HE 274/2010

Asiavirheen korjaaminen

Sosiaalivakuutusta koskevissa etuuslaeissa on erikseen säädetty päätöksessä olevan asiavirheen korjaamisesta. Erityissäännökset tehtiin etuuslainsäädäntöön hallintolain (434/2003) voimaan tulosta johtuen ja niillä virheen korjaaminen asianosaisen vahingoksi rajoitettiin säätämällä korjaamisen edellytykseksi asianosaisen antama suostumus. Suostumusmenettelyn katsotaan ilmentävän hallinto-oikeudellista luottamuksensuojaperiaatetta. Etuuslainsäädännössä on yleensä kyse asiakkaan toimeentuloa turvaavasta etuudesta, jolloin kynnys päätöksen muuttamiseen asiakkaan vahingoksi on ajateltu olevan korkeampi kuin esimerkiksi muissa hallintopäätöksissä.

Etuuslakien mukaan päätöksessä on asiavirhe, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai ilmeisen väärän lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe. Tällöin etuuslaitos voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen. Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää kuitenkin, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Mikäli asianosainen ei anna suostumustaan asiavirheen korjaamiseen, vakuutuslaitos voi korjata päätöksessä olevan virheen lainvoimaisen päätöksen poistomenettelyn kautta muutoksenhakuelimessä.

Lainvoimaisen päätöksen poistaminen ja siihen liittyvä valitusoikeus

Etuuslaeissa on säädetty lainvoimaisen päätöksen poistamisesta. Etuuslakien lainvoimaisen päätöksen poistamista koskevien säännösten mukaan ensimmäisenä muutoksenhakuelimenä etuusasiassa toimiva muutoksenhakulautakunta voi vakuutuslaitoksen tai asianosaisen vaatimuksesta poistaa lainvoimaisen päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi, jos vakuutuslaitoksen antama kyseiseen etuuslakiin perustuva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen. Muutoksenhakulautakunnan tulee ennen asian ratkaisemista varata asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi. Muutoksenhakulautakunnan asiassa antamaan päätökseen voi hakea muutosta kuten etuuspäätöksiin yleensä. Jos puolestaan muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden antama kyseiseen etuuslakiin perustuva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai vakuutuslaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Niin ikään vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Vakuutusoikeuden antamaan päätökseen ei voi tavallisin muutoksenhakukeinon enää hakea muutosta. Vakuutusoikeuden päätös voidaan menettelyvirheen johdosta ylimääräisenä muutoksenhakukeinona kuitenkin purkaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ei kuitenkaan, jos päätökseen voidaan hakea muutosta ylimääräisin muutoksenhakukeinoin korkeimmalta oikeudelta.

Etuuslakien säännökset poistomenettelystä yhdessä lainvoimaisen päätöksen oikaisua ja valitusajan jälkeen saapuneen valituksen tutkimista koskevien säännösten kanssa pääosin korvaavat ylimääräisen muutoksenhaun.

Poistoasiat ratkaistiin vuoteen 2007 tavallisimmin vakuutusoikeudessa, joka suurimmassa osassa toimeentuloturva-asioita toimii ylimpänä muutoksenhakuasteena. Lisäksi tarkastuslautakunnalla (nykyinen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta) oli toimivalta poistaa Kansaneläkelaitoksen tai, sittemmin jo lakkautettujen, sosiaalivakuutuslautakuntien päätökset asioissa, joissa tarkastuslautakunta toimi ylimpänä muutoksenhakuelimenä. Myös työttömyysturvalautakunnalla ylimpänä muutoksenhakuasteena oli oikeus purkaa koulutus- tai erorahaston lainvoimainen etuuspäätös. Vakuutusoikeuden päätökseen poistoasiassa ei saanut hakea muutosta. Poistoasiat siirrettiin vuoden 2007 alusta ensi asteena muutoksenhakulautakuntien toimivaltaan kuuluviksi. Samassa yhteydessä muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamaan päätökseen säädettiin mahdollisuus hakea muutosta normaalein muutoksenhakukeinoin. Muutokset toteutettiin osana toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmän yhdenmukaistamista ( HE 167/2006 vp ).

