HE 6/2001

2.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2.Kansainväliset normit

1.1.Merityöaikalaki

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan työhön, jota suomalaisessa, ulkomaanliikenteeseen käytettävässä aluksessa toimessa oleva henkilö tekee aluksen lukuun taikka muutoin esimiehen määräyksestä aluksessa tai muualla. Merityöaikalakia on sovellettu sekä työsuhteessa että virkasuhteessa tehtyyn työhön. Virkasuhteisena lain soveltamispiiriin kuuluvaa työtä tehdään ainakin merenkulkulaitoksen monitoimimurtajilla.

Soveltamisalasäännöksen sen paremmin kuin muidenkaan säännösten sanamuodosta ei kuitenkaan ilmene nimenomaisesti, että lain soveltamisalan piiriin kuuluvat myös virkasuhteessa työtä tekevät henkilöt. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että lakia olisi sovellettava virkamieheen samalla tavoin kuin työntekijään. Samoilla perusteilla ehdotetaan säädettäväksi, että mitä yksittäisissä säännöksissä säädetään työehtosopimuksesta, koskisi myös virkaehtosopimusta.

3 §. Määritelmät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi kohta, jossa määriteltäisiin työajan tasoittumisjärjestelmä. Työajan tasoittumisjärjestelmällä tarkoitettaisiin asiakirjaa, jossa keskimääräiseksi järjestetty työaika tasoitetaan säädettyyn tai sovittuun keskimäärään. Työajan tasoittumisjärjestelmä olisi laadittava vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu edellä tarkoitetulla tavalla. Työajan tasoittumisjärjestelmästä säädettäisiin 19 §:ssä.

9 a §. Vähimmäislepoaika. Pykälässä säädettäisiin työntekijän vähimmäislepoajoista siten, että 1 ja 2 momentissa säädettäisiin yleisistä vähimmäislepoajoista ja 3 momentissa vahtihenkilöstön vähimmäislepoajoista. Lisäksi pykälässä säädettäisiin työntekijöiden oikeudesta korvaavaan lepoaikaan pykälässä tarkoitetun lepoajan häiriintyessä työkutsun vuoksi sekä lepoaikasäännösten vaikutuksesta työn teettämiseen poikkeuksellisissa oloissa. Pykälässä säädettäisiin myös siitä, milloin taukoa pidettäisiin pykälässä tarkoitettuna lepoaikana.

Työntekijälle annettavista lepoajoista on määräyksiä sekä ILO:n yleissopimuksessa n:o 180 että merenkulkijoiden työaikadirektiivissä. Yhdenmukaisesti näiden sopimusmääräysten kanssa ehdotetaan, että työntekijälle olisi annettava 24 tunnin aikana vähintään 10 tunnin lepoaika. Vaikka kysymyksessä on vuorokausilepoon rinnastuva lepoaika, sen vähimmäismäärää ei olisi sidottu vuorokauteen vaan 24 tunnin ajanjaksoon.

Työntekijälle annettavaa vähimmäislepoaikaa olisi 24 tunnin ajanjakson ohella tarkasteltava myös seitsemän päivän jakson aikana, sillä 1 momentin mukaan jokaisen seitsemän päivän jakson aikana työntekijälle olisi annettava yhteensä vähintään 77 tunnin lepoaika. Näin ollen, mikäli työntekijälle annetaan kuutena päivänä 10 tunnin lepoaika, seitsemäntenä päivänä hänelle olisi annettava 17 tunnin lepoaika.

Lepoaikojen tarkoituksena on turvata työntekijöille riittävä aika palautua työn fyysisistä ja henkisistä rasituksista. Tämä on tärkeää sekä yleisen meriturvallisuuden että työntekijöiden työturvallisuuden kannalta. Joissakin tapauksissa lepoaikojen yhdenjaksoinen pitäminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta jakaa vuorokautinen lepoaika kahteen jaksoon. Tällöin toisen jaksoista olisi oltava vähintään kuuden tunnin pituinen.

Pykälän 2 momentin mukaan työntekijän lepoaika voitaisiin lyhentää enintään kahden peräkkäisen 24 tunnin aikana kerrallaan kuuteen tuntiin, edellyttäen, että työntekijälle annetaan jokaisen seitsemän päivän ajanjakson aikana vähintään 77 tunnin lepoaika. Työn järjestelyjen niin vaatiessa työntekijän 10 tunnin vuorokausilepoa voitaisiin siten lyhentää kuuteen tuntiin, mutta enintään kahden peräkkäisen 24 tunnin aikana. Tällöin olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että työntekijälle annetaan korvaavat lepoajat niin, että jokaisen seitsemän päivän ajanjakson aikana työntekijä saa 1 momentissa tarkoitetun yhteensä 77 tunnin lepoajan. Momentissa tarkoitettu 10 tunnin vähimmäislepoaikaa pidempi korvaava lepoaika voitaisiin antaa myös ennen momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun lepoajan lyhentämistä, jos vähimmäislepoajan yhteismäärä täyttyy seitsemän vuorokauden jaksossa.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi STCW-sopimuksessa tarkoitetun vahtihenkilöstön vähimmäislepoajoista. Momentissa ei edelleenkään määriteltäisi erikseen, ketkä kuuluvat vahtihenkilöstöön, vaan vahdinpitohenkilöstö määräytyisi STCW-sopimuksen, aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annetun asetuksen (1256/1997) ja mainitun asetuksen soveltamisesta annetun liikenneministeriön päätöksen (1257/1997) mukaan.

Vahdinpito järjestetään aluksilla yleensä ympärivuorokautisena toimintana lähinnä komentosilta-, kansi- ja konevahteina sekä radiopäivystyksenä. Vahtihenkilöstö työskentelee tällöin yleensä vuoroissa ennalta suunnitellun työaikajärjestelmän mukaisesti.

Pykälän 3 momentin mukaan vahtihenkilöstölle olisi annettava jokaisen 24 tunnin jakson aikana vähintään 10 tunnin lepoaika. Myöskään vahtihenkilöstön osalta levon antamisen ajankohtaa ei olisi kytketty vuorokauden määritelmään eikä myöskään työvuoron tai vahdin alkamisaikaan.

Momentin toisen virkkeen mukaan lepoaika voitaisiin jakaa enintään kahteen jaksoon siten, että toinen jaksoista olisi pituudeltaan vähintään kuusi tuntia. Vähimmäislepoajan jakaminen mahdollistaisi esimerkiksi kolmivuorojärjestelyn siten, että vahdissa olevat työntekijät tekisivät kukin kaksi neljän tunnin työjaksoa, jolloin työvuorojen väliin jäisi kahdeksan tunnin lepoaika.

Vahtihenkilöstön vähimmäislepo voitaisiin lyhentää enintään kahden peräkkäisen 24 tunnin aikana kerrallaan kuuteen tuntiin, jos työntekijälle annetaan jokaisen seitsemän vuorokauden ajanjakson aikana vähintään 70 tunnin lepoaika. Myös vahtihenkilöstön lepoajan lyhentäminen kuuteen tuntiin olisi mahdollista ainoastaan tilapäisesti eli kahden peräkkäisen 24 tunnin jakson aikana kerrallaan, jonka jälkeen työntekijälle olisi annettava 10 tunnin vähimmäislepo. Vähimmäislepoajan lyhentämisestä johtuvat korvaavat lepoajat tulisi antaa siten, että työntekijä saisi kunkin seitsemän vuorokauden aikana momentissa säädettävän 70 tunnin vähimmäislepoajan, kuten STCW-sopimus edellyttää.

Korvaavien lepoaikojen antamisen ajankohdan tulisi näkyä laadittavasta työ- tai vahtivuoroluettelosta, joista ehdotetaan säädettäväksi 19 a §:ssä. Jos työntekijän vähimmäislepoaikaa lyhennetään 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, lyhennystä vastaava korvaava lepoaika voitaisiin ottaa huomioon ainoastaan kertaalleen arvioitaessa vähimmäislepoajan täyttymistä seitsemän vuorokauden laskentajaksossa.

Pykälän 1 ja 2 momenttia sovellettaisiin muihin kuin vahtia käyviin merimiehiin ja 3 momenttia vahtihenkilöstöön. Jos työntekijän työtehtävät vaihtelevat siten, että häneen sovelletaan välillä 1 ja 2 momentin ja välillä 3 momentin vähimmäislepoaikasäännöstä, tulee vahtivuoroja järjestettäessä varmistua siitä, että myös ensimmäistä kertaa vahtiin tuleva henkilö on riittävän levännyt. Aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annetun asetuksen 51 §:n mukaan aluksen vahtijärjestelyt on järjestettävä siten, ettei väsymys heikennä vahtihenkilöstön suorituskykyä. Laivaväen tehtävät on järjestettävä siten, että matkan aloittava vahti samoin kuin seuraavatkin vahdit ovat vahtiin tullessaan tarpeeksi levänneitä ja muutenkin tehtäviensä edellyttämässä kunnossa.

Työntekijän työkunnon kannalta riittävään lepoaikaan kiinnitettäisiin huomiota myös pykälän 4 ja 5 momentissa. Jos työntekijän lepoaika häiriintyy työkutsujen vuoksi, hänelle olisi pykälän 4 momentin mukaan annettava korvaava lepoaika. Sääntely vastaa ILO:n yleissopimuksen n:o 180 5 artiklan 4 kohtaa. Korvaava lepoaika voitaisiin antaa pidentämällä keskeytynyttä lepoaikaa tai antamalla korvaava lepo työvuoroluetteloon merkityn seuraavan lepojakson yhteydessä.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että alle 30 minuutin taukoa ei luettaisi 1―3 momentissa tarkoitettuun lepoaikaan. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että työntekijä saa työstä palautumiseen ja väsymyksen ehkäisyyn riittävän pitkän yhdenjaksoisen lepoajan. Myöskään 2 ja 3 momentissa tarkoitettu korvaava lepoaika ei voisi koostua alle 30 minuutin mittaisista lepoajoista.

9 b §. Nuoria työntekijöitä koskeva erityissäännös. Voimassa olevaa lakia sovelletaan kaikkiin merimieslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa oleviin työntekijöihin heidän iästään riippumatta. Nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) 1 §:n 3 momentin mukaan laivatyöhön ei sovelleta kyseisen lain säännöksiä.

Mainitun ILO:n työaikaa koskevan yleissopimuksen 6 artiklan mukaan alle 18-vuotiaat työntekijät eivät saa tehdä yötyötä. Yöllä puolestaan tarkoitetaan aikaa, joka kestää ainakin yhdeksän tuntia yhtäjaksoisesti, mukaan lukien keskiyön ja aamuviiden välinen aika. Tätä määräystä ei kuitenkaan tarvitse soveltaa, jos 16―18-vuotiaiden nuorten merenkulkijoiden ohjelman ja aikataulun mukainen koulutus häiriintyisi.

ILO:n yleissopimuksen täyttämiseksi 9 b §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että alle 18-vuotiaalle työntekijälle olisi annettava vähintään yhdeksän tunnin yhtäjaksoinen vuorokautinen lepoaika. Lisäksi ehdotetaan, että nuorta työntekijää ei saisi pitää työssä kello 24:n ja 05:n välisenä aikana. Yötyökiellosta voitaisiin pykälän mukaan kuitenkin poiketa, jos nuoren koulutukseen liittyvän harjoitusohjelman suorittaminen edellyttäisi työntekoa kello 24:n ja 05:n välisenä aikana.

10 §. P oikkeukset ylityön teettämistä ja lepoaikoja koskeviin rajoituksiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin nimenomaisesti, että 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut harjoitukset olisi toteutettava tavalla, joka häiritsee mahdollisimman vähän työntekijän lepoaikoja ja joka ei aiheuta väsymystä. Myös tämä säännös perustuu edellä mainittuun ILO:n yleissopimukseen n:o 180.

11 §. Ylityön kirjaaminen. Pykälän 1 momentin mukaan ylityö on kirjattava erikseen jokaiselta kerralta, kun ylityötä on tehty. Pykälän 2 momentin mukaan aloitettu puolitunti lasketaan ylityötä korvattaessa täydeksi puoleksi tunniksi.

Ylityön kirjaamisvelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi työaikakirjanpitoa koskevassa 20 §:ssä. Samassa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi myös siitä, että aloitettu puolitunti korvataan täytenä puolena tuntina. Näillä perusteilla lain 11 § ehdotetaan kumottavaksi.

16 §. Työministeriön poikkeuslupa. Voimassa olevan lain 16 §:ssä säädetään lain säännösten ehdottomuudesta. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään työehtosopimusosapuolten mahdollisuudesta sopia momenteissa tarkoitetuista asioista laista poiketen. Tämän lisäksi pykälän 3 momentissa säädetään työministeriön oikeudesta myöntää poikkeuksia lain soveltamisesta. Pykälän 4 momentissa säädetään siitä, että pykälän nojalla tehdyt tai myönnetyt poikkeukset eivät saa olla ristiriidassa Suomessa voimassa olevan kansainvälisen sopimuksen kanssa.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että työehtosopimusosallisten sopimisoikeudesta säädettäisiin uudessa 20 b §:ssä. Siten 16 §:ään jäisi säännös työministeriön oikeudesta poikkeuslupien antamiseen. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan edelleen säädettäväksi, että lain soveltamisesta ei saa myöntää poikkeusta, jos se olisi ristiriidassa Suomessa voimassa olevan kansainvälisen sopimuksen kanssa. Pykälän otsikko ehdotetaan lisäksi muutettavaksi vastaamaan pykälän sisältöä.

19 §. Työajan tasoittumisjärjestelmä . Pykälässä erotettaisiin toisistaan keskimääräiseen työaikaan liittyvä yleinen työajan tasoittumisjärjestelmä ja kunkin työntekijän päivittäiset työ- ja lepoajat sisältävä työvuoroluettelo. Työajan tasoittumisjärjestelmästä säädettäisiin 19 §:ssä ja työ- ja vahtivuoroluettelosta 19 a §:ssä.

Työnantajalla olisi velvollisuus laatia työajan tasoittumisjärjestelmä, jos säännöllinen työaika on 20 b §:n nojalla järjestetty keskimääräiseksi. Keskimääräistä työaikaa käytettäessä olisi pidettävä tavoitteena, että työntekijöiden on mahdollista selvittää, mikä on sovellettava tasoittumisjakso ja miten työajat vaihtelevat viikoittain. Tämän vuoksi tasoittumisjärjestelmä olisi laadittava vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään. Tasoittumisjärjestelmästä tulisi ilmetä vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika.

Koska työajan tasoittumisjärjestelmä vaikuttaa keskeisesti työaikojen järjestelyyn, on kohtuullista, että myös henkilöstöllä on mahdollisuus vaikuttaa sen laatimiseen. Työnantajan olisi tämän vuoksi 2 momentin mukaan varattava työntekijöiden luottamusmiehelle tilaisuus esittää mielipiteensä valmistellessaan tai aikoessaan muuttaa työajan tasoittumisjärjestelmää. Momenttiin ehdotetaan lisäksi otettavaksi toissijainen säännös, jonka mukaan niillä työpaikoilla, joilla ei ole luottamusmiestä, vastaava tilaisuus olisi annettava työsuojeluvaltuutetulle. Koska lainsäädäntö ei velvoita työsuojeluvaltuutetun valitsemiseen alle 10 työntekijän työpaikoille, momentin mukaan vastaava tilaisuus olisi annettava työntekijöille itselleen niissä työpaikoissa, joissa ei ole työsuojeluvaltuutettuakaan.

Työajan tasoittumisjärjestelmästä ei ole aina mahdollista esittää perusteltua mielipidettä välittömästi. Tämän vuoksi työnantajan olisi varattava luottamusmiehelle tai muulle edellä mainitulle henkilölle riittävä aika luonnokseen perehtymiseen.

Pykälässä ei rajoitettaisi työnantajan oikeutta tehdä muutoksia työajan tasoittumisjärjestelmään. Työntekijöiden kannalta on toisaalta tärkeää saada tietää alkuperäiseen työajan tasoittumisjärjestelmään tehdyt muutokset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämän vuoksi 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan työnantajan olisi ilmoitettava työajan tasoittumisjärjestelmän muutoksesta työntekijälle hyvissä ajoin.

19 a §. Työ- ja vahtivuoroluettelo. Työnantajan olisi 1 momentin mukaan laadittava työajan tasoittumisjärjestelmän lisäksi myös työvuoroluettelo, josta käyvät työajan tasoittumisjärjestelmää yksityiskohtaisemmin ilmi kunkin työntekijän työ- ja lepoajat. Työajan tasoittumisjärjestelmä ja työvuoroluettelo voisivat olla samassa asiakirjassa.

Työvuoroluetteloon olisi merkittävä säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisaika sekä 9 a §:n mukaiset lepoajat. Työvuoroluettelo olisi se asiakirja, jonka perusteella voidaan valvoa sekä ILO:n että EU:n merenkulkijoiden työaikaa koskevien sopimusmääräysten noudattamista aluksella. Mainittujen kansainvälisten asiakirjojen määräysten täyttämisen osalta merkitystä on erityisesti työvuoroluettelon lepoaikoja koskevilla kirjauksilla, sillä ehdotettu sääntely perustuu vähimmäislepoaikasääntelylle.

Pykälän 1 momentissa tarkoitetut tiedot olisi merkittävä työvuoroluetteloon täsmällisinä kellonaikoina. Työvuoroluettelo olisi laadittava sekä aluksen työkielellä että englannin kielellä. Asiakirjalle asetettavat kielivaatimukset johtuvat merenkulkijoiden työaikadirektiivin 5 lausekkeen 8 kohdasta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta laatia vahtivuoroluettelo vahtihenkilöstölle. Velvollisuus perustuu STCW-sopimuksen määräykseen.

Vahtivuoroluettelon tarkoituksena on, että vahtihenkilöstö tietää omat vahtinsa. Vahtivuoroluettelo voi toimia myös viranomaisten, kuten työsuojelutarkastajien apuna selvitettäessä sitä, onko vähimmäislepoaikoja noudatettu. STCW-sopimuksessa lähtökohtana on lisäksi se, että vahtiin osallistuvat henkilöt ovat yksilöitävissä vahtivuoroluettelosta ja että he täyttävät vahtihenkilöstölle asetettavat pätevyys- ja muut kelpoisuusvaatimukset.

Vahtivuoroluetteloon tulisi merkitä kunkin vahtihenkilöstöön kuuluvan työntekijän vahtivuorojen alkamisen ja päättymisen ajankohdat. Lepoaikoja ei tarvitsisi luetteloon erikseen merkitä, sillä ne kävisivät välillisesti selville vahtivuorojen pituuksista ja sijoittumisista.

Pykälän 3 momentin mukaan työ- ja vahtivuoroluettelo olisi laadittava etukäteen kutakin työjaksoa varten. Merenkulun erityispiirteistä johtuen työjaksot ovat joskus kuitenkin hyvin pitkiä, minkä vuoksi työ- ja vahtivuoroluettelon laatiminen koko työjaksoksi ei aina ole mahdollista. Tämän vuoksi ehdotetaan, että luettelot olisi kuitenkin laadittava vähintään kahdeksi viikoksi kerrallaan.

Työ- ja vahtivuoroluetteloa laatiessaan työnantajan tulisi ottaa huomioon yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n 1 momentin 6 kohta, jonka mukaan yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä säännöllisen työajan aloittamisen ja lopettamisen samoin kuin lepo- ja ruokailutaukojen ajankohdat. Asian käsitteleminen yhteistoimintamenettelyssä ei edellyttäisi yhteisymmärrystä laadittavasta työ- ja vahtivuoroluettelosta, vaan vuoroista päättäminen kuuluisi työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden piiriin. Samoin työ- ja vahtivuoroluettelon muuttaminen kuuluisi työnantajan päätösvaltaan. Luetteloihin tarkoitetut muutokset olisi tehtävä nopeasti ja viivyttelemättä.

Työ- ja vahtivuoroluettelo olisi pidettävä aluksella näkyvällä paikalla. Tämä on tärkeää sekä henkilöstön tiedon saannin että tarkastustoiminnan kannalta. Luettelo olisi laadittava ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Täsmällistä määräaikaa luettelon laatimiselle ei merenkulun erityisolosuhteista johtuen kuitenkaan olisi syytä asettaa.

20 §. Työaikakirjanpito. Voimassa olevan lain mukaan työnantajan on pidettävä aluksella työaikapäiväkirjaa, johon on tehtävä merkinnät viimeistään työntekopäivää seuraavana päivänä. Työaikapäiväkirja on tehtävä työsuojelusta ja sen valvonnasta vastaavan ministeriön vahvistamaa kaavaa käyttäen.

Pykälässä säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta pitää työntekijöittäin kirjaa tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista. Kirjanpitoon olisi merkittävä kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat. Aloitettu puolitunti laskettaisiin ylityötä korvattaessa täydeksi puoleksi tunniksi. Tämä säännös on voimassa olevan lain 11 §:ssä, joka ehdotetaan kumottavaksi.

Työnantajalla ei olisi pykälän perusteella velvollisuutta säilyttää vanhoja työvuoroluetteloita, työajan tasoittumisjärjestelmiä eikä 20 b §:n nojalla tehtyjä työehtosopimuksia. Sen sijaan työaikakirjanpito sekä tieto työvuoroluetteloiden työntekijöitä koskevista merkinnöistä olisi 1 momentin mukaan säilytettävä vähintään 15 §:n mukaisen kanneajan päättymiseen asti.

Rikoslain (39/1889) 47 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan työnantaja tai työnantajan edustaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muuttaa, kätkee tai hävittää työaikakirjanpidon taikka tekee sen mahdottomaksi lukea, on tuomittava työaikasuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että työaikakirjanpitoa koskevassa säännöksessä säädettäisiin nimenomaisesti, että työnantajan olisi säilytettävä työaikakirjanpito vähintään 15 §:n mukaisen kanneajan päättymiseen asti.

Työaikakirjanpito sekä 20 b §:n nojalla tehty työehtosopimus olisi 2 momentin mukaan vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle sekä työntekijöiden luottamusmiehelle tai, jollei tällaista ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle. Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan olisi pyynnöstä oikeus saada kirjallinen selvitys työ- ja vahtivuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon työntekijää koskevista merkinnöistä. Työvuoroluettelon merkitys säännöllistä työaikaa koskevana ilmoituksena korostuu silloin, kun työaika tasoittuu keskimäärään ennalta sovitun tasoittumisjakson aikana. Koska erityisesti ylityökorvauksen laskentaa koskevissa riitatilanteissa on tärkeä tietää, mikä osa päivittäisestä ja viikoittaisesta työajasta on ollut säännöllistä työaikaa, ehdotetaan, että työntekijällä tai hänen edustajallaan olisi oikeus saada tieto myös työvuoroluetteloiden työntekijää koskevista merkinnöistä.

Valvontatehtävän suorittaminen edellyttää mahdollisuutta saada nähtäväksi keskeiset työaikajärjestelyjä koskevat tiedot. Työsuojeluviranomaiselle olisi pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta sekä työajan tasoittumisjärjestelmästä ja työvuoroluettelosta sekä työehtosopimusmääräyksistä.

20 a §. Säännösten pakottavuus ja poikkeaminen työsopimuksella. Merityöaikalain säännökset ovat työntekijän suojaksi säädettyjä säännöksiä, joista ei voida poiketa työnantajan ja työntekijän välisellä työsopimuksella. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi yleinen säännösten pakottavuutta koskeva säännös. Pykälän mukaan sopimusehto, jolla vähennetään työntekijälle merityöaikalain mukaan tulevia etuja, olisi mitätön, ellei laissa nimenomaisesti säädetä toisin, kuten 14 §:ssä säädetään.

20 b §. Säännösten pakottavuus ja poikkeaminen valtakunnallisella työehtosopimuksella. Voimassa olevan lain 16 §:ssä säädetään säännösten ehdottomuudesta ja työehtosopimusosapuolten oikeudesta työehtosopimuksin poiketa lain säännöksistä. Nämä säännökset siirrettäisiin ehdotetuin muutoksin uuteen 20 b §:ään.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan laajennettavaksi sellaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, mahdollisuuksia työehtosopimuksissaan ottaa huomioon ala- ja yrityskohtaisetkin erityispiirteet ja -tarpeet. Tällaisten järjestöjen välisellä työehtosopimuksella voitaisiin sopia toisin siitä, mitä 3―9 §:ssä sekä 19 ja 19 a §:ssä säädetään. Edellä tarkoitetulla työehtosopimuksella voitaisiin siten poiketa lain määritelmiä, säännöllistä työaikaa, työajan sijoittamista, pyhä- ja lauantaityötä koskevien rajoitusten soveltamisalaa, vuorotyöntekijän ja taloustyöntekijän työntekovelvollisuutta pyhäpäivänä ja lauantaina, ylityön teettämistä, työajan tasoittumisjärjestelmää sekä työ- ja vahtivuoroluetteloa koskevista säännöksistä.

Lisäksi tällaisella työehtosopimuksella voitaisiin poiketa 12 ja 14 §:n säännöksistä niiden työntekijöiden osalta, joiden työ- ja vapaa-aikajaksot määräytyvät työehtosopimukseen perustuvan vuorottelujärjestelmän mukaan. Säännöksen nojalla voitaisiin työehtosopimuksin sopia säännöllisen työajan järjestelystä siten, että säännöllisen työajan tulisi tasoittua enintään 40 tunniksi enintään 52 kalenteriviikon aikana. Tasoittumisajanjakso ei olisi sidottu kalenterivuoteen, vaan työaika voisi tasoittua säädettyyn keskimäärään minkä tahansa 52 viikon ajanjakson aikana.

Lain 20 a §:n yleissäännöksestä ja työehtosopimuslaista (436/1946) johtuu, että työehtosopimukseen sidottu työnantaja ei saisi soveltaa sellaisia työehtosopimuksen määräyksiä, joilla on vähennetty työntekijöiden etuja, niiden työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole sidottuja työehtosopimukseen. Merimieslain 15 §:n 1 momentin säännöksestä taas johtuu, että työnantaja ei saisi soveltaa niitä yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, joilla on vähennetty työntekijöiden laissa säädettyjä etuja.

Käytännön kannalta olisi hyvin hankalaa ellei mahdotontakin, jos työehtosopimukseen sidotun työnantajan tulisi samoissa töissä järjestää työajat eri tavoin riippuen siitä, sitooko se työehtosopimus, jota työnantaja on kaikilta muilta osin velvollinen noudattamaan kaikissa työehtosopimuksen piiriin kuuluvissa työsuhteissa, työehtosopimuslain nojalla työntekijää vai ei.

Työehtosopimus on eräänlainen kauppasopimus, jolla etu vaihdetaan toiseen etuun. Siten on oletettavaa, että työehtosopimuksessa, jolla on vähennetty jollakin tavalla työntekijöiden laissa säädettyjä etuja, on sovittu näiden korvaamisesta jollakin tavalla.

Mainituilla perusteilla ehdotetaan pykälän 2 momentissa säädettäväksi ensiksikin, että työehtosopimukseen sidottu työnantaja saisi soveltaa merityöaikalaista poikkeavia määräyksiä niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole sidottuja työehtosopimukseen, mutta joiden työsuhteissa työnantaja on työehtosopimuslain nojalla velvollinen soveltamaan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi ehdotetaan, että työnantaja, joka on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta merimieslain 15 §:n nojalla, olisi oikeutettu noudattamaan niitäkin työehtosopimuksen määräyksiä, joilla on vähennetty työntekijöiden etuja. Esitys vastaa tältä osin työaikalakia.

Toisinaan työehtosopimuksen lakatessa olemasta voimassa osapuolet eivät saavuta neuvotteluratkaisua, vaan syntyy niin kutsuttu sopimukseton tila, joka yleensä jää kuitenkin suhteellisen lyhytaikaiseksi. Erityisesti työaikajärjestelyjen kannalta olisi epätarkoituksenmukaista ja toisinaan myös hyvin vaikeaa muuttaa työehtosopimukseen perustuvat työaikajärjestelyt laissa säädetyn mukaisiksi. Ilman erityissäännöstä näin pitäisi kuitenkin menetellä, mutta vain niiden työehtosopimusmääräysten osalta, joilla on vähennetty työntekijöiden merityöaikalaissa säädettyjä etuja. Tämän vuoksi 2 momentissa ehdotetaan, että niitä työehtosopimuksen määräyksiä, joilla on vähennetty työntekijöiden merityöaikalaissa säädettyjä etuja, saataisiin noudattaa vielä työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa näitä määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Yleensä sopimukseton tila jää verraten lyhytaikaiseksi. Toisinaan saattaa kuitenkin käydä niin, että osapuolet eivät pitkään aikaan saavuta yhteisymmärrystä. Ainakin periaatteessa on mahdollista, että sopimusratkaisua ei saavuteta lainkaan. Merityöaikalaista poikkeavien sopimusehtojen soveltaminen on tällaisissa tapauksissa saatava lakkaamaan. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että sen työehtosopimuksen tehneillä osapuolilla, jonka voimassaolo on lakannut, olisi molemminpuolinen oikeus ilmoittaa toiselle osalliselle, että työehtosopimuksen niiden määräysten, joilla on vähennetty työntekijöiden merityöaikalaissa säädettyjä etuja sekä näihin kiinteästi liittyvien määräysten soveltaminen, on lopetettava. Ilmoitusoikeus syntyisi kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun työehtosopimus on lakannut olemasta voimassa. Näiden työehtosopimusmääräysten soveltaminen olisi lopetettava kahden viikon kuluttua ilmoituksesta tai kuluvan työajan tasoittumisjakson päättyessä, jos tämä olisi säännöllisen työajan tasoittumisen vuoksi tarpeen. Momentti koskisi myös merimieslain 17 §:ssä tarkoitettuja työehtosopimuksia.

Pykälä ei vaikuta millään tavalla oikeuskäytäntöön perustuvaan työehtosopimusten jälkivaikutukseen. Työehtosopimuksen muut kuin edellä tarkoitetut määräykset sitovat edelleen työsopimuksen täyttämiseen velvoittavan normin nojalla.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä viranomaisista ja julkisoikeudellisista yhteisöistä, joita pidetään 1 momentissa tarkoitettuihin työnantajien yhdistyksiin rinnastettavina ja joiden toimintapiiri käsittää koko maan ja joilla on kelpoisuus sopia toisin 1 momentissa tarkoitetuista pykälistä. Tällaisia tahoja ovat valtion neuvotteluviranomainen tai muu valtion sopimusviranomainen ja kunnallinen työmarkkinalaitos. Säännösehdotuksessa on lisäksi otettu huomioon Ahvenanmaan maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 21 kohta, jonka mukaan valtakunnan työlainsäädäntö tulee noudatettavaksi Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan puolesta sopijaviranomaisena voivat olla Ahvenanmaan maakunnan maakuntahallitus ja Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että pykälän nojalla sovitut poikkeukset eivät saisi olla ristiriidassa Suomessa voimassa olevan kansainvälisen sopimuksen kanssa. Säännös vastaa ehdotettua 16 §:n 2 momenttia.

21 §. Nähtävänäpito. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnantajan olisi pidettävä sopivassa paikassa aluksella työntekijöiden nähtävänä tämän lain ja sen nojalla annettujen täytäntöönpanomääräysten sekä myönnettyjen poikkeuslupien ohella myös 20 b §:n nojalla sovitut työehtosopimusmääräykset. Työehtosopimusmääräysten nähtävilläpito on tarpeen silloin, kun työpaikalla on käytössä järjestelmä, jossa säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärään sovitun tasoittumisjakson aikana.

22 §. Valvonta. Pykälän mukaan työsuojeluviranomaisten velvollisuutena on valvoa lain noudattamista. Jos säännöllisestä työajasta on tehty 20 b §:n nojalla työehtosopimus, jonka mukaan työaika tasoittuu sopimuksessa sovitun ajan kuluessa laissa säädettyyn keskimäärään, viranomaisten tehtävänä olisi valvoa tällaisten työehtosopimusmääräysten noudattamista.

24 §. Työaikasuojelurikos. Viittaussäännöstä rikoslakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan tähän esitykseen sisältyviä säännösmuutoksia.

1.2.Laki työajasta kotimaanliikenteen aluksissa

3 §. Poikkeukset soveltamisalasta. Pykälässä säädetään niistä työntekosuhteista, joissa ei sovelleta työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annettua lakia. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentin 1 kohdan pykäläviittaukset vastaisivat jäljempänä tulevia säännösehdotuksia. Muutosehdotus on tekninen eikä se vaikuta soveltamisalasäännöksen sisältöön.

10 §. Poikkeukset ylityörajoituksista. Pykälässä säädetään työn teettämisestä poikkeuksellisissa, hätätyön kaltaisissa oloissa. Ylityötä ja lepoaikoja koskevia säännöksiä ei tarvitse noudattaa teetettäessä työtä, jota on ehdottomasti suoritettava ihmishenkeä, alusta tai tavaraa uhkaavan vaaran vuoksi, joka on tarpeen merilaissa säädetyn avun antamiseksi, jota on tehtävä satama- tai vastaavan viranomaisen määräämän toimenpiteen suorittamiseksi tai joka aiheutuu työntekijöiden ennalta arvaamattomasta vähentymisestä, jos aluksen miehistöä ei voida heti täydentää kohtuullisin toimenpitein. Tähän luetteloon ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 kohta, jonka mukaan ylityötä ja vähimmäislepoaikoja koskevia säännöksiä ei tarvitsisi noudattaa silloin, kun työtä tehdään pelastus- ja palonsammutus- sekä muilla turvallisuusvälineillä pidettäviin harjoituksiin osallistumiseksi. Ehdotettu 5 kohta vastaa merityöaikalain 10 §:n 3 kohtaa.

Lisäksi nykyisiä viittaussäännöksiä ehdotetaan muutettaviksi vastaamaan ehdotettuja lepoaikasäännöksiä.

Pykälään lisättävässä 2 momentissa ehdotetaan puolestaan säädettäväksi nimenomaisesti, että 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut harjoitukset olisi toteutettava tavalla, joka häiritsee mahdollisimman vähän työntekijän lepoaikoja ja joka ei aiheuta väsymystä. Säännös perustuu ILO:n yleissopimukseen n:o 180.

12 §. Vuorokautinen lepoaika. Sekä ILO:n merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevaa yleissopimusta että EU:n direktiiviä ja sen liitteenä olevaa työaikasopimusta sovelletaan myös niissä työsuhteissa, joissa työaika määräytyy työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain mukaan. Työntekijöiden vuorokautisista vähimmäislepoajoista ehdotetaan säädettäväksi lain 12 §:ssä samalla tavoin kuin merityöaikalain 9 a §:ssä säädetään. Pykälässä säädettäisiin siten sekä vahtihenkilöstön että muiden työntekijöiden oikeudesta 10 tunnin lepoaikaan kunkin 24 tunnin jakson aikana. Vastaavin perustein kuin merityöaikalain 9 a §:ssä ehdotetaan, että työntekijälle olisi annettava jokaisen seitsemän päivän jakson aikana yhteensä vähintään 77 tunnin lepoaika, vahtihenkilöstöön kuuluvalle kuitenkin kunkin seitsemän päivän jakson aikana yhteensä vähintään 70 tunnin lepoaika. Vastaavalla tavalla kuin merityöaikalaissa pykälässä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi vuorokautisen lepoajan jakamisesta kahteen osaan ja vuorokautisen lepoajan lyhentämisestä tilapäisesti enintään kahden peräkkäisen 24 tunnin jakson aikana.

Pykälässä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi siitä, että jos työntekijän lepoaika häiriintyy työkutsujen vuoksi, työntekijälle olisi annettava korvaava lepoaika.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että alle 30 minuutin taukoa ei luettaisi pykälässä tarkoitettuun lepoaikaan.

Ehdotettu vähimmäislepoaikasääntely vastaa mainittujen kansainvälisten sopimusten vaatimuksia.

12 a §. Viikkolepo. Voimassa olevan lain 12 a §:ssä säädetään vahtihenkilöstön vähimmäislepoajoista. Vahtihenkilöstön vuorokautisista lepoajoista ehdotetaan säädettäväksi edellä 12 §:ssä.

Niiden työntekijöiden viikkolevosta, joiden työ- ja vapaa-aikojen määräytymisessä ei noudateta vuorottelujärjestelmää, säädetään voimassa olevan lain 12 §:n 2 momentissa. Viikkolepoa koskeva säännös ehdotetaan erotettavaksi 12 §:n vuorokautista vähimmäislepoaikaa koskevasta säännöksestä siirtämällä sitä koskeva säännös 12 a §:ksi. Säännöksen sisältöä ei ehdoteta muutettavaksi.

12 b §. Nuoria työntekijöitä koskeva erityissäännös. Vastaavin perustein kuin merityöaikalain 9 b §:ssä säädettäisiin nuoren työntekijän lepoajasta, ehdotetaan, että 12 b §:ssä säädettäisiinalle 18-vuotiaalle työntekijälle annettavasta vähimmäisvuorokausilevosta. Säännös perustuu ILO:n yleissopimuksen n:o 180 määräykseen.

Pykälän mukaan alle 18-vuotiaalle työntekijälle olisi annettava vähintään yhdeksän tunnin yhtäjaksoinen vuorokautinen lepoaika. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että nuorta työntekijää ei saisi pitää työssä kello 24:n ja 05:n välisenä aikana, ellei kysymys ole nuoren koulutukseen liittyvän harjoitusohjelman suorittamisesta.

12 c §. Päällikön vapaa-aikajaksot. Päällikön vapaa-aikajaksoista säädetään voimassa olevan lain 21 §:ssä. Asiallisesti säännös kuuluu lepoaikasääntelyn yhteyteen. Tästä syystä ehdotetaan, että päällikön vapaa-aikajaksoista säädettäisiin uudessa 12 c §:ssä ja lain 21 § kumottaisiin. Säännös säilyisi asiallisesti samansisältöisenä kuin se on voimassa olevassa laissa.

19 §. Työ- ja vahtivuoroluettelo. Voimassa olevan lain 19 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta laatia työntekijöiden työ- ja lepoajoista työtuntijärjestelmä. Työtuntijärjestelmä on laadittava aluksissa, joissa ei noudateta lain 18 §:ssä säädetyllä tavalla sovittua vuorottelujärjestelmää. Työnantajan velvollisuudesta laatia vahtivuorojen alkamis- ja päättymisajat sisältävä vahtivuoroluettelo säädetään puolestaan voimassa olevan lain 12 a §:ssä. Tätä säännöstä on noudatettava niissä aluksissa, jotka kuuluvat STCW-sopimuksen soveltamispiiriin.

Työaika-asiakirjoja koskevaa sääntelyä ehdotetaan yhtenäistettäväksi sekä terminologisesti että sisällöllisesti ehdotetun merityöaikalain 19 §:n kanssa.

Pykälän 1 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle olisi laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 12, 12 a ja 12 b §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo olisi laadittava aluksen työkielellä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi työnantajan velvollisuudesta laatia vahtihenkilöstölle vahtivuoroluettelo. Vahtivuoroluettelosta olisi käytävä ilmi vahdissa olevan henkilön nimi ja toimi aluksella sekä vahdin alkamis- ja päättymisajat. Voimassa olevasta laista poiketen säännökseen ei ehdoteta otettavaksi soveltamisalarajausta aluksiin, joissa sovelletaan STCW-sopimusta.

Voimassa olevasta laista poiketen pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sekä työ- että vahtivuoroluettelon laatimiseen, muuttamiseen ja nähtävällä pitämiseen liittyvistä asioista yhtenäisesti. Merityöaikalain 19 §:n 3 momentin osalta esitetyin perusteluin ehdotetaan, että työ- ja vahtivuoroluettelo olisi laadittava työjaksoksi tai vähintään kahdeksi viikoksi kerrallaan. Mahdolliset muutokset työ- ja vahtivuoroluetteloon olisi tehtävä viivyttelemättä. Säännöstä olisi tulkittava samalla tavoin kuin merityöaikalain vastaavaa säännöstä. Kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että työ- ja vahtivuoroluettelo olisi pidettävä nähtävänä sopivassa paikassa aluksella.

19 a §. Työaikakirjanpito. Voimassa olevan lain 23 §:ssä säädetään työnantaja velvollisuudesta laatia työaikaluettelot, joista näkyvät säännöllisen työajan tunnit, yli- ja pyhätyötunnit sekä niistä suoritettavat korvaukset. Työaikaluettelot on pyydettäessä näytettävä työsuojelutarkastuksen suorittajalle ja työntekijöiden edustajalle.

Myös työaikakirjanpitoa koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi ehdotettua merityöaikalain 19 a §:n työaikakirjanpitoa koskevaa säännöstä. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan olisi kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin. Kirjanpitoon olisi merkittävä kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat. Tällöin aloitettu puolitunti laskettaisiin ylityötä korvattaessa täydeksi puoleksi tunniksi. Lisäksi säädettäisiin, että työnantajan on säilytettävä työaikakirjanpito vähintään 25 §:ssä säädetyn kanneajan päättymiseen asti.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan samoin perusteluin kuin merityöaikalaissa säädettäväksi, että työaikakirjanpito olisi vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle sekä työntekijöiden luottamusmiehelle tai, jollei tällaista ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle. Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan olisi oikeus saada kirjallinen selvitys työ- ja vahtivuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon työntekijää koskevista merkinnöistä. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että työsuojeluviranomaiselle olisi pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta sekä 19 §:ssä tarkoitetusta työvuoroluettelosta.

21 §. Päällikön vapaa-aikajaksot.Päällikön vapaa-aikajaksoista ehdotetaan säädettäväksi uudessa 12 c §:ssä. Tämän vuoksi 21 § ehdotetaan kumottavaksi.

22 §. Säännösten pakottavuus. Pykälässä säädetään työ- ja virkaehtosopimusosapuolten oikeudesta sopia työ- tai virkaehtosopimuksella toisin lain muutoin pakottavista säännöksistä. Pykälän 1 momentti säilyisi nykyisellään. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykäläviittaukset vastaisivat ehdotettuja muutoksia. Työ- tai virkaehtosopimuksella voitaisiin siten sopia laista poiketen työajan sijoittamista koskevista 5―7 §:stä, valmiusajasta ja työajasta, päivittäisistä lepoajoista, viikoittaisesta lepoajasta, päällikön vapaa-aikajaksoista vuorokautisen ja viikoittaisen ylityön korvaamisesta, ylityön korvaamisesta vapaana, pyhätyöstä, vuorottelujärjestelmästä sekä työ- ja vahtivuoroluettelosta. Sen sijaan voimassa olevasta laista poiketen työntekijän vuorokautisista vähimmäislepoajoista ei voitaisi sopia toisin työ- tai virkaehtosopimuksella.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan ehdotetun merityöaikalain 20 b §:n osalta esitetyillä perusteluilla muutettavaksi siten, että momentissa tarkoitettuja työehtosopimusmääräyksiä työnantaja saisi soveltaa niihinkin työntekijöihin ja virkamiehiin, jotka eivät ole työ- tai virkaehtosopimuslain nojalla sidottuja työ- ja virkaehtosopimuksiin. Lisäksi ehdotetaan, että työnantaja, joka on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta merimieslain 15 §:n nojalla, olisi myös oikeutettu noudattamaan niitäkin tämän pykälän nojalla sovittuja työehtosopimusmääräyksiä, joilla on vähennetty työntekijöiden etuja.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tämän pykälän nojalla ei saa sopia poikkeuksista, jotka ovat ristiriidassa Suomessa voimassa olevan kansainvälisen sopimuksen kanssa. Säännös vastaisi merityöaikalain 20 b §:n 4 momenttia.

23 §. Työaikaluettelot. Työaikakirjanpidosta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 19 a §:ssä. Säännös vastaisi ehdotettua merityöaikalain työaikakirjanpitoa koskevaa säännöstä. Tämän vuoksi työaikaluetteloita koskeva säännös ehdotetaan kumottavaksi.

27 §. Rangaistussäännökset. Rangaistussäännöstä sekä viittaussäännöstä rikoslakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan tähän esitykseen sisältyviä säännösmuutoksia.

1.3.Merimiesten vuosilomalaki

24 §. Poikkeukset lain säännöksistä. Pykälässä säädetään valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen oikeudesta sopia työehtosopimuksella laista poiketen pykälässä nimenomaisesti mainituista asioista.Työehtosopimuksella voidaan sopia vuosilomanantamisesta ja jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisinkin kuin edellä tässä laissa säädetään. Tähän toisin sovittavien asioiden luetteloon ehdotetaan lisättäväksi sopimismahdollisuus vuosiloman kertymisestä sekä luontaiseduista vuosiloman aikana.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että 1 momentissa tarkoitettuja työehtosopimusmääräyksiä saisivat noudattaa kaikki ne työnantajat, joiden on muutoin noudatettava mainittua työehtosopimusta. Ehdotettu säännös vastaisi merityöaikalain ja työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain vastaavia säännöksiä.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä viranomaisista ja julkisoikeudellisista yhteisöistä, joita pidetään 1 momentissa tarkoitettuihin työnantajien yhdistyksiin rinnastettavina ja joiden toimintapiiri käsittää koko maan ja joilla on kelpoisuus sopia toisin 1 momentissa tarkoitetuista asioista. Sääntely vastaa merityöaikalain 20 b §:n 3 momentin säännöstä.

Työehtosopimuksella sopimisen alaa rajoittavat kuitenkin eräät Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Tämän vuoksi pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin, että pykälän nojalla ei saa sopia poikkeuksista, jotka ovat ristiriidassa Suomessa voimassa olevan kansainvälisen sopimuksen kanssa.

1.4.Merimieslaki

25 §. Sairausajan palkka. Pykälässä säädetään työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan tapauksissa, joissa hänen työntekonsa on estynyt sairauden tai vamman vuoksi. Oikeus sairausajan palkkaan jatkuu esteen kestämisajan, aluksen päälliköllä enintään kuitenkin 90 päivää, muilla työntekijöillä ulkomaanliikenteessä enintään 60 päivää ja kotimaanliikenteessä 30 päivää.

Pykälän 2 momentissa säädetään sairausajan palkanmaksuvelvollisuuteen kohdistuvista rajoituksista. Jos sairastuminen tai tapaturma on sattunut vuosiloman tai lomauttamisen aikana, oikeutta sairausajan palkkaan ei ole, paitsi jos työkyvyttömyyden voidaan selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista. Oikeus sairausajan palkkaan vuosiloman aikana syntyneen työkyvyttömyyden johdosta alkaa työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavana kahdeksantena päivänä, jos työntekijä pyytää loman siirtämistä merimiesten vuosilomalain 8 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla, ja lomauttamisen aikana alkaneen työkyvyttömyyden johdosta sen alkamispäivää seuraavana päivänä.

Merimieslaissa ei sairausajan palkkaa koskevan säännöksen osalta säädetä oikeudesta poiketa lain muutoin pakottavasta säännöksestä työehtosopimuksella. Työsopimuslaissa tällainen sopimismahdollisuus on ollut pitkään, ja työehtosopimuksissa on laajalti sovittu työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan laista poiketen. Merimieslain 25 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jolla valtakunnalliset työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset kelpuutettaisiin sopimaan työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan. Työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan voitaisiin siten rajoittaa ainoastaan valtakunnallisten järjestöjen välisellä työehtosopimuksella.

Edellä tarkoitettuja työehtosopimusmääräyksiä työnantaja saisi soveltaa niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Säännös vastaisi ehdotettuja merityöaikalain, työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain ja merimiesten vuosilomalain vastaavia säännöksiä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös edellä tarkoitettujen työehtosopimusmääräysten jälkivaikutuksesta. Työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen sopimusmääräyksen noudattaminen edellyttäisi, että siitä sovitaan nimenomaisesti työsopimuksella. Tällöin työehtosopimusmääräystä saataisiin noudattaa uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräystä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. Ehdotettu sääntely vastaisi tältä osin työsopimuslain säännöksiä.