HE 120/2004

2.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2.Kansainvälinen kehitys ja ulkomainen lainsäädäntö

2.3.Nykytilan arviointi

Suurin osa Suomen pinta- ja pohjavesistä on käyttökelpoisuudeltaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Jokien yleistilanne on heikompi kuin järvien. Merialueista Suomenlahti on rehevöitynyt voimakkaimmin. Pohjavesien laatu on yleensä hyvä, mutta paikoin huonontunut ihmisen toimintojen vaikutuksesta.

Tapauskohtaiseen harkintaan perustuva lupajärjestelmä on osoittautunut toimivaksi Suomessa. Lupajärjestelmän ulkopuolelle jäävän hajakuormituksen vähentämiseksi maa- ja metsätalouden vesiensuojelua on parannettu maatalouden ympäristötukijärjestelmällä ja metsätalouden rahoituspäätöksien vesiensuojeluehdoilla. Suomessa maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimenpiteiden painopiste on vesiensuojelussa. Parhaillaan meneillään olevan, vuoden 2006 loppuun jatkuvan ohjelmakauden tukisitoumukset on tehty viljelijöiden kanssa ja niitä toteutetaan. Haja-asutuksesta aiheutuvaa vesistökuormitusta vähennetään ympäristönsuojelulain nojalla talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen (542/2003) avulla. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen pohjavesimuodostumien tarkastelu, riskinarviointi ja suojelu toteutetaan kehittämällä kansallisia menettelyjä.

Suomi on toimeenpannut yhteisön säädökset kansallisesti muun muassa ympäristönsuojelulailla, luonnonsuojelulailla, terveydensuojelulailla, nitraattiasetuksella ja maatalouden ympäristötukijärjestelmällä. Myös vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan aineelliset velvoitteet on käytännössä pantu täytäntöön terveydensuojelulailla ja sen nojalla annetuilla säädöksillä.

Vesipolitiikan puitteista annettu direktiivi edellyttää vesienhoidon järjestämistä valuma-alueittain ja suunnittelun järjestämistä tällä alueella. Valuma-aluekohtaista vesientilan suunnittelua ei ole tehty Suomessa siten kuin direktiivi edellyttää. Direktiivi edellyttää myös vesienhoitoalueiden määrittelyä ja viranomaisyhteistyön järjestämistä alueilla. Suunnittelua varten vesien tilaa tulee tarkastella ottaen huomioon myös ekologisia tekijöitä, joita ei Suomessa ole aiemmin otettu huomioon vesien käyttökelpoisuusluokituksessa. Niin ikään vesien tilan arviointiin tulee mukaan uusia haitallisia aineita. Kansalaisten osallistumisella on tärkeä merkitys direktiivin suunnittelujärjestelmässä. Nykyinen suunnittelu ei tältäkään osin täytä direktiivin vaatimuksia.

Vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan täytäntöönpano on Suomessa toteutettu käytännössä terveydensuojelulain perusteella. Pöytäkirja edellyttää kuitenkin menettelyllisesti säänneltyä suunnittelujärjestelmää, johon myös kansalaiset voivat osallistua. Terveydensuojeluviranomaisten suunnittelujärjestelmä ei nykymuodossaan vastaa pöytäkirjan vaatimuksia.

4.1.Taloudelliset vaikutukset

4.2.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpano perustuisi olemassa olevaan hallintoon. Nimettävät vesienhoitoalueet olisivat tarpeen selvitysten, suunnittelun ja yhteistoiminnan järjestämiseksi. Ehdotuksen mukainen vesienhoidon järjestäminen olisi pääosin alueellisten ympäristökeskusten tehtävä. Alueelliset ympäristökeskukset tekisivät yhteistyötä keskenään ja alueen työvoima- ja elinkeinokeskusten, maakunnanliittojen, kuntien, metsäkeskusten, lääninhallitusten, vesihuoltolaitosten sekä alueen merkittävien teollisuusyritysten, elinkeinojen, järjestöjen, vesialueen omistajien sekä ympäristöjärjestöjen kanssa.

Tarvittavien tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpitäminen sekä kansallisten raporttien kokoaminen olisivat Suomen ympäristökeskuksen tehtäviä. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat ympäristökeskuksia ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta.

Vesienhoitosuunnitelmien laatimiseen tulevina vuosina arvion mukaan tarvittaisiin viidessä yhteensovittavassa ympäristökeskuksessa kussakin lisää kaksi henkilötyövuotta ja kahdeksassa muussa ympäristökeskuksessa tarvittaisiin kussakin yksi henkilötyövuosi eli yhteensä kahdeksantoista henkilötyövuotta. Tehtävät pyritään hoitamaan nykyistä henkilöstöä kohdentamalla.

4.3.Ympäristövaikutukset

Ehdotetulla lailla luotaisiin viranomaisten, eri toimijoiden sekä kansalaisten väliseen yhteistyöhön perustuva hallinnollinen järjestelmä, jonka puitteissa vesienhoidon suunnittelu tapahtuisi. Lain tavoitteena olisi direktiivin mukaisesti vesiensuojelun kehittäminen niin, että saavutettaisiin pintavesimuodostumien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila ja pohjavesimuodostumien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila vuoteen 2015 mennessä.

Vesimuodostumakohtaiset olosuhteet otettaisiin huomioon tavoitetta asetettaessa. Voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimetyillä pintavesillä tavoitteena on hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, josta direktiivissä käytetään ilmaisua hyvä ekologinen potentiaali. Ehdotuksessa rajatuin edellytyksin voidaan myös asettaa lievempiä tavoitteita tai jaksottaa toimenpiteet niin, että tavoite saavutetaan viimeistään vuoteen 2027 mennessä.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 19 päivältä maaliskuuta 1998 vesiensuojelun tavoitteissa vuoteen 2005 otettiin huomioon silloin EU:n toimielimissä käsiteltävänä oleva luonnos vesipolitiikan puitedirektiiviksi ja valtioneuvoston periaatepäätöksessä 26 päivältä huhtikuuta 2002 toimista Itämeren suojelemiseksi vastaavasti jo voimassa ollut puitedirektiivi. Näissä päätöksissä esitetyt tavoitteet edellyttävät vesiensuojelun tehostamista niillä alueilla, joilla on paljon vesiin vaikuttavaa, muuttavaa toimintaa. Tällaisia alueita on erityisesti Etelä-Suomen, Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen rannikolla.

Suomen ympäristökeskus on tehnyt väliarvion vesiensuojelun tavoiteohjelman toteutumisesta vuoden 2000 tilanteessa. Arvion mukaan vesiensuojelun toimenpiteet ovat edenneet pääosiltaan suunnitellulla tavalla, mutta erityisesti maatalouden ja metsätalouden vesiensuojelu ja haja-asutuksen jätevesien käsittely vaativat tehostamista.

Vesienhoitosuunnitelmaan liittyvässä toimenpideohjelmassa esitettäisiin ne toimenpiteet, jotka olisivat tarpeen vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen edellyttää likaantuneimmille alueille tulevien päästöjen edelleen vähentämistä.

4.4.Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Tavoitteena on, että vesienhoidon suunnittelu olisi avointa ja osallistuvaa. Alueellisen ympäristökeskuksen olisi vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä hoitosuunnitelman laatimisaikataulu ja sitä koskeva työohjelma kolme vuotta ennen hoitosuunnitelman alkamista. Kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelman alkamista olisi esitettävä yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä. Vuosi ennen hoitosuunnitelman alkamista olisi esitettävä hoitosuunnitelmaehdotus. Asiakirjat olisi pidettävä nähtävillä kunnissa ja ne olisi julkaistava myös sähköisesti. Kaikilla olisi mahdollisuus vaikuttaa vesienhoitosuunnitelman laatimiseen esittämällä siitä mielipiteensä valmistelun eri vaiheissa. Muutoksenhakuoikeus valtioneuvoston päätökseen vesienhoitosuunnitelmasta olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös saattaa vaikuttaa sekä rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelun tai luonnonsuojelun edistäminen ja jonka toiminta-aluetta vesienhoitosuunnitelma koskee.

5.1.Esityksen valmistelu

Asiaa on valmisteltu ympäristöministeriön 14 päivänä helmikuuta 2001 asettamassa laajapohjaisessa toimikunnassa. Toimikunnassa ovat olleet edustettuina ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, oikeusministeriö, ympäristölupavirastot, alueelliset ympäristökeskukset, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto, Suomen Kuntaliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Helsingin yliopisto ja korkein hallinto-oikeus. Toimikunta jätti mietintönsä ympäristöministeriölle 14 päivänä huhtikuuta 2004.

Vesipolitiikan puitedirektiivistä johtuvia muita muutostarpeita vesilain kannalta valmistelee oikeusministeriön 22 päivänä maaliskuuta 2000 asettama vesilain kokonaisuudistusta valmisteleva vesilakitoimikunta.

Ympäristöministeriö asetti 2 päivänä joulukuuta 1998 keskeisiä viranomaisia edustavan ohjausryhmän ohjaamaan puitedirektiivin toimeenpanon valmistelua. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon ohjausryhmä on kuullut sidosryhmiä asian valmistelun aikana.

Valmistelua varten on lisäksi asetettu useita asiantuntija- ja kokeiluryhmiä. Asiantuntijaryhmiä on asetettu kehittämään vesistöjen ekologisen tilan luokittelua, pohjavesien luokittelua ja seurantaa, rannikkovesien tyypittelyä, luokittelua ja seurantaa, tarkkailua ja vedenkäytön taloudellista analyysiä. Toimeenpanon kokeiluryhmät toimivat Vuoksen vesistöalueella ja Länsi-Suomen alueella. EU:n ohjeistuksen kokeilu tehdään Oulujoella.

Lakiehdotukset ovat olleet laajalla kommenttikierroksella. Kommentteja, joita saatiin yhteensä 48, tuli valtionhallinnosta, yhteisöiltä, tutkimuslaitoksilta sekä etujärjestöiltä. Lisäksi ehdotuksesta on järjestetty kuulemis- ja keskustelutilaisuus 5 päivänä maaliskuuta 2004. Kommentit ja kuulemistilaisuudessa esitetyt näkökohdat ja mielipiteet on pyritty ottamaan huomioon ehdotuksessa.

Ehdotetun lain nojalla annettavien asetusten valmistelutyö on aloitettu.

5.2.Vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan valmistelu

Aloite vesivaroja ja terveyttä koskevasta instrumentista syntyi Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksesta Euroopan ympäristö- ja terveyskomiteassa (EEHC) osana Euroopan ympäristö- ja terveysministereiden kolmannen konferenssin valmisteluprosessia. WHO:n Euroopan aluetoimistoa ja ECE:tä pyydettiin viemään ehdotusta eteenpäin tavoitteena valmistella joko suosituksia tai oikeudellisesti sitova asiakirja, jonka avulla voitaisiin ehkäistä, rajoittaa ja vähentää veden kautta leviävien sairauksien esiintymistä Euroopan alueella. Hallitustenväliset neuvottelut käynnistyivät vuonna 1998 Unkarin toimiessa puheenjohtajamaana.

Ensimmäisessä hallitustenvälisessä neuvottelussa helmikuussa 1998 pyrittiin ratkaisemaan asiakirjan oikeudellinen sitovuus. Neuvotteluissa WHO:n ja ECE:n jäsenvaltiot ja EY:n komissio päättivät ryhtyä valmistelemaan oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa eli pöytäkirjaa liittyen ECE:n sopimukseen maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta. Päätökseen vaikutti ratkaisevasti Itä-Euroopan maiden näkemys siitä, että vain sitovalla asiakirjalla voidaan edistää tilanteen parantumista. Sitova asiakirja osoittaa todellista sitoutumista ja on tärkeää myös kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen rahoituksen kannalta.

Pöytäkirjaluonnosta valmisteltiin vielä kahdessa hallitustenvälisessä kokouksessa vuoden 1998 aikana, minkä jälkeen ehdotus lopullisesti hyväksyttiin Lontoon konferenssia valmistelevassa hallitustenvälisessä korkean tason virkamieskokouksessa Sloveniassa helmikuussa 1999. Pöytäkirja hyväksyttiin ja avattiin allekirjoitettavaksi Euroopan ympäristö- ja terveysministerikonferenssissa Lontoossa 17 päivänä kesäkuuta 1999. Pöytäkirjan allekirjoitti Lontoon konferenssissa 35 maata.

Allekirjoittajamaiden ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 2000 Budapestissä. Kokouksessa keskityttiin suunnittelemaan ensimmäiseen osapuolikokoukseen valmistautumista ja siihen tarvittavaa työohjelmaa. Koska pöytäkirjan voimaanastumisen arvioitiin tapahtuvan aikaisintaan vuoden 2003 alkupuolella, valmistelutyötä teknisissä kysymyksissä sovittiin tehtävän ECE:n rajavesisopimuksen alaisessa vesi- ja terveystyöryhmässä pöytäkirjan voimaantuloon asti.

Vesi- ja terveystyöryhmä on kokoontunut kahdesti, marraskuussa 2001 ja lokakuussa 2002. Kokouksissa on käsitelty seuranta- ja varoitusjärjestelmien kehittämistä, raportointijärjestelmän luomista sekä vesisektoria että sairauksien esiintymistä koskien ja ennen kaikkea pöytäkirjan tavoitteissa edistymistä koskevaa raportointia varten. Myös pöytäkirjan noudattamisen valvontaan tarvittavaa mekanismia on kehitelty, samoin ei-osapuolten osallistumista koskevaa ohjetta ja pöytäkirjan työjärjestystä.

Allekirjoittajamaiden toinen kokous pidettiin heinäkuussa 2003. Kokouksessa tarkasteltiin ratifiointitilannetta sen arvioimiseksi, voidaanko pöytäkirjan olettaa astuvan voimaan riittävän ajoissa ennen kesäkuussa 2004 pidettävää kolmatta ympäristö- ja terveysministereiden konferenssia.

Kun 16 maata on ratifioinut pöytäkirjan, sihteeristö kutsuu nämä maat neuvotteluun, jossa sovitaan osapuolikokouksen järjestämisestä.

Pöytäkirjan ratifiointia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön, ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, ulkoasianministeriön ja oikeusministeriön yhteisessä työryhmässä, jossa mukana ovat olleet myös Kansanterveyslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen edustajat. Pöytäkirjan voimaansaattaminen on ollut lausunnolla yhdessä muun tämän hallituksen esityksen luonnoksen kanssa. Pöytäkirjan ratifioinnin osalta ei lausunnoissa ole esitetty huomautuksia.

Ahvenanmaan maakuntahallitukselle on lähetetty hallituksen esitysluonnos. Maakuntapäivien hyväksyminen Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n 2 momentin mukaisesti haetaan normaalissa järjestyksessä.

2.1.Laki vesienhoidon järjestämisestä

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Tarkoitus. Laissa säädettäisiin vesienhoidon järjestämiseksi tarvittavista toimista. Lain tarkoituksena olisi ennen muuta panna täytäntöön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin keskeiset velvoitteet vesienhoidon järjestämiseksi. Direktiivin mukaisesti laissa säädettäisiin vesienhoitoalueista ja niiden alueilla sijaitsevien alueellisten ympäristökeskusten yhteistyöstä, kansainvälisestä yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, vesien tilan yleisistä tavoitteista, vesien ominaispiirteiden tarkastelusta, luokittelusta sekä vesienhoidon suunnittelusta ja toimenpideohjelmista sekä kansalaisten osallistumisesta vesienhoidon järjestämiseen.

Vesienhoidolla tarkoitettaisiin laissa yleisesti pintavesien ja pohjavesien laadullisen ja määrällisen tilan ylläpitoon ja parantamiseen liittyvää suunnitelmallista viranomaistoimintaa. Laadullinen tila sisältäisi pintavesissä kemiallisen tilan lisäksi ekologisen tilan. Vesienhoitoon kuuluisi vesien käyttöintressien yhdennetty tarkastelu. Vesienhoidossa otettaisiin huomioon myös vesiluonnon suojelu, kestävä vesivarojen pitkän ajan suojeluun perustuvan vedenkäytön edistäminen, virkistyskäyttö, vesipalvelut ja niiden taloudellinen selvitys sekä tulvien ja kuivuuden vaikutusten lieventäminen siltä osin kuin nämä liittyvät vesien laatuun ja käyttökelpoisuuteen.

Lailla säädettäisiin vesienhoidon järjestämisestä luomalla vesienhoidolle puitteet, joissa toiminta tapahtuu. Lailla ei siten luotaisi uusia aineellisia velvoitteita toiminnan harjoittajille eikä kansalaisille. Lakiin sisältyisi valtuudet asetusten antamiseen.

Pykälän mukaan vesienhoidon eri toimien yleisenä tavoitteena olisi suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä siten, että pintavesien ja pohjavesien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoito vastaa siten perusteiltaan vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 1 artiklan tavoitteita.

Vaikka laki perustuisi lähtökohdiltaan yhteisölainsäädännön täytäntöönpanoon, järjestelyä sovellettaisiin kansalliseen vesiensuojeluun ja vesienhoidon suunnitteluun. Siten vesienhoidon järjestämiseen liittyviä selvityksiä hyödynnettäisiin muussa päätöksenteossa. Lisäksi lailla pantaisiin täytäntöön muita kansainvälisiin velvoitteisiin perustuvia järjestelyitä. Vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan edellyttämää yhteistoimintaa varten tarpeelliset kansalliset toimet toteutettaisiin osana vesienhoidon muuta järjestämistä.

Ehdotetun vesienhoidon järjestämisen yhteydessä kosteikkoja käsiteltäisiin vesipolitiikan puitedirektiivin tavoin vain niiltä osin, kuin ne ovat suoraan yhteydessä pintavesiekosysteemeihin tai pohjavesiin ja niiden suojelu on tarpeen osana vesiensuojelua.

2 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä, jotka poikkeavat yksityiskohdiltaan vesilain mukaisista määritelmistä.

Pykälän 1 kohdan mukaan pintavedellä tarkoitettaisiin veden peittämää aluetta. Tällaisia olisivat vesistöt ja pienet uomat, kuten norot ja ojat sekä rannikko- ja aluevedet. Pintavettä tarkasteltaisiin ekologisena kokonaisuutena. Pintavedellä tarkoitettaisiin myös sellaista osan aikaa veden peittämää aluetta, joka liittyy ekologiseen kokonaisuuteen. Tällaisia olisivat esimerkiksi luhta, tulvaniitty ja tulvametsä.

Määritelmä vastaisi muuten direktiivin 2 artiklan 1 kohdan määritelmää, mutta siihen ei sisältyisi jokisuiden vaihettumisalueita. Näitä ei mainittaisi erikseen, koska Itämeren murtovettä voidaan kokonaisuudessaan pitää vaihettumisalueena.

Pykälän 2 kohdan mukaan pohjavedellä tarkoitettaisiin vettä, joka on maan pinnan alla kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään. Määritelmä poikkeaisi sanamuodoltaan vesilain mukaisesta pohjaveden määritelmästä, mutta vastaisi pitkälti käytännössä omaksuttua tulkintaa. Määritelmä vastaisi direktiivin 2 artiklan 2 kohtaa.

Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin rannikkovesi siten, kuin se on määritelty direktiivin 2 artiklan 7 kohdassa lukuun ottamatta jokisuiden vaihettumisalueiden rajausta maan puolella. Jokisuussa tai suistossa rannikkovesi rajautuisi kohtaan, jossa veden biologiset ominaisuudet muuttuvat merellisiksi.

Pykälän 4 kohdan mukaan pintavesimuodostumalla tarkoitettaisiin pintaveden erillistä ja merkittävää osaa. Kohdan luetteloa on pidettävä esimerkkiluettelona. Tarkastelu kohdennettaisiin vain direktiivin tavoitteiden kannalta erillisiksi ja merkittäviksi katsottaviin pintavesiin. Määritelmä vastaisi direktiivin 2 artiklan 10 kohtaa. Pintavesimuodostuman käsite liittyisi vesienhoidon suunnitteluun. Vesimuodostumaa pidettäisiin alueena, johon vesienhoidon suunnittelu kohdentuisi. Muodostuman alueellista ulottuvuutta olisi mahdollista tarkentaa suunnitelmakausittain.

Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin pintavesimuodostuman tapaan pohjavesimuodostuma. Määritelmä vastaisi direktiivin 2 artiklan 11 ja 12 kohtaa. Pohjavesimuodostumalla tarkoitettaisiin vastaavasti sellaisia pohjavesiesiintymiä, jotka mahdollistavat merkittävät pohjaveden virtaukset tai merkittävän pohjaveden oton. Muodostumalla olisi merkitystä pelkästään vesienhoitosuunnitelman kannalta vastaavasti kuin pintavesimuodostumalla.

Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin vesistöalue. Määritelmä vastaisi valuma-alueen määritelmää ja se vastaisi direktiivin 2 artiklan 13 kohtaa. Vesistöalueen määritelmällä olisi merkitystä lähinnä määriteltäessä 3 §:n mukaan vesienhoitoalueiden alueellisia rajoja.

3 §. Vesienhoitoalue. Pykälässä säädettäisiin vesienhoitoalueesta, joka vastaisi direktiivin 2 artiklassa määriteltyä vesipiiriä. Vesienhoitoalue olisi direktiivin mukaista selvitystyötä ja suunnittelua varten määriteltävä alue. Vesienhoitoalueesta ei muodostettaisi hallinnollista aluetta. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta ja alueella tapahtuvasta viranomaisten yhteistyöstä säädettäisiin jäljempänä lain 11 ja 14 §:ssä.

Vesienhoitoalueet määriteltäisiin jäljempänä 6 §:n mukaisella valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena olisi, että kansallisia vesienhoitoalueita olisi viisi. Ehdotettu laki koskisi Ahvenanmaan maakuntaa vain lain vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanon osalta. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon Ahvenanmaan maakunta hoitaisi itsenäisesti.

Kansainvälisiä vesienhoitoalueita olisi kaksi. Vesienhoitoalue olisi yhden tai useamman vesistöalueen rajojen mukaan määritelty alue. Rannikkovedet ja pohjavesimuodostumat sijoitettaisiin lähimpään tai soveltuvimpaan vesienhoitoalueeseen, koska rannikkovesiä ei voida jakaa valuma-alueiden perusteella ja koska pohjavesimuodostumat eivät välttämättä rajoitu valuma-alueiden rajojen mukaisesti. Vesienhoitoalueen rajojen määrittelyn perusteet vastaisivat direktiivin 3 artiklan 1 kohtaa.

Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan toisen kappaleen mukaisesti pykälässä määriteltäisiin myös kansainvälinen vesienhoitoalue. Kansainvälisiä vesienhoitoalueita olisivat vesistöalueet, jotka ulottuvat yhteisön toisen valtion alueelle tai ETA-sopimuksen mukaisen valtion alueelle. Tällaisia alueita ovat Tornionjoen vesistöalue yhdessä Ruotsin puoleisen alueen kanssa sekä Tenojoen vesistöalue yhdessä Norjan puoleisen alueen kanssa. Direktiivin 3 artiklan 5 kohta velvoittaa lisäksi pyrkimään aiheelliseen yhteistyöhön yhteisön ulkopuolisten valtioiden kanssa. Suomen tulisi siten myös ottaa huomioon direktiivin tavoitteet rajavesistöyhteistyössä Venäjän kanssa.

4 §. Viranomaiset. Pykälän 1 momentin mukaan lain täytäntöönpanon ohjaus ja seuranta kuuluisivat ympäristöministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle sen toimialoilla. Ympäristöministeriö vastaisi myös direktiivin edellyttämästä raportoinnista yhteisön komissiolle. Suomen ympäristökeskus huolehtisi ministeriöiden erikseen määräämistä tehtävistä. Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluisivat muun muassa asiantuntijatehtävät pintavesien ominaispiirteiden määrittämiseksi, pintavesien luokitteluun liittyvän yhtenäisyyden seuranta sekä pintavesien vertailuolosuhteiden määrittäminen. Suomen ympäristökeskus toimisi tarvittavassa yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten ja muiden viranomaisten kanssa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimisi asiantuntijana kalastoon liittyvissä erityisissä tehtävissä siten kuin maa- ja metsätalousministeriö tästä erikseen määräisi.

Pykälän 2 momentin mukaan vesienhoitoalueen alueelliset ympäristökeskukset toimisivat varsinaisina lain toimeenpanosta vastaavina viranomaisina. Vesienhoitoalueelle ei siten perustettaisi uutta viranomaista. Järjestely vastaisi direktiivin 3 artiklan 2 kohdan vaatimusta toimivaltaisen viranomaisen nimeämisestä. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön tehtävänä olisi toimialallaan vastata kalastoon liittyvän tiedon tuottamisesta lain täytäntöön panemiseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan kaikkia valtion ja kuntien viranomaisia koskisi yleinen velvollisuus osallistua vesienhoidon järjestämiseen. Osallistumisvelvollisuus koskisi valtion osalta myös sen laitoksia. Momentti koskisi myös maakunnanliittoja. Säännös tarkoittaisi yleistä yhteistyövelvoitetta ilman, että momentista seuraisi viranomaisille uusia tehtäviä, joita ne eivät jo hoitaisi muun lainsäädännön perusteella.

5 §. Alueellisenympäristökeskuksentehtävät. Pykälään olisi kerätty alueellisen ympäristökeskuksen tehtävät. Tehtävistä säädettäisiin tarkemmin jäljempänä 7—16 §:ssä.

Pykälän 1 momentin 1—5 kohdassa säädettäisiin eräistä perusselvityksistä, jotka ympäristökeskusten tulisi tehdä tai teettää vesienhoitoalueella omasta toimialueestaan. Tehtävät selvitykset koskisivat ihmistoiminnan vaikutusten selvittämistä alueen vesiin ja pohjavesiin. Lisäksi tulisi tehdä veden käytön taloudelliset selvitykset. Selvitykset perustuisivat direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan.

