HE 69/2000

Selvitystila, purkaminen ja rekisteristä poistaminen

Osakeyhtiön purkautumista edeltää tavallisesti selvitystila. Selvitystilassa yhtiön omaisuus realisoidaan, velat maksetaan ja jäljelle jäävä varallisuus jaetaan osakkeenomistajille. Jos selvitysmenettelyn aikana yhtiön velat osoittautuvat varoja suuremmiksi, yhtiö on asetettava konkurssiin. Yhtiö katsotaan purkautuneeksi, kun yhtiön varat on jaettu osakkeenomistajille ja nämä ovat hyväksyneet selvitysmiehen tekemän lopputilityksen.

Selvitysmenettelyt voidaan jakaa kahteen ryhmään: yhtiökokouksen päätöksellä aloitettava selvitystila ja tuomioistuimen määräämä selvitystila. Yhtiökokous voi tehdä selvitystilapäätöksen vapaaehtoisesti tai lain velvoittamana. Esimerkki jälkimmäisestä on tilanne, jossa yhtiön pääoma on vähentynyt osakeyhtiölain (734/1978) 13 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tuomioistuin voi osakeyhtiölain 13 luvun 2, 3 ja 4 §:n nojalla määrätä yhtiön selvitystilaan:

1) jos yhtiö on menettänyt yli puolet osakepääomastaan, eikä ryhdy laissa säädettyihin toimenpiteisiin;

2) jos osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt asemaansa yhtiössä;

3) jos yhtiön osakepääoma on laskenut alle vähimmäisosakepääoman;

4) jos yhtiö on yhtiöjärjestyksen nojalla asetettava selvitystilaan;

5) jos yhtiöllä ei ole kaupparekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta, laissa tai yhtiöjärjestyksessä edellytettyä toimitusjohtajaa tai elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 6 §:ssä tarkoitettua edustajaa tai

6) jos yhtiön tilinpäätösasiakirjoja ei ole asianmukaisesti toimitettu rekisteriviranomaiselle.

Esimerkiksi edellä 4 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa aloitteen selvitystilaan määräämisestä voi tehdä rekisteriviranomainen, yhtiön hallitus, hallituksen jäsen, toimitusjohtaja tai osakkeenomistaja. Aloitteen voi edellä 5 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa tehdä myös velkoja tai muu, jonka oikeus voi riippua siitä, että yhtiöllä on toimikelpoinen hallitus tai toimitusjohtaja.

Jos joku muu kuin yhtiö itse hakee yhtiötä selvitystilaan, tuomioistuimen on välittömästi osakeyhtiölain 13 luvun 2 tai 4 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai hakemuksen saavuttua tuomioistuimeen kutsuttava yhtiö sekä ne osakkeenomistajat ja velkojat, jotka tahtovat tulla asiassa kuulluiksi, saapumaan tuomioistuimeen määräpäivänä. Yhtiö pitää haastaa paikalle, mikäli tavataan joku, jolle haaste voidaan toimittaa. Kutsu on pantava näkyville tuomioistuimen ilmoitustaululle ja julkaistava sekä virallisessa lehdessä että yhdessä yhtiön kotipaikalla leviävässä sanomalehdessä aikaisintaan neljä kuukautta ja viimeistään kaksi kuukautta ennen määräpäivää. Osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:n mukaisessa osakasvallan väärinkäyttöä koskevassa tilanteessa menetellään muutoin samoin, mutta yhtiötä ei tarvitse kutsua saapuville, koska prosessi alkaa yhtiölle toimitettavalla haasteella.

Tuomioistuimen on asetettava yhtiö selvitystilaan, jollei näytetä, ettei tähän enää ole perustetta. Samalla tuomioistuimen on määrättävä vähintään yksi selvitysmies hallituksen, toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston tilalle. Selvitysmiehille ei laissa ole asetettu erityisiä kelpoisuusehtoja, vaan selvitysmiehistä on soveltuvin osin voimassa mitä hallituksen jäsenistä säädetään. Selvitysmiesten tehtävänä on selvitystilan alkamisen jälkeen selvittää yhtiön asema ja lopettaa sen toiminta. Tämän on oikeuskirjallisuudessa esitetty rajoittavan selvitysmiesten kelpoisuutta toimia yhtiön puolesta. Liiketoimintaa on kuitenkin jatkettava, jos liikkeen luovuttaminen kokonaisuutena osoittautuu edullisimmaksi tavaksi lopettaa yhtiön toiminta tai tämä on muutoin tarkoituksenmukaisin tapa menetellä.

Selvitystilan on katsottu alkavan silloin kun tuomioistuimen päätös saa lainvoiman. Yhtiökokouksen päättämä selvitystila alkaa joko välittömästi päätöksen tekohetkellä tai vapaaehtoisessa selvitystilassa mahdollisesti päätöksessä yksilöitynä myöhempänä päivänä.

Selvitystilaan asetetun yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen on välittömästi selvitystilan alkamisen jälkeen laadittava tilinpäätös siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä ole yhtiökokouksessa käsitelty, ja esitettävä se yhtiökokouksessa.

Selvitysmiesten on välittömästi ilmoitettava selvitystilaa koskeva yhtiökokouksen tai tuomioistuimen päätös rekisteröitäväksi kaupparekisteriin. Osakeyhtiölain 13 luvun 9 §:ssä säädetään, että selvitysmiesten on välittömästi valinnan jälkeen haettava tuomioistuimelta julkista haastetta velkojille. Hakemus tehdään kirjallisena yhtiön kotipaikan käräjäoikeudelle. Hakemukseen on liitettävä luettelo tunnetuista velkojista ja mainittava kunkin saatavan määrä. Haasteella pyritään selvittämään yhtiön tuntemattomat velkojat ja näiden saatavien kokonaismäärä.

Julkinen haaste toimitetaan määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen (32/1868) mukaisesti. Tuntemattoman velkojan saatava on paikalletulopäivän jälkeen vanhentunut, jollei sitä ole ilmoitettu. Tällainen velkoja voi kuitenkin edelleen periä saatavansa siitä annetun pantin arvosta ja sitä voidaan käyttää kuittaukseen. Yhtiön tunnettuihin velkoihin julkisella haasteella ei ole vaikutusta.

Julkisella haasteella kehotetaan kaikkia velkojia ilmoittamaan saatavansa oikeudelle haasteessa ilmoitettuna määräpäivänä (paikalletulopäivänä) ennen kello 12. Ilmoituksen voi tehdä kirjallisesti tai suullisesti. Paikalletulopäivän on oltava aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua haasteen antamispäivästä. Julkinen haaste pannaan oikeuden ovelle, ja kuulutetaan tuomioistuimen toimesta virallisessa lehdessä kolme kertaa, ensi kerran viimeistään viisi ja kolmannen kerran viimeistään kaksi kuukautta ennen paikalletulopäivää. Tuomioistuimen on myös viimeistään neljä kuukautta ennen paikalletulopäivää toimitettava tieto haasteesta lääninhallitukselle ja kaikille niille kotimaisille velkojille, jotka on mainittu hakemukseen liitetyssä luettelossa. Samalla heille on ilmoitettava yhtiön ilmoittama saatavan määrä. Tieto haasteesta on kaupparekisterilain (129/1979) 19 §:n perusteella viran puolesta lähetettävä rekisteriviranomaiselle kaupparekisteriin merkitsemistä varten.

Jos yhtiön varat eivät riitä yhtiön velkojen maksamiseen, selvitysmiesten on osakeyhtiölain 13 luvun 11 a §:n perusteella luovutettava yhtiön omaisuus konkurssiin.

Osakeyhtiölain 13 luvun 12 §:n mukaan selvitysmiehet maksavat julkisen haasteen paikalletulopäivän jälkeen velat ja jakavat lopun omaisuuden osakkaille. Osakas voi moittia jakoa nostamalla kanteen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lopputilitys on esitetty yhtiökokoukselle. Jollei osakas viiden vuoden kuluessa lopputilityksen esittämisestä ilmoittaudu nostaman jako-osuuttaan, hän on menettänyt oikeutensa siihen. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin voi selvitysmiesten pyynnöstä määrätä jako-osuuden lankeavaksi valtiolle. Muussa tapauksessa selvitystä on jatkettava osakeyhtiölain 13 luvun 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Selvitysmiesten on laadittava tilinpäätös jokaisen tilikauden päättyessä. Yhtiökokous hyväksyy tilinpäätöksen, mutta voiton tai tappion käyttämistä koskevaa päätöstä ei tehdä.

Kun selvitysmiehet ovat suorittaneet tehtävänsä loppuun, heidän on osakeyhtiölain 13 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan annettava lopputilitys hallinnostaan. Yhtiökokous tarkastaa lopputilityksen, joka sisältää koko selvitysmenettelyä koskevan kertomuksen sekä selostuksen yhtiön omaisuuden jaosta. Kertomukseen liitetään tilinpäätösasiakirjat koko selvitystilan ajalta. Kertomus annetaan tilintarkastajille, joiden on kuukauden kuluessa annettava lopputilitystä ja selvitystilan aikaista hallintoa koskeva tilintarkastuskertomus.

Yhtiö katsotaan osakeyhtiölain 13 luvun 14 §:n mukaan purkautuneeksi, kun selvitysmiehet ovat antaneet lopputilityksen yhtiökokouksessa. Selvitysmiesten on tehtävä tästä ilmoitus rekisteriviranomaiselle. Vähintään yhden kymmenesosan kaikista osakkeista omistavat osakkeenomistajat voivat purkautumisesta huolimatta vaatia selvitysmiehiä kutsumaan yhtiökokouksen koolle käsittelemään yhtiön lukuun yhtiön johtoa, tilintarkastajia tai muita osakkaita vastaan nostettavaa vahingonkorvauskannetta.

Yhtiön purkautumisen oikeusvaikutukset ovat jossakin määrin epäselviä. Yhtiön selvitystä voidaan 13 luvun 16 §:n nojalla jatkaa purkamisesta huolimatta, eikä purkaminen sinänsä merkitse tunnettujen velkojen lakkaamista. Tästä syystä purkamisen vaikutusten on katsottu olevan lähinnä seuraavia:

- tuntemattomat velat lakkaavat;

- yhtiölle ei - ilmeisesti - voi syntyä uutta velkaantumisen perustetta;

- yhtiön varat jaetaan;

- yhtiö menettää rekisteröinnin tuoman toiminimisuojan; ja

- yhtiön lukuun ei yleensä voida ajaa kannetta johtoa, tilintarkastajia tai osakkaita vastaan.

Jos yhtiön purkamisen jälkeen ilmaantuu uusia varoja, yhtiötä vastaan nostetaan kanne, tai muuten tarvitaan selvitystoimia, selvitystä on jatkettava. Selvitysmiesten on ilmoitettava tästä kaupparekisteriin sekä kutsuttava yhtiökokous koolle. Kutsu on lähetettävä kirjallisesti jokaiselle osakkaalle, jonka osoite on tiedossa.

Jos selvitystilassa olevan yhtiön varat eivät riitä selvityskulujen suorittamiseen ja yhtiön kaikki tiedossa olevat velat on maksettu, selvitysmiesten tulee osakeyhtiölain 13 luvun 15 §:n mukaan ilmoittaa tästä tuomioistuimelle, joka määrää selvitystilan lopetetuksi ja julistaa yhtiön puretuksi. Ilmoitukseen on liitettävä hyväksytyn tilintarkastajan lausunto velkojen maksamisesta. Tuomioistuin määrää samalla, että yhtiön jäljellä olevat varat menevät valtiolle. Tuomioistuin ilmoittaa päätöksestään rekisteriviranomaiselle. Näin meneteltäessä ei noudateta useimpia selvitysmenettelyyn liittyviä säännöksiä. Tuomioistuin ei esimerkiksi toimita 13 luvun 9 §:ssä tarkoitettua julkista haastetta. Myöskään mitään lopputilitystä ei laadita.

Kirjallisuudessa on katsottu, ettei jatkoselvittely voisi tulla kysymykseen 13 luvun 15 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä. Tämä perustuu siihen, että menettelyssä yhtiön varat menevät valtiolle. Oikeuskäytännössä purkupäätös onkin purettu, kun yhtiölle on ilmaantunut varoja 13 luvun 15 §:ssä tarkoitetun purkamisen jälkeen.

