HE 168/2001

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maa- ja puutarhatalouden kansallisia tukia koskevan lain soveltamisalasta.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lain soveltamisala kattamaan tuet, jotka myönnetään valtion talousarvioon maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen osoitetusta määrärahasta (momentti 30.12.41). Ehdotetun lain kannalta tärkeitä yhteisötason säädöksiä tulotukien maksamiselle ovat liittymissopimuksen 141, 142 ja 144 artikla sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artikla.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lain soveltamisalaan kuuluviksi myös muut yhteisölainsäädännössä säädetyt ja mahdollisesti säädettävät maa- ja puutarhatalouden kansalliset tulotukien muodot sen mukaan kuin niistä muualla yhteisölainsäädännössä säädetään.

Pykälän 2 momentti rajaisi lain soveltamisalan ulkopuolelle Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamat tuet ja palkkiot, joita vuonna 2001 Suomessa on maksettu muun muassa peltokasvien tukena, eläinpalkkioina sekä lukuisina muina pienempinä tukimuotoina. Momentissa rajataan myös maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) , porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) tai kolttalain (253/1995) mukaisesti myönnettävät tuet lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Ehdotetun pykälän 2 momentti ei kuitenkaan rajaisi lain soveltamisalueen ulkopuolelle tapauksia, joissa nimenomainen yhteisösäännös mahdollistaa kokonaan tai osittain kansallisesti rahoitetun tukiosuuden maksamisen jonkin yhteisön rahoittaman tulotukimuodon osana. Esimerkkinä tällaisesta tapauksesta on naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu ylimääräinen kansallinen emolehmäpalkkio.

Ehdotettua lakia ei sovellettaisi eräisiin valtionavustuslain (688/2001) perusteella myönnettäviin erillisiin maa- ja puutarhatalouden tukiin, joista esimerkkinä ovat menekinedistämiseen sekä neuvontajärjestöille myönnettävät valtionavustukset.

2 §. Määritelmät. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi määritelmistä. Pykälän tarkoituksena on tarkentaa laissa ja sen nojalla annettavissa alemmanasteisissa säädöksissä käytettävää terminologiaa. Määritelmät vastaavat nykykäytäntöä.

Pykälän 1 kohdassa ehdotettu tukivuoden määritteleminen on tarpeen erilaisten aikarajojen määrittelemiseksi, muun muassa tuen hakijan ikää koskevien ehtojen täyttymisen selvittämiseksi.

Pykälän 2 kohdassa ehdotettu puolisoiden määritteleminen on tarpeen tuen saamiselle asetettujen ikäedellytysten täyttymisen toteamiseksi.

Pykälän 3 kohdassa ehdotettu nuoren viljelijän määritteleminen on tarpeen nuorille viljelijöille maksettaviin tukiin asetettavien myöntämisedellytysten täsmälliseksi määrittelemiseksi.

Pykälän 4 ja 5 kohdassa ehdotetut perus- ja kasvulohkojen määritelmät ovat tarpeen kasvintuotannon ja kotieläintalouden tukien määräytymisperusteiden yksilöimiseksi. Perus- ja kasvulohkojen määritelmät ovat asiallisesti samansisältöiset kuin Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamissa tukimuodoissa.

Pykälän 6 ja 7 kohdassa ehdotettu tukimuodon ja tukityypin määritteleminen on lain systematiikan kannalta tärkeää. Tukimuodolla tarkoitetaan Euroopan yhteisön tiettyä tarkoitusta varten hyväksymää kansallista tukijärjestelmää. Yleensä tukimuodosta on olemassa sen yhteisötasolta oikeuttava säädös tai komission päätös sekä vastaava valtioneuvoston asetus. Esimerkkinä tukimuodosta voidaan mainita pohjoinen tuki. Pohjoisen tukeen sisältyviä viljelyalaan perustuvia tukityyppejä ovat pohjoinen hehtaarituki, yleinen hehtaarituki sekä nuorten viljelijöiden tuki.

Pykälän 8 kohdassa ehdotettu perheyrityksen jäsenen määritteleminen on tarpeen eläinsuojelulainsäädäntöä koskevista rikoksista ja rikkomuksista johtuvaan eläintenpitokieltoon määrättyjen henkilöiden välittömän lähipiirin määrittelemiseksi.

Pykälän 9 ja 10 kohdassa ehdotettu kasvintuotannon tuen ja kotieläintalouden tuen määrittely on tarpeen lain systematiikan kannalta.

3 §. Hakijat. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen hakijalle asetettavista edellytyksistä. Maa- ja puutarhatalouden kansallisia tukia ehdotetaan myönnettäviksi Suomessa harjoitettavalle tuotannolle tai toiminnalle. Tuen hakijan yritysmuodolle ei esitetä rajoituksia, mutta tukeen oikeutetun luonnollisen henkilön ikää koskevia rajoituksia on tarkoitus säätää.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa ehdotettu ikärajaus merkitsee sitä, että huoltajien turvaamaan huoltoon tai kansaneläkkeeseen oikeutetut henkilöt eivät olisi oikeutettuja tukiin. Ehdotettu vastaa nykykäytäntöä.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin tapauksista, joissa toimintaa harjoittaa useampi luonnollinen henkilö yhdessä tai toimintaa harjoitetaan yhteisömuodossa. Kohdassa ehdotetaan täsmennettäväksi tuen myöntämisen edellytyksiä siten, että vähintään yhden viljelijän, yhtiömiehen, jäsenen tai osakkaan on oltava ikäedellytykset täyttävä luonnollinen henkilö, joka itse harjoittaa maa- tai puutarhataloutta.

Pykälän 3 momentissa on ehdotettu säädettäväksi poikkeuksista 2 momentissa asetettuihin ikävaatimuksiin. Näin ollen tukea voitaisiin myöntää alaikäiselle hakijalle silloin, kun hän on solminut avioliiton. Tämä vastaa 2 momentin ajatusta siitä, että alle 18-vuotias on huoltoon oikeutettu, mutta alaikäisen solmiessa avioliiton tämä oikeus lakkaa. Tällöin olisi perusteltua, että itse elatuksestaan vastaava voi myös harjoittaa elinkeinoa kaikin oikeuksin. Myös yhdessä vanhempien kanssa tapahtuva toiminta mahdollistaa tukien saamisen, joka on perusteltua erilaisten perikuntia koskevien tilanteiden kohtuullistamiseksi. Muita vastaavia seikkoja koskeva harkinta jäisi tuen myöntävän viranomaisen tehtäväksi.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi julkisoikeudellisen yhteisön, koulutilan tai vankilatilan tukikelpoisuudesta. Nykykäytännön mukaisesti ehdotetaan, että luonnolliselle henkilölle asetetut edellytykset eivät koskisi edellä mainittuja tuen hakijoita.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan rajattavaksi nuorille viljelijöille maksettaviin tukimuotoihin oikeutettujen hakijoiden piiriä. Silloin, kun tuen hakijana on luonnollisten henkilöiden ryhmä, olisi perusteltua edellyttää kaikkien ryhmän jäsenten täyttävän ikäedellytykset tuen ehtojen kiertämisen ehkäisemiseksi.

Pykälän 6 momentissa ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriölle annettavaksi valtuus säätää tarkemmin hakijaa koskevista edellytyksistä. Esimerkiksi 2 momentin 2 kohdan mukaisessa tilanteessa pelkkä tukikelpoisen luonnollisen henkilön muodollinen osallisuus maatalousyhtymässä, jonka muut osakkaat eivät täytä ikää koskevia edellytyksiä, ei täyttäisi hakijalle asetettavia ehtoja. Tukikelpoisuuden saamiseksi kyseessä täytyisi olla ministeriön tarkemmin säätämällä tavalla osallistuminen itse toiminnan harjoittamiseen.

4 §. Yhteisön lainsäädännön huomioon ottaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhteisön lainsäädännön huomioon ottamisesta. Ehdotetussa laissa tarkoitettujen tukimuotojen ja -tyyppien myöntämisen ehdoiksi tulee kansallisin säädöksin säätää kaikki yksittäistä tuenhakijaa koskevat komission tai muiden toimivaltaisten elinten tuen myöntämisen ehdoksi asettamat rajoitteet. Esimerkiksi komission päätökset on osoitettu Suomen tasavallalle, jolloin niiden voimaansaattaminen kansallisesti edellyttää niiden ottamista kansalliseen säädökseen. Tarkoituksena on, että valtioneuvoston asetuksella säädetään komission päätöksissä tai muussa yhteisölainsäädännössä tuen myöntämisen ehdoksi asetettujen rajoituksien toimeenpanosta.

5 §. Muiden säännösten soveltaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muiden säännösten soveltamisesta. Pykälässä on ehdotettu viittaussäännöksen ottamista tukimenettelylakiin, jota sovelletaan esitettyä lakia täydentävästi useissa tilanteissa. Kyseinen laki on erityislaki ja sitä täydentävästi puolestaan sovelletaan yleislakina hallintomenettelylakia (598/1982) .

Pykälän 2 momentissa on informatiivinen viittaus 1 momentissa tarkoitetun lain 13 §:ään, jolla on tarkoitus tuoda esille Maaseutuvirastolle annettujen valtuuksien kattavuutta. Tältä osin tarkemmat perustelut ovat hallituksen esityksessä Eduskunnalle Maaseutuviraston perustamista koskevaksi lainsäädännöksi ( /200 ).

2luku. Tukimuodot ja niistä päättäminen

6 §. Tukimuodot. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tukimuodoista.

Pykälän 1 kohdan perusteella voitaisiin myöntää Etelä-Suomen kansallista tukea. Tuen avulla on tarkoitus helpottaa tuottajien täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa muiden tukitoimenpiteiden soveltamisen jälkeen. Tukimuoto perustuu liittymissopimuksen 141 artiklaan ja edellyttää komission päätöstä, jollaisen vuoden 2003 loppuun saakka muodostaa Etelä-Suomen tukipäätös.

Etelä-Suomen kansallista tukea maksettaisiin kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle sekä puutarhatuotteiden varastoinnille.

Pykälän 2 kohdan perusteella voitaisiin myöntää pitkäaikaista pohjoista tukea. Tukimuodon avulla on tarkoitus ylläpitää maa- ja puutarhataloutta 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevilla maatalousalueilla sekä eräillä kyseisen leveyspiirin eteläpuolella sijaitsevilla lähialueilla. Tuen myöntäminen perustuu liittymissopimuksen 142 artiklaan ja edellyttää komission päätöstä, jollaisen toistaiseksi muodostaa pohjoisen tuen päätös.

Pohjoisena tukena maksettaisiin tukea kasvintuotannolle, kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle, puutarhatuotteiden varastoinnille, metsämarjojen ja -sienten varastoinnille, porotaloudelle sekä maidon ja lihan kuljetusavustusta.

Pykälän 3 kohdan perusteella voitaisiin myöntää kasvinviljelyn kansallista tukea koko maan alueella. Kasvinviljelyn kansallisesta tuesta sovittiin liittymissopimuksen 141 artiklan perusteella vuonna 1996 käytyjen neuvottelujen tuloksena ja sen yhteisöoikeudellisen pohjan muodostavat toistaiseksi voimassa olevat kasvintuotannon tukipäätös sekä C-tukialueiden osalta valtion tuki N:o N 148/97. Kasvinviljelyn kansallista tukea voitaisiin myöntää kaikkien keskeisten maa- ja puutarhatalouskasvien tuotannolle.

Pykälän 4 kohdan perusteella voitaisiin myöntää lisäksi muita kuin 1―3 kohdassa tarkoitettuja maa- ja puutarhatalouden tukia. Tuet voisivat perustua liittymissopimukseen, perustamissopimuksen valtiontukiartikloihin tai muuhun yhteisölainsäädäntöön.

Tähän ryhmään kuuluvia voimassaolevan tukilain perusteella myönnettyjä tukimuotoja ovat perunantuotannon kansallinen tuki, vilja- ja nurmikasvien siementuotannon kansallinen tuki, mehiläistalouden pesäkohtainen tuki, yhteisön emolehmäpalkkioon liittyvä emolehmien ylimääräinen kansallinen emolehmäpalkkio, maatalousyrittäjien opintoraha sekä väliaikainen tulotuki tuotannonsuunnan vaihdon yhteydessä.

Ehdotettu 4 kohta on tarpeen siksi, että valtion talousarvion maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen osoitetusta määrärahasta rahoitettavat mahdolliset uudet tukimuodot voitaisiin sisällyttää lain soveltamisalaan. Tukimuodot voivat muuttua eikä niitä voida tyhjentävästi luetteloida. Esimerkiksi vuoden 2002 valtion talousarvioehdotukseen on kohdassa tarkoitettuna tukena esitetty edellä mainitusta määrärahasta rahoitettavaksi seuraavan markkinointivuoden tuotantoon siirrettävän sokerimäärän varastointikustannusten korvaamista.

7 §. Tuen määrä ja tukialueet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuen määrästä sekä tukialueista.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtioneuvostolle valtuudet säätää tukien määristä, yksikkötukien tasoista sekä tukialueista.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtioneuvostolle valtuudet säätää valtion ja viljelijän väliseen sopimukseen perustuvista tuista.

Pykälän 3 momentissa maa- ja metsätalousministeriölle ehdotetaan valtuutta päättää kuntien saaristo-osa-alueiden määrittelyistä kunnanosatasolla tukijärjestelmässä tarkoitetulla tavalla. Saaristoksi voidaan katsoa kokonaisten saaristokuntien lisäksi alue, jolta ei ole kiinteää kulkuyhteyttä kuntakeskukseen tai josta tällainen kulkuyhteys olisi kohtuuttoman pitkä. Ehdotus vastaa asiasisällöltään nykykäytäntöä.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tukimuotoa tai tukityyppiä kohden pienimmästä maksettavasta määrästä. Vuodesta 1997 lähtien tämä määrä on ollut pääosassa tukimuotoja 500 markkaa (84,09 euroa). Maksettavan tuen pienintä määrää ehdotetaan pyöristettäväksi euromääräisenä lähimpään täyteen euroon, joka olisi 84 euroa. Tukiennakoiden maksaminen on yleensä mahdollista kotieläintalouden tuissa ja näiden osalta esitetään pienimmäksi maksettavaksi määräksi 500 euroa, mikä olisi 4,56 euroa vähemmän kuin nykykäytännön mukainen 3000 markan minimimäärä.

8 §. Neuvottelumenettely. Pykälässä ehdotetaan säilytettäväksi nykyinen neuvottelukäytäntö maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestöjen kanssa. Pykälä sisältäisi säännökset menettelystä, jota noudatetaan kansallisia tukia koskevien esitysten tekemisessä. Kyseisistä esityksistä neuvoteltaisiin ja sovittaisiin valtion ja maataloustuottajien keskusjärjestöjen välillä käytävissä neuvotteluissa. Jos yksimielistä neuvottelutulosta ei saataisi aikaan maa- ja metsätalousministeriön asettamassa määräajassa, valtioneuvosto kuitenkin päättäisi esitysten tekemisestä Euroopan yhteisölle.

Neuvotteluissa voitaisiin käsitellä myös muita maa- ja puutarhatalouden tukijärjestelmiin ja viljelijöiden tulonmuodostukseen liittyviä asioita.

