HE 106/2010

1Nykytila

Suomen ja Kiinan välillä on tällä hetkellä voimassa Suomen tasavallan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen välillä Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 1986 tehty sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 62/1987), jota on muutettu Helsingissä 11 päivänä syyskuuta 1995 tehdyllä pöytäkirjalla (SopS 38/1998). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1988 toimitetussa verotuksessa ja pöytäkirjaa vuodelta 1999 toimitetussa verotuksessa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla, OECD:n malliverosopimuksessa ja verotietojenvaihdossa tapahtuneen kehityksen johdosta on Kiinan kanssa voimassa olevaa verosopimusta pidettävä vanhentuneena ja siten tarkistusta kaipaavana. Lisäksi on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sekä Suomen että verolainsäädäntöön tehty olennaisia muutoksia. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Kiinan kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

2Asian valmistelu

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Pekingissä elokuussa 2009 ja maaliskuussa 2010, jolloin neuvottelujen päätteeksi valmistui englanninkielinen sopimusluonnos.

Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu sähköpostitse.

Sopimus allekirjoitettiin Pekingissä 25 päivänä toukokuuta 2010.

Sopimus pääasiallisesti noudattaa OECD:n laatimaa malliverosopimusta. Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa kiinteän toimipaikan ja itsenäisen ammatinharjoittamisen tuottaman tulon, koron, rojaltin, luovutusvoiton, eläkkeen ja muun tulon verottamista. Poikkeamat merkitsevät sitä, että sille sopimusvaltiolle, josta tulo kertyy, on annettu laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimuksessa.

Molemmat valtiot soveltavat hyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa.

3Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Suoran osingon lähdeverokanta alenee 10 prosentista 5 prosenttiin, mikä on sopimuksen taloudellisesti merkittävin seuraus. Tämän mukaisesti Kiinaan maksettavasta suorasta osingosta Suomessa saatava lähdeverotuottokin alenee. Lähdeverokannan aleneminen Kiinassa on Suomen verotuottojen kannalta vailla merkitystä, koska suora osinko on Suomessa verovapaa. Alempi lähdeverokanta kuitenkin lisää suomalaisten yritysten kassavirtaa.

Portfolio-osingon lähdeverokanta pysyy 10 prosentissa. Se lähdeveron määrä, joka Suomen on Kiinasta Suomeen kertyvästä portfolio-osingosta kannetun Kiinan lähdeveron vuoksi osingosta Suomessa kannettavasta verosta vähennettävä, ei siis tästä syystä muutu. Suomesta Kiinaan maksettavan portfolio-osingon verotus ei myöskään muutu.

Koron lähdeverokanta pysyy 10 prosentissa. Koron lähdeverolla on tosiasiallisesti merkitystä vain Kiinalle, koska Suomi ei kansallisen tuloverolainsäädäntönsä mukaan kanna ulkomaille maksetusta korosta lähdeveroa eikä lähdeverokannan muutoksella siis ole vaikutusta Suomen lähdeverotuottoihin. Kun Kiinasta Suomeen maksettavasta korosta kannettavan Kiinan lähdeveron verokanta ei muutu, ei muutu myöskään sen verokuluna pidettävä Kiinan lähdeveron määrä, joka Suomen on vähennettävä korosta maksettavasta Suomen verosta.

Rojaltin verokanta ei muutu.

Vuonna 2009 Suomesta maksettiin Kiinaan osinkoa hallintarekisterissä olevien osakkeiden perusteella 797 258 euroa, josta kannettiin lähdeveroa 79 923 euroa. Muun osingon määrä oli 475 403 euroa ja siitä kannetun lähdeveron määrä 45 258 euroa. Korkoa, joka sinänsä on lähdeverovapaata, maksettiin yhteensä 336 135 euroa. Rojaltia maksettiin 3 080 354 euroa, josta kannettiin lähdeveroa 3 567 euroa.

Kun otetaan huomioon verojen suuruusluokka ja se, että lähdeverokannan aleneminen koskee vain osinkoa ja silloinkin vain suoraa osinkoa, voidaan arvioida, ettei esityksellä ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

1Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.

Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 24 artiklan määräykset ja tietojen vaihtamista koskevan 26 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Artiklat ovat pääosin OECD:n mallisopimuksen mukaisia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10, 11 ja 12 artikla).

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siinä mainitaan myös valtio, paikallisviranomainen ja sopimuksen pöytäkirjan 1 kohdassa määritelty julkisyhteisö.

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa, on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta. Määritelmä vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.

Artikloissa 1—5 ei ole nykyiseen sopimukseen verrattuna merkittäviä muutoksia.