Sillä, joka hakee yhtiön asettamista selvitystilaan, on yleensä oikeus saada yhtiöltä korvaus ainakin tiedoksiannosta ja kuuluttamisesta aiheutuneista kuluista sekä toimitusmaksuista, jos yhtiö asetetaan selvitystilaan tai tuomioistuin muutoin katsoo kulujen korvattavuuden kohtuulliseksi. Myös rekisteriviranomainen on oikeutettu saamaan näistä kuluista korvauksen. Viranomainen voi saada korvauksen valtion varoista. Hakijan muiden kulujen korvauksen osalta noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun periaatteita.

Selvitysmiehen tehtäviin kuuluu yhtiön viimeisen veroilmoituksen laatiminen. Veroilmoitukseen liitetään selvitysmiesten kertomus, tilinpäätös, tilintarkastuskertomus ja kaupparekisteriote, josta käy ilmi yhtiön purkautuminen. Veroilmoituksen saatuaan verottaja peruuttaa paikalletulopäivänä tekemänsä saatavan valvonnan, mikäli veroja ei ole maksamatta.

Voimassa olevassa laissa on myös säännökset yhtiön poistamisesta rekisteristä. Osakeyhtiölain 13 luvun 18 §:n 1 momentissa ja kaupparekisterilain 24 §:ssä on säädetty yhtiön poistamisesta kaupparekisteristä yhtiön toimimattomuuden takia. Säännösten mukaan yhtiö, joka ei ole kymmeneen vuoteen tehnyt kaupparekisteriin ilmoituksia ja joka ei vastaa toiminnan jatkumista koskevaan tiedusteluun, voidaan poistaa kaupparekisteristä. Yhtiön kaupparekisteristä poistamisen vaikutuksista ei ole täyttä selvyyttä. On katsottu, että yhtiö purkautuu rekisteristä poistamisen yhteydessä ilman selvitystilaa. Osakeyhtiölain 13 luvun 18 §:ssä säädetään, että yhtiöön voidaan määrätä selvitysmiehiä, jos rekisteristä poistamisen jälkeen tarvitaan selvitystoimia. Selvitysmiehet määrää tuomioistuin sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee. Selvityksen toimittamisen edellytyksenä on, että yhtiön varat riittävät selvityskulujen maksamiseen.

Rekisteristä poistaminen poikkeaa tavanomaisesta selvityksestä siinä, ettei yhtiön tuntemattomille velkojille anneta kuulutusta. Poisto ei siten merkitse tuntemattomien velkojen lakkaamista. Menettelyn julkisuus on toteutettu kaupparekisterilehden avulla.

Jos yhtiön konkurssi on varojen vähyyden vuoksi määrätty konkurssisäännön (31/1868) 15 §:n 3 momentin nojalla raukeamaan, yhtiö on edelleen säilynyt kaupparekisterissä. Tällainen yhtiö on kuitenkin yhtiön pyynnöstä voitu poistaa rekisteristä.

Erityisesti pieniä yhtiöitä koskevat muutokset

Voimassa olevan osakeyhtiölain perustamista koskevat säännökset on kirjoitettu oletuksin, että yhtiö perustetaan siten, että perustajat laativat ensin perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen ja tämän jälkeen ryhtyvät hakemaan yhtiön osakkeille merkitsijöitä. Kun riittävä määrä osakemerkintöjä on tehty, perustajat kutsuvat perustamiskokouksen koolle. Perustamiskokouksessa päätetään yhtiön perustamisesta ja tehdään yhtiöjärjestyksen edellyttämät henkilövalinnat. Tällaista perustamista kutsutaan suksessiiviperustamiseksi.

Käytännössä osakeyhtiötä perustettaessa osakkaat ovat jo tiedossa. Perustamiskirja, johon samalla tehdään osakemerkinnät, ja perustamiskokouksen pöytäkirja, josta käy ilmi perustamispäätös ja yhtiöjärjestyksen edellyttämät valinnat, allekirjoitetaan erillistä kokousta pitämättä. Menettelyn on katsottu olevan lain mukainen ja pätevä.

Voimassa olevan lain mukaan yhtiökokousta koskevat muotomääräykset voidaan syrjäyttää osakkeenomistajien suostumuksella. Tämän on katsottu sisältyvän osakeyhtiölain 9 luvun 10 §:n säännökseen ja osakkaiden oikeuteen sopia keskinäisten asioidensa järjestämisestä. Näin menetellen on erityisesti pienissä yhtiöissä voitu välttyä erillisen yhtiökokouksen pitämiseltä ja sen sijaan voitu kirjata osakkaiden yhteinen kanta pöytäkirjaan. Mahdollisuus tällaiseen menettelyyn ei suoraan käy ilmi osakeyhtiölaista.

Voimassa olevan lain mukaan yhtiöjärjestyksessä määritelty osakepääoman vähimmäismäärä ei saa alittaa yhtä neljäsosaa osakepääoman enimmäismäärästä. Rajoitus voi tietyissä tilanteissa vaikeuttaa osakepääoman korottamista tai alentamista, koska vähimmäispääoman alittaminen ja enimmäispääoman ylittäminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muuttamista. Yhtiöjärjestyksen muuttamiseen liittyvän päätöksenteon vaikeutumisen voidaan katsoa suojaavan osakkeenomistajien vähemmistöä.

Selvitystila, purkaminen ja rekisteristä poistaminen

Voimassa olevan osakeyhtiölain mukaista selvitysmenettelyä voidaan pitää raskaana. Menettelyn raskaus aiheutuu lähinnä perusteellisesta kuulutusmenettelystä, menettelyn jakautumisesta tuomioistuimen ja rekisteriviranomaisen kesken sekä tarpeettomien tilinpäätösten laatimisvelvollisuudesta. Menettelystä aiheutuvat välittömät ja välilliset kustannukset vaikeuttavat varsinkin pienten, toimintansa lopettaneiden yhtiöiden purkamista.

Menettelyn raskaudesta johtuu, ettei selvitysmenettelyä aina käytetä yhtiön toimintaa lopetettaessa. Selvitysmenettelyn sijasta yhtiö on käytännössä voitu jättää toimimattomana odottamaan tulevaa käyttöä. Yhtiöstä on myös voitu luopua esimerkiksi siten, että yhtiön osoite muutetaan ja yhtiön johto eroaa. Tällöin yhtiön toiminnasta vastaavia henkilöitä ei ainakaan ulospäin näkyvällä tavalla ole olemassa. Tällainen yhtiö tulee poistetuksi rekisteristä vasta kaupparekisterilain 24 §:ssä tarkoitetun kymmenen vuoden passiivisuuden perusteella. Nykyisen selvitysmenettelyn monimutkaisuus saattaa houkutella osakkaat siirtämään yhtiön varat itselleen osakeyhtiölain määräysten vastaisesti.

Käsitystä varsinaisen selvitysmenettelyn vähäisestä käyttämisestä tukee kymmenen vuoden passiivisuuden takia rekisteristä vuosittain poistettujen yhtiöiden suuri määrä. Esimerkiksi vuonna 1998 purkautui selvitystilan kautta 427 osakeyhtiötä, kun kaupparekisterilain 24 §:ssä tarkoitetun kymmenen vuoden passiivisuuden perusteella poistettiin 1 906 osakeyhtiötä.

Kaupparekisteristä saatujen tietojen mukaan 13 luvun 15 §:ssä tarkoitettua yksinkertaistettua purkumenettelyä ei juurikaan käytetä. Vuonna 1998 tällaisia menettelyjä rekisteröitiin osakeyhtiöille 31 kappaletta. Vähäinen käyttö johtuu ilmeisesti kahdesta seikasta. Menettelyssä yhtiön varat menevät valtiolle, mikä ei ole osakkaiden edun mukaista. Toiseksi menettelyn noudattaminen edellyttää hyväksytyn tilintarkastajan antamaa todistusta siitä, ettei yhtiöllä ole velkoja, minkä takia sitä ei voida käyttää velkaisessa yhtiössä. Hyväksytyn tilintarkastajan todistuksen hankkiminen saattaa myös olla pienelle yhtiölle kallista. Menettelyn ongelmaksi voidaan lisäksi katsoa se, että yhtiölle mahdollisesti myöhemmin ilmaantuvat merkittävätkin varat menevät valtiolle. Tällainen tilanne on oikeuskäytännössä jouduttu ratkaisemaan purkamalla päätös, jolla yhtiö on asetettu selvitystilaan. Menettelyyn ei myöskään liity minkäänlaista julkista kuuluttamista. Julkisuuden puuttuminen saattaa mahdollistaa menettelyn väärinkäyttämisen.

Voimassa olevissa säännöksissä edellytetään esimerkiksi sellaisen yhtiön asettamista selvitystilaan, jonka johtoa ei ole asianmukaisesti rekisteröity tai joka ei ole toimittanut tilinpäätöksiään rekisteriin. Kaupparekisteri on yrittänyt ilmoittaa eräitä tällaisia yhtiöitä selvitystilaan pantavaksi, mutta ilmoitukset eivät ole johtaneet toimenpiteisiin. Tämä johtuu siitä, että voimassa oleva sääntely ei sisällä menettelyä, jolla voitaisiin saattaa selvitystilaan sellainen rekisteri-ilmoitukset laiminlyönyt yhtiö, jota ei tavoiteta tai jolla ei ole riittävästi varoja selvityksen toteuttamiseksi. Voidaan sanoa, että osakeyhtiölain selvitystilauhan sisältävät säännökset ovat näiltä osin pitkälti jääneet merkityksettömiksi.

Kaupparekisterissä oli vuoden 1998 lopussa 216 075 rekisteröityä osakeyhtiötä. Verottajan tiedossa oli 86 809 toimivaa osakeyhtiötä vuodelta 1997 ja Tilastokeskuksella samalta vuodelta 87 924 toimivaa osakeyhtiötä. Tämän lisäksi verottaja tunsi 40 147 toimimatonta osakeyhtiötä. Näistä luvuista voidaan päätellä, että noin 90 000 osakeyhtiötä on verohallinnolle ja Tilastokeskukselle täysin tuntemattomia. Toimimattomien osakeyhtiöiden enimmäismääräksi voidaan päätellä noin 130 000 kappaletta. Tiedot perustuvat kapparekisterin antamiin tietoihin, Elinkeinoverotilastoon vuodelta 1997 ja Tilastokeskuksen Suomen yritykset 1997 -tilastoon.

Erilaisista tilastointiin liittyvistä vaikeuksista huolimatta lienee selvää, että kaupparekisterissä on kymmeniä tuhansia keskeisille viranomaisille tuntemattomia osakeyhtiöitä ja vielä enemmän toimimattomia yhtiöitä. On syytä olettaa, että nykyisen yhtiön purkamista koskevan sääntelyn raskaus on vaikuttanut siihen, että kaupparekisterissä on merkittävä määrä yhtiöitä, jotka eivät harjoita liiketoimintaa.

Osakeyhtiölain 1 päivänä syyskuuta 1997 voimaan tulleessa muutoksessa tuomioistuin oikeutettiin määräämään selvitystilaan yhtiö, joka ei vuoden kuluttua tilikauden päättymisestä ole toimittanut rekisteriin tilinpäätöstään. Suurin osa edellä tarkoitetuista tuntemattomista yhtiöistä ja suuri osa toimimattomista yhtiöistä tulee ilmeisesti olemaan sellaisia, jotka tulisi määrätä selvitystilaan tämän säännöksen perusteella. Voimassa olevan lain mukainen menettely ei kuitenkaan käytännössä mahdollista selvitystilaan määräämistä, koska menettelyä ei voida varattomien ja tuntemattomien yhtiöiden osalta toteuttaa. Menettelyn hitaudesta ja tuomioistuinpainotteisuudesta johtuu, että suuren yhtiömäärän samanaikainen selvitystilaan määrääminen johtaisi ongelmiin, vaikka selvitysmenettely voitaisiinkin käynnistää.

