HE 169/2012

1Nykytila

Suomen ja Kuwaitin välinen lentoliikenne on toistaiseksi ollut verraten vähäistä, eikä säännöllistä lentoliikennettä Kuwaitiin ole ollut.

Maan pääkaupungin Kuwaitin kansainvälisen lentoaseman kautta kulki vuonna 2011 lähes 8,5 miljoonaa matkustajaa. Lentoasemaa on laajennettu viime vuosina merkittävästi. Kuwaitin tärkeimmät lentoyhtiöt ovat Kuwait Airways Corporation, Jazeera Airways Company, Kuwait National Airways sekä "Load Air" International Cargo Airlines Company.

Suomella ei ole aikaisemmin ollut kahdenvälistä lentoliikennesopimusta Kuwaitin kanssa. Kaikilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla on kahdenvälinen lentoliikennesopimus Kuwaitin kanssa, lukuun ottamatta Baltian maita sekä Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa on käyty läpi unionilainsäädäntöä sopimuksen kattamalla alalla.

2EU:n lainsäädäntö

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kansainvälisiä lentoliikennesuhteita on perinteisesti säännelty kahdenvälisillä lentoliikennesopimuksilla, niiden liitteillä ja muilla asiaan liittyvillä kahdenvälisillä ja monenvälisillä järjestelyillä. Euroopan unionin tuomioistuimen asioissa C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98 antamien tuomioiden mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tällaisten sopimusten tiettyjen kysymysten osalta. Tuomioiden johdosta kaikki jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nykyiset kahdenväliset sopimukset, joihin sisältyy unionin oikeuden vastaisia määräyksiä, on muutettava tai korvattava uusilla, unionin oikeuden mukaisilla sopimuksilla.

Koska lentoliikennesopimusten määräykset kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet asetuksen (EY) N:o 847/2004 jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (jäljempänä ulkosuhdeasetus). Asetuksella on perustettu jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyömenettely sen varmistamiseksi, että sopimukset ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa. Jäsenvaltion tulee ennakolta ilmoittaa komissiolle aikeistaan aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa sekä tiedot siitä, mitä sopimuksen määräyksiä neuvottelut koskevat ja mikä on neuvottelujen tavoite sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot. Komissio kutsutaan tarvittaessa osallistumaan neuvotteluihin tarkkailijana. Asetuksen mukaan jäsenvaltio voi tehdä kolmannen maan kanssa lentoliikennesopimuksen, jos sopimus sisältää asetuksessa tarkoitetut, jäsenvaltioiden ja komission yhteisesti laatimat ja vahvistamat vakiolausekkeet, jotka varmistavat sen, että jäsenvaltioiden lentoyhtiöitä kohdellaan tasapuolisesti. Ulkosuhdeasetuksen mukaan jäsenvaltioiden on tehdessään kolmansien valtioiden kanssa lentoliikennesopimuksen ilmoitettava neuvottelutuloksesta komissiolle. Komissio antaa luvan sopimuksen tekemiseen, jos sopimus sisältää asiaankuuluvat vakiolausekkeet. Jos sopimus ei sisällä vakiolausekkeita, käsitellään sopimus ulkosuhdeasetuksen mukaisessa komitologiamenettelyssä, edellyttäen ettei sopimuksesta ole haittaa unionin yhteisen lentoliikennepolitiikan tavoitteelle ja tarkoitukselle. Jäsenvaltio voi soveltaa sopimusta tilapäisesti, kunnes kyseinen menettely on johtanut tulokseen. Komissio on hyväksynyt Suomen ja Kuwaitin välisen neuvottelutuloksen 15 päivänä lokakuuta 2009.

Sopimus sisältää sekä jäsenvaltion että Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Artiklat 1—5, 7—13, 15—22 ja liite kuuluvat kokonaan tai osin jäsenvaltion toimivaltaan. Jäljempänä esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa sekä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa on käyty läpi unionilainsäädäntöä sopimuksen määräysten osalta.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa Suomen ja Kuwaitin välinen lentoliikennesopimus voimaan. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan saatettavaksi voimaan niin sanotulla blankettilailla, jonka voimaantulosta säädetään blankettiasetuksella.

Sopimuksella mahdollistetaan lentoliikennesuhteiden ja -markkinoiden kehittäminen maiden välillä. Sopimus on luonteeltaan kahdenvälinen lentoliikennesopimus, jossa sovitaan muun muassa siitä, miten ja millä edellytyksillä osapuolet voivat nimetä lentoliikenteen harjoittajia käyttämään sopimuksella myönnettyjä liikenneoikeuksia. Sopimuksessa määrätään lentoliikenteen harjoittajien oikeuksista niiden harjoittaessa liikennettä. Sopimuksen määräykset tarjoavat molempien maiden liikenteen harjoittajille vastavuoroisen vapauden lentoliikenteen harjoittamiseen maiden välillä ja niiden kautta sekä niistä kolmanteen maahan.

4Esityksen vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia. Lentoliikennesopimus on elinkeinoelämän edun mukainen, koska säännölliset lentoyhteydet mahdollistavat viennin kasvun ja tukevat suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Lentoliikenteen Suomen ja Kuwaitin välillä odotetaan jatkuvan vähäisenä eikä sopimuksella siten ole merkittäviä lyhyen aikavälin yritysvaikutuksia.

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Lentoliikenteen määrän olennaisella kasvulla voisi olla jonkin verran paikallisia vaikutuksia lentomelun ja muiden lentoliikenteen päästöjen kasvuun.

