslautakunta, jäsenten käymiä neuvotteluja sisältävät asiakirjat, kuten jäsenten muistiot ja muut neuvotteluja koskevat muistiinpanot.

12 §.Mittauslautakunnan jäsenyydestä vapautuminen. Mittauslautakunnan jäsenen vapauttaminen tehtävistään olisi lakiehdotuksessa rajattu tiukasti, mikä korostaa tuomioistuimen, tässä mittauslautakunnan, riippumattomuutta. Jäsenellä olisi ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan oikeus pysyä tehtävässään siten kuin tuomarinviran haltijasta säädetään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jäsenet nauttivat toimikautensa ajan perustuslaissa säädettyä tuomarin erottamattomuutta. Toisaalta kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voisi vapauttaa mittauslautakunnan pysyvän jäsenen ja vaihtuvan asiantuntijajäsenen tehtävästään, jos hänet valitaan puutavaranmittauksen neuvottelukuntaan tai viralliseksi mittaajaksi taikka jos pysyvä jäsen siirtyy Metsäntutkimuslaitoksen palvelukseen. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö voisi vapauttaa jäsenen hänen pyytäessään itse vapautusta tehtävästään.

3 luku Mittausmenetelmäryhmät sekä mittausmenetelmät ja -laitteet

13 §.Mittauksen tarkkuus. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisesti mittauksessa tulisi saavuttaa riittävä mittaustarkkuus. Mittaustulosten mittausvirheet eivät saisi ylittää säädettyä suurinta sallittua poikkeamaa eli mittausvirheen äärirajaa. Tämä velvoittaisi mittaajaa käyttämään mittauslaitteita ja -menetelmiä sekä toteuttamaan mittaus siten, että asetettu mittaustarkkuuden vaatimus saavutetaan.

Suurimmasta sallitusta poikkeamasta säädettäisiin kyseisessä säännöksessä. Suurin sallittu poikkeama vastaisi terminä nykyisessä puutavaranmittauslaissa tarkoitettua mittauksen hyväksyttävää tarkkuutta, mutta termi, sen tulkinta ja soveltaminen olisi määritetty nykyistä lainsäädäntöä tarkemmin.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa määritettäisiin myös ne tekijät, joiden katsotaan vaikuttavan suurimman sallitun poikkeaman lukuarvoihin. Näitä tekijöitä olisivat eräkoko, mittausmenetelmäryhmä ja mittausmenetelmä. Myös erot eri puutavaralajien mittaustarkkuudessa käytettäessä samaa mittausmenetelmää (esimerkiksi kuitupuun ja kokopuun mittaus pinossa) olisivat näitä tekijöitä.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin systemaattisesta ja satunnaisesta virheestä. Lakiehdotuksessa erotettaisiin mittaustarkkuuden suhteen systemaattinen ja satunnainen virhelähde sekä näiden soveltaminen. Systemaattinen ja satunnainen virhe olisivat määritetty soveltaen SFS-OPAS 99:n määritelmiä.

Suurinta sallittua poikkeamaa käytettäisiin 1) mittausmenetelmiä kehitettäessä niiden luotettavuutta arvioitaessa, 2) mittauslaitteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa ja käyttöönotossa, 3) mittauksen käytönaikaisessa luotettavuuden varmistamisessa ja 4) mittauserimielisyyksien ratkaisemisessa. Edellä kohdissa 1 ja 2 tulisi määrittää mittausmenetelmän ja -laitteen kyky tuottaa suurimman sallitun poikkeaman alittavia mittaustuloksia ja siten täyttää lakiehdotuksen mukaiset vaatimukset. Vastaavasti käytönaikaisessa luotettavuuden varmistamisessa (kohta 3) mittaustulosten vaihtelun tulisi pysyä suurimman sallitun poikkeaman edellyttämissä rajoissa. Mittaustulosta koskeva mittauserimielisyys (kohta 4) voitaisiin ratkaista suurimman sallitun poikkeaman perusteella.

Suurimman sallitun poikkeaman muodostumisen perusteista säädettäisiin ehdotetun pykälän 1 ja 2 momenteissa. Suurimman sallitun poikkeaman lukuarvoihin vaikuttavat ehdotetun pykälän 1 momentissa todetut tekijät. Suurimman sallitun poikkeaman määrittäminen sisältää näiden osatekijöiden vaikutusten tarkemman yksilöinnin nimenomaan puutavaran mittauksen eri mittausmenetelmäryhmissä ja mittausmenetelmissä. Suurimman sallitun poikkeaman määrittäminen ja sen varsinaiset lukuarvot määritettäisiin ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan mittausmenetelmäryhmä- tai mittausmenetelmäkohtaisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

14 §.Mittausmenetelmäryhmät. Puutavaran mittauksessa käytettävät menetelmät ryhmiteltäisiin niiden sisällön mukaisen pääasiallisen mittausperiaatteen perusteella. Keskeiset kriteerit ryhmittelylle olisivat 1) mittaustulosten tuottaminen fyysisten ulottuvuuksien ja ominaisuuksien tai painon mittauksella ja näihin perustuvalla laskennalla, 2) mittausmenetelmän sisältämä otanta, 3) mittausmenetelmän sisältämä yleisten muuntolukujen käyttö. Mittausmenetelmäryhmien mittausperiaatteeseen ja mittaustarkkuuteen vaikuttavana oleellisena tekijänä ryhmittelyssä otettaisiin huomioon se, perustuuko menetelmä puutavarakappaleiden vai -muodostelmien mittaukseen. Mittausmenetelmäryhmien mittausperiaatetta koskevista teknisluonteisista yksityiskohdista sekä ryhmään kuuluvien mittausmenetelmien sisältämistä mittauksista ja laskentamenetelmistä säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Mittausmenetelmäryhmät eivät sisältäisi lähinnä energiapuun luovutusmittauksessa käytettäviä menetelmiä, joissa suureen arvo määritetään malleilla, joissa lähtösuureen ja tulossuureen välillä ei ole fysikaalista yhteyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi latvusmassan määräarvion tuottaminen runkopuun mittausten perusteella. Kyseiset mittaukset eivät olisi lakiehdotuksen mukaisia.

Metsäntutkimuslaitokselle annettaisiin pykälän 3 momentissa valtuus antaa määräyksiä yleisistä muuntoluvuista. Nämä määräykset koskisivat teknisiä alan asiantuntemusta ja tutkimustietoa edellyttäviä kysymyksiä, jotka kohdistuisivat puutavaranmittauksen tekniseen toteuttamiseen. Määräykset sisältäisivät matemaattisten kaavojen vahvistamista puutavaran mittauksen eri mittausmenetelmäryhmiin tai -menetelmiin liittyen, ja niiden sisältö perustuisi tutkimustuloksiin. Muuntoluvulla tarkoitettaisiin taulukoitua lukuarvoa, funktiota tai laskentamenetelmää, jolla tehtäisiin mitattujen mittayksiköiden ja/tai suureiden välisiä muuntoja tai tuotettaisiin mittauksiin perustuvia mittaustuloksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi punnittujen massojen muuntamiseen tilavuudeksi käytettävät muuntoluvut, pölkkyjen kappaleittaiseen mittaukseen käytettävät yksikkötilavuusluvut tai mittausmenetelmiin sisältyvät runkoprofiilifunktiot. Ennen muuntolukujen antamista niistä olisi pyydettävä lausunto puutavaranmittauksen neuvottelukunnalta.

15 §.Mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimukset. Pykälässä säänneltäisiin sekä puutavaran mittauksessa käytettävien mittausmenetelmäryhmien sisältämien mittausmenetelmien sisällön ja mittausperiaatteiden että näiden sisältämien mittauslaitteiden yleisistä vaatimuksista, joita tarkennettaisiin teknisluonteisesti asetuksissa. Mittaukseen käytettävän menetelmän ja -laitteen tulisi soveltua käyttötarkoitukseensa. Mittausmenetelmien ja näitä koskevien ohjeiden käyttöalue, sisältö ja laskenta, sekä mittauksessa käytettävien laitteiden suunnittelu ja valmistus tulisi toteuttaa siten, että mittaus on luotettavaa kaikissa ennakoitavissa olevissa ja käyttötarkoituksen mukaisissa olosuhteissa. Mittauksen tulisi olla luotettavaa koko käytön ajan. Mittauslaitteiden toiminnan luotettavuus olisi voitava käytön aikana varmistaa. Säännös velvoittaisi mittauslaitteen suunnittelijaa ja sen valmistajaa.

Mittausmenetelmän ja -laitteen mittaustarkkuuden tulisi olla sillä tasolla, että mittauksessa saavutettaisiin laissa tarkoitettu riittävä mittaustarkkuus. Mittausmenetelmä ja -laite eivät sinällään saisi aiheuttaa mittaukseen merkittävää systemaattista virhettä. Mittauslaitteiden ja -menetelmien mittaustulosten tulisi perustua kansainvälisen SI-mittayksikköjärjestelmän mukaisiin mittayksiköihin. Mittayksiköistä säädetään mittayksiköistä ja mittanormaalijärjestelmästä annetussa laissa (1156/1993) .

Mittaustuloksen olisi lisäksi oltava jäljitettävissä. Edellä esitettyjä kokonaisuuksia tarkennettaisiin teknisluonteisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

16 §.Vastuu mittauslaitteen vaatimustenmukaisuudesta. Uusien, lakiehdotuksen mukaiseen käyttöön tarkoitettujen mittauslaitetyyppien sekä käyttöönotettavien mittauslaitteiden markkinoille tuoja vastaisi siitä, että mittauslaitteet täyttäisivät lakiehdotuksessa ja sen nojalla annettavissa asetuksissa esitetyt vaatimukset. Menettelyllä yhdenmukaistettaisiin mittauslaitteiden käyttöönottoa siten, että vältyttäisiin mittauslaitekohtaisilta menetelmäohjeilta.

Suunniteltaessa uutta mittauslaitetyyppiä olisi määritettävä mittausmenetelmäryhmä, johon laite kuuluu. Mittauslaitteen tulisi täyttää mittausmenetelmäryhmää koskevat vaatimukset sekä mittausmenetelmiä ja -laitteita koskevat muut vaatimukset koskien soveltuvuutta ja mittaustarkkuutta. Uuden mittauslaitteen markkinoille tuoja vastaisi näiden vaatimusten täyttymisestä.

17 §.Mittauksen luotettavuuden varmistaminen. Mittaajan tulisi varmistaa mittauksen luotettavuus omavalvonnalla ja ulkopuolisella valvonnalla sekä näihin sisältyvillä määräajoin tehtävillä mittausmenetelmän, mittauslaitteen ja mittaustuloksen tarkastuksilla. Mittaustuloksen tarkastusta vertailumenetelmällä tehtävällä mittauksella ei edellytettäisi tienvarressa tehtävissä manuaalisissa mittauksissa, joita tällä hetkellä ovat kuitupuun pinomittaus ja puutavarapölkkyjen mittaus. Kyseisillä mittausmenetelmillä ei nykyisen lainsäädännön eikä käytännön mukaisesti ole vastaavaa tarkastusjärjestelmää. Mittausmenetelmien verraten vähäinen merkitys, vakiintuneet käytännöt ja käytännön toimintamahdollisuudet huomioon ottaen vertailumenetelmällä tehtävän tarkastusmittauksen ulottaminen näihin menetelmiin ei olisi tarkoituksenmukaista.

Mittaustuloksen tarkastusta vertailumenetelmällä tehtävällä mittauksella ei edellytettäisi myöskään hakkeen, murskeen tai vastaavalla tavalla valmistettujen puutavaralajien manuaalisessa mittauksessa. Käytännön toimintamahdollisuudet huomioon ottaen vertailumenetelmällä tehtävän tarkastusmittauksen ulottaminen näihin menetelmiin ei olisi tarkoituksenmukaista.

Oleellinen osa mittauksen luotettavuuden varmistamista olisi osapuolten oikeus tutustua mittausmenettelyyn. Pykälässä olisikin säädetty mittausosapuolten oikeudesta tutustua mittausmenettelyyn ja mitattavan puutavaraerän mittaustulokseen vaikuttaviin valvontojen tuloksiin sekä osallistua tarkastusten tekemiseen sovittavalla tavalla. Erikseen sopiminen tarkastuksiin osallistumisesta on tarpeen esimerkiksi työturvallisuuden takia.

Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin omavalvonnan ja ulkopuolisen valvonnan mittaustulosten säilyttämisestä. Säilyttäminen kytkettäisiin mittaustuloksen tiedoksisaamiseen, ja tietoja olisi säilytettävä vähintään vuosi. Pykälään sisältyisi myös säännös siitä, että virheen aiheuttava tekijä olisi viivytyksettä poistettava, jos suurin sallittu poikkeama ylitetään perusmittauksessa.

Ehdotetun 17 §:n 5 momentti sisältäisi valtuussäännöksen. Sen mukaan mittausmenetelmien ja -laitteiden luotettavuuden varmistamisen teknisestä toteuttamisesta sekä menettelyistä, joita noudatettaisiin, jos suurin sallittu poikkeama ylitetään perusmittauksessa, säädettäisiin tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Edellä mainittuihin menettelyihin sisältyy myös virheellisestä mittauksesta johtuvan väärän mittaustuloksen oikaisuun liittyvä menettely.

18 §.Omavalvonta. Omavalvontaan kuuluisi mittausmenetelmän mukaisesti soveltuvalla tavalla jatkuva laitteen toiminnan seuranta (käyttäjän rutiiniluonteinen mittauslaitteen toimivuuden seuranta), mittauslaitteen kalibrointi ja tätä varten tehtävät mittaukset ja tarkastukset (hakkuukonemittauksessa otantarunkojen mittaukset), mittauslaitteen viritystä ja mittaustuloksen tarkastusta varten tehtävät mittaukset (tehdasmittauksessa määräajoin tehtävään tarkastuserien mittaukseen perustuva seuranta) ja dokumentointi. Ehdotetussa pykälässä määritettäisiin termit kalibrointi ja mittauslaitteen viritys. Kalibroinnin määritelmä vastaisi mittayksiköistä ja mittanormaalijärjestelmästä annetun lain määritelmää. Mittauslaitteen virityksen määritelmä olisi laadittu soveltaen SFS-OPAS 99:n määritelmää. Määritelmät olisivat nykyiseen puutavaranmittauslakiin nähden tarkennus, jolla yhdenmukaistettaisiin käytännön toiminnassa käytettävää termistöä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin omavalvonnasta.

19 §.Ulkopuolinen valvonta. Ulkopuolista valvontaa olisi muu kuin mittaustyötä tekevän tai siitä vastaavan henkilön tai tahon itsensä tekemä mittaustuloksen tarkastus. Ulkopuolista valvontaa olisi myös virallisen mittaajan tekemä valvontamittaus. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin ulkopuolisesta valvonnasta.

4 luku Puutavaran mittaus

20 §.Mittaustoimituksen tekijä. Myyjä ja ostaja voisivat ehdotetun 20 §:n 1 momentin mukaan edelleen vapaasti sopia siitä, kumpi osapuoli tai muu taho luovutusmittauksen tekee.

Työmittauksen tekemisessä säilytettäisiin nykyisen puutavaranmittauslain mukaiset periaatteet ennallaan niin, että vastuu työmittauksen tekemisestä olisi työnantajalla ("Työmittauksesta vastaa työnantaja ja sen tekee työnantaja, jollei toisin ole sovittu.") ja että työantajan olisi ilmoitettava työnsuorittajalle etukäteen mittauksesta. Urakointimittauksesta sopisivat urakoitsija ja urakanantaja. Asiasta säädettäisiin ehdotetun 20 §:n 2 momentissa.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan luovutusmittauksen tuloksen käyttäminen tietyissä tapauksissa palkan ja urakointimaksujen perusteena säilyisi nykytilanteeseen verrattuna ennallaan. Myös toimiminen niin, että työ- ja urakointimittaus korvaisi erillisen luovutusmittauksen, olisi mahdollista, kun kaikki tämän lakiehdotuksen säännökset luovutusmittauksesta toteutuvat.

21 §.Mittauksesta sovittavat asiat. Ehdotettu säännös olisi tarkennus nykyiseen puutavaranmittauslakiin, jossa ei ole suoranaisesti edellytetty mittausta koskevien asioiden sopimista etukäteen. Työ- ja urakointimittauksissa etukäteen sovittavat asiat voisivat olla osa työ- tai urakointisopimusta tai annettuja työ- tai urakointiohjeita. Säännöksessä olisi määritelty tarkasti ne asiat, joista mittausosapuolten olisi sovittava ennen mittauksen tekemistä. Mittauskustannuksista vastaa yleensä ostaja, työnantaja tai urakanantaja. Sopimusosapuolet voivat kuitenkin halutessaan sopia myös toisin mittauskustannusten maksajasta. Mittauksen kohde olisi määriteltävä etukäteen esimerkiksi mainitsemalla puutavaralaji. Lisäksi olisi määriteltävä lopullisen mittaustuloksen mittayksikkö, joka voitaisiin ilmoittaa tilavuuden, painon tai yksikkömäärän mittayksikkönä.

Mittauskustannuksista olisi ehdotetun 21 §:n mukaan sovittava ennen mittauksen aloittamista. Tämä olisi puutavaranmittauslakiin tarkennus, koska nykyisessä laissa ei edellytetä asiasta sopimista etukäteen edes välillisesti. Muilta osin säännös olisi nykykäytännön mukainen.

22 §.Mittausasiakirja. Luovutusmittauksesta olisi laadittava mittausasiakirja, jossa olisi mittausosapuolia ja mittauksen kohdetta eli mitattua puutavaraerää koskevat tiedot. Vähintään vastaavat tiedot olisi oltava myös työ- ja urakointimittauksesta. Mittaustuloksen kirjaaminen vastaisi asiallisesti nykyistä lakia, lakiehdotuksessa olisi selvästi vaadittu mittausasiakirja myös työ- ja urakointimittauksessa.

Lakiehdotukseen sisällytettäisiin selvästi vaatimus siitä, että mittaustuloksen on sisällettävä kaikki sovitun mittauksen kohteen mittaustulokset. Mittaustoimituksen keskeytyessä jostakin syystä tässä tarkoitettu mittausasiakirja voitaisiin laatia osissa, joiden on yhteensä vastaavasti sisällettävä kaikki sovitun mittauksen kohteen mittaustulokset ja jotka on kokonaisuudessaan tai osissa laadittaessa kaikilta osin toimitettava mittausosapuolille. Tällainen keskeytys voisi tyypillisesti johtua sää- tai korjuuolosuhteista.

Maaseutuvirastolla olisi ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan oikeus saada kopio mittausasiakirjasta. Täten Maaseutuvirasto pystyisi valvomaan FLEGT-lisätoimiasetuksen mukaisesti puutavaran alkuperää.

23 §.Mittaustoimituksen päättyminen ja mittausasiakirjojen säilyttäminen. Ehdotetun 23 §:n 1 momentin mukaan mittaustoimitus katsottaisiin päättyneeksi, kun sitä koskeva 22 §:ssä edellytetty mittausasiakirja olisi laadittu ja lähetetty tai luovutettu mittausosapuolille jäljempänä ehdotetun 24 §:n mukaisesti. Lisäyksenä nykyiseen lakiin olisi vaatimus mittausasiakirjan lähettämisestä tai luovuttamisesta ennen kuin mittaustoimitus katsottaisiin päättyneeksi.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan pyydettäessä olisi myös annettava tarvittavat tiedot siitä, millä perusteilla mittaustulos on laskettu. Lisäksi pykälän 3 momentilla varmistettaisiin mittaustulosten ja niiden laskentaperusteiden säilyttäminen.

24 §.Mittaustuloksen tiedoksisaaminen. Pykälä mittaustuloksen tiedoksisaamisesta pysyisi pääosin nykyisen puutavaranmittauslain mukaisena. Mittausosapuolen katsottaisiin saaneen ehdotetun 24 §:n mukaan tiedon mittaustuloksesta saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun mittausasiakirjan. Mittausasiankirjan voisi luovuttaa mittaustoimituksen yhteydessä, kun molemmat mittausosapuolet ovat läsnä. Kirjallisesti tai sähköisesti lähetetyn 22 §:ssä tarkoitetun mittausasiakirjan katsottaisiin tulleen toisen mittausosapuolen tietoon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se olisi lähetetty, jollei muuta näytetä. Lähtökohtana on, että sen, joka väittää tiedoksiannon tapahtuneen tätä myöhemmin, on esitettävä väitteensä tueksi riittävä näyttö. Menettely mahdollistaisi lopullisen mittaustuloksen suhteellisen nopean tiedoksisaannin aikarajan ollessa kuitenkin hieman nykyistä pidempi. Kehitys on johtanut elektroniseen tiedonsiirtoon ja sähköpostin käyttämiseen. Siksi ei olisi tarkoituksenmukaista rajata tiedoksiantomahdollisuutta vain kirjalliseen tiedoksiantoon.

Edellä 22 §:ssä tarkoitettu asiakirja olisi toimitettava viipymättä toiselle mittausosapuolelle kirjallisesti tai sähköisesti.

25 §.Urakointimittauksen tuloksen tarkistaminen. Urakointimaksuja koskevat säännökset mittaustuloksen tarkistamisesta silloin, kun tehty urakka ei olisi sopimuksen mukaista, jäisivät asiallisesti urakointimittauksessa nykykäytännön mukaisiksi. Puutteellisuuksien korjaamisen olisi oltava toteutettavissa tai sopimuksen ja annettujen ohjeiden vastaisuuden olisi oltava selkeää. Esimerkiksi jos puut olisi kuljetettu pois tekoalueelta, olisi käytännössä evätty mahdollisuus puutteellisuuksien korjaamiseen. Esimerkiksi jos puut olisi hakattu annettujen ohjeiden ulkopuoliselta alueelta, olisi se tehty sopimuksen vastaisesti. Kohtuulliset kustannukset olisivat esimerkiksi puutavaran katkonta uudelleen sovitun mukaiseksi tai vieminen sovittuun paikkaan.

Jatkossakaan urakointimittauksen tuloksen muuttaminen ei ehdotetun 25 §:n 3 momentin mukaan ulottuisi kolmanteen osapuoleen.

26 §.Puutavaran käsittely ja siirto ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista. Nykyisen puutavaranmittauslain mukainen sopimukseen perustuva ja vallitseva käytäntö on, että mittauserä viedään pois tai käsitellään mittauspaikalla, ennen kuin mittaustulos on hyväksytty molempien mittausosapuolten toimesta. Logistinen ketju on tänä päivänä pääosin niin nopea, että kaikkinainen viivästyminen aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia tai laatutappioita. Näistä syistä johtuen olisi perusteltua, että puutavaran käsittelyä ja siirtämistä koskevasta tilanteesta säädettäisiin ehdotetun 26 §:n mukaan. Ehdotetun 1 momentin mukaan mittausosapuolten sopimuksessa tai sen ehdoissa olisi mainittava oikeus puutavaran käsittelyyn tai siirtämiseen ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista ja lisäksi mittausasiakirjan laadintaan tarvittavat tiedot olisi kirjattava mittaajan toimesta ennen puutavaran käsittelyä tai siirtoa. Ostaja, työn- tai urakanantaja tai heidän valtuuttamansa ei saisi käsitellä tai siirtää puutavaraa ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista, jos mittausosapuolten välillä tai sopimuksen ehdoissa ei olisi sovittu oikeudesta käsitellä tai siirtää puutavaraa. Mittaajalla olisi aina lakiehdotuksen muissa pykälissä vaadittu omavalvonnan mukainen seurantavelvollisuus mittaustulostensa luotettavuuden varmistamisesta.

Jos mittausosapuolten sopima mittausmenetelmä on sellainen, että mittaus tapahtuu muualla kuin puutavaran teko- tai käsittelypaikassa, puutavaran saisi siirtää mittauspaikalle ennen tietojen kirjaamista. Tällöin mittauserä olisi pidettävä erillään siihen saakka, kunnes tiedot on kirjattu.

Toisinaan mittausosapuolen taloudelliseen asemaan voisi liittyä niin paljon epävarmuutta, että olisi perusteltua antaa ehdotetun pykälän 3 momentin mukainen sopimismahdollisuus. Jos niin sovittaisiin, mittaustuloksen olisi oltava mittausosapuolten tiedossa ennen puutavaran käsittelyä tai siirtämistä mittauspaikalta.

5 luku Virallinen mittaus

27 §.Erimielisyyden ratkaiseminen. Mittauserimielisyydet ratkaistaisiin ensisijaisesti mittausosapuolten välillä. Tällä pyrittäisiin ennaltaehkäisemään tarpeettomien virallisten mittausten vireillepanoa ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Jos mittausosapuolet eivät pääsisi yksimielisyyteen mittausta koskevasta erimielisyydestä, mittausosapuoli voisi hakea mittauserimielisyyden ratkaisemiseksi virallista mittausta. Mittausosapuolien ei tarvitsisi hakea virallista mittausta yhdessä, vaan mittausosapuoli voisi hakea virallista mittausta myös itsenäisesti. Ehdotetun pykälän 1 momentti on luonteeltaan osin informatiivinen, mutta mittausprosessin luonteen kuvaamiseksi tarpeellinen.

Virallisessa mittauksessa noudatettaisiin hallintolain säännöksiä, jollei lakiehdotuksessa olisi toisin säädetty. Virallisen mittauksen toimittamisessa on asian erityisluonteen vuoksi tiettyjen yksityiskohtien osalta tarkoituksenmukaista säätää hallintolakia tarkemmin.

28 §.Virallisen mittauksen edellytykset. Virallinen mittaus olisi mittausosapuolen hakemuksesta toimitettava, jos mittausosapuolten kesken on syntynyt erimielisyyttä perusmittauksen tuloksesta tai mittaustulokseen vaikuttavasta tekijästä. Perusmittauksen tulos ilmoitettaisiin 22 §:ssä tarkoitetulla mittausasiakirjalla, jos se on ehditty tekemään ennen mittauserimielisyyden syntyä. Lakiehdotuksen 21 §:ssä säädettäisiin ne asiat, joista mittausosapuolten olisi sovittava ennen perusmittaamisen aloittamista. Jos näistä asioista syntyisi erimielisyyttä joko ennen perusmittausta tai perusmittauksen jälkeen, voisi mittausosapuoli pyytää virallista mittausta ja virallinen mittaus olisi toimitettava. Virallinen mittaus olisi mittausosapuolen hakemuksesta tehtävä myös silloin, jos toinen mittausosapuoli ei osallistuisi mittaustoimitukseen sovitulla tavalla. Jos esimerkiksi on käytetty väärää tuoretiheystaulukkoa, tämä olisi peruste virallisen mittauksen vireillepanoon.

Virallinen mittaus voitaisiin tehdä, jos mittausosapuoli olisi esittänyt pyynnön virallisen mittauksen toimittamiseksi viimeistään 14 päivän kuluessa siitä, kun hän olisi saanut 24 §:n mukaisesti tiedon mittaustuloksesta. Toisin sanoen mittausosapuolen olisi ilmoitettava tyytymättömyydestään mittaustulokseen tai siihen vaikuttavaan tekijään 14 päivän kuluessa siitä hetkestä, kun hänen katsotaan saaneen tiedon mittaustuloksesta. Muussa tapauksessa virallista mittausta ei voitaisi toimittaa. Jos mittausosapuoli ei olisi saanut mittaustulosta tiedoksi, ei myöskään 14 päivän aikaraja virallisen mittauksen pyytämiseksi olisi alkanut.

Jos mittaustulokseen ei olisi ilmoitettu tyytymättömyyttä ehdotetun 2 momentin mukaisesti, katsottaisiin mittaustulos lopulliseksi.

29 §.Virallisen mittauksen vireillepano. Virallista mittausta koskeva hakemus olisi toimitettava suoraan Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon. Ehdotettu menettely poikkeaa nykyisen puutavaranmittauslain mukaisesta menettelystä siinä, että nykyisin virallisen mittauksen pyyntö on toimitettava Suomen metsäkeskuksen toimivaltaiseen alueyksikköön. Pyynnön kierrättäminen alueyksikön kautta on koettu toimijoiden keskuudessa byrokraattiseksi, mistä johtuen virallista mittausta koskeva hakemus ehdotettaisiin toimitettavaksi jatkossa suoraan Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon. Yksiselitteisen paikan määrittämiseksi säännöksessä todettaisiin nimenomaisesti Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamo, koska Metsäntutkimuslaitoksella on useita toimipisteitä eri puolella Suomea.

Virallisen mittauksen vireillepano ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaa puutavaranmittauslakia tarkemmin. Virallista mittausta koskeva hakemus voitaisiin toimittaa Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon joko kirjeitse tai sähköisesti. Ehdotettu menettely poikkeaisi nykyisen lain mukaisesta menettelystä siinä, että nykyisin virallisen mittauksen pyyntö voidaan tehdä myös suullisesti.

Hakemuksen tulisi sisältää mittausosapuolten nimet ja yhteystiedot, kopio sopimuksesta tai mittauksen kannalta oleellisista sopimuksen kohdista, selvitys erimielisyyden aiheuttavasta seikasta mittaustoimituksessa tai mittaustuloksessa, johon mittaus perustuu, mittaustoimitusta koskeva asiakirja, jos se on jo tehty, sekä selvitys siitä, milloin virallista mittausta pyytävä mittausosapuoli on saanut tiedon mittaustuloksesta.

Hallintolain 22 §:ssä säädetään asiakirjan täydentämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä. Pykälän 3 momentin mukaan asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja. Hallintolain mukaisessa täydennysmenettelyssä ei ole asetettu aikaa täydennyksen toimittamiselle.

Virallisen mittaajan olisi ilmoitettava virallisen mittauksen alkamisesta viipymättä mittausosapuolille. Virallinen mittaaja olisi velvollinen aloittamaan viivytyksettä virallisen mittauksen, jossa ratkaistaisiin mittauserimielisyys. Jos virallinen mittaus sisältäisi mittaustoimituksen, olisi virallisen mittaajan ilmoitettava sen ajankohta mittausosapuolille.

Virallista mittausta pyytänyt ja toinen mittausosapuoli olisivat velvollisia avustamaan virallista mittaajaa todellisen puumäärän ja laadun selvittämiseksi. Tähän avustamiseen kuuluisi velvollisuus luovuttaa viralliselle mittaajalle mittausosapuolten hallussa olevat ja virallisen mittaajan tarvitsemat asiaan liittyvät tiedot. Myös hallintolain 31 §:n 2 momentissa säädetään asianosaisen velvoitteista asian selvittämisessä. Säännöksen mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

30 §.Virallisen mittauksen toimittaminen. Virallinen mittaus tehtäisiin sitä asiaa koskien, mitä pyyntö koskee. Jos erimielisyys koskisi tiettyä mittaustoimituksen vaihetta tai mittaustuloksen osatekijää, virallinen mittaus rajattaisiin kyseiseen vaiheeseen tai osatekijään. Muutoin virallinen mittaus tehtäisiin koko mittaustoimitusta koskien. Lakiehdotus mahdollistaisi siten virallisen mittauksen suorittamisen vain siinä laajuudessa, kun se tapauksen kannalta olisi tarkoituksenmukaista.

Virallinen mittaus tehtäisiin sovitulla tai lähinnä sovittua olevalla mittausmenetelmällä tai sitä tarkemmalla mittausmenetelmällä. Näin voitaisiin menetellä vain siinä tapauksessa, kun erimielisyyden kohteena oleva mittauserä on uudelleen mitattavissa. Mittauksessa käytettävän mittausmenetelmän, mittauslaitteiden ja niiden käytön olisi täytettävä lakiehdotuksen säännökset. Näin ollen myös virallista mittaajaa sitoisivat virallisen mittauksen suorittamisessa samat mittausmenetelmää, mittauslaitteita ja niiden käyttöä koskevat velvoitteet kuin perusmittauksen toteuttajaakin. Laatu määritettäisiin tai ositettaisiin sopimusehtojen mukaisesti.

Hallintolain 31 §:ssä säädetään asian selvittämisen toteuttamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Jos erimielisyyden kohteena oleva mittauserä ei olisi uudelleen mitattavissa, virallisen mittaajan olisi selvitettävä mittauserimielisyys käytettävissä oleviin mittausasiakirjoihin ja muihin mahdollisiin asian ratkaisemisen kannalta oleellisiin mittaukseen liittyviin tietoihin perustuen. Tärkeitä tietoja ovat tällöin erityisesti puukauppa-, työ- tai urakointisopimukset, tiedot omavalvonnasta ja ulkopuolisesta valvonnasta, 21 §:n mukaiset tiedot ennen mittausta sovittavista asioista, 22 §:n mukaiset mittausasiakirjaan merkittävät mittaustuloksen tiedot ja 23 §:n mukaiset mittaustulosta koskevat tiedot, joiden perusteella mittaustulos voidaan laskea. Jos se olisi asian ratkaisemisen kannalta tarpeellista, voisi virallinen mittaaja tehdä myös hallintolain 38 §:ssä tarkoitetun katselmuksen, kuten esimerkiksi maastokatselmuksen, tai hyödyntää käytössään olevia muita asiakirjoja.

Saman puutavaraerän osalta virallinen mittaus voitaisiin tehdä kunkin virallisen mittauksen kohteena olevan tekijän osalta vain kerran. Puutavaranmittaukselle on tyypillistä, että jos sama puutavaraerä mitataan kahdesti, poikkeavat mittaustulokset toisistaan. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista rajata virallisen mittauksen suorittaminen yhteen kertaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin virallisen mittauksen käytännön toteutuksesta. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa ennen tässä tarkoitettujen säännösten antamista.

31 §.Mittauspöytäkirja ja päätös virallisesta mittauksesta. Virallisen mittaajan olisi kirjattava virallisen mittauksen päätös ja perustelut erimielisyyden ratkaisusta mittauspöytäkirjaan. Pöytäkirja olisi tehtävä viipymättä.

Virallisen mittaajan päätöksessä olisi oltava lausunto mittausmenetelmästä ja -laitteistosta sekä niiden käytöstä, jos virallinen mittaus koskee mittauserää, joka ei ole enää yksilöitävissä. Tämän tarkoituksena olisi tuottaa mittausosapuolille tieto siitä, onko mittausmenetelmän ja -laitteiston ja niiden käytön osalta menetelty lakiehdotuksen edellyttämällä tavalla.

Virallinen mittaaja voisi ratkaista hänen käsiteltäväkseen saatetun asian kumman tahansa mittausosapuolen vahingoksi. Menettely vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaista käytäntöä.

Virallisen mittaajan päätökseen voi sisältyä tai liittyä hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä ja kieltoja siten, kuin niistä tarkemmin 7 luvussa säädetään. Virallinen mittaaja voisi vain lakiehdotuksen 41 §:n 1 momentissa säädetyissä vakaviksi arvioiduissa tilanteissa tehostaa antamaansa päätöstä uhkasakolla tai toiminnan keskeyttämisen uhkalla.

Jos virallisen mittaajan 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräystä ei noudatettaisi, olisi hänen siirrettävä asia 33 §:ssä säädettävällä tavalla mittauslautakunnan käsiteltäväksi.

32 §.Virallisen mittaajan mittauspöytäkirjan tiedoksianto ja arkistointi. Mittauspöytäkirja annettaisiin ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tiedoksi mittausosapuolille hallintolain 59 §:n mukaisesti. Hallintolain 59 §:n mukaan tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 9 §:n 1 momentin mukaan vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös sähköinen asiakirja. Viimeksi mainitun lain 19 §:n mukaan asiakirja voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle sähköisenä viestinä hänen suostumuksellaan. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Sähköinen menettely ei ole nykyisen puutavaranmittauslain mukaan mahdollista. Hallintolain 47 §:n mukaisesti virallisen mittaajan on toimitettava mittauspöytäkirjan kopion kanssa muutoksenhakuohjeistus mittausosapuolille. Menettely vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaista käytäntöä.

Virallista mittaajaa velvoitettaisiin lähettämään viipymättä kopio mittauspöytäkirjasta myös mittauslautakunnan puheenjohtajalle sekä maa- ja metsätalousministeriöön.

Alkuperäinen mittauspöytäkirja arkistoitaisiin Metsäntutkimuslaitoksessa. Menettely vastaisi nykyistä käytäntöä.

33 §.Virallisen mittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle. Virallinen mittaaja voi vain lakiehdotuksen 41 §:n 1 momentissa säädetyissä tilanteissa tehostaa antamaansa päätöstä uhkasakon tai toiminnan keskeyttämisen uhkalla. Jos virallisella mittaajalla ei ole oikeutta käyttää uhkasakon tai toiminnan keskeyttämisen uhkaa, hänen päätökseensä voisi sisältyä tällöin määräys virheen korjaamisesta tietyllä tavalla ja tietyssä määräajassa. Jos asettamansa määräajan jälkeen virallinen mittaaja kuitenkin toteaisi, että korjauksia ei ole tehty määräyksen edellyttämällä tavalla, ehdotetun säännöksen nojalla viralliselle mittaajalle asetettaisiin velvoite välittömästi päättää asian siirtämisestä mittauslautakuntaan. Koska mittauslautakunta ei olisi valvontaviranomainen, se voisi käyttää ratkaisuvaltaa kyseisessä tilanteessa vain valvovan viranomaisen eli virallisen mittaajan esityksen perusteella.

Esitetyllä säännöksellä viralliselle mittaajalle annettaisiin mahdollisuus puuttua laittomaan mittausmenettelyyn ja saattaa asia eteenpäin mittauslautakunnalle, jolla on virallista mittaajaa vahvemmat valtuudet hallinnollisten pakkokeinojen ja kieltojen asettamiseen. Säännös on tarpeen myös sen vuoksi, että mittauslautakunta ei olisi valvontaviranomainen, jolloin se ei voisi ottaa itsenäisesti asioita käsiteltäväkseen, vaan tarvitsisi aina ratkaisuvaltaa käyttäessään valvovan viranomaisen, eli virallisen mittaajan, esityksen tai virallisen mittaajan päätökseen tyytymättömän tahon valituksen käsiteltävästä asiasta.

Virallinen mittaaja voisi tarvittaessa sisällyttää asian siirtoa mittauslautakunnalle koskevaan päätökseensä esityksen tehosteen antamisesta mittauslautakunnan päätöksen yhteyteen. Mittauslautakunta arvioisi tehosteiden käytön tarpeellisuuden tapauskohtaisesti itsenäisen toimivaltansa mukaisesti. Lakiehdotuksen 7 luvussa säädetään mittauslautakunnan käytettävissä olevista hallinnollisista pakkokeinoista ja kielloista sekä niiden käytön edellytyksistä.

Virallinen mittaaja noudattaa virallisessa mittauksessa hallintolakia. Jos virallinen mittaaja tekee edellä selvitetyn siirtopäätöksen, hän toimii hallintolain 59 §:n mukaisesti ja toimittaa päätöksen tiedoksi mittaajalle. Viivytyksettömän toiminnan vaatimus on säädetty hallintolaissa, jonka mukaan myös virallinen mittaaja toimii. Mittaajan osalta ei ole kyse velvoittavasta päätöksestä, joten päätöksen antamisesta ei ala kulua muutoksenhakuaika mittaajalle.

6 luku Tehdasmittauksen valvontamittaus

34 §.Tehdasmittausilmoitus. Tehdasmittaajan, joka käyttää tehdasmittausta luovutus-, työ- tai urakointimittaukseen, olisi ilmoitettava Metsäntutkimuslaitokselle mittauspaikkakohtaisesti tiedot tehdasmittauksesta. Säännös tehdasmittausilmoituksesta pysyisi nykytilanteeseen verrattuna muutoin ennallaan, paitsi Metsäntutkimuslaitoksen olisi vahvistettava tehdasmittausilmoituksessa käytettävä lomake.

Metsäntutkimuslaitoksen lomakkeella ilmoitettujen tietojen muuttuessa olisi tehdasmittaajan tehtävä muutoksista viipymättä ilmoitus Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon.

35 §.Valvontamittaus. Asiallisesti tehdasmittauksen valvontamittaus pysyisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaisena. Jatkossa valvontamittauksen piirissä olisivat toimipisteet niiltä osin kuin ne käyttäisivät tehdasmittausta luovutus-, työ- tai urakointimittauksena. Tämäkin olisi nykykäytännön mukainen menettely, vaikka lain soveltamisala ei kattaisikaan kaikkea tehtailla tapahtuvaa mittausta.

Käytännössä tehdasmittauksen valvontaa tehtäisiin niillä toimipisteillä, jotka uudistettavan lain soveltamisalan mukaisesti käyttäisivät tehdasmittausta jalostamattoman puutavaran luovutus-, työ- tai urakointimittaukseen. Tavoitteena on nykyisen puutavaranmittauslain aikana ollut tehdä valvontamittaus kerran vuodessa jokaisella mittauspaikalla, jolla tehdasmittausta käytetään luovutus-, työ- tai urakointimittaukseen. Lain soveltamisalan ehdotetun laajenemisen vuoksi tehdasmittauspaikkojen lukumäärä kasvaisi, jolloin valvontamittauksia voitaisiin kohdistaa tarkoituksenmukaisesti kattavan valvonnan ja esille tulleen tarpeen mukaan. Uusille käyttöönotetuille mittauspaikoille tehdasmittauksen valvontamittaus pyrittäisiin tekemään viimeistään kahden kuukauden kuluessa käyttöönotosta.

Valvontamittaus olisi tehtävä ilman tarpeettoman häiriön aiheuttamista, ja se voitaisiin tehdä etukäteen ilmoittamatta. Mikäli tehdasmittaajalla ei olisi valvontamittauksessa annettavissa kaikkia virallisen mittaajan pyytämiä asiakirjoja, pyydetyt asiakirjat olisi toimitettava viipymättä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarvittaessa valvontamittauksen toimittamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa ennen tässä tarkoitettujen säännösten antamista.

36 §.Virhe tehdasmittauksessa. Säännöksessä määriteltäisiin, mitä tarkoitetaan tehdasmittauksen virheellä. Virallisen mittaajan hallinnolliset pakkokeinot asiaan liittyen olisi säädetty lakiehdotuksen 7 luvussa. Kyseinen menettely pysyisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaisena, mutta lainsäädäntöteknisesti säännökset olisi hajautettu verrattuna voimassa olevaan säännökseen.

37 §.Valvontamittauksen pöytäkirja. Säännös valvontamittauksen pöytäkirjasta pysyisi nykyisen käytännön mukaisena. Ehdotetussa säännöksessä edellytettäisiin viralliselta mittaajalta kaikista valvontamittauksista päätöstä. Olisi oleellista, että virallinen mittaaja määräisi virheen poistamisen ja että hän antaisi lausunnon virheen havaitsemista edeltävältä ajalta. Virheen havaitsemisella tarkoitettaisiin sitä ajankohtaa, kun virallinen mittaaja toteaa virheen. Lausunto virheen havaitsemista edeltävältä ajalta tehtäisiin omavalvonnan ja ulkopuolisen valvonnan tulosten perusteella. Virallisen mittaajan lausunto sisältäisi tarvittaessa suosituksen mittausosapuolille mittaustuloksen oikaisemisesta suuremmaksi tai pienemmäksi ennen virheen havaitsemista olevalta ajalta. Määräys virheen korjaamiseksi olisi hallinnollinen pakkokeino, ja siitä säädettäisiin lakiehdotuksen 40 §:ssä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarvittaessa valvontamittauksen pöytäkirjasta ja virallisen mittaajan päätökseen kirjattavista asioista. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa ennen tässä tarkoitettujen säännösten antamista.

38 §.Valvontamittauksen pöytäkirjan tiedoksianto ja arkistointi. Säännös valvontamittauksen pöytäkirjan tiedoksiannosta ja arkistoinnista olisi uusi, koska asiasta ei ole säädetty nykyisessä laissa. Asiallisesti säännös vastaisi kuitenkin nykyistä käytäntöä. Valvontamittauksen pöytäkirjan lähettämistavat, tiedoksisaantiaika ja arkistointi olisivat vastaavat kuin 32 §:n osalta on selvitetty virallisen mittauksen pöytäkirjasta.

39 §.Valvontamittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle. Käytännössä pykälä olisi lähes nykyisen puutavaranmittauslain mukainen. Virallisen mittaajan olisi siirrettävä asia mittauslautakunnalle välittömästi, jos virallinen mittaaja ja tehdasmittaaja olisivat eri mieltä havaitusta virheestä, virallisen mittaajan suosittamasta mittaustuloksen oikaisemisesta tai virheen poistamisesta tai muusta tehdasmittaukseen oleellisesti vaikuttavasta asiasta. Tehdasmittaus voitaisiin keskeyttää vain mittauslautakunnan päätöksellä, mutta virallinen mittaaja voisi sitä päätöksessään esittää.

Jos virallinen mittaaja tekee edellä selvitetyn siirtopäätöksen tehdasmittauksessa, päätöksen toimittamisessa noudatetaan vastaavaa menettelyä kuin on selvitetty 33 §:n osalta.

7 luku Hallinnolliset pakkokeinot, kiellot ja seuraamukset

40 §.Korjaus- ja oikaisumääräys. Hallinnollisilla pakkokeinoilla tarkoitetaan lainsäädännössä olevia erityisiä säännöksiä, joiden nojalla toimivaltainen viranomainen voi antaa asianosaiselle tarvittavia määräyksiä tai kieltoja taikka ryhtyä muihin säädettyihin toimenpiteisiin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Viralliselle mittaajalle ja mittauslautakunnalle annettaisiin ehdotetun pykälän nojalla oikeus sisällyttää antamaansa päätökseen korjausmääräys todetun virheen osalta. Kyseeseen voi tulla tilanne, jossa mittauksessa on todettu virhe tai jossa tehdasmittauksessa todetaan lakiehdotuksen 36 §:ssä tarkoitettu virhe.

Virallisen mittaajan olisi päätöksessään määrättävä mittaustulos oikaistavaksi, jos perusmittauksen tuloksessa havaittaisiin virhe. Mittauserän mittaustulosta oikaistaisiin taaksepäin siihen asti, kunnes olisi todennettavissa, ettei virheellistä mittausta ole tehty. Virheettömyyden toteamisessa korostuisi perusmittauksen dokumentoinnin merkitys. Jos puutavaran määrää tai laatua ei voitaisi 30 §:n mukaisesti määrittää, voisi virallinen mittaaja sisällyttää päätökseensä 31 §:n mukaisesti arvion puutavaran mittaustuloksesta.

Valvontamittauksessa todetun virheen osalta oikaisumääräyksellä voidaan puolestaan edellyttää tehdasmittaajaa oikaisemaan tarvittaessa mittaustulos niiden puutavaraerien osalta, jotka on mitattu virheen havaitsemisen ja sen korjaamisen välisenä aikana.

Korjaus- ja oikaisumääräyksessä on todettava miten ja mihin määräaikaan mennessä mittaajan tai tehdasmittaajan on toimittava. Virheen havaitsemista edeltävältä ajalta virallinen mittaaja voisi antaa 37 §:n mukaisen lausunnon.

41 §.Keskeyttämisuhka ja uhkasakko. Keskeyttämisuhka tai uhkasakko asetetaan uhkasakkolain (1113/1990) mukaisesti määräämällä velvoite noudatettavaksi toiminnan keskeyttämisen tai sakon uhalla. Jos edellisessä päätöksessä annettua päävelvoitetta ei ole noudatettu, tässä tarkoitetun hallinnollisen pakkokeinon asettaminen tehdään uudella päätöksellä uhkasakkolain mukaisesti.

Virallinen mittaaja voisi tehdasmittausta lukuun ottamatta säädetyissä tilanteissa käyttää keskeyttämisuhkaa ja uhkasakkoa hallinnollisena pakkokeinona päätöksensä tehosteena ja voimakkaana ohjauskeinona tietyissä vakaviksi arvioiduissa tapauksissa. Mittauslautakunta voisi toimia vastaavasti myös tehdasmittauksen osalta.

Samalla kertaa voitaisiin käyttää vain yhtä mahdollista vaihtoehtoisista tehosteista. Mikäli esimerkiksi uhkasakko ei johtaisi toivottuun tulokseen, uhkasakko voitaisiin vaihtaa keskeyttämisuhkaksi tehtävän uuden päätöksen perusteella. Toiminnan keskeyttämisen tai uhkasakon maksamisen uhka voi olla monessa tapauksessa riittävä tehoste saada toimija ryhtymään asianmukaisiin toimiin virheen poistamiseksi, joten varsinaiseen keskeyttämiseen tai uhkasakon maksamiseen jouduttaneen turvautumaan hyvin harvoin.

Ehdotetun 41 §:n 1 momentin nojalla virallisella mittaajalla olisi tehdasmittausta lukuun ottamatta oikeus tehostaa virheen korjaamista koskevaa päätöstään mittaustoiminnan keskeyttämisuhalla tai uhkasakolla, jos lakiehdotuksen 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua mittaustulosta ei pystyttäisi osoittamaan tai mittaaja ei olisi korjannut toimintaansa omavalvonnan tulosten perusteella. Koska mainitut rikkomukset ovat lain tavoitteitten toteutumisen kannalta vakavia, on säädettyjä tehosteita pidettävä tarpeellisina.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin mittauslautakunnan oikeudesta asettaa mittaustoiminnan keskeyttämisuhka tai uhkasakko koskien kaikkia mittaajia, myös tehdasmittausta. Mittauslautakunta voisi säännöksen mukaan tehostaa päätöstään vastaavissa tilanteissa kuin virallinen mittaaja ja myös silloin, kun virallisen mittaajan antamaa korjausmääräystä ei ole asianmukaisesti noudatettu ja virallinen mittaaja on siirtänyt asian 33 §:n mukaisesti mittauslautakuntaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valituksen vaikutuksesta asiassa. Valitusviranomaisen tulisi valituksen vireilletulon yhteydessä ottaa kantaa välipäätöksensä määräyksellä ehdotetun tehosteen täytäntöönpanon keskeyttämiseen, tai muutoin valituksenalainen virallisen mittaajan tai mittauslautakunnan päätös voitaisiin panna täytäntöön. Mittaustoiminnan keskeyttämisuhan asettamisessa ja määräämisessä täytäntöön pantavaksi sekä uhkasakon asettamisessa ja tuomitsemisessa noudatettaisiin muuten mitä uhkasakkolaissa säädetään. Tämän menettelyn mukaan keskeyttämistä ei toteutettaisi tai uhkasakkoa ei tuomittaisi maksettavaksi, jos virallinen mittaaja oman määräyksensä osalta tai mittauslautakunta vastaavasti olisi todennut, että mittaaja on korjannut virheet edellytetyllä tavalla ja määräajassa. Muun muassa uhkasakkolain 22 §:n mukaan asianosaiselle on ennen uhkasakon asettamista ja tuomitsemista koskevan asian ratkaisemista varattava tilaisuus selityksen antamiseen.

Virallisen mittaajan, mittauslautakunnan ja hallinto-oikeuden olisi käsiteltävä ehdotetussa pykälässä tarkoitetut asiat kiireellisenä johtuen niiden merkittävistä taloudellisista vaikutuksista mittaajan toiminnassa sekä myös virheellisen puutavaran mittaustoiminnan taloudellisten kerrannaisvaikutusten laajuudesta. Tässä kiireellinen käsittely asian luonteen vuoksi olisi erityisen tärkeää. Asiasta säädettäisiin ehdotetun pykälän 5 momentissa.

42 §.Määräys puiden siirtämiseksi tai esteen poistamiseksi. Mitattava puutavara saattaa olla siten sijoitettu, ettei mittausta voida luotettavasti suorittaa tai mittausta haittaa lumi tai muu este. Tällöin virallinen mittaaja voisi, kuten voimassa olevan puutavaranmittauslainkin mukaan, määrätä puutavaran uudelleen sijoitettavaksi tai mittausta haittaavan esteen poistettavaksi. Virallinen mittaaja voisi tarvittaessa teetättää mainitut toimenpiteet mittausosapuolilla.

43 §.Mittauslautakunnan määräys mittauksen keskeyttämiseksi. Ehdotetun säännöksen mukaan mittauslautakunta voisi määrätä virheellisen mittauksen keskeytettäväksi. Mittauslautakunta arvioisi sopivan tavan tai menettelyn mittauksen keskeyttämisessä. Koska kyseessä olisi merkittävä puuttuminen mittaajan toimintaan, edellytettäisiin säännöksessä, että ennen mittauksen keskeyttämistä mittaajalle olisi annettava välitön mahdollisuus virheen korjaamiseen. Tämä menettely varmistaisi mittaajan oikeusturvaa. Mittausta voitaisiin säännöksen mukaan jatkaa vasta kun mittauslautakunnan edellyttämällä tavalla olisi todettu, että virhe on korjattu. Mittauslautakunta voisi valtuuttaa virallisen mittaajan tekemään asiaa koskevan tarkastuksen tai mittauslautakunta voisi jollakin muulla tavalla hoitaa todentamisen. Nykyisen puutavaranmittauslain 37 b §:n 3 momentissa on säädetty mittauslautakunnalle vastaavanlainen oikeus tehdasmittauksen keskeyttämiseen.

44 §.Mittauslautakunnan antama kielto. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin mittauslaitetta koskevasta kieltopäätöksestä. Viralliselle mittaajalle säädettäisiin mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin eli saattaa asia mittauslautakunnan käsittelyyn tilanteissa, joissa hän perustellusti toteaa, että mittauslaite ei täyttäisi lakiehdotuksen vaatimuksia. Kyseessä olisi sellaisen lakiehdotuksen 16 §:ssä säädettyjen vaatimusten vastaisen tilanteen toteaminen, jossa vaatimustenmukaisuuteen liittyvät 16 §:n edellyttämät tiedot ovat oleellisesti puutteellisia tai mittauslaitteesta annetut tiedot ovat harhaanjohtavia. Tilanne voisi olla harhaanjohtava esimerkiksi silloin, kun markkinoille tuoja kertoo laitteen soveltuvan sellaiseen käyttötarkoitukseen, johon se ei olisi suunniteltu. Mittauslautakunta tekisi päätöksen asiasta ja voisi päätöksellään kieltää mittauslaitteen markkinoille tuonnin tai käytön sopivaksi katsomallaan tavalla. Tätä ennen olisi mittauslaitteen markkinoille tuojalle ja käyttäjälle annettava mahdollisuus korjata puutteellisuudet määrätyllä tavalla ja määräajassa. Säännöksessä esitettyjen kieltopäätösten tulisi perustua hyvään hallintoon. Mittauslautakunnan tulisi päätöksiä valmistellessaan ja tehdessään varmistua siitä, että kiellot olisivat oikeasuhteisia virheellisyyteen nähden. Kielto olisi viipymättä peruutettava, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on poistettu tai epäkohta korjattu taikka jos kielto ei olisi enää muutoin tarpeen.

45 §.Rangaistussäännös. Pykälä sisältäisi rangaistussäännöksen. Puutavaran mittauksesta annettua lakia tahallisesti rikkova mittausosapuoli tuomittaisiin pykälän 1 momentin mukaan sakkoon, jos hän laiminlöisi 17 ja 18 §:ssä tarkoitetun omavalvonnan tai jättäisi 34 §:ssä tarkoitetun tehdasmittausilmoituksen tekemättä. Ehdotetun pykälän 2 momentin nojalla markkinoille tuojan tai käyttäjän, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoisi mittauslautakunnan 44 §:n 1 momentin nojalla antamaa kieltoa, olisi tuomittava puutavaran mittauksesta annetun lain rikkomisesta sakkoon.

Mittausosapuolella olisi 17 ja 18 §:ssä säädetty velvoite omavalvontaan. Omavalvonnan avulla mittaaja voisi itse korjata havaitsemansa puutteellisuudet ja estää näin selkeät virheet mittauksissa. Kärjistetyimmillään tilanne voi olla se, että omavalvontaa ei ole tehty lainkaan eikä näin ollen voida varmistaa aiemmin tehtyjen mittausten oikeellisuutta. Tehdasmittausilmoitus ja sen muutosilmoitus ovat valvonnan kannalta olennaisia seikkoja. Tämän vuoksi ehdotetaan, että myös tällaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin sanktiona olisi sakko.

Mittauslaitteen vaatimustenmukaisuudesta säädettäisiin lakiehdotuksen 16 §:ssä. Jos mittauslautakunta olisi ehdotetun 44 §:n 1 momentin nojalla antanut mittauslaitteen markkinoille tuonnin tai käytön kiellon 16 §:ään liittyen, olisi välttämätöntä säätää rangaistusuhka niiden tilanteiden varalle, joissa kieltoa ei noudatettaisi. Rangaistusuhka varmistaisi omalta osaltaan markkinoille tuotavien puutavaran mittauslaitteiden vaatimustenmukaisuutta ja asianmukaisuutta.

8 luku Muutoksenhaku ja eräät menettelyt

46 §.Muutoksenhaku virallisen mittaajan päätökseen. Ehdotettu 46 § olisi selvä tarkennus nykyiseen puutavaranmittauslakiin. Valitusoikeus virallisen mittaajan päätökseen kattaisi kaikki päätöksen osa-alueet. Mittauslautakunnan rooli olisi kuten nykyisessäkin laissa hyvin keskeinen mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemisessa. Tällöin korostuisi mittauslautakunnan asiantuntemus ja asioiden käsittelyn nopeus.

Ehdotetun 46 §:n 1 momentin mukaan virallisen mittaajan päätökseen saisi mittausosapuoli hakea muutosta valittamalla mittauslautakuntaan. Mittausosapuolilla tarkoitettaisiin tässä niitä tahoja, jotka on määritelty lakiehdotuksen 4 §:n 15 kohdassa. Hallintolain 7a luvussa säädettyä oikaisuvaatimusmenettelyä ei katsota perustelluksi edellyttää käytettäväksi puutavaran mittaukseen liittyvien asioiden käsittelyyn niiden erityisluonteen vuoksi. Oikaisuvaatimusjärjestelmän on katsottu yleensä soveltuvan asiaryhmiin, joissa ratkaistaan rutiininomaisesti paljon samankaltaisia asioita, joissa päätöksen perustelut ovat usein niukat ja joiden taustalla on vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Mittauslautakunnan käsittelyyn tulevat asiat ovat erikoistapauksia, joissa erimielisyyksien kohteena olevat asiakokonaisuudet ovat usein monimutkaisia, eikä tapauksia usein voi verrata toisiinsa. Mittauslautakunnan päätökset ovat säännönmukaisesti yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti selvitettyjä. Tämän vuoksi lakiehdotuksen mukaan virallisen mittaajan päätöksiin on tarkoituksenmukaista hakea muutosta valittamalla.

Ehdotetun 46 §:n 2 momentin mukaan muutosta olisi haettava 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Säännöksestä ilmenisi sääntö, jonka mukaan valitusaika alkaa siitä, kun mittausosapuoli on saanut virallisen mittaajan päätöksen tiedokseen. Virallinen mittaaja antaa päätöksensä tiedoksi hallintolain 59 §:n mukaisesti. Kun virallinen mittaaja toimittaa ehdotetun 47 §:n mukaan mittauslautakunnalle muutoksenhakua koskevat asiakirjat, niihin sisältyy myös tieto päätöksen toimittamisesta mittausosapuolille.

Valitusaika olisi lyhyempi verrattaessa hallintolainkäyttölain 22 §:ssä säädettyyn 30 päivään. Valitusaika esitetään säädettäväksi lyhyemmäksi, jotta voidaan välttää riidan kohteena olevan puuerän mahdolliset laatutappiot, jos erän pois kuljettaminen edellyttää mittauslautakunnan päätöstä. Mittauslautakunnan käsittelyn alkamisajankohdan pitkittämisellä ei arvioida saavutettavan merkittävää hyötyä heikomman osapuolen kannalta.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan muutoksenhakuun sovellettaisiin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 23 §:ssä on säädetty valituksen muodosta ja sisällöstä. Sen mukaan valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava päätös, johon haetaan muutosta, miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi sekä perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Virallisen mittaajan päätöksestä valitettaessa valitus voisi koskea virallisen mittauksen tai valvontamittauksen menettelyä, virallisen mittaajan määräämiä toimenpiteitä, mahdollista hallinnollista pakkokeinoa koskevaa määräystä, virallisen mittauksen tai valvontamittauksen tulosta taikka virallisen mittauksen tai valvontamittauksen kustannuksia.

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentissa säädetään valituskirjelmän kirjallisesta muodosta. Kuten edellä on todettu, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan myös sähköinen asiakirja täyttää vaatimuksen kirjallisesta muodosta. Koska hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa valitusviranomaiselle, virallisesta mittauksesta tehtyä valitusta koskeva asiakirja olisi toimitettava mittauslautakunnan puheenjohtajalle. Hallintolainkäyttölain 27 §:ssä puolestaan säädetään uuden vaatimuksen tekemisestä sekä uusien perusteiden esittämisestä. Uuden selvityksen toimittamista varten ei ole säädetty määräaikaa.

Pykälä sisältäisi myös säännöksen siitä, että virallisen mittaajan virallista mittausta koskevaan päätökseen sisältyvää määräystä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei mittauslautakunta toisin päättäisi. Mittauslautakunta voisi välipäätöksellään kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen. Jos virallinen mittaaja esimerkiksi antaisi virallisessa mittauksessa 40 §:n 1 momentin mukaisen korjausmääräyksen ja siitä valitettaisiin mittauslautakuntaan, määräystä olisi ehdotetun säännöksen mukaan noudatettava, ellei mittauslautakunta toisin päättäisi. Tehdasmittauksen valvontamittauksen osalta virallisen mittaajan päätöksen toimeenpano olisi riippuvainen mittauslautakunnan pääasiasta antamasta ratkaisusta. Tehdasmittauksessa virallisen mittaajan päätöksellä voi olla taloudellisesti hyvinkin suuret seurannaisvaikutukset, ja on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että vasta mittauslautakunta voisi päätöksellään tehdä näin vakavia täytäntöönpanokelpoisia ratkaisuja. Mittauslautakunta voisi puolestaan ehdotetun 51 §:n mukaan määrätä, että sen päätöstä on noudatettava hallinto-oikeuteen tehtävästä valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Mittauslautakunnan tulisi siten jokaisen tapauksen osalta erikseen, jos se katsoo sen tarpeelliseksi, määrätä päätöksensä heti noudatettavaksi. Hallinto-oikeus voisi antaa, jos se katsoo sen asianmukaiseksi, asiaa koskevan välipäätöksen siitä, että mittauslautakunnan määräystä päätöksen noudattamisesta ei tarvitse noudattaa ennen pääasian ratkaisua.

47 §.Asian käsittelyä edeltävät toimet. Virallinen mittaaja olisi velvollinen toimittamaan mittauslautakunnalle kyseistä tapausta koskevat hallussaan olevat asiakirjat.

Kun muutoksenhakupyyntö olisi esitetty, olisi mittauslautakunnan puheenjohtajan viivytyksettä kutsuttava mittauslautakunnan jäsenet käsittelemään asiaa. Puheenjohtajan olisi ilmoitettava istuntokäsittelyn alkamisajasta asianosaisille niin aikaisin, että heillä olisi mahdollisuus osallistua käsittelyyn. Muutoksenhakukirjelmä tai asiansiirtoa koskeva päätös ja niihin liittyvät asiakirjat olisi toimitettava asianosaisille hyvissä ajoin ennen istuntokäsittelyn alkamista. Edellä mainituilla säännöksen kohdilla varmistettaisiin asianosaisille mahdollisuus osaltaan valmistautua ja osallistua asiansa käsittelyyn. Asianosaisten poissaolo ei estäisi mittauslautakuntaa käsittelemästä asiaa. Koska puutavaraerät taloudellisesti merkittävinä ja myös ominaisuuksiensa vuoksi edellyttävät nopeaa toimitusketjua, mittauslautakunnan olisi asian luonteen vuoksi käsiteltävä muutoksenhakuasiat ja sille siirretyt asiat kiireellisinä.

48 §.Asian käsittely. Mittauslautakunta olisi päätösvaltainen kahden pysyvän jäsenen ja kahden vaihtuvan asiantuntijajäsenen kokoonpanossa. Mittauslautakunnan puheenjohtaja kutsuisi vaihtuvista asiantuntijajäsenistä kaksi jäsentä mittauslautakunnan kokoonpanoon käsiteltävän asian edellyttämän asiantuntemuksen ja riippumattomuuden perusteella. Jos mittauslautakunnassa ilmenisi erimielisyyttä asian ratkaisemisesta, päätettäisiin asia äänestämällä noudattaen samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomioistuimessa riita-asioissa.

Mittauslautakunta voisi asian selvittämiseksi toimittaa suullisen käsittelyn. Mittauslautakunta voisi toimittaa myös katselmuksen. Mittausosapuolilla ja virallisella mittaajalla olisi oikeus olla näissä läsnä.

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin myös mittauslautakunnalle velvollisuus toimittaa suullinen käsittely, jos mittausosapuoli pyytäisi sitä. Asiasta säädettäisiin lakiehdotuksessa, koska hallintolainkäyttölain suullisen käsittelyn säännökset koskevat vain tuomioistuimia. Asiallisesti sisältö vastaisi hallintolainkäyttölain 38 §:ää. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voitaisiin jättää toimittamatta, jos vaatimus jätettäisiin tutkimatta tai hylättäisiin heti tai jos suullinen käsittely olisi asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Jos mittausosapuoli pyytäisi suullisen käsittelyn toimittamista, tämän olisi ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä tämä esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Kun virallinen mittaaja siirtää asian käsiteltäväksi mittauslautakuntaan, kyse ei ole valituksen käsittelystä. Tämän vuoksi siirretyn asian käsittelystä säädettäisiin erikseen. Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan mitä lakiehdotuksessa säädetään valituksen käsittelystä, sovellettaisiin myös siirretyn asian käsittelyyn.

Hallintolainkäyttölain 51 §:ssä säädetään asian ratkaisemisesta. Säännöksen 1 momentin mukaisesti mittauslautakunnan olisi päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Mittauslautakunnan tulisi harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta. Kielilain (423/2003) soveltamisalasäännösten perusteella mittauslautakunnan olisi asian käsittelyssä noudatettava kielilakia.

49 §.Asian käsittelyn julkisuus. Käsittelyn julkisuus tuomioistuimissa kuuluu perustuslain 21 §:ssä säädettyihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Nykyisessä puutavaranmittauslaissa ei ole mittauslautakunnan käsittelyn julkisuudesta säännöstä. Ehdotetussa pykälässä olisi viittaussäännös lakiin oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa (381/2007) . Tämä katsotaan selkeyden vuoksi tarpeelliseksi, vaikkakin viimeksi mainitun lain 2 §:n 2 momentin mukaan mitä kyseisessä laissa säädetään hallintotuomioistuimesta, koskee myös markkinaoikeutta ja muutoksenhakuasioita käsittelemään perustettua lautakuntaa silloin, kun asian käsittelyssä sovelletaan hallintolainkäyttölakia.

50 §.Mittauslautakunnan pöytäkirja ja päätös. Mittauslautakunnan asian käsittelystä olisi laadittava viipymättä pöytäkirja, joka sisältäisi käsiteltyä asiaa koskevan päätöksen ja perustelut. Päätökseen voisi sisältyä esimerkiksi lakiehdotuksen 43 §:n nojalla annettava määräys, jolla virheellinen mittaus keskeytettäisiin.

Mittauslautakunta voisi ehdotetun 50 §:n 2 momentin mukaan edelleen ratkaista asian myös muutoksenhakijan vahingoksi. Menettely vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaista käytäntöä.

Mittauslautakunnan pöytäkirjan lähettämistavat ja tiedoksisaantiaika olisivat vastaavat kuin 32 §:n osalta on selvitetty virallisen mittauksen pöytäkirjasta. Mittauslautakunnan alkuperäinen pöytäkirja arkistoitaisiin Metsäntutkimuslaitoksessa.

51 §.Muutoksenhaku mittauslautakunnan päätökseen. Hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin mukaan valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä on sen viranomaisen toimialue, jonka päätöksestä valitetaan. Jollei tätä perustetta voida käyttää, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätöksen tehneen viranomaisen päätoimipaikka sijaitsee tai, jollei tätäkään perustetta voida käyttää, sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätös on tehty. Puutavaranmittaukseen liittyvien valitusasioiden käsittely kytkeytyy kiinteästi siihen paikkaan, jossa valituksen kohteena oleva mittaus on tapahtunut. Tällöin on tarkoituksenmukaista, että myös mittauslautakunnan asiaan liittyvästä päätöksestä valitettaisiin siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä valituksen kohteena oleva mittaus on tehty. Tästä johtuen lakiehdotuksessa olisi säännös toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta. Mittauslautakunnan päätökseen saisi 51 §:n 1 momentin mukaan hakea muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä mittaus on tehty.

Pykälän 1 momenttiin sisältyisi myös valituslupaa koskeva säännös. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Jatkovalitusoikeuden rajoittaminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, koska mittauslautakunta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena ennen hallinto-oikeutta ja asiaa on näin ollen jo käsitelty kahdessa muutoksenhakuasteessa. Muutoin muutoksenhakuun sovellettaisiin mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutoksenhakupyyntö olisi tehtävä hallintolainkäyttölain mukaisesti 30 päivän kuluessa asiaa koskevan mittauslautakunnan päätöksen tiedoksi saamisesta.

Mittauslautakunta voisi pykälän 2 momentin nojalla määrätä, että sen päätöstä olisi noudatettava hallinto-oikeuteen tehtävästä valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

9 luku Maksut

52 §.Toimituksesta ja käsittelystä perittävä maksu. Valtion maksuperustelaki on luonteeltaan yleislaki, jota sovelletaan valtion viranomaisten maksulliseen suoritetuotantoon, jos viranomaisen suoritteiden maksullisuudesta ei ole erityislailla toisin säädetty. Valtion maksuperustelain pääperiaate on, että suoritteesta perittävän maksun tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvia kokonaiskustannuksia (omakustannusarvo). Puutavaran mittauksessa noudatettu nykyinen maksukäytäntö, jossa maksut on määrätty omakustannustasoa pienemmiksi, on ollut toimiva ja tarkoituksenmukainen, eikä tätä periaatetta esitetä muutettavaksi.

Maksujen suuruuden määrittämisessä tulee säilyttää voimassa olevan puutavaranmittauslain 39 §:n mukainen periaate, jonka mukaan toimitusmaksun suuruus ei saisi muodostua kohtuuttomaksi mitattavan puutavaraerän arvoon verrattuna. Maksun suuruutta määritettäessä tulisi ottaa huomioon myös se, että mittausosapuolilla on taloudelliseen asemaan ja tietotasoon katsomatta mahdollisuus mittauserimielisyyden käsittelyyn. Maksujen taso on myös suoraan yhteydessä heikomman osapuolen suojaan ja siihen liittyvään mahdollisuuteen saada asiansa kohtuullisin kustannuksin muutoksenhaussa arvioitavaksi. Virallista mittausta pyytäneet eivät myöskään saa joutua keskenään eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuinka pitkän etäisyyden päässä virallisen mittaajan toimipaikasta mitattava puutavaraerä sijaitsee.

Omakustannusarvoa alhaisemmasta hinnasta ei aiheudu valtiolle merkittävää taloudellista menetystä, sillä virallisia mittauksia on toimitettu vuosittain vain yksi tai kaksi. Hinnoittelun kohtuullistaminen on kuitenkin lain toimivuuden kannalta olennaista.

Ehdotetun 52 §:n 1 momentin mukaan virallisen mittauksen ja valvontamittauksen toimittamisesta sekä mittauslautakunnan käsittelystä perittäisiin maksu noudattaen valtion maksuperustelain 6 §:n 2 ja 3 momenttia, jollei jäljempänä toisin säädetä. Maksuperustelain 6 §:n 3 momentin mukaan maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä, jos siihen terveyden- ja sairaanhoitoon, muihin sosiaalisiin tarkoituksiin, oikeudenhoitoon, ympäristönsuojeluun, koulutustoimintaan tai yleiseen kulttuuritoimintaan liittyvistä tai näihin verrattavista syistä on perusteltua syytä. Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan suoritteiden hinnoittelu liittyy erimielisyyksien ratkaisuun, eli kyseessä ovat oikeudenhoitoon liittyvät suoritteet. Maksuperustelain 8 §:n 3 momentin mukaan ministeriö päättää 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myös 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista sekä mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä, millä 6 §:n 3 tai 4 momentissa sanotulla perusteella ja miten maksun suuruus voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvosta poiketen.

Ehdotetun säännöksen mukaan omakustannushinta määrittäisi sen tason, jonka pohjalta kiinteä maksu määrättäisiin. Kiinteä maksu on tarpeen, jotta eri alueilla olevat osapuolet eivät joutuisi sijaintinsa puolesta eriarvoiseen asemaan maksujen määrittämisessä. Maksun muodostuminen ei saa myöskään muodostaa estettä oikeusturvakeinojen käyttämiselle millekään mittausosapuolelle. Tämän mukaisesti maksu kohtuullistettaisiin omakustannusarvoa alemmalle tasolle.

Erityinen säätäminen viittaamalla maksuperustelain 6 §:n 3 momenttiin saman lain kiinteän maksun yhteydessä olisi välttämätöntä, koska 6 §:n 3 momenttia ei voida käyttää kiinteän maksun alentamiseen vaan ainoastaan omakustannusarvon mukaan määritettävään maksuun. Tarkoituksenmukainen maksujen suuruuden taso nykyisellä hintatasolla olisi noin 30 prosenttia toimitusten kokonaiskustannuksista. Virallisen mittauksen nykyinen kokonaiskustannus on noin 1200 euroa. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa mittaustoimitusten kustannusten kehitystä ja päivittää tarvittaessa kiinteän maksun suuruutta.

Virallisen mittaajan perustoimitusmaksu, joka peritään virallisesta mittauksesta, on nykyisin 184 euroa. Mittauslautakunnan osalta perustoimitusmaksu on 436 euroa. Valvontamittausmaksu virallisen mittaajan osalta on 345 euroa ja mittauslautakunnan osalta 870 euroa toimituspäivältä. Mittauslautakunnan osalta viitataan oikeudenkäyntimaksuihin, jotka on myös määrätty omakustannusarvoa alemmaksi. Oikeudenkäyntimaksut peritään tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) ja siihen liittyvän asetuksen nojalla. Näitä maksuja on huomattavasti alennettu omakustannusarvoon nähden. Maksun periminen mittauslautakunnan päätöksestä ei saisi muodostua tosiasialliseksi esteeksi oikeussuojan hakemiselle kenellekään mittausosapuolelle.

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan olisi erityisesti todettava päätöksessään velvollisuus maksaa maksu ja lisäksi maksun määrä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin maksujen suuruudesta, maksamisesta ja maksuihin liittyvästä menettelystä. Kyseisen säännöksen nojalla säädettäisiin muun muassa siitä, minne maksut maksettaisiin. Nykyisin maksut maksetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastoon (aiempi Etelä-Suomen lääninhallitus). Valtuussäännöksen nojalla annettaisiin myös säännökset, miten virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan on ohjeistettava asianosaista maksun maksamisessa ja mitä asiakirjoja edellä mainittujen tahojen on toimitettava maksuista edellä mainittuun aluehallintovirastoon.

53 §.Velvollisuus maksaa valvontamittauksesta maksu. Julkisyhteisön kustantaman, järjestämän ja toteuttaman valvonnan tarkoituksena on osaltaan taata tehtaalla tehtävän puutavaran mittauksen tarkkuus ja luotettavuus. Tästä näkökulmasta katsoen tehdasmittauksen valvonta on puunmyyjän ja kaikkien muidenkin mittausosapuolten etu. Nykyisillä resursseilla ja voimassa olevan puutavaranmittauslain mukaisena valvontamittaus pystytään tekemään keskimäärin noin kerran vuodessa kullakin nykyisellä tehdasmittauspaikalla.

Ehdotetun 53 §:n mukaan valvontamittauksesta perittäisiin valvontamittausmaksu tehdasmittaajalta, kun valvontamittaus toimitettaisiin mittauspaikalla tehdasmittaajan pyynnöstä, virallisen mittaajan aloitteesta ennen tehdasmittauksen aloittamista tai tehtäessä uusi valvontamittaus tehdasmittaajasta johtuvasta syystä. Muutoin virallisten mittaajien valvontamittaus tehdasvalvonnan osalta olisi maksuton. Myös tehdasmittaajan tekemän tehdasmittausilmoituksen muutoksen jälkeinen valvontamittaus olisi maksuton. Tässä noudatettaisiin valtion maksuperustelain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista periaatetta, jonka mukaan valvontatoiminta olisi maksutonta, milloin suoritteen tuottaminen ei ole seurausta vastaanottajan toimenpiteestä tai toiminnasta.

54 §.Virallisen mittauksen maksun jakautuminen. Ehdotetun 54 §:n 1 momentin mukaan virallisen mittaajan olisi päätöksellään vahvistettava virallisen mittauksen maksun jakautuminen mittausosapuolten kesken. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ne tilanteet, joissa virallisen mittauksen maksu olisi pelkästään toisen mittausosapuolen suoritettavana.

Ehdotetun pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan mittausosapuolen olisi yksin maksettava virallisen mittauksen maksu tilanteessa, jossa kyseinen mittausosapuoli on pyytänyt virallista mittausta sekä perusmittauksen ja virallisen mittauksen tulokset eroavat toisistaan vähemmän kuin perusmittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poikkeama.

Yksittäisessä tapauksessa tulisi ottaa huomioon nimenomaan kyseisessä perusmittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poikkeama. Virallinen mittaus tehdään joko asiakirjatarkasteluna tai mittausosapuolten sopimalla tai lähinnä sovittua olevalla mittausmenetelmällä tai sitä tarkemmalla mittausmenetelmällä. Kiistanalaista mittaustulosta verrattaisiin virallisen mittaajan asiakirjatarkasteluun tai hänen saamaansa mittaustulokseen ja näiden eroa verrattaisiin perusmittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurimpaan sallittuun poikkeamaan. Jos pysytään poikkeamalle säädetyn rajan sisällä, perusmittaus on tehty lainsäädännön mukaisesti. Virallinen mittaus olisi tällöin osoittanut, että mittaustulos, josta erimielisyyttä on tullut, on ollut asianmukainen. Virallista mittausta pyytänyt maksaisi tässä tapauksessa virallisen mittauksen maksun.

Ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan mittausosapuolen olisi yksin maksettava virallisen mittauksen maksu tilanteessa, jossa kyseisen mittausosapuolen tekemän perusmittauksen ja virallisen mittauksen tulokset eroavat toisistaan enemmän kuin perusmittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poikkeama.

Toisen mittausosapuolen ollessa osallistumatta mittaustoimitukseen mittausosapuolten sopimalla tavalla voisi toinen pyytää virallista mittausta suoritettavaksi ehdotetun 28 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Tässä tapauksessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että maksun maksaisi yksin se mittausosapuoli, joka ei osallistu mittaustoimitukseen mittausosapuolten sopimalla tavalla. Tästä maksuvelvollisuudesta säädettäisiin ehdotetun pykälän 2 momentin 3 kohdassa.

Mittausosapuolen olisi ehdotetun pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan yksin maksettava virallisen mittauksen maksu tilanteessa, jossa hän on pyytänyt aiheettoman virallisen mittauksen. Virallinen mittaaja voisi osoittaa maksun virallista mittausta pyytäneen mittausosapuolen yksin maksettavaksi esimerkiksi, jos virallisen mittauksen toimituksessa tehtävässä taustaselvityksessä katsottaisiin, ettei virallisen mittauksen pyynnössä esitetyille epäkohdille löydy lainkaan asiallisia ja todellisia perusteita.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan, jos mittausosapuolet ovat sopineet virallisen mittauksen maksun jakamisesta, olisi maksuvelvollisuus vahvistettava sopimuksen mukaan.

55 §.Maksun suorittaminen. Ehdotettu pykälä koskisi virallisessa mittauksessa määrätyn maksun, valvontamittausmaksun ja mittauslautakunnan päätöksestä perittävän maksun perimistä valtiolle. Maksu korkoineen olisi suoraan ulosottokelpoinen samalla tavoin kuin verot ja maksut. Ehdotetulla säännöksellä ei muutettaisi nykyistä puutavaranmittauslaissa säädettyä käytäntöä.

10 luku Erinäiset säännökset

56 §.Edustajanatoimimiskielto. Ehdotetun pykälän mukaan virallinen mittaaja ja mittauslautakunnan pysyvät jäsenet eivät saisi toimittaa puutavaran mittausta kenenkään mittausosapuolen edustajana. Virallinen mittaaja ja mainittu jäsen eivät saisi myöskään toimia pelkästään esimerkiksi sovitun puutavaraerän mittaajana olematta kuitenkaan varsinainen valtuutettu edustaja. Tällä varmistettaisiin kyseisten henkilöiden toiminnan puolueettomuus ja riippumattomuus.

57 §.Mittauslautakunnan kustannusten maksaminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Metsäntutkimuslaitoksen tehtäväksi maksaa mittauslautakunnan jäsenten palkkiot, päivärahat sekä matka- ja majoittumiskustannusten korvaukset. Kustannukset maksettaisiin Metsäntutkimuslaitoksen toimintamenoista (valtion tulo- ja menoarvion momentti 30.60.01). Käytäntö ei muuttuisi vallitsevasta tilanteesta.

58 §.Kolmannen osapuolen riidaton oikeus erimielisyystilanteessa. Ehdotettu pykälä sisältäisi toimintatavan tilanteeseen, jossa mittaustuloksesta on syntynyt erimielisyyttä ja asiaan liittyy osapuoli, jonka oikeuteen kyseisen erimielisyyden ei tulisi kuitenkaan vaikuttaa. Esimerkiksi työnantajalla olisi säännöksen mukaan velvollisuus suorittaa riidaton palkka työntekijälle, vaikka mittaustuloksesta tulisi erimielisyys puun ostajan ja myyjän välillä. Toisaalta urakanantajalla olisi velvollisuus suorittaa korvaus urakoitsijalle tilanteessa, jossa vallitsee erimielisyys puun ostajan ja myyjän välillä.

59 §.Virka-apu. Ehdotetun säännöksen mukaan virallisella mittaajalla olisi oikeus saada valvontamittauksen toimittamisessa tarvittaessa virka-apua poliisilta. Uhkasakkolain 16 §:n mukaan teettämisestä tai keskeyttämisestä päättänyt viranomainen voi huolehtia teettämisestä tai keskeyttämisestä suorittamalla tarpeelliset toimet itse tai antamalla ne muun viranomaisen tai yksityisen suoritettaviksi. Poliisin on tällöin annettava tarpeellista virka-apua. Mittauslautakunta ja virallinen mittaaja ovat oikeutettuja kyseisen uhkasakkolain säännöksen nojalla saamaan virka-apua mittauksen keskeyttämisessä.

60 §.Määräaikojen laskeminen. Ehdotetun pykälän mukaan lakiehdotuksen mukaisen määräajan laskemiseen sovellettaisiin säädettyjen määräaikain laskemisesta annettua lakia (150/1930) . Esitetty säännös vastaisi nykyistä käytäntöä.

11 luku Voimaantulo

61 §.Voimaantulo. Pykälä sisältäisi tavanmukaisen voimaantulosäännöksen.

62 §.Kumoamissäännös. Lailla kumottaisiin 22 päivänä helmikuuta 1991 annettu puutavaranmittauslaki. Samalla kumoutuisivat myös puutavaranmittausasetus ja muut puutavaranmittauslain tai -asetuksen nojalla annetut säädökset ja määräykset.

