HE 33/2000

2.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2.Kansainvälinen kehitys

2.3.Nykytilan arviointi

Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö ja käytäntö on suurelta osin hyvin toiminto- ja organisaatiokeskeistä. Lainsäädännön osalta eräänä poikkeuksena voidaan mainita potilaan asemasta ja oikeuksista annettu laki sekä eduskunnan käsiteltävänä oleva lakiehdotus sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Käytännössä sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan asiakkaiden tarpeet ja ongelmat eivät aina noudata organisaatiorajoja. Muun ohessa organisaatiorajat ja ammatilliset rajat muodostavat saumoja suhteessa asiakkaan kokemaan palvelujen ja etuuksien saumattomuuteen. Saumattomiin palveluketjuihin tähtäävässä toimintamallissa taas asiakkaan ja palveluprosessin näkökulma korostuvat.

Joitakin saumattomien palveluketjujen edellyttämiä toimintamalleja voidaan tehdä jo tämänhetkisen lainsäädännön perusteella. Toisaalta esimerkiksi omaneuvojasta, palveluketjusuunnitelmasta, sosiaaliturvakortista ja viitetietokannoista ei ole lainsäädäntöä.

3.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan saumattoman palveluketjun ja sosiaaliturvakortin kokeilusta. Laki olisi määräaikainen kokeilulaki, jonka alueellinen soveltamisala olisi rajattu. Lakia sovellettaisiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja muuhun sosiaaliturvaan, jolla tarkoitetaan lähinnä Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemaa sosiaaliturvaa. Laki liittyy Satakunnassa toteutettavaan sosiaali- ja terveydenhuollon saumattomien palveluketjujen ja sosiaaliturvakortin kokeiluun. Laki sisältäisi kokeilun toteuttamiseksi tarvittavat säännökset saumattomaksi palveluketjuksi -nimetyn toimintamallin keskeisimmistä osa-alueista eli omaneuvojasta, palveluketjusuunnitelmasta, sosiaaliturvakortista ja viitetietokannasta. Ehdotetun lain ohella sovellettaisiin voimassaolevia sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä muuta sosiaaliturvaa koskevia säännöksiä.

Lain avulla on tarkoitus saada kokemuksia saumattomaksi palveluketjuksi nimetystä toimintamallista, jossa erityistä huomiota on kiinnitetty asiakaslähtöisyyteen, organisaatioiden ja ammattiryhmien välisten esteiden vähentämiseen, tiedonkulun parantamiseen sekä asiakkaan yksityisyyden suojan turvaamiseen. Saadut kokemukset tulevat olemaan tärkeitä sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan toiminnan kehittämisen, siinä tapahtuvan tietoteknologian hyödyntämisen sekä niitä koskevan lainsäädännön kehittämisen kannalta. Kokeiluun on liitetty, nyt jo käynnistynyt, erillinen seurantaprojekti.

3.2.Keskeiset ehdotukset ja valmistelun periaatteet

4.1.Vaikutukset kansalaisiin

Kansalaisten kannalta lakiehdotuksen vaikutukset ilmenevät entistä asiakaslähtöisempänä toimintana. Asiakkaan tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa omien arkaluonteisten henkilötietojensa käsittelyyn paranevat. Myös mahdollisuudet asiakkaan tarpeisiin tapahtuvaan joustavaan tietojen hyödyntämiseen tehostuvat sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toisaalta asiakas voi niin halutessaan uskoa joidenkin sosiaali- ja terveydenhuollon asioidensa hoidon omaneuvojan tehtäväksi.

Asiakkaalle avautuu mahdollisuus asioida sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan palveluissa sosiaaliturvakortin avulla. Sosiaaliturvakortille hän voi tallentaa haluamansa keskeiset sosiaali- tai terveydenhuollon tiedot, josta ne ovat tarpeen mukaan saatavissa.

Alkuvaiheessa alueellisen kokeilun piiriin tulee runsaat 20 000 kokeilukuntien asukasta. Kokeilua voidaan laajentaa kunnan tai kuntayhtymän hakemuksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Kokeilusta saatujen tulosten avulla pyritään sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä muuta sosiaaliturvaa kehittämään asiakaslähtöisempään suuntaan.

4.2.Taloudelliset vaikutukset

Kyseessä on alueellisesti rajattu määräaikainen kokeilulaki, joten siitä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset ovat verraten vähäisiä. Sosiaaliturvakortin ja viitetietokannan vaatimasta infrastruktuurista aiheutuu alkuvaiheessa kustannuksia, jotka ovat pääasiassa kertaluonteisia ja vähenevät pidemmällä aikavälillä. Erilaisten äly- ja toimikorttien käyttöönotto ja tietojärjestelmien kehittäminen aiheuttavat muutaman vuoden sisällä kustannuksia kyseessä olevasta lakiehdotuksesta riippumatta. Myös omaneuvojapalveluilla on omat kustannusvaikutuksensa, jotka kokeilun aikana jäänevät vähäisiksi.

Satakunnan makropilotti on laaja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishanke, jossa kehitetään alueellista palvelujärjestelmää ja sen toimintaa. Koko hankkeen kustannusarvio on siten huomattavan suuri. Sen arvioidaan olevan vuosille 1999 ja 2000 yhteensä noin 65 miljoonaa markkaa. Hankkeen rahoitus jakautuu suunnitelman mukaan eri toimijoiden välillä siten, että sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa 20 miljoonaa markkaa, alueen kunnat 14 miljoonaa markkaa ja muut tahot 8 miljoonaa markkaa. Yritysten hankkeeseen laittamat omat varat sekä yritysten Teknologian kehittämiskeskukselta saama tutkimus- ja kehittämisrahoitus arvioidaan olevan vastaavana aikana yhteensä noin 23 miljoonaa markkaa. Sosiaaliturvakortin osuus makropilotissa on alle 8 miljoonaa markkaa. Se sisältää eri toimijoiden oman suunnittelu- ja kehittämistyön lisäksi kokeiluun tarvittavien laitteiden, korttien ja varmenteiden investoinnin.

Hanke ja sen kokemukset arvioidaan laajasti ja tavoitteena on saada hyviksi ja käyttökelpoisiksi arvioidut toiminnalliset ja teknologiset ratkaisut myös muiden alueiden käyttöön. Yritysten kannalta hankkeessa kokeillaan uusia yritysten yhteistyömalleja uusien tuotteiden aikaansaamiseksi yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Kehittämispanoksella arvioidaan saavutettavan säästöjä siinä, että muut alueet voivat käyttää hyväkseen kehitettyjä toimintamalleja ja yritysten kehittämiä tuotteita. Kehittämispanoksen avulla tehostetaan sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista palvelujen tuotantoa siten, että nykyisillä henkilöstö- ja taloudellisilla resursseilla voidaan vastata muun muassa väestön ikääntymisestä johtuvaan hoiva- ja palvelutarpeen lisääntymiseen. Hanke kehittää myös asiakkaan saaman palvelun laatua ja antaa uusia mahdollisuuksia kansalaisten ja asiakkaiden omatoimisuuteen ja itsenäiseen suoriutumiseen.

4.3.Vaikutukset hallintoon

Kansaneläkelaitoksella on ennestään kokemuksia Kela-kortin myöntämisestä sekä laaja palveluverkosto, joita se voi hyödyntää sosiaaliturvakortin myöntäjänä. Sosiaaliturvakortilla saattaa olla sosiaali- ja terveydenhuoltoon erilaisia vaikutuksia. Se voi lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon tehokkuutta ja säästää aikaa, jos sähköiset sovellukset ja sähköinen asiointi myös viranomaistyössä lisääntyvät. Toisaalta saattaa olla tarvetta voimavarojen erilaiseen kohdentamiseen uusien toimintamallien käyttöönoton yhteydessä ja yhteistyön lisääntyessä. Viitetietokannan avulla voidaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja tehostaa hyödyntämällä jo olemassa olevia asiakastietoja sen sijaan, että tuotetaan sama tieto kahteen kertaan. Palveluketjusuunnitelman avulla voidaan asiakkaan saumaton asiakaskohtainen palveluketju suunnitella mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen niin, että todennäköiset päällekkäisyydet poistuvat. Palveluketjusuunnitelman ja viitetietokannan avulla voidaan asiakkaan palveluketjua seurata niin, että asiakkaan palveluketju pysyy hallinnassa eikä päällekkäisiä tai turhia palvelutapahtumia synny.

Lain avulla on tarkoitus saada kokemuksia saumattomaksi palveluketjuksi nimetystä uudesta toimintamallista. Kokeilun arvioinnin ja saatujen kokemusten kautta kehitetään uusia asiakaslähtöisiä toimintamalleja sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä myös muuhun sosiaaliturvaan. Tätä kautta välilliset vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muun sosiaaliturvan hallintoon voivat olla merkittäviäkin.

5.1.Valmisteluvaiheet ja aineisto

Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti huhtikuussa 1996 sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategian (STM työryhmämuistioita 1995:27). Yksi sen keskeisiä linjauksia oli "palvelujen porrastuksesta saumattomiin palveluketjuihin". Lisäksi strategiassa korostettiin kansalaisen ja asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien parantamista, tietosuojan ja tietoturvan kehittämistä, tiedon monipuolista hyödyntämistä sekä tietoverkkojen ja tietojärjestelmien yhteistoiminnallisuuden kehittämistä.

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategian toteutusprojektia sosiaali- ja terveysministeriö asetti saumattoman hoito- ja palveluketjutyöryhmän, asiakaskorttityöryhmän sekä tietosuoja- ja tietoturvatyöryhmän.