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan tai kansallisen tason organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

5Asian valmistelu

Suomi ja Kuwait neuvottelivat lentoliikennesopimuksesta Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n lentoliikennesopimuskonferenssin yhteydessä 30 päivänä syyskuuta 2009. Sopimus parafoitiin neuvottelujen päätteeksi. Euroopan komissio hyväksyi ulkosuhdeasetuksen mukaisesti neuvottelutuloksen 15 päivänä lokakuuta 2009. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 9 päivänä syyskuuta 2011. Sopimus allekirjoitettiin Suomen puolesta Kuwaitissa 8 päivänä helmikuuta 2012.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, puolustusministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Matkailun edistämiskeskukselta, Keskuskauppakamarilta, Finavia Oyj:ltä sekä suomalaisilta lentoyhtiöiltä.

Valtiovarainministeriö esitti lausunnossaan, että sopimuksen 6 artiklaa koskevia yksityiskohtaisia perusteluja täydennetään siten, että niissä mainitaan arvonlisäverolain (1501/1993) kansainväliseen kauppaan liittyvä 70 § sekä 94 §. Lisäksi valtiovarainministeriö esitti täydennyksiä unionin ja jäsenvaltion toimivaltaa koskevaan alajaksoon 4.1 asetusten 2913/92 ja 1186/2009 (neuvoston asetus), 2454/93 (komission asetus) osalta, sekä neuvoston valmisteveroja koskevaan direktiiviin 2008/118/EY. Lisäksi valtiovarainministeriö esitti alajaksossa 4.2 Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset 6 artiklan lainsäädännön alaan kuulumista koskevan virkkeen poistamista, siltä osin kuin se koskee arvonlisäverolain 70 §:ää. Esitetyt lisäykset ja poisto on huomioitu hallituksen esityksessä.

Ulkoasiainministeriö esitti täydennyksiä luonnoksen 2 jaksoon (Lakiehdotuksen perustelut) muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Voimaantulon osalta ulkoasiainministeriö esitti, että yksityiskohtaisten perusteluiden osalta 22 artiklaa täsmennetään siten, että sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä päivästä lukien, jolloin viimeinen ilmoitus on vastanotettu. Vastaava korjaus esitettiin jaksoon 1 siltä osin kuin se koskee 22 artiklaa. Toimivallanjako unionin ja jäsenvaltion välillä -jaksoon esitettiin, että PeVL 7/2012 vp koskevaa viittausta täsmennetään siten, että sopimukseen sitoutuminen – edellyttäen että toimitaan unionin valtuutuksen puitteissa – on niin ikään kokonaan Suomen päätettävissä. Lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten osalta ulkoasiainministeriö esittää viittausta PeVL 24/2001 vp lisäämistä alajaksoon 4.2. sekä sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisen sopimuksen liitteen muuttamista koskevan kirjauksen poistamista, koska mainittu PeVL:n lausunto sopimuksentekovaltuuden delegoinnista ei koske delegointia viranomaiselle, vaan kansainväliselle toimielimelle. Esityksen pääasiallisen sisällön osalta todetaan, että sopimus on luonteeltaan tavanomainen kahdenvälinen lentoliikennesopimus. Esitetään kirjauksen täsmentämistä siten, että kyseessä on EU:n ulkosuhdeasetukseen perustuva sopimus. Esityksestä esitetyt huomiot on otettu huomioon hallituksen esityksessä.

Oikeusministeriön mukaan jaksossa 1 Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön, tulee tehdä kattavammin selkoa sopimusmääräysten suhteesta Suomen lainsäädäntöön. Esityksen tavoitteiden ja keskeisten ehdotusten osalta olisi täsmennettävä, että sopimusta ei saateta kokonaisuudessaan voimaan blankettilailla, vaan ainoastaan siltä osin kuin sen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Alajaksossa 4.1 Toimivallanjako EU:n ja jäsenvaltion välillä tulisi, Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuen, puhua ainoastaan sekasopimuksista sen sijaan että puhutaan jaetun toimivallan sopimuksesta. Lisäksi jaksossa 4.1 tulee puhua sopimuksesta, joka sisältää Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten osalta luonnoksen 4.2 alajaksossa tulee tarkistaa 1 §:n sanamuotoa. 3 ja 4 artiklojen toimivaltaa koskeva lause tulee poistaa koska toimivaltaa käsitellään alajaksossa 4.1. Lisäksi 5 artiklan kuuluminen lainsäädännön alaan tulee perustella. Sopimuksen 15 artiklan 3 kohtaa koskeva viittaus PeVL 19/2010 vp tulee poistaa, koska se koskee sopimuksentekovallan delegoimista kansainväliselle järjestölle. Sopimuksen 16 artiklan perusteluista tulee selkeästi ilmetä onko kyse pakollisesta ja sitovasta riitojenratkaisumenettelystä ja yksilöidä 16 artiklaa koskevat määräykset. 16 artiklassa tulee lisäksi puhua säätämisjärjestyksen sijaan käsittelyjärjestyksestä. Käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa viitataan perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 7/2012 vp. Virkettä tulee täsmentää siten, että siitä käy ilmi, että valiokunnan mukaan pöytäkirjan hyväksymisestä voitiin päättää äänten enemmistöllä ja lakiehdotus käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lisäksi jaksoon tulee lisätä maininta siitä, että valiokunta otti ensimmäistä kertaa kantaa ulkosuhdemekanismilla hyväksyttyyn sopimukseen ja että käsillä oleva sopimus on tehty mainitun mekanismin puitteissa. Oikeusministeriö esitti myös muutamia esitysteknisiä huomioita. Oikeusministeriön esittämät huomiot on otettu huomioon hallituksen esityksessä.

Puolustusministeriö esitti yksityiskohtaisissa perusteluissa alajaksossa 4.2 lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten osalta, että termi yksilö korvattaisiin termillä lentoyhtiö. Lainsäädännön alaan kuulumista on kuitenkin vakiintuneesti perusteltu esimerkiksi jos määräys koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita (esim. PeVL 4/1998 vp). Näin ollen perustetta ei ole katsottu aiheelliseksi täsmentää.