63 §.Voimaan jäävät säädökset. Ehdotetussa 62 §:ssä säädettäisiin nykyisen puutavaranmittauslain kumoamisesta. Samalla kumoutuisi myös puutavaranmittausasetus ja muut puutavaranmittauslain tai -asetuksen nojalla annetut säädökset. Olisi kuitenkin perusteltua, että tietyt puutavaranmittauslain nojalla annetut säädökset jäisivät määräajaksi voimaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi 18 päivänä huhtikuuta 2006 asetuksen nro 15/06 hakkuukoneella valmistettavan puutavaran tilavuuden mittaamisesta koneen mittalaitteella. Asetusta koskeva ilmoitus (284/2006) on julkaistu säädöskokoelmassa. Asetuksen voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiin sisältyi säännös, jonka mukaan ennen 1 päivää toukokuuta 2007 käyttöönotettavan hakkuukoneen mittalaitteella voitiin mitata puutavaraa kumottavan määräyksen mukaisesti vuoden 2011 loppuun saakka. Tätä määräaikaa jatkettiin vuoden 2016 loppuun maa- ja metsätalousministeriön asetuksella nro 12/11. Kumottavalla määräyksellä tarkoitettiin maa- ja metsätalousministeriön 24 päivänä lokakuuta 1999 vahvistamaa hakkuukonemittausta koskevaa maa- ja metsätalousministeriön määräystä (MMM:n määräys nro 100/99; dnro 2424/66/99) ja menetelmää koskevia ohjeita. Uudet hakkuukoneet ovat olleet uuden asetuksen (nro 15/06) mukaisia, ja vanhoja hakkuukoneita on edellä selvitetystä asetuksesta johtuen voitu käyttää vanhan määräyksen vaatimusten mukaisesti. Markkinoilla on tästä johtuen koneita, joita voidaan teknisesti ja taloudellisesti käyttää vanhan määräyksen vaatimukset täyttäen vielä useiden vuosien ajan. Näiden koneiden omistajat ovat toimineet edellä selvitettyyn määräaikaan luottaen. Näiden koneiden päivittäminen täyttämään lakiehdotukseen sisältyvät vaatimukset olisi saavutettuun hyötyyn nähden erittäin kallista. Tästä johtuen esitetään, että näiden vanhojen hakkuukoneiden osalta voitaisiin noudattaa vuoden 2016 loppuun aiemmin annettua siirtymäaikaa.

Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön määräys puutavaran laadun mittauksesta laatuositemenetelmällä (nro 159/99) jäisi voimaan 31 päivään joulukuuta 2020. Määräyksen voimassaolon jatkaminen määräajaksi on tarpeen, jotta käytössä olevan ja kustannustehokkaan menetelmän korvaaminen lakiehdotuksen nojalla annettavan asetuksen mukaisella menetelmällä voitaisiin tehdä joustavasti.

64 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan lakiehdotuksen voimaan tullessa vireillä oleva, puutavaranmittauslain nojalla vireille pantu asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin noudattaen lakiehdotuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa oleviin energiapuun toimitussopimuksiin ja sopimusten mukaisiin puutavaran mittauksiin vasta 1 päivästä heinäkuuta 2014. Energiapuun toimitussopimukset solmitaan usein lämmityskaudeksi kerrallaan, ja sopimukset poikkeavat sisällöltään lakiehdotuksen käytännöistä merkittävästi. Häiriöttömän sopimuskäytännön kannalta on tarpeen, että energiapuun toimitussopimuksia voidaan tehdä lain voimaantuloon saakka käytössä olevilla toimintamalleilla. Lain voimaantulon jälkeen tehtävien energiapuun toimitussopimusten ja niihin sisältyvien mittausten tulisi täyttää lain vaatimukset.

Pykälän 3 momentin mukaan lain 44 §:ää sovellettaisiin ennen tämän lain voimaantuloa käyttöön otettujen mittauslaitteiden, ohjelmistojen ja niiden ohjelmistopäivitysten markkinoille tuontiin vuoden 2021 alusta. Kaikkien puutavaranmittausten luotettavuus tulisi kuitenkin olla lakiehdotuksen säännösten mukaista lakiehdotuksen voimaantulon jälkeen, ja virallinen mittaaja ja mittauslautakunta voisivat edellyttää mittaukseen vaikuttavien virheiden korjaamista heti lakiehdotuksen voimaantulon jälkeen.

Siirtymäsäännös korostaa markkinoilla jo olevien mittauslaitteiden seurantaa, mutta mahdollistaa tällä hetkellä käytössä olevien laitteiden täyden käyttöiän, jos niillä pystytään tuottamaan lain edellyttämä luotettava mittaustulos. Uusien markkinoille tuotavien laitteiden osalta voidaan heti puuttua markkinoille tuontiin tai käyttöön, jos mittauslaitteet todetaan esimerkiksi soveltumattomiksi ilmoitettuun käyttöalueeseen, johon niitä markkinoidaan.

Pitkähköä vanhojen laitteiden ja ohjelmistojen käytön mahdollistavaa siirtymäaikaa voidaan pitää perusteltuna myös sen vuoksi, ettei markkinoilla tällä hetkellä ole käytössä mittauslaitteita, joiden ominaisuudet eivät vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain vaatimuksia.

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan 53 §:n 2 kohdan mukaista valvontamittausmaksua ei perittäisi, jos tehdasmittaaja on aloittanut toimintansa ennen lakiehdotuksen voimaantuloa eikä toiminta tuolloin ole edellyttänyt puutavaranmittauslain mukaista tehdasmittausilmoitusta. Tässä tapauksessa uusi tehdasmittaaja ei ole aloittanut uutta toimintaa, josta aiheutuisi maksullisen käynnin tarve.

2Tarkemmat säännökset ja määräykset

Lakiehdotuksen 7 §:ssä säädettäisiin puutavaranmittauksen neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä. Pykälän 2 momentin nojalla puutavaranmittauksen neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävien sisällöstä annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin erikseen sovittavista asioista silloin, kun kyse on konsernin tai yrityksen sisäisestä tai näiden välisestä luovutusmittauksesta tai laajamittaisesta terminaali-, vaihto-, haketus- tai kuljetusurakointimittauksesta. Pykälän 1 momentissa tarkoitettuun sopimukseen yritysten välisestä luovutusmittauksesta olisi sisällytettävä kuvaus käytettävästä mittausmenetelmästä. Pykälän 4 momentin nojalla säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitetun kuvauksen sisällöstä voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 13 §:ssä säädettäisiin mittauksessa saavutettavasta mittaustarkkuudesta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin mittauksen luotettavuuden ja suurimman sallitun poikkeaman määrittämisestä sekä mittausmenetelmäryhmien ja mittausmenetelmien suurimman sallitun poikkeaman lukuarvoista.

Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin mittausmenetelmäryhmistä, joihin puutavaran mittauksessa käytettävien mittausmenetelmien ja -laitteiden olisi perustuttava. Pykälän 2 momentin nojalla mittausmenetelmäryhmistä ja niihin sisältyvistä mittauksista ja laskentamenetelmistä annettaisiin tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 15 §:ssä säädettäisiin mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimuksista. Pykälän 3 momentin nojalla mittausmenetelmäryhmien ja niihin kuuluvien mittausmenetelmien ja -laitteiden käyttöalueesta, sisällöstä ja niihin sisältyvästä laskennan ja mittauksen tekemisestä ja mittauksen luotettavuuden varmistamisesta sekä mittauslaitteiden ominaisuuksista annettaisiin tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 17 §:ssä säädettäisiin mittauksen luotettavuuden varmistamisesta. Mittauksen luotettavuus olisi varmistettava omavalvonnalla ja ulkopuolisella valvonnalla sekä näihin sisältyvillä mittausmenetelmän tai siihen kuuluvien laitteiden toimivuuden ja mittaustuloksen tarkastuksilla. Mittausmenetelmien ja -laitteiden luotettavuuden varmistamisen teknisestä toteuttamisesta sekä menettelyistä, jos suurin sallittu poikkeama ylitetään perusmittauksessa, annettaisiin pykälän 5 momentin mukaan tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 18 §:ssä säädettäisiin omavalvonnasta, josta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 19 §:ssä säädettäisiin ulkopuolisesta valvonnasta, josta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 30 §:ssä säädettäisiin virallisen mittauksen toimittamisesta. Pykälän 5 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä virallisen mittauksen käytännön toteutuksesta. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa ennen asetuksen antamista.

Lakiehdotuksen 35 §:ssä säädettäisiin valvontamittauksesta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvontamittauksen toimittamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa ennen asetuksen antamista.

Lakiehdotuksen 37 §:ssä säädettäisiin valvontamittauksen pöytäkirjasta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä valvontamittauksen pöytäkirjasta ja siihen kirjattavista asioista. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa ennen asetuksen antamista.

Lakiehdotuksen 52 §:ssä säädettäisiin virallisesta mittauksesta, valvontamittauksesta ja mittauslautakunnan käsittelystä perittävästä maksusta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin virallisen mittauksen maksun, valvontamittausmaksun ja mittauslautakunnan perimän maksun suuruudesta, maksamisesta ja maksuihin liittyvästä menettelystä.

Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin mittausmenetelmäryhmistä, joihin puutavaran mittauksessa käytettävien mittausmenetelmien ja -laitteiden olisi perustuttava. Pykälän 3 momentin nojalla Metsäntutkimuslaitos antaisi määräykset yleisistä muuntoluvuista pyydettyään lausunnon puutavaranmittauksen neuvottelukunnalta.

Lakiehdotuksen 34 §:ssä säädettäisiin tehdasmittausilmoituksesta. Pykälän 1 momentin nojalla Metsäntutkimuslaitos vahvistaisi käytettävän lomakkeen.

3Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013.

4Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

1 §Lain tarkoitus

2 §Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön

3 §Erikseen sovittavat asiat

4 §Määritelmät

5 §Ministeriö

6 §Metsäntutkimuslaitos ja viralliset mittaajat

7 §Puutavaranmittauksen neuvottelukunta

8 §Puutavaran mittauslautakunta

9 §Mittauslautakunnan kokoonpano

10 §Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen kelpoisuusvaatimukset

11 §Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen tuomarin vastuu ja esteellisyys

12 §Mittauslautakunnan jäsenyydestä vapautuminen

13 §Mittauksen tarkkuus

14 §Mittausmenetelmäryhmät

15 §Mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimukset

16 §Vastuu mittauslaitteen vaatimustenmukaisuudesta

17 §Mittauksen luotettavuuden varmistaminen

18 §Omavalvonta

19 §Ulkopuolinen valvonta

20 §Mittaustoimituksen tekijä

21 §Mittauksesta sovittavat asiat

22 §Mittausasiakirja

23 §Mittaustoimituksen päättyminen ja mittausasiakirjojen säilyttäminen

24 §Mittaustuloksen tiedoksisaaminen

25 §Urakointimittauksen tuloksen tarkistaminen

26 §Puutavaran käsittely ja siirto ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista

27 §Erimielisyyden ratkaiseminen

28 §Virallisen mittauksen edellytykset

29 §Virallisen mittauksen vireillepano

30 §Virallisen mittauksen toimittaminen

31 §Mittauspöytäkirja ja päätös virallisesta mittauksesta

32 §Virallisen mittaajan mittauspöytäkirjan tiedoksianto ja arkistointi

33 §Virallisen mittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle

34 §Tehdasmittausilmoitus

35 §Valvontamittaus

36 §Virhe tehdasmittauksessa

37 §Valvontamittauksen pöytäkirja

38 §Valvontamittauksen pöytäkirjan tiedoksianto ja arkistointi

39 §Valvontamittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle

40 §Korjaus- ja oikaisumääräys

41 §Keskeyttämisuhka ja uhkasakko

42 §Määräys puiden siirtämiseksi tai esteen poistamiseksi

43 §Mittauslautakunnan määräys mittauksen keskeyttämiseksi

44 §Mittauslautakunnan antama kielto

45 §Rangaistussäännös

46 §Muutoksenhaku virallisen mittaajan päätökseen

47 §Asian käsittelyä edeltävät toimet

48 §Asian käsittely

49 §Asian käsittelyn julkisuus

50 §Mittauslautakunnan pöytäkirja ja päätös

51 §Muutoksenhaku mittauslautakunnan päätökseen

52 §Toimituksesta ja käsittelystä perittävä maksu

53 §Velvollisuus maksaa valvontamittauksesta maksu

54 §Virallisen mittauksen maksun jakautuminen

55 §Maksun suorittaminen

56 §Edustajanatoimimiskielto

57 §Mittauslautakunnan kustannusten maksaminen

58 §Kolmannen osapuolen riidaton oikeus erimielisyystilanteessa

59 §Virka-apu

60 §Määräaikojen laskeminen

61 §Voimaantulo

62 §Kumoamissäännös

63 §Voimaan jäävät säädökset

64 §Siirtymäsäännökset