Tarpeettomien rekisteriyksikköjen pitäminen kaupparekisterissä ei ole rekisterinpitäjän eikä rekisterin käyttäjien etujen mukaista. Käyttäjät havaitsevat liiallisten rekisteriyksikköjen aiheuttamat haitat tavallisesti siitä, että suunniteltu toiminimi tai aputoiminimi täytyy muuttaa toiminimen sekoitettavuuteen perustuvan nimiesteen takia.

Erityisesti pieniä yhtiöitä koskevat muutokset

Voimassa olevan lain perustamisasiakirjoja koskevat säännökset perustuvat käsitykseen yhtiön syntymisestä niin sanotussa suksessiiviperustamisessa. Tavallisesti käytetyssä simultaaniperustamisessa ei kuitenkaan ole tarvetta laatia perustamiskirjaa ja perustamiskokouksen pöytäkirjaa erillisinä.

Yhtiökokouksen päätökset voidaan nykyään kaikkien osakkaiden suostumuksella tehdä kirjaamalla ne pöytäkirjaan ilman, että pidetään varsinaista kokousta. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan käy selvästi ilmi laista.

Rajoitus, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä määritelty yhtiön osakepääoman vähimmäismäärä ei saa alittaa yhtä neljäsosaa osakepääoman enimmäismäärästä, on tarkoitettu suojaamaan osakkeenomistajien vähemmistöä. Sen osakkeenomistajaa suojaava vaikutus on kuitenkin vähäinen. Rajoitus aiheuttaa tarpeettomia yhtiöjärjestyksen muutoksia ja siten myös kustannuksia yhtiön ja sen osakepääoman kasvaessa. Tämän tyyppisiä rajoituksia voidaan ottaa yhtiöjärjestykseen vapaaehtoisesti.

Osakeyhtiölakiin sisältyvä rajoitus, jonka mukaan hallituksen jäsen voidaan valita toimeensa vain korkeintaan neljän tilikauden pituiseksi ajaksi, aiheuttaa varsinkin pienissä yhtiöissä tarpeettomia hallinnollisia lisätoimia, koska ainoankin osakkeenomistajan on määräajoin valittava itsensä uudelleen hallitukseen. Myös hallituksen jäsenen toimikautta koskevia rajoituksia voidaan tarvittaessa ottaa yhtiöjärjestykseen vapaaehtoisesti.

Selvitystila, purkaminen ja rekisteristä poistaminen

Ehdotetuilla lain muutoksilla on kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen tavoite on edistää toimintansa lopettavien yhtiöiden vapaaehtoista selvittämistä, jotta mahdollisimman moni yhtiö purkautuisi järjestäytyneessä menettelyssä. Yhtiön purkamisen olisi oltava käytännössä mahdollinen vaihtoehto sellaiselle yrittäjälle, joka haluaa lopettaa toimintansa lain mukaisella tavalla. Tähän pyritään ensisijassa selvitysmenettelyä keventämällä. Purkamisen helpottamisella voidaan olettaa olevan merkitystä varsinkin pienimuotoista yritystoimintaa lopetettaessa.

Toinen päätavoite on poistaa kaupparekisteristä osakeyhtiöt, jotka eivät toimi lainkaan tai jotka eivät toimi asianmukaisella tavalla. Tämä helpottaa rekisterinpitoa ja rekisterin käyttämistä sekä vapauttaa toiminimiä yritysten käyttöön. Tavoitteeseen pyritään antamalla rekisteriviranomaiselle ja tuomioistuimelle mahdollisuus poistaa rekisteristä sellainen yhtiö, joka on laiminlyönyt rekisteröintivelvollisuutensa ja jolla ei ole riittävästi varoja selvitysmenettelyn läpiviemiseksi tai jonka varallisuusasemasta ei saada selvitystä. Yhtiön vapaaehtoisen selvittämisen helpottaminen edistää myös tämän tavoitteen toteutumista.

Ehdotetuilla muutoksilla on useita muitakin tavoitteita. Esityksessä ehdotetaan selvien, asiakirjanäytön perusteella todennettavien asioiden siirtämistä rekisteriviranomaisen ratkaistavaksi. Tämä muutos liittyy myös vapaaehtoisen selvitysmenettelyn helpottamiseen. Esityksen muita tavoitteita ovat rekisteristä poistetun ja selvitysmenettelyn läpikäyneen yhtiön oikeusaseman täsmentäminen, varojen puutteeseen rauenneen konkurssin läpikäyneen yhtiön oikeusaseman järjestäminen lain tasolla, julkisuusvaikutuksen liittäminen kaikkiin poisto- ja selvitysmenettelyihin, osakkaan jako-osuudesta saaman ennakon oikeudellisen aseman selventäminen sekä sääntelyn yleinen selkeyttäminen.

Erityisesti pieniä yhtiöitä koskevat muutokset

Ehdotuksilla pyritään yhtiölle aiheutuvien välittömien hallinnollisten kustannusten vähentämiseen. Lakia selkeytettäsiin niin, että osakkaat tietäisivät, että yhtiökokouksen pitämisen sijasta päätökset voidaan suoraan kirjata pöytäkirjaan, perustamisvaiheessa käytettävien asiakirjojen määrää vähennetään, vähennetään niitä tilanteita, joissa erityisesti pienet yhtiöt joutuvat tekemään yhtiöjärjestyksiinsä muutoksia ja vähennetään vuosittain yhtiökokouksessa tehtäviä päätöksiä.

Rekisteristä poistaminen

Esityksessä ehdotetaan, että yhtiö voitaisiin poistaa rekisteristä, jos sillä ei ole riittävästi varoja selvitysmenettelyn kustannusten kattamiseksi tai jos varoista ei saada selvyyttä. Rekisteristä poistaminen on voimassa olevan lain mukaan mahdollista vain silloin, kun yhtiö ei ole kymmeneen vuoteen toimittanut rekisteri-ilmoitusta ja on syytä olettaa yhtiön lopettaneen toimintansa. Tämän lisäksi yhtiöitä, joiden konkurssi on rauennut varojen puutteeseen ja jotka ovat lopettaneet liiketoimintansa, on yhtiöiden omasta pyynnöstä poistettu rekisteristä. Menettely on perustunut rekisteriviranomaisen omaksumaan käytäntöön, eikä sillä ole lainsäädännöllistä perustaa.

Erilaiset seikat puoltavat rekisteristä poistamista. Voimassa olevan lain yhtiön selvitystilaan määräämistä koskevia säännöksiä ei käytännössä ole voitu soveltaa niissä tilanteissa, joissa yhtiötä ei tavoiteta tai sillä ei ole varoja, koska selvitysmenettelyn kustannusten kattamisesta ei ole ollut selvyyttä. Rekisteristä poistaminen on arvioitu ainoaksi riittävän yksinkertaiseksi menettelyksi, jolla kaupparekisteristä voidaan poistaa mahdollisesti kymmeniä tuhansia velvollisuutensa laiminlyöviä yhtiöitä. Rekisteristä poistaminen on meillä vanhastaan tunnettu ja verrattain paljon käytetty menettely, eikä siitä ole aiheutunut merkittäviä ongelmia, vaikka poistaminen aiheuttaakin tiettyä epämääräisyyttä yhtiön asemassa.

Rekisteristä poistamisen vaihtoehtona on harkittu kaikkien yhtiöiden selvittämistä valtion varoilla, kuten Ruotsissa menetellään. Koska käsiteltävien yhtiöiden lukumäärä kuitenkin näyttäisi muodostuvan korkeaksi, ei selvittämistä valtion varoin ole pidetty mahdollisena. Jos rekisteritiedot kuitenkin saadaan nykyistä olennaisesti paremmin ajan tasalle, saattaa tulevaisuudessa olla mahdollista siirtyä tällaiseen menettelyyn. Kaikkien yhtiöiden selvittämisen etuna olisi, että vältetään rekisteristä poistamisen aiheuttama osittain epämääräinen oikeudellinen välitila.

Esityksessä ehdotetaan osakkaille, velkojille tai muulle taholle annettavaksi mahdollisuus ottaa vastattavakseen selvitysmenettelyn kustannuksista ja näin välttää rekisteristä poistaminen. Muu taho voisi joissakin tapauksissa olla valtio. Esitys sisältää konkurssipesien hallinnon valvonnasta annettuun lakiin (109/1995) tehdyn ehdotuksen, jonka mukaan konkurssiasiamies voisi ottaa vastatakseen selvitysmenettelyn kustannuksista. Selvitysmenettelyssä voisi esimerkiksi tulla esille yhtiön ylivelkaisuus, mikä puolestaan johtaa osakeyhtiölain nojalla konkurssiin. Tällöin konkurssiasiamiehen ensiksi mainittuun lakiin perustuvat konkurssipesien valvontaan liittyvät oikeudet voisivat tulla täysimääräisesti käytettäviksi.

Rekisteriviranomaisella on rekisteristä poistamisen ohella käytettävissään myös muita pakkokeinoja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntitapauksissa. Viranomainen voi esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiö ei toimita tilinpäätöstään, uhata hallitusta ja toimitusjohtajaa uhkasakolla. Uhkasakon käyttäminen on usein tarkoituksenmukaisempaa kuin ryhtyä suoraan purkua tai rekisteristä poistamista tarkoittaviin toimiin.

Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi rekisteristä poistettu yhtiö ei voisi palata rekisteriin, eikä myöskään rekisteriviranomainen voisi palauttaa tällaista yhtiötä rekisteriin.

Ehdotettujen muutosten myötä laissa käytetty termistö hieman muuttuisi. Puretulla yhtiöllä tarkoitettaisiin sellaista osakeyhtiötä, jonka selvitystoimet on saatettu loppuun. Rekisteristä poistettuun yhtiöön ei voimassa olevasta laista poiketen viitattaisi purettuna yhtiönä, vaan rekisteristä poistettuna yhtiönä.

Menettelyn siirtäminen rekisteriviranomaiseen

Esityksessä ehdotetaan, että valtaosa selvitystilaan määräämistä ja rekisteristä poistamista koskevista asioista siirrettäisiin tuomioistuimilta rekisteriviranomaisen ratkaistavaksi. Rekisteriviranomaiselle siirrettävät asiat ovat sellaisia, jotka voidaan ratkaista asiakirjanäytön perusteella. Tarvetta erityiseen oikeudelliseen harkintaan ei näissä tapauksissa olisi, ei myöskään tarvetta todistajien kuulemiseen. Ehdotuksella pyritään menettelyn nopeuttamiseen ja yksinkertaistamiseen. Siirrolla voidaan vähentää menettelystä yhtiölle aiheutuvia kustannuksia. Samalla tuomioistuimilta voidaan poistaa sellaisia tehtäviä, jotka eivät ole varsinaista oikeudellista ratkaisutoimintaa.

Rekisteriviranomaiselle ehdotetaan siirrettäväksi kaikki asiat, joissa yhtiö määrätään selvitystilaan tai poistetaan rekisteristä rekisteröitäviä tietoja koskevan puutteellisuuden perusteella. Tällainen asia on esimerkiksi yhtiön johtoa koskevien rekisteröintien puutteellisuudet tai tilinpäätöksen rekisteröimisvelvollisuuden laiminlyöminen. Tuomioistuimiin jäisivät sellaiset asiat, joissa saattaa syntyä riitaa esimerkiksi siitä, onko yhtiö määrättävä selvitystilaan tai rekisteristä poistettavaksi. Tällainen asia on tyypillisesti osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettu osakasvallan väärinkäyttö. Myös yhtiön toimikautta koskeviin yhtiöjärjestyksen määräyksiin saattaa liittyä tulkinnanvaraisuutta, mistä syystä nämä asiat ehdotetaan jätettäviksi tuomioistuimen ratkaistaviksi. Oman pääoman vähenemiseen liittyvät asiat on osoitettu tuomioistuimelle sen vuoksi, että pääoman määrän selvittäminen erityisellä selvitystilataseella saattaa olla riidanalainen kysymys. Rekisteriviranomainen huolehtisi menettelystä kuitenkin silloin, kun yhtiö itse päättää selvitystilaan asettamisesta. Myös osakepääoman alentamiseen omien osakkeiden hankinnan jälkeen saattaa liittyä sellaisia tekijöitä, jotka edellyttävät oikeudellista harkintaa tai todistajien kuulemista, mistä syystä asiat ehdotetaan jätettäviksi tuomioistuimen ratkaistaviksi.

