HE 100/2005

Yleistä

Ukraina on Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaista Suomen ja EU:n kannalta merkittävin kokonsa, maantieteellisen läheisyytensä sekä EU:n ja Venäjän suhdekehityksen näkökulmasta. Ukrainan kehitys ja suhde unioniin vaikuttaa keskeisesti naapuruus-politiikan onnistumiseen.

Ukrainan viimeaikaiset sisäpoliittiset muutokset ovat herättäneet toiveita siitä, että EU:n ja Ukrainan välisten suhteiden kehitys on mahdollista ohjata aikaisempaa selkeämmälle ja tavoitteellisemmalle pohjalle. Tämän toivotaan hyödyttävän sekä Euroopan unionia että Ukrainaa itseään ja tukevan maan mahdollisuuksia valita oma ulko- ja sisäpoliittinen linjansa. Ukrainalla on merkitystä myös kasvavana markkina-alueena.

Presidentti Viktor Jushtshenkon ja pääministeri Julia Timoshenkon johtaman hallituksen välittömänä tavoitteena on Ukrainan lähentyminen kohti eurooppalaisia arvoja ja standardeja. Pitkän tähtäimen tavoitteena on maan EU-jäsenyys. EU-politiikan lisäksi Ukraina keskittyy Venäjä-suhteiden kehittämiseen. Tavoite lähentymisestä NATO:on on myös agendalla, mutta jäsenyyskysymystä ei sen sisäpoliittisesta herkkyydestä johtuen haluta korostaa tässä vaiheessa.

Suomi on tukenut Ukrainan uuden halli-tuksen uudistuspyrkimyksiä, jotka tähtäävät läheisempään suhteeseen EU:n kanssa ja on kannustanut Ukrainaa toimeenpanemaan Euroopan Naapuruuspolitiikan sisältämät tavoitteet, joiden saavuttaminen edistää Ukrainan integraatiota Euroopan unioniin. Suomi tunnustaa Ukrainan eurooppalaisena maana, jolla on mahdollisuus hakea EU:n jäsenyyttä. Unionin jäsenyysedellytysten toteutuminen riippuu olennaisesti Ukrainasta itsestään.

Suomi kohdentaa jatkossa kahdenvälistä apuaan Ukrainalle Euroopan Naapuruuspo-litiikan (ENP) tavoitteiden mukaisesti. Suomi on tukenut Ukrainaa vuodesta 1997 lähtien noin 9,5 miljoonalla eurolla. Huomattava osa tästä on osoitettu Tshernobylin ydinvoimala-onnettomuuden jälkihoitoon.

Ukrainan talous

Ukrainan talous on herkkä ulkoisille vaihteluille, sillä Ukraina on energiavaroiltaan riippuvainen Venäjästä. Viennin voimistuminen Venäjän lisäksi myös Aasiassa nosti Ukrainan talouden kuitenkin voimakkaaseen kasvuun vuosituhannen vaihteessa. Talouskasvua tuki myös pyrkimys saada aikaan tuontia korvaavaa omavaraista tuotantoa. Maailman kauppajärjestöön (WTO) liittyminen on Ukrainan ulkopolitiikan prioriteetteja mutta sen liittymisprosessi seuraa Venäjän jalanjälkiä. Markkinatalousstatus pyritään myöntämään Ukrainalle heti, kun se on täyttänyt vaadittavat edellytykset.

Talouskasvulle välttämättömät rakenteelliset uudistukset ovat edenneet toivottua hitaammin. Yksityistämisen epävarmuus ja hitaus on yksi Ukrainan talouden heikkouksista. Keskisuurten ja suurten yritysten yksityistäminen on sujunut vaivalloisesti johtuen hallituksen ja parlamentin erimielisyyksistä. Parlamentin vastustus on ollut syynä myös maatalouden yksityistämisen hitauteen. Vuonna 2001 saatiin kuitenkin säädettyä maalaki, joka sallii maan myymisen viiden vuoden siirtymäajalla. Presidentin asetuksella hyväksyttiin kesällä 2003 ulkomainen maaomistus tietyin ehdoin. Yksityistäminen kärsii edelleen läpinäkyvyyden puutteesta ja sitä hankaloittaa erinäisten intressiryhmien painostus.

Ukraina on tilastojen mukaan yksi maailman korruptoituneimmista valtioista. Myös kaikkeen liiketoimintaan voimakkaasti vaikuttava korruptio haittaa talouskasvua esimerkiksi karkottamalla ulkomaisia investoijia. Harmaan talouden rooli Ukrainan talouselämässä on hallitseva, arvioista riippuen jopa yli puolet taloudesta. Tätä kuvaa myös se, että Ukrainan virallinen vuotuinen BKT henkeä kohti oli vuonna 2002 noin 800 dollaria, mutta ostovoimapariteettianalyysi osoittaa ukrainalaisten kuluttavan vuosittain keskimäärin 4 500 dollaria henkeä kohden.

Ukrainan investointi-ilmapiiriä pidetään heikkona, mistä on ollut seurauksena se, että ulkomaisten suorien sijoitusten määrä on vähäinen maan kokoon nähden. Jonkinasteista paranemista investointi-ilmapiirissä on ollut havaittavissa.

Suomen ja Ukrainan väliset kaupallis-taloudelliset suhteet

Ukraina on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani IVY -alueella Venäjän ja Kazakstanin jälkeen. Suomen ja Ukrainan välinen kauppavaihto vuonna 2003 oli puolestaan 255,6 miljoonaa euroa. Tästä 202,5 miljoonaa euroa oli Suomen vientiä Ukrainaan ja 53,1 miljoonaa euroa tuontia Ukrainasta. Kauppavaihto Ukrainan kanssa kasvoi voimakkaasti edellisvuodesta, jolloin se oli 214 miljoonaa euroa. Vaikka kauppatase on edelleen Suomelle huomattavan ylijäämäinen, onnistui Ukraina kuromaan kiinni eroa merkittävästi vuonna 2003. Vuonna 2002 Suomi vei Ukrainaan 88 miljoonan euron arvosta ja toi Ukrainasta 26 miljoonan euron arvosta.

Suomen viisi tärkeintä vientituoteryhmää Ukrainaan ovat paperiteollisuuden tuotteet, telekommunikaatioteollisuuden tuotteet, sähkölaitteet, teollisuuskoneet sekä maalit ja väriaineet. Ukrainasta tuodaan Suomeen rautaa ja terästä, metallimalmia, tekstiilejä, jalostamattomia muoveja ja orgaanisia kemikaaleja.

Ukrainan merkitys suomalaisyritysten vientikohteena on todennäköisesti kasvussa mikäli maan talouskasvu jatkuu voimakkaana (vuoden 2004 BKT:n kasvuennuste on yli 12 prosenttia). Kasvun tuoman kysynnän lisääntymisen antamien mahdollisuuksien ohella on muistettava, että suomalaistuotteilla on myös hyvä maine, osittain edelleen neuvostoajan perintönä. Kiovassa toimivat suomalaisyritykset myös tiedostavat tämän ja ovat tiivistäneet yhteistyötään korostaakseen suomalaista identiteettiään. Investointisuojasopimuksen nykyaikaistamisella pyritäänkin parantamaan sekä Ukrainassa jo olevien suomalaisyritysten että sinne sijoituksia harkitsevien yritysten toimintaedellytyksiä.

Suomella on voimassa investointisuojasopimukset 51 maan kanssa.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 7/2001), Ecuador (SopS 79/2001), Makedonia (SopS 21/2002), Tansania (SopS 94/2002), Kroatia (SopS 92/2002), El Salvador (SopS 11/2003), Intia (SopS 30/2003), Marokko (SopS 28/2003), Qatar (SopS 37/2003), Tunisia (SopS 52/2003), Iran (SopS 82/2004) Uruguay (SopS 84/2004) Kirgisia (SopS 163/2004) Azerbaidzhan (SopS 8/2005) Egypti (SopS 11/2005) sekä Namibia (SopS 42/2005)

Artiklat

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Mikään varallisuuden sijoitus- tai jälleensijoitusmuodon muutos ei vaikuta varallisuuden luonteeseen sijoituksena.

2 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat edistämään toistensa sijoittajien sijoituksia ja sallivat sijoitukset lakiensa ja määräystensä mukaisesti sekä myöntävät niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen ja jatkuvan suojan ja turvan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai mielivaltaisia toimenpiteitä.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoittajille ja näiden sijoituksille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin omille sijoittajilleen ja näiden sijoituksille tai suosituimman maan kohtelun sen mukaan, kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi. Toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin ei kohdisteta minkäänlaisia suoritusvaateita.

4 artikla. Artiklassa määritellään poikkeukset pääsääntönä olevasta suosituimmuuskohtelusta. Mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

5 artikla. Omaisuuden pakkolunastukselle tai kansallistamiselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Korvauksen saaja on oikeutettu saamaan korvaussummalle käyvän koron maksupäivään asti. Korvauksen saajalla on oikeus saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan häiriötilan johdosta. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on 2 kappaleen mukaan kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, jonka sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla näiden omaisuutta.

7 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille edellyttäen, että verovelvollisuuksista on huolehdittu. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan markkinaehtoiseen vaihtokurssiin. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa. Mikäli sopimuspuoli aiheuttaa siirron viivästymisen, siirtoon sisältyy kyseisen valuutan markkinakoron mukainen korko siitä päivästä alkaen, jona siirtoa on pyydetty, siirtopäivään saakka, ja kyseinen sopimuspuoli vastaa sen maksamisesta.

8 artikla. Artiklassa tunnustetaan sopimuspuolten oikeudet sijaantulijana vahinkojen korvaus-tapauksissa.

9 artikla. Artiklassa määritellään menettelytavat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisten riitojen ratkaisussa. Artiklan alussa todetaan neuvottelujen ensisijaisuus riitatilanteissa. Jos neuvottelut eivät kolmen kuukauden kuluessa johda ratkaisuun, voi sijoittaja viedä riidan isäntävaltion toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai välimiesmenettelyyn.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittaja voi viedä riidan sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ISID) välimiesmenettelyyn, menettelyyn ICSID: n ylimääräisten järjestelyjen mukaisesti, jos vain toinen sopimuspuoli on ICSID:n jäsen tai tilapäiseen välimiesoikeuteen, joka perustetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, elleivät osapuolet toisin sovi.

Sijoittaja, joka on saattanut riidan kansalliseen tuomioistuimeen, voi kuitenkin vielä saattaa sen jonkin tässä artiklassa mainitun välimiesoikeuden käsiteltäväksi, mikäli hän luopuu tapauksen ajamisesta kansallisessa oikeuden käynnissä ja vetää tapauksen pois ennen kuin kansallinen tuomioistuin on antanut tapauksen asiasisältöä koskevan tuomion. Sopimuspuolet sopivat, että välimiesmenettely toteutetaan kumman tahansa riidan osapuolen pyynnöstä sellaisessa valtiossa, joka on New Yorkin yleissopimuksen sopimuspuoli. Sopimuspuolet antavat suostumuksensa sille, että sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välinen riita saatetaan välimiesmenettelyyn yllä mainituin tavoin.

Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta missään vaiheessa välitysmenettelyä sijoittajan vastaisesti siihen, että tämä on saanut korvauksen kärsimästään vahingosta vakuutussopimuksen perusteella. Sopimuspuolet tunnustavat annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä täytäntöönpanon alueellaan.

10 artikla. Artikla koskee sopimuspuolten eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3 - 5 kappaleeseen.

11 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet kohtelevat lakiensa mukaisesti suotuisasti sijoituksiin liittyviä lupahakemuksia ja myöntävät luvat nopeasti. Sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään lainsäädäntönsä puitteissa sijoituksiin liittyvän avainhenkilöstön ja lähimpien perheenjäsentensä oleskelu- ja työluvat.

12 artikla. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu. Kumpikin sopimuspuoli noudattaa muita velvoitteita, joita sillä mahdollisesti on toisen sopimuspuolen sijoittajan yksittäisen sijoituksen osalta.

13 artikla. Artikla toteaa, että sopimuksella korvataan 30 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tullut Suomen tasavallan hallituksen ja Ukrainan hallituksen välinen sopimus sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojelusta.

Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan sekä tuleviin että sopimuksen voimassaolopäivänä olemassa oleviin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske riitoja, jotka ovat syntyneet, eikä sellaisia vaateita, jotka on ratkaistu ennen sopimuksen voimaantuloa.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat sopimuksen estämättä ryhtyä turvallisuuttaan tai etujaan suojeleviin toimenpiteisiin poikkeuksellisissa oloissa. Erityistoimenpiteet eivät saa olla mielivaltaisia tai syrjiviä.

15 artikla. Artikla sisältää määräykset noudatettavasta avoimuusperiaatteesta, jonka mukaan sopimuspuolet julkaisevat viipymättä kaikki toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin mahdollisesti vaikuttavat lait ja määräykset. Sopimus ei velvoita sopimuspuolia luovuttamaan luottamuksellisia, omistamiseen liittyviä, lainvalvontaa haittaavia tietoja sekä tietoja, joiden paljastaminen olisi ko. sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien oikeutettuja kaupallisia etuja.

16 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet konsultoivat sopimukseen liittyvistä asioista jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä erikseen sovittavalla tavalla.

17 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä.

Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on kaksikymmentä vuotta.

Voimaantullakseen sopimus edellyttää vielä eduskunnan hyväksymisen.

Vertailu Suomen mallisopimukseen

Sopimus vastaa lähes täydellisesti Suomen tämän hetkistä mallisopimusta. Erot mallisopimukseen ovat sanamuodollisia eikä niillä ole vaikutusta sopimuksen sisältöön.

Sopimuksen määritelmiä koskeva 1 artiklan 2 kappale viittaa mallisopimuksesta poiketen jälleensijoitettuihin tuottoihin. Mallisopimuksessa jälleensijoitetut tuotot listataan 1 artiklan kappaleessa 1.

Sopimuksen 1 artiklan 3 kappale ei määrittele mallisopimuksesta poiketen oikeushenkilöä, jonka pääasiallinen liiketoiminnan paikka on sopimuspuolen alueella.

Mallisopimuksesta poiketen pakkolunastuksia koskevan 5 artiklan kappale 1 ei viittaa kansainväliseen oikeuteen.

Menetysten korvaamista koskevan 6 artiklan 3 kappaletta ei ole mallisopimuksessa. Kappaleen mukaan sijoittajalla, jonka sijoituksille aiheutuu menetyksiä tämän artiklan mukaisesti, on oikeus saada tapauksensa kyseisen sopimuspuolen oikeusviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi sekä oikeus sijoitustensa arvonmääritykseen isäntäsopimuspuolen lainsäädännön ja tässä artiklassa mainittujen periaatteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen 9 artiklan määräyksiä. Tämä kappale on poistettu mallisopimuksesta merkityksettömänä koska 9 artiklan määräykset kattavat kappaleen tarkoituksen.

Sijoitusten ja sijoituksiin liittyvien siirtomaksujen vapaita siirtoja koskevan 7 artiklan 1 kappaleen e kohdassa ei mallisopimuksesta poiketen erikseen mainita 8 artiklaa, joka tunnustaa sopimuspuolten oikeudet sijaantulijana vahinkojen korvaus-tapauksissa. Tällä ei kuitenkaan ole sisällöllistä merkitystä koska kappale luettelee katteeseen erityisesti mutta ei kuitenkaan yksinomaan sisältyvät siirtomaksut.

Sopimuksen 9 artiklan 2 kappaleesta, jossa taataan sijoittajalle mahdollisuus valita sopivin välimiesmenettely sijoituksia koskevissa riidoissa sopimuspuolen kanssa, ei ole mallissopimuksesta poiketen yleistä viittausta mihin tahansa aikaisemmin hyväksyttyyn välimiesmenettelyyn. Sopimuksessa on viittaus välimiesmenettelyn perustamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, elleivät riidan osapuolet toisin sovi.

Sopimuksen 13 artiklan mukaan sopimuksella korvataan 30 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tullut Suomen tasavallan hallituksen ja Ukrainan hallituksen välinen sopimus sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojelusta.