HE 170/2012

1Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

Nykyinen pohjoismainen sosiaaliturvasopimus (SopS135-136/2004) on vuodelta 2004. Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus täydensi sosiaaliturvan koordinaatiota koskevaa neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin sekä itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä ja sen täytäntöönpanoasetusta (ETY) N:o 574/72. Sopimus otti huomioon erityisesti ne henkilöryhmät, joita asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännökset eivät koskeneet eli lähinnä henkilöt, joilla ei ole eikä ole ollut työntekijän statusta. Pääosin sosiaaliturva Pohjoismaasta toiseen liikkuvien henkilöiden osalta on kuitenkin määräytynyt suoraan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 mukaisesti.

Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen voimaantulon jälkeen mainitut asetukset on korvattu uudella asetuksella (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta ja sen täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 987/2009. Näitä asetuksia on alettu soveltamaan 1 päivänä toukokuuta 2010. Uusien asetusten myötä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen on laajentunut koskemaan kaikkia sosiaaliturvajärjestelmissä vakuutettuja henkilöitä riippumatta ansiotyön tekemisestä. Myös kolmansien maiden kansalaiset kuuluvat asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan vuoden 2011 alusta voimaan tulleen asetuksen (EU) N:o 1231/2010 kautta. Viimeksi mainittu asetus ei kuitenkaan koske ETA – valtioita eikä Tanskaa. Uusi sopimus ottaa huomioon myös Tanskan, Färsaarten ja Grönlannin välillä vallitsevan valtioyhteyden ja sen, ettei kaksi viimeksi mainittua ole EU:n jäseniä eivätkä kuulu ETA sopimuksen piiriin. Myös sosiaaliturvalainsäädäntö on Pohjoismaissa eräiltä osin oleellisesti muuttunut. Uusien asetusten ja sosiaaliturvan yhteensovittamisjärjestelmän muutosten vuoksi on tarpeen uudistaa vuoden 2004 sopimusta.

Myös uuden pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen tarkoituksena on kytkeä sopimus ja asetus (EY) N:o 883/2004 toisiinsa siten, että asetuksen aineellisen soveltamisalan muuttuessa myös sopimuksen soveltamisala muuttuu vastaavasti. Näin sopimuksessa ei luetella niitä sosiaaliturvan aloja koskevaa lainsäädäntöä, joihin sitä sovelletaan. Sen sijaan sopimuksen 2 artiklassa on määräys, että sitä sovelletaan kaikkeen asetuksen (EY) N:o 883/2004 aineelliseen soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön.

Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen henkilöllinen soveltamisala määritellään siten, että ensinnäkin sopimus koskee henkilöitä ja henkilöryhmiä, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 883/2004 henkilölliseen soveltamisalaan. Sen lisäksi sopimus koskee eräitä henkilöryhmiä, jotka eivät kuulu asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan. Nämä kuitenkin kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön piiriin sekä perheenjäseniä tai edunsaajia, jotka johtavat oikeutensa edellä mainituista henkilöistä.

Uudessa pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa on edelleen säilytetty eräitä erityismääräyksiä, jotka ovat tarpeellisia nimenomaan Pohjoismaasta toiseen siirtyvien asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamispiiriin kuuluvien henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksien kannalta. Tällainen on muun muassa määräys, joka koskee sairaustapauksien yhteydessä kotimatkasta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamista. Samoin toiseen Pohjoismaahan palaavaa työtöntä henkilöä koskeva erityismääräys on säilytetty uudessa sopimuksessa. Uudessa sopimuksessa on samalla tavoin kuin nykyisessäkin sopimuksessa määräys luopumisesta eräiden kustannusten korvaamisesta Pohjoismaiden kesken.