Keskusjärjestöjä, joiden kanssa neuvotteluja käytäisiin olisivat nykykäytännön mukaisesti Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund r.f (SLC).

3luku. Tukien määräytymisperusteet

9 §. Kasvintuotannon tuet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kasvintuotannon tuista. Kasvintuotannon tukien yleisiksi määräytymisperusteiksi ehdotetaan säädettäväksi viljeltävän kasvin viljelyala tai tuotantomäärä. Tukialue, jolla yksittäinen perus- tai kasvulohko sijaitsee määräisi puolestaan sen, mitä tukimuotoa ja yksikkötuen tasoa sovelletaan. Ehdotettu vastaa nykyistä käytäntöä. Laissa asetettaisiin kolmentyyppisiä tuen myöntämisen edellytyksiä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa tuen myöntämisen edellytykseksi ehdotetaan vähintään kolmen viljelykseen soveltuvan peltohehtaarin hallintaa. Puutarhakasvien osalta tukea voidaan kuitenkin myöntää, jos puutarhakasvien viljelyssä oleva pinta-ala on vähintään puoli hehtaaria. Rajoite on tarpeen pienimuotoisen toiminnan ja omatarveviljelyn rajaamiseksi tuen ulkopuolelle.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa ehdotetaan myöntämisen edellytykseksi sitä, että tuotantoa tulisi harjoittaa tavoitteena tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti. Paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan katsotaan sisältävän asianmukaiset viljelytoimenpiteet sekä sadonkorjuuvelvoitteen lukuun ottamatta tiettyjä satovahinkotilanteita. Kohta on tarpeen viljelyn vähimmäistason turvaamiseksi.

Pykälän 2 momentin 3 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi velvoite noudattaa kansallista tukea koskevissa komission päätöksissä tai niiden täytäntöönpanemiseksi annetuissa kansallisissa säädöksissä asetettuja ympäristöehtoja. Ympäristöehdoilla tarkoitetaan vuonna 2001 käytössä olevien tukien osalta kasvinviljelyn tukipäätöksessä tuen myöntämisen ehdoksi asetettua maatalouden ympäristötuen ehtoja vastaavien ehtojen noudattamista ja pohjoisten viljelyalaan perustuvien tukien ehdoksi kansallisesti asetettujen Euroopan yhteisön kokonaan rahoittaman peltokasvien tukijärjestelmän ympäristöehtojen noudattamista.

Pykälän 3 momentissa valtioneuvostolle ehdotetaan annettavaksi valtuudet säätää tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Erityisesti ehdotuksessa on mainittu tukikelpoisista kasveista päättäminen, tukimuotojen tai tukityyppien ympäristöehtojen sekä niiden sisällön määrittely valtioneuvoston asetuksella. Muita valtioneuvoston asetuksella säädettäviä asioita olisivat esimerkiksi rekisteröintivelvoitteiden noudattamisen asettaminen tuen myöntämisen ehdoksi.

Pykälän 4 momentissa maa- ja metsätalousministeriölle ehdotetaan annettavaksi valtuudet säätää tuen yksityiskohtaisista tukiperusteista. Erityisesti ehdotuksessa on mainittu viljelykseen soveltuvan pellon, hallinta-ajan ja paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan määrittelystä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

10 §. Kotieläintalouden tuet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kotieläintalouden tuista. Kotieläintalouden tukien yleisiksi määräytymisperusteiksi ehdotetaan säädettäväksi harjoitettavan tuotannon eläin- tai eläinyksikkömäärää taikka tuotantomäärää. Tukialue, jolla talouskeskus sijaitsee määräisi puolestaan sen, mitä tukimuotoa ja yksikkötuen tasoa sovelletaan. Ehdotettu vastaa nykyistä käytäntöä. Laissa asetettaisiin kahden tyyppisiä tukien myöntämisen edellytyksiä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan pinta-alavaatimuksen lisäksi kotieläintukien maksamisen edellytykseksi sitä, että tilalla harjoitetaan kotieläintaloutta kullekin tuen perusteena olevalle eläinlajille tavanomaisen tuotantotavan mukaan. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että esimerkiksi emolehmiä pidetään tilalla lihantuotantoa varten kasvatettavien vasikoiden tuottamiseen, emakoita pidetään porsaiden tuottamista varten ja uuhilla on tavanomaiseksi katsottavaa karitsatuotantoa. Tuotannon, esimerkiksi porsaiden lukumäärä emakkoa kohti, tulisi olla normaalilla tasolla suhteessa eläinmäärään.

Pykälän 2 momentin 2 kohdalla ei kuitenkaan ole tarkoitus rajata tuettavan tuotannon ulkopuolelle erilaisia uusia kotieläintalouden muotoja, joita harjoitetaan tulonhankkimistarkoituksessa. Tarkoituksena on, että toiminnasta ja sen tulonhankkimisluonteesta tulisi tarvittaessa esittää tarpeellinen selvitys. Tällainen selvitys voisi olla esimerkiksi todistus kuulumisesta ennakonpidätysrekisteriin tuettavan toiminnan osalta. Säännöksen tavoitteena on rajata harrastusluonteinen toiminta tuen ulkopuolelle.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi pellon hallintaa koskevan ehdon soveltamisesta tilanteessa, jossa useat viljelijät yhdessä harjoittavat kotieläintaloutta tai yhteisömuodossa harjoitettavassa kotieläintaloudessa. Ehdotettu vastaa nykykäytäntöä.

Pykälän 4 momentissa rajataan 2 momentin 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle maidon tuotantotuki.

Pykälän 5 momentissa mahdollistetaan vakiintuneen eläinmäärän käyttäminen tuen myöntämisperusteena ylivoimaisen esteen tyyppisissä tilanteissa.

Pykälän 6 momentissa valtioneuvostolle ehdotetaan annettavaksi valtuudet säätää tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Erityisesti esityksessä on mainittu keskimääräisten eläinmäärien laskemisesta, vakiintuneen eläinmäärän käyttämisestä, eläinyksikkörajoitteista sekä ennakkojen maksamisen ehtojen sisällön määrittelystä valtioneuvoston asetuksella. Muita valtioneuvoston asetuksella säädettäviä asioita olisivat esimerkiksi rekisteröintivelvoitteiden noudattamisen asettaminen tuen myöntämisen ehdoksi.

Pykälän 7 momentissa ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarvittaessa säädettäväksi yksityiskohtaisista tukiperusteista. Momentissa annettaisiin valtuudet ministeriölle säätää muun muassa tavanomaisen tuotantotavan tarkemmasta määrittelystä.

11 §. Kasvihuonetuotannon tuki. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kasvihuonetuotannon tuesta. Kasvihuonetuotannon tuen yleisiksi määräytymisperusteiksi ehdotetaan säädettäväksi viljelykauden pituus, kasvihuoneiden tekninen taso, viljelykäytössä oleva pinta-ala sekä viljeltävät kasvit. Tukialue, jolla kasvihuone sijaitsee, määräisi sen, mitä tukimuotoa ja yksikkötuen tasoa sovelletaan. Ehdotettu vastaa nykyistä käytäntöä. Laissa asetettaisiin neljäntyyppisiä tuen myöntämisen edellytyksiä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että puutarhatalouden harjoittamiseen käytettävät kasvihuoneet ovat tuen hakijan hallinnassa. Tuen hakija voi hakea tukea vain omalle tuotannolleen. Vastaavan tyyppinen hallintaa koskeva edellytys ehdotetaan säädettäväksi kasvintuotannon tukia koskevassa 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa ja kotieläintalouden tukia koskevassa 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että viljelyn tavoitteena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti. Viljelijän tulee suorittaa kasvihuoneviljelyssä viljelytapaan kuuluvat toimenpiteet, joihon sisältyy myös sadonkorjuu. Sama edellytys ehdotetaan säädettäväksi myös kasvintuotannon tukia koskevassa 9 §:n 2 momentin 2 kohdassa.