Sisäasiainministeriön mukaan sopimuksen 5 artiklan 2 kohta tarkoittaa rajavartiolaitoksen osalta Suomea velvoittavien Schengenin rajasäännösten soveltamista (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006). Lisäksi sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa käytettyä käsitettä välitön läpikulkumatka ei ole määritelty Schengenin rajasäännöstössä. Sisäasiainministeriön näkemyksen mukaan sillä voidaan tarkoittaa ainoastaan sellaista matkaa, joka jatkuu Suomesta välittömästi edelleen Schengen-alueen ulkopuolelle. Tällaisella välittömällä läpikulkumatkalla olevaan matkustajaan ei yleensä kohdisteta rajavalvontaa. Sen sijaan läpikulkumatka Suomen kautta toiseen Schengen valtioon edellyttää, Schengenin rajasäännöstön VI liitteen 2 kohdan mukaan, perusteellisen tulotarkastuksen tekemistä kolmannen maan kansalaisille. Tällaisissa tapauksissa matkustajille ei enää tehdä rajatarkastuksia määränpäässä. Sisäasiainministeriön esittämät ehdotukset eivät aiheuttaneet täsmennystarpeita hallituksen esitykseen.

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdanto-osassa Suomi ja Kuwait toteavat muun muassa tahtovansa edistää lentoyhtiöiden vapaata kilpailua ja lisätä kansainvälisen lentoliikenteen palveluntarjontaa. Ne toteavat tahtovansa varmistaa lentoturvallisuuden ja ilmailun turvatoimien korkean tason ja haluavansa helpottaa kansainvälisten lentoliikennemahdollisuuksien laajenemista.

Sopimuksen artikloista 3 artiklan 2 kohdan a-alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan a-alakohta ovat EU-mallilausekkeiden mukaiset. Sopimuksen 9 artikla sekä 12 artiklan 9 kohta ja 13 artiklan 3 kohta perustuvat EU-suosituslausekkeisiin.

1 artikla.Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet. Sopimuksessa tarkoitetaan:

”ilmailuviranomaisella” Suomen osalta Liikenteen turvallisuusvirastoa ja Kuwaitin osalta Directorate General of Civil Aviationia ja muuta henkilöä tai elintä, joka on valtuutettu suorittamaan näiden ilmailuviranomaisten nykyisin hoitamia tehtäviä tai samankaltaisia tehtäviä;

”sopimuksella” nyt puheena olevaa sopimusta, sen liitettä sekä sopimukseen ja liitteeseen tehtyjä muutoksia;

”yleissopimuksella” Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avattua Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta, mukaan lukien kaikki molempien osapuolten ratifioimat muutokset, jotka ovat tulleet voimaan yleissopimuksen 94 artiklan a kohdan mukaisesti, ja kaikki yleissopimuksen 90 artiklan mukaisesti hyväksytyt liitteet ja niiden muutokset, sikäli kuin nämä liitteet ja muutokset ovat kyseisenä aikana voimassa molempien osapuolten osalta;

”nimetyllä lentoyhtiöllä” tämän sopimuksen 3 artiklan mukaisesti nimettyä ja liikennöintiluvan saanutta lentoyhtiötä;

”hinnalla” hintaa tai maksua, jonka lentoyhtiö tai sen asiamies perii matkustajien (ja heidän matkatavaroidensa) ja/tai rahdin (postia lukuun ottamatta) kuljetuksesta lentoliikenteessä, mukaan lukien kansainväliseen lentokuljetukseen mahdollisesti liittyvä pintakuljetus, sekä tämän hinnan tai maksun käytettävyyttä koskevat ehdot sekä

”käyttömaksulla” lentoyhtiöiltä perittävää maksua lentoasema-alueen tai -laitteiden, lennonvarmistuslaitteiden tai -palvelujen, ilmailun turvalaitteiden tai -palvelujen sekä niihin liittyvien palvelujen, tilojen ja laitteiden käytöstä.

Lisäksi todetaan, että ”alueen”, ”lentoliikenteen”, ”kansainvälisen lentoliikenteen”, ”lentoyhtiön” (lentoliikenneyrityksen) ja ”laskeutumisen ilman kaupallista tarkoitusta” käsitteet on määritelty yleissopimuksessa.

2 artikla.Oikeuksien myöntäminen. Artiklassa määritellään kummankin osapuolen liikenteenharjoittajille myönnettävät oikeudet. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet myöntävät lentoyhtiöille oikeuden lentää alueensa yli ilman välilaskua ja laskeutua ilman kaupallista tarkoitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet myöntävät toisen osapuolen nimetyille lentoyhtiöille sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Artiklan 3 kohdan mukaan nimetyillä lentoyhtiöillä on sopimuksen mukaista liikennettä harjoittaessaan oikeus laskeutua toisen osapuolen alueelle liitteessä asianomaista reittiä varten määrätyissä paikoissa ottaakseen ja/tai jättääkseen kansainvälisessä liikenteessä matkustajia, rahtia ja postia joko yhdessä tai erikseen. Artiklan 4 kohdan mukaan nimetyillä lentoyhtiöillä on oikeus harjoittaa lentotoimintaa kumpaan tahansa tai molempiin suuntiin, yhdistää samaan lentoon eri lennonnumeroita käyttämällä yhteistä reittitunnusta (code-share), liikennöidä kaikkiin välillä oleviin paikkoihin ja kaikkiin määräpaikasta edelleen oleviin paikkoihin, jättää laskeutumatta mihin tahansa paikkaan tai paikkoihin, tehdä välilaskuja mihin tahansa paikkaan toisen osapuolen alueen sisällä tai sen ulkopuolella, sekä kuljettaa kauttakulkuliikennettä toisen osapuolen alueen läpi ilman suuntaan liittyviä tai maantieteellisiä rajoituksia ja menettämättä oikeutta harjoittaa sopimuksen mukaisesti muutoin sallittua liikennettä, mikäli lentoyhteys palvelee lentoyhtiön nimenneen osapuolen alueella olevaa paikkaa. Artiklan 5 kohdan mukaan nimetyillä lentoyhtiöillä on oikeus harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä ilman ilma-alusten tyypin ja lukumäärän muuttamista koskevia rajoituksia. Artiklan 6 kohdan mukaan artiklan 1 kohdan määräykset eivät oikeuta nimettyä lentoyhtiötä ottamaan toisen osapuolen alueella matkustajia, rahtia ja postia kuljetettavaksi korvausta tai maksua vastaan toiseen paikkaan tämän toisen osapuolen alueella. Kaupallisesta ilmakuljetuksesta on säännelty ilmailulain (1194/2009) 8 luvussa. Ilmailulain 73 §:ssä säännellään säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä ja 76 §:ssä ylilennoista.