5.2.Lausunnot

Lakiehdotuksesta on pyydetty tammikuussa 2000 lausunnot muun muassa ministeriöiltä, kokeilussa mukana olevilta kunnilta, Länsi-Suomen lääninhallitukselta, Satakunnan sairaanhoitopiiriltä, niiltä sairaanhoitopiireiltä, joiden alueella on yliopistollinen keskussairaala, Satakunnan Makropilottiyhdistykseltä, tietosuojavaltuutetun toimistolta, Teknologian kehittämiskeskukselta, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan kokeilussa mukana olevilta kehittämiskeskuksilta, Suomen Kuntaliitolta, työterveyshuollon neuvotelukunnalta, Outokumpu Poricopper Oy:ltä, eräiltä kunnilta joissa on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon teknologia hankekokeiluja ja työmarkkinajärjestöiltä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöyhdistykseltä. Ehdotus on ollut käsiteltävänä myös sosiaali- ja terveysministeriön makropilottia varten asettamissa työryhmissä.

Lausunnoissa on pidetty kokeilua hyvänä ja toivottu kokeilua seurattavan ja sen tuloksia raportoitavan. Lausuntoja on käsitelty lakiehdotuksen valmistelleessa työryhmässä. Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pääosin voitu ottaa huomioon joko säännösten tai perustelujen yhteydessä.

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Pykälässä ilmaistaan lain tarkoitus. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan saumattoman palveluketjun, siihen liittyvien omaneuvojapalvelujen, palveluketjusuunnitelman, sähköisen asiakaskortin eli sosiaaliturvakortin ja viitetietokannan kehittämisen alueellisen kokeilun järjestämisestä.

Tämän niin kutsutun makropilottihankkeen tarkoituksena olisi kokeilla saumattomaksi palveluketjuksi nimettyä toimintamallia Satakunnan kehittämisalueella. Toimintamalli on asiakaslähtöinen, joka tarkoittaa sitä, että palvelujärjestelmän toimivuutta tarkastellaan asiakkaan näkökulmasta sekä hänen asemaansa ja oikeuksiinsa pyritään kiinnittämään erityistä huomiota. Toimintamallin olennaisia osia ovat omaneuvojapalvelut, palveluketjusuunnitelma, sähköinen asiakaskortti eli sosiaaliturvakortti ja viitetietokanta. Kokeilussa pyritään mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään muista eri puolella Suomea toteutetuista sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan kehittämishankkeista saatuja kokemuksia. Kokeilusta saatuja kokemuksia olisi tarkoitus hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan tietoteknologian ja uusien toimintamallien kehittämisessä, käyttöönotossa ja resurssien kohdentamisessa.

Saumattomalla palveluketjulla pyritään parantamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien toteutumista, itsenäistä suoriutumista sekä yksityisyyden suojaa ja tietoturvallisuutta. Tietoteknologian hyödyntäminen ei ole kokeilussa itsetarkoitus vaan sillä pyrittäisiin uudentyyppisiin toimintamalleihin, jotka toteuttaisivat edellä mainittuja seikkoja.

Yksityisyyden suojan parantaminen tapahtuu makropilottihankkeessa lähinnä korostamalla suunnitelmallisen tietojenkäsittelyn merkitystä ja asiakkaan itsemääräämisoikeut vahvistavilla menettelyillä. Tietoturvallisuuden kehittäminen on kokeilussa myös tärkeässä roolissa, vaikka siitä ei nimenomaista säännöstä ole lakiin otettukaan. Tietoturvallisuutta koskevista velvoitteista säädetään henkilötietolain 32 §:ssä ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 18 §:stä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta annetussa asetuksessa (1030/1999) .

Pykälän 2 momentin mukaan lain tavoitteena on saada kokemuksia saumattoman palveluketjun järjestämisestä sekä siitä, miten tietoteknologiaa voidaan hyödyntää nykyistä paremmin vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan asiakkaiden tarpeita ja miten tietoteknologiaan käytettäviä varoja voidaan tässä toiminnassa kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla.

2 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalasta. Säännöksen mukaan lakia sovellettaisiin kunnan, kuntayhtymän, muun viranomaisen, yhteisön, palvelujen tuottajan, itsenäisen ammatinharjoittajan tai Kansaneläkelaitoksen järjestäessä tai toteuttaessa sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai muuta sosiaaliturvaa Kankaanpään, Lapin, Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun, Porin ja Siikaisten kunnan asukkaille. Kunnan, kuntayhtymän tai muun viranomaisen, yhteisön, palvelujen tuottajan, itsenäisen ammatinharjoittajan ja Kansaneläkelaitoksen olisi päätettävä tarkemmin, missä laajuudessa se osallistuu tässä laissa tarkoitettuun kokeiluun. Tieto päätöksestä ja sen sisällöstä on saatettava sosiaali- ja terveysministeriön tietoon.

Kokeiluun tulevat osallistumaan alueen kuntayhtymistä ainakin Satakunnan sairaanhoitopiiri ja yhteisöistä yksityisten sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksiköiden lisäksi Outokumpu Poricopper Oy järjestäessään ja toteuttaessaan itse työntekijöidensä työterveyshuoltoa. Palvelujen tuottajilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi yksityisiä terveydenhuollon toimintayksikköjä. Kansaneläkelaitos on kokeilussa keskeisessä asemassa sosiaaliturvakortin myöntäjänä ja jakelijana. Kokeilun piiriin kuuluvien asukkaiden piiri täsmentyy 1 momentissa mainittujen kuntien päätettyä, missä laajuudessa ne ovat mukana kokeilussa. Kokeilun laajuus on lopullisesti selvillä kokeiluun osallistuvien tahojen ilmoittaessa päätöksistään sosiaali- ja terveysministeriölle.

Satakunnan kehittämisalueen kunnilta oli jo makropilottihakemuksen yhteydessä saatu sitoumukset kokeiluun osallistumisesta. Makropilottiyhdistyksen laatiman yksityiskohtaisemman pilotointisuunnitelman mukaan tarkoitus on, että Luoteis-Satakunnasta (Noormarkku, Pomarkku, Merikarvia ja Siikainen) kokeilun piiriin tulisi noin 15 000 henkilöä, Porin kaupungista Itätullin ja Aittaluodon alueelta noin 2 900 henkilöä, Kankaanpäästä noin 2 500 henkilöä ja Porin kaupungin ja Outokumpu Poricopper Oy:n työterveyshuollosta makropilottialueella asuvia työntekijöitä noin 2 000. Yhteensä väestöpohja olisi noin 23 000 henkilöä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia tulisi kokeiluun mukaan noin 1 000 henkilöä. Makropilotti antaa asiantuntija-apua toteutettaessa itsenäiseen suoriutumiseen liittyviä hankkeita Lapin kunnan palvelutalon suunnittelussa ja Kankaanpään kaupungin palvelutalon peruskorjauksen suunnittelussa.

Satakunnan sairaanhoitopiiri on tehnyt päätöksen pilotointisuunnitelman mukaiseen kokeiluun osallistumisesta. Kunnat tekevät omalta osaltaan vastaavat päätökset. Kunnat osallistuvat viitetietokannan, informaatio- ja asiointipalveluja sekä sosiaaliturvakorttia koskevan teknologian kokeiluun ja kehittämiseen samoin kuin palveluketjusuunnitelman ja omaneuvojapalveluiden toteuttamiseen. Lisäksi eri kunnat kokeilevat päätöksestään riippuen muun muassa sähköistä konsultointia ja monia itsenäistä suoriutumista tukevien palvelujen kehittämistä. Pykälässä nimetyillä kunnilla on mahdollisuus myös laajentaa kokeiluaan tekemällä sitä koskevan päätöksen.

Pykälän 2 momentissa olisi säännös lain soveltamisalan laajentamisesta. Säännöksen mukaan voisi kunta tai kuntayhtymä taikka molemmat yhdessä hakea kokeilun piiriin pääsemistä sosiaali- ja terveysministeriölle osoitettavalla hakemuksella. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi asetuksellaan säätää, että lakia sovelletaan vastaavaan kokeiluun hakijakunnissa tai -kuntayhtymissä taikka molemmissa, jos hakemuksen perusteella voidaan arvioida kokeilun vaatimien teknisten, taloudellisten, hallinnollisten ja muiden edellytysten olevan olemassa. Ministeriön antaman asetuksen perusteella määräytyisi miltä osin hakijakunta tai -kuntayhtymä kuuluu kokeilun piiriin ja mitä toimintamallin osia hakijakunnassa kokeillaan. Tämä edellyttää hakijakunnalta tai -kuntayhtymältä yksityiskohtaista toteuttamissuunnitelmaa. Sosiaaliturvakorttia koskevan kokeilun osalta on asiasta neuvoteltava ja sovittava Kansaneläkelaitoksen kanssa, mutta sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksen kokeilusta myös tältä osin.

Kokeilun vaatimia teknisiä edellytyksiä arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa hakuhetkellä käytössä olevat tietojenkäsittelyjärjestelmät ja niiden yhteentoimivuus. Hallinnolliset edellytykset ovat kokeilussa tärkeässä asemassa, koska kokeilu edellyttää useiden itsenäisten toimijoiden välistä laajapohjaista yhteistyötä, hallinnollista sitoutumista sekä kokeilulain että muun lainsäädännön tuntemusta. Muita kokeilun edellytyksiä ovat muun muassa ammatillisen henkilöstön koulutus ja sitoutuminen uusiin toimintamalleihin ja niiden kehittämiseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ehdotetun lain säännösten suhteesta voimassaolevaan lainsäädäntöön. Kyseessä olisi erityislaki, jossa säädettäisiin uudentyyppisestä toimintamallista, josta ei tällä hetkellä ole lainsäädäntöä. Säännöksen mukaan sen lisäksi mitä ehdotetussa laissa säädetään, noudatetaan, mitä muutoin säädetään sosiaali- ja terveydenhuollosta ja muusta sosiaaliturvasta. Oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin ja sosiaaliturvaetuuksiin määräytyvät voimassaolevan lainsäädännön perusteella. Myös muutoksenhaku määräytyisi voimassaolevan lainsäädännön mukaan.

3 §. Määritelmät. Lakiehdotuksen keskeiset käsitteet ehdotetaan määriteltäväksi tässä pykälässä. Pykälän 1 kohta sisältää asiakkaan määritelmän. Ehdotuksen mukaan asiakkaalla tarkoitetaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa tarkoitettua potilasta, sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevassa lakiehdotuksessa tarkoitettua asiakasta sekä muun sosiaaliturvan hakijaa tai saajaa.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 1 kohdan mukaan potilaalla tarkoitetaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä. Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevan lakiehdotuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla tarkoitetaan sosiaalihuoltoa hakevaa, käyttävää tai sen kohteena olevaa henkilöä. Muun sosiaaliturvan asiakkaalla tarkoitetaan pääasiassa Kansaneläkelaitoksen myöntämiä etuuksia saavaa tai hakevaa henkilöä.

Pykälän 2 kohdassa määritellään saumaton palveluketju. Ehdotuksen mukaan saumaton palveluketju on toimintamalli, jossa asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan asiakokonaisuuteen liittyvät palvelutapahtumat yhdistyvät asiakaslähtöiseksi ja joustavaksi kokonaisuudeksi riippumatta siitä, mikä toiminnallinen yksikkö on palvelujen järjestäjä tai toteuttaja.

Palvelutapahtumalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sosiaali- tai terveydenhuollon taikka muun sosiaaliturvan palvelujen tuottajan ja asiakkaan välistä yksittäistä vuorovaikutustilannetta. Palvelutapahtumassa voi olla kyse palvelun toteuttamisen lisäksi esimerkiksi etuuden myöntämisestä. Palveluketjun saumattomuutta on arvioitava asiakkaan näkökulmasta. Asiakaslähtöisyys tarkoittaa tässä yhteydessä myös sitä, että asiakkaan omille vaikutusmahdollisuuksille ja hänen oikeuksilleen erityisesti tietojenkäsittelyn yhteydessä annetaan erityistä painoa. Olennaista määritelmässä on se, että palvelutapahtumat yhdistyvät niiden suorittamispaikasta riippumatta asiakkaan kannalta katsoen saumattomaksi ja joustavaksi kokonaisuudeksi. Toiminnallisella yksiköllä tarkoitetaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa määriteltyä terveydenhuollon toimintayksikköä taikka sosiaalihuollon viranomaista tai muuta sosiaalihuollon etuuksia myöntävää viranomaista, laitosta tai yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajaa. Toiminnalliseen yksikköön rinnastetaan myös terveydenhuollon ammattihenkilö hänen toimiessaan rekisterinpitäjänä, toisin sanoen itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Pykälän 3 kohdassa määritellään sosiaaliturvakortti. Lakiehdotuksessa sosiaaliturvakortilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa järjestettäessä ja toteutettaessa käytettävää asiakaskorttia, johon sisältyy sähköisessä asioinnissa ja muissa sähköisissä sovelluksissa tarvittava tekninen osa. Sosiaaliturvakorttiin merkittäisiin sairausvakuutusasetuksessa tarkoitettuun sairausvakuutuskorttiin eli niin sanottu Kela-korttiin merkittyjä tietoja vastaavat tiedot. Henkilölle myönnety sosiaaliturvakortti korvaisi hänen sairausvakuutuskorttinsa kokeilun ajan.

Pykälän 4 kohta sisältää sosiaali- ja terveydenhuollon omaneuvojan määritelmän. Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon omaneuvoja, jäljempänä omaneuvoja, määritellään henkilöksi, jonka asiakas on valinnut palvelujensa suunnittelemiseen ja toteuttamiseen osallistuvista sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijöistä tai viranhaltijoista avustamaan, edistämään ja seuraamaan palvelujensa toteutumisen saumattomuutta.

Pykälän 5 kohdassa määritellään viitetieto. Viitetiedolla tarkoitetaan ehdotuksessa tietoa siitä, että mainitussa sosiaali- tai terveydenhuollon toiminnallisen yksikön sähköisessä asiakasrekisterissä tai sen osarekisterissä on tiettynä ajankohtana tallennettua rekisterinpitäjän toiminnassa syntynyttä kyseessä olevaa asiakasta koskevaa henkilötietoa. Toisin sanoen viitetieto tarkoittaisi tietoa siitä, missä on asiakasta koskevaa tietoa. Tietojen tarkempi sisältö ei kävisi ilmi viitetiedosta vaan viitetieto sisältäisi yleisluontoisen kuvauksen viitetiedon osoittamasta tiedosta. Sosiaali- tai terveydenhuollon toiminnallisen yksikön sähköisellä asiakasrekisterillä tarkoitetaan toiminnallisen yksikön erikseen kutakin tehtäväänsä varten (käyttötarkoitus) asiakkaistaan pitämää sähköisessä muodossa olevaa henkilörekisteriä.

Pykälän 6 kohta sisältää viitetietokannan määritelmän. Viitetietokanta määritellään ehdotuksessa 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen muodostamaksi sosiaali- tai terveydenhuollon asiakasrekisterin osarekisteriksi. Viitetiedot muodostaisivat osan kustakin sosiaali- tai terveydenhuollon asiakasrekisteristä esimerkiksi potilasrekisteristä. Alueellisella tasolla olisi kyse useista erillisistä viitetietokannoista, vaikka viitetietokantojen tekninen ylläpito olisi annettu saman toimeksisaajan tehtäväksi. Alueellisella tasolla viitetietokantajärjestelmä koostuisi siis useista viitetietokannoista. Viitetietokantaan tallennettaisiin myös asiakkaan antamat suostumukset ja lokitiedot eli tiedot viitetietojen käyttämisestä ja luovuttamisesta.

Pykälän 7 kohdassa määritellään palveluketjusuunnitelma. Palveluketjusuunnitelmalla tarkoitetaan ehdotuksessa asiakkaan yhden tai useamman saumattoman palveluketjun toteuttamiseksi ja seuraamiseksi laadittavaa yksilöllistä suunnitelmaa. Palveluketjusuunnitelma ei ole yleinen palveluketjua kuvaava dokumentti, vaan se on aina yksilöllinen tiettyä asiakasta koskeva suunnitelma.

Pykälän 8 kohdassa määritellään palveluketjutunnus. Palveluketjutunnuksella tarkoitetaan ehdotuksessa merkintää, joka osoittaa mihin palveluketjuun kyseinen palvelutapahtuma liittyy.

Pykälän 9 kohdassa määritellään suostumus. Suostumuksella tarkoitetaan riittävään tietoon perustuvaa, vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista ja todennettavissa olevaa tahdonilmaisua, jolla henkilö hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn. Määritelmä on luonteeltaan lähinnä informatiivinen ja sisältää vaatimuksen suostumuksen todennettavuudesta, minkä avulla pyritään lisäämään luottamusta henkilötietojen käsittelyyn.

2luku. Omaneuvoja

4 §. Omaneuvojapalveluiden järjestäminen ja siitä tiedottaminen. Pykälässä säädettäisiin omaneuvojapalveluiden järjestämisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan kokeilussa mukana oleva kunta tai kuntayhtymä voi järjestää omaneuvojapalveluita sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jos kunta tai kuntayhtymä päättää järjestää omaneuvojapalveluja, sen olisi tiedotettava tällaisten palvelujen sisällöstä ja järjestämisestä. Kunnan tai kuntayhtymän olisi myös huolehdittava siitä, että asiakkaalla on mahdollisuus saada riittävät tiedot omaneuvojapalveluiden käyttöönotosta.

5 §. Omaneuvojan edellytykset. Pykälässä säädettäisiin omaneuvojana toimimisen edellytyksistä. Säännöksen mukaan omaneuvojana voisi toimia kunnan tai kuntayhtymän tai kunnan tai kuntayhtymän kanssa ostopalvelusopimuksen tehneen sosiaali- tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan palveluksessa oleva sosiaali- tai terveydenhuollon tehtäviä suorittava työntekijä tai viranhaltija, jolla on riittäväksi katsottava kokemus ja koulutus. Omaneuvojana voisi myös toimia kunnan tai kuntayhtymän kanssa ostopalvelusopimuksen tehnyt itsenäinen ammatinharjoittaja, jolla on riittäväksi katsottava kokemus ja koulutus.

Omaneuvojan tehtävät olisivat vaativia ja edellyttäisivät laaja-alaista perehtymistä sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan etuus- ja palvelujärjestelmään, joten olisi tarkoituksenmukaista, että omaneuvoja olisi sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä suorittava henkilö, jolla on riittävä eli käytännössä useamman vuoden työkokemus. Useimmiten omaneuvojana työskentely edellyttäisi täydennyskoulutusta kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan etuus- ja palvelujärjestelmästä. Satakunnan Makropilotissa on käynnistymässä kokeiluun osallistuville mahdollisille omaneuvojille tarpeellista koulutusta. Omaneuvojan tehtävien tuloksellinen suorittaminen vaatii tekijältään aktiivisuutta ja sitoutumista, joten omaneuvojan tehtäviä ei tulisi määrätä kenellekään vastoin asianomaisen henkilön tahtoa. Käytännössä omaneuvojan tehtäviä suorittanevat pääasiassa sosiaalityöntekijät, perusterveydenhuollon lääkärit sekä kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilöstö. Lisäksi omaneuvojina työskentelisivät esimerkiksi kehitysvammaisten, vammaisten sekä päihde- ja mielenterveysasiakkaiden parissa työskentelevään sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen henkilöstöön kuuluvat.

Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saadun tiedon mukaan lakiehdotuksen 5 §:ssä tarkoitetun omaneuvojan asemaa, työ- tai virkasuhteen ehtoja ja omaneuvojan tehtäviä koskevat asiat katsotaan kuuluvan pääsääntöisesti paikallisesti sovittavien asioiden piiriin, koska omaneuvojaksi määrätään suostumuksensa mukaisesti kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa oleva tai kunnan tai kuntayhtymän kanssa ostopalvelusopimuksen tehneen palveluntuottajan palveluksessa oleva sosiaali- tai terveydenhuollon tehtäviä suorittava työntekijä tai viranhaltija, jolla on riittäväksi katsottava kokemus ja koulutus.

Sosiaali- ja terveydenhuollon omaneuvojina tullevat työskentelemään pääasiassa vähintään opistotason koulutuksen saaneet henkilöt. Ei kuitenkaan katsottu tarkoituksenmukaiseksi asettaa koulutusvaatimusta ottaen huomioon esimerkiksi kotiavustajien mahdollisuus toimia omaneuvojina.

6 §. Omaneuvojan tehtävät ja oikeus tietojen saantiin. Tässä pykälässä säädettäisiin omaneuvojan tehtävistä. Pykälän 1 kohdan mukaan omaneuvojan olisi huolehdittava siitä, että asiakas saa tarvittavat tiedot sosiaali- ja terveyspalveluista ja muusta sosiaaliturvasta. Tarpeellisuutta olisi arvioitava asiakkaan näkökulmasta ja viime kädessä asiakas päättäisi missä laajuudessa hän tietoja tarvitsee. Ohjaus- ja neuvonta ovat tälläkin hetkellä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvana tehtävänä kunnan on huolehdittava sen sisältöisenä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään ohjauksen ja neuvonnan järjestämisestä sosiaalihuollon ja muun sosiaaliturvan etuuksista ja niiden hyväksikäyttämisestä. Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetetaan kunnalle velvollisuus kansanterveystyöhön kuuluvana tehtävänä ylläpitää terveysneuvontaa.

Pykälän 2 kohdan mukaan omaneuvojan olisi selvitettävä onko asiakkaalle tarpeen laatia palveluketjusuunnitelma tai muuttaa sitä. Palveluketjusuunnitelman laadinnasta säädettäisiin lain 10 §:ssä. Palveluketjusuunnitelma olisi eräs työväline saumattomien palveluketjujen toteuttamiseksi. Se olisi organisaatiorajat ylittävä kokonaisvaltainen suunnitelma asiakkaan palveluista ja etuuksista. Varsinkin sosiaalihuollon lainsäädännössä on tällä hetkellä useita säännöksiä, jotka antavat mahdollisuuden tai velvoittavat laatimaan hoito- ja palvelusuunnitelman tai siihen verrattavissa olevan suunnitelman.

Omaneuvojan tehtävänä olisi pykälän 3 kohdan mukaan asiakkaan saumattoman palveluketjun sekä palveluiden toteutumisen seuraaminen. Tämä olisi yksi omaneuvojan keskeisimmistä tehtävistä. Seurannan avulla olisi mahdollista paikantaa palveluketjussa olevat mahdolliset puutteet. Seuranta koskisi palveluketjun ja palveluiden toteutumista eikä varsinaisesti palveluiden laatua.

Pykälän 4 kohdan mukaan omaneuvojan tehtävänä olisi asiakkaan palveluiden toteutumisen ja niiden tarkoituksenmukaisen järjestämisen edistäminen olemalla tarvittaessa yhteydessä palveluja ja sosiaaliturvaa toteuttaviin viranomaisiin, palvelujen tuottajiin, laitoksiin ja alan asiantuntijoihin. Tällöin hän voisi tuoda esiin asiakkaan palveluntarvetta koskevat näkökohdat ja saada tiedon esimerkiksi palvelujen toteutumisen ajankohdasta. Saadut tiedot voisivat antaa aihetta esimerkiksi palveluketjusuunnitelman tarkistamiseen tai palvelujen hankkimiseen toiselta palvelujen tuottajalta.

Omaneuvojan tehtävänä olisi pykälän 5 kohdan mukaan yhteyden pitäminen asiakkaaseen tarpeen mukaan. Tarpeellisuutta olisi arvioitava asiakkaan näkökulmasta. Vaikka asiakkaan palvelutilanteessa ei olisi tapahtunut mitään muutosta, on asiakkaaseen syytä ottaa yhteyttä säännöllisin väliajoin. Yhtä tärkeää kuin säännöllinen yhteydenpito asiakkaaseen, olisi myös se, että omaneuvoja on asiakkaan tavoitettavissa. Yhteydenpidossa voitaisiin käyttää myös esimerkiksi sähköpostia edellyttäen, että asiakkaalla on tähän valmiudet ja että tietoturvallisuudesta huolehditaan riittävällä tavalla. Yhteydenpitotavasta voitaisiin sopia omaneuvojasopimuksessa.

Omaneuvoja saisi työnsä kautta tietoa palveluketjujen toiminnasta. Näillä yleisillä etuus ja palvelujärjestelmää koskevilla tiedoilla olisi käyttöä myös sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelussa ja johtamisessa. Pykälän 6 kohdan mukaan omaneuvojan tulisi raportoida palveluketjuun liittyvistä asioista kunnan tai kuntayhtymän asianomaisille toimielimille. Raportointi olisi yleisluonteista eikä siinä tulisi paljastaa yksittäistä asiakasta koskevia tietoja.

Pykälän 7 kohdan mukaan omaneuvojan tehtäviin kuuluisivat myös muut omaneuvojasopimukseen sisältyvät tehtävät. Omaneuvojasopimukseen sisältyvät muut tehtävät määräytyisivät asiakkaan yksilöllisen tilanteen ja hänen tarpeidensa perusteella. Tällaisia omaneuvojasopimuksessa sovittuja muita tehtäviä voisivat olla muun muassa omaneuvojasopimuksessa mainitussa tarkoituksessa tapahtuva yhteydenpito koulutoimeen, palo- ja pelastustoimeen tai rakennus- ja ympäristötoimeen. Lisäksi muita tehtäviä voisi olla yhteydenpito läheisiin ja muihin tahoihin, jotka osallistuvat avun, tuen ja hoidon antamiseen. Omaneuvojasopimukseen voitaisiin kirjata omaneuvojan tehtäväksi esimerkiksi yhteydenpito rakennus- ja ympäristötoimeen asiakkaan asuinolosuhteiden parantamiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin omaneuvojan tiedonsaantioikeuksista. Säännöksen mukaan omaneuvojan tiedonsaantioikeudet perustuisivat asiakkaan antamaan kirjalliseen suostumukseen. Omaneuvojapalvelujen suorittamisen kannalta olisi tärkeää, että omaneuvoja saisi tehtäviensä edellyttämät tiedot asiakkaan palvelutilanteesta. Eri tapauksissa tarvittavat tiedot vaihtelevat. Tilanteiden moninaisuus ja asiakkaan itsemääräämisoikeus voitaneen ottaa parhaiten huomioon lainsäädännössä perustamalla omaneuvojan tiedonsaantioikeudet asiakkaan vapaaehtoisesti antamaan yksilöityyn kirjalliseen suostumukseen. Suostumus voidaan antaa, perua tai sitä voidaan muuttaa milloin tahansa asiakkaan sitä halutessa. Koska omaneuvojapalveluiden käyttäminen perustuisi vapaaehtoisuuteen, asiakkaat antanevat käytännössä suostumuksensa tietojen luovuttamiseen omaneuvojalle omaneuvojapalvelujen toteuttamisen kulloinkin edellyttämässä laajuudessa. Suostumuksen vapaaehtoisuus tarkoittaa myös sitä, että omaneuvojapalvelujen saatavuus ei riipu siitä, antaako asiakas suostumuksen vai ei tai minkälaisen suostumuksen hän antaa. Omaneuvoja suorittaa tehtävänsä asiakkaan antaman suostumuksen rajoissa.

7 §. Omaneuvojan valitseminen. Ehdotetun säännöksen mukaan asiakas päättäisi omaneuvojapalveluiden käytöstä ja valitsisi omaneuvojansa niistä 5 §:ssä asetetut edellytykset täyttävistä hänen sosiaali- ja terveyspalveluidensa toteuttamiseen osallistuvista henkilöistä, joiden tehtäviin kuuluisi omaneuvojana toimiminen. Ennen omaneuvojan valitsemista, asiakasta on informoitava omaneuvojan valitsemisesta, tehtävistä ja tiedonsaannista, sopimuksen kestosta sekä mahdollisuudesta luopua omaneuvojapalveluista.

Omaneuvojan valitseminen olisi vapaaehtoista ja asiakkaalla olisi tietyissä rajoissa mahdollisuus valita oma omaneuvojansa. Informoinnin tarkoituksena on asiakkaan tiedontarpeen täyttämisen ohella myös se, että omaneuvojajärjestelmä on mahdollisimman avoin ja luottamusta herättävä.

8 §. Omaneuvojasopimus. Pykälässä säädettäisiin omaneuvojasopimuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan asiakkaan valittua omaneuvojan laadittaisiin omaneuvojapalvelujen tarkemmasta toteuttamisesta kirjallinen sopimus, jonka asiakas ja omaneuvoja allekirjoittaisivat. Kirjallisen sopimuksen laadinnalla pyrittäisiin varmistamaan asiakaskohtaisten tarpeiden huomioonottaminen, turvaamaan asiakkaan osallistuminen omaneuvojapalvelujen tarkemman toteuttamisen suunnitteluun ja välttämään myöhemmät omaneuvojapalveluiden toteuttamista koskevat epäselvyydet.

Pykälän 2 momentin mukaan voitaisiin tieto omaneuvojasopimuksen olemassaolosta liittää asiakkaalle muun lain tai noudatetun käytännön perusteella laaditun tai laadittavan palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman tai tämän lain mukaisen palveluketjusuunnitelman yhteyteen, jos tällainen suunnitelma on asiakkaalle laadittu.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin omaneuvojasopimuksen irtisanomisesta. Säännöksen mukaan asiakas voisi milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa luopuvansa omaneuvojapalveluiden käyttämisestä, jolloin sopimuksen voimassaolo päättyisi. Erityisestä syystä asiakkaan kanssa neuvoteltuaan omaneuvojapalveluita järjestävä kunta tai kuntayhtymä voisi todeta omaneuvojasopimuksen päättyneeksi. Tällainen erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että omaneuvojana työskennellyt henkilö ei ole enää kunnan sosiaali- tai terveystoimen palveluksessa. Säännöksen mukaan tieto omaneuvojasopimuksen päättymisestä merkitään välittömästi asiaa koskeviin asiakirjoihin sekä viitetietokantaan.

9 §. Työnantajan omaneuvojapalvelut . Tässä pykälässä säädettäisiin omaneuvojaa koskevien säännösten soveltamisesta työnantajan järjestäessä omaneuvojapalveluita. Säännöksen mukaan työterveyshuoltolain (743/1978) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu työnantaja voi järjestää omaneuvojapalveluita osana työnantajan itse järjestämää työterveyshuoltoa noudattamalla soveltuvin osin mitä edellä 4―8 §:ssä säädetään omaneuvojasta. Satakunnan Makropilottihankkeen yhteydessä Outokumpu Poricopper Oy järjestäisi omaneuvojapalveluja osana järjestämäänsä ja itse toteuttamaansa työterveyshuoltoa.

3luku. Palveluketjusuunnitelma

10 §. Palveluketjusuunnitelman laatiminen. Tässä pykälässä säädettäisiin palveluketjusuunnitelman laatimisesta. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan, jos kokeilun piiriin kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijä tai viranhaltija arvioi asiakkaansa palvelutarpeen sekä tosiasiallisen hoidon ja huollon toteuttamisen sitä edellyttävän, laaditaan yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa hänen palvelujensa ja etuuksiensa saumattoman toteutumisen varmistamiseksi palveluketjusuunnitelma. Suunnitelmaa on tarvittaessa muutettava yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Palveluketjusuunnitelma on suunnitelma potilaan saumattomien palveluketjujen toteuttamisesta, eikä se näin ollen sisällä tietoja palvelun toteutumisesta. Toteutumatieto kirjataan asiakas- ja potilasasiakirjoihin. Palveluketjusuunnitelman tarvetta arvioitaessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa asiakkaan palvelutarpeen jatkuvuus ja odotettavissa olevien palvelutapahtumien määrä sekä palveluiden tuottamiseen todennäköisesti osallistuvien palveluntuottajien määrä. Tarve suunnitelman muuttamiseen voi perustua asiakkaan palvelutarpeen muuttumiseen, asiakkaan palveluiden ja etuuksien toteuttamiseen osallistuvien tahojen vaihtumiseen tai muuhun sellaiseen syyhyn, jonka vuoksi aikaisempi palveluketjusuunnitelma ei enää vastaa tarkoitustaan. Palveluketjusuunnitelman laatiminen ja muuttaminen yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa tarkoittaa muun muassa sitä, että palveluketjusuunnitelmaa laadittaessa on asiakkaan esittämät toivomukset mahdollisuuksien mukaan huomioitava. Viime kädessä tämä merkitsee sitä, että palveluketjusuunnitelmaa ei laadita vastoin asiakkaan tahtoa.

Palveluketjusuunnitelmalla ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia asiakkaan asemaan ja oikeuksiin taikka hänen mahdollisuuksiinsa saada sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja etuuksia. Kyseessä on tosiasiallisen hoidon ja huollon toteuttamista ohjaava uusi väline, jolla pyritään toiminnan koordinoinnin kehittämiseen ja resurssien käytön tehostamiseen.

Pykälän 2 momentissa olisi säännökset palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen osallistuvista henkilöistä. Säännöksen mukaan palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen osallistuisivat myös muut asiakkaan etuuksien ja palveluiden toteuttamisesta vastuussa olevat sosiaali- tai terveydenhuollon tai muun sosiaaliturvan työntekijät ja viranhaltijat siten kuin asiakaan kanssa sovitaan. Tarkoituksena on, että palveluketjusuunnitelmasta tulee mahdollisimman kattava ja että jo laatimisvaiheessa voidaan eri palveluntuottajien toiminta sovittaa yhteen. Asiakas voi niin halutessaan rajata joitakin osa-alueita palveluketjusuunnitelman ulkopuolelle sekä rajata laatimiseen osallistuvien tahojen määrää. Jos asiakas on tehnyt omaneuvojasopimuksen, osallistuisi myös omaneuvoja palveluketjusuunnitelman laadintaan tai muuttamiseen.

Pykälän 3 momentissa olisi säännös palveluketjusuunnitelman ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palvelusuunnitelmien yhteensovittamisesta. Jos asiakkaalle on laadittu palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma muussa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä olevan säännöksen tai noudatetun käytännön perusteella, voitaisiin palveluketjusuunnitelmaa laadittaessa ottaa kyseinen suunnitelma huomioon saumattoman palveluketjun edellyttämällä tavalla.

11 §. Palveluketjusuunnitelman tallentaminen ja tietojenvaihto. Pykälässä säädettäisiin palveluketjusuunnitelman tallentamisesta ja laatimiseen liittyvästä tietojenvaihdosta. Pykälän 1 momentin mukaan palveluketjusuunnitelma ja siihen tehdyt muutokset tallennettaisiin niiden sosiaali- tai terveydenhuollon rekisterinpitäjien asiakasrekistereihin, joiden edustaja on osallistunut palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen liittyvästä tietojenvaihdosta. Säännöksen mukaan palveluketjusuunnitelman laatimisen tai muuttamisen vaatima tietojenvaihto edellyttäisi asiakkaan antamaa kirjallista suostumusta. Ennen suunnitelman laatimista tai täydentämistä asiakkaalta olisi pyydettävä yksilöity suostumus, jonka perusteella suunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen osallistuvat henkilöt voivat ilmaista asiakasta koskevia, salassa pidettäviä, suunnitelman laatimisen kannalta välttämättömiä tietoja. Käytännössä asiakas voisi jo tässä vaiheessa tehdä rajauksia palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen osallistuvien tahojen samoin kuin palvelusuunnitelman kattamien osa-alueiden suhteen.

Kun palveluketjusuunnitelma on laadittu, se olisi niiden sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterinpitäjien oman toiminnan edellyttämässä käytössä, joiden rekistereihin se on tallennettu edellyttäen, että suunnitelmaa käyttävän henkilön ja asiakkaan välillä on asiakassuhde tai muu asiallinen yhteys. Ne tahot, joiden rekisteriin suunnitelmaa ei ole tallennettu, saisivat tiedon suunnitelman olemassaolosta viitetietokantajärjestelmän avulla edellyttäen, että asiakas on antanut tähän suostumuksensa. Palveluketjusuunnitelman luovuttaminen siitä rekisteristä, johon se on tallennettu, edellyttäisi pääsääntöisesti asiakkaan kirjallista suostumusta.

4luku. Sosiaaliturvakortti

12 §. Sosiaaliturvakortin myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakortin myöntämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitos voisi myöntää hakemuksesta sosiaaliturvakortin 16-vuotta täyttäneelle henkilölle, joka asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) perusteella voidaan katsoa Suomessa asuvaksi. Sosiaaliturvakorttikokeilun ulkopuolelle olisi siis rajattu alle 16-vuotiaat henkilöt. Tämä rajaus perustuu kokeilussa lähinnä tarkoituksenmukaisuussyihin.

Pykälän 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitos hankkisi sosiaaliturvakortin tekniseen osaan varmenteen. Varmentajan ja varmenteen tulisi täyttää sähköisestä asioinnista hallinnossa annetun lain (1318/1999) 4―7 §:ssä asetetut vaatimukset.

Kokeilussa varmenteet hankittaisiin todennäköisesti Väestörekisterikeskukselta väestötietolain 23 §:n 3 momentin mukaisesti. Tähän järjestelyyn on päädytty siksi, että markkinoilla ei ole vielä muita tarvittavien varmennepalvelujen tuottajia. Väestörekisterikeskus tuottaa varmenteen myös sähköiseen henkilökorttiin. Kokeilussa hankittaisiin varmenteet noin 12 000 sosiaaliturvakorttiin.

Julkisista hankinnointa annetun lain (1505/1992) 5 §:n 1 momentin mukaan hankinnassa on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailumahdollisuudet. Lain 5 §:n 2 momentin mukaan hankinta saadaan tehdä ilman tarjouskilpailua vain erityisistä syistä. Tällaisia syitä voidaan pitään muun muassa hankinnan vähäistä arvoa tai suoran neuvottelumenettelyn käytölle asetettuja ehtoja, joista säädetään kynnysarvon ylittävistä hankinnoista annetuissa asetuksissa. Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) 14 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan hankintayksikkö voi valita neuvottelumenettelyn julkaisematta 22 §:ssä tarkoitettua hankintailmoitusta, jos teknistä tai taiteellista taikka yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä ainoastaan tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan.

13 §. Sosiaaliturvakortin hakeminen. Pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakortin hakemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaaliturvakorttia koskeva hakemus olisi jätettävä henkilökohtaisesti Kansaneläkelaitokselle. Sosiaaliturvakortti olisi myös noudettava henkilökohtaisesti Kansaneläkelaitokselta, jonka olisi todettava luotettavasti hakijan henkilöllisyys sekä hakemusta jätettäessä että sosiaaliturvakorttia noudettaessa.

Hakijan henkilöllisyys voitaisiin todeta luotettavasti poliisin myöntämästä henkilöllisyyden osoittavasta asiakirjasta, joita ovat henkilökortti ja passi sekä 1 päivänä lokakuuta 1990 tai sen jälkeen annettu ajokortti. Lisäksi hakijan henkilöllisyys voitaisiin todeta luotettavasti kuvallisesta Kela-kortista. Tietojen paikkansapitävyys olisi vielä tarkistettava julkisesta rekisteristä. Sosiaaliturvakortin hakijan henkilöllisyyden riittävän luotettava toteaminen myöntämismenettelyssä olisi tärkeää, koska käytettäessä sosiaaliturvakorttia myöhemmin esimerkiksi sähköiseen asiointiin ei käyttäjän henkilöllisyyttä enää erikseen tarkistettaisi.

Pykälän 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi selvitettävä hakijalle kortin käyttömahdollisuudet ja mahdollisen peruuttamisen vaikutukset.

Pykälän 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen luovuttaessa myöntämänsä uuden sosiaaliturvakortin aikaisempi sosiaaliturvakortin antamispäätös raukeaisi ja sosiaaliturvakortin voimassaolo päättyisi. Hakijan olisi tällöin luovutettava Kansaneläkelaitokselle aikaisempi sosiaaliturvakortti, jos se on hänen hallussaan.

14 §. Sosiaaliturvakortin käyttö. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakortin käytöstä. Pykälän mukaan sosiaaliturvakortilla henkilö voitaisiin todentaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan tosiasialliseen toteuttamiseen liittyvissä sähköisissä sovelluksissa. Tällaisia sähköisiä sovelluksia voisivat olla muun muassa sähköinen konsultaatio, verkossa annettavat tosiasialliset palvelut kuten esimerkiksi telepsykiatria sekä sähköisesti annettava suostumus salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen. Sosiaaliturvakorttia voitaisiin käyttää myös toimintayksikön sisällä tarvittavan todentamisen apuvälineenä esimerkiksi potilastietojärjestelmää käytettäessä. Sosiaaliturvakortilla henkilö voitaisiin myös todentaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan varmennetussa sähköisessä asioinnissa. Henkilö voisi sosiaaliturvakortin avulla tarvittaessa sähköisesti allekirjoittaa ja salata lähettämänsä asiakirjat ja viestit. Sosiaaliturvakorttia voitaisiin käyttää myös sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan palveluksessa olevan henkilön tehtävien hoitamisen edellyttämään todentamiseen.

15 §. Sosiaaliturvakorttiin merkittävät tiedot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sosiaaliturvakortille merkittävistä tiedoista. Tiedot olisivat pääpiirteittäin samat mitkä nykyään merkitään sairausvakuutusasetuksen 13 §:ssä tarkoitettuun sairausvakuutuskorttiin eli Kela-korttiin. Sosiaaliturvakortille merkittäisiin henkilön sukunimi ja etunimet, henkilötunnus, tieto siitä onko henkilöllä oikeus sairausvakuutuslain (364/1963) 9 §:n mukaisiin erityiskorvattaviin lääkkeisiin tai merkittävien ja kalliiden lääkkeiden peruskorvaukseen tai kuuluuko hän työpaikkakassaan, sosiaaliturvakortin voimassaoloaika sekä sairausvakuutuksen voimassaoloaika määräaikaisesti vakuutetulle. Sosiaaliturvakortissa olisi lisäksi henkilön nimikirjoitus ja valokuva. Henkilön suostumuksella voitaisiin korttiin merkitä muitakin Kansaneläkelaitoksen hyväksymiä tietoja. Tällainen tieto voisi olla esimerkiksi tieto siitä, että henkilö on eläkkeensaaja, jolloin hän saisi kortin esittämällä eläkkeensaajalle myönnettäviä alennuksia muun muassa matkalipuista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sosiaaliturvakortin teknisen osan sisältämistä tiedoista. Sosiaaliturvakortin teknisessä osassa olisi sähköisestä asioinnista hallinnossa annetun lain 5 §:ssä tarkoitettujen varmenteiden tiedot, sosiaaliturvakortin käytön edellyttämät kortinhaltijan tunnistautumistiedot, tieto kotinhaltijan käyttämästä kielestä sekä välttämättömät tekniset tiedot. Sosiaalitruvakortille tallennettava tieto kortinhaltijan käyttämästä kielestä edesauttaa sitä, että kortinhaltija saa sähköisiä palveluja käyttämällään kielellä. Sosiaaliturvakorttiin merkittäisiin myös tieto varmenteen myöntäjästä. Sosiaaliturvakorttiin voitaisiin kortinhaltijan pyynnöstä tallettaa sosiaali- tai terveydenhuoltoon taikka muuhun sosiaaliturvaan liittyviä tietoja ja teknisiä sovelluksia. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi tieto hoitotestamentista, elintestamentista, eettisistä verensiirtorajoituksista, rokotuksista, pysyvistä sairauksista, allergioista, pysyvästä lääkityksestä, siirrännäisistä ja proteeseista. Asiakas voisi siis näiltä osin itse valita, mitä tietoja hän haluaa kortilleen tallennettavan.

16 §. Sosiaaliturvakortin peruuttaminen ja poisottaminen . Pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakortin peruuttamisesta ja poisottamisesta. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan sosiaaliturvakortti peruutettaisiin, jos henkilö, jolle kortti on annettu, sitä pyytää. Tämä peruuttamisperuste ei jätä Kansaneläkelaitokselle harkintavaltaa. Pykälän 2 momentin kohdissa 1―5 on lueteltu harkinnanvaraiset peruuttamisperusteet.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan sosiaaliturvakortti voitaisiin peruuttaa, jos kortti on turmeltunut. Sosiaaliturvakortti voitaisiin pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan peruuttaa, jos sen merkintöjä tai tietoja on muutettu. Sosiaaliturvakortin avulla voi tehdä oikeustoimia, sen käyttöön voi liittyä taloudellisia intressejä ja sen avulla voi saada haltuunsa arkaluonteisia tietoja. Väärinkäytösten estämiseksi kortti voitaisiin pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan peruuttaa, jos se on kadonnut tai anastettu. Peruuttaminen olisi mahdollista pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan myös, jos sosiaaliturvakorttia käyttää oikeudettomasti muu kuin se, jolle kortti on annettu.

Sosiaaliturvakortti myönnettäisiin vain niille henkilöille, jotka asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain perusteella voidaan pitää Suomessa asuvina. Näin ollen sosiaaliturvakortti voitaisiin peruuttaa pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan, jos henkilöä ei sanotun lain perusteella voida enää pitää Suomessa asuvana.

Ehdotetun 3 momentin mukaan päätöksen sosiaaliturvakortin peruuttamisesta tekee Kansaneläkelaitos. Kansaneläkelaitoksen olisi selvitettävä kortinhaltijalle peruuttamisen vaikutukset. Peruuttamispäätöksen tehtyään Kansaneläkelaitos ilmoittaisi siitä varmentajalle varmenteen peruuttamista varten ja jos mahdollista, ottaisi pois peruutetun sosiaaliturvakortin. Kansaneläkelaitoksen olisi hävitettävä hallussaan olevat peruutetut sosiaaliturvakortit

17 §. Sosiaaliturvakortin avulla tapahtuva sähköinen allekirjoittaminen . Pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakortin avulla sähköisesti allekirjoitetun asiakirjan rinnastamisesta kirjalliseen allekirjoitettuun asiakirjaan. Säännöksen mukaan tässä laissa tai muussa sosiaali- tai terveydenhuollon taikka muun sosiaaliturvan lainsäädännössä edellytettyyn kirjalliseen, allekirjoitettuun asiakirjaan voitaisiin rinnastaa sosiaaliturvakortin avulla sähköisesti allekirjoitettu asiakirja. Tällaisia asiakirjoja ovat muun muassa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:ssä tarkoitettu kirjallinen suostumus ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä tarkoitetut lääkintölailliset todistukset ja lausunnot.

18 §. Sosiaaliturvakorttirekisteri. Pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakorttirekisteristä. Säännöksen mukaan Kansaneläkelaitos pitäisi rekisteriä sosiaaliturvakorteista. Rekisteri on tarpeen sosiaaliturvakortin hakemista, myöntämistä, käyttöä ja peruuttamista varten. Tällä hetkellä Kansaneläkelaitos pitää rekisteriä Kela-korteista.

Sosiaaliturvakorttirekisteriin merkittäisiin 18 §:n 2 momentin mukaan 15 §:ssä tarkoitetut tiedot sosiaaliturvakortin hakijasta, tieto myönnetystä varmenteesta sekä tieto kortin myöntämisen ja luovuttamisen ajankohdasta. Rekisteriin merkittäisiin myös kortin voimassaoloaika sekä 16 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tiedot sosiaaliturvakortin peruuttamisesta ja pois ottamisesta.

Pykälän 3 momentin mukaan rekisteristä voitaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa tieto siitä, kenellä on voimassaoleva sosiaaliturvakortti, jos luovutuksensaajan tehtävien hoito sitä välttämättä edellyttää.

19 §. Sosiaaliturvakortin voimassaoloaika . Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sosiaaliturvakortin voimassaoloajasta. Teknisestä kehityksestä ja sovellusten kehittymisestä johtuen sosiaaliturvakortin voimassaoloaika olisi rajattu kolmeen vuoteen.

5luku. Sosiaali- ja terveydenhuollon viitetietokantajärjestelmä

20 §. Viitetietokannan käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin viitetietokannan käyttötarkoituksesta. Viitetietokanta olisi kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrekisterin osarekisteri, jonka avulla nopeutettaisiin asiakasta koskevien tietojen hakemista ja luovuttamista sekä helpotettaisiin asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamista kyseessä olevan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakokonaisuuden osalta. Viitetietokanta muodostaisi oleellisen osan saumaton palveluketju -nimellä kulkevan uuden toimintamallin toteuttamisesta.

Viitetietokantajärjestelmä olisi asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen hakemisto, joka muodostuisi useista rekisterikohtaisista viitetietokannoista. Viitetietokantajärjestelmästä saisi nopeasti yleiskuvan asiakkaan kontakteista etuus- ja palvelujärjestelmään. Viitetietokantajärjestelmän avulla olisi yksinkertaisempaa tehdä yksilöityjä luovutuspyyntöjä toisessa rekisterissä olevien hoidon tai palvelun toteuttamisen kannalta tarpeellisten tietojen saamiseksi.

Kokeilussa viitetietokantajärjestelmä luotaisiin siten, että rekisterinpitäjät ulkoistaisivat viitetietokantansa samalle toimeksisaajalle. Viitetietokannat säilyisivät toisistaan loogisesti erillisinä ja rekisterinpidon vastuut säilyisivät toimeksiantajalla.

21 §. Viitetietojen käsittely. Pykälässä säädettäisiin viitetietojen käsittelystä ja määriteltäisiin viitetietokannan rekisterinpitäjä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan viitetiedot loisi ja tallentaisi viitetietokantaan sekä luovuttaisi ja muuten käsittelisi kukin kokeilun piirin kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon rekisterinpitäjä omalta osaltaan. Näitä tehtäviä voitaisiin suorittaa myös kokeilun piiriin kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterinpitäjän lukuun kirjallisen toimeksiantosopimuksen perusteella.

Viitetietojen luovuttamisesta vastaisi kukin rekisterinpitäjä omien viitteidensä osalta. Viitetiedot olisivat rekisterikohtaisia ja muodostaisivat sen rekisterin, johon ne viittaavat, osarekisterin. Rekisterinpitoon liittyvät vastuut säilyisivät kuitenkin rekisterinpitäjällä. Toimeksiantosopimusten avulla alueen esimerkiksi kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterinpitäjät voisivat keskittää omien viitetietokantojensa teknisen ylläpidon samalla taholle. Tällöinkin viitetiedot olisi pidettävä erillään toisistaan ja kunkin rekisterin viitetiedot olisivat edelleen osa sitä loogista rekisteriä, johon ne viittaavat. Tietojenkäsittelytehtäviä suorittava olisi ilmoitusvelvollinen tietosuojavaltuutetulle henkilötietolain 36 §:n 3 momentin mukaisesti. Viitetietokannan teknisen ylläpitäjän olisi henkilötietolain 32 §:n 2 momentin mukaisesti ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset sitoumukset ja muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta henkilöietolain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Pykälän 2 momentin mukaan viitetietojen käyttötarkoituksesta, tietojen luovuttamisen edellytyksistä ja muusta käsittelystä tulisi informoida rekisteröityä. Asiakkaalle tulisi kertoa viitetietojen käsittelyssä noudatettavista periaatteista. Viitetietojen luomiseen ei edellytettäisi asiakkaan suostumusta, joten asiakkaan informointi olisi myös tästä syystä tärkeää.

22 §. Viitetietokantaan talletettavat tiedot. Ehdotetusta pykälästä ilmenevät viitetietokantaan talletettavat tiedot. Näitä tietoja olisivat asiakkaan nimi, henkilötunnus, palveluketjutunnukset, tiedon sijaintipaikka, yleisluontoinen kuvaus viitetiedon osoittamasta tiedosta, viitetiedon tallettamisaika sekä viitetietokannan toiminnan edellyttämät tekniset tiedot. Kuvaus viitetiedon osoittamasta tiedosta ilmaistaisiin yleisellä tasolla esimerkiksi erityispalvelu - tai erikoisalakohtaisesti. Viitetieto voisi olla esimerkiksi seuraavan tyyppinen: asiakkaan Matti Meikäläinen henkilötunnus 300240―123A; röntgenkuva, jota koskeva tieto on talletettu 24.10.2001 ja joka kuuluu palveluketjuun X, on sairaalan Y potilastietojärjestelmän röntgenkuvia sisältävässä osarekisterissä. Viitetiedot talletettaisiin viitetietokantaan myös asiakkaan palveluketjusuunnitelmista ja muista vastaavista hoito- ja palvelusuunnitelmista. Myös omaneuvojasopimuksesta talletettaisiin viitetieto.

Viitetietokantaan talletettaisiin myös eräitä viitetietokannan käyttöön liittyviä tietoja. Pykälän 2 momentin mukaan viitetietokantaan talletettaisiin lisäksi asiakkaan antamat suostumukset viitetietojen luovuttamiseen sekä viitetietojen käyttö- ja luovutustiedot (lokitiedot).

23 §. Viitetietojen salassapito ja luovuttaminen. Pykälässä viitataan viitetietojen salassapidon osalta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin sekä muuhun lainsäädäntöön. Viitetietokantaan talletetut viitetiedot voisivat ilmaista asiakkaasta tiedon siitä, että hän on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaana sekä tietoja terveydentilaa koskevien tutkimusten suorittamista tai sosiaalihuoltoon liittyvien palveluiden käyttämisestä. Sosiaalihuollon asiakkuuteen liittyvät tiedot sekä terveydentilaan ja terveydenhuollon palveluihin liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla. Salassapitovelvollisuus koskee viranomaisten palveluksessa olevia sekä niitä, jotka toimiva viranomaisessa esimerkiksi vapaaehtoistyössä tai viranomaisen toimeksianosta. Myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa samoin kuin potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa on säännökset salassapitovelvollisuudesta, ja ne tulevat tilanteesta riippuen osaltaan sovellettaviksi.

Pykälän 1 momentissa viitattaisiin salassapitovelvollisuuden osalta mainittuun viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin sekä muussa laissa säädettyyn salassapitovelvollisuuteen. Viitetietoja voitaisiin luovuttaa vain tässä laissa säädetyin perustein. Siten yleiset säännökset salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta taikka muualla sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädännössä olevat säännökset eivät tulisi sovellettavaksi viitetietojen osalta. Koska viitetiedot luodaan asiakas- ja potilasasiakirjoista viitetietokantaan ilman asiakkaan suostumusta on tarpeen, että viitetietojen salassapidosta ja luovuttamisesta säädettäisiin erikseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viitetietojen luovuttamisesta. Momentin 1 kohdan mukaan tietoja voitaisiin, kuten yleensäkin, luovuttaa asiakkaan eli rekisteröidyn suostumuksella. Suostumukselle asetettaisiin kuitenkin erityiset vaatimukset. Se tulisi olla lain 3 §:n 9 kohdassa määritellyn mukainen. Momentin 2 kohdan mukaan tietoja voitaisiin luovuttaa tieteellisiin ja tutkimustarkoituksiin. Tältä osin viitattaisiin siihen, mitä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa. Lain 28 §:ssä on säännökset viranomaisen luvasta salassa pidettävän asiakirjan saamiseen. Lupa voidaan saada yksittäistapauksessa esimerkiksi tieteellistä tutkimusta ja tilastointia varten. Lupaa haettaessa noudatettava menettely määräytyisi näiden yleisten säännösten mukaan.

Koska kysymyksessä on kokeiluhanke olisi tietojen käyttö edellä mainittuja tarkoituksia varten erityisen perusteltua. Henkilötietojen käsittelystä tutkimustarkoituksia varten säädetään henkilötietolain 14 §:ssä ja tilastointia varten 15 §:ssä. Viranomaisen luvasta salassa pidettävän asiakirjan saamiseen muun muassa tieteellistä tutkimusta ja tilastointia varten säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 28 §:ssä.

Momentin 3 kohdassa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta eräissä tilanteissa, joissa asiakas ei itse kykene päättämään suostumuksensa antamisesta, mutta tietojen saaminen on tärkeää.

Tällä hetkellä terveydenhuollon tietojen luovuttaminen ilman asiakkaan suostumusta kiireellisissä hoitotilanteissa perustuu rikoslain 3 luvun 10 §:n pakkotilasäännökseen. Kyseisen säännöksen soveltaminen kiireellisiin hoitotilanteisiin ei kuitenkaan ole aina aivan ongelmatonta.

On tarkoituksenmukaista, että tarpeellisia viitetietoja voitaisiin luovuttaa, jos asiakkaan kiireellinen tutkimus tai hoito sitä välttämättä edellyttää ilman asiakkaalta saatavaa suostumusta nimenomaiseen säännökseen perustuen.

Viitetietojen luovutusperusteet vastaisivat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 3 momentin 3 kohtaa. Muiden asiakastietojen kuin viitetietojen osalta tietojen luovuttamisen edellytyksiä arvioitaisiin voimassaolevan lainsäädännön mukaan. Kokeilussa myös muiden asiakastietojen luovuttaminen perustuisi käytännössä asiakkaan suostumukseen. Viitetietojen luovuttamiseksi annettavaan suostumukseen voitaisiin käytännössä myös yhdistää suostumus viitetiedon kuvaaman tiedon luovuttamiseksi. Säännöksen edellyttämien suostumusasiakirjojen hallinnointia helpottaisi mahdollisuus antaa kirjallinen suostumus sähköisessä muodossa.

Tämän pykälän soveltamisen yhteydessä on syytä ottaa huomioon lakiehdotuksen 25 §:n säännökset asiakkaan puhevallan käyttämisestä eräissä tilanteissa. Tällöin tietojen luovuttamisen peruste olisi kirjattava viitetietokantaan ja asiakasta olisi aina informoitava heti kun se on mahdollista. Edellä mainituissa kiireellisissä tilanteissa saattaa olla hoidon ja huollon järjestämisen kannalta hyötyä myös asiakkaan omalle sosiaaliturvakortilleen tallennuttamista allergia, veriryhmä ja muista vastaavista tiedoista.

24 §. Viitetietokannan käyttö- ja luovutustietojen tarkastusoikeus . Pykälässä säädettäisiin viitetietokannan käyttö- ja luovutustietojen tarkastusoikeudesta. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteröidyllä olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus, sen lisäksi mitä henkilötietolaissa säädetään rekisteröidyn tarkastusoikeudesta, saada tietää kuka on käyttänyt tai kenelle on luovutettu häntä koskevia viitetietoja. Rekisteröidyllä olisi oikeus saada tietoonsa käytön tai luovutuksen peruste. Tämä säännös loisi rekisteröidylle uuden mahdollisuuden itseään koskevien viitetietokannan tietojen käytön ja luovutuksen jälkikäteiseen valvontaan. Säännöksen tarkoituksena olisi vahvistaa asiakkaan luottamusta viitetietokannan tietojen käytön ja luovuttamisen luottamuksellisuuteen ja näin myös tukea sosiaali- ja terveydenhuollon asiakassuhteen luottamuksellisuutta tietotekniikkaa hyödynnettäessä.

Säännös ei vähentäisi rekisterinpitäjälle asetettuja vastuita esimerkiksi käyttöoikeuksien määrittelyn ja valvonnan suhteen. Rekisterinpitäjä saisi periä tietojen antamisesta korvauksen vain henkilötietolain 26 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin. Kyseisen säännöksen mukaan rekisterinpitäjä saa periä tietojen antamisesta korvauksen vain, jos siitä, kun asianomainen edellisen kerran sai tarkastettavakseen rekisterin tiedot, on kulunut vähemmän kuin yksi vuosi. Perittävän korvauksen tulee olla kohtuullinen eikä se saa ylittää tiedon antamisesta aiheutuvia välittömiä kustannuksia.

Ehdotetun 2 momentin mukaan tarkastusoikeuden toteuttamisesta olisi soveltuvin osin voimassa, mitä henkilötietolaissa säädetään rekisteröidyn tarkastusoikeudesta. Tarkastusoikeuden toteuttamisesta säädetään henkilötietolain 28 §:ssä. Rekisteröity voi viime kädessä saattaa tarkastusoikeuden epäämisen tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

6luku. Erinäiset säännökset

25 §. Asiakkaan puhevallan käyttäminen eräissä tilanteissa. Asiakkaan puhevallan käyttämisestä silloin, kun hän ei itse sitä kykene käyttämään, aiheutuu ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiseen liittyvissä erilaisissa käytännön tilanteissa. Tämä kykenemättömyys voi johtua esimerkiksi vaikeasta dementiasta. Tämän vuoksi on tarpeen myös kokeilulakiin sisällyttää oma säännös siitä, kuka saa käyttää asiakkaan puhevaltaa tietojen luovuttamista koskevan suostumuksen antamisessa, palveluketjusuunnitelman laatimisessa ja muuttamisessa sekä omaneuvojasopimukseen liittyvissä kysymyksissä.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tietoja saisi antaa asiakkaan laillisen edustajan, omaisen tai muun läheisen kirjallisella suostumuksella, jos asiakkaalla ei ole edellytyksiä arvioida suostumuksen merkitystä. Pykälän 2 momentin mukaan palveluketjusuunnitelma olisi laadittava yhteisymmärryksessä asiakkaan laillisen edustajan, omaisen tai muun läheisen kanssa, jos asiakas ei itse kykene osallistumaan palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen. Pykälän 3 momentin mukaan laillinen edustaja, omainen tai muu läheinen voisi käyttää asiakkaan puhevaltaa omaneuvojasopimukseen liittyvissä asioissa, jos asiakas ei itse kykene osallistumaan omaneuvojasopimuksen solmimiseen.

Pykälän 4 momentin mukaan 1, 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa asiakkaan puhevaltaa käyttävällä laillisella edustajalla, omaisella tai muulla läheisellä olisi oikeus saada suostumuksen antamista, palveluketjusuunnitelman laatimista tai muuttamista taikka omaneuvojasopimukseen liittyvää puhevallan käyttämistä varten välttämättömät asiakasta koskevat tiedot.

Laillinen edustaja voi olla esimerkiksi holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) tarkoitettu edunvalvoja tai alaikäisen huoltaja. Asiakkaan omaisella tarkoitettaisiin lähinnä aviopuolisoa, lapsia, vanhempia ja sisaruksia. Muu läheinen voisi olla muun muassa asiakkaan avopuoliso tai muu asiakkaan kanssa pysyvästi asuva henkilö taikka muutoin läheinen ystävä.

Pääsääntönä on tietenkin se, että asiakas käyttää itse puhevaltaansa. Vaikka asiakas ei itse olisikaan kykenevä puhevaltansa käyttämiseen, on hänen mielipiteensä kyseessä olevaan asiaan silti pyrittävä selvittämään.

26 §. Tekninen käyttöyhteys. Pykälässä säädettäisiin teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvan tietojen luovuttamisen edellytyksistä. Ehdotetun säännöksen mukaan viitetietokannan ja toiminnallisen yksikön asiakasrekisterin tietoja voitaisiin luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla, jos tietojen luovuttamiselle asetetut edellytykset muuten täyttyvät ja jos tietojen luovutuksen saaja esittää selvityksen siitä, että tietojen käytöstä ja suojaamisesta voidaan huolehtia henkilötietolain edellyttämällä tavalla.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentin mukaan viranomainen voi avata toiselle viranomaiselle teknisen käyttöyhteyden henkilörekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka toisen viranomaisen on laissa erikseen säädetyn velvollisuuden mukaan otettava päätöksenteossa huomioon. Jos henkilötiedot on säädetty salassa pidettäväksi, käyttöyhteyden avulla saa hakea tietoja vain henkilöistä, jotka ovat antaneet siihen suostumuksensa, jollei salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta erikseen nimenomaan säädetä toisin.

27 §. Omaneuvojapalveluiden ja sosiaaliturvakortin maksullisuus. Pykälässä säädetään omaneuvojapalvelujen ja sosiaaliturvakortin maksullisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan lain 2 luvussa tarkoitetut omaneuvojapalvelut olisivat asiakkaalle maksuttomia.

Pykälän 2 momentin mukaan sosiaaliturvakortti olisi maksullinen. Kansaneläkelaitos määräisi valtion maksuperustelain (150/1992) 10 §:n mukaisesti sosiaaliturvakortin maksusta. Sosiaaliturvakortti olisi kuitenkin sitä ensi kertaa haettaessa maksuton 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuille asukkaille.

Koska kyseessä on kokeilu olisi tärkeää, että omaneuvojapalveluille saadaan alkuvaiheessa riittävä määrä käyttäjiä. Tätä voitaisiin edesauttaa tämän kokonaan uudentyyppisen palvelun maksuttomuuden avulla. Samoilla perusteilla myös sosiaaliturvakortti olisi ensi kertaa haettaessa kokeilualueen asukkaille maksuton.

Maksuperusteita määrätessään Kansaneläkelaitoksen tulisi ottaa huomioon myös ne tilanteet, joissa sosiaaliturvakortin uusiminen johtuu asiakkaasta riippumattomasta syystä kuten esimerkiksi siitä, että määräajaksi myönnetty lääkkeiden erityiskorvausoikeus päättyy. Näissä tilanteissa olisi asiakkaan kannalta kohtuutonta vaatia häntä uusimaan kortti omalla kustannuksellaan.

28 §. Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälässä säädetään lain 23 §:ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta. Pykälä sisältäisi viittaussäännöksen rikoslain (391/1889) 38 luvun ja 40 luvun säännöksiin, joissa säädetään salassapitorikoksesta, salassapitorikkomuksesta sekä virkasalaisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta.

29 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädetään muutoksenhausta lain 4 luvussa tarkoitettuun Kansaneläkelaitoksen päätökseen. Kansaneläkelaitoksen päätös voisi koskea 12 §:ssä tarkoitettua sosiaaliturvakortin myöntämistä tai 16 §:ssä tarkoitettua sosiaaliturvakortin peruuttamista. Sosiaaliturvakortin myöntämistä ja peruuttamista koskevassa päätöksessä voi olla kysymys myös siitä, onko henkilö Suomen sosiaaliturvan piirissä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaisesti. Näin ollen valitustie olisi sama kuin mainitussa laissa. Pykälän 1 momentin mukaan tämän lain 3 luvussa tarkoitettuun Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saisi hakea muutosta tarkastuslautakunnalta ja tarkastuslautakunnan päätökseen tyytymätön vakuutusoikeudesta.

Pykälän 2 momentin mukaan valituskirjelmä olisi toimitettava Kansaneläkelaitokselle 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon.

Pykälän 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen päätöstä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

7luku. Voimaantulosäännökset

30 §. Voimaantulo . Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta. Tarkoitus on, että laki tulisi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain voimassaoloajasta. Laki olisi määräaikainen kokeilulaki. Laki olisi voimassa 31 päivään joulukuuta 2003 saakka. Sosiaali- ja terveys-ministeriö voisi viimeistään 30 päivänä mar- raskuuta 2000 saapuneiden hakemusten perusteella päättää 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kokeilun laajentamisesta.

Pykälän 3 momentin mukaan lain voimassaolon päättymisen jälkeen omaneuvojasopimukset, palveluketjusuunnitelmat ja suostumukset talletettaisiin asianomaisen rekisterinpitäjän asiakasrekisteriin. Omaneuvojasopimukset ehdotetaan säilytettäväksi 10 vuoden ajan omaneuvojasopimuksen päättymisestä lukien ja suostumukset ja palveluketjusuunnitelmat yhtä kauan kuin muut vastaavat asiakasrekisteriin tallennetut tiedot. Viitