HE 40/2000

1.1.Yleistä

Virvoitusjuomaverosta annetun lain (1474/1994) nojalla virvoitusjuomista kannetaan perusveroa 0,27 markkaa litralta. Perusveron tavoite on puhtaasti fiskaalinen. Verolliset tuotteet luetellaan lain liitteenä olevassa virvoitusjuomaverotaulukossa. Tuotteet on määritelty tuoteryhmittäin viittaamalla asianomaisiin tullitariffinimikkeisiin, joilla tarkoitetaan Euroopan yhteisön yhteisessä tullitariffissa mainittuja yhdistetyn nimikkeistön nimikkeitä.

Osasta virvoitusjuomia, eli tuoteryhmistä 4, 5, 9 ja 12, kannetaan lisäksi lisäveroa. Käytännössä lisäveroa kannetaan lähinnä limonadeista ja kivennäisvesistä. Lisävero on porrastettu kolmeen veroluokkaan: 4, 1 tai 0 markkaa litralta juomaa. Lisäveron tavoite ei ole niinkään fiskaalinen, vaan lähinnä ympäristöpoliittinen: tavoitteena on verouhan avulla aikaansaada käyttäytymismuutos, jotta erityisesti korkeimman veroportaan piiriin kuuluisi mahdollisimman vähän juomia.

Verottomuuden tai alemman lisäveron edellytyksenä on, että päällykset ovat mukana ympäristöministeriön hyväksymässä, panttiin perustuvassa kierrätysjärjestelmässä. Uudelleentäytettäviä päällyksiä käytettäessä verosta voi tällöin vapautua kokonaan. Raaka-aineena kierrätettävistä päällyksistä kannetaan veroa 1 markka litralta. Rakenteeltaan ja tarkoitukseltaan vastaavan, juoman päällyksestä riippuvan lisäveron kohteena ovat myös alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetussa laissa (1471/1994) tarkoitetut alkoholijuomat.

Vuonna 1999 virvoitusjuomaveron perusveron tuotto oli 188 miljoonaa markkaa. Virvoitusjuomaveron lisäveron tuotto oli 7 miljoonaa markkaa ja alkoholijuomien lisäveron tuotto oli 73 miljoonaa markkaa.

1.2.Kivennäisvesien verokohtelu

Voimassa olevan lain mukaan virvoitusjuomaveron perusveroa ja lisäveroa kannetaan verotaulukon tuoteryhmän 4 mukaan tullinimikkeeseen 2201 kuuluvasta makeuttamattomasta ja maustamattomasta kivennäisvedestä. Tällä tarkoitetaan sekä keinotekoisesti, kivennäissuoloja lisäämällä valmistettua vettä että luonnosta sellaisenaan saatavaa vettä, joka sisältää kivennäissuoloja vähintään 500 milligrammaa litraa kohden. Tämän lisäksi perusveroa ja lisäveroa kannetaan kivennäissuolapitoisuudesta riippumatta kaikista sellaisista vesistä, jotka hapotetaan lisäämällä niihin hiilidioksidia.

Vuonna 1999 virvoitusjuomaveron soveltamisalaan kuuluvia kivennäisvesiä kulutettiin yhteensä 56 miljoonaa litraa. Perusveroa näiden osalta kertyi 15 miljoonaa markkaa. Lisäveroa kertyi noin 20 000 markkaa, ja 1 markan tai 4 markan lisäveroa kannettiin muutamasta kymmenestä tuhannesta kivennäisvesilitrasta.

Suomessa kivennäissuoloja sisältävät vedet on perinteisesti jaettu virvoitusjuoman omaisiin kivennäisvesiin ja enemmänkin talousveden tyyppisiin lähdevesiin. Runsas kivennäissuolapitoisuus on ollut kivennäisvesiin liitetty ominaisuus. Suomessa nämä runsassuolaiset vedet ovat viime vuosiin saakka olleet pääasiallisesti keinotekoisesti valmistettuja, hapotettuja vesiä, jotka ovat limonadien kaltaisina olleet virvoitusjuomaveron perusveron ja lisäveron piirissä. Sen sijaan luonnosta sellaisenaan saatavaa lähdevettä on pullotettu juoma- ja talousvetenä käytettäväksi. Suomesta saatavat lähdevedet ovat tyypillisesti sisältäneet niukasti kivennäissuoloja, yleensä selkeästi alle mainitun 500 milligramman rajan, eivätkä ne ole kuuluneet virvoitusjuomaveron soveltamisalaan.

Viime vuosina luonnon kivennäisvesien markkinatilanteessa on kuitenkin tapahtunut eräitä muutoksia. Myyntiin on enenevässä määrin tullut sekä kotimaisia että ulkomaisia luonnon kivennäisvesiä, sekä hapotettuja että hapottamattomia. Myytävistä kotimaisista pullotteista suurin osa jää kivennäissuolapitoisuudeltaan alle 500 milligramman rajan. Koska suurinta osaa ei myöskään hapoteta, ne eivät kuulu veron soveltamisalaan. Maahan myös tuodaan ulkomaisia luonnon kivennäisvesiä, jotka eivät ole virvoitusjuomaveron perusveron eivätkä lisäveron piirissä.

Toisaalta samanaikaisesti on alettu pullottaa sellaista kotimaista luonnonvettä, jossa on kivennäissuoloja yli 500 milligrammaa litrassa tai jota on makuseikkojen vuoksi välttämätöntä hapottaa. Pullottajat ovat kotimaisia pienyrittäjiä. Käytännössä näiden verollista kotimaista luonnonvettä pullottavien pienyrittäjien kilpailuasema on todettu kestämättömäksi verollisuuden sattumanvaraisesta määräytymisestä johtuen, koska markkinoilla on samanaikaisesti käytännössä vastaavia kokonaan veron soveltamisalan ulkopuolelle jääviä ulkomaisia ja kotimaisia vesiä.

Kotimaisten, verollisten luonnonvesien pienyritystoimintana tapahtuva pullottaminen onkin viime vuosina ollut taloudellisesti kannattavaa vain lisäverosta myönnettyjen huojennusten mahdollistamana. Koska huojennuksia on myönnetty vain vuodeksi kerrallaan, on näiden pienyritysten ollut mahdotonta suunnitella toimintaansa pidemmällä tähtäimellä. Lisäksi on epäselvää, kuinka kauan asia voidaan ylipäänsä tilapäisluonteisesti ratkaista huojennusteitse, kuten nyt on jo tehty usean vuoden ajan. Lisäverosta myönnetystä huojennuksesta huolimatta näiden kotimaisten pienyrittäjien välitöntä kilpailuasemaa on huonontanut myös se, että vesistä on maksettu virvoitusjuomaveron perusveroa 0,27 markkaa litralta, kun veron ulkopuolelle jäävillä kilpailijoilla ei ole ollut tätä kustannusta.

Voimassa olevassa virvoitusjuomaverolaissa tai verotaulukossa ei myöskään tarkemmin säädetä, miten mainittu 500 milligramman kivennäissuolapitoisuus mitataan. Alalla onkin käytössä muutamia eri vakiolämpötiloja, joissa veden kuiva-ainepitoisuutta mitataan. Näin ollen voimassa olevan lain ongelmallisuutta on lisännyt se, että mitattu kivennäissuolapitoisuus hieman vaihtelee käytetystä mittauslämpötilasta riippuen.