Jos vakuutuslaitos tekee päätöksen poistamista koskevan hakemuksen, se voi keskeyttää etuuden maksaminen tai maksaa etuutta vaatimuksensa mukaisena siihen asti, kunnes asia on uudelleen ratkaistu. Takaisinperinnästä ei kuitenkaan voi antaa päätöstä ennen kuin poistoa koskeva asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Lainvoimaisen päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta. Erityisen painavana syynä on oikeuskäytännössä pidetty vilppitilanteita.

Poistoasiassa on kysymys ylimääräisen muutoksenhaun purkua vastaavasta oikeusturvakeinosta. Ylimääräiseen muutoksenhakuun ei yleisesti liity muutoksenhakuoikeutta. Tästä lähtökohdasta ajateltuna nykyinen valitusoikeus muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamaan päätökseen sopii huonosti ylimääräisen muutoksenhaun muotoon.

Lain mukaan lainvoimaisen päätöksen poistamista voi hakea sekä vakuutuslaitos että asianosainen. Valtaosa poistohakemuksia on kuitenkin vakuutuslaitosten tekemiä. Suurimmassa osassa näitä hakemuksia, muutoksenhakulautakunta hyväksyy vakuutuslaitoksen hakemuksen ja päätös poistetaan, jolloin asia palautuu vakuutuslaitokseen uudelleen ratkaistavaksi. Vakuutuslaitoksen tulee tällöin antaa etuusasiassa uusi päätös, josta asianosainen voi halutessaan valittaa normaalein muutoksenhakukeinoin. Asianosainen voi valittamalla päätöksestä edelleen saada etuuden sellaisena kuin se oli ennen päätöksen poistamista.

Nykyinen muutoksenhakuoikeus muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamasta päätöksestä pitkittää asian käsittelyä huomattavasti, jos kaikkia valitusmahdollisuuksia käytetään. Poistoasiassa asianosainen ei välttämättä myöskään aina ymmärrä, että poistoa koskevassa muutoksenhakulautakunnan päätöksessä ei ole ratkaistu varsinaista etuusasiaa vaan päätöksen poistamisedellytyksiä.

Poistoasioissa on usein kysymys asianosaisen vahingoksi tapahtuvasta päätöksen oikaisemista hänelle liian suurena tai väärin perustein maksetun etuuden johdosta. Asian uudelleen ratkaiseminen poistomenettelyn kautta saattaa kestää pitkään, mikäli asianosainen käyttää kaikkia valitusmahdollisuuksiaan. Mikäli kysymys on myös takaisinperittävästä etuudesta, asianosaisella saattaa olla intressi valittamalla pitkittää uuden päätöksen antoa. Takaisinperintäpäätös voidaan antaa vasta uuden päätöksen antamisen jälkeen. Myös takaisinperintäpäätöksestä asianosainen voi valittaa normaalein muutoksenhakukeinoin. Varsinainen takaisinperintä puolestaan käynnistyy vasta lainvoimaisen takaisinperintäpäätöksen perusteella. Etuuslaeissa on säännökset siitä, missä ajassa päätös aiheettomasti maksetun etuuden osalta on tehtävä ja missä ajassa päätöksellä vahvistettu saatava vanhenee. Kansaneläkelaitoksen etuuksia koskien päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava puolestaan vanhenee viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista sitä ennen ole katkaistu. Poistomenettelyn pitkittyminen yhdessä sitä seuraavan takaisinperintäprosessin pitkittymisen kanssa saattavat yhdessä johtaa takaisinperittävän saatavan vanhentumiseen.

Takautuvasti myönnetty muu etuus tai korvaus

Kansaneläkelain (568/2007) 83 §:ssä säädetään asian uudelleen ratkaisemisesta työeläkkeen tai korvauksen myöntämisen johdosta. Sen mukaan, jos kansaneläkkeen tai perhe-eläkkeen saajalle on takautuvasti myönnetty lain 22 §:ssä tarkoitettu tulona huomioon otettava työeläke tai korvaus tai tällaista etuutta on korotettu, Kansaneläkelaitos voi ilman 84 §:n mukaista päätöksen poistamista tai 81 §:n 2 momentin mukaista asianosaisen suostumusta asianosaista kuultuaan ratkaista asian uudelleen. Kansaneläke on eläkevähenteinen etuus, jonka määrään vaikuttavat ansioeläketulot on lueteltu kansaneläkelain 22 §:ssä.

Kansaneläkelain 83 §:ää vastaava säännös sisällytettiin myös eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) 41 §:ään sekä maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain (1192/2002) 31 §:ään. Vastaava säännös sisällytettiin myös lakiin takuueläkkeestä (703/2010) sen 30 §:ään. Takuueläkettä koskeva laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.

Tilanteita, joissa etuuden saajalle on takautuvasti myönnetty muu etuus tai korvaus esiintyy kuitenkin myös muualla sosiaalietuuksien toimeenpanossa, mutta nimenomaista menettelysäännöstä asian uudelleen ratkaisemiseksi ei tällä hetkellä ole. Tyypillisimmillään tilanne syntyy, kun ensisijaista etuutta koskevan muutoksenhaun kautta etuuden saajalle tulee myönnettäväksi takautuva etuus.

Takautuvasti myönnetyn etuuden tai korvauksen johdosta etuuden saajalle on yleensä tullut suoritettua liikamaksua. Takautuvasti myönnetty etuus tai korvaus on tavallisimmin jokin ensisijainen etuus, joka etuuslain mukaan kokonaan estää tai vähentää etuutta. Etuuslainsäädännössä on erikseen säädetty etuuksien suhteista toisiinsa ja näihin liittyen vakuutuslaitosten välisestä etuuksien regressoinnista. Kysymykseen voi tulla myös tilanne, jossa liikamaksun johdosta etuus tulisi periä takaisin etuuden saajalta. Etuuslakien takaisinperintäsäännösten pääsäännön mukaan, jos etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin. Takaisinperinnästä voidaan kuitenkin tietyin erikseen säännellyin edellytyksin luopua. Ennen takaisinperintää virheellinen päätös tulee oikaista. Päätöksen saatua lainvoiman, takaisinperinnästä annetaan erillinen valituskelpoinen päätös.

Takautuvasti myönnettyjen etuuksien tai korvauksien tilanteessa päätöksiä oikaistaan eri etuusjärjestelmissä tällä hetkellä epäyhtenäisesti eri säännösten perusteella. Osa päätöksistä oikaistaan asianosaisen suostumuksella tai poistomenettelyn kautta. Joidenkin etuuksien osalta päätöksiä on oikaistu tarkistamista koskevien säännösten perusteella taikka vakuutuslaitoksen regressioikeuteen perustuen. Yhteistä oikaisuissa on kuitenkin se, että kysymyksessä ovat tilanteet, joissa etuuden saajalle on takautuvasti myönnetty jokin muu etuus tai korvaus, joka ajoittuu aikaisemmin myönnetyn etuuden alkamisajankohtaan tai tätä edeltävälle ajalle, ja takautuvasti myönnetty etuus tai korvaus on luonteeltaan sellainen, että se etuuslain mukaan kokonaan estää etuuden tai vähentää sen määrää. Normaalisti etuus tulee huomioon otettavaksi päätöstä tehdessä, jos tieto etuudesta on vakuutuslaitoksen saatavilla. Tilanteissa on usein kysymys samalla toiselta vakuutusyhtiöltä regressoitavasta etuuden määrästä tai etuuden saajalta itseltään takaisinperittävästä etuudesta.

Poistomenettely on hallinnollisesti tarpeettoman raskas ja pitkäkestoinen menettely etuusasian uudelleen ratkaisemiseksi takautuvasti myönnetyn muun etuuden tai korvauksen tilanteessa. Hallinnollisesti poistomenettely rasittaa paitsi etuuden maksajia, myös muutoksenhakuelimiä. Takaisinperintätilanteissa käsittelyn pitkittyminen saattaa johtaa myös takaisinperintäsaatavan vanhentumiseen. Asian joutuisampi käsittely ja nykyistä yksinkertaisempi menettely olisivat myös asianosaisen oikeusturvan kannalta eduksi. Olisi myös tarkoituksenmukaista, että menettely etuusasian uudelleen ratkaisemiseksi takautuvasti myönnettyjen etuuksien tai korvauksien tilanteissa olisi yhdenmukainen eri etuuksien toimeenpanossa.

Uusi selvitys ja olosuhteiden muuttuminen päätöksen antamisen jälkeen

Etuuslaeissa on säädetty vakuutuslaitoksen velvollisuudesta ottaa lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen käsiteltäväksi. Säännösten mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, vakuutuslaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Tällöin vakuutuslaitos voi aiemman lainvoiman saaneen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös muutoksenhakulautakunnat ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti valitusasiaa käsitellessään. Muutoksenhakusäännösten esitöissä ( HE 117/1994 vp ) todetaan, että asian uudelleen tutkiminen edellyttää uutta selvitystä, joka ei ole ollut aikaisempaa päätöstä tehtäessä päätöksentekijän käytettävissä.

Etuuslaeissa on myös erikseen säädetty toistuvaisetuuksien lakkauttamisesta tai tarkistamisesta olosuhteiden muuttuessa. Pääsääntöisesti lakkauttaminen tai tarkistaminen on säädetty vakuutuslaitoksen velvollisuudeksi. Poikkeuksena edellä mainitusta on tapaturmavakuutuslain (608/1948) 46 §:n 1 momentti. Etuuslaeissa on myös yleensä säädetty etuuden saajan velvollisuudesta ilmoittaa sellaisista olosuhteidensa muutoksista, joilla on vaikutusta etuuden määrään tai hänen oikeuteensa saada etuutta. Luottamuksensuojaperiaatteen ei ole katsottu ulottuvan tilanteisiin, joissa etuuden kannalta merkitykselliset olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Mikäli kysymys on etuuden saajan olosuhteiden muuttumisesta siten, että etuuden hakija mielestään nyt täyttäisi aiemmin lainvoimaisella päätöksellä evätyn etuuden myöntämisedellytykset, kysymys on uudesta asiasta ja etuuden hakija voi tehdä etuutta koskevan uuden hakemuksen normaalisti.

Kuulemisen tiedoksianto poistoasioissa

Etuuslakien lainvoimaisen päätöksen poistamista koskevien säännösten mukaan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen poistoasian ratkaisemista. Käytännössä poistoasian käsittelyn sujuvoittamiseksi vakuutuslaitokset ovat toimittaneet asianosaisen kuulemisen muutoksenhakuasteiden puolesta samalla, kun ne ovat toimittaneet poistohakemuksen liitteineen muutoksenhakuelimelle. Opintotukilain päätöksen poistamista koskevissa säännöksissä ei ole erikseen säädetty muutoksenhakuasteiden kuulemisvelvollisuudesta, vaan muutoksenhakuasteissa sovelletaan kuulemisen osalta hallintolainkäyttölain (586/1996) säännöksiä. Käytännössä myös opintotukilain mukaisissa poistoasioissa kuuleminen on tapahtunut Kansaneläkelaitoksen tai opintotukilautakunnan toimesta ja kuulemisen tiedoksianto on toimitettu todisteellisesti.

Hallintolainkäyttölaki sääntelee lainkäyttöä yleisissä hallintotuomioistuimissa. Lain 55 §:ssä säädetään päätöksen ja muun asiakirjan tiedoksiannosta. Sen mukaan päätös, jonka tiedoksiannosta alkaa kulua valitusaika tai muu asianosaisen oikeuteen vaikuttava määräaika, annetaan tiedoksi todisteellisesti siten kuin hallintolain 60 §:ssä säädetään. Pykälän mukaan todisteellista tiedoksiantotapaa voidaan käyttää myös, jos se on muusta syystä tarpeen asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan muun asiakirjan tiedoksiantoon sovelletaan hallintolain säännöksiä.

Muutoksenhakulautakuntia koskevissa säännöksissä on hallintolainkäyttölaista poiketen säädetty päätöksen tiedoksiannosta kirjeitse. Niin ikään etuuslainsäädännön mukaan päätökset annetaan hallintolaista poiketen tiedoksi postitse kirjeellä.

Vakuutuslaitosten käytännöt kuulemisen tiedoksiantotavan osalta poistoasioissa vaihtelevat. Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemissa etuuksissa kuulemisen tiedoksianto on tapahtunut todisteellisesti, samoin kuin työttömyysturvan ja työeläkevakuutuksen toimeenpanossa. Tiedoksianto on tällöin tapahtunut saantitodistusta käyttäen tai, jos tämä menettely ei ole onnistunut, haastemiestä käyttäen. Viime kädessä asiasta on ilmoitettu virallisessa lehdessä. Tapaturmavakuutuksen toimeenpanossa on pääsääntöisesti käytetty tavallista kirjeitse tapahtuvaa tiedoksiantotapaa. Vastineen asianosainen on yleensä kaikissa etuuksissa lähettänyt suoraan muutoksenhakuelimelle. Jos asianosaista ei ole kuultu vakuutuslaitoksen toimesta, muutoksenhakuelin on kuullut asianosaista ja tiedoksianto on tällöin tapahtunut todisteellisesti.

Todisteellinen tiedoksianto on hallinnollisesti raskas ja hidas tiedoksiantotapa, joka pitkittää käsittelyä tarpeettomasti. Lisäksi siitä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. Saantitodistuksin toteutettu tiedoksianto ei ole vaivaton myöskään asianosaiselle, sillä se edellyttää asiakirjan noutoa määräajassa postitoimipaikasta. Asianosaisen oikeusturva ei vaarantuisi, vaikka kuulemisen tiedoksianto tapahtuisi tavallisena tiedoksiantona kirjeitse. Myös päätökset annetaan etuusasioissa asianosaiselle tiedoksi tavallisena tiedoksiantona kirjeellä. Jos asianosainen antaa vastineensa vasta kuulemiselle varatun määräajan jälkeen, selvitys voidaan silti ottaa huomioon, jos muutoksenhakuelin ei ole vielä tehnyt ratkaisua asiassa. Mikäli muutoksenhakulautakunta poistaa vakuutuslaitoksen päätöksen, asia palautuu vakuutuslaitokseen uudelleen ratkaistavaksi ja näin annettuun vakuutuslaitoksen päätökseen asianosainen voi halutessaan hakea muutosta. Etuuslaeissa on lisäksi, myös säännökset lainvoimaisen päätöksen oikaisemisesta uuden selvityksen johdosta asianosaisen eduksi.

Asian uudelleen ratkaiseminen takautuvasti myönnetyn muun etuuden tai korvauksen johdosta

Ehdotettuihin sosiaaliturvan etuuslakeihin lisättäisiin kokonaan uusi pykälä koskien asian uudelleen ratkaisemista, kun etuuden saajalle on päätöksen antamisen jälkeen takautuvasti myönnetty muu etuus tai korvaus, joka etuuslain mukaan kokonaan estää tai vähentää etuutta. Säännöstä sovellettaisiin myös, jos etuuden saajalle on annettu päätös, joka sisältää etuuden tai korvauksen takautuvan korotuksen. Ehdotettu säännös koskisi tilannetta, jossa takautuva etuus ajoittuu etuuden alkamisajankohtaan tai sitä edeltävään aikaan. Vakuutuslaitos voisi tällaisessa tilanteessa ratkaista lainvoimaisen asian tältä osin uudelleen ilman asianosaisen suostumusta tai lainvoimaisen päätöksen poistomenettelyä. Asian uudelleen ratkaiseminen edellyttäisi aina uuden valituskelpoisen päätöksen antamista.

Tavanomaisin tilanne, jossa ehdotettu menettely tulisi sovellettavaksi, syntyy, kun ensisijaista etuutta koskevan muutoksenhaun myötä etuuden saajalle myönnetään takautuva muu etuus tai korvaus, joka etuuslain perusteella suoraan kokonaan estää etuuden tai vähentää etuuden määrää.

Säännösten soveltamisalaan eivät kuuluisi niin sanotut jälkiseikkatilanteet eivätkä tilanteet, joissa on kysymys sellaisista takautuvasti myönnetyistä etuuksista tai korvauksista, joista tieto on ollut vakuutuslaitoksen saatavilla jo päätöstä tehdessä. Jälkiseikkatilanteissa kysymykseen tulisivat etuuden tarkistaminen tai lakkauttaminen etuuslain säännösten mukaisesti. Asian uudelleen ratkaiseminen niissä tilanteissa, joissa tieto takautuvasta etuudesta tai korvauksesta on ollut vakuutuslaitoksen saatavilla jo päätöstä tehtäessä, olisi mahdollista asianosaisen suostumuksella tai poistomenettelyn kautta.

Asianosaisen kuulemisesta säädetään yleisesti hallintolain 34 §:ssä. Sen pääsäännön mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Lain 2 momentissa on lueteltu tilanteet, jolloin kuuleminen voidaan jättää toimittamatta. Sen 5-kohdan mukaan kuuleminen voidaan jättää toimittamatta silloin, kun hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Hallintolain perusteluissa todetaan, että kuulluksi tulemisen oikeutta on perinteisesti pidetty oikeusturvaa edistävänä periaatteena. Tämän ohella kuulemisen on katsottu korostavan asianosaisasemaan olennaisesti liittyvää yksilön vaikuttamismahdollisuutta. Edelleen asianosaisen kuuleminen palvelee myös asian selvittämistä. Näin kuulemisvelvollisuus edistää viranomaistoiminnan tasapuolisuutta ja asioiden käsittelyn huolellisuutta.

Asianosaisen kuulemista ehdotettujen säännösten tarkoittamissa tilanteissa voidaan pitää tarpeettomana, koska etuuden tai korvauksen huomioonottamisessa vakuutuslaitoksella ei ole harkintavaltaa. Tästä syystä asianosaisen kuuleminen näissä tilanteissa jäisi vain muodollisuudeksi, joka pitkittäisi asian käsittelyä eikä aidosti edistäisi asianosaisen oikeusturvaa. Valtaosassa tapauksia takautuvasti maksetun etuuden tai korvauksen johdosta asianosaiselle syntynyt liikamaksu peritään regressinä takaisin takautuvaa etuutta maksaneelta toiselta vakuutuslaitokselta. Näissä tilanteissa asianosainen saa tiedon etuuksien yhteensovituksesta jo takautuvaa etuutta myöntäneen vakuutuslaitoksen päätöksessä. Asianosainen voi myös valittaa normaalein muutoksenhakukeinoin takautuvaa etuutta myöntäneen vakuutuslaitoksen päätöksestä. Asianosainen voi niin ikään valittaa päätöksestä, jolla etuusasia on ratkaistu uudelleen.

Käytännössä asianosainen jo etuutta hakiessaan ilmoittaa, jos hän on hakenut vastaavaa etuutta tai korvausta myös muualta. Tällöin vakuutuslaitos yleensä ilmoittaa asianosaiselle päätöksessään mahdollisen takautuvan etuuden vaikutuksesta jo myönnettyyn etuuteen. Valtaosassa etuuksia asianosainen on myös lain perusteella velvoitettu ilmoittamaan vakuutuslaitokselle sellaisista olosuhteiden muutoksista, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa saada etuutta tai etuuden määrään. Asianosaisella voidaan näin olettaa olevan vähintään yleisen tason tieto etukäteen etuuksien yhteensovituksesta.

Niissä takautuvasti myönnetyn etuuden tai korvauksen tilanteissa, joissa takaisinperittävää syntyy asianosaiselta itseltään, asianosaista on tarpeen kuulla. Takaisinperintä on kuitenkin oma prosessinsa ja käynnistyy vasta, kun etuuspäätös on ensin asianmukaisesti ratkaistu uudelleen. Takaisinperintäprosessissa asianosaista kuullaan normaalisti ja asiassa annetaan valituskelpoinen päätös. Takaisinperittävää asianosaiselta itseltään saattaa syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa toiselta vakuutuslaitokselta regressinä saatava määrä ei kokonaan kata syntynyttä liikamaksua. Jos näissä tilanteissa asianosaista kuultaisiin jo asiaa uudelleen ratkaistaessa, pitkittäisi se asian kokonaiskäsittelyaikaa ja kasvattaisi omalta osaltaan asianosaiselta itseltään takaisinperittävän osuuden määrää.

Ehdotettu uusi säännös sijaitsisi sairausvakuutuslain 17 luvun uudessa 3 a §:ssä, työttömyysturvalain 12 luvun uudessa 4 a §:ssä, aikuiskoulutustuesta annetun lain uudessa 23 a §:ssä, asumistukilain uudessa 21 b §:ssä, opintotukilain uudessa 30 b §:sä, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain uudessa 57 a §:ssä, vammaisetuuksista annetun lain uudessa 41 a §:ssä, työntekijän eläkelain uudessa 140 a §:ssä, yrittäjän eläkelain uudessa 136 a §:ssä, merimieseläkelain uudessa 137 a §:ssä, maatalousyrittäjän eläkelain uudessa 113 a §:ssä, kunnalliseen eläkelain uudessa 163 §:ssä sekä maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain 60 §:n uudessa 4 momentissa.

Kunnallinen eläkelaitos huolehtii vuoden 2011 alusta valtion eläketurvan toimeenpanosta. Eläkepäätökset annetaan soveltaen valtion eläkelakia, mutta eläkepäätöksiin haetaan muutosta kunnallisen eläkelain muutoksenhakusäännöksiä soveltaen. Siksi ehdotettu uusi säännös myös valtion eläkelain mukaisten päätösten osalta sijaitsisi kunnallisen eläkelain uudessa 163 §:ssä.

Kunnallisen eläkelain 164 §:ään tehtäisiin myös tekninen muutos poistamalla pykälässä mainittu hallintolain säädösnumero, koska säädösnumero tulee mainituksi ehdotetussa uudessa 163 §:ssä.

Lainvoimaisen päätöksen poistaminen

Esityksessä ehdotetaan, että valitusoikeudesta muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamaan päätökseen luovutaan. Selvyyden vuoksi valituskielto todettaisiin nimenomaisesti ehdotettujen lakien lainvoimaisen päätöksen poistamista koskevissa säännöksissä. Nimenomaisella maininnalla suljettaisiin pois mahdollisuus valittaa päätöksestä etuuslain muutoksenhakuoikeutta koskevan yleissäännöksen nojalla. Nykyisin valitusoikeudesta muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamaan päätökseen on nimenomaisesti säädetty etuuslakien lainvoimaisen päätöksen poistamista koskevassa säännöksessä. Opintotukilaissa, kunnallisessa eläkelaissa ja valtion eläkelaissa valitusoikeudesta ei ole nimenomaisesti säädetty poistoa koskevassa säännöksessä, vaan oikeus hakea muutosta perustuu lakien muutoksenhakua koskeviin yleissäännöksiin.

Muutoksilla lyhennettäisiin merkittävästi etuusasian kokonaiskäsittelyaikaa. Sosiaalivakuutusetuuksissa on kysymys vakuutetun toimeentuloturvaa koskevasta asiasta, jolloin asian joutuisalla käsittelyllä on merkitystä. Asianosaisen oikeusturvan kannalta keskeistä on, että hän saa etuusasiassa aina uuden valituskelpoisen päätöksen. Jos muutoksenhakulautakunta poistaa vakuutuslaitoksen lainvoimaisen päätöksen, asian palautuu laitokselle uudelleen ratkaistavaksi. Vakuutuslaitoksen on tällöin annettava asiassa uusi päätös, josta asianosainen voi halutessaan valittaa normaalein muutoksenhakukeinoin. Jos muutoksenhakulautakunta hylkää asianosaisen itsensä tekemän poistohakemuksen, vakuutuslaitoksen asiassa antama päätös jää voimaan. Asianosaisella on kuitenkin etuuslakien mukaan oikeus aina saada asia uudelleen tutkittavaksi, mikäli asiassa ilmenee uutta selvitystä. Asianosaisella on myös oikeus hakea muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksen poistoa vakuutusoikeudelta.

Muutos tarkoittaa samalla, että myöskään vakuutuslaitoksella ei jatkossa olisi valitusoikeutta, mikäli muutoksenhakulautakunta hylkää vakuutuslaitoksen poistohakemuksen tai hyväksyy asianosaisen poistohakemuksen. Vakuutuslaitoksella on kuitenkin asianosaisen tapaan edelleen oikeus hakea muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksen poistoa vakuutusoikeudelta.

Esityksessä ehdotetaan myös, että ehdotettujen etuuslakien lainvoimaisen päätöksen poistamista koskevaan pykälään lisättäisiin uusi momentti, jonka mukaan kuulemisen tiedoksianto päätöksen poistamista koskevassa asiassa toimitettaisiin tiedoksi siten kuin hallintolain 59 §:ssä säädetään. Tiedoksianto toimitettaisiin näin postitse kirjeellä. Vastaanottajan katsottaisiin saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Viranomaisen tietoon asia katsottaisiin kuitenkin tulleen kirjeen saapumispäivänä.

Opintotukilain päätöksen poistamista koskevaan 31 §:ään sen 1 ja 2 momentteihin lisättäisiin säännös, jonka mukaan opintotuen muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden tulee varata asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Säännös vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä ja muiden etuuslakien voimassaolevia säännöksiä.

Valitusoikeuden poistoa ja kuulemisen tiedoksiantoa koskevat muutokset tehtäisiin sairausvakuutuslain 17 luvun 4 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, työttömyysturvalain 12 luvun 7 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 7 momentti, aikuiskoulutustuesta annetun lain 25 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, asumistukilain 22 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 58 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, vammaisetuuksista annetun lain 42 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti, työntekijän eläkelain 140 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti, yrittäjän eläkelain 136 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti, merimieseläkelain 137 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti, maatalousyrittäjän eläkelain 113 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti sekä kunnallisen eläkelain 162 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti. Opintotukilain osalta muutokset tehtäisiin 31 §:n 1 ja 2 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti.

Asian uudelleen ratkaiseminen takautuvasti myönnetyn muun etuuden tai korvauksen johdosta

Ehdotuksessa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 41 §:ään, kansaneläkelain 83 §:ään ja takuueläkkeestä annetun lain 30 §:ään tehtäisiin muutokset, jotta säännökset olisivat yhdenmukaiset kohdassa 1.1 esitettyjen lakiehdotusten 1—13 kanssa. Pykäliin tehtävin muutoksin vakuutuslaitos voisi takautuvan etuuden tai korvauksen tultua myönnetyksi asianosaiselle, ratkaista asian uudelleen ilman asianosaisen suostumusta tai päätöksen poistamista. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisi edelleen tilanne, jossa etuutta tai korvausta takautuvasti korotetaan. Samalla lakien asianomaisen pykälän otsikko yhdenmukaistettaisiin vastaamaan edellä lakiehdotusten 1—13 pykäläotsikoita.

Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 41 §:ään lisättäisiin myös viittaus kansaneläkelain 22 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään kansaneläkkeen määrää laskettaessa tulona huomioon otettavasta ulkomailta maksettavasta jatkuvasta eläkkeestä tai korvauksesta. Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 41 §:ään lisättäisiin lisäksi säännös siitä, että Kansaneläkelaitos voisi ilman asianosaisen suostumusta tai poistomenettelyä ratkaista asian uudelleen myös silloin, jos asumistuen saajalle on takautuvasti myönnetty asumistukilain mukainen asumistuki, joka eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 8 §:n 5 momentin perusteella on asumistuen myöntämisen estävä etuus.

Lainvoimaisen päätöksen poistaminen

Esityksessä ehdotetaan, että edellä kohdassa 1.1. lakiehdotuksia 1—13 koskevat muutokset valitusoikeudesta muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamaan päätökseen sekä kuulemisen tiedoksiannosta poistoasiassa tehtäisiin vastaavin perustein ja vastaavalla tavalla myös eläkkeensaajan asumistuesta annettuun lakiin, kansaneläkelakiin sekä takuueläkkeestä annettuun lakiin. Muutokset tehtäisiin eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 42 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti, kansaneläkelain 84 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti sekä takuueläkkeestä annetun lain 31 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti.

Lainvoimaisen päätöksen poistaminen

Esityksessä ehdotetaan, että edellä kohdassa 1.1. lakiehdotuksia 1—13 koskevat muutokset valitusoikeudesta muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamaan päätökseen sekä kuulemisen tiedoksiannosta poistoasiassa tehtäisiin vastaavin perustein ja vastaavalla tavalla myös lakiehdotuksiin 17—25.

Muutokset tehtäisiin valtion eläkelain (1295/2006) 174 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 4 momentti, sotilasavustuslain (781/1993) 21 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 14 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, äitiysavustuslain (477/1993) 13 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, lapsilisälain (796/1992) 15 c §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti, elatustukilain (580/2008) 33 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 5 momentti, vammaisten henkilöiden tulkkauksesta annetun lain (133/2010) 22 §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 4 momentti, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) 22 c §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti sekä tapaturmavakuutuslain (608/1948) 53 d §:n 1 momenttiin ja lisäämällä pykälään uusi 6 momentti.