2Esityksen vaikutukset

Sosiaaliturvan yhteensovittaminen Pohjoismaiden välillä liikkuvien henkilöiden osalta tapahtuu pääsääntöisesti asetuksen (EY) N:o 883/2004 perusteella. Asetuksen henkilöpiirin laajentuminen koskemaan kaikkia vakuutettuja henkilöitä on kuitenkin vähentänyt sopimuksen merkitystä Pohjoismaissa liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaan. Pohjoismaiden välillä tapahtuvalla yhteistyöllä on kuitenkin edelleen merkitystä maiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksien turvaamiseksi. Sosiaaliturvasopimus mahdollistaa tämän yhteistyön jatkumisen ja kehittämisen ja sillä on vaikutusta rajaesteiden poistamiseen. Uusi pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on kustannusvaikutuksiltaan vähäinen.

3Asian valmistelu

Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on valmistelu pohjoismaisen sosiaalipoliittisen komitean asettamassa työryhmässä. Neuvottelut on saatettu päätökseen maaliskuussa 2011. Sopimuksella on tarkoitus korvata nykyinen vuonna 2004 tehty sosiaaliturvasopimus. Sopimuksesta ovat antaneet lausuntonsa Ahvenanmaan maakuntahallitus, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, Suomen Kuntaliitto, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö sekä Finanssivalvonta.

1Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen sisältö

Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen soveltamisala on sama kuin asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja sen toimeenpanoasetuksen (EY) N:o 987/2009. Sopimus koostuu neljästä osastosta. Ensimmäinen osasto käsittää yleiset määräykset(1—4 artikla). Toisessa osastossa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä (5 ja 6 artikla). Kolmannessa osastossa (7—12 artikla) on oikeuksia etuuksiin koskevia erityismääräyksiä. Neljännessä osastossa ovat sopimuksen toimeenpanomääräykset (13—19 artikla). Sopimuksessa on viitattu edellä mainittuihin asetuksiin, jotta sopimuksen sisältö olisi mahdollisimman samanlainen kuin asetusten. Vain asetuksen säännöksistä poikkeavat määräykset on kirjoitettu sopimustekstiin.

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytettävät käsitteet. Käsitteissä on otettu huomioon se, että tämä sopimus täydentää asetuksia (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 978/2009.

2 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan kaikkeen asetuksen (EY) N:o 883/2004 asialliseen soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön. Sopimusta sovelletaan siten sairaus-, äitiys- ja isyysetuuksia, työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksia, työtapaturma- ja ammattitautietuuksia, kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä etuuksia, työttömyysetuuksia, varhaiseläke-etuuksia ja perhe-etuuksia koskevaan lainsäädäntöön. Sopimusta sovelletaan myös erityisiin maksuihin perustumattomiin etuuksiin.

3 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen henkilöllisestä soveltamisalasta. Artiklan mukaan sopimusta sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan. Tämän lisäksi sopimusta sovelletaan kaikkiin sellaisiin henkilöihin, joihin asetusta ei sovelleta, mutta jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön piiriin sekä näiden henkilöiden perheen jäseniin tai edunsaajiin. Nämä määräykset ovat tarpeen erityisesti Tanskan, Färsaarten ja Grönlannin kannalta.

Artiklassa on erityinen Tanskaa koskeva määräys. Määräyksen mukaan Tanskan osalta, asetus (EY) N:o 883/2004 koskee vain Pohjoismaiden kansalaisia kun kyse on asetuksen tarkoittamista perhe-etuuksista, orvon etuuksista ja työttömän henkilön työnhakuoikeudesta ja kun on kyse pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa tarkoitetuista peruseläkkeistä.

4 artikla. Artiklassa on määräys, jolla laajennetaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaa.

Artiklan mukaan asetuksen ja sen täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 987/2009 soveltaminen ulotetaan koskemaan kaikkia niitä henkilöitä, joihin sovelletaan sopimusta ja jotka asuvat jossakin Pohjoismaassa.