Ympäristökeskuksen tulisi pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan kerätä tiedot yhteisölainsäädännön mukaan suojeltavaksi määritellyistä alueista. Näistä alueista kerättäisiin tietoja eri viranomaisilla olemassa olevista rekistereistä.

Ympäristökeskusten tulisi lisäksi 1 momentin 5 kohdan mukaan kerätä tiedot talousveden ottoon tarkoitetuista alueista. Talousvedellä tarkoitettaisiin ihmisen välittömään käyttöön, kuten juomavedeksi otettavaa vettä siten kuin tästä säädetään terveydensuojelulaissa. Tietojen kerääminen perustuisi direktiivin 7 artiklan 1 kohtaan. Säännöksessä tarkoitettaisiin alueita, joilta otetaan vettä juomavedeksi tai joille on suunniteltu juomaveden ottoa. Käytännössä näillä alueilla tarkoitettaisiin tärkeitä tai muita vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita eli alueita, jotka olisivat ympäristöhallinnon pohjavesialueen luokituksessa esitettyjä, niin sanottuja I luokan pohjavesialueita. Lisäksi säännöksessä tarkoitettaisiin myös pintaveden ottoon käytettyjä alueita silloin, kun vettä otetaan juomavesikäyttöön. Tarpeellisten tietojen kerääminen talousvedenottoon tarkoitetuista alueista tehtäisiin yhteistyössä ympäristöviranomaisten, terveydensuojeluviranomaisten ja vesihuoltolaitosten kanssa. Kansanterveyslaitoksen tietoja, joita laitos raportoi EY:n komissiolle talousvedestä, talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) 16 §:n 3 momentin nojalla, hyödynnettäisiin direktiivin edellyttämässä tietojen keruussa. Lisäksi hyödynnettäisiin vesihuoltolaitosten vesihuoltolain 15 §:n nojalla suorittamasta tarkkailusta saamia tietoja. Ympäristöviranomaiset osoittaisivat ne alueet, joilta terveydensuojeluviranomaisten ja vesihuoltolaitosten tietoja tarvittaisiin.

Momentin 6—8 kohdan mukaan ympäristökeskusten tulisi lisäksi valmistella toimialueensa vesien tilan luokittelu, sekä vesien tilan seuranta ja laatia siihen liittyen seurantaohjelma. Lisäksi alueellisen ympäristökeskuksen tulisi laatia vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma, joista säädetään 11—13 §:ssä.

Momentin 9 kohdan mukaan alueellisen ympäristökeskuksen tulisi hoitaa muut ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät, jotka olisivat tarpeen vesienhoidon järjestämiseksi.

Pykälän 2 momentin mukaan Suomen ympäristökeskus antaisi selvitysten tekemiseksi asiantuntija-apua. Näin pyrittäisiin varmistamaan selvitysten yhdenmukainen taso valtakunnallisesti. Selvitysten tarkemmasta sisällöstä ja selvitysten laatimisesta voitaisiin säätää tarkemmin 10 §:n mukaisella valtioneuvoston asetuksella.

Suomen ympäristökeskus pitäisi lisäksi rekisteriä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista alueista. Rekisterin pitäminen talousveden ottoon tarkoitetuista 1 momentin 5 kohdan alueista pantaisiin erikseen täytäntöön sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistettävän valvontamenettelyjä koskevan lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä. Rekisterien pitäminen perustuisi direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohtaan.

6 §. Valtioneuvoston asetus vesienhoitoalueista. Pykälän mukaan vesienhoitoalueista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetukseen voisi sisältyä myös luettelo vesienhoitoalueelle sijoittuvista kunnista. Vesienhoitoalue muodostuisi yhdestä tai useammasta vesistöalueesta direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Asetuksella säädettäisiin myös vesienhoitoalueen yhteensovittavasta alueellisesta ympäristökeskuksesta. Tämä olisi tarpeen hoitoalueella tehtävien toimien yhteensovittamiseksi. Yhteensovittavan alueellisen ympäristökeskuksen tehtävistä säädettäisiin tarkemmin jäljempänä 14 ja 16 §:ssä. Asetuksella pantaisiin täytäntöön direktiivin liitteen I kohdan mukaiset vaatimukset.

2 luku. Vesien tila

7 §. Vesien ominaispiirteet. Pykälän mukaan pintavedet jaoteltaisiin vesienhoidon suunnittelun järjestämiseksi maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Vesien ominaispiirteiden tarkastelu loisi pohjaa myös vesien tilan luokittelulle.

Direktiivin II liitteen mukaan pintavesien ominaispiirteiden tarkastelu voidaan tehdä niin sanotun A- tai B-järjestelmän mukaisesti. A-järjestelmässä on perusteena tyyppien jaottelulle pelkästään maantieteelliset ja geologiset seikat. Suomessa tämä jaotteluperuste ei olisi riittävän tarkka, minkä vuoksi ominaispiirteiden määrittely perustuisi B-järjestelmään. Tällöin tyyppien jaottelussa otettaisiin huomioon myös muita tekijöitä ja niiden yhdistelmiä, joita tarvitaan, jotta tyypille ominaiset biologiset vertailuolot voitaisiin määritellä luotettavasti. Tällaisia seikkoja olisivat esimerkiksi vesien humuspitoisuus. B-järjestelmän tulee direktiivin mukaan saavuttaa vähintään sama erottelutarkkuus kuin A-järjestelmää käytettäessä. Direktiivin II liitteen 1.3 kohdan mukaan kunkin tyypin tunnistamiseksi jäsenvaltion tulee osoittaa vertailualue, jonka veden tila on häiriintymätön tai lähes häiriintymätön. Jos tällaista vertailualuetta ei voida osoittaa, voidaan käyttää myös mallintamista tai asiantuntija-arvioita.

Tyyppien jaottelun perusteista sekä tyypille ominaisten vertailuolojen määrittämisestä ja vertailualueiden valinnasta säädettäisiin 10 §:n mukaisesti valtioneuvoston asetuksella. Ympäristökeskukset määrittäisivät vesienhoitoalueen pintavedet tyyppeihin osana vesienhoitosuunnitelmaa. Tiedot vesienhoitoalueen pintavesien tyypeistä esitettäisiin osana vesienhoitosuunnitelmaa lain 11 §:n mukaisesti.

Tyypin määrittämiseksi pintavesiä voitaisiin tarkastella kokonaisuuksina. Direktiivin peruslähtökohtana on, että järvet, joet ja rannikkovedet käsitellään eri tyyppeinä. Suomessa erityisesti suuret reittivesistöt ovat jokien ja järvien muodostamia kokonaisuuksia. Tällaisissa tapauksissa voitaisiin tarvittaessa tarkastella tyyppejä yhtenä kokonaisuutena. Menettely on todettu myös direktiivin liitteen II kohdan 1.1 johdantokappaleessa.

Keinotekoiset pintavesimuodostumat ja voimakkaasti muutetut pintavesimuodostumat määriteltäisiin niitä lähinnä vastaavaan ominaispiirteiden määritellyn mukaiseen tyyppiin. Keinotekoiset pintavesimuodostumat ovat ihmisen rakentamia. Voimakkaasti muutetut pintavedet ovat ihmistoimin voimakkaasti fyysisesti muutettuja. Tällaisille muodostumille ei voida välttämättä löytää vastaavaa tyyppiä. Muodostumat määriteltäisiin tällöin erikseen. Keinotekoisia ja voimakkaasti muutettujen pintavesien tarkastelu perustuisi direktiiviin liitteen II kohdan 1.1 alakohtaan v.

Vastaavasti tarkasteltaisiin pohjavesien ominaispiirteet. Pohjavesiä ei kuitenkaan jaoteltaisi erityisiin tyyppeihin. Vedenhankintakäyttöön otetut tai otettavat pohjavesimuodostumat määritettäisiin sijainniltaan, ja pohjaveden muodostumisalueen maa- ja kallioperän yleispiirteistä tehtäisiin ominaispiirteiden tarkastelu. Pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelusta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

8 §. Vesien tilan luokittelu. Pykälässä säädettäisiin vesien tilan luokittelun yleisistä perusteista. Luokitus olisi perusta 21 §:n mukaiselle vesien tilatavoitteille. Vesien luokittelu tehtäisiin varsinaisesti 11 §:n mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa.

Pykälän 1 momentin mukaan pintavedet luokiteltaisiin vertailuoloihin suhteutettuna ihmistoiminnan aiheuttamien muutosten voimakkuuden perusteella. Luokitus perustuisi ekologisiin ja kemiallisiin muuttujiin. Tästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ottaen huomioon pintavesien osalta direktiivin liitteen V kohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 kohdat sekä pohjavesien osalta liitteen V kohdat 2.1, 2.3 ja 2.5.

Tila arvioitaisiin ekologisten muuttujien ja yhteisön lainsäädäntöön perustuvien kemiallisten muuttujien perusteella siten, että tila määräytyisi sen mukaan kumpi niistä on huonompi.

Pykälän 2 momentin mukaan pintavedet luokiteltaisiin viiteen luokkaan ekologisten muuttujien mukaan. Kunkin tyypin tilaa verrattaisiin tyypin vertailuoloihin, täysin tai lähes täysin häiriintymättömään tilaan, joka olisi peruste erinomaiselle luokalle.

Direktiivin liitteen V kohdassa 1.2 esitetään ekologisen tilan luokittelun normatiiviset sanalliset määritelmät, jotka on tarkoitus sellaisenaan vahvistaa asetuksella. Näiden määritelmien mukaan biologisten laatutekijöiden arvot osoittavat hyvässä tilassa merkkejä ihmistoiminnasta johtuvista vähäisistä muutoksista. Siten direktiivin mukaan leväkukintojen esiintymistiheydessä ja voimakkuudessa voi ilmetä vähäistä lisääntymistä ja kalastossa voi olla merkkejä yksittäisen lajin lisääntymisen häiriintymisestä niin, että jotkut ikäluokat voivat puuttua kokonaan. Tyydyttävässä ekologisessa tilassa biologisten laatutekijöiden arvot osoittavat kohtalaisesti ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia. Siten direktiivin mukaan leväkukinnat voivat olla kesäkuukausina pitkäaikaisia ja kohtalaisen suuri osa tyypille ominaisia kalalajeja voi puuttua.

Välttävässä tilassa on suurehkoja muutoksia biologisten laatutekijöiden arvoissa ja eliöyhteisöt ovat merkittävästi muuttuneet. Huonossa tilassa on vakavia muutoksia niin, että puuttuu suuri osa eliöyhteisöistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen tyypin häiriintymättömiin olosuhteisiin.

Kalaston osalta tarkasteltaisiin niitä muutoksia, jotka johtuvat ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta tai muuttamisesta, kuten vesistöön rakentamisesta. Kalastuksen tai kalaston hoidon aiheuttamat kalaston muutokset eivät vaikuttaisi ekologisen tilan arvioon.

Vesistöön rakentamisen ja säännöstelyn vaikutukset arvioitaisiin ekologisissa muuttujissa. Ekologinen luokitus tehtäisiin biologisten ja sitä tukevien fysikaaliskemiallisten muuttujien käytettävissä olevilla tiedoilla. Ekologisessa luokituksessa otettaisiin myös huomioon kansalliset haitalliset aineet ja niille asetetut laatunormit, joista säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella. Asetus annettaisiin ympäristönsuojelulain nojalla.

Alkuvaiheessa ja ensimmäisellä hoitosuunnitelmakaudella pintavesien ekologisen tilan luokittelu tehtäisiin olemassa olevan tiedon varassa. Luokittelu tehtäisiin alueellisissa ympäristökeskuksissa kansallista käyttökelpoisuusluokitusta varten hankituilla tiedoilla. Veden ollessa käyttökelpoisuudeltaan hyvää kalastukseen, virkistyskäyttöön ja raakaveden ottoon siinä on hyvä kalasto eikä sen käyttöä haittaa runsastunut vesikasvillisuus tai leväkukinnat. Näillä biologisilla ominaisuuksilla vesi on usein myös ekologisesti hyvässä tilassa. Hyvässä ekologisen tilassa voi olla myös vesi, jonka käyttökelpoisuutta rajoittaa esimerkiksi runsas humuspitoisuus tai rehevä kasvillisuus, jos nämä ovat veden ominaispiirteitä, joita ihminen ei ole aiheuttanut. Vaikka biologisia muuttujia ei olisi riittävästi mitattu, veden tila voitaisiin asiantuntija-arviona päätellä tehtyjen havaintojen ja fysikaaliskemiallisten tulosten perusteella.

Direktiivin liitteen V mukaan yhteisön jäsenmaiden biologisten seurantajärjestelmien vertailtavuuden arviointi tehdään biologisista muuttujista laskettavan ekologisen laatusuhteen (EQR) avulla. Ekologisten laatusuhteiden laskenta on suhteellisen uusi menetelmä, jota ei ole laajasti sovellettu missään maassa. Suomesta tähän niin sanottuun interkalibrointiin esitettävien paikkojen valintaa rajoittaa huomattavasti biologisen havaintoaineiston puute. Vain harvoilla paikoilla on kattavasti tietoa kasviplanktonin, pohjaeläinten, vesikasvien ja kalaston koostumuksesta ja rakenteesta eri vuodenajoilta riittävän monelta vuodelta. Ekologisen tilan arviointi tulee kehittymään saatavien kokemusten myötä, samoin kuin ne seurantaohjelmat, jotka tuottavat aineistoja tähän arviointiprosessiin. Tulevina vuosina voidaan odottaa ekologista laatusuhdetta koskevan tiedon paranevan myös uusien tieteellisten tutkimusten avulla.

Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien luokittelua varten vesimuodostumalle kuvataan paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon muodostuman tila voidaan suhteuttaa. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien luokittelussa ei käytettäisi erinomaisen tilan luokkaa.

Pykälän 3 momentin mukaan kemialliset muuttujat perustuisivat siihen, mikä direktiivin tarkoittamien haitallisten aineiden pitoisuus on vedessä. Kemiallinen tila määrittyisi yhteisön tasolla näille aineille hyväksyttyjen ympäristölaatunormien mukaan.

Pykälän 4 momentin mukaan pohjavedet luokitellaan määrällisten ja kemiallisten ominaisuuksien mukaan hyvään ja huonoon. Luokituksen perusteista säädettäisiin pintavesien luokituksen perusteiden tapaan ympäristönsuojelulain nojalla valtioneuvoston asetuksella.

9 §. Seuranta. Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitoalueella kukin alueellinen ympäristökeskus järjestäisi pintavesien ja pohjavesien seurannan siten, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kuva. Seurantaa varten voitaisiin saada tietoa vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisiin lupiin perustuvista velvoitetarkkailusta. Tämän lisäksi tietoja tulisi kerätä tutkimuslaitosten tutkimuksista sekä esimerkiksi veden käyttäjien käyttöön liittyvästä veden laadun tarkkailusta. Ympäristökeskuksilla olisi velvollisuus tämän lisäksi täydentää seurantaa omilla tutkimuksilla, jos muu tieto ei olisi riittävää. Työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköt ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos vastaisivat seurannasta toimialallaan.

Seurantaohjelman tiedoista tulisi voida arvioida vesien ekologiselle, kemialliselle ja määrälliselle tilalle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tai saavuttamatta jääminen. Seurantaohjelmaa kehitettäisiin alueellisesti riittävän kattavaksi ja biologisten määritysten suhteen riittävän monipuoliseksi. Seurantaohjelman kehittämistarve otettaisiin huomioon tarkkailua koskevissa päätöksissä.

Pykälän 2 momentin mukaan alueelliset ympäristökeskukset laatisivat erillisen seurantaohjelman, jossa olisi otettu huomioon alueella tehtävät tutkimukset, tarkkailut ja seurannat. Ohjelman tarkoituksena olisi varmistaa, että eri toimet ovat tarkoituksenmukaisia. Näin estettäisiin päällekkäiset toimet ja varmistettaisiin, että seuranta olisi riittävän kattavaa. Seurantaohjelman hyväksyminen ei olisi oikeusvaikutteinen hallintopäätös. Ympäristökeskusten tulisi laatia ohjelma yhteistyössä kalatalousviranomaisten ja alueen eri toimijoiden kanssa. Vesien seurantaohjelmat yhteensovitettaisiin vesienhoitoalueella. Vesien seurantaohjelmat esitettäisiin vesienhoitosuunnitelman osana.

Seurantaohjelmaa laadittaessa otettaisiin huomioon myös vesiluontotyyppien sekä vedestä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien suojelu yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

Valtakunnallisia seurantaa kehitettäisiin soveltuvin osin seurantaohjelman osaksi. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Merentutkimuslaitos ja Geologian tutkimuskeskus vastaisivat hoidossaan olevien valtakunnallisten seurantojen kehittämisestä ja yhteensovittamisesta seurantaohjelmiin. Seurannan järjestämisestä sekä ohjelman sisällöstä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella 10 §:n mukaisesti.

Seurantavelvollisuus ja seurantaohjelma perustuu direktiivin 8 artiklaan ja valtioneuvoston asetuksessa otettaisiin huomioon direktiivin 8 artiklan 1 kohdan vaatimukset. Asetuksessa otettaisiin lisäksi huomioon direktiivin liitteen V kohdan 1.3 sisältövaatimukset pintavesien sekä pohjaveden määrällisen ja kemiallisen tilan perusseurannalle ja toiminnalliselle seurannalle. Lisäksi otettaisiin huomioon 8 artiklan 2 kohdan edellyttämä aikataulu.

10 §. Valtioneuvoston asetukset vesien tilasta. Pykälässä säädettäisiin kootusti 2 lukuun liittyvistä asetuksenantovaltuuksista. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin pintavesityyppien jaottelun perusteista sekä tyypille ominaisten vertailuolojen määrittämisestä ja vertailualueiden valinnasta, pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelusta, vesien tilan ja käytön selvitysten tarkemmasta sisällöstä sekä vesipalvelujen taloudellisesta selvityksestä ja näiden eri selvitysten laatimisesta, vesien seurannasta ja seurantaohjelmasta sekä pintavesien ja pohjavesien luokituksen perusteista. Direktiivin 2 artiklan 38 kohdan määritelmä vesipalveluista vastaa vesihuoltolaitosten tuottamia palveluja. Laadittavassa vesihuoltolaitosten taloudellisessa selvityksessä otettaisiin huomioon ennusteet vedenhankinnan pitkän ajan tarpeista.

Pykälän 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä 1 momentin 1—5 kohdassa esitettyjä seikkoja vastaavista seikoista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella, jos se olisi tarpeen vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöön panemiseksi. Momentilla varmistettaisiin puitedirektiivin täytäntöönpanovaatimusten muodollinen huomioonottaminen, jos 1 momentin valtuussäännös olisi riittämätön.

3 luku. Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma

11 §. Vesienhoitosuunnitelma. Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitoalueelle olisi laadittava vesienhoitosuunnitelma. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettäisiin yhteenveto toimenpideohjelmasta. Vesienhoitosuunnitelma olisi siten kokonaisuus, joka koostuisi vesien tilaan liittyvästä arvioinnista sekä toimenpideosasta, jolla yleiset tilatavoitteet arvioidaan voitavan saavuttaa. Vesienhoitosuunnitelma laadittaisiin kuuden vuoden välein ja ensimmäisen suunnitelman tulisi olla valmis viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009.

Vesienhoitosuunnitelma olisi yhteenveto- ja raportointiasiakirjana vesienhoitoalueen keskeinen tietoperusta, jossa pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan olisi esitettävä perustiedot vesienhoitoalueesta ja 2 kohdan mukaan hoitoalueen tiedot vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista, kuten vesien ominaispiirteiden tarkastelusta sekä luokittelusta.

Vesienhoitosuunnitelmassa olisi helposti käytettävässä muodossa yleispiirteinen tieto pinta- ja pohjavesien tilasta, merkittävistä vesien käyttömuodoista, merkittävistä vesien tilaan vaikuttavista seikoista, vesistä suoraan riippuvaisista suojelualueista ja toimista, joilla vesien tilaa on parannettu ja on tarkoitus parantaa suunnitelmakauden aikana. Yhteistyössä alueen eri tahojen kanssa kuuden vuoden jaksoissa ajantasaistetun vesienhoitosuunnitelman tiedoista olisi laajasti hyötyä asioiden valmistelussa ja alueita kehitettäessä.

Momentin 3 kohdan mukaan suunnitelmassa olisi esitettävä myös suunnitelman muutokset verrattuna aiempiin suunnitelmiin, 4 kohdan mukaan toteutetut toimenpiteet, toteutetut väliaikaiset lisätoimenpiteet sekä arvio poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutuksista.

Kohdan 5 mukaan hoitosuunnitelmassa esitettäisiin arvio 4 luvun mukaisesta ympäristötavoitteiden saavuttamisesta. Kohdan 6 mukaan hoitosuunnitelman tulisi sisältää selvitys valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista, valtioiden välisistä neuvotteluista sekä siitä, miten kannanotot ja neuvottelut on otettu huomioon suunnitelmassa ja miten ne ovat vaikuttaneet vaihtoehtojen valintaan. Kohta vastaisi SEA-direktiivissä esitettyjä vaatimuksia.

Pykälän 2 momentin mukaan ympäristöselostuksesta olisi voimassa mitä siitä säädetään SEA-direktiivissä. Eduskunnalle tullaan lähiaikoina antamaan hallituksen esitys laiksi, jolla SEA-direktiivin menettelyt pantaisiin toimeen. Samassa yhteydessä on tarkoitus tehdä viittaussäännöksen osalta muutos nyt ehdotettuun lakiin vesienhoidon järjestämisestä. Ympäristöselostus esitettäisiin erillisenä osana hoitosuunnitelmaa ja se sisältäisi lähinnä hoitosuunnitelman toteuttamisen merkittävät ympäristövaikutukset, tavoitteet sekä käsitellyt eri vaihtoehdot.

Pykälän 3 momentin mukaan viranomaisten ja muiden tahojen olisi annettava maksutta hallussaan olevia tarpeellisia tietoja alueelliselle ympäristökeskukselle vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi. Vesienhoitosuunnitelmaa varten luovutettujen tietojen käsittelystä aiheutuvat merkittävät kustannukset korvattaisiin. Tietojen käsittelystä aiheutuvilla kustannuksilla tarkoitettaisiin muun muassa alueellisten yhteenvetotietojen tekemisestä aiheutuvia suoria kustannuksia. Valtion ja kuntien viranomaisten lisäksi tietoja tulisi luovuttaa lähinnä joidenkin laitosten, kuten vesihuoltolaitosten. Säännös ei koskisi yksityisiä tahoja.

Alueellisen ympäristökeskuksen olisi yksilöitävä tietotarpeensa. Hajakuormitusta aiheuttavan toiminnan osalta tiedot olisivat vesistöalueen tai sen osiin kohdistettuja yhteenvetotietoja, eikä tiedon tarve koskisi yksittäisiä asuinrakennuksia eikä maa- eikä metsätiloja. Viranomaisten luovuttaessa tietoja otettaisiin huomioon tietojen julkisuutta ja tietosuojaa koskevat säädökset. Viranomaisten tulisi kuitenkin luovuttaa tiedot julkisuudesta annetun lain (621/1999) salassapitosäännösten estämättä. Muita kuin tilakohtaisia tietoja tulisi luovuttaa maaseutuelinkeinorekisteristä annetun lain (1515/1994) salassapitosäännösten estämättä.

Vesienhoitosuunnitelman tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin 20 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin siten direktiivin VII liitteen mukaisista vesienhoitosuunnitelmaa koskevista yksityiskohtaisista sisältövaatimuksista.

12 §. Toimenpideohjelma. Pykälän 1 momentin mukaan ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi vesienhoitoalueella laadittaisiin toimenpideohjelma ottaen huomioon tehdyt taloudelliset selvitykset. Toimenpideohjelma laadittaisiin tarpeen mukaan koskemaan yhtä tai useampaa vesistöaluetta. Valuma-alueisiin kohdistuvat erilaiset ihmisen aiheuttamat paineet olisivat peruste tarkastella erilaisia alueita eri tavoin. Eri valuma-alueita koskevat yhteiset toimet voitaisiin esittää yhdessä ohjelmassa.

Toimenpideohjelma käsiteltäisiin vesienhoitosuunnitelman yhteydessä ja ohjelman yhteenveto olisi osa vesienhoitosuunnitelmaa.

Toimenpideohjelmassa olisi esitettävä pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan vesienhoidon perustoimenpiteet, kuten vesiä ja ympäristönsuojelua koskevat lainsäädännön vaatimukset. Perustoimenpiteet olisivat toimia vesiä ja ympäristönsuojelua koskevan yhteisön lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten noudattamiseksi. Toimenpideohjelmassa voitaisiin siten esittää käsityksiä siitä, millainen kuormitustaso mukaan lukien vesistöön rakentaminen ja säännöstely vesistöalueella on perusteltu tarkistettaessa ympäristölupia. Myös lupien tarkistamisaikataulu tulisi ottaa huomioon.

Momentin 2 kohdan mukaan ohjelmassa esitettäisiin myös täydentävät toimenpiteet, kuten muut hallinnolliset ja taloudelliset keinot, sopimukset, vesistön kunnostus- ja koulutus ja tutkimushankkeet. Täydentävät toimenpiteet olisivat toimia, joilla pyrittäisiin aktiivisesti parantamaan vesien tilaa. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset tukijärjestelmät sekä ympäristöhallinnon vesistön kunnostushankkeet sekä koulutus- ja tutkimushankkeet. Ympäristöhallinnossa on arvioitu, että kunnostustarpeessa on yhteensä noin 1 500 järveä ja jokea. Kunnostustarpeessa olevien kohteiden tärkeysjärjestystä voitaisiin harkita suunnittelun aikana.

Momentin 3 kohdan mukaan lisäksi poikkeuksellisten tilanteiden varalle tulisi esittää erityiset toimenpiteet. Momentin 4 kohdan mukaan toimenpideohjelmassa esitettäisiin lisäksi vaihtoehtoiset toimenpiteiden yhdistelmät. Vaihtoehtotarkastelu tehtäisiin osana ympäristöselostusta, jota edellytetään SEA-direktiivissä.

Toimenpideohjelma sisältäisi voimassa olevan käytännön mukaisia toimenpiteitä alueilla, joissa vesien tila on hyvä, erinomainen tai hyvä tila arvioidaan voitavan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä eikä tilan säilymiseen tai sen saavuttamiseen arvioida kohdistuvan erityisiä uhkia. Muilla alueilla arvioitaisiin yhdistelmä perustoimenpiteiden ja täydentävien toimenpiteiden tehostamisesta, jotta vähintään hyvä tila voitaisiin säilyttää tai saavuttaa.

Toimenpideohjelman tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella 20 §:n mukaan. Asetuksella pantaisiin täytäntöön direktiivin liitteen VI vaatimukset toimenpideohjelmassa esitettävistä toimenpiteistä.

13 §. Vesienhoitosuunnitelman valmistelu. Pykälän mukaan alueellisen ympäristökeskuksen tulisi laatia valmistelusta määräajoin tarvittavat asiakirjat, joita käytettäisiin myös 15 §:n mukaisessa valmistelusta tiedottamiseen. Pykälän 1 kohdan mukaan tulisi laatia aikataulu ja työohjelma vähintään kolme vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. Pykälän 2 kohdan mukaan tulisi tehdä yhteenveto keskeisistä kysymyksistä kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista ja hoitosuunnitelmaehdotus tulisi valmistua vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. Valmisteluasiakirjojen laatimisvelvoite ja aikataulu perustuisi direktiivin 14 artiklan 1 kohtaan. Ensimmäinen hoitosuunnitelma tulisi laatia siten, että se tulee voimaan viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009.

14 §. Yhteistyö vesienhoitosuunnitelman valmistelussa. Pykälän mukaan alueellisen ympäristökeskuksen olisi järjestettävä vesienhoitosuunnitelman valmistelun eri vaiheissa riittävä yhteistyö toimialueensa eri viranomaisten ja muiden etutahojen kanssa. Tätä varten tulisi olla ympäristökeskuksittain yhteistyöryhmiä, joita voitaisiin tarpeen mukaan perustaa myös vesistöalueittain. Yhteistyöryhmässä olisi tarpeen käsitellä suunnittelun lähtökohdat, ihmisen toiminnan merkittävät vaikutukset, tavoitteiden asettaminen ja toimenpidevaihtoehtojen arviointi.

Yhteistyötahoja olisivat esimerkiksi kunnat sekä suunnittelijoina ja rakentajina että eri viranomaistahoina, työvoima- ja elinkeinokeskukset maaseutu- ja työvoimaviranomaisina, maakunnanliitot, Metsähallitus, Geologian tutkimuskeskus, metsäkeskukset metsänkäytön valvojina ja edistäjinä sekä lääninhallitukset terveydensuojeluviranomaisina. Niitä olisivat myös vesihuoltolaitokset ja teollisuuslaitokset veden käyttäjinä sekä jäteveden johtajina ja käsittelijöinä, kalastusalueet, eri elinkeinot ja niiden järjestöt, ympäristöjärjestöt, vesialueiden omistajat sekä vesien käyttäjät, kuten kalastajat ja veneilijät. On tärkeää, että yhteistyössä olisivat mukana ne viranomaiset, joiden tulisi ottaa toiminnassaan soveltuvin osin huomioon hyväksytyt vesienhoitosuunnitelmat.

Alueelliset ympäristökeskukset huolehtisivat pintavesien ja pohjavesien seurannan järjestämisestä sekä vesienhoitosuunnitelmien ja niihin sisältyvien ohjelmien valmistelusta toimialueellaan. Ympäristökeskusten työn yhteensovittamiseksi vesienhoitoalueella olisi pykälän 2 momentin mukaan ohjausryhmä, jossa olisi edustus alueellisesta ympäristökeskuksesta ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksiköstä.

Ohjausryhmällä ei olisi viranomaistehtäviä, vaan kukin alueellinen ympäristökeskus olisi toimivaltainen omalla alueellaan. Ohjausryhmän toiminnasta vastaisi yksi vesienhoitoalueen ympäristökeskuksista, joka nimettäisiin 6 §:n mukaisella asetuksella. Ympäristökeskus ohjaisi ohjausryhmässä tehtävää teknisluonteista yhteensovitusta. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön edustajan nimeäisi maa- ja metsätalousministeriö. Ohjausryhmän kokoonpanosta määräisi ympäristöministeriö. Yhteistyö työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousviranomaisten kanssa on oltava kiinteää, koska näillä on vastuu kalastuslain mukaisesta kalastotietojen hankkimisesta ja tuottamisesta.

Pykälän 3 momentin mukaan kansainvälisillä sopimuksilla voidaan lisäksi antaa määräyksiä kansainvälisellä vesienhoitoalueella tapahtuvasta yhteensovittamistehtävästä. Tällaisia järjestelyitä on tarkoitus tehdä Ruotsin ja Norjan kanssa.

15 §. Osallistuminen ja tiedottaminen. Pykälän 1 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen tulisi varata mahdollisuus eri tahoille tutustua 13 §:ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja lausua niistä mielipiteensä kirjallisesti tai sähköisesti. Valmisteluasiakirjat olisivat julkisia asiakirjoja. Valmisteluasiakirjoihin liittyvät tausta-asiakirjat ovat samoin julkisia asiakirjoja, ellei niihin liity tietoja, jotka ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan salassapidettäviä tietoja.

Pykälän 2 momentin mukaan ympäristökeskuksen tulisi julkaista kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävilläolosta. Kuulutus tulisi julkaista alueen kuntien ilmoitustauluilla. Valmisteluasiakirjat tulisi myös pitää nähtävillä ja ne tulisi julkaista sähköisesti. Valmisteluasiakirjat pidettäisiin kunnissa nähtävillä kunnan alueeseen vaikuttavilta osin. Ympäristökeskus pyytäisi lisäksi tarvittavat lausunnot. Niitä voitaisiin pyytää esimerkiksi asianomaiselta kunnalta, työvoima- ja elinkeinokeskukselta, metsäkeskukselta sekä lääninhallitukselta.

Pykälän 3 momentti olisi erityissäännös hoitosuunnitelmaehdotuksen tiedottamisesta sen lisäksi mitä 1 ja 2 momentissa säädetään. Alueellisen ympäristökeskuksen tulisi julkaista tieto hoitosuunnitelmaehdotuksesta sekä yhteensovitetusta vesienhoitosuunnitelmasta alueella ilmestyvässä sanomalehdessä. Tarvittaessa tulisi myös järjestää tiedotustilaisuuksia, joissa asiaa esitellään ja joissa voisi myös lausua mielipiteensä.

16 §. Vesienhoitosuunnitelman käsittely. Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmat käsiteltäisiin ohjausryhmässä. Ympäristökeskusten tulisi yhteisesti varmistaa, että suunnitelmat ovat yhteensovitettuja sekä yhteismitallisia ja että ne esitetään yhtenä suunnitelmana. Toimintaa ohjaisi yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus. Vesienhoitosuunnitelmaan kuuluvat toimenpideohjelmat tulisi myös yhteensovittaa.

Pykälän 2 momentin mukaan yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus toimittaisi ohjausryhmässä käsitellyn ehdotuksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi ympäristöministeriölle.

Ympäristöministeriö varmistaisi riittävällä ohjeistuksella, että eri vesienhoitosuunnitelmat on laadittu yhdenmukaisesti.

17 §. Vesienhoitosuunnitelmien hyväksyminen valtioneuvostossa. Valtioneuvosto hyväksyisi vesienhoitosuunnitelmat yhdessä valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätös annettaisiin julkipanon jälkeen. Julkipanomenettely on vakiintunut tiedoksiantotapa vesilain ja ympäristösuojelulain mukaisissa lupa-asioissa. Siitä on säännöksiä myös maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä luonnonsuojelulaissa.

Vesienhoitosuunnitelmien hyväksyminen valtioneuvoston yleisistunnossa on tarpeen vesienhoitosuunnitelmien kansalliseksi vahvistamiseksi, ja koska suunnitelmat koskevat välillisesti useita eri hallinnonaloja. Valtioneuvoston päätöksellä olisi mahdollista toteuttaa tarvittava vesienhoitosuunnitelmien yhteensovittaminen. Valtioneuvosto on aiemmin antanut valtakunnalliset vesiensuojeluntavoitteet. Hyväksytyt vesienhoitosuunnitelmat toimitetaan direktiivin raportointina yhteisön komissiolle.

Pykälän 3 momentin mukaan hoitosuunnitelmien hyväksymisestä toimitettaisiin tieto alueellisille ympäristökeskuksille, joiden tulisi toimittaa edelleen tieto alueensa kunnille ja niille viranomaisille, joita asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa on kuultu. Alueellisen ympäristökeskuksen olisi kuulutettava hoitosuunnitelman hyväksymisestä kunnan ilmoitustaululla julkisista kuulutuksista annetun lain (34/1925) mukaisesti. Lisäksi sen olisi ilmoitettava hoitosuunnitelman hyväksymisestä riittävällä tavalla sanomalehdissä. Ilmoitus hyväksymisestä tulisi julkaista sanomalehdissä asian merkitys ja laajuus huomioon ottaen riittävän tehokkaalla tavalla, jotta eri tahojen voidaan olettaa saavan asiasta tiedon. Kunnan aluetta koskeva hyväksytty vesienhoitosuunnitelma olisi oltava nähtävillä kunnassa.

Ympäristöministeriö julkaisisi hyväksytyt vesienhoitosuunnitelmat sähköisesti.

Valtioneuvoston päätöksen tiedoksi saattamisesta kansainvälisellä vesienhoitoalueella voitaisiin antaa määräyksiä Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa.

18 §. Muutoksenhaku. Valtioneuvoston päätökseen saisi hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituksen saisi tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valituksen tulisi perustua lähinnä siihen, että vesienhoitosuunnitelman valmistelussa olisi tapahtunut menettelyvirhe tai että suunnitelma ei sisältäisi lain tai asetuksen edellyttämiä seikkoja. Sen sijaan esimerkiksi suunnitelmissa esitetyt näkökohdat eri toimenpiteiden tehokkuudesta eivät voisi olla muutoksenhaun kohteena. Päättäessään vesienhoitosuunnitelmista valtioneuvosto voisi päättää myös siitä, että mahdolliset valitukset eivät lykkäisi päätöksen noudattamista.

Valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös saattaa vaikuttaa. Säännöksen asianosaiskäsite vastaisi hallintolainkäyttölaissa omaksuttua asianosaiskäsitettä. Valitusoikeus olisi tällä perusteella vesialueen omistajalla, rannanomistajalla, yrityksellä, joka kuormittaa tai vaikuttaa muutoin vesien tilaan sekä eri toimijoilla, joiden toiminta pohjavesialueella voi vaikuttaa sen tilaan. Valitusoikeuden edellytyksenä olisi, että eri tahot voivat osoittaa, että vesienhoitosuunnitelmat ja niissä esitetyt seikat voivat vaikuttaa heihin asianosaisina. Tällöin valitusoikeus ei voisi syntyä esimerkiksi pelkästään yleiskäyttöoikeuden perusteella. Valitusoikeus olisi myös asianomaisella kunnalla ja yleistä etua valvovilla viranomaisilla, joiden edustamaan intressiin vesienhoitosuunnitelmilla voisi olla vaikutusta.

Tämän lisäksi valitusoikeus olisi sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelun tai luonnonsuojelun edistäminen ja jonka toiminta-aluetta vesienhoitosuunnitelma koskee. Yhdistyksen ja säätiön osalta säännös vastaisi Århusissa 1998 tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen vaatimuksia.

19 §. Tarkistaminen. Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelmat niihin sisältyvine toimenpideohjelmineen tarkistettaisiin kuuden vuoden välein. Tarkistamiseen sovellettaisiin vastaavia menettelysäännöksiä kuin hyväksyttäessä ensimmäistä kertaa vesienhoitosuunnitelmia.

20 §. Valtioneuvoston asetus vesienhoitosuunnitelmasta ja toimenpideohjelmasta. Pykälässä säädettäisiin koko lukuun liittyvistä asetuksenantovaltuuksista. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laatimisesta, laatimisen määräajoista sekä vesienhoitosuunnitelman valmisteluun liittyvän yhteistyön järjestämisestä. Lisäksi asetuksella voitaisiin tarkemmin säätää vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa esitettävistä tiedoista. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi hoitoalueesta, vesien käytöstä tai vesien tilasta esitettävät tiedot, kuten tiedot vesienhoitoalueella laaditun vesimuodostumien ominaispiirteiden tarkastelusta. Asetuksella voitaisiin säätää myös ympäristötavoitteiden asettamisesta.