3 artikla.Nimeäminen ja lupien antaminen. Artiklassa määrätään menettelystä, jolla osapuolet voivat nimetä lentoyhtiön hoitamaan sovittua liikennettä. Nimeäminen on tehtävä kirjallisesti ja siitä on ilmoitettava toiselle osapuolelle diplomaattiteitse. Artiklan 2 kohta sisältää määräykset niistä ehdoista, jotka lentoyhtiöiden on täytettävä saadakseen asianmukaiset luvat liikennöintiin. Lentoyhtiön tultua nimetyksi ja sen saatua liikennöintiluvan se voi milloin tahansa aloittaa sovitun liikenteen, edellyttäen että se noudattaa kaikkia tämän sopimuksen soveltuvia määräyksiä. Suomessa säännökset liikennöintiluvan myöntämisestä ja siihen liittyvästä kansallisesta viranomaistoimivallasta ovat ilmailulain 8 luvussa.

4 artikla.Luvan peruuttaminen. Artiklan mukaan osapuolella on oikeus kieltäytyä myöntämästä liikennöintilupaa, jos 3 artiklassa mainitut edellytykset luvan saamiselle eivät täyty tai jos lentoyhtiö on laiminlyönyt sopimuksen 5 artiklassa tarkoitettujen lakien ja määräysten noudattamisen on osapuolilla oikeus luvan peruuttamiseen. Ellei luvan peruuttaminen tai liikenneoikeuksien rajoittaminen ole välttämätöntä lakien ja/tai määräysten jatkuvan rikkomisen estämiseksi, tätä oikeutta ei saa käyttää ennen kuin toisen osapuolen ilmailuviranomaisten kanssa on neuvoteltu.

5 artikla.Lakien ja määräysten soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät kansainvälisessä lentoliikenteessä olevien ilma-alusten tuloa sen alueelle, lähtöä sieltä tai sellaisten ilma-alusten toimintaa ja lentämistä mainitun alueen sisällä, on sovellettava toisen osapuolen nimeämään yhteen tai useampaan lentoyhtiöön. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen lakeja ja määräyksiä, jotka säätelevät matkustajien, miehistön, rahdin tai postin tuloa tämän osapuolen alueelle, siellä oloa tai sieltä lähtöä, kuten maahan tuloa, maasta lähtöä, maasta muuttoa ja maahan muuttoa, tullia, terveyttä ja karanteenia koskevat muodollisuudet, on sovellettava toisen osapuolen nimeämän yhden tai useamman lentoyhtiön ilma-alusten kuljettamiin matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin niiden ollessa mainitulla alueella. Artiklan 3 kohdan mukaan välittömällä läpikulkumatkalla oleville matkustajille, matkatavaroille ja rahdille, jotka eivät poistu lentoaseman tähän tarkoitukseen varatulta alueelta, ei saa tehdä muuta kuin yksinkertaisen tarkastuksen. Rajoitus ei kuitenkaan koske turvatoimia, jotka on suunnattu väkivallantekoja, huumeiden salakuljetusta ja lentokonekaappauksia vastaan. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuoli ei saa antaa omalle lentoyhtiölleen tai millekään muulle lentoyhtiölle etuoikeuksia toisen osapuolen nimeämään, samankaltaista kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavaan lentoyhtiöön nähden soveltaessaan maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiään.

6 artikla.Vapautus verosta, tulleista ja muista maksuista. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero- tulli- ja maksuvapautuksista ilma-alusten, niiden vakiovarusteiden, varaosien, poltto- ja voiteluaineiden sekä varastojen osalta. Edellytyksenä on, että tällaiset varusteet, varaosat ja varastot jäävät ilma-alukseen siihen asti, kunnes ne jälleen viedään maasta tai käytetään tai kulutetaan kyseisessä ilma-aluksessa sen lentäessä mainitun alueen yläpuolella. Artiklan 2 kohdan mukaan veroista, tulleista ja maksuista ovat vastavuoroisuuden perusteella vapautettuja myös alakohdissa a–d mainitut varastot, osat, tarvikkeet ja tuotteet. Artiklan 3 kohdan mukaan 2 kohdassa tarkoitetut tavarat voidaan vaatia pidettäväksi tullivalvonnassa. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolen nimeämän lentoyhtiön ilma-aluksen vakiovarusteet, kuten myös ilma-aluksessa yleensä pidettävät tarvikkeet, varastot ja varaosat saadaan purkaa toisen osapuolen alueella ainoastaan tämän osapuolen tulliviranomaisen antaessa siihen luvan. Tällöin ne voidaan asettaa mainittujen viranomaisten valvontaan siihen asti, kunnes ne jälleen viedään alueelta tai niiden osalta muutoin menetellään tullimääräysten mukaisesti. Artiklan 5 kohdan mukaan välittömällä läpikulkumatkalla olevat matkatavarat ja rahti ovat vapaat veroista, tulleista ja muista sen kaltaisista maksuista, jotka eivät perustu niiden saapuessa tai lähtiessä annetun palvelun kustannuksiin. Artiklan 6 kohdan mukaan artiklassa määrätyt poikkeukset ovat voimassa myös silloin, kun toisen osapuolen nimetyt lentoyhtiöt ovat sopineet artiklan 1 ja 2 kohdissa määriteltyjen tavaroiden lainasta tai siirrosta toisen osapuolen alueella muun lentoyhtiön kanssa, jolle toinen osapuoli on myöntänyt samanlaiset vapautukset. Arvonlisäverolain (1501/1993) kansainvälisen kauppaan liittyvää verottomuutta koskevassa 70 §:ssä on säädetty muun muassa ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnin verottomuudesta ja ilma-aluksella tapahtuvan myynnin verottomuudesta. Lain 94 §:ssä on säädetty muun muassa ilma-aluksen, varaosien ja varusteiden sekä lentoliikennetoiminnassa käytettävien maa- ja turvalaitteiden, opetusvälineiden, asiakirjojen ja lomakkeiden maahantuonnin verottomuudesta.

7 artikla.Kapasiteettimääräykset. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on annettava lentoyhtiöille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet lentoliikenteen harjoittamiseen. Artiklan 2 kohdan mukaan lentoyhtiöillä on oikeus määritellä lentoliikenteen tiheys ja kapasiteetti markkinoiden kaupallisten näkökohtien perusteella. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuoli ei saa yksipuolisesti asettaa liikennemääriä tai vuorotiheyttä koskevia rajoituksia, paitsi jos tällaiset rajoitukset ovat tarpeellisia teknisistä, toiminnallisista tai ympäristönsuojeluun perustuvista syistä sopimuksen artiklan 15 mukaisesti. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuoli ei saa asettaa toisen osapuolen nimetylle lentoyhtiölle etuoikeusmääräystä, matkustaja- tai rahtikiintiötä, vastustamattomuusmaksua tai esittää muuta kapasiteettia, vuorotiheyttä tai liikennettä koskevaa vaatimusta, joka olisi sopimuksen tarkoituksen vastainen.

8 artikla.Lentoaikataulujen hyväksyminen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet voivat edellyttää, että lentoyhtiöt esittävät ennen lentojen aloittamista liikenneohjelmansa, aikataulunsa sekä käytettävät lentokonetyypit toisen osapuolen viranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä kesä- että talviaikatauluja. Ilmoittamisvaatimusten aiheuttama hallinnollinen taakka on minimoitava, ja ilmailuviranomaisten on käsiteltävä ilmoitukset viipymättä. Artiklan 2 kohdan mukaan lentoaikataulut vastaanottaneiden viranomaisten on tavallisesti hyväksyttävä aikataulut tai ehdotettava niihin muutoksia. Liikennöintiä ei saa aloittaa ennen kuin ilmailuviranomaiset ovat hyväksyneet pyytämänsä aikataulut.

9 artikla.Hinnoittelu. Artiklassa määrätään hinnoittelusta. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on annettava jokaisen nimetyn lentoyhtiön päättää lentoliikenteen hinnoista markkinoiden kaupallisten näkökohtien perusteella. Artiklan 2 kohdan mukaan hinnoitteluun saadaan puuttua vain kohtuuttoman syrjivien hintojen tai käytäntöjen estämiseksi, kuluttajien suojaamiseksi kohtuuttoman korkeilta tai rajoittavilta hinnoilta, jotka perustuvat määräävän aseman väärinkäyttöön, ja lentoyhtiöiden suojaamiseksi keinotekoisen alhaisilta hinnoilta, jotka perustuvat esimerkiksi suoraan tai välilliseen valtion avustukseen tai tukeen. Artiklan 3 kohdassa kielletään osapuolten yksipuolinen lentoyhtiöihin kohdistuva hintasääntely, jollei se ole sallittua artiklan muiden kohtien nojalla. Artiklan 4 kohta sisältää määräykset neuvottelumenettelystä, johon on ryhdyttävä, jos osapuoli uskoo, että hinnat ovat artiklan 1 ja 2 kohdassa esitettyjen periaatteiden vastaisia.

10 artikla.Lentoyhtiön edustus ja myynti. Artiklan 1 kohdan mukaan nimetyillä lentoyhtiöillä on oikeus hankkia ja ylläpitää toisen osapuolen alueella siellä voimassa olevien lakien ja määräysten rajoissa asianomaisen nimetyn lentoyhtiön toiminnan kannalta tarpeellisia toimistoja sekä hallinnollista, kaupallista ja teknistä henkilökuntaa. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen nimetyillä lentoyhtiöillä on oltava oikeus vapaasti myydä ilmakuljetuspalveluja omilla kuljetusasiakirjoillaan kummankin osapuolen alueilla, joko suoraan tai asiamiehen välityksellä, paikallisessa valuutassa tai muussa vapaasti vaihdettavassa valuutassa. Osapuoli ei saa rajoittaa toisen osapuolen nimeämän lentoyhtiön oikeutta myydä eikä kenenkään oikeutta ostaa tällaisia kuljetuksia. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen on annettava toisen osapuolen nimetylle lentoyhtiölle oikeus pyynnöstä muuntaa paikallisia tuloja toiseksi valuutaksi ja siirtää niitä valitsemaansa maahan siltä osin kuin tuloja ei käytetä paikallisesti. Tällaiset siirrot on sallittava sillä valuuttakurssilla, jota sovelletaan maksusuorituksiin silloin, kun tulojen muuntoa ja siirtoa esitetään, eikä niihin saa normaaleja pankkimaksuja ja -menettelyjä lukuun ottamatta liittyä muita maksuja, rajoituksia tai viivytyksiä.

11 artikla.Käyttömaksut. Artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten tai muiden elinten lentoyhtiöiltä perimien maksujen on oltava oikeudenmukaisia ja kohtuullisia. Maksut eivät saa olla epäoikeudenmukaisesti syrjiviä, ja niiden on jakauduttava tasapuolisesti eri käyttäjäryhmien kesken. Artiklan 2 kohdan mukaan maksujen on oltava kustannusvastaavia. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten on edistettävä alueellaan maksuja perivien toimivaltaisten viranomaisten tai elinten ja palveluja ja laitteita käyttävien lentoyhtiöiden välisiä neuvotteluja sekä kannustettava toimivaltaisia viranomaisia tai elimiä ja lentoyhtiöitä vaihtamaan sellaisia tietoja, jotka voivat olla tarpeen tarkan kuvan saamiseksi maksujen kohtuullisuudesta. Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuksen 16 artiklan mukaisessa erimielisyyksien ratkaisumenettelyssä ei saa katsoa osapuolen rikkoneen 11 artiklaa, jollei se ole jättänyt ottamatta tutkittavaksi toisen osapuolen tekemää valitusta kohtuullisessa ajassa tai jos se ei ole asiaa tutkittuaan muuttanut artiklan vastaista maksua tai käytäntöä.

12 artikla.Lentoturvallisuus. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja turvallisuusnormeista, joita toinen osapuoli noudattaa ilmailulaitteistojen, lento- ja matkustamomiehistön, ilma-alusten ja lentotoiminnan osalta. Mikäli neuvottelujen jälkeen havaitaan, että toinen osapuoli ei ylläpidä tehokkaita turvallisuusnormeja, artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen on ilmoitettava havainnoista ja tarpeellisista toimenpiteistä. Asianmukaisiin korjaustoimenpiteisiin on ryhdyttävä sovitun määräajan kuluessa. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen valtuutetut edustajat voivat ilma-aluksen ollessa tämän osapuolen alueella suorittaa tarkastuksen missä tahansa toisen osapuolen lentoyhtiön käyttämässä tai sen nimissä käytettävässä ilma-aluksessa, joka liikennöi osapuolen alueelle tai alueelta, edellyttäen että tästä ei aiheudu kohtuutonta viivytystä lentotoiminnalle. Tarkastuksen tarkoituksena on varmistaa tarvittavien ilma-aluksen asiakirjojen ja miehistön lupakirjojen voimassaolo sekä tarkistaa, että ilma-aluksen laitteet ja sen kunto ovat sillä hetkellä yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen normien mukaiset. Artiklan 4 kohdan mukaan, jos tarkastuksessa todetaan, että ilma-alus tai sen käyttö ei vastaa yleissopimuksen vaatimuksia tai yleissopimuksen mukaisia turvallisuusstandardeja ei noudateta ja valvota, tarkastava osapuoli voi katsoa, että ilma-aluksen tai miehistön luvat eivät vastaa yleissopimuksen vähimmäisvaatimuksia. Artiklan 5 kohdan mukaan, jos asematasotarkastuksista kieltäydytään, tarkastusta pyytäneellä osapuolella on oikeus menetellä 4 kohdan mukaisesti. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuoli pidättää oikeuden välittömästi muuttaa toisen osapuolen lentoyhtiön tai lentoyhtiöiden liikennöintilupaa tai peruuttaa sen määräajaksi, jos tämä on tarpeen lentotoiminnan turvallisuuden varmistamiseksi. Artiklan 7 kohdan mukaan 2 ja 6 kohdan mukaiset toimet on keskeytettävä heti, kun niille ei enää ole perusteita. Artiklan 8 kohdan mukaan, jos osapuolen todetaan neuvotteluista ja korjaustoimenpidepyynnöistä huolimatta edelleen toimivan sillä hetkellä yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen normien vastaisesti, asiasta tulisi ilmoittaa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) pääsihteerille. Pääsihteerille tulisi ilmoittaa myös tilanteen myöhemmästä tyydyttävästä ratkaisusta. Artiklan 9 kohdan mukaan artiklan määräyksiä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että Suomi on nimennyt sellaisen lentoyhtiön, jonka viranomaisvalvonnasta vastaa muu Euroopan unionin jäsenvaltio. Suomessa lentoturvallisuudesta vastaava viranomainen on Liikenteen turvallisuusvirasto, jonka ilmailuun liittyvistä viranomaistehtävistä säädetään laissa Liikenteen turvallisuusvirastosta (863/2009) ja ilmailulaissa. Ilmailulain 4 luku sisältää säännökset artiklassa mainituista asematasotarkastuksista.

13 artikla.Ilmailun turvaaminen. Artiklan mukaan osapuolet toteavat sitoutuneensa suojelemaan siviili-ilmailun turvallisuutta laittomilta teoilta ja erityisesti noudattamaan määräyksiä, jotka sisältyvät Tokiossa 14 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitettuun rikoksia ja eräitä muita tekoja ilma-aluksissa koskevaan yleissopimukseen (SopS 22/1971), Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970 allekirjoitettuun yleissopimukseen ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemisestä (SopS 62/1971), Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971 allekirjoitettuun yleissopimukseen siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemisestä (SopS 56/1973), Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 allekirjoitettuun pöytäkirjaan kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemisestä (SopS 43/1998) sekä Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 allekirjoitettuun yleissopimukseen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten (SopS 7/2002).