5 artikla. Artiklassa on määräykset henkilöön sovellettavasta lainsäädännöstä silloin kun henkilö ei ole eikä ole ollut ansiotyössä. Asetusta (EY) N:o 883/2004 sovelletaan myös työelämän ulkopuolella olevin henkilöihin. Asetuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien säännösten mukaan heihin sovellettava lainsäädäntö on asuinvaltion lainsäädäntö. Täytäntöönpanoasetuksessa (EY) N:o 987/2009 on säännökset, joiden mukaan asuminen epäselvissä tapauksissa ratkaistaan, ja säännökset väliaikaisesta vakuuttamisesta. Valtaosaan Pohjoismaiden välillä liikkuviin työelämän ulkopuolella oleviin henkilöihin sovellettava lainsäädäntö määräytyy siten nykyään asetuksen lainvalintaa koskevien säännösten mukaan. Pohjoismaiseen sopimukseen on otettu vastaava määräys, jonka mukaan työelämän ulkopuolella oleviin henkilöihin sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä. Asuminen Pohjoismaassa perustuu maan kansalliseen lainsäädäntöön. Jos kuitenkin syntyy epäselvyyttä siitä, minkä valtion lainsäädäntöä henkilöön tulee soveltaa, tämän katsotaan asuvan siinä Pohjoismaassa, jossa hän on väestökirjanpidon mukaan kirjoilla, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

6 artikla. Artiklan määräyksen mukaan Pohjoismaan mannerjalustalla tapahtuvan työ rinnastetaan työskentelyyn sen valtion alueella, jolle mannerjalusta kuuluu. Määräys on samansisältöinen kuin nyt voimassa olevassa sopimuksessa.

7 artikla. Artiklassa on määräys sairaustapauksessa kotimatkan lisäkustannusten korvaamisesta Pohjoismaassa asuvalle henkilölle. Määräys on otettu Pohjoismaiseen sosiaaliturvasopimukseen jo vuonna 1982. Sopimuksen soveltamisohjeiden mukaan oleskelumaa vastaa lisäkustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että lääketieteellisistä syistä on käytettävä suunniteltua kalliimpaa matkustustapaa. Kotimatkalla tarkoitetaan joko potilaan kuljettamista jatkohoitoon sovittuun asuinmaan sairaalaan tai matkaa kotipaikkakunnalle. Määräys koskee sekä asetuksen piiriin kuuluvia henkilöitä että vain tämän sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä. Artiklan toisen kappaleen mukaan määräystä ei sovelleta henkilöihin, jotka saavat luvan matkustaa toiseen Pohjoismaahan saamaan tarpeellista hoitoa.

8 artikla. Artiklassa määrätään, että henkilöllä on myös muissa ETA-maissa asuessaan oikeus Pohjoismaassa ansaitsemaansa peruseläkkeeseen. Suomessa peruseläkkeellä tarkoitetaan kansaneläkettä, jota määräyksen perusteella maksetaan toiseen Pohjoismaahan muuttaneelle henkilölle. Vastaava määräys sisältyy myös nykyiseen sopimukseen.

9 artikla. Artiklassa määrätään eläkkeiden laskemisesta tilanteessa, jossa oikeus niin sanottuun eläkkeen tulevaan aikaan syntyy samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä Pohjoismaassa. Artiklan mukaan tällaisesta tulevan ajan eläkkeestä annetaan vakuutus- tai asumiskausien perusteella laskettu suhteellinen osuus kustakin maasta. Määräyksellä ei ole merkitystä Suomen työeläkelainsäädännön eikä kansaneläkejärjestelmän kannalta.

10 artikla. Artiklassa on määräys poikkeuksesta henkilön eduksi asetuksen (EY) N:o 883/2004 61 artiklan 2 kohdan säännöksiin. Artiklan mukaan Pohjoismaan työttömyyspäivärahaa koskevan lainsäädännön säännöstä työskentelyedellytyksestä ei sovelleta, jos henkilö palaa kotimaahan tai maahan, jonka lainsäädännön piiriin hän on kuulunut viiden vuoden aikana ennen ilmoittautumistaan työnhakijaksi. Henkilö saa Suomeen palatessaan välittömästi oikeuden työttömyyspäivärahaan ilman työttömyysturvalaissa edellytettyä neljän viikon työskentelyä, jos toisesta Pohjoismaasta palaava henkilö on viimeisen viiden vuoden aikana saanut työttömyyspäivärahaa Suomesta tai on kuulunut Suomen työttömyysturvalainsäädännön piiriin. Määräys on samansisältöinen kuin nykyisessä sopimuksessa.

11 artikla. Artiklassa on määräys lisää maksettavan määrän tai ylimenevän määrän laskemisesta kun on kyse asetuksen (EY) N:o 883/2004 tarkoittamista perhe-etuuksista. Määräyksen mukaan kun on kyse vanhemmuuden perusteella maksettavasta ansionmenetystä korvaavasta etuudesta, tätä etuutta ei oteta huomioon sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 883/2004 68 artiklan 2 kohtaa niin sanotun erotusetuuden laskemiseksi. Artiklan tarkoittamia vanhempainetuuksia ovat Suomessa sairausvakuutuslain mukaiset vanhempainetuudet. Asetuksen perhe-etuussäännöksiä sovellettaessa vanhempainetuuksia ei ole otettu huomioon muita perhe-etuuksia kuten lapsilisää ja kotihoidontukea yhteensovitettaessa toisen jäsenvaltion maksamien perhe-etuuksiin. Vanhempainetuudet toisin kuin muut perhe-etuudet on tarkoitettu korvaamaan lapsen syntymän ja hoidon vuoksi poisjäävää ansiotuloa. Tästä syystä pohjoismaisissa tilanteissa vanhempainetuudet on maksettu täysimääräisenä riippumatta muiden perhe-etuuksien määrästä. Tätä koskeva määräys on uutena määräyksenä otettu Pohjoismaiseen sosiaaliturvasopimuksen. Artiklan 2 kohdan mukaan perhe-etuuksien yhteismäärä lasketaan kunkin kyseessä olevan lapsen osalta eikä perhekohtaisesti. Määräys yhdenmukaistaa perhe-etuuksien yhteensovittamiskäytäntöä Pohjoismaissa.

12 artikla. Artiklassa on määräys yhteistyöstä rajat ylittävissä tilanteissa, jolloin henkilö tarvitsee kuntoutusta ja aktivointia edellyttäviä toimia, joiden tarkoituksena on myötävaikuttaa mahdollisuuksiin saada työtä tai palata työmarkkinoille. Pohjoismaiden välillä ei ole harvinaista, että henkilö asuu yhdessä Pohjoismaassa ja on työssä toisessa. Henkilön työkyvyn vaarantuessa on tärkeää, että henkilön asunvaltion laitosten ja työskentelyvaltion laitosten yhteistyö toimii niin, että henkilöä voidaan tukea ja tarjota hänelle toimenpiteitä, joilla voidaan myötävaikuttaa työhön paluuseen. Artiklan 2 kappaleen mukaan laitosten tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista tilanne henkilön eduksi, jos jokin toimenpide voisi merkitä muutosta vakuutuksen piiriin kuulumisessa. Artikla on uusi ja sen tarkoituksena on yhteistyön lisääminen ja rajaesteiden poistaminen, kun on kyse kuntoutuvan henkilön työhön paluun edistämiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

13 artikla. Artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset tai toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos tekevät hallinnollisen sopimuksen, jotta turvataan sopimuksen yhdenmukainen soveltaminen Pohjoismaissa. Hallinnolliseen sopimukseen on tarkoitus ottaa määräyksiä Pohjoismaisten laitosten ja viranomaisten välisestä käytännön yhteistyöstä ja menettelyistä sopimuksen soveltamiseksi.

