HE 41/2006

1Johdanto

Huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) mukaan huoltovarmuuden turvaamiseksi kaikissa oloissa on luotava ja ylläpidettävä riittävä valmius hyödykkeiden tuottamiseksi sekä tuotannon, jakelun, kulutuksen ja ulkomaankaupan ohjaamiseksi. Suomen huoltovarmuus perustuu avoimiin ja toimiviin markkinoihin, laajaan ulkomaankauppaan ja kilpailukykyiseen kotimaiseen tuotantoon. Talouden luontaisen sopeutuvuuden tueksi tarvitaan eräitä varautumistoimenpiteitä, joilla valtiovalta varmistaa väestön toimeentulon, välttämättömän talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot erilaisissa vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Huoltovarmuuden yleisistä tavoitteista on annettu valtioneuvoston päätös keväällä 2002 (350/2002) . Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti huoltovarmuuden yleistavoitteena on keskeisten yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitäminen ja turvaaminen ensisijaisesti kansallisin voimavaroin ja järjestelyin. Uhkakuvissa viime vuosina tapahtuneet muutokset, lisääntynyt kansainvälinen yhteistyö sekä yhteiskunnan verkottuminen ja teknistyminen ovat vaikuttaneet myös huoltovarmuusalan tavoitteisiin ja sisältöön. Huoltovarmuuden keskeisimpänä tavoitteena on tällä hetkellä turvata poikkeusolojen ja normaaliaikojen vakavien häiriöiden varalta väestön ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta kriittisten tuotanto- ja palvelujärjestelmien toimivuus. Huoltovarmuusalan muutostekijöiden vuoksi riippuvaisuus kansainvälisistä tuotannontekijöistä on jatkuvasti kasvussa.

2Nykytila ja nykytilan arviointi

Huoltovarmuuden varmistaminen on Suomessa organisoitu kattavaksi yhteistyöverkostoksi, jossa ovat mukana talouselämän eri toimialat, hallinnon eri alat sekä toimialajärjestöt. Myös Suomen taloudellinen riippuvuus ulkomaailmasta on kasvanut tietotekniikassa, taloudessa, tuotannossa ja jakelussa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kansainvälistyneen ja verkottuneen toimintaympäristön myötä uhkamalleissa on tapahtunut muutoksia ja huoltovarmuusalan kansainvälinen yhteistyö on saanut varautumisessa tärkeän aseman. Se on muodostumassa yhä keskeisemmäksi keinoksi kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa. Tutustuminen eri maiden varautumisjärjestelmiin ja muu kansainvälinen toiminta tukee verkottumista huoltovarmuuden eri tavoitealoilla, luomalla kaikkia osapuolia hyödyntäviä yhteyksiä. Lisäksi Suomen liittyminen aktiiviseksi jäseneksi monikansallisiin yhteistyöorganisaatioihin on lisännyt kansainvälisen yhteistyön onnistumisen merkitystä myös huoltovarmuuden alalla.

Kehityksen seurauksena useat Euroopan maat ovat tehneet keskinäisiä sopimuksia huoltovarmuutensa turvaamiseksi tietyillä aloilla. Suomi on kulkenut tässä kehityksessä eturivissä solmiessaan laaja-alaisen huoltovarmuussopimuksen Ruotsin kanssa vuonna 1992. Tämän jälkeen on tehty myös kaikkien Pohjoismaiden keskinäisiä sopimuksia tietyillä aloilla. Esimerkiksi vuonna 2001 tehtiin puolustusmateriaalialan yhteistyötä koskeva puitesopimus ja vuonna 2002 yhteispohjoismainen terveydenhuollon varautumisen puitesopimus. Myös Pohjoismaiden yhteisten sähkömarkkinoiden huoltovarmuuden edistämiseksi on solmittu keskinäinen sopimus. Nyt solmittu puitesopimus Suomen ja Norjan välillä täydentää näiden huoltovarmuussopimusten verkostoa.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen Suomen tasavallan hallituksen ja Norjan kuningaskunnan hallituksen väliselle sopimukselle tavaroiden ja palvelujen vaihdon ylläpitämisestä sota- ja kriisitilanteissa. Esitys sisältää myös ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4Esityksen vaikutukset

Verkostotalouden kehittyessä huoltovarmuusalan kahdenvälinen ja muu kansainvälinen yhteistyö parantaa omalta osaltaan Suomen kansallisen huoltovarmuuden turvaamista. Sopimus täydentää kansallisia huoltovarmuustoimenpiteitä ja parantaa maamme huoltovarmuutta mahdollisissa kriisitilanteissa. Samalla Suomen huoltovarmuudesta vastaaville viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus alan kokemusten vaihtoon ja muuhun yhteistyöhön normaalioloissa. Vielä pitkään aikaan kansainvälinen yhteistyö ei kuitenkaan korvaa kansallisia huoltovarmuustoimenpiteitä eikä eräillä keskeisillä aloilla huoltovarmuutta ole mahdollistakaan turvata kuin pääosin kansallisin toimenpitein.

5Asian valmistelu

Hallituksen ulkoasiainvaliokunta lausui vuonna 1992 Ruotsin kanssa solmittua huoltovarmuussopimusta käsitellessään, että on tarpeen käynnistää valmistelut vastaavan sopimuksen aikaansaamiseksi myös Norjan kanssa. Tämän jälkeen Huoltovarmuuskeskus Suomessa sekä Norjan Siviilipuolustuksen direktoraatti ja elinkeinoministeriö kartoittivat sopimuksen solmimisen huoltovarmuudellisia edellytyksiä.

Varsinaiset sopimusneuvottelut käynnistyivät Suomen aloitteesta vuonna 1998. Tavoitteena Norjan kanssa on ollut saada aikaan Suomen ja Ruotsin välisen huoltovarmuussopimuksen kaltainen järjestely. Neuvottelut saatiin päätökseen lokakuussa 2000, jolloin sopimuspuolet parafoivat englanninkielisen sopimustekstin. Tämän jälkeen molemmat osapuolet ovat laatineet sopimuksesta suomen- ja norjankieliset käännökset sekä tehneet tekstiin eräitä, lähinnä kielellisiä ja teknisiä tarkennuksia. Keskusteluja on kuitenkin käyty vielä Suomen Euroopan unionin (EU) jäsenyydestä, Norjan Pohjois-Atlantin liiton (NATO) jäsenyydestä sekä molempien maiden Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) jäsenyydestä johtuvien velvoitteiden ja sitoumusten suhteesta huoltovarmuussopimukseen. Tarkennusten jälkeen sopimusteksti on ollut lausuntokierroksella osapuolten viranomaisissa.

Sopimus allekirjoitettiin ulkoasiainministereiden tapaamisen yhteydessä Oslossa 14 päivänä huhtikuuta 2005. Hallituksen esitys on laadittu kauppa- ja teollisuusministeriössä.

1Suomen hallituksen ja Norjan hallituksen välinen sopimus tavaroiden ja palvelujen vaihdon ylläpitämisestä sota- ja kriisitilanteissa

Johdanto. Sopimuksen johdannossa todetaan sopimuspuolet. Johdannossa myös viitataan puitesopimuksen sisällön kannalta keskeisiin sopimuspuolten aiempiin kansainvälisiin velvoitteisiin ja sitoumuksiin, jotka ovat seurausta Suomen Euroopan unionin (EU) jäsenyydestä, Norjan Pohjois-Atlantin liiton (NATO) jäsenyydestä sekä molempien maiden Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) jäsenyydestä.

1 artikla. Sopimus tavaroiden ja palvelujen vaihdon ylläpitämisestä sota- ja kriisitilanteissa Suomen ja Norjan välillä on luonteeltaan puitesopimus, joka sisältää yhteistyöperiaatteet ja menettelytavat poikkeusolojen varalta. Artiklan mukaan sopimuksen tarkoituksena on turvata sopimuspuolten välinen kauppa mahdollisimman normaalina Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 123 artiklan c kohdan mukaisissa sota- ja kriisitilanteissa.

2 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet pidättäytyvät määräämästä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 123 artiklan c kohdan mukaisia rajoituksia siltä osin kuin nämä rajoitukset voivat estää sopimuspuolten välistä kauppaa.

3 artikla. Artiklan mukaan sota- ja kriisitilanteiden varalta sopimuspuolet voivat sopia yhteisistä valmiustoimista, mukaan lukien velvoitteet toimittaa tiettyjä tavaroita ja palveluja. Alakohtaiset sopimukset, joiden tulee perustua vastavuoroisuuteen ja velvoitteiden tasapainoon, voidaan liittää pöytäkirjoina itse pääsopimukseen. Alakohtaisista sopimuksista johtuvat velvoitteet tulee ottaa huomioon kansallisessa valmiussuunnittelussa.

4 artikla. Artikla sisältää pakottaviin turvallisuuspoliittisiin syihin tai huoltovarmuustarpeisiin perustuvan poikkeusmahdollisuuden. Sopimuspuolet voivat erityisten valmiustoimien varalta määrätä yksittäisiä tuotteita koskevia rajoituksia neuvoteltuaan ensin asiasta toisen sopimuspuolen kanssa. Toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja mahdollisimman vähän kauppaa estäviä. Euroopan unionin, Pohjois-Atlantin liiton, Kansainvälisen energiajärjestön tai kansainvälisen rauhan ylläpitämistä koskevat velvoitteet voivat syrjäyttää sopimuksen ja sen pöytäkirjat.

5 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo komitea, johon kummankin sopimuspuolen hallitukset nimittävät edustajat. Valvontakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa vuorotellen kummassakin maassa.

6 artikla. Sopimuksen päätekstiä voidaan sopimuspuolten yhteisellä suostumuksella muuttaa samoin kuin solmia tai muuttaa 3 artiklan mukaisia alakohtaisia sopimuksia. Sopimuspuolet kokoontuvat mahdollisimman pian arvioimaan sopimuksen muutostarpeita, mikäli Euroopan unioni tai Pohjois-Atlantin liitto ottavat käyttöön poikkeustilojen käsittelemiseksi tarkoitettuja yhteistyöjärjestelyjä.

7 artikla. Artiklan mukaan valvontakomitea käsittelee sopimuspuolten väliset riidat ja sopimusta koskevat tulkintaerimielisyydet. Neuvottelut käydään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi sopimuspuoli on pyytänyt neuvotteluja.

8 artikla. Artiklan sisältää määräykset voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut viimeisen tiedon hyväksymisestä.

9 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen voimassaoloaika on kymmenen vuotta. Sopimus jää voimaan aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, mikäli kumpikaan sopimuspuoli ei irtisano sopimusta vähintään kaksi vuotta ennen sen kymmenvuotisen voimassaolon päättymistä. Sopimuspuolet voivat yhteisellä suostumuksella irtisanoa sopimuksen päättyväksi heti.

2Lakiehdotuksen perustelut

Laki Suomen ja Norjan välillä tavaroiden ja palvelujen vaihdon ylläpitämisestä sota- ja kriisitilanteissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Suomen tasavallan hallituksen ja Norjan kuningaskunnan hallituksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakiehdotuksen 1 §:n mukaan lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona molemmat sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden valtiosääntöjen mukaiset edellytykset sopimuksen voimaantulolle on täytetty. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksia ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Norjan kanssa allekirjoitettu sopimus on luonteeltaan kansainvälinen, kahdenvälinen huoltovarmuussopimus. Huoltovarmuuden turvaamisesta on annettu Suomessa oma laki, jonka tarkoituksena on poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta turvata väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot ja niihin liittyvät tekniset järjestelmät. Sopimuksen 1—4 ja 7 artiklojen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi Oslossa 14 päivänä huhtikuuta 2005 Suomen tasavallan hallituksen ja Norjan kuningaskunnan hallituksen välillä tavaroiden ja palvelujen vaihdon ylläpitämisestä sota- ja kriisitilanteissa tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Oslossa 14 päivänä huhtikuuta 2005 Suomen tasavallan hallituksen ja Norjan kuningaskunnan hallituksen välillä tavaroiden ja palvelujen vaihdon ylläpitämisestä sota- ja kriisitilanteissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.