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta (4 kappale, joka vastaa nykyisen sopimuksen pöytäkirjan 2 kohtaa). Näin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimusta.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain se tulo, joka on luettava kuuluvaksi itse kiinteään toimipaikkaan (1 kappale). Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Kiinteän toimipaikan oikeutta vähentää kustannuksia on laajennettu, joten artiklan määräykset vastaavat nyt OECD:n malliverosopimuksen määräyksiä.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). Artiklaa ei ole muutettu merkittävästi ja artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimusta.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan osoittaa tapahtuneen. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

Artiklaa ei ole tehty muutettu ja artikla vastaa OECD:n mallisopimusta.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos kiinalaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (22 artiklan 2 kappaleen b kohta).

Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaan vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka suoraan omistaa vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. Muissa tapauksissa vero saa olla enintään 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Voimassa olevassa sopimuksessa verokanta on aina 10 prosenttia. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan mainittuja rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Artiklaan on lisätty sen määräysten hyväksikäyttöä estävä niin sanottu anti abuse määräys (7 kappale).

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artikla vastaa pääosin OECD:n mallisopimuksen 10 artiklaa.

11 artikla. Korosta voidaan sekä uuden että voimassa olevan sopimuksen mukaan verottaa kummassakin sopimusvaltiossa (1 ja 2 kappale). Koron verokanta sopimusvaltiossa, josta korko kertyy (lähdeverokanta), on kummassakin sopimuksessa 10 prosenttia kaikissa tapauksissa. Jos koron saaja on sopimusvaltio, sen keskuspankki tai paikallisviranomainen tai sopimusvaltion kokonaan omistama laitos, korko on kuitenkin verovapaa (3 kappale ja sopimuksen pöytäkirjan 2 kohta).

Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan 1 ja 2 kappaleissa olevia rajoituksia, jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan (5 kappale).

Artiklaan on lisätty sen määräysten hyväksikäyttöä estävä niin sanottu anti abuse määräys (8 kappale).

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juuri mitään käytännön merkitystä, koska rajoitetusti verovelvollisen on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 11 artiklaa tai sen kommentaareja.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. Rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero saa silloin olla enintään 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä, joten verokanta on sama kuin voimassa olevassa sopimuksessa. Teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käytöstä tai käyttöoikeudesta (leasing) saadusta rojaltista suoritettava vero ei (pöytäkirjan 3 kappale) kuitenkaan saa ylittää 10:tä prosenttia määrästä, joka on 70 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan 2 kappaleessa olevaa rajoitusta (4 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan.

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artiklaa ei ole muutettu muutoin kuin lisäämällä siihen sen määräysten hyväksikäyttöä estävä niin sanottu anti abuse määräys (7 kappale).

Artikla poikkeaa OECD:n malliverosopimuksesta, joka antaa rojaltin verottamisoikeuden vain rojaltin saajan asuinvaltiolle.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun osuuden luovutuksesta saatu myyntivoitto rinnastetaan kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatuun myyntivoittoon (4 kappale ja pöytäkirjan 4 kohta). Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, voidaan siis verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, toimipaikan tai paikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli toimipaikan tai paikan sijaintivaltiossa (2 kappale). Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä liikenteessä käytetyn laivan tai ilma-aluksen ja niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (3 kappale).

Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön osakkeiden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, jos voiton saajalla milloin tahansa tällaista luovutusta edeltävän 12 kuukauden ajanjakson aikana oli, välittömästi tai välillisesti, vähintään 25 prosentin osuus tämän yhtiön pääomasta (5 kappale). Määräyksellä on merkitystä vain Suomessa asuvan yhtiön omistaman kiinalaisen tyräyhtiön osakkeiden luovutuksessa, koska tuloverolain 10 §:n 1 momentin 10) kohdan mukaan osakkeiden tai osuuksien luovutuksen perusteella Suomesta saatua tuloa on vain se voitto, joka saadaan suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta Suomessa olevasta kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta. Artiklan 5 kappaleen määräys rajoittaa nykyisen 5 kappaleen määräystä, jossa ei ole aikarajaa eikä vähimmäisosuutta koskevaa edellytystä.

Voitosta, joka saadaan sellaisen omaisuuden luovutuksesta, jota ei tarkoiteta 1—5 kappaleessa, verotetaan vain luovuttajan asuinvaltiossa (6 kappale). Voimassa olevan sopimuksen mukaan tällaisesta voitosta voidaan verottaa sekä lähdevaltiossa että asuinvaltiossa, joten asuinvaltiolle annetaan uudessa sopimuksessa yksinomainen verottamisoikeus.

Nämä määräykset eivät 5—6 kappaletta lukuun ottamatta muuta voimassa olevaa sopimuksen vastaavia määräyksiä ja vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen 13 artiklan tai artiklan kommentaarin määräyksiä.

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa. Tulosta voidaan kuitenkin verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa, jos itsenäinen ammatinharjoittaja toimintansa harjoittamista varten oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa vähintään 183 päivää yhtäjaksoisen 12 kuukauden ajanjakson aikana tai hänellä on toimintansa harjoittamista varten siellä kiinteä paikka, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneisto. Veroa voidaan kantaa vain siitä tulon osasta, joka on luettava kuuluvaksi kiinteään paikkaan tai joka saadaan toiminnan harjoittamisesta aikana, jolloin henkilö oleskelee tässä toisessa valtiossa (1 kappale).

OECD:n mallisopimus ei enää sisällä 14 artiklaa. Itsenäinen ammatinharjoittaminen rinnastetaan liiketoimintaan ja siihen sovelletaan aina 7 artiklaa.

15—17 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät määräykset, jotka koskevat työtuloa (15 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla), ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin nykyisen sopimuksen, OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

18 artikla. Yksityiseen palvelukseen perustuvaa eläkettä ja muuta samanluonteista hyvitystä verotetaan artiklan mukaan vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa (1 kappale). Eläkkettä ja muuta samanlaista suoritusta, joka maksetaan sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön (esimerkiksi Suomen TEL-eläke) tai järjestelmän mukaan, voidaan kuitenkin verottaa tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappale). Voimassa olevan 18 artiklan 2 kappale antaa lähdevaltiolle yksinomaisen verotusoikeuden.

Määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

19 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa ja eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta eikä sisällä merkittäviä muutoksia.

20 artikla. Sopimuksen 20 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta.

Voimassa olevan sopimuksen 20 artikla koskee opettajia ja tutkijoita. Uuteen sopimukseen ei ole otettu tällaista artiklaa.

21 artikla. Tulosta, jota ei käsitellä 6—20 artiklassa, verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa (1 kappale). Jos tulo kertyy toisesta sopimusvaltiosta (lähdevaltio), tuloa voidaan kuitenkin 3 kappaleen mukaan verottaa myös tässä valtiossa.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 21 artiklaa 1 ja 2 kappaleen osalta.

22 artikla. Tämän artiklan mukaan kumpikin sopimusvaltio käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa päämenetelmänä hyvitysmenetelmää. Kiinaa koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat määräykset 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan Suomessa (sen ollessa asuinvaltio) myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Kiinassa (lähdevaltio). Suomessa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta Kiinassa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Hyvitysmenetelmää ei luonnollisestikaan sovelleta Suomessa silloin, kun osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräyksen nojalla.

Voimassa olevan sopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukaan Suomessa osingosta, korosta tai rojaltista kannettavasta verosta vähennetään eräissä tapauksissa myös sellainen Kiinan vero, jota ei ole tosiasiallisesti maksettu, mutta joka olisi ollut maksettava, jollei siitä olisi myönnetty verohelpotusta Kiinan talouskehityksen edistämistä koskevien määräysten mukaan (hyvitys fiktiivisen veron perusteella). Uuteen sopimukseen ei ole otettu tällaista artiklaa eikä sitä koskevia siirtymäsäännöksiä.

23 artikla. Artiklassa vahvistetaan se periaate, että sopimus ei vaikuta sopimusvaltioiden oikeuteen soveltaa sisäisiä veron välttämistä estäviä lakejaan ja toimenpiteitään, mikäli ne eivät aiheuta sopimuksen vastaista verotusta.

24―27 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (24 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (25 artikla), verotietojen vaihtamista (26 artikla) ja diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (27 artikla) koskevat määräykset. Syrjintäkielto ja tietojenvaihto koskevat kaikenlaatuisia veroja. Tietojenvaihtoartikla on OECD:n mallisopimuksen viimeisimmän laajan artiklan mukainen, ja myös muut artiklat vastaavat pääosin OECD:n mallisopimusta.

28 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

29 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

2Lakiehdotuksen perustelut

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Kiinan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

3Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi niistä ilmoituksista, joilla sopimusvaltiot ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset, on vastaanotettu. Voimaantulon jälkeen sopimusta sovelletaan kummassakin valtiossa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon verottamista koskevat 6—21 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 22 artikla sekä 23―27 artiklat (erityiset määräykset) sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Pekingissä 25 päivänä toukokuuta 2010 Suomen tasavallan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Pekingissä 25 päivänä toukokuuta 2010 Suomen tasavallan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.