14 artikla. Artiklassa on yleinen määräys viranomaisten ja laitosten välisestä hallinnollisesta yhteistyöstä. Artiklan mukaan viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen tarpeellista apua sopimuksen toimeenpanemiseksi. Jokaisessa Pohjoismaassa on erityinen toimivaltaisen viranomaisen nimeämä yhteyselin. Asianomaisten viranomaisten ja laitosten tulee pyrkiä rajat ylittävissä tilanteissa yhteistyössä parantamaan hallinnollisia menettelyjä ja auttamaan toisiaan myös konkreettisissa tapauksissa kuten esimerkiksi lainvalintakysymyksissä, jotta tapaus voidaan ratkaista mahdollisuuksien mukaan kyseessä olevan henkilön edun mukaisesti. Myös tämä määräys on uusi ja sillä korostetaan konkreettisen yhteistyön merkitystä.

15 artikla. Artiklassa on nykyistä sopimusta vastaava määräys kustannusten korvaamisesta luopumisesta siltä osin kun on kysymys sairauden ja äitiyden sekä työtapaturman ja ammattitaudin johdosta myönnettävistä hoitoetuuksista, työttömälle myönnettävistä etuuksista sekä hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kuluista. Määräys sisältyy myös nykyiseen sopimukseen. Uutta on kuitenkin, että kustannusten korvaamisesta luopuminen koskee myös sopimuksen 12 artiklan tarkoittamia kuntoutustoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia.

Artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että kustannusten korvaamisesta luopuminen ei koske hoitoetuuksia, jotka perustuvat toimivaltaisen valtion lupaan hakeutua hoitoon asetuksen (EY) N:o 883/2004 tarkoittamissa tilanteissa.

16—19 artikla. Siirtymä- ja loppumääräyksillä määrätään sopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä. Sopimuksen voimaantullessa nyt voimassa oleva 18 päivänä elokuuta 2003 tehty Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus lakkaa olemasta voimassa. Sopimuksen voimaantulo edellyttää, että ETA- sopimuksen liite VI on sopeutettu vastaamaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 säännöksiä siten, että mainittua asetusta sovelletaan myös ETA- maissa. Tämä on toteutunut kesäkuussa 2012. Artiklassa on siirtymämääräys ennen vuotta 1994 ansaituista peruseläkkeistä. Artiklassa määrätään, että peruseläkettä maksetaan vain siitä työskentelymaasta, jossa henkilö on samaan aikaan asunut, jos työeläkettä on kertynyt samanaikaisesti useammasta Pohjoismaasta.

2Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Tanskan hallitukselle hyväksyvänsä sopimuksen.

Sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta 30 päivän kuluttua siitä kun Tanskan ja vastaavasti Suomen hallitus ovat ilmoittaneet Tanskan ulko-asiainministeriölle, että Färsaarten ja Grönlannin maakuntahallitukset ja vastaavasti Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat ilmoittaneet, että sopimus koskee Färsaaria, Grönlantia tai Ahvenanmaata.

Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitus saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.

3Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksessa on määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan ja poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Näitä ovat 7 ja 8 artikla sekä 10, 11 ja 18 artikla. Sopimuksen 7 artiklan mukaan voidaan pohjoismaassa asuvalle henkilölle korvata sairaustapauksesta aiheutuvia kotiinpaluun lisäkustannuksia. Sopimuksen 8 artikla mahdollistaa kansaneläkkeen maksamisen, kun henkilö asuu jossakin ETA-maassa. Sopimuksen 10 artiklassa on työttömyysturvalaista poikkeava määräys, joka mahdollistaa työttömänä Suomeen palaavan henkilön oikeuden saada työttömyyspäivärahaa tietyin edellytyksin ilman edeltävää työskentelyä Suomessa. Sopimuksen 11 artiklan mukaan vanhempainetuuksia ei oteta huomioon perhe-etuuksia yhteensovitettaessa. Sopimuksen 18 artiklassa on määräys siitä, että nyt voimassa olevan sopimuksen voimassaolo lakkaa tämän sopimuksen voimaantullessa ja määräys peruseläkkeen laskemisesta eräissä tilanteissa ajalta ennen 1994.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi 12 päivänä kesäkuuta 2012 allekirjoitetun Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Bergenissä 12 päivänä kesäkuuta 2012 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Tällä lailla kumotaan Pohjoismaisesta sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettu laki (186/2004) .

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.