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on pyydettäessä annettava toisilleen kaikki tarpeellinen apu siviili-ilma-alusten laittoman haltuunoton ja tällaisten ilma-alusten turvallisuuteen, niiden matkustajiin ja miehistöön, lentoasemiin ja lennonvarmistuslaitteisiin kohdistuvien laittomien tekojen sekä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvan muun uhan torjumiseksi. Artiklan 3 kohdan mukaan niiden on toimittava vähintään Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön antamien ja yleissopimuksen liitteeksi otettujen ilmailun turvaamista koskevien määräysten ja teknisten vaatimusten mukaisesti siinä laajuudessa kuin tällaiset turvamääräykset ja vaatimukset ovat osapuoliin sovellettavissa. Lisäksi osapuolten on vaadittava, että niiden rekisterissä olevien ilma-alusten käyttäjät tai sellaiset lentotoiminnan harjoittajat, joiden päätoimipaikka tai vakinainen kotipaikka on osapuolen alueella tai jotka ovat sijoittautuneet Suomen alueelle Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaisesti ja saaneet Euroopan unionin säännösten mukaisen liikenneluvan, sekä niiden alueella olevien lentoasemien pitäjät toimivat näiden ilmailun turvaamista koskevien määräysten mukaisesti. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet suostuvat siihen, että 3 kohdassa mainittujen ilma-alusten käyttäjien vaaditaan noudattavan ilmailun turvaamista koskevia määräyksiä ja vaatimuksia, joita toinen osapuoli vaatii noudatettavan ilma-aluksen saapuessa tämän toisen osapuolen alueelle, lähtiessä sieltä tai ollessa siellä. Suomen alueelta lähtemisen ja siellä olemisen osalta ilma-alusten käyttäjien vaaditaan noudattavan Euroopan unionin säännösten mukaisia turvamääräyksiä. Kummankin osapuolen on varmistettava, että sen alueella sovelletaan tehokkaasti asianmukaisia toimenpiteitä ilma-alusten suojaamiseksi sekä matkustajien, miehistön, käsimatkatavaroiden, matkatavaroiden, rahdin ja ilma-aluksen varastojen tarkastamiseksi ennen ilma-alukseen nousemista tai sen lastaamista sekä näiden tapahtumien aikana. Kummankin osapuolen on myös harkittava myönteisesti toisen osapuolen pyyntöä kohtuullisista erityisturvatoimista tiettyä uhkaa vastaan. 5 kohdan mukaan, kun siviili-ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuunotto tai ilma-aluksen turvallisuutta, sen matkustajia ja miehistöä, lentoasemia tai lennonvarmistuslaitteita kohtaan tapahtuu muu laiton teko, tai kun tällainen uhka on olemassa, osapuolten on avustettava toisiaan helpottamalla yhteydenpitoa ja muita asianmukaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saattaa tällainen tapaus tai sen uhka nopeasti ja turvallisesti päätökseen. Artiklan 6 kohdan mukaan, kun osapuolella on riittävä syy uskoa, että toinen osapuoli on poikennut tämän artiklan ilmailun turvaamista koskevista määräyksistä, osapuolen ilmailuviranomaiset voivat pyytää välittömiä neuvotteluja toisen osapuolen ilmailuviranomaisten kanssa. Jos tyydyttävään sopimukseen ei päästä viidentoista (15) päivän kuluessa tällaisen pyynnön esittämisestä, se on peruste tämän osapuolen nimetyn lentoyhtiön tai lentoyhtiöiden liikennöintiluvan ja teknisten lupien peruuttamiselle kokonaan tai määräajaksi, niiden rajoittamiselle tai ehtojen asettamiselle. Jos hätätilanne niin vaatii, osapuoli voi ryhtyä väliaikaisiin toimenpiteisiin ennen määräajan päättymistä. Tämän kohdan mukaiset toimenpiteet on keskeytettävä heti, kun toinen osapuoli taas noudattaa tämän artiklan turvamääräyksiä. Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolella on oikeus ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että laittoman teon kohteeksi joutunut ilma-alus pidetään pakkotoimin maassa, jollei sen lähdön sallimista katsota tarpeelliseksi ihmishenkien suojaamisen vuoksi. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 11 luvussa.

14 artikla.Oikeudenmukainen kilpailu. Artiklan mukaan osapuolen on tarvittaessa ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin, oikeudenkäyttövallassaan oleviin toimenpiteisiin poistaakseen kaikki syrjinnän tai epäreilun kilpailun muodot, jotka vaikuttavat haitallisesti toisen osapuolen nimeämän yhden tai useamman lentoyhtiön kilpailuasemaan. Suomessa asiaa koskevat kansalliset säännökset ovat kilpailulaissa (948/2011) . Kilpailulain 3 §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan säännöksiä.

15 artikla.Muutokset ja tarkistukset. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten ilmailuviranomaisten on tarvittaessa vaihdettava näkemyksiä sopimuksen mukaisen yhteistyön varmistamiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan, mikäli jompikumpi osapuoli pitää sopimuksen jonkin määräyksen muuttamista toivottavana, se voi pyytää neuvotteluja toisen osapuolen kanssa. Tällaiset neuvottelut on aloitettava kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, elleivät osapuolet sovi tämän määräajan pidentämisestä. Näissä neuvotteluissa sovitut muutokset on hyväksyttävä kummankin osapuolen oikeudellisia menettelytapoja noudattaen, ja ne tulevat voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse, että näitä menettelytapoja on noudatettu. Artiklan 3 kohdan mukaan, jos muutos kohdistuu vain sopimuksen liitteeseen, neuvottelut tapahtuvat ilmailuviranomaisten kesken. Jos viranomaiset sopivat uudesta tai tarkistetusta liitteestä, sovitut muutokset tulevat voimaan viranomaisten välillä sovitulla tavalla.

16 artikla.Erimielisyyksien sovittelu. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen soveltamista ja tulkintaa koskevat erimielisyydet on ensisijaisesti ratkaistava neuvottelemalla. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolilla on oikeus pyytää neuvotteluja sopimuksen täytäntöönpanoa, tulkintaa, soveltamista ja noudattamista koskevissa kysymyksissä. Neuvottelut on aloitettava 60 päivän kuluessa neuvottelupyynnön esittämisestä, ellei toisin sovita. Artiklan 3 kohdan mukaan neuvottelujen jäädessä tuloksettomiksi on riita annettava osapuolten määräämän välittäjän tai sovittelulautakunnan ratkaistavaksi.

Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolten on sovittava etukäteen välittäjän tai lautakunnan työjärjestyksestä, toiminnan pääperiaatteista tai arviointiperusteista sekä välittäjään tai lautakuntaan turvautumisen ehdoista. Niiden on tarvittaessa harkittava myös tilapäisiä järjestelyjä tilanteen helpottamiseksi sekä sellaisten osapuolten osallistumismahdollisuutta, joihin erimielisyys voi suoraan vaikuttaa. Artiklan 5 kohdan mukaan välittäjä tai lautakunnan jäsenet voidaan nimetä ICAO:n ylläpitämästä pätevien ilmailuasiantuntijoiden luettelosta. Asiantuntijat on valittava viidentoista (15) päivän kuluessa siitä, kun pyyntö erimielisyyden antamisesta välittäjän tai lautakunnan ratkaistavaksi on vastaanotettu. Jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen asiantuntijan tai asiantuntijoiden valinnasta, valinta voidaan jättää ICAO:n neuvoston puheenjohtajan tehtäväksi. Artiklan 6 kohdan mukaan välitysmenettely olisi saatava päätökseen kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa siitä, kun välittäjä tai lautakunta aloittaa työnsä, ja asiasisältö olisi todettava ja mahdollinen suositus annettava 60 päivän kuluessa asiantuntijan tai asiantuntijoiden työn aloituksesta.

Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä vilpittömästi yhteistyötä edistääkseen välitysmenettelyä ja pannakseen välittäjän tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, elleivät ne etukäteen sovi päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Jos osapuolet ovat etukäteen sopineet pyytävänsä vain asiasisällön toteamista, niiden on käytettävä näitä tosiasioita erimielisyyden ratkaisemiseen. Artiklan 8 kohdan mukaan riidanratkaisumenettelyn kustannukset on arvioitava sen käynnistämisen yhteydessä ja jaettava tasan, mutta jako on voitava arvioida uudelleen lopullisen päätöksen mukaan. Artiklan 9 kohdan mukaan menettely ei estä neuvottelumenettelyn käytön jatkamista, myöhempää välitysoikeuden käyttöä eikä sopimuksen irtisanomista 19 artiklan mukaisesti.

17 artikla.Sopimuksen liite. Artiklan mukaan sopimuksen liite muodostaa sopimuksen erottamattoman osan, ja sopimusta koskevat viittaukset koskevat myös liitettä, jollei toisin mainita.

18 artikla.Monenväliset yleissopimukset. Artiklassa säädetään, että jos monenvälinen lentoliikennettä koskeva yleissopimus tulee voimaan kummankin osapuolen osalta, yleissopimuksen määräykset ovat ensisijaisia kahdenväliseen sopimukseen nähden. Sopimuksen 16 artiklan mukaiset neuvottelut voidaan järjestää, jotta saadaan selvitettyä, missä määrin mainitun monenvälisen yleissopimuksen määräykset vaikuttavat sopimukseen.

19 artikla.Sopimuksen irtisanominen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi milloin tahansa ilmoittaa toiselle osapuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus. Tällainen ilmoitus on samanaikaisesti toimitettava ICAO:lle. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimus lakkaa olemasta voimassa 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin toinen osapuoli on vastaanottanut mainitun ilmoituksen, elleivät osapuolet sovi irtisanomisen peruuttamisesta ennen tämän määräajan päättymistä. Ellei toinen osapuoli tunnusta vastaanottaneensa ilmoitusta, se katsotaan vastaanotetuksi 14 päivän kuluttua siitä kun ICAO on sen vastaanottanut.

20 artikla.Rekisteröinti Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä. Artiklan mukaan sopimus ja kaikki siihen tehtävät muutokset on rekisteröitävä ICAO:ssa.

21 artikla.Otsikot. Artiklan mukaan sopimusartiklojen otsikot eivät määrittele, rajoita tai kuvaa sopimuksen laajuutta tai tarkoitusta.

22 artikla.Voimaantulo. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun kummankin osapuolen sisäiset oikeudelliset vaatimukset on täytetty. Osapuolet ilmoittavat toisilleen tällaisten vaatimusten täyttämisestä diplomaattinootteja vaihtamalla. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä päivästä lukien, jolloin viimeinen ilmoitus on vastaanotettu.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatettaisiin voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluisivat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 4.2.

2 §. Laki sekä sopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotettaisiin perustuslain 80 ja 95 §:n mukaisesti tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

3Voimaantulo

Sopimuksen 22 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun kummankin osapuolen sisäiset oikeudelliset vaatimukset on täytetty. Osapuolet ilmoittavat toisilleen tällaisten vaatimusten täyttämisestä diplomaattinootteja vaihtamalla. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä päivästä lukien, jolloin viimeinen ilmoitus on vastaanotettu. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Lentoliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Kuwaitin valtion hallituksen välillä Kuwaitissa 8 päivänä helmikuuta 2012 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.