HE 103/2011

1Nykytila ja ehdotetut muutokset

Merilain (674/1994) 1 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston asetus (121/2002) eräiden Euroopan yhteisön sisävesiliikennettä koskevien direktiivien täytäntöönpanosta. Kyseinen valtuutussäännös kuitenkin kumoutui, kun laki aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä (1686/2009, jäljempänä alusturvallisuuslaki) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010 ja samassa yhteydessä muutettiin merilakia. Merilain muuttamisesta annetun lain (1688/2009) siirtymäsäännösten nojalla kumotun 1 luvun nojalla annetut asetukset sekä Merenkulkulaitoksen määräykset jäävät voimaan 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa alusturvallisuuslain tai laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain kanssa, ellei niitä ole siihen mennessä uusittu. Merilain nojalla annetut asetukset eivät kuitenkaan kumoudu itsestään vaan ne on kumottava. Siksi hallituksen esityksessä esitetään, että eräiden Euroopan yhteisön sisävesiliikennettä koskevien direktiivien täytäntöönpanosta annettu valtioneuvoston asetus (121/2002) kumotaan samalla kun hallituksen esitykseen sisältyvien lakien säännökset tulevat voimaan.

Euroopan unionin sisävesiliikennedirektiivit on säädetty, jotta Euroopan unionin suurten jokien (erityisesti Tonava, Rein, Elbe, Oder-Neisse ja Rhone lukuisine sivujokineen) rajat ylittävä liikenne olisi yhteensopivaa ja harmonisoitua. Euroopan unionin sisävesiliikennelainsäädännön keskeisiä direktiivejä ovat:

1) sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 76/135/ETY siten kuin se on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/100/EY, jäljempänä purjehduskelpoisuusdirektiivi;

2) vesiväylien kansallisen ja kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajan ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden tähän ammattiin muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 87/540/ETY, jäljempänä liikenteenharjoittamisdirektiivi;

3) sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 91/672/ETY, jäljempänä pätevyyskirjadirektiivi;

4) sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteen kansallisten pätevyyskirjojen myöntämisperusteiden harmonisoinnista yhteisössä annettu neuvoston direktiivi 96/50/EY, jäljempänä pätevyyskirjojen myöntämisperustedirektiivi; ja

5) sisävesialusten teknistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/87/EY, jäljempänä teknisten vaatimusten direktiivi.

Edellä mainittuihin direktiiveihin sisältyy säännöksiä, jotka mahdollistavat sen, että jäsenvaltio voi rajata sisävesialukset ja sisävesiliikenteen vaatimukset kyseisten direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle, jos jäsenvaltion sisävedet eivät ole yhteydessä muiden jäsenvaltioiden sisävesiin tai sisävesialukset eivät liikennöi muiden jäsenvaltioiden sisävesillä. Suomen sisävedet eivät ole yhteydessä muiden jäsenvaltioiden sisävesiin Tornionjokea lukuun ottamatta. Valtioneuvoston asetuksella 121/2002 on pantu kansallisesti täytäntöön edellä mainittuihin EU:n sisävesiliikennedirektiiveihin sisältyvät poikkeusmahdollisuudet. Suomen sisävesillä noudatetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n määräyksiin ja merenkulualan unionilainsäädäntöön perustuvia kansallisia säännöksiä.

Vaikka Suomi ei sovellakaan EU:n sisävesiliikennelainsäädännön mukaisia vaatimuksia Suomen sisävesillä, komissio on 21 päivänä joulukuuta 2001 Suomelle osoittamassa perustellussa lausunnossa (21.12.2001/SG/2001) katsonut, että direktiivien täytäntöönpano edellyttää kansallista voimaan saattamista niin, että direktiiveissä muiden jäsenvaltioiden aluksille, liikenteenharjoittajille tai miehistön jäsenille säädetyt oikeudet tunnustetaan ja direktiivien poikkeusmahdollisuus implementoidaan. Näin ollen direktiiveihin sisältyvät vaatimukset ja poikkeusmahdollisuudet on tarkoitus panna nyt kansallisesti voimaan viittaustekniikalla vastaavalla tavalla kuin niistä oli aikaisemmin säädetty valtioneuvoston asetuksessa 121/2002, mutta lisäämällä kyseiset säännökset nyt lain tasolle. Viittaustekniikan käyttämistä puoltaa se, että sisävesiliikenteen direktiiveihin sisältyvät säännökset koskevat käytännössä erittäin harvoja luonnollisia tai oikeushenkilöitä.

Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutusvaatimusten osalta on Suomessa pyritty siihen, että alusten, alusten miehistön sekä alusten päällystön siirtyminen meriliikenteestä sisävesiliikenteeseen ja toisaalta sisävesiliikenteestä meriliikenteeseen olisi mahdollisimman yksinkertaista. Sisävesialueet ovat rinnastuneet suojaisiin saaristovesiin, joilla niin sanottu merkitsevä aallonkorkeus on aavoja merialueita vähäisempi.

Liikenteen turvallisuusviraston tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa Suomen kansalainen olisi halunnut saada luvan harjoittaa sisävesiliikennettä muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Liikenteen turvallisuusvirastolta on kuitenkin tiedusteltu, mitä edellytyksiä esimerkiksi puolalaisilla Euroopan unionin pätevyys-, ammattiin pääsy- ja tutkintovaatimukset täyttävillä sisävesiliikenteen harjoittajilla olisi harjoittaa sisävesiliikennettä Suomen sisävesillä. Suomi on korostanut, että vaikka Suomi tunnustaakin Euroopan unionin sisävesiliikennelainsäädännön vaatimukset (valtioneuvoston asetuksen 121/2002 mukaisesti), pätevyyskirjojen myöntämisdirektiivin (96/50/EY) hyväksynnän yhteydessä siihen liitettiin Suomen esityksestä neuvoston ja komission yhteinen pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan neuvosto ja komissio ottavat huomioon navigoinnin erityisolosuhteet Suomen sisävesillä ja merenkulun sääntöjen noudattamisen kaikilla Suomen vesiväylillä. Neuvosto ja komissio huomioivat riskin, jonka pätevyyskirjojen vastavuoroinen tunnustaminen tässä yhteydessä voisi aiheuttaa turvallisuudelle ja ympäristölle. Tämän vuoksi neuvosto ja komissio suostuivat pöytäkirjamerkinnässä siihen, että Suomella ei ole direktiivissä 91/672/ETY tarkoitettuja sisävesiväyliä. Myös neuvoston direktiivin 84/714/ETY osalta komissio on 5 päivänä marraskuuta 1996 päivätyssä kirjeessään vahvistanut, että Suomi voi jättäytyä kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavan ilmoituksen komissio lähetti neuvoston direktiivin 96/50/EY osalta marraskuussa 2001. Kirjeessään komissio ilmoitti hyväksyvänsä Suomen jättäytymisen kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Teknisten vaatimusten direktiivin (2006/87/EY) 1 artiklassa ja liitteessä I on luokiteltu Euroopan unionin sisävedet. Suomen sisävesiä ei ole luokiteltu liitteessä I. Soveltamisalaa koskevan 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti muilla sisävesillä liikennöiviin aluksiin sovelletaan IMO:n merenkulkualusten vaatimuksia. Siten teknisten vaatimusten direktiivin osalta Suomen sisävesillä liikkuvat alukset kuuluvat automaattisesti merenkulkuvaatimusten piiriin eikä kyseinen direktiivi edellytä erillisiä kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Myös uusimman sisävesiliikenteen alusten teknisiä purjehduskelpoisuusvaatimuksia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/100/EY 2 artikla sisältää mahdollisuuden, että jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta kyseisen direktiivin purjehduskelpoisuusvaatimuksia sellaisiin sisävesiliikenteen aluksiin, jotka eivät poistu jäsenvaltion sisävesiltä.