Menettelyn yksinkertaistaminen

Menettelyn siirtäminen rekisteriviranomaiseen yksinkertaistaa selvitystä erityisesti yhtiökokouksen päättäessä selvitystilaan asettamisesta. Tällainen päätös voitaisiin yhdellä ilmoituksella rekisteröidä kaupparekisteriin ja samalla hakea julkista haastetta, jonka rekisteriviranomainen antaisi. Erillistä tuomioistuinmenettelyä maksuineen ei siten tarvittaisi.

Esityksessä ehdotetaan julkisen haasteen antamisen siirtämistä rekisteriviranomaisen tehtäväksi. Samalla julkisen haasteen kuulutusaika lyhennettäisiin nykyisestä kuudesta kuukaudesta yhteen kuukauteen, mikä vastaa konkurssitilanteessa noudatettavaa kuulutuksen vähimmäisaikaa. Kuulutuskertoja vähennettäisiin kolmesta yhteen. Tämä vähentäisi yhtiölle aiheutuvia välittömiä ja välillisiä kustannuksia. Tunnetuille velkojille annettavan ilmoituksen toimittaminen siirrettäisiin selvitysmiehille. Menettely vastaisi konkurssimenettelyssä noudatettavia periaatteita.

Yhtiökokous voisi ehdotuksen mukaan päättää, ettei yhtiössä laadittaisi ja vahvistettaisi tilinpäätöstä edellisen tilikauden päättymispäivän ja selvitystilapäätöksen tekoajankohdan väliseltä ajalta. Voimassa olevan lain pakottava säännös merkitsee tilinpäätöksen laatimista ja uuden yhtiökokouksen pitämistä käytännössä välittömästi selvitystilasta päättävän yhtiökokouksen jälkeen. Erityisesti toimintansa lopettaneessa yhtiössä tämä on kuitenkin usein tarpeetonta.

Lain 13 luvun 15 §:n säännökset yksinkertaisesta purkumenettelystä ehdotetaan kumottaviksi. Osakeyhtiölaista ehdotetaan myös poistettavaksi säännös yhtiön poistamisesta rekisteristä sen vuoksi, että se ei ole toimittanut rekisteri-ilmoitusta kymmeneen vuoteen. Koska kaikkien yhtiöiden on toimitettava rekisteriviranomaiselle tilinpäätöksensä vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, tulevat passiiviset yhtiöt poistetuiksi rekisteristä huomattavasti nykyistä kymmenen vuoden määräaikaa nopeammin.

Muussa kuin yhtiökokouksen aloittamassa selvitysmenettelyssä rekisteriviranomaisen ei tarvitsisi noudattaa haasteen tiedoksiantoa vastaavaa menettelyä ilmoittaessaan yhtiölle asian vireille tulemisesta. Menettelyyn liittyisi yhtiölle, osakkaille ja velkojille suunnattu kuulutus virallisessa lehdessä. Menettely vastaa voimassa olevia rekisteristä poistamista koskevia kaupparekisterilain 24 §:n periaatteita. Tiedoksiantotilannetta ei voida verrata normaaliin haastetiedoksiantoon, koska viranomaisen aloittama menettely on selkeä sanktio lain rikkomisesta. Rekisteriviranomaisen tulisi luonnollisesti, hyvän hallinnon ja hallintomenettelylain (598/1982) periaatteita noudattaen pyrkiä muutoin tiedottamaan menettelystä. Rekisteriviranomaisen tulisi aikaisemmin rekisteristä poistamisten yhteydessä noudatettujen periaatteiden mukaisesti verrata purettavien tai rekisteristä poistettavien yhtiöiden osoitetietoja verohallinnolle ilmoitettuihin tietoihin. Jos yhtiö verohallinnon tietojen mukaan harjoittaa liiketoimintaa, muttei vastaa viranomaisen yhteydenottoihin, voi olla perusteltua pyrkiä varmistumaan tiedonannon perille menemisestä. Tuomioistuimen ratkaistavissa asioissa noudatettaisiin tavanomaista tiedoksiantomenettelyä.

Säännökset puretun ja rekisteristä poistetun yhtiön oikeusasemasta

Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännöksiä puretun ja rekisteristä poistetun yhtiön oikeusasemasta. Voimassa olevan lain säännökset rekisteristä poistetun yhtiön oikeusasemasta ovat vähäisiä ja oikeustila on osittain epäselvä. Tarkemman sääntelyn tarve johtuu erityisesti siitä, että ehdotuksen toteutuessa rekisteristä poistettavien yhtiöiden lukumäärä lisääntyy ja poistettujen yhtiöiden luonne voi muuttua. Kysymyksessä eivät enää olisi pelkästään toimintansa lopettaneet yhtiöt. On mahdollista, että poistettu yhtiö on poistamiseen asti harjoittanut liiketoimintaa, mutta sen varat eivät esimerkiksi riitä selvitysmenettelyn läpiviemiseen, jolloin yhtiö poistetaan rekisteristä.

Esityksessä on pyritty siirtämään lakiin niitä periaatteita, joiden on ilman lain tukea katsottu olevan voimassa. Yleisenä lähtökohtana olisi, että purettu tai rekisteristä poistettu yhtiö olisi oikeuskelpoinen, muttei oikeustoimikelpoinen. Yhtiö voisi siten esimerkiksi omistaa omaisuutta, mutta se ei voisi tehdä oikeustoimia, joilla hankitaan lisää omaisuutta tai olemassa olevaa omaisuutta myydään. Lähtökohtana olisi myös, että tällaisen yhtiön selvitystoimia on jatkettava tai ne on aloitettava, mikäli tähän ilmaantuu tarve. Jos kuitenkin puretun tai rekisteristä poistetun yhtiön puolesta toimitaan selvitystoimia aloittamatta, olisivat yhtiön puolesta toimineet vastuussa aiheutuvista velvoitteista. Tältä osin on pyritty noudattamaan 2 luvun 14 §:n periaatteita, vaikka tilanteet eivät olekaan aivan yhteismitallisia. Samoja periaatteita noudatettaisiin myös ehdotuksessa, jonka mukaan puretun tai rekisteristä poistetun yhtiön solmiman sopimuksen vastapuoli oikeutettaisiin irtaantumaan sopimuksesta, mikäli hän ei tuntenut yhtiön asemaa.

Yhtiön puolesta toimivien henkilökohtaisesta vastuusta ehdotetaan tehtäväksi eräitä poikkeuksia. Yhtiön edustajat olisivat ilman henkilökohtaisen vastuun vaaraa oikeutettuja ryhtymään toimiin selvitysmenettelyn aloittamiseksi ja yhtiön hakemiseksi konkurssiin. Lisäksi rekisteristä poistetun yhtiön edustaja olisi oikeutettu ryhtymään toimiin yhtiön velkojen maksamiseksi sekä tekemään yhtiön puolesta välttämättömiä toimia, jotka tähtäävät yhtiön omaisuuden ylläpitämiseen. Velkojen maksuun ja omaisuuden ylläpitämiseen liittyvät toimet saattaisivat vastaisuudessa tulla kysymykseen useammin kuin voimassa olevan lain nojalla rekisteristä poistettujen yhtiöiden kohdalla. Esityksessä ehdotetaan, että rekisteristä poistetun yhtiön osakkaat voisivat osakkaiden kokouksessa valita yhtiölle edellä tarkoitetun edustajan. Puretun yhtiön edustajana toimisi selvitysmies.

Rekisteristä poistetun yhtiön osakkaat saisivat viiden vuoden kuluttua rekisteristä poistamisesta nostaa yhtiön varat ilman selvitysmenettelyä, jos varojen yhteismäärä on enintään 8 000 euroa ja jos yhtiöllä ei olisi tunnettuja velkoja. Osakkaat vastaisivat yhtiön veloista nostamiensa varojen määrällä. Säännöksellä pyritään siihen, ettei rekisteristä poistamisen jälkeen jäisi vähäisiä varallisuusmääriä, joihin kenellekään ei ole määräysvaltaa. Valmistelussa on katsottu, että varojen ylittäessä 8 000 euroa yhtiön selvittäminen olisi taloudellisesti mahdollista.

Rekisteristä poistettua osakeyhtiötä kutsuttaisiin yksinkertaisuuden vuoksi edelleen yhtiöiksi, vaikka kysymyksessä onkin erityistyyppinen yhteenliittymä.

Eräitä muita selvitysmenettelyyn ja purkamiseen ehdotettuja muutoksia

Esityksessä ehdotetaan nimenomaisesti säädettäväksi, että osakkaan jako-osuudesta voitaisiin turvaavaa vakuutta vastaan antaa ennakkoa, eli omaisuutta voitaisiin siirtää osakkaalle selvitysmenettelyn ollessa vielä kesken. Vakuus annettaisiin selvitysmiehelle, joka huolehtisi vakuuden hallinnoimisesta. Yhtiökäytännössä tällaisia ennakkoja on eri perustein annettu, mutta niiden lain mukaisuus on ollut epäselvää. Ennakon antamista ei ole syytä kieltää, jos yhtiö saa ennakon määrä vastaavan turvaavan vakuuden.

Voimassa olevan lain osalta on ollut epäselvää, miten rekisteristä poistetun yhtiön selvitysmenettelyn tulisi tapahtua. Osakeyhtiölakia ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että rekisteristä poistetun yhtiön selvitystoimet toteutettaisiin täysimääräisinä. Velvollisuus lain 13 luvun 5 §:ssä tarkoitetun kuulutuksen hakemiseen voidaan katsoa perustelluksi jo senkin vuoksi, että osakkailla ja velkojilla olisi ehdotuksen mukaan mahdollisuus ottaa vastatakseen selvitysmenettelyn kustannuksista. Koska tässä tarkoitetut tilanteet ovat verrattain harvinaisia, ei myöskään voida pitää perusteltuna erityisen menettelyn säätämistä juuri näitä tilanteita varten.

Ehdotus sisältää säännöksen, jonka mukaan varojen puutteeseen rauenneen konkurssin läpikäynyt yhtiö poistettaisiin rekisteristä viran puolesta, ellei tällaisen yhtiön asema poikkeuksellisesti olisi sellainen, että selvitystoimet voitaisiin käynnistää. Siirtymäsäännöksessä ehdotetaan, että ennen lain voimaantuloa varojen puutteeseen rauenneen konkurssin läpikäynyt osakeyhtiö voitaisiin yhtiön omasta pyynnöstä poistaa rekisteristä, jos yhtiö ei harjoita liiketoimintaa eivätkä yhtiön varat riitä selvitysmenettelyn kustannusten kattamiseen. Siirtymäsäännös vastaisi rekisteriviranomaisen noudattamaa käytäntöä.

Osakeyhtiölain 13 luvun säännösten kirjoittamistapaa ja pykäläjaottelua on pyritty selkeyttämään. Koko selvitysmenettelyn uudelleenarviointi voidaan toteuttaa mahdollisen osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tällöin voi myös tulla arvioitavaksi, onko ylipäätään syytä säilyttää maksukyvyttömyyslainsäädännöstä erillinen ja aivan erilaisin periaattein toimiva pakkoselvitystilasääntely.

Laki konkurssipesien hallinnon valvonnasta

Konkurssipesien hallinnon valvonnasta annettuun lakiin ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan konkurssiasiamies voi ottaa vastatakseen yhtiön selvitysmenettelyn kustannuksista. Konkurssiasiamies voisi näin estää rekisteristä poistamisen käyttämisen velkojien aseman vaikeuttamiseen. Selvitysmenettelyssä yhtiön varallisuusasema voitaisiin selvittää ja yhtiö tarvittaessa asettaa konkurssiin, jolloin konkurssiasiamiehen valtuudet tulisivat täysimääräisesti käytettäviksi. Konkurssiasiamies voisi myös määrätä tehtäväksi erityisen selvityksen yhtiön toiminnasta. Ehdotuksella pyritään vähentämään niitä mahdollisia haittoja, joita rekisteristä poistamisesta voi aiheutua.

Erityisesti pieniä yhtiöitä koskevat muutokset

Lakiin ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös siitä, että yhtiö voidaan perustaa perustamiskokousta pitämättä. Edellytyksenä olisi, että kaikki osakkeenomistajat suostuvat menettelyyn. Perustamiskokouksessa tehtävät henkilövalinnat merkittäisiin suoraan perustamiskirjaan. Käytännössä ehdotus vähentää perustamisasiakirjojen määrää ja helpottaa siten yhtiön perustamista.

Esityksessä ehdotetaan nimenomaisesti säädettäväksi siitä, että yhtiökokouksen päätösvaltaan kuuluvasta asiasta voidaan päättää yhtiökokousta pitämättä. Edellytyksenä olisi, että päätökset kirjataan, päivätään ja allekirjoitetaan. Menettely edellyttää kaikkien osakkeenomistajien suostumusta. Nykyisen käytännön ja ehdotetun säännöksen välillä on pieniä eroavaisuuksia. Yhtiökäytännössä ei esimerkiksi aina ole edellytetty, että osakkeenomistajat allekirjoittavat kokousta pitämättä tehdyt yhtiökokoukselle kuuluvat päätökset, kuten nyt ehdotetaan. Ehdotettu uusi menettely ei sulkisi pois nykyisen menettelyn jatkamista, vaan kysymyksessä olisi uusi tapa syrjäyttää varsinaisen yhtiökokouksen pitämiseen liittyvät muotovaatimukset.

Esityksessä ehdotetaan myös luovuttavaksi säännöksestä, jolla hallituksen jäsenen toimikausi on rajattu korkeintaan neljän tilikauden pituiseksi. Hallituksen jäsenen voisi ehdotuksen mukaan vastaisuudessa valita myös toistaiseksi.

Esityksessä ehdotetaan poistettavaksi laissa oleva rajoitus, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä määritelty osakepääoman vähimmäismäärä ei saa alittaa yhtä neljäsosaa osakepääoman enimmäismäärästä.

2luku. Osakeyhtiön perustaminen

2 §. Pykälän 2 momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon ehdotetussa uudessa 2 a §:ssä tarkoitettu perustamismenettely.

2 a §. Lukuun ehdotetaan otettavaksi uusi 2 a §, jonka mukaan yhtiö voitaisiin perustaa perustamiskokousta pitämättä. Menettelyn noudattamisesta olisi otettava maininta perustamiskirjaan. Perustamiskokouksessa 8 §:n mukaisesti valittavat henkilöt olisi nimettävä perustamiskirjassa. Erillistä mainintaa perustamispäätöksestä ei tarvitsisi ottaa perustamiskirjaan, koska perustamistahto käy ilmi valitusta perustamismenettelystä.

Ehdotettu menettely edellyttää perustajien yksimielisyyttä. Todisteeksi yksimielisyydestä riittää yleensä se, että kaikki perustajat allekirjoittavat 2 §:n nojalla perustamiskirjan. Toinen edellytys on se, että perustajat merkitsevät yhtiön kaikki osakkeet. Vaatimus vähentäisi perustajien ja osakkeen merkitsijöiden erilaisesta vastuuasemasta aiheutuvia epäselvyyksiä.

Perustamiskokouksen pöytäkirjan yhdistämisellä perustamiskirjaan ei olisi varsinaisia aineellisoikeudellisia vaikutuksia. Perustamiskokoukseen liittyvien oikeusvaikutusten katsottaisiin yleensä syntyvän perustamiskirjan allekirjoituksella. Käytännössä yhdistäminen kuitenkin vaikuttaisi luvun muiden säännösten soveltamiseen. Menettely vaikuttaisi esimerkiksi rekisteröimättömän yhtiön puolesta tehdyistä toimista aiheutuneiden velvoitteiden siirtymiseen yhtiön vastattaviksi yhtiön rekisteröimisen jälkeen. Perustettavan yhtiön puolesta perustamiskirjan allekirjoittamisen jälkeen tehtävät toimet katsottaisiin tehdyiksi perustamiskokouksen jälkeen (14 §:n 2 momentti).

3 §. Pykälän 1 momentin 4 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi rajoitus, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä määriteltävän osakepääoman vähimmäismäärän olisi oltava vähintään yksi neljäsosa osakepääoman enimmäismäärästä. Vähimmäis- ja enimmäismäärän välisen suhteen voisi siten vapaasti määritellä yhtiöjärjestyksessä.

8luku. Yhtiön johto

1 §. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi rajoitus, jonka mukaan hallituksen jäsenen toimikauden tulee päättyä viimeistään neljäntenä valinnan jälkeisenä tilikautena. Yhtiöjärjestyksessä voitaisiin määrätä, että hallituksen jäsenen toimikausi olisi joko määräaikainen tai jatkuisi toistaiseksi. Toimikausi päättyisi aina uuden jäsenen valinnasta päättävän yhtiökokouksen päättyessä, jollei toisin määrättäisi yhtiöjärjestyksessä tai päätettäisi uuden jäsenen valintaa koskevassa päätöksessä. Yhtiöjärjestyksessä voitaisiin edelleen määrätä esimerkiksi siitä, että toimikausi alkaa ja päättyy tilikauden alussa. Toimikauden pituus voitaisiin määritellä vapaasti, eikä sen tarvitsisi olla esimerkiksi tasavuosia.

Ehdotuksen mukaan uuden hallituksen jäsenen valitseva yhtiökokous voisi päättää, milloin vanhan hallituksen jäsenen toimikausi päättyy. Säännös mahdollistaisi menettelyn, jossa varsinaisessa yhtiökokouksessa todetaan hallituksen jäsenen toimen päättyvän tiettynä kokouksen jälkeisenä päivänä ja samalla päätetään, että uusi, samassa kokouksessa valittu hallituksen jäsen aloittaa mainittuna päivänä toimessa. Tällaisen päätöksen pätevyyden edellytyksenä on, ettei se ole ristiriidassa yhtiöjärjestyksen toimikautta koskevan määräyksen kanssa.

Ehdotetuilla muutoksilla ei ole tarkoitettu muuttaa niitä periaatteita, jotka koskevat yhtiökokouksen oikeutta erottaa hallituksen jäsen tai jäsenen oikeutta erota toimestaan.

9luku. Yhtiökokous

1 a §. Ehdotetussa uudessa pykälässä säädettäisiin siitä, että yhtiökokouksen päätettävissä oleva asia voidaan kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella päättää erillistä kokousta pitämättä. Yksimielisyyden tulisi koskea sekä kokouksen muotovaatimusten syrjäyttämistä että varsinaista päätöksentekoa. Säännös olisi poikkeus 1 §:n 1 momentin säännöksestä, jonka mukaan osakkeenomistajat käyttävät päättämisvaltaansa yhtiökokouksessa.

Säännöksessä edellytettäisiin, että yhtiökokousta pitämättä tehtävät päätökset kirjataan ja päivätään. Kirjatut päätökset tulisi myös allekirjoittaa. Yhden osakkeenomistajan yhtiössä riittäisi, että ainoa osakkeenomistaja allekirjoittaa päätöksen. Jos osakkeenomistajia olisi useita, vähintään kahden osakkeenomistajan olisi allekirjoitettava päätös. Jos osakas olisi muu kuin luonnollinen henkilö, noudatettaisiin päätöksen allekirjoittamisessa tavanomaisia edustamista koskevia periaatteita.

Vaikka päätökset usein käytännössä kirjat-taisiin pöytäkirjan muotoon, tämä ei säännöksen mukaan olisi välttämätöntä. Olennaista olisi kirjallinen muoto, päiväys ja allekirjoitus tai allekirjoitukset. Nämä muotovaatimukset täyttyisivät esimerkiksi silloin, kun päätös on kirjoitettu kaupparekisterin ilmoituskaavakkeelle tai tilinpäätöksen yhteyteen.

Kirjalliseen päätökseen sovellettaisiin muuten, mitä yhtiökokouksen pöytäkirjasta säädetään. Luvun 11 §:n 3 momentista johtuu, että päätös olisi pidettävä yhtiön pääkonttorissa osakkeenomistajien nähtävänä viimeistään kahden viikon kuluttua sen päiväyksestä. Säännökseen liittyvä 16 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan rangaistussäännös tulisi myös sovellettavaksi. Päätöstä olisi myös säilytettävä luotettavalla tavalla, ja osakkeenomistajalla olisi yhtiön kulut korvattuaan oikeus saada jäljennös päätöksestä tai sen osasta. Näitä periaatteita sovellettaisiin, vaikka päätös olisi kirjattu muuten kuin varsinaisen pöytäkirjan muotoon.

Säännös ei vaikuta 10 §:n 1 virkkeen sovellettavuuteen. Yhtiökokouksen pitämiseen liittyvät muotomääräykset voitaisiin edelleen osakkeenomistajien suostumuksin sivuuttaa, eikä tällöin tarvitsisi noudattaa ehdotetun uuden 1 a §:n säännöksiä. Mainitussa 10 §:ssä ei myöskään aseteta vaatimusta siitä, että varsinaiset päätökset olisi tehtävä yksimielisesti. Ehdotettu uusi pykälä ei siten vaikuttaisi aikaisemmin omaksuttujen käytäntöjen lainmukaisuuteen.

13luku. Selvitystila, purkaminen, rekisteristä poistaminen ja saneeraus

Luvun otsikkoon ehdotetaan otettavaksi maininta rekisteristä poistamisesta. Samalla otsikossa oleva teksti ehdotetaan ryhmiteltäväksi uudella tavalla. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi myös luvun ensimmäiseen väliotsikkoon.

Selvitystilaan asettaminen ja rekisteristä poistaminen

1 §. Luvun 1 §:ään ehdotetaan selvyyden vuoksi otettavaksi säännös siitä, kenen toimesta yhtiö voidaan asettaa selvitystilaan taikka määrätä selvitystilaan tai rekisteristä poistettavaksi. Lukuun ehdotettujen muutosten mukaisesti pykälässä mainittaisiin myös mahdollisuus rekisteristä poistamiseen sekä rekisteriviranomainen mahdollisena toimivaltaisena viranomaisena.

1 a §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan luvun 1 §:n 2―4 momentissa olevat säännökset yhtiökokouksen päätökseen perustuvasta selvitystilaan asettamisesta. Säännökset vastaisivat asiallisesti voimassa olevia säännöksiä. Säännökset on kuitenkin pyritty kirjoittamaan nykyistä selkeämmiksi.

Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin käsitteet vapaaehtoinen selvitystila ja pakkoselvitystila. Ensiksi mainitulla tarkoitettaisiin sellaista tilannetta, jossa yhtiökokouksella ei ole lakiin tai yhtiöjärjestykseen perustuvaa velvollisuutta tehdä päätöstä yhtiön asettamisesta selvitystilaan, kun taas pakkoselvitystilalla tarkoitettaisiin päinvastaista tilannetta. Pakkoselvitystila ei siten tarkoittaisi pelkästään oman pääoman vähyyteen perustuvaa selvitystilapäätöstä. Niin sanottua osakelajikohtaista äänestystä koskevat säännökset koskisivat edelleenkin vain vapaaehtoista selvitystilapäätöstä.

4 §. Pykälässä ehdotettaisiin säädettäväksi niistä tilanteista, joissa rekisteriviranomainen, eli Patentti- ja rekisterihallitus, määräisi yhtiön selvitystilaan tai poistettavaksi rekisteristä. Rekisteristä poistamisesta ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin 5 b §:ssä. Säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa selvitystilaan määräämisen tai rekisteristä poistamisen perusteet ovat yksiselitteisiä ja käyvät ilmi yhtiön toimittamasta kirjallisesta aineistosta. Oikeudellista arviointia edellyttävissä tilanteissa päätöksen tekisi 4 a §:n nojalla edelleen tuomioistuin.

Selvitystilaan määräämisen tai rekisteristä poistamisen perusteet vastaisivat pääosin voimassa olevan lain selvitystilaan määräämisen perusteita. Säännökset on kuitenkin pyritty kirjoittamaan nykyistä selkeämmiksi.

Uusi peruste selvitystilaan määräämiselle tai rekisteristä poistamiselle olisi momentin 5 kohdassa tarkoitettu tilanne, jossa yhtiön oma pääoma on pienempi kuin l luvun 1 §:n 3 momentissa säädetty vähimmäisosakepääoma. Rekisteriviranomainen voisi tämän perusteella määrätä selvitystilaan tai rekisteristä poistettavaksi yhtiön, joka ei ennen 1 päivää syyskuuta 1997 voimassa olleiden säännösten perusteella ollut velvollinen rekisteröimishetkellä maksamaan osakepääomaa kokonaan ja joka ei ole myöskään myöhemmin ole suorittanut maksua. Tuomioistuin ratkaisisi kuitenkin 4 a §:n nojalla tilanteet, joissa osakepääoman alentaminen alle vähimmäispääoman perustuu 6 luvun 1 §:n 5 momentista johtuvaan velvollisuuteen alentaa osakepääomaa.

Toinen uusi peruste selvitystilaan määräämiselle tai rekisteristä poistamiselle olisi 6 kohdan mukaan se, että yhtiön konkurssi on varojen vähyyden vuoksi määrätty konkurssisäännön 15 §:n 3 momentin nojalla raukeamaan. Tällöin rekisteriviranomainen viran puolesta määräisi yhtiön selvitystilaan tai poistaisi rekisteristä. Tyypillisesti tulisi kysymykseen rekisteristä poistaminen, koska tällaisilla yhtiöillä ei käytännössä ole varoja selvitysmenettelyn läpikäymiseen. Yhtiö olisi myös tyypillisesti ylivelkainen. Koska rekisteristä poistaminen olisi käytännössä automaattinen seuraamus konkurssin raukeamisesta, poistamiseen ei liittyisi mitään tiedoksianto- tai kuulutustoimia. Ehdotukseen liittyy voimaantulosäännös, joka koskee yhtiöitä, joiden konkurssi on ennen tämän lain voimaantuloa rauennut varojen vähyyden vuoksi ja joita ei ole poistettu rekisteristä.

4 a §. Uudessa 4 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi niistä tilanteista, joissa tuomioistuin määrää yhtiön selvitystilaan tai rekisteristä poistettavaksi. Tuomioistuin ratkaisisi oikeudellista harkintaa tai todistelua edellyttävät asiat. Tuomioistuimen ratkaistaviksi ehdotettavat asiat sisältävät vain sellaisia selvitystilaan määräämisen tai rekisteristä poistamisen perusteita, jotka ovat selvitystilaan määräämisen perusteita voimassa olevan lain mukaan.

Selvitystilaan määräämistä tai rekisteristä poistamista koskeva asia saatettaisiin tuomioistuimessa vireille kanteella. Asiassa noudatettaisiin tavanomaista riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä. Kannetta ajettaisiin yhtiötä vastaan. Jos hallitus nostaa kanteen yhtiötä vastaan esimerkiksi 2 §:n 2 momentin nojalla, noudatettaisiin, mitä 16 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään. Myös rekisteriviranomainen voisi saattaa asian vireille kanteella. Tuomioistuimessa käsiteltävät asiat ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, ettei rekisteriviranomaisella ilmeisesti olisi tarvetta ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.

Kanteessa vaadittaisiin yhtiön määräämistä selvitystilaan jollakin säännöksessä tarkoitetulla perusteella, eikä siinä tarvitsisi erikseen mainita mahdollisuudesta poistaa yhtiö rekisteristä.

Momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin ratkaisisi yhtiön asettamisen selvitystilaan 3 §:ssä tarkoitetun osakkaan vaikutusvallan väärinkäyttämisen perusteella. Momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuimessa käsiteltäisiin kanne yhtiön asettamiseksi selvitystilaan tilanteessa, jossa yhtiö tulisi yhtiöjärjestyksen nojalla asettaa selvitystilaan, mutta yhtiökokous ei tee tällaista päätöstä. Jos yhtiökokous tekisi vapaaehtoisesti yhtiöjärjestyksessä edellytetyn päätöksen, ei tuomioistuinkäsittelyä luonnollisesti tarvittaisi. Momentin 3 kohdan mukaan oman pääoman vähenemiseen perustuva selvitystilaan asettaminen tapahtuisi tuomioistuimessa, jos yhtiö ei itse tee tällaista päätöstä. Ehdotetun 4 kohdan mukaan tuomioistuin käsittelee myös tilanteen, jossa yhtiöllä olisi lain mukaan velvollisuus alentaa osakepääomaa, mutta alentamista ei suoriteta tai se johtaisi osakepääoman vähenemiseen alle osakeyhtiölaissa säädetyn vähimmäisosakepääoman.

Pykälän 2 momentin mukaan yhtiö vastaisi oikeudenkäyntikuluista, mikäli tuomioistuin määrää sen selvitystilaan tai rekisteristä poistettavaksi taikka milloin tuomioistuin muutoin katsoo kulujen korvaamisen kohtuulliseksi. Sääntelyn lähtökohdat on omaksuttu voimassa olevan lain 13 luvun 5 §:n 4 momentista, mutta säännös koskisi oikeudenkäyntikuluja, ei pelkästään tiedoksianto- ja kuulutuskuluja sekä toimitusmaksuja. Tällaisten kulujen voidaan yleensä katsoa sisältyvän oikeudenkäyntikuluihin. Yhtiön vastapuolen mahdollinen vastuu oikeudenkäyntikuluista määräytyisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan. Säännöksen mukaan asianosainen voidaan erityisestä syystä velvoittaa suorittamaan vastapuolen kulut kokonaan tai osittain.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa yhtäältä selvitystilaan määräämisestä ja selvitysmiesten valinnasta ja toisaalta rekisteristä poistamisesta rekisteriviranomaiselle rekisteröimistä varten. Rekisteristä poistamisen oikeusvaikutukset alkavat rekisterimerkinnän tekemisestä. Selvitysmiehiä koskevasta ilmoituksesta on käytävä ilmi kaupparekisterilain edellyttämät selvitysmiesten henkilötiedot. Kaupparekisterilaista ja osakeyhtiölaista voidaan johtaa rekisteriviranomaisen velvollisuus tehdä rekisterimerkintä silloin, kun se on itse määrännyt yhtiön selvitystilaan. Yhtiön velvollisuus ilmoittaa selvitysmies rekisteröitäväksi johtuu kaupparekisterilaista.

4 b §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös vireillepano-oikeudesta. Säännös koskisi vireillepanoa sekä tuomioistuimessa että rekisteriviranomaisessa. Säännös ei koskisi tämän luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja tilanteita. Mainituissa pykälissä on näitä tilanteita varten omat vireille saattamista koskevat säännökset. Säännöksen lähtökohtana on, että vireillepano-oikeus on sillä, jolla on asiassa riittävä oikeudellinen intressi. Yleensä tällaisen intressin katsotaan olevan sillä, joka näin väittää. Säännöksessä luetellaan niitä tahoja, joilla yleensä on sellainen intressi.

Säännöksessä todetaan rekisteriviranomaisen oikeus panna asia vireille. Rekisteriviranomainen voi toimia vireille panijana sekä niissä asioissa, joissa se itse määrää yhtiön selvitystilaan että niissä asioissa, joissa tuomioistuin määrää yhtiön selvitystilaan. Rekisteriviranomaisen osalta vireillepano tarkoittaa joko viranomaisen itsensä käynnistämiä toimia tai jonkun ulkopuolisen viranomaiselle tekemän ilmoituksen perusteella käynnistettäviä toimia. Rekisteriviranomaisella ei kuitenkaan olisi poikkeuksetonta velvollisuutta ryhtyä asioissa toimiin, vaan viranomainen voisi käyttää asiassa harkintaansa. Tuomioistuimissa käsiteltävissä selvitystilaa tai poistamista koskevissa asioissa viranomaisella ei juuri koskaan olisi tällaista velvollisuutta. Tuomioistuimilla ei edelleenkään olisi itsenäistä aloiteoikeutta selvitystilaan asettamisessa.

Voimassa olevassa laissa säädetään, että vireillepano-oikeus on muun muassa sillä, jonka oikeus saattaa riippua siitä, että yhtiöllä on toimikelpoinen hallitus tai toimitusjohtaja. Pykälässä ehdotetaan viitattavaksi yleisemmin rekisteröintivelvollisuuden noudattamiseen. Rekisteröintivelvollisuuden noudattamisella tarkoitetaan toimikelpoisen hallituksen tai toimitusjohtajan rekisteröintiä, mutta myös esimerkiksi sitä, että yhtiö on asianmukaisesti rekisteröinyt tilinpäätöksensä tai että sillä on lain vähimmäisvaatimukset täyttävä osakepääoma.

5 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tiedoksiantomenettelystä yhtiölle, osakkaille ja velkojille. Säännös koskee vain tuomioistuimen tai viranomaisen aloittamaa menettelyä. Menettelyä ei noudateta yhtiökokouksen tehdessä päätöksen yhtiön asettamisesta selvitystilaan.

Pykälän 1 momentti koskisi rekisteriviranomaisen ratkaistavia asioita. Viranomaisen on 4 §:n 1―5 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kehotettava yhtiötä määräpäivään mennessä korjaamaan rekisteriin merkityissä tiedoissa olevat puutteet. Viranomaisen asettaessa määräpäivää sen on otettava huomioon, että ainakin 4 §:n 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa yhtiö saattaa joutua kutsumaan koolle yhtiökokouksen voidakseen korjata rekisteröinnissä olevan puutteen. Kehotus voidaan toimittaa yhtiölle vapaamuotoisesti.

Mikäli kehotusta ei noudateta, rekisteriviranomaisen on lähetettävä yhtiölle kirjallinen kehotus. Saantitodistusta tai vastaavaa ei edellytetä käytettäväksi. Kirjallisesta kehotuksesta on käytävä ilmi, että yhtiö voidaan määrätä selvitystilaan tai poistaa rekisteristä, jos kehotusta ei noudateta. Tämä jälkimmäinen kehotus on myös julkaistava virallisessa lehdessä aikaisintaan neljä kuukautta ja viimeistään kaksi kuukautta ennen määräpäivää.

Rekisteriviranomaisen tulisi, hyvän hallinnon ja hallintomenettelylain periaatteita noudattaen, pyrkiä myös muulla tavoin tiedottamaan selvitystilaan asettamisesta ja rekisteristä poistamisesta. Tämä on tarpeen varsinkin silloin, kun toimet kohdistuvat merkittävään määrään yhtiöitä. Rekisteriviranomaisen tulisi tarvittaessa selvittää yhtiön yhteystietoja myös verohallinnon tietokannoista.

Julkaistavassa kehotuksessa on kehotettava osakkeenomistajia tai velkojia tekemään mahdolliset huomautukset kirjallisesti rekisteriviranomaiselle määräpäivään mennessä. Osakkeenomistajien ja velkojien mahdollisuus tehdä huomautuksia vastaa voimassa olevaa oikeustilaa. Huomautukset voivat koskea esimerkiksi sitä, että hallitukseen on yhtiökokouksessa valittu riittävä määrä jäseniä, mutta yhtiön edustajat ovat laiminlyöneet asianmukaisen ilmoituksen tekemisen. Tällaisen huomautuksen saatuaan rekisteriviranomainen voi esimerkiksi lykätä menettelyn jatkamista antaakseen yhtiölle mahdollisuuden ilmoituksen tekemiseen. Huomautusten tekemisen lisäksi osakkeenomistajilla ja velkojilla on mahdollisuus ottaa vastatakseen selvitysmenettelyn kuluista.

Momenttiin on selvyyden vuoksi otettu maininta siitä, että viranomainen voi ratkaista asian, vaikka yhtiön ei voitaisi näyttää vastaanottaneen kehotusta.

Jos yhtiön konkurssi on rauennut varojen puutteeseen, yhtiö yleensä poistettaisiin rekisteristä ilman tiedoksianto- tai kuulutusmenettelyä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuimessa noudatettavasta menettelystä. Koska 4 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ehdotetaan noudatettavaksi tavanomaista riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä, ei erityisiä yhtiölle tehtävää tiedoksiantoa koskevia säännöksiä tarvita.

Tuomioistuimen arvioitavaksi jäisi, annetaanko selvitystilaan määräämistä tai rekisteristä poistamista koskevasta asiasta kuulutus osakkeenomistajille ja velkojille. Kuulutus on tarpeen erityisesti silloin, kun on epäiltävissä, etteivät yhtiön osakkeenomistajat ole tietoisia selvitystilauhasta tai että velkojien oikeudet vaarantuvat. Velkoja tai osakkeenomistaja voi olla halukas ottamaan vastatakseen selvitystilan kustannuksista tilanteessa, jossa yhtiö muutoin poistettaisiin rekisteristä. Tämän mahdollistamiseksi kuulutus olisi mainitussa tilanteessa yleensä tehtävä. Tuomioistuimen harkintaan jäisi myös, missä vaiheessa menettelyä kuulutus toimitetaan: tämä voisi tapahtua esimerkiksi vasta haasteeseen vastaamisen jälkeen, jolloin tuomioistuimella olisi parempi käsitys muiden osapuolten kuulemisen tarpeesta. Jos kantajan vaatimus on selvästi perusteeton, asia voidaan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun säännösten perusteella ratkaista ennen pääkäsittelyä. Tällaisessa tapauksessa ei olisi tarvetta kuulutuksen toimittamiseen. Kuulutuksen toimittaminen saattaa haitata yhtiön toimintaa silloin, kun tuomioistuinmenettely on pantu vireille epäasiallisessa tarkoituksessa. Mikäli tällainen tarkoitus on ilmeinen, ei kuulutusta yleensä tulisi toimittaa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin osakkeenomistajille ja velkojille tehdyn kehotuksen rekisteröimisestä. Rekisteriviranomainen tekisi rekisterimerkinnän viran puolesta. Tuomioistuin ilmoittaisi, jos se on antanut 2 momentissa tarkoitetun kehotuksen, asian rekisteriviranomaiselle rekisteröimistä varten.

5 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rekisteriviranomaisen ja tuomioistuimen velvollisuudesta määrätä yhtiö selvitystilaan, jollei ennen asian ratkaisemista ole näytetty, ettei siihen enää ole perustetta. Säännöksestä käy ilmi se voimassa olevassa oikeudessa omaksuttu kanta, jonka mukaan yhtiöllä on mahdollisuus korjata esimerkiksi rekisterimerkinnässä oleva puute aina asian ratkaisemiseen asti.

5 b §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rekisteriviranomaisen ja tuomioistuimen velvollisuudesta päättää poistaa yhtiö rekisteristä siinä tapauksessa, etteivät yhtiön varat riitä selvitysmenettelyn käynnistämiseen, eikä kukaan ota vastatakseen kuluista. Yhtiö on poistettava rekisteristä myös silloin kun yhtiön varojen määrästä ei saada tietoa. Tällöin kysymys on tyypillisesti yhtiöstä, jota ei voida tavoittaa. Rekisteriviranomainen ja tuomioistuin voivat yleensä havaita varojen riittävyyden siitä, onko tarjolla tehtävään suostuvia selvitysmiehiä. Jos tällaisia ei ole löydettävissä, on pääteltävissä, etteivät varat riitä kustannusten kattamiseen.

Jos joku muu taho kuin yhtiö, tavallisesti velkoja, on halukas vastaamaan selvittämisen aiheuttamista kustannuksista, yhtiö määrättäisiin selvitystilaan varojen vähyydestä huolimatta. Tältä osin noudatettaisiin mahdollisuuksien mukaan niitä periaatteita, jotka ovat muotoutuneet konkurssimenettelyssä silloin kun velkoja tai velkojat ottavat vastatakseen menettelyn kustannuksista. Sitoumus vastattavaksi ottamisesta tulisi tämän mukaisesti antaa rekisteriviranomaiselle ennen päätöksentekoa. Konkurssimenettelyä vastaavasti on katsottava, että sitoumuksen on oltava ehdoton: se ei esimerkiksi saa olla sidoksissa esitetyn selvitysmiehen valitsemiseen. Tuomioistuimella tai rekisteriviranomaisella ei luonnollisesti ole mitään estettä nimetä juuri kuluista vastaavan tahon toivomaa henkilöä selvitysmieheksi. Sitoumuksen on konkurssimenettelyssä katsottu olevan määrältään ehdoton, eli sen täytyy kattaa kaikki aiheutuvat kulut. Konkurssin osalta on katsottu, että tuomioistuin jättää huomiotta ilmoituksen kulujen vastattavaksi ottamisesta, jos ilmoittaja on todettu varattomaksi. Samaa periaatetta voidaan noudattaa selvitysmenettelyssäkin.

Rekisteristä poistetun yhtiön oikeusasemaa ehdotetaan säänneltäväksi tarkemmin 18 b §:ssä.

6 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan selvitysmiesten valintaa koskevan säännöksen osalta täsmennettäväksi siten, että siinä otetaan huomioon rekisteriviranomaisen mahdollisuus määrätä yhtiö selvitystilaan. Momenttiin ehdotetaan lisäksi siirrettäväksi voimassa olevan 2 momentin säännös, jonka mukaan selvitysmiehiin sovelletaan yleisesti ottaen mitä hallituksesta ja hallituksen jäsenistä säädetään.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset tilanteesta, jossa selvitystilassa olevalla yhtiöllä ei ole asianmukaisia selvitysmiehiä. Tällaisessa tilanteessa rekisteriviranomainen määräisi selvitysmiehet. Rekisteriviranomaisen toimivalta koskisi myös niitä tilanteita, joissa tuomioistuin on alunperin määrännyt yhtiön selvitystilaan. Hakemuksen voisi tehdä kuka tahansa, jonka oikeus voisi riippua siitä, että yhtiöllä on edustaja. Säännöksessä lähinnä todettaisiin hakemuksen tekemiseen oikeutettujen piirin laajuus, eikä rekisteriviranomaisen yleensä tarvitsisi selvittää sitä, onko hakijalla tällainen intressi asiassa. Rekisteriviranomainen voisi määrätä selvitysmiehiä myös omasta aloitteestaan, koska viranomaisella voidaan katsoa olevan intressi siihen, että yhtiöllä on asianmukaiset selvitysmiehet. Momentissa säädettäisiin lisäksi rekisteriviranomaisen mahdollisuudesta määrätä yhtiö poistettavaksi rekisteristä, jos selvitysmiehiä määrättäessä käy ilmi, ettei yhtiöllä ole varoja selvityskulujen maksamiseen eikä kukaan ota vastatakseen selvitysmenettelyn kustannuksista.

7 a §. Pykälään ehdotetaan muuttamattomana siirrettäväksi tilintarkastajan asemaa koskeva 6 §:n 3 momentin säännös.

8 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin poikkeus velvollisuuteen laatia ja vahvistaa tilinpäätös välittömästi yhtiön selvitystilaan asettamisen jälkeen.

Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että samalla kun yhtiökokous päättää yhtiön asettamisesta selvitystilaan, se voi myös päättää, ettei 1 momentissa tarkoitettua tilinpäätöstä laadita. Tällainen päätös voidaan tehdä myös selvitystilaan asettamista koskevan yhtiökokouksen jälkeen. Tarve tilinpäätöksen laatimiseen liittyy lähinnä yhtiön varojen ja velkojen selvittämiseen sekä aikaisemman johdon toimien arvioimiseen. Tilinpäätös voi olla tarpeeton varsinkin pienissä yhtiöissä, joissa päätös selvitystilaan asettamisesta tehdään samassa yhtiökokouksessa, jossa tilinpäätös edelliseltä tilikaudelta vahvistetaan. Tällöin ei tavallisesti ole mitään epäselvyyttä yhtiön taloudellisesta asemasta ja sen kehittymisestä tilinpäätöksen kattaman ajanjakson jälkeisenä aikana. Pienissä yhtiöissä, joissa osakkaat toimivat yhtiön johdossa, ei vastuukysymyksilläkään ole merkitystä. Tilinpäätöksen tarpeellisuus on kyseenalainen erityisesti silloin, kun yhtiö ei ole edellisen tilikauden päättymisen jälkeen lainkaan harjoittanut liiketoimintaa.

Momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan selvitysmies voisi yhtiökokouksen päätöksestä huolimatta velvoittaa hallituksen ja toimitusjohtajan laatimaan tilinpäätöksen. Yhtiön varojen ja velkojen selvittäminen saattaa edellyttää tilinpäätöksen laatimista siltä selvitystilan alkamista edeltäneeltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei vielä oltu laadittu. Vaatimus tilinpäätöksen laatimisesta olisi tehtävä välittömästi selvitysmenettelyn alettua, koska hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävät loppuvat selvitysmenettelyn alkaessa. Myös hallituksen ja toimitusjohtajan mahdollisuus laatia asianmukainen tilinpäätös heikkenee ajan kuluessa. Selvitysmiehen vaatimukseen perustuvan tilinpäätöksen laatimisvelvollisuuden laiminlyönti vastaa seuraamuksiltaan suoraan 1 momentista johtuvan velvoitteen laiminlyöntiä.

9 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että selvitysmiesten on tehtävä rekisteri-ilmoitus selvitystilaan asettamisesta vain silloin, kun päätöksen selvitystilaan asettamisesta on tehnyt yhtiökokous. Ehdotetun 4 a §:n mukaan tuomioistuimen on viran puolesta tehtävä ilmoitus selvitystilaan määräämisestä ja selvitysmiehistä rekisteriviranomaiselle. Rekisteriviranomaisen määrätessä yhtiön selvitystilaan viranomainen tekee merkinnän oma-aloitteisesti.

Säännökset julkisesta haasteesta ehdotetaan siirrettäväksi 9 a §:ään.

9 a §. Pykälässä säädettäisiin julkisen haasteen hakemisesta yhtiön velkojille. Julkiseen haasteeseen sovellettaisiin, mitä määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetussa asetuksessa säädetään. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuitenkin poikkeuksia toimivaltaisen viranomaisen, määräaikojen ja tunnetuille velkojille toimitettavien ilmoitusten lähettäjän osalta. Kuulutuksen ja velkojille toimitettavan ilmoituksen sisältö sekä oikeusvaikutukset määräytyisivät edellä mainitun niin sanotun vanhentumisasetuksen mukaan.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että haasteen antaisi tuomioistuimen sijasta rekisteriviranomainen, eli Patentti- ja rekisterihallitus, ja saatava tulisi ilmoittaa kirjallisesti rekisteriviranomaiselle. Koska menettely olisi kirjallista, ehdotetaan asetuksessa käytettävän sanan paikalletulopäivä sijasta käytettäväksi sanaa määräpäivä. Mitä muualla, esimerkiksi mainitussa asetuksessa tai tämän luvun 12 §:ssä, olisi säädetty paikalletulopäivästä, sovellettaisiin määräpäivään. Julkiseen haasteeseen liittyvä kuulutus tulisi julkaista virallisessa lehdessä vain kerran, kuukausi ennen rekisteriviranomaisen asettamaa määräpäivää. Rekisteriviranomaisen olisi viipymättä määräpäivän jälkeen ilmoitettava selvitysmiehille viranomaiselle ilmoittautuneista velkojista.

Momentissa säädettäisiin selvitysmiehille velvollisuudeksi toimittaa tieto haasteesta yhtiön tunnetuille velkojille. Tieto tulisi toimittaa vähintään kolme viikkoa ennen määräpäivää. Edelleen säädettäisiin, että rekisteriviranomainen tekee viran puolesta rekisterimerkinnän haasteen antamisesta.

12 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi maininta selvitysmiehen oikeudesta antaa osakkeenomistajalle ennakkoa tämän jako-osuudesta. Ennakon antamisen edellytyksenä on, että selvitysmies saa annettua ennakkoa vastaavan turvaavan vakuuden. Vakuuden määrä ei olisi yhteydessä yhtiön velkojen määrään vaan saatuun ennakkoon. Ennakko voitaisiin antaa myös ennen määräpäivää. Ennakkoa annettaisiin tyypillisesti tilanteessa, jossa osakkeenomistajia on vain yksi. Jos usean osakkaan yhtiössä annettaisiin ennakkoa, olisi luonnollisesti noudatettava yhdenvertaisuusperiaatetta.

15 §. Pykälä ehdotetan kumottavaksi edellä jaksossa 1.2 esitetyillä perusteilla.

16 §. Uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rekisteristä poistettu yhtiö asetettaisiin selvitystilaan, mikäli tarvetta selvitystoimiin olisi. Selvitystoimien tarve perustuisi tyypillisesti siihen, että yhtiölle ilmaantuu uusia varoja, jotka mahdollistavat selvitysmenettelyn. Myös yhtiön osakkeenomistajilla voi joissakin tilanteissa olla tarve saattaa yhtiö selvitystilaan esimerkiksi siksi, että selvitystilassa yhtiökokous jatkaa toimintaansa. Säännös on sisällöltään samantapainen kuin voimassa oleva 18 §:n 2 momentti. Selvitysmenettely toteutettaisiin tällaisessa tapauksessa täysimääräisenä. Ehdotetun säännöksen mukaan rekisteriviranomainen tekee ratkaisun selvitystilaan asettamisesta. Tämä koskisi niitäkin tapauksia, joissa yhtiö on alunperin poistettu rekisteristä tuomioistuimen toimesta. Rekisteriviranomaisen harkintavalta näissä tilanteissa rajoittuisi yleensä siihen, onko yhtiössä varoja selvitysmenettelyn loppuun saattamiseen.

Uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei pykälän 1 momentissa tarkoitettua jatkoselvitystä eikä 2 momentissa tarkoitettua selvitysmenettelyä aloiteta, mikäli yhtiöllä ei ole riittävästi varoja selvitysmenettelyn loppuun saattamiseen eikä kukaan ota vastatakseen kuluista.

Jäljempänä 19 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi menettelystä silloin kun yhtiölle ilmaantuu varoja päättyneen konkurssin jälkeen.

18 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, kuka edustaa rekisteristä poistettua yhtiötä niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa osakkaat katsovat tällaista edustajaa tarvittavan. Pykälän säännökset eivät velvoittaisi siinä tarkoitetun edustajan valintaan. Edustajan tarve on varsin rajoitettu sen vuoksi, että rekisteristä poistettu yhtiö voi 18 b §:ään ehdotettujen säännösten takia tehdä oikeustoimia vain harvoissa tilanteissa. Edustaja voitaisiin valita lähinnä maksamaan yhtiön tunnettuja velkoja. Erityisen edustajan nimeäminen saattaa olla tarkoituksenmukaista myös silloin kun yhtiöllä on sellaista omaisuutta, joka edellyttää toimenpiteitä sen arvon säilyttämiseksi.

Pykälässä tarkoitetusta edustajasta olisi soveltuvin osin voimassa, mitä selvitysmiehistä on säädetty. Näiden osalta puolestaan noudatetaan, mitä hallituksen jäsenistä säädetään. Jos edustajia olisi vain yksi, tällä olisi oikeus toimia yhtiön puolesta yksin. Jos yhtiössä jostakin syystä haluttaisiin valita useita edustajia, näiden päätöksentekoon noudatettaisiin hallituksen päätöksentekoa koskevia periaatteita vastaavalla tavalla kuin usean selvitysmiehen yhtiössäkin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu selvitysmiesten kelpoisuuden toimia yhtiön puolesta olevan rajoitetumpi kuin hallituksen jäsenten. Tässä pykälässä tarkoitetun edustajan kelpoisuus toimia yhtiön puolesta olisi 18 b §:ssä säädetyn takia selvitysmiesten kelpoisuutta olennaisesti rajoitetumpi.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että edustaja valittaisiin osakkeenomistajien kokouksessa. Tähän kokoukseen sovellettaisiin soveltuvin osin, mitä yhtiökokouksesta on säädetty. Osakkeenomistajien kokous vastaisi sitä osakkeenomistajien kokousta, josta säädetään sulautumista koskevassa 14 luvun 17 §:ssä.

Jos yhtiöllä ei olisi tässä tarkoitettua edustajaa, sovellettaisiin 2 momentin mukaan haasteiden ja muiden tiedoksiantojen yhtiölle toimittamiseen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 7 §:n säännöksiä.

18 b §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset rekisteristä poistetun yhtiön ja puretun yhtiön oikeudellisesta asemasta. Kysymys ei tällöin varsinaisesti enää olisi yhtiöstä, vaan jonkinlaisesta yhteenliittymästä, jonka oikeudellinen toimikelpoisuus on rajoitettu. Rekisteristä poistetulla yhtiöllä ja puretulla yhtiöllä voi kuitenkin olla varallisuutta. Rekisteristä poistetulla yhtiöllä voi myös olla velkaa. Puretulla yhtiöllä voinee olla velkaa vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Rekisteristä poistaminen merkitsisi myös rekisteröintiin perustuvan toiminimisuojan menettämistä

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että rekisteristä poistettu tai selvitysmenettelyn jälkeen purettu yhtiö ei voi hankkia oikeuksia tai tehdä sitoumuksia. Tällaisen yhtiön puolesta toimivat henkilöt vastaavat yhtiön puolesta tehdyistä velvoitteista yhdessä näistä toimista päättäneiden kanssa. Säännökset vastaavat näiltä osin 2 luvun 14 §:n säännöksiä rekisteröimättömän yhtiön oikeustoimikelpoisuudesta ja sellaisen yhtiön puolesta toimimisesta. Muuten rekisteristä poistettu ja purettu yhtiö poikkeavat perustettavasta yhtiöstä. Rekisteristä poistaminen ei esimerkiksi vaikuta yhtiön omaisuuden omistukseen, kun taas perustamisvaiheessa yhtiön lukuun hankittu omaisuus siirtyy yhtiölle vasta rekisteröinnillä. Yhtiön voidaan katsoa säilyttävän oikeushenkilöllisyyden poistosta huolimatta.

Momentin mukaan yhtiön edustajat voisivat kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin selvitystoimien aloittamiseksi ja yhtiön asettamiseksi konkurssiin. Rekisteristä poistetun yhtiön edustajat voisivat lisäksi 2 momentin nojalla maksaa yhtiön tunnettuja velkoja ja ryhtyä toimiin yhtiön omaisuuden arvon säilyttämiseksi. Näistä toimista edustaja ei olisi henkilökohtaisesti vastuussa. Jos kysymys on rekisteristä poistetusta yhtiöstä, yhtiön edustajina pidettäisiin 18 §:n nojalla valittuja edustajia. Jos on kysymys puretusta yhtiöstä, yhtiön edustajana pidettäisiin selvitysmiestä. Säännöksellä ei pyritä rajoittamaan muiden henkilöiden mahdollisuuksia saada selvitystoimet aloitettua 16 §:n nojalla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että rekisteristä poistetun tai puretun yhtiön sopimuskumppani voisi vetäytyä sopimuksesta, jos tämä ei tiennyt yhtiön olevan poistettu rekisteristä tai purettu. Sopimuskumppanilla on velvollisuus toimia verrattain nopeasti tämän tiedon saatuaan. Säännös on periaatteiltaan yhdenmukainen 2 luvun 14 §:n 3 momentin säännösten kanssa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä toimista, joihin rekisteristä poistetun yhtiön edustaja voi ryhtyä yhtiön puolesta. Momentin mukaan edustaja voisi maksaa yhtiön velan. Jos yhtiöllä ei olisi edustajaa, velkoja voisi päästä oikeuksiinsa ulosoton tai konkurssin kautta tai ottamalla vastatakseen selvitysmenettelyn kustannukset. Yhtiön edustaja voisi myös ryhtyä toimiin, jotka ovat välttämättömiä yhtiön omaisuuden säilyttämiseksi. Säännöstä on tulkittava varsin suppeasti, koska pääsääntö on, ettei rekisteristä poistetulla yhtiöllä ole oikeudellista toimikelpoisuutta. Momentissa säädettäisiin edelleen selvyyden vuoksi, että yrityskiinnityksen osalta noudatettaisiin yrityskiinnityslain (634/1984) säännöksiä. Ehdotettujen 4 ja 4 a §:n nojalla tapahtuva rekisteristä poistaminen poikkeaa yrityskiinnityksen poistamisen osalta kaupparekisterilain 24 §:ssä tarkoitetusta passiivisuuteen perustuvasta rekisteristä poistamisesta. Ensiksi mainitusta ehdotetaan otettavaksi erityissäännös yrityskiinnityslain 27 §:n 2 momenttiin.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei rekisteristä poistetun yhtiön varoja voida ilman selvitysmenettelyä jakaa osakkeenomistajille. Momentissa säädettäisiin tästä kuitenkin poikkeus, jonka mukaan yhtiön varat voidaan viiden vuoden kuluttua rekisteristä poistamisesta jakaa osakkeenomistajille, jos yhtiöllä ei tuolloin ole tunnettuja velkoja ja jos varat eivät ylitä 8000 euroa. Säännöksen sanamuoto vastaa 12 §:n 2 momentin sanamuotoa. Osakkeenomistajille on jaettava varoja sen mukaan kuin he ovat niitä lain ja yhtiöjärjestyksen nojalla oikeutettuja saamaan. Jos myöhemmin kävisikin ilmi, että yhtiöllä on ollut velkoja, vastaavat osakkeenomistajat saamallaan jako-osuudella tällaisen velan maksamisesta. Jaolla ei ole prekluusiovaikutusta.

19 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa yhtiölle tulee varoja konkurssin päättymisen jälkeen. Konkurssi päättyy tavallisesti joko lopputilitykseen tai siihen, että konkurssi raukeaa varojen puutteeseen. Säännöstä sovellettaisiin vain ensiksi mainitussa tilanteessa, koska jälkimmäisessä tilanteessa yhtiö poistetaan rekisteristä ja uusien varojen ilmaantuessa yhtiössä on 16 §:n 2 momentin nojalla aloitettava selvitystoimet. Yhtiötä tarkastellaan tällöin rekisteristä poistettuna yhtiönä.

Jos uusia varoja ilmenee, konkurssimenettelyä jatketaan. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että entinen pesänhallinto on tällaisessa tapauksessa oikeutettu ja velvollinen jatkamaan toimintaansa ja että tuomioistuin voi tarvittaessa nimetä uusia toimitsijamiehiä (konkurssisäännön 51 §). Jos yhtiölle jää kaikkien saatavien suorittamisen jälkeenkin varoja, ehdotetaan meneteltäväksi kuten 3 momentissa säädetään. Momentin menettelyohjeet soveltuvat tilanteeseen, vaikka momentti varsinaisesti koskee tilannetta, jossa uusia varoja ilmaantuu ennen lopputilityksen laatimista. Tällaisessa tilanteessa yhtiön hallituksen tulisi siten kutsua yhtiökokous koolle päättämään, jatketaanko yhtiön toimintaa vai asetetaanko yhtiö selvitystilaan. Jos yhtiö oli konkurssiin asetettaessa selvitystilassa, olisi meneteltävä 16 §:n mukaisesti. Viimeksi mainitusta pykälästä tulisi ensisijassa sovellettavaksi 1 momentti, mutta myös 3 momentin varojen vähyyttä koskeva säännös tulisi sovellettavaksi.

Voimaantulo

Lakiin ehdotetaan otettavaksi voimaantulosäännös, jonka mukaan lain voimaan tullessa kaupparekisteriin merkitty yhtiö, jonka konkurssi on rauennut varojen puutteeseen, voidaan poistaa rekisteristä yhtiön pyynnöstä. Poistamisen edellytyksenä on, että yhtiö ei harjoita liiketoimintaa, yhtiön varat eivät riitä selvityskulujen suorittamiseen tai varojen määrästä ei saada tietoa eikä osakkeenomistaja, velkoja tai muu ilmoita ottavansa vastatakseen selvitysmenettelyn kustannuksista. Säännös vastaisi rekisteriviranomaisen nykyistä käytäntöä. Toimimattomat yhtiöt, joiden osalta konkurssi on rauennut, poistuvat rekisteristä tilinpäätösten toimittamattomuuden takia.