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että kasvihuoneiden yhteenlaskettu pinta-ala on vähintään tietyn suuruinen. Yhteenlaskettavaan pinta-alaan lasketaan mukaan ne kasvihuoneet ja niiden pinta-alat, jotka ovat tukiehtojen mukaisia. Vähimmäispinta-alavaatimuksesta ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella siten, että se vastaisi ammattimaiseksi viljelyksi katsottavaa vähimmäispinta-alaa.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että kasvihuoneet on varustettu lämmityslaitteistolla ja että ne täyttävät tietyt rakenteita ja viljelykautta koskevat tekniset vaatimukset. Kasvihuoneiden rakenteita koskevista vaatimuksista ehdotetaan säädettäväksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Viljelykauden pituuden mukaan kasvihuoneille asetettavia vaatimuksia ovat kasvihuoneiden lämmitys- ja tuuletusjärjestelmiä koskevat vaatimukset, joista myös ehdotetaan säädettäväksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Pykälän 2 momentin 3 ja 4 kohdissa ehdotettujen tuen myöntämisen edellytysten tarkoituksena on rajata tuen ulkopuolelle ei-ammattimainen pienimuotoinen tuotanto kausiluonteisissa kasvihuoneissa, jotka eivät rakenteeltaan sovellu tukikelpoisten kasvien viljelyyn.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tuen myöntävä viranomainen voisi päättää, että tuki myönnetään hakemuksen mukaisena, vaikka tuen myöntämisen edellytykset eivät täyty kasvitaudin, tulipalon tai muun näihin rinnastettavan, tuottajasta riippumattoman syyn vuoksi. Nykykäytäntöä ei ole tältä osin tarkoitus muuttaa.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi tukikelpoisista kasveista, yksikkötuen eriyttämisestä viljelykauden pituuden mukaan, kasvihuoneiden yhteenlasketusta vähimmäispinta-alasta sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Muista tuen ehdoista voidaan mainita esimerkkinä hakijan velvollisuus kuulua Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämiin rekistereihin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäväksi kasvihuoneiden hallinta-ajasta ja hallinnansiirroista, kasvihuoneille asetettavista teknisistä ja viljelykäytössä olevaa pinta-alaa koskevista vaatimuksista, kasvihuoneiden pinta-alan laskemisesta ja ilmoittamisesta, viljelykauden määrittelystä, paikkakunnan tavanomaisesta viljelytavasta kasvihuonetuotannossa sekä muista vastaavanlaisista seikoista. Muusta vastaavanlaisesta seikasta voidaan mainita esimerkkinä viljelysuunnitelman sisältöä koskevat vaatimukset. Koska kyse olisi yksityiskohtaisista tukiperusteista, maa- ja metsätalousministeriötä voidaan pitää asianmukaisena asetuksenantovaltaa käyttävänä tahona.

12 §. Puutarhatuotteiden varastointituki. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi puutarhatuotteiden varastointituesta. Puutarhatuotteiden varastointituen yleisiksi määräytymisperusteiksi ehdotetaan säädettäväksi puutarhatuotteet ja niiden varastomäärät, varastointiin käytettävän varaston tekninen taso sekä se, onko tuotanto tuoretuotantoa vai teollisuuden sopimustuotantoa. Tukialue, jolla varastoitavat tuotteet on viljelty, määräisi sen, mitä tukimuotoa ja yksikkötuen tasoa sovelletaan. Ehdotettu vastaa nykyistä käytäntöä. Laissa asetettaisiin viiden tyyppisiä tuen myöntämisen edellytyksiä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että puutarhatuotteiden varastointiin käytettävä varasto on hakijan hallinnassa. Tuenhakija voi hakea tukea vain hallinnassaan olevan varaston tuotteille. Vastaavan tyyppinen hallintaa koskeva edellytys ehdotetaan säädettäväksi kasvintuotannon tukia koskevassa 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa, kotieläintalouden tukia koskevan 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa ja kasvihuonetuotannon tukea koskevan 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että hakija on itse tuottanut varastoimansa puutarhatuotteet. Tukea myönnettäisiin siis vain omasta tuotannosta. Jos tuotteet olisi ostettu varastoon, tukea ei myönnettäisi. Jos hakijana on tuottajien yhteenliittymä, tuki voitaisiin kuitenkin myöntää yhteenliittymän jäsenten itse tuottamien puutarhatuotteiden yhteenlasketun määrän perusteella.

Pykälän 2 momentin 3 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että puutarhakasvien viljelyala on vähintään puoli hehtaaria. Sama edellytys ehdotetaan säädettäväksi kasvintuotannon tukia koskevassa 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa puutarhakasvien osalta. Tarkoituksena on rajata tuen saajat niihin, jotka elinkeinonaan sekä viljelevät että varastoivat puutarhatuotteita. Kasvintuotannon tukien hakeminen ei kuitenkaan olisi edellytys tämän tuen myöntämiselle.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että hakija pitää varastokirjanpitoa varastossa olevista tuotteista. Varastomäärien ilmoittamisen ja tuen valvonnan kannalta on tarkoituksenmukaista edellyttää hakijan pitävän kirjanpitoa varastossa olevien tuotteiden määristä.

Pykälän 2 momentin 5 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, että puutarhatuotteiden varastointiin käytettävä varasto täyttää tietyt tekniset vaatimukset. Etelä-Suomen tukipäätöksen ja pohjoisen tuen päätöksen mukaisesti puutarhatuotteiden varastoinnille myönnettävä tuki on eriytetty sen mukaan, onko varastoissa lämmönsäätely. Tämän perusteella koneellisesti jäähdytettäville varastoille on maksettu korkeampaa yksikkötukea kuin muille varastoille. Tukea ei olisi tarkoitettu koskemaan varastoja, joita käytetään pääasiassa muiden kuin puutarhatuotteiden varastointiin.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tuen myöntävä viranomainen voisi päättää, että tuki myönnetään hakemuksen mukaisena, vaikka tuen myöntämisen edellytykset eivät täyty kasvitaudin, tulipalon tai muun näihin rinnastettavan, tuottajasta riippumattoman syyn vuoksi.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella tukikelpoisista kasveista, varastomäärien laskemisesta ja ilmoittamisesta, yksikkötuen eriyttämisestä varaston teknisen tason ja sen mukaan, onko kyseessä tuoretuotanto vai teollisuuden sopimustuotanto, sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Muista tuen ehdoista voidaan mainita esimerkkinä hakijan velvollisuus kuulua Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämiin rekistereihin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella varaston hallinta-ajasta, varastokirjanpidosta, varaston teknisistä vaatimuksista sekä muista vastaavanlaisista seikoista. Muusta vastaavanlaisesta seikasta voidaan mainita esimerkkinä sellaisesta korjaamattomasta sadosta ilmoittaminen, josta aiotaan hakea tukea. Koska kyse olisi yksityiskohtaisista tukiperusteista, maa- ja metsätalousministeriötä voidaan tällöin pitää asianmukaisena asetuksenantovaltaa käyttävänä tahona.

13 §. Metsämarjojen ja -sienten varastointituki. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi metsämarjojen ja -sienten varastointituesta. Metsämarjojen ja -sienten varastointituen yleisiksi määräytymisperusteiksi ehdotetaan säädettäväksi varastoidut metsämarja- ja -sienilajit sekä niiden määrät.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että hakija toimii marja- tai sienikaupan tai näiden jalostuksen alalla. Tuki on tarkoitettu ammattimaisille metsämarja- ja -sienialalla toimijoille ja tästä tulonhankkimisluonteesta voisi selvityksenä olla esimerkiksi todistus kuulumisesta arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että metsämarjat ja -sienet on poimittu tukeen oikeutetulta alueelta ja niiden alkuperä voidaan osoittaa. Pohjoisen tuen päätöksen mukaan tukea maksetaan ainoastaan pohjoisen tuen alueelta poimituista metsämarjoista ja -sienistä. Jotta tuki voitaisiin kohdistaa pohjoisen tuen alueelta poimittujen metsämarjojen ja -sienten varastointiin, on tarkoituksenmukaista vaatia hakijalta selvitys tuotteiden alkuperästä.

Pykälän 2 momentin 3 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että metsämarjat ja -sienet on varastoitu pohjoisen tuen alueella. Myös tämä edellytys perustuu edellä mainittuun komission päätökseen.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että hakija pitää varastokirjanpitoa varastossa olevista tuotteista. Varastomäärien ilmoittamisen ja tuen valvonnan kannalta on tarkoituksenmukaista edellyttää hakijan pitävän kirjanpitoa varastossa olevien tuotteiden määristä ja niiden alkuperästä.

Pykälän 2 momentin 5 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että metsämarjojen tai -sienten varastointiin käytettävä varasto täyttää tietyt tekniset ja kokoa koskevat vaatimukset. Ehdotetun edellytyksen tarkoituksena on rajata tuen ulkopuolelle ei-ammattimainen vähäisten metsämarja- ja -sienimäärien varastointi.

Pykälän 2 momentin 6 kohdassa ehdotetaan tuen myöntämisen edellytykseksi, että hakija osoittaa kuittien, kirjanpidon tai muun vastaavan selvityksen perusteella omistavansa ilmoittamansa määrät metsämarjoja ja -sieniä.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei metsämarjojen ja -sienten varastointitukeen sovelleta 3 §:n 2 ja 3 momenttia. Hakijan yhteisömuodolle ei siis ehdoteta erityisvaatimuksia.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi tukikelpoisista metsämarjoista ja -sienistä, tukikelpoisista varastointitavoista sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäväksi metsämarjojen ja -sienten alkuperää koskevista selvityksistä, varastokirjanpidosta, varastojen teknisistä ja kokoa koskevista vaatimuksista, varastoitujen metsämarjojen ja -sienten määrien muuntamisesta tuoreita tuotteita vastaaviksi määriksi sekä muista vastaavanlaisista asioista. Koska kyse olisi yksityiskohtaisista tukiperusteista, maa- ja metsätalousministeriötä voidaan pitää asianmukaisena asetuksenantovaltaa käyttävänä tahona.

14 §. Porotalouden tuet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi porotaloudelle maksettavan tuen yleisistä jakoperusteista. Tuki voitaisiin myöntää poronomistuksen perusteella luonnolliselle henkilölle tai luonnollisten henkilöiden muodostamalle ruokakunnalle, joka muodostaa yhteisessä taloudessa asuvan perhekokonaisuuden. Porojen omistusoikeus määräytyisi paliskuntien ylläpitämän poroluettelon perusteella.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että edellä 3 §:ssä ehdotettuja hakijaa koskevia tuen myöntämisen yleisiä edellytyksiä noudatetaan soveltuvin osin porotaloudelle myönnettävän tuen osalta. Tällaisia edellytyksiä ovat lähinnä vain hakijan ikää koskevat edellytykset.

Pykälän 3 momentissa valtioneuvostolle ehdotetaan annettavaksi valtuus asetuksella säätää tuen määrästä sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Tarkoituksena on säätää muun muassa tukeen oikeuttavien omistuksessa olevien porojen vähimmäismäärästä, joka kuluvalta poronhoitovuodelta oli 60 eloporoa. Ehdotukset vastaavat nykykäytäntöä.

15 §. Muut kansalliset tuet. Ehdotetussa pykälässä on valtioneuvostolle tarkoitus antaa valtuudet säätää tuen myöntämisen perusteista muissa kuin 9―14 §:ssä ehdotetuissa tuissa. Valtioneuvosto säätäisi tuen myöntämisen ehdoista, tuen myöntämismenettelyistä, tuen kestoajasta sekä muista vastaavista tuen myöntämiseen liittyvistä asioista. Valtuudet ovat tarpeen, koska näiden tukimuotojen ja tukityyppien erilaisesta sisällöstä johtuen ei ole mahdollista lailla säätää tuenjakoperusteista. Yksittäisten tukien osalta annettavissa valtioneuvoston asetuksissa olisi kuitenkin tarkoituksena mahdollisuuksien mukaan seurata 9―14 §:ssä säädettyjen tukien myöntämiselle asetettuja ehtoja.

Myös mahdolliset uudet tukimuodot tulisi voida sisällyttää lain soveltamisalaan. Kohdan perusteella maksettavat tukimuodot voivat muuttua eikä niitä voida tyhjentävästi luetteloida. Vuonna 2001 ehdotetun pykälän tarkoittamia tukia ovat maidon- ja lihan kuljetusavustukset, mehiläistalouden pesäkohtainen tuki, yhteisön emolehmäpalkkioon liittyvä ylimääräinen kansallinen emolehmäpalkkio, maatalousyrittäjien opintoraha sekä väliaikainen tulotuki tuotannonsuunnan vaihdon yhteydessä.

Nykyisin vastaava valtuus on annettu tukilain 7 a §:ssä. Vastaavan tapaisen avoimen valtuuden yritysten tukemisen osalta asetettavien tuen myöntämisen ehtojen osalta sisältää muun muassa yritystoiminnan tukemisesta annettu laki (1068/2000) , jossa valtioneuvostolla on laajat valtuudet antaa tarkempia säännöksiä. Esimerkiksi mainitun lain 5 §:ssä annetaan valtioneuvostolle säädöksenantovalta siitä, missä muodossa tuki annetaan ja minkälaisiin tarkoituksiin.

4luku. Tukien alentaminen ja epääminen

16 §. Yleiset alentamisperusteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien yleisistä alentamis- ja epäämisperusteista.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan hakemuksessa ilmoitetut virheelliset tai harhaanjohtavat tiedot olisivat peruste tuen alentamiselle tai epäämiselle. Jos virheen voidaan kokonaisuutena arvioida olevan vähäinen eikä tekoon liity tahallisuutta, tuki voitaisiin myöntää todetun tilanteen mukaisesti siten kuin asiasta valtioneuvoston asetuksella säädetään.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan perusteella tukea alennetaan tai se voidaan jättää maksamatta, jos hakija ei ole noudattanut tuen saamiselle asetettuja ehtoja.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan hakemuksen saapuminen viranomaiselle myöhästyneenä olisi peruste tuen alentamiselle tai yli 25 kalenteripäivän jälkeen tuen myöntämättä jättämiselle. Hakemuksen myöhästymiselle asetettavat seuraamukset olisivat perusteltuja, jotta tukijärjestelmän toimivuus ja hakijoiden yhdenvertainen kohtelu voidaan turvata. Kaikkien hakemusten palauttaminen ja tietokantaan tallentaminen määräajassa on välttämätöntä esimerkiksi valvontaotantojen onnistumisen ja eräiden tukien lopullisen suuruuden määräämisen vuoksi. Ehdotetussa 17 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi myöhästymisseuraamusten yksityiskohdista.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan perustella tukea voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hakija on ryhtynyt järjestelyihin, joiden ilmeisenä tarkoituksena on tukiehtojen kiertäminen. Kohtaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi tapauksiin, joissa hakija on keinotekoisesti jakanut tuotantoa erillisten tuen hakijoiden nimiin ilmeisenä tarkoituksenaan kiertää hakijakohtainen tukikelpoisten eläinten enimmäismäärää koskeva rajoite.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamuksista tilanteissa, joissa hakijan toiminta voidaan katsoa tahalliseksi tai johtuvan törkeästä huolimattomuudesta. Tällöin muiden valvontaseuraamusten jälkeen muutoin myönnettävän tuen määrää alennettaisiin enintään 20 prosentilla tai törkeissä tapauksissa enintään 100 prosentilla. Muilla valvontaseuraamuksilla tässä yhteydessä tarkoitetaan lain 17―24 §:ssä tarkoitettuja seuraamuksia.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kotieläintalouden tukeen kohdistuvat seuraamukset silloin, kun hakija tai hänen perheyrityksensä jäsen on syyllistynyt momentissa mainittuun rangaistavaan tekoon.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamus eläinten lääkintään käytettävien aineiden luvattomasta hallussapidosta ja käytöstä. Kielletyistä aineista on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille n:o 743/1997 (muut. 935/1998, 510/2000), jolla on kansallisesti voimaansaatettu tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi 96/22EY.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset tuen yleisistä alentamisperusteista ottaen huomioon se, mitä asiasta on ehdotetussa pykälässä säädetty.

17 §. Myöhästymisseuraamukset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi seuraamukset tapauksissa, joissa kansallista tukea koskeva hakemus on myöhästynyt. Perusperiaatteiltaan esitetyt seuraamukset ovat yhtäläiset Euroopan yhteisöjen kokonaan tai osittain rahoittamille tuille yhteisölainsäädännössä asetettujen seuraamusten kanssa. Kansallisten tukien myöhästymissäännökset ovat kuitenkin yhteisön tukimuotoja lievemmät. Yhteisötuista poiketen kansallisissa tuissa ei lasketa eri tukihakulomakkeiden myöhästymispäiviä yhteen vaan seuraamus määräytyy eniten myöhässä olevan lomakkeen perusteella. Myöskään tukihakemuksen liitteen myöhästyminen ei alenna kansallista tukea. Ehdotettu vastaa nykykäytäntöä.

Pykälän 1 ja 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamukset kasvintuotannon tukia ja kasvihuonetuotannon tukea, puutarhatuotteiden varastointitukea ja metsämarjojen ja -sienten varastointitukea sekä kotieläintalouden tukia koskevan hakemuksen myöhästyessä. Myöhästyneen kotieläintalouden tuen ennakkoa koskevan hakemuksen perusteella tuen ennakkoa ei kuitenkaan maksettaisi. Ennakon osalta ei ole katsottava hakijan oikeusaseman vaativan vastaavaa lisäturvaa myöhästymistapauksia kohtaan kuin varsinaisten tukihakemusten yhteydessä

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi myöhästymisseuraamukset puutarhatuotteiden varastoinnille maksettavaan tukeen liittyvän varastoilmoituksen myöhästyessä.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi menettelystä silloin, kun tukea haetaan useammalla lomakkeella hakukertaa kohden.

Pykälän 5 momentin mukaan myöhästymisseuraamuksia sovelletaan ainoastaan tukihakemuslomakkeeseen, mutta ei muihin vaadittaviin lomakkeisiin tai liitteisiin. Tuen maksun edellytyksenä on kuitenkin kaikkien tarvittavien asiakirjojen toimittaminen. Jos tuen myöntämisen edellytykseksi olisi erikseen säädetty jonkin yksittäisen liitteen palauttaminen nimen omaisesti yhdessä tukihakemuksen kanssa, liitteen myöhästyminen aiheuttaisi myöhästymisseuraamuksia kuten varsinainen hakemuskin.

Pykälän 6 momentin perusteella myöhästymisseuraamuksia ei sovellettaisi tapauksiin, joissa hakemus tai muu tuen hakemiseen liittyvä asiakirja on myöhästynyt ylivoimaisen esteen vuoksi. Ylivoimaisina esteinä voidaan pitää vain sellaisia yleisesti oikeuskäytännössä hyväksyttyjä tapauksia, joissa este on sen luonteinen, että hakijalla ei ole ollut mahdollista käyttää asiamiestä. Tuen myöntävä toimivaltainen viranomainen arvioi saadun selvityksen perusteella tapauskohtaisesti, täyttyvätkö ylivoimaisen esteen tunnusmerkit. Ylivoimaisen esteen käsite ei tässä yhteydessä ole täysin yhteneväinen Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamien tukien ylivoimaisen esteen käsitteen kanssa, vaikkakin pääsääntöisesti kaikki näissä tuissa ylivoimaiseksi esteeksi katsottavat syyt voidaan hyväksyä myös kansallisten tukien yhteydessä.

18 §. Valvontaseuraamukset kasvintuotannon tuissa pinta-alan ja todetun kasvin osalta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi pääperiaatteet menettelystä tapauksissa, joissa valvonnassa todettu pinta-ala tai kasvi poikkeaa hakijan tukihakemuksessaan ilmoittamasta. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään nykykäytäntöä.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen alentamisperusteista silloin, kun todettu pinta-ala poikkeaa hakijan ilmoittamasta. Pinta-alaerosta aiheutuvat valvontaseuraamukset kasvaisivat todetun ja ilmoitetun pinta-alan suhteellisen erotuksen kasvaessa. Suhteellisella erotuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä todetun ja ilmoitetun pinta-alan erotuksen suhdetta todettuun pinta-alaan. Suhteellisen erotuksen ollessa yli 50 prosenttia tukimuodon tai tukityypin osalta, tukea ei myönnettäisi. Tätä pienemmistä pinta-alaeroista aiheutuvista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi pykälän 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentin perusteella ehdotetaan säädettäväksi menettelystä tapauksissa, joissa todettu kasvi poikkeaa hakijan ilmoittamasta ja todettu kasvi on oleellisesti matalamman tukitason kasvi. Tällöin myönnettävää tukea voitaisiin alentaa määrällä, joka vastaa todetulle kasville myönnettävän tuen alentamista vähintään 10 prosentilla, mutta kuitenkin enintään 50 prosentilla. Tukitasoeroa voitaisiin pitää oleellisena, jos todetun kasvin yksikkötuki on vähintään kolmasosan ilmoitetun kasvin yksikkötukea alempi.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtioneuvoston asetuksella mahdollisuus poiketa pykälän 1 momentin valvontaseuraamuksista. Tämä olisi tarpeen esimerkiksi sonnien ja emolehmien kansallisten eläinyksikkötukien edellytyksenä olevan rehualan osalta. Kasvintuotannon tukien valvontaseuraamusten soveltaminen myös rehualan osalta saattaisi johtaa todettuun pinta-alaeroon suhteutettuna kohtuuttoman ankariin seuraamuksiin eläintukien menetysten muodossa. Poikkeus 1 momentin seuraamuksista olisi tarpeen myös eräissä tapauksissa valvontaseuraamusten yhteensovittamiseksi ja yksiselitteisen valvontatuloksen määrittämiseksi.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtuudet valtioneuvostolle asetuksella säätää yksityiskohtaisista tuen alentamisperusteista silloin, kun todettu pinta-ala tai kasvi poikkeaa hakijan ilmoittamasta.

19 §. Valvontaseuraamukset kasvintuotannon tuissa viljelytavan ja ympäristöehtojen osalta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valvontaseuraamukset silloin, kun hakijan viljelytapa ei täytä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan vaatimuksia tai hakija ei ole noudattanut tuen saamiselle asetettuja ympäristöehtoja.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamukset paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan vaatimuksen noudattamatta jättämisestä. Tällöin kyseistä lohkoa ei oteta huomioon tuen myöntämisen perusteena olevaa pinta-alaa määrättäessä. Jos tukimuodon tai tukityypin viljelytapaa koskevien laiminlyöntien johdosta hylättyjen lohkojen kokonaisala ylittää 50 prosenttia todetusta pinta-alasta, tukea ei myönnettäisi lainkaan.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yleisperiaatteista, joita noudatetaan tapauksissa, joissa hakija ei ole noudattanut tuen ehtona olevia ympäristöehtoja. Tällöin tukea alennettaisiin määrällä, joka on suhteessa todettujen puutteiden tai laiminlyöntien määrään ja vakavuuteen. Eräissä tapauksissa seuraamus voisi olla myös kiinteämääräinen. Seuraamus voisi tukimuodosta tai tukityypistä riippuen kohdistua joko yksittäisen perus- tai kasvulohkon tukeen tai hakijan kaikkiin kyseiseen tukimuotoon tai -tyyppiin kuuluvien perus- ja kasvulohkojen tukeen.

Pykälän 3 momentin mukaan tapauksissa, joissa kaikkiin kyseiseen tukimuotoon tai -tyyppiin kuuluviin perus- ja kasvulohkoihin kohdistuvien seuraamusten yhteenlaskettu määrä ylittää 50 prosenttia, tukea ei myönnettäisi.

Pykälän 4 momentissa valtioneuvostolle ehdotetaan annettavaksi valtuus asetuksella antaa tarkemmat säännökset tuen alentamisperusteista.

20 §. Valvontaseuraamukset kotieläintalouden tuissa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi pääperiaatteet kotieläintalouden tukien valvontaseuraamusten osalta.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yleisperiaatteesta silloin, kun todettu eläinmäärä on ilmoitettua pienempi. Tällöin tuen maksun perustana eläinmäärää alennetaan ilmoitetun ja todetun eläinmäärän suhteellisen erotuksen suuruuden perusteella. Suhteellisella erotuksella tarkoitetaan ilmoitetun ja todetun eläinmäärän erotuksen suhdetta todettuun eläinmäärään. Alennus kasvaa erotuksen kasvaessa. Jos eläinten laskentapäivänä tai muuna tuen määräytymisajanjaksona suhteellinen erotus on yli 40 prosenttia, kyseisen laskentapäivän tai ajanjakson eläinmäärä merkitään nollaksi tukea määrättäessä. Tätä pienemmistä eläinmäärien eroista aiheutuvista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamuksista tapauksissa, joissa tuotantoa ei ole harjoitettu eläinten tavanomaisen tuotantotavan mukaisesti. Esimerkkinä ehdotetun 10 §:n 2 momentin 2 kohdan noudattamatta jättämisestä aiheutuvista seuraamuksista käytännössä voisi olla tilanne, jossa valvonnassa todetaan, että eläimiä on pidetty pelkästään tukien saamista varten. Tällöin kyseisen eläinlajin tukea ei myönnettäisi tukivuodelta.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan valtioneuvostolle annettavaksi valtuus antaa asetuksella tarkemmat säännökset kotieläintalouden tukien alentamisperusteista.

21 §. Valvontaseuraamukset kasvihuonetuotannon tuessa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kasvihuonetuotannon tuen valvontaseuraamuksista.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen alentamisesta silloin, kun tukikelpoisten kasvihuoneiden pinta-ala todetaan pienemmäksi kuin hakemuksessa on ilmoitettu. Myönnettävää tukea alennettaisiin siten, että alennus suurenisi ilmoitetun ja todetun pinta-alan suhteellisen erotuksen kasvaessa. Suhteellisella erotuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä todetun ja ilmoitetun pinta-alan erotuksen suhdetta todettuun pinta-alaan. Suhteellisen erotuksen ollessa yli 20 prosenttia tukea ei myönnettäisi. Tätä pienemmistä pinta-alaeroista aiheutuvista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi pykälän 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen alentamisesta tilanteissa, joissa hakija olisi hakenut korkeamman yksikkötuen mukaista tukea, mutta kasvihuoneiden todettaisiin korkeampaa yksikkötukea koskevien teknisten vaatimusten sijasta täyttävän ainoastaan alempaa yksikkötukea koskevat tekniset vaatimukset. Tukea alennettaisiin tällöin siten, että ensin laskettaisiin myönnettävän tuen määrä alemman yksikkötuen mukaan, jonka jälkeen myönnettävää tukea vielä alennettaisiin.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei tukea myönnettäisi tuotantoalalle, jota ei olisi viljelty kasvihuonetuotannolle säädettävän paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti. Tuki jätettäisiin kokonaan myöntämättä, jos viljelytapaa ei olisi noudatettu yli 50 prosentilla kokonaiskasvihuonealasta.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin yksityiskohtaisista tuen alentamisperusteista kasvihuonetuotannon tuessa.

22 §. Valvontaseuraamukset puutarhatuotteiden varastointituessa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi puutarhatuotteiden varastointituen valvontaseuraamuksista.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen alentamisesta silloin, kun hakemuksessa tai erillisessä varastomääriä koskevassa ilmoituksessa varastomäärät on ilmoitettu suuremmiksi kuin todetut varastomäärät. Tukea alennettaisiin siten, että alennus suurenee ilmoitettujen ja todettujen varastomäärien suhteellisen erotuksen kasvaessa. Suhteellisella erotuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä todetun ja ilmoitetun varastomäärän erotuksen suhdetta todettuun varastomäärään. Suhteellisen erotuksen ollessa yli 20 prosenttia tukea ei myönnettäisi. Tätä pienemmistä varastomäärien eroista aiheutuvista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen alentamisesta tilanteissa, joissa hakija olisi hakenut korkeamman yksikkötuen mukaista tukea, mutta varaston todettaisiin korkeampaa yksikkötukea koskevien teknisten vaatimusten sijasta täyttävän ainoastaan alempaa yksikkötukea koskevat tekniset vaatimukset. Tukea alennettaisiin tällöin siten, että ensin laskettaisiin myönnettävän tuen määrä alemman yksikkötuen mukaan, jonka jälkeen myönnettävää tukea vielä alennettaisiin.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin yksityiskohtaisista tuen alentamisperusteista puutarhatuotteiden varastointituessa.

23 §. Valvontaseuraamukset metsämarjojen ja -sienten varastointituessa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi metsämarjojen ja -sienten varastointituen valvontaseuraamuksista.

Pykälän 1 momentin mukaan ehdotetaan säädettäväksi tuen alentamisesta silloin, kun hakemuksessa ilmoitetut varastomäärät ovat suurempia kuin todetut varastomäärät. Tukea alennettaisiin siten, että alennus suurenee ilmoitettujen ja todettujen varastomäärien suhteellisen erotuksen kasvaessa. Suhteellisella erotuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä todetun ja ilmoitetun varastomäärän erotuksen suhdetta todettuun varastomäärään. Suhteellisen erotuksen ollessa yli 20 prosenttia tukea ei myönnettäisi. Tätä pienemmistä varastomäärien eroista aiheutuvista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tuki jätettäisiin myöntämättä, jos ilmoitettujen metsämarja- tai -sienilajien alkuperästä ei saada luotettavaa tietoa. Jos esimerkiksi mustikan alkuperää koskeva selvitys osoittautuisi harhaanjohtavaksi, tukea ei myönnettäisi mustikan osalta. Muista hakijan ilmoittamista tukikelpoisista tuotteista tuki voitaisiin maksaa.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin yksityiskohtaisista tuen alentamisperusteista metsämarjojen ja -sienten varastointituessa.

24 §. Valvontaseuraamukset muissa tuissa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valvontaseuraamuksista ehdotetun lain 15 §:ssä tarkoitettujen tukien osalta. Näitä tukia koskisivat tämän ehdotetun lain 16 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetyt tuen yleiset alentamis- ja epäämisperusteet. Niitä koskevat yksityiskohtaiset säännökset ehdotetaan annettavaksi valtioneuvoston asetuksella.

5 luku. Erinäiset säännökset

25 §. Hakumenettely. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi eräistä tukien hakumenettelyyn liittyvistä seikoista. Tukien myöntäminen edellyttää sitä, että tukea haetaan kirjallisesti toimivaltaiselta maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Pykälällä ei ole tarkoitus sulkea pois mahdollisia tulevia sähköisiä tuen hakemisen muotoja, vaan niistä noudatetaan, mitä sähköisestä asioinnista hallinnossa annetussa laissa (1318/1999) säädetään. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriölle annettavaksi valtuus päättää tukien hakuajoista sekä pykälän 1 momentissa tarkoitetuista viranomaisista. Meijerin toimiessa tuen välittäjänä tuotantotuki voitaisiin maksaa ilman erillistä hakemusta jäljempänä 26 §:ssä ehdotetulla tavalla.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännös, joka mahdollistaisi postitse toimitettujen hakemusten tai muiden tuen hakemiseen liittyvien asiakirjojen kohdalla postileiman käyttämisen arvioitaessa sitä, onko hakemus tai muu tuen hakemiseen liittyvä asiakirja toimitettu määräaikaan mennessä. Ehdotettu vastaa nykykäytäntöä ja verotusmenettelyä.

26 §. Maidon tuotantotuen maksatus meijerin välityksellä. Pykälässä esitetään säädettäväksi maidon tuotantotuen maksatuskäytännöstä meijereiden välityksellä.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että meijerit voisivat nykykäytännön mukaisesti toimia maidon tuotantotuen välittäjinä tuottajille. Pykälässä ei ole tarkoituksena kuitenkaan siirtää norminantovaltaa meijereille, vaan kyseessä on vain tuen teknisestä maksatusmenettelystä tehtävä yleissäännös. Maksatusmenettelystä johtuen myös tuen alentamista ja epäämistä koskevia 17 ja 20 §:ää ei sovellettaisi maidon tuotantotukeen.

27 §. Poikkeuksien myöntäminen. Pykälässä ehdotetaan annettavaksi valtuus päättää poikkeuksista. Pykälässä on tyhjentävästi lueteltu ne tukiehdot, joista voidaan myöntää poikkeus.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtuus myöntää poikkeuksia ehdotetun lain 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä luonnolliselle henkilölle asetettua ikäedellytystä lukuun ottamatta. Tuen saajaa koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että yhteisömuodossa vähintään yhden viljelijän, yhtiömiehen, jäsenen tai osakkaan on oltava luonnollinen henkilö. Tukijärjestelmien ennakoitavuuden vuoksi on syytä mahdollistaa tuenhakijan tukikelpoisuus tapauksissa, joissa tuenhakija on saanut kansallista tukea ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin myös tapauksiin, joissa maa- tai puutarhataloutta harjoitetaan yhteisömuodossa ja kaikki yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat luonnollisia henkilöitä, mutta yritysmuodon erityispiirteiden vuoksi ei ole osoitettavissa yksittäistä henkilöä, joka itse harjoittaisi maa- tai puutarhataloutta. Esimerkkinä tämäntyyppisestä poikkeuksesta olisi meijeriosuuskunnan ylläpitämä sikatalouden harjoittaminen.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan annettavaksi valtuus myöntää poikkeus 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetystä viljelykseen soveltuvan pellon hallintaa koskevasta edellytyksestä. Poikkeusta myönnettäessä olisi ensisijaisesti arvioitava hakijan mahdollisuudet hankkia tarvittava määrä viljelykseen soveltuvaa peltoa kohtuulliselta etäisyydeltä. Silloin, kun viljelykseen soveltuvaa peltoa ei ole hankittavissa, poikkeus voidaan myöntää, jos kotieläintaloutta harjoitetaan tulonhankkimistarkoituksessa tai tuen myöntämiselle on muita vastaavanlaisia erityisiä syitä. Säännöksen tavoitteena on rajata poikkeusten ulkopuolelle harrastusluonteinen eläintenpito. Sonnien ja emolehmien eläinyksikkötuen edellytyksenä olevasta rehualavaatimuksesta poikkeusta ei voida myöntää.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että poikkeus voitaisiin myöntää 11 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista kasvihuoneiden rakenteita koskevista teknisistä vaatimuksista. Harkinnassa tulee ottaa huomioon viljeltävät kasvit, rakennusmateriaalien sopivuus sekä muut vastaavat seikat kuten esimerkiksi paikkakunnan tavanomainen viljelytapa. Poikkeus koskee esimerkiksi tilanteita, joissa tukikelpoisen kasvin viljelyä voidaan harjoittaa kasvihuoneessa, joka ei täytä kasvihuoneen rakenteelle asetettuja vaatimuksia katteen osalta.

28 §. Hallinnansiirrot. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tukien myöntämisestä eräissä hallinnansiirtotapauksissa.

Pykälän 1 momentin perusteella sukupolvenvaihdoksissa ja muissa koko tilan hallinnansiirroissa tuet voitaisiin maksaa jatkajalle, jos hallintaoikeuden siirto on tapahtunut erikseen määrättävään päivään mennessä. Aikarajan asettaminen hallinnansiirroille on tarpeen, jotta tukihallinto ehtisi käsitellä hallinnansiirron ennen tukien maksatusten alkamista.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi menettelystä tapauksissa, joissa hallintaoikeus siirtyy tuen hakijan kuoleman vuoksi. Näissä tapauksissa uuden haltijan katsottaisiin täyttävän tuen saamiselle ehdotetun lain 3 §:ssä asetetut edellytykset, jos tuen aiempi hakija on ne täyttänyt tukihakemuksen jättöhetkellä. Poikkeus ei kuitenkaan ulottuisi tukivuotta pidemmälle ajanjaksolle. Ehdotetulla säännöksellä luodaan edellytykset tuotannon jatkamiselle tuen hakijan kuolemantapauksessa.

Pykälän 3 momentissa maa- ja metsätalousministeriölle ehdotetaan valtuuksia antaa tarkempia säännöksiä pykälässä säädettyjen hallinnansiirtojen yksityiskohtaisista edellytyksistä, ajankohdista ja muista vastaavanlaisista seikoista.

6 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

29 §. Voimaantulo. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Lailla kumottaisiin voimassa oleva laki maa- ja puutarhatalouden kansallisesta tuesta (1059/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tavanomaisesta valtuudesta ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin ennen lain voimaatuloa. Tämä on tarpeellista tukien keskeytyksettömän hallinnoinnin varmistamiseksi.

30 §. Siirtymäsäännökset. Siirtymäsäännöksissä ehdotetaan säädettäväksi siitä, että ennen ehdotetun lain voimaan tuloa vireille tulleet asiat ratkaistaisiin hakemuksen jättöhetkellä voimassa olleen lain mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimivalta säilyisi maa- ja metsätalousministeriöllä ja 27 §:ssä tarkoitetut poikkeukset myöntäisi maa- ja metsätalousministeriö Maaseutuvirastosta annetun lain ( /200 ) voimaantulon jälkeen toimivaltainen viranomainen olisi Maaseutuvirasto.

Pykälän 3 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön antamat määräykset, ohjeet, päätökset ja asetukset, joiden antaminen sisällöllisesti esitetään siirrettäviksi virastolle, jäisivät voimaan, kunnes virasto maa- ja metsätalousministeriö toisin päättää.