Edellä esitetyn perusteella on päädytty siihen, että Euroopan unionin sisävesiliikennedirektiivien täytäntöönpanoa edellyttävä ja valtioneuvoston asetusta 121/2002 korvaava kansallinen sääntely toteutettaisiin niin, että sisävesiliikenteen pätevyysvaatimuksia koskevien direktiivien (liikenteenharjoittamisdirektiivi, pätevyyskirjadirektiivi ja pätevyyskirjojen myöntämisdirektiivi) velvoitteet ja poikkeusmahdollisuudet sisällytetään laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain (1687/2009) 15 §:ään ja purjehduskelpoisuutta ja teknisiä vaatimuksia (ensisijaisesti kuitenkin purjehduskelpoisuudirektiivi) koskevat velvoitteet ja poikkeusmahdollisuudet aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009) uuteen 22 a §:ään. Säännösten muoto olisi sellainen, että pykälissä todettaisiin asianomaisten direktiivien säännösten olevan voimassa. Samalla säädettäisiin, että direktiivin säännöksiä ei sovellettaisi esimerkiksi aluksiin, jotka eivät poistu Suomen alueen sisävesiväyliltä tai liikenteenharjoittajiin ja miehistöön, jotka toimivat purjehduskelpoisilla vesiväylillä ainoastaan Suomen alueella. Nämä niin sanotut direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättäytymiset kirjattaisiin viittaamalla asianomaisiin direktiiveihin.

2Esityksen vaikutukset

Suomalaisten alusten tai suomalaisten liikenteenharjoittajien, sisävesialusten päällystön tai miehistön asemaan ei kohdistu hallituksen esityksestä mitään muutoksia verrattuna aikaisemman valtioneuvoston asetuksen 121/2002 mukaiseen sääntelyyn. Hallituksen esityksellä ei siten ole taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia eikä myöskään vaikutuksia viranomaisille.

3Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Oikeusministeriön EU-oikeudellisen yksikön sekä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa on valmistelun yhteydessä keskusteltu siitä, miten ja millä tavoin EU-lainsäädännön mahdollistamat poikkeusmahdollisuudet pitäisi panna kansallisesti täytäntöön ja esityksessä on pyritty ottamaan huomioon näiden keskustelujen tulokset. Oikeusministeriön EU-oikeudellinen yksikkö on korostanut, että unionilainsäädännön mahdollistamat poikkeusmahdollisuudet edellyttävät kansallista täytäntöönpanoa. Poikkeusmahdollisuudet oli pantu aikaisemminkin kansallisesti täytäntöön viittausmenetelmällä eli valtioneuvoston asetuksella eräiden Euroopan yhteisön sisävesiliikennettä koskevien direktiivien täytäntöönpanosta ja viittausmenetelmää voitaisiin käyttää myös jatkossa.

Esitys on ollut lausunnolla oikeusministeriössä, valtiovarainministeriössä, Liikennevirastossa, Liikenteen turvallisuusvirastossa ja merenkulun neuvottelukunnan jäsenillä. Lausunnonantajat ovat tukeneet sisävesiliikennepoikkeusten sisällyttämistä laivaväki- ja alusturvallisuuslakeihin esitetyllä tavalla.

4Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esitykseen sisältyvillä säännöksillä pannaan kansallisesti täytäntöön EU-lainsäädännön mahdollistamat poikkeusmahdollisuudet, joista aikaisemmin on säädetty eräiden Euroopan yhteisön sisävesiliikennettä koskevien direktiivien täytäntöönpanosta annetulla valtioneuvoston asetuksella (121/2002) . Nämä säännökset nostettaisiin nyt laintasolle. Esitys ei siten muuta elinkeinonharjoittamisen näkökulmasta tilannetta nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Sisävesiliikenteen harjoittajiin sovellettaisiin jatkossakin samoja vaatimuksia kuin merenkulkuun. Edellä esitetyn perusteella lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

5Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraava lakiehdotus:

Sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/672/ETY, jäljempänä pätevyyskirjadirektiivin , sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteen kansallisten pätevyyskirjojen myöntämisperusteiden harmonisoinnista yhteisössä annetun neuvoston direktiivin 96/50/EY, jäljempänä myöntämisperustedirektiivi sekä vesiväylien kansallisen ja kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajan ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden tähän ammattiin muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun neuvoston direktiivin 87/540/ETY, jäljempänä liikenteenharjoittamisdirektiivi, velvoitteet ovat voimassa Suomessa. Suomen sisävesialueella liikennöivien alusten kuljettajiin, miehistöön ja liikenteenharjoittajiin ei kuitenkaan sovelleta myöntämisperustedirektiivin eikä liikenteenharjoittamisdirektiivin säännöksiä pätevyyskirjojen myöntämisperusteista, ammattiin pääsyä koskevista vaatimuksista ja tutkintovaatimuksista.

22 a §Sisävesiliikenteen alus