4 luku. Ympäristötavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa

21 §. Ympäristötavoitteet vesienhoidon suunnittelussa. Pykälä olisi vesienhoitosuunnitelmia koskeva yleissäännös, jonka tavoitteiden mukaisesti vesienhoitosuunnitelmat tulisi laatia ja toimenpideohjelmissa tarkoitetut toimenpiteet mitoittaa. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ympäristötavoitteita koskevat säännökset. Tavoitteissa voisi olla sellaisia alueellisesti tai paikallisesti sovittuja toimia, joihin kaikki osapuolet olisivat sitoutuneet.

Pykälän 1 momentin 1 kohta olisi pinta- ja pohjavesimuodostumien tilan tavoitteita koskeva yleissäännös. Tavoitteena olisi, että vesien nykyinen tila ei heikkene ja että niiden tila olisi vähintään hyvä.

Momentin 2 kohdassa määriteltäisiin keinotekoisesti ja voimakkaasti muutetuille pintavesimuodostumille tavoitteeksi, ettei vesien tila heikkenisi ja että niillä olisi hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila sekä hyvä kemiallinen tila. Hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila vastaisi direktiivin käyttämää ilmaisua hyvä ekologinen potentiaali. Tällä tarkoitettaisiin tilaa, joka on mahdollista saavuttaa.

Momentin 3 kohdan mukaisesti pintavesimuodostumia tulisi suojella ja hoitaa aktiivisesti parantamalla ja ennallistamalla. Toimet tulisi suunnitella tällöin konkreettisesti koskemaan vesimuodostumia siten, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa viimeistään vuonna 2015. Sama koskisi 4 kohdan mukaan myös pohjavesiä. Pohjavesien osalta tulisi myös ottaa erityisesti huomioon määrällinen tavoite vedenoton vuoksi. Pohjaveden oton tulisi olla määrällisesti tasapainossa pohjaveden muodostumisen kanssa.

Momentin 5 kohdassa täsmennettäisiin pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden vähentämistavoitteita. Tavoite olisi, että haitallisten aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään. Pilaantumiskehitykseen olisi puututtava, vaikka pohjaveden laatu ei olisi huonontunut. Pohjaveden tilaa olisi parannettava asteittain, kunnes muodostuman veden tila olisi hyvä.

Pykälän 2 momentin mukaan suojeltavaksi määriteltyjen vesien tilalle asetettaisiin erityinen tavoite, jota alueen suojelutavoite edellyttää. Esimerkiksi suojellun lintuveden veden tilatavoite asetettaisiin siten, että alueen suojelu lintuvetenä olisi perusteltua, vaikka vastaavan tyypin luontainen veden tila edellyttäisi muuta. Suojelun edellyttämä veden tilan taso tulisi saavuttaa viimeistään vuonna 2015.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksellisista tilanteista tai onnettomuuksista, joiden johdosta veden tila tosiasiallisesti heikkenee siten, ettei tavoitteita voida saavuttaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi ennalta arvaamattoman kuivuuden tai poikkeuksellisen tulvan aiheuttaman huuhtoutuman vuoksi. Sen sijaan esimerkiksi luontainen ja säännöllinen tulva ei olisi säännöksessä tarkoitettu tilanne. Kyse olisi siten ylivoimaisesta tilanteesta, johon ei voida vaikuttaa käytettävissä olevilla keinoilla. Tällöin vesien tilaa ei voitaisi myöskään pitää tavoitteiden vastaisena. Tilanne tulisi selvittää erikseen vesienhoitosuunnitelmassa 11 §:n 5 kohdan mukaisesti ja tilanteen parantamiseksi tehtävät toimet 12 §:n mukaisessa toimenpideohjelmassa.

22 §. Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat. Pykälän mukaan osa vesimuodostumista voitaisiin nimetä vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Näiden vesimuodostumien ympäristötavoitteet asetettaisiin erikseen hyvän saavutettavissa olevan ekologisen tilan mukaisesti. Pykälä olisi direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukainen.

Pykälän 1 momentin mukaan vesimuodostuma voitaisiin nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos ihmistoiminnan vuoksi vesimuodostumassa olisi aiheutettu fyysisiä muutoksia, joiden palauttaminen ennalleen hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai erilaisille momentin 1 5 kohdan mukaisille vesien käytön intresseille.

Pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä nimeämiselle olisi lisäksi, että vesimuodostuman keinotekoisten tai muutettujen ominaispiirteiden aiheuttamaa hyötyä ei voitaisi teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuudella saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Säännöksen tarkoittamassa etuvertailussa tulisi ottaa huomioon ympäristö kokonaisuudessaan, eikä pelkästään vesiympäristö.

Pykälän 3 momentin mukaan vesimuodostuman nimeäminen keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi tehtäisiin vesienhoitosuunnitelmassa, jolloin samalla tälle muodostumalle asetettaisiin erikseen ympäristötavoitteet. Ympäristötavoitteet asetettaisiin kemialliselle tilalle ja ekologiselle tilalle erikseen.

23 §. Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden merkittävän hankkeen vuoksi. Pykälä olisi vesimuodostumia muuttavia, uusia merkittäviä hankkeita koskeva erityissäännös, jonka mukaan 21 §:n mukaisista ympäristötavoitteista voitaisiin poiketa silloin, kun uusi hanke muuttaa vesimuodostumaa niin, ettei pintavesien hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voitaisi saavuttaa. Säännöstä ei sovellettaisi pintaveden kemialliseen tilaan. Pintavesillä tarkoitettaisiin myös keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja pintavesiä.

Edellytyksenä poikkeamiselle olisi 1 momentin 1 kohdan mukaan, että hanke olisi yleisen edun kannalta erittäin tärkeä tai että se edistäisi merkittävästi kestävää kehitystä tai ihmisten terveyttä taikka ihmisten turvallisuutta. Kohdan 2 mukaan edellytyksenä olisi lisäksi, että haittojen ehkäisemiseksi olisi ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin ja 3 kohdan mukaan, että tavoiteltaviin hyötyihin ei päästäisi muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella.

Pykälän 1 momentti koskisi pelkästään vesimuodostumassa fyysisiä muutoksia aiheuttavia hankkeita, joiden vuoksi ei voitaisi saavuttaa hyvää ekologista tilaa tai hyvää saavutettavissa olevaa ekologista tilaa. Hankkeen tulisi tällöin olla yleisen edun kannalta erityisen tärkeä ja sen tarkoituksena olisi aikaansaada vesimuodostumaa muuttamalla merkittäviä hyötyjä. Edellytyksenä olisi lisäksi, että haittojen ehkäisemiseksi olisi ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin ja ettei vesimuodostuman muuttamisella saavutettuihin hyötyihin voitaisi päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla keinoilla.

Pykälän 2 momentti koskisi fyysisiä muutoksia sekä pilaantumista aiheuttavia hankkeita. Säännös koskisi ekologista tilaa, mutta kyse olisi pelkästään erinomaisen tilan heikkenemisestä hyvään. Hankkeen tulisi olla kestävän kehityksen mukainen sen lisäksi, että hankkeen tulisi täyttää 1 momentissa mainitut edellytykset. Kestävän kehityksen mukaisella hankkeella tarkoitettaisiin hanketta, jonka vaikutukset olisivat positiivisia ottaen huomioon ympäristövaikutukset kokonaisuutena sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Hankkeiden vaikutusten arvioinnista säädetään laissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä.

Pykälän 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa tulisi selvittää, että pykälän mukaiset edellytykset olisivat olemassa tai että niiden ennakoidaan toteutuvan sekä hankkeen aiheuttamat muutokset vesimuodostumassa ja sen tilassa.

Säännös ei merkitsisi erityistä luvanmyöntämisedellytystä ympäristönsuojelulain tai vesilain lupaharkinnassa. Pykälä perustuisi direktiivin 4 artiklan 7 kohtaan.

24 §. Ympäristötavoitteiden lieventäminen. Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelmassa voitaisiin asettaa määrätyille vesimuodostumille 20 §:ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista poikkeavia tavoitteita. Pykälä vastaisi direktiivin 4 artiklan 5 kohtaa.

Säännöksen mukaan lieventäminen edellyttäisi, että vesimuodostumalle ihmisen aiheuttamat muutokset tai muodostuman luonnonolosuhteet ovat sellaisia, että ne estäisivät vaativampien ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Kyse voisi myös olla siitä, että näiden tavoitteiden saavuttaminen olisi muutoin teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuutonta. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi että sekä 1 että 2 momentissa tarkoitetut vaatimukset täyttyisivät.

25 §. Tavoitteiden saavuttaminen vaiheittain. Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelmassa voitaisiin pidentää 21 §:ssä asetettuja määräaikoja, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista vain vaiheittain. Pykälä olisi direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukainen.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan edellytyksenä määräajan pidentämiselle olisi että, vesimuodostuman tilan parantaminen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana olisi teknisesti tai taloudellisesti mahdotonta tai luonnonolosuhteiden vuoksi ylivoimaista ja 2 kohdan mukaan, että vesimuodostuman tila ei edelleen huononisi. Pidentäminen ja syyt siihen tulisi esittää vesienhoitosuunnitelmassa.

Pykälän 2 momentin mukaan määräaikaa voitaisiin pidentää yhteensä enintään kahdella vesienhoitosuunnitelmakaudella.

26 §. Valtioneuvoston asetus ympäristötavoitteista. Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin 4 luvun mukaisista ympäristötavoitteista. Laki sisältäisi direktiivin 4 artiklan mukaiset säännökset ympäristötavoitteista, mutta asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin tavoitteisiin liittyvistä teknisistä seikoista.

5 luku. Erinäiset säännökset

27 §. Vesistä aiheutuvat terveyshaitat. Pykälässä säädettäisiin eräistä tarkentavista toimista, jotka ovat tarpeen vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin terveydensuojelulaissa säädettyyn terveyshaittojen ehkäisyyn. Terveydensuojelulaissa säädetään muun muassa uimaveden ja talousveden laadusta, jotka tiedot ovat tarpeen myös vesienhoitosuunnitelmaa varten.

Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi asetuksella säätää, kuinka terveydensuojeluviranomaisten tulisi toimia, jotta terveydensuojelulain nojalla kerätyt tiedot tuotettaisiin osaksi vesienhoitosuunnitelmia.

28 §. Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen. Pykälän mukaan valtion ja kuntien viranomaisten tulisi soveltuvin osin ottaa huomioon päätöksenteossaan, suunnitelmissaan ja vesien tilaan liittyvissä toimissaan valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat. Pykälä olisi yleissäännös ja merkitsisi viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaisten varsinainen päätöksenteko perustuisi siten muuhun aineelliseen lainsäädäntöön, jonka soveltamisessa vesienhoitosuunnitelmat tulisi ottaa huomioon päätöksentekoon muutoin liittyvänä aineistona.

Vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisesta voitaisiin säätää muualla laissa. Esitykseen sisältyvät ehdotukset ympäristönsuojelulain ja vesilain lupaharkintaa koskevien säännösten muutoksiksi. Näiden lakien mukainen päätöksenteko liittyy suoranaisesti vesien tilaan, jolloin on tarpeen täsmentää erikseen vesienhoitosuunnitelmien merkitystä lupaharkinnassa. Säännöksen soveltaminen tulisi ajankohtaiseksi, kun ensimmäiset hoitosuunnitelmat olisi hyväksytty vuoden 2009 lopussa.

29 §. Voimaantulo. Lain ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma tulisi laatia viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009. Lain voimaantulo ja ensimmäisen vesienhoitosuunnitelman laatimisaikataulu perustuu direktiivin 24 artiklaan ja 13 artiklan 6 kohtaan.

2.2.Ympäristönsuojelulaki

19 §. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 7 kohta, jonka mukaan kunta voisi antaa ympäristönsuojelumääräyksiä vesien tilan parantamiseksi, jos vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan määräykset olisivat tarpeellisia. Määräysten tarpeellisuutta koskeva edellytys antaisi mahdollisuuksia harkita erilaisten ohjauskeinojen vaikuttavuutta.

Ehdotettu säännös ei muuttaisi voimassa olevaa lähtökohtaa, jonka mukaan kunnan ympäristönsuojelumääräysten antaminen ei olisi pakollista.

46 §. Tarkkailumääräys. Pykälän uuden 2 momentin mukaan tarkkailumääräystä annettaessa tulisi ottaa huomioon vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 9 §:n mukainen seurantaohjelma ja siinä todetut tarkkailun tarpeet. Tämä voisi koskea sekä tarkkailtavia tekijöitä että tarkkailtavaa aluetta. Tarkkailu ei tällöinkään perustuisi pelkästään seurantaohjelmaan, vaan tarkkailun tulisi olla tarpeellista toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Tarkkailua koskevia määräyksiä annettaessa tulisi lisäksi ottaa huomioon myös vesienhoitosuunnitelmat ja suunnittelukaudet.

Säännöksessä todettaisiin lisäksi, että toiminnan vaikutusten tarkkailua koskevia tietoja voitaisiin käyttää hyväksi vesienhoidon järjestämistä annetun lain mukaisessa vesientilan seurannassa. Tarkkailutiedot yhdistettäisiin tällöin viranomaisten suorittamaan muuhun seurantaan.

Pykälän voimassaoleva 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi ja voimassaoleva 3 momentti uudeksi 4 momentiksi.

50 §. Eräiden suunnitelmien ja ohjelmien vaikutus. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin. Lisäksi tulisi ottaa huomioon esimerkiksi keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia koskeva sääntely, vesimuodostuman tilan muuttamista koskevan uuden hankkeen erityissääntely sekä ympäristötavoitteiden lieventämismahdollisuus. Vesienhoitosuunnitelma ei vaikuttaisi suoraan luvan myöntämisedellytyksiin.

52 §. Lupapäätöksen sisältö. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi virke, jonka mukaan lupapäätöksessä tulisi käydä ilmi, miten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelma on otettu huomioon. Säännöksen tavoitteena olisi varmistaa, että vesienhoitosuunnitelman tavoitteet otetaan huomioon lupaa myönnettäessä. Suunnitelma ei kuitenkaan sellaisenaan ja suoraan vaikuttaisi luvan myöntämisen edellytyksiin tai yksittäisen lupamääräysten asettamiseen.

55 §. Luvan voimassaolo ja tarkistaminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että vesienhoitosuunnitelmien tavoitteet sekä suunnittelukaudet tulisi ottaa huomioon toistaiseksi voimassa olevan luvan tai määräaikaisen luvan tarkistamista koskevassa määräyksessä. Tarkistusaika tulisi pyrkiä määrittelemään siten, että vesiensuojelutoimilla olisi vaikutusta kunkin suunnittelukauden aikana.

65 §. Tietojärjestelmään merkitseminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että momentissa eriteltäisiin eri tapaukset tietojärjestelmään merkitsemisessä. Säännös koskisi muita kuin ympäristöluvanvaraisia toimintoja. Sisällöltään uusi kohta olisi kohta 2, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksessa säädetyn haitallisen aineen käytöstä tulisi tehdä ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Nämä aineet voisivat olla erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivissä tarkoitettuja vaarallisia aineita eli niin sanottuja prioriteettiaineita, mutta tarvittaessa vastaavasti voitaisiin säätää myös kansallisten aineiden käytöstä. Säännöksen tarkoituksena on, että aineiden käyttäjistä saadaan riittävät tiedot sen arvioimiseksi millaisiin toimiin paikallisesti on tarpeen ryhtyä.

92 §. Vireillepano-oikeus. Pykälään ehdotetaan uutta 2 momenttia, jonka mukaan alueellisella ympäristökeskuksella olisi vireillepano-oikeus ympäristönsuojelumääräysten antamiseksi, jos kyse olisi vesien tilan parantamista tai niiden tilan suojaamista koskevista toimista. Vireillepano voisi tulla kysymykseen, jos kunta ei olisi ryhtynyt toimiin tällaisten määräysten antamiseksi. Alueellisen ympäristökeskuksen vireillepanon tulisi perustua vesienhoitosuunnitelmassa esitettyyn tarpeeseen ja siihen, että määräyksillä arvioitaisiin olevan vaikutusta vesien tilaan. Koska määräysten tulisi olla tarpeellisia vesien tilan kannalta, kunta voisi myös tehdä vireillepanon johdosta kokonaan tai osittain kielteisen päätöksen. Päätös voisi tällöin perustua siihen, että määräystä ei voida pitää tarpeellisena keinona määrätyllä alueella. Vesienhoitosuunnitelma ei siten merkitsi sellaisenaan velvollisuutta suunnitelmassa tarkoitettujen määräysten käyttämiseen, vaan vireillepanon johdosta arvioitaisiin määräysten tarvetta konkreettisen ja rajatun alueen osalta erikseen.

96 §. Muutoksenhakuoikeus. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin uusi virke, jonka mukaan alueellisella ympäristökeskuksella olisi valitusoikeus kunnan tekemästä päätöksestä ympäristönsuojelumääräysten antamiseksi. Voimassa olevan lain 96 ja 97 § ovat alueellisen ympäristökeskuksen valitusoikeuden osalta osin tulkinnanvaraisia. Koska kyse on kuitenkin kunnallisvalituksesta, on tarpeen selkeyden vuoksi säätää, että ympäristökeskus voisi hakea muutosta kunnan päätöksestä. Valituksen voisi tehdä ainoastaan päätöksen lain mukaisuudesta. Tällöin valitus voisi perustua siihen, että määräyksen antaminen olisi ollut tarpeen ja merkityksellinen keino vesienhoitosuunnitelman mukaan.

2.3.Vesilaki

2 luku. Yleiset säännökset rakentamisesta vesistöön

11 a §. Vesilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 luvun 11 a §, jonka mukaan lupaharkinnassa tulisi ottaa huomioon vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat. Säännös tarkoittaisi, että vesienhoitosuunnitelman tiedot hankkeen kohteena olevasta vesistöstä vaikuttaisivat hankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin. Säännös ei siten merkitsisi, että vesienhoitosuunnitelma vaikuttaisi sellaisenaan suoraan luvan myöntämisen edellytyksiin tai että suunnitelma syrjäyttäisi vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisen intressivertailun. Säännös vastaa tavoitteiltaan ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin lisäysehdotusta.

14 a §. Vesilain 2 lukuun ehdotetaan uutta 14 a §:ää, joka korvaisi osin voimassa olevan lain 14 §:n 2 momentin. Samalla täsmennettäisiin tarkkailumääräysten antamista koskevaa vakiintunutta käytäntöä siten, että säännökset vastaisivat mahdollisimman pitkälle voimassa olevaa sekä nyt muutettavaksi ehdotettua ympäristönsuojelulain 46 §:ää. Ehdotettu pykälä vastaa pitkälti vakiintunutta käytäntöä vesilain mukaisissa asioissa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tarkkailuvelvollisuuden asettamisen yleisestä perusteesta. Tarkkailuvelvoitteen tarpeellisuus riippuisi hanketyypistä. Yleensä tarkkailua koskeva määräys on tarpeen antaa hankkeissa, joissa on kyse vesistön vedenkorkeuden tai veden juoksun muuttamisesta taikka laaja-alaisesta vedenotosta. Tarkkailuvelvoitetta asetettaessa tulisi ottaa huomioon vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen seurantaohjelma ja muut tarkkailuvelvoitteet vastaavasti kuin ympäristönsuojelulain mukaan.

Pykälän 2 momentin mukaan luvassa voitaisiin määrätä tarkkailusta kokonaisuudessaan. Määräys voitaisiin antaa myös siten, että luvassa ratkaistaisiin asia osittain. Muilta osin tarkkailua varten tulisi tehdä erillinen tarkkailusuunnitelma. Samalla määrättäisiin siitä, että tämän tarkkailusuunnitelman hyväksyisi alueellinen ympäristökeskus. Jos kyse olisi kalatalouteen liittyvästä tarkkailusta, tarkkailusuunnitelman hyväksyisi kuitenkin työvoima- ja elinkeinokeskus. Tarkkailuvelvollisuus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi omana tarkkailuna tai yhteistarkkailuna useamaan toiminnan harjoittajan yhteistyönä. Yhteistarkkailu voisi koostua vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisista erillisistä tarkkailuvelvoitteista. Yhteistarkkailua koskeva asia päätettäisiin kuitenkin erikseen kunkin toiminnan harjoittajan osalta.

Pykälän 3 momentin mukaan erillinen tarkkailusuunnitelmaa koskeva asia käsiteltäisiin hallintolain (434/2003) mukaisesti ja päätös annettaisiin julkipanon jälkeen. Tarkkailuvelvoitetta voitaisiin muuttaa tarvittaessa. Jos tarkkailtavan hankkeen lupa-asia tulisi vireille esimerkiksi luvan tarkistamisen vuoksi, ympäristölupavirasto voisi ratkaista tarkkailua koskevan asian uudestaan siitä huolimatta, että asiassa on aiemmin hyväksytty erillinen tarkkailusuunnitelma. Säännös vastaisi muutoin vastaavaa ympäristönsuojelulain säännöstä.

Pykälän 4 momentin mukaan erilliseen tarkkailuohjelmaa koskevaan päätökseen saisi hakea oikaisua oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimus tehtäisiin ympäristölupavirastolle, jonka päätöksestä saisi valittaa edelleen Vaasan hallinto-oikeuteen. Säännös vastaisi vallinnutta käytäntöä, jonka mukaan lupamääräyksessä on todettu, että tarkkailuohjelmaa koskevat erimielisyydet ratkaisee ympäristölupavirasto.

16 luku. Hakemusasioiden käsittely ympäristölupavirastossa

23 a §. Pykälään lisättäisiin uusi virke, jonka mukaan lupapäätöksestä tulisi käydä ilmi, miten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen vesienhoitosuunnitelma olisi otettu huomioon. Säännös vastaisi ympäristönsuojelulain 52 §:ään ehdotettavaa muutosta.

Lain ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Voimaantulosäännöksen 2 momentilla täsmennettäisiin, että ennen lain voimaantuloa asetettuihin tarkkailumääräyksiin sovellettaisiin uutta 2 luvun 14 a §:ää. Säännös koskisi 2 lukuun perustuvaa luvanvaraista rakentamista sekä muita vesilain 3—9 luvuissa tarkoitettuja hankkeita, jos luvassa on määrätty tarkkailuvelvoitteesta. Siten esimerkiksi alueellisen ympäristökeskuksen tarkkailusuunnitelman muutosta koskevasta päätöksestä voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus.

Voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voisi tehdä erillisen hakemuksen tarkkailua koskevan määräyksen lisäämiseksi voimassa olevaan lupaan, jos tällaista määräystä ei luvassa olisi. Määräyksen asettamiseen sovellettaisiin 2 luvun 14 a §:ää, jolloin määräyksen tarpeellisuutta harkittaessa tulisi ottaa huomioon myös vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaan tehtävät seurantaohjelmat. Uuden tarkkailuvelvoitteen asettamisen edellytyksenä olisi siten käytännössä, että rakenteesta tai sen käyttämisestä aiheutuu jatkuvasti vesistövaikutuksia, joita ei voida pitää vähäisenä. Tarve tulisi selvittää seurantaohjelmaa laadittaessa.

2.4.Laki maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn vuoden 1992 yleissopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtion sisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset tulee saattaa voimaan blanketti tai sekamuotoisella lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta on tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Lakiehdotuksen 2 § liittyy pöytäkirjan 6 artiklan 2 kappaleen täytäntöönpanoon. Säännös olisi luonteeltaan väliaikainen. Pykälä ehdotetaan säädettäväksi siltä varalta, että pöytäkirja tulisi lähivuosina kansainvälisesti voimaan ja samalla myös Suomea sitovaksi.

Pöytäkirjan 6 artiklan 3 kappaleen mukaan kunkin sopimuspuolen tulee laatia ja julkaista artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut tavoitteet ja tavoitepäivämäärät niiden saavuttamiseksi viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona se on tullut sopimuspuoleksi. On todennäköistä, että kyseisen kahden vuoden määräaika umpeutuisi Suomen osalta ennen kuin vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaan laadittavat ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat hyväksyttäisiin. Tämän vuoksi pöytäkirjan voimaansaattamislain 2 §:ään ehdotetaan asiasisältöistä säännöstä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että Suomi laatii ensimmäiset tavoitteet ja tavoitepäivämäärät pöytäkirjan määräysten mukaisesti. Tämän jälkeen tavoitteet ja tavoitepäivämäärät laadittaisiin vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisesti.

Pykälän 1 momentin mukaan ennen ensimmäisten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisten vesienhoitosuunnitelmien hyväksymistä pöytäkirjan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut tavoitteet ja tavoitepäivämäärät niiden saavuttamiseksi valmisteltaisiin ja niistä tiedotettaisiin siten kuin hallintolaissa säädetään. Tällöin valmistelussa noudatettaisiin muun muassa hallintolain 41 § mukaista menettelyä vaikutusmahdollisuuksien varaamisesta. Tarvittaessa asiassa on noudatettava myös selvittämistä ja kuulemista koskevia säännöksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyisi 1 momentissa tarkoitetut tavoitteet ja tavoitepäivämäärät. Tällaisen päätöksen ei voida katsoa vaikuttavan välittömästi kenenkään oikeuteen, velvollisuuteen eikä etuun, mistä syystä asiassa ei synny valituskelpoista päästöstä. Ministeriön tulisi tämän vuoksi liittää päätökseen hallintolain 48 §:n mukainen ilmoitus valituskelvottomuudesta. Päätöksestä tiedotettaisiin yleistiedoksiantona hallintolain 54, 55, 65 ja 66 §:n mukaisesti.

3 §. Tarkempia säännöksiä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

4 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti, kun pöytäkirja tulee voimaan Suomen osalta.

Tässä laissa säädetään vesienhoidon järjestämisestä ja siihen liittyvästä selvitystyöstä, yhteistoiminnasta ja osallistumisesta vesienhoitoalueella sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä. Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä.

Tämän lain tarkoituksena on, että vesienhoidon järjestämisessä otetaan huomioon vesien laadun lisäksi vesien riittävyys, vesien kestävä käyttö, vesipalvelut ja niiden taloudellinen selvitys, tulvasuojelu, vesien virkistyskäyttö, vesien välityksellä leviävät taudit sekä vesiekosysteemien suojelu ja vesiekosysteemeihin suoraan yhteydessä olevien maaekosysteemien ja kosteikkojen suojelu.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Vesienhoitoalue koostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Rannikkovesi-muodostuma ja pohjavesimuodostuma kuuluvat siihen rajoittuvaan soveltuvimpaan vesienhoitoalueeseen. Toisen valtion alueelle ulottuvista vesistöalueista muodostetaan kansainvälinen vesienhoitoalue siten kuin siitä erikseen säädetään.

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat ja seuraavat toimi-aloillaan tämän lain täytäntöönpanoa. Suomen ympäristökeskus hoitaa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön määräämiä tehtäviä sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos maa- ja metsä-talousministeriön määräämiä tehtäviä tämän lain täytäntöön panemiseksi.

Alueellinen ympäristökeskus huolehtii tämän lain mukaisista tehtävistä toimialueellaan. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö huolehtii toimialallaan tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisista tehtävistä.

Vesienhoitoalueella toimivat valtion ja kuntien viranomaiset osallistuvat toimialallaan tässä laissa tarkoitettuun vesienhoidon järjestämiseen.

Kullakin vesienhoitoalueella alueellisen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu:

Suomen ympäristökeskus antaa 1 momentissa mainituissa tehtävissä alueelliselle ympäristökeskukselle asiantuntija-apua ja pitää 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista laadittua rekisteriä.

Vesienhoitoalueista ja vesienhoitoalueen yhteensovittavasta alueellisesta ympäristö-keskuksesta annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella.

Pintavedet jaotellaan vesienhoidon järjestämiseksi maantieteellisten ja luonnon-tieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Pohjavesistä määritetään tärkeiden ja muiden vedenhankintakäyttöön soveltuvien pohjavesialueiden sijainti ja rajat sekä pohjavesialueiden maa- ja kallioperän yleispiirteet. Ominaispiirteiden selvittämistä varten vesiä voidaan tarkastella kokonaisuuksina.

Pinta- ja pohjavedet luokitellaan ihmis-toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Pintaveden luokka perustuu ekologiseen ja kemialliseen tilaan sen mukaan, kumpi niistä on huonompi.

Pintaveden ekologinen tila on erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Luokitus tehdään suhteutettuna vertailuoloihin. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesimuodostumien vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuina ne vastaavasti luokitellaan hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon tilaan.

Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos se täyttää asetuksella erikseen säädettyjen yhteisölainsäädännössä määriteltyjen haitallisten aineiden ympäristölaatunormit.

Pohjavedet luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perusteella hyvään ja huonoon tilaan.

Vesienhoitoalueella pinta- ja pohjavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva.

Alueellisten ympäristökeskusten laatimat vesien seurantaohjelmat yhteensovitetaan vesienhoitoalueella ja liitetään vesienhoitosuunnitelmaan. Seurantaohjelmaa laadittaessa otetaan soveltuvin osin huomioon toiminnan harjoittajalle muun lain nojalla kuuluva tarkkailu.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin:

Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää tarkemmin 1 momentissa esitettyjä seikkoja vastaavista seikoista, jos se on tarpeen yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY täytäntöön panemiseksi.

Vesienhoitoalueelle on laadittava vesienhoitosuunnitelma. Vesienhoitosuunnitelmassa on yhteenvetona esitettävä:

Vesienhoitosuunnitelman osana on esitettävä ympäristöselostus. Ympäristöselostuksesta on voimassa mitä siitä säädetään tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/42/EY.

Viranomaisten ja muiden tahojen on annettava maksutta alueelliselle ympäristö-keskukselle hallussaan olevia tarpeellisia tietoja vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi. Viranomaisten on luovutettava tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) salassapitosäännösten estämättä. Muita kuin tilakohtaisia tietoja on lisäksi luovutettava maaseutuelinkeinorekisteristä annetun lain (1515/1994) salassapitosäännösten estämättä.

Toimenpideohjelma laaditaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ottaen huomioon tehdyt taloudelliset selvitykset. Toimenpideohjelma voi koostua yhtä tai useampaa vesistöaluetta koskevasta ohjelmasta. Toimenpideohjelma käsitellään vesienhoitosuunnitelman osana.

Toimenpideohjelmassa on esitettävä:

Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä:

Alueellisen ympäristökeskuksen on järjestettävä vesienhoitosuunnitelman valmistelun eri vaiheissa riittävä yhteistyö ja vuorovaikutus toimialueensa eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Tätä varten tulee olla vähintään yksi yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmiä voidaan perustaa myös vesistöalueittain.

Vesienhoitosuunnitelman yhteensovittamista varten vesienhoitoalueella on alueellisten ympäristökeskusten edustajista sekä maa- ja metsätalousministeriön nimeämästä työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön edustajasta muodostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmän toiminnasta vastaa yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus. Ohjausryhmän kokoonpanosta määrää ympäristöministeriö.

Yhteensovittamisesta ja valmistelu-asiakirjojen tiedoksi saattamisesta kansainvälisellä vesienhoitoalueella voidaan antaa määräyksiä Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Alueellisen ympäristökeskuksen on varattava kaikille mahdollisuus tutustua 13 §:ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin sekä varattava tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti. Valmisteluasiakirjojen ja tausta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.

Ympäristökeskuksen on julkaistava kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävilläolosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat on pidettävä nähtävillä tarpeellisilta osin alueen kunnissa ja ne on julkaistava sähköisesti. Ympäristökeskuksen on lisäksi pyydettävä tarvittavat lausunnot.

Hoitosuunnitelmaehdotuksesta sekä yhteensovitetusta vesienhoitosuunnitelmasta on lisäksi ilmoitettava alueella yleisesti ilmestyvissä sanomalehdissä sekä järjestettävä tarpeen mukaan tiedotustilaisuuksia, joissa varataan tilaisuus myös mielipiteen esittämiseen.

Ehdotus vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi käsitellään ja yhteensovitetaan ohjausryhmässä.

Yhteensovittava alueellinen ympäristö-keskus toimittaa ohjausryhmässä käsitellyn ehdotuksen vesienhoitoalueen vesienhoito-suunnitelmaksi ympäristöministeriölle.

Valtioneuvosto hyväksyy vesienhoitosuunnitelmat.

Päätös vesienhoitosuunnitelmasta annetaan julkipanon jälkeen ja sen katsotaan tulleen asianomaisten tietoon, kun se on annettu.

Vesienhoitosuunnitelmien hyväksymisestä on toimitettava tieto alueellisille ympäristö-keskuksille, joiden on edelleen toimitettava tieto alueensa kunnille ja niille viranomaisille, joita asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa on kuultu. Alueellisen ympäristökeskuksen on kuulutettava hyväksymisestä kunnan ilmoitustaululla sekä lisäksi ilmoitettava hyväksymisestä riittävällä tavalla sanomalehdissä. Kunnan aluetta koskeva hyväksytty vesienhoitosuunnitelma on oltava nähtävillä kunnassa.

Ympäristöministeriö julkaisee valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat sähköisesti.

Valtioneuvoston päätöksen tiedoksi saattamisesta kansainvälisellä vesienhoitoalueella voidaan antaa määräyksiä Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Valtioneuvoston vesienhoitosuunnitelman hyväksymistä koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valtioneuvoston päätökseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 31 §:n 2 momentissa säädetään.

Valitusoikeus on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös saattaa vaikuttaa, asianomaisella kunnalla, yleistä etua valvovilla viranomaisilla sekä sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön- tai luonnonsuojelun edistäminen ja jonka toiminta-aluetta vesienhoitosuunnitelma koskee.

Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävät tavoitteet vesienhoidolle ja toimenpideohjelmassa esitettävät toimenpiteiden yhdistelmät tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tarkistamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä säädetään vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman valmistelusta ja hyväksymisestä.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään vesienhoitosuunnitelman ja toimenpide-ohjelman laatimisesta, laatimisen määrä-ajoista sekä vesienhoitosuunnitelman valmisteluun liittyvän yhteistyön järjestämisestä.

Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voidaan tarkemmin säätää vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa esitettävistä tiedoista sekä ympäristötavoitteiden asettamisesta.

Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpide-ohjelman tavoitteena on, että:

Edellä 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun suojeltavaksi määritellyn alueen vesien tilan tulee olla suojelun edellyttämällä tasolla viimeistään vuonna 2015.

Vesien tilaa ei voida pitää ympäristötavoitteen vastaisena, jos poikkeuksellinen luonnonolosuhde tai onnettomuus aiheuttaa tilapäisesti vesien tilan huonontumisen tai estää ympäristötavoitteen saavuttamisen, eikä tavoitteita voida käytettävissä olevilla keinoilla saavuttaa.

Rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutettu vesimuodostuma voidaan vesien-hoitosuunnitelmassa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai seuraaville toiminnoille:

Edellytyksenä on lisäksi, ettei vesimuodostuman keinotekoisista tai muutetuista ominaispiirteistä johtuvaa hyötyä voida teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuudella saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.

Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä tässä pykälässä tarkoitetulle vesimuodostumalle erikseen ympäristötavoitteet.

Jos uusi merkittävä hanke muuttaa fyysisesti vesimuodostumaa siten, ettei pintaveden hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voida saavuttaa, edellä 21 §:ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että:

Pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vastaisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1—3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät.

Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa.

Vesienhoitosuunnitelmassa voidaan asettaa 21 §:ssä tarkoitettuja lievempiä ympäristötavoitteita, jos vesimuodostuma on selvitysten mukaan ihmisen toiminnan siten muuttama tai sen luonnonolot ovat sellaiset, että ne estävät vaativampien tavoitteiden saavuttamisen tai ympäristötavoitteiden saavuttaminen on teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuutonta.

Edellytyksenä on lisäksi, että:

Vesienhoitosuunnitelmassa voidaan pidentää 21 §:ssä asetettuja määräaikoja, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan vaiheittain.

Edellytyksenä määräajan pidentämiselle on, että:

Määräaikaa voidaan pidentää yhteensä enintään kahdella vesienhoitosuunnitelma-kaudella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin tässä luvussa tarkoitetuista ympäristötavoitteista.

Vesistä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemisestä, vähentämisestä ja poistamisesta sekä niihin liittyvistä tarpeellisista suunnitelmista ja selvityksistä säädetään lisäksi terveydensuojelulaissa (736/1994) .

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin vesistä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen liittyvän tiedon keräämisestä ja toimittamisesta tässä laissa tarkoitettua vesienhoitosuunnitelmaa varten.

Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvin osin toiminnassaan huomioon valtioneuvoston 17 §:n mukaisesti hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat.

Vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisesta voidaan lisäksi säätää tarkemmin erikseen muualla laissa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2004.

Rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain ( / ) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Luvan haltija on tarvittaessa luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia ( tarkkailuvelvoite ). Tarkkailuvelvoitetta määrättäessä on otettava huomioon vesienhoidon järjestämisessä annetussa laissa tarkoitettu seurantaohjelma ja hankkeen vaikutusaluetta koskevat muut seurantavelvoitteet.

Ympäristölupavirasto voi luvassa päättää tarkkailusta kokonaan tai osittain taikka siten, että hankkeesta vastaavan on laadittava erillinen suunnitelma tarkkailuvelvoitteen toteuttamiseksi ( tarkkailusuunnitelma ). Tarkkailusuunnitelman hyväksyy alueellinen ympäristökeskus. Kalataloutta koskevalta osin tarkkailusuunnitelman hyväksyy kuitenkin työvoima- ja elinkeinokeskus.

Päätös tarkkailusuunnitelman hyväksymisestä on tehtävä noudattaen, mitä hallinto-laissa (434/2003) säädetään. Päätös annetaan julkipanon jälkeen. Päätöstä voidaan muuttaa viran puolesta taikka hankkeesta vastaavan, valvontaviranomaisen, asiassa yleistä etua valvovan viranomaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen vaatimuksesta.

Alueellisen ympäristökeskuksen sekä työ-voima- ja elinkeinokeskuksen päätökseen voidaan hakea kirjallisesti oikaisua ympäristölupavirastolta 30 päivän kuluessa päätöksen julkipanosta. Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn ympäristölupaviraston päätökseen haetaan muutosta siten kuin 17 luvun 1 §:ssä säädetään.

Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tarkoittamaa hanketta, ympäristölupaviraston päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon. Lupapäätöksestä on lisäksi käytävä ilmi, miten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen vesienhoitosuunnitelma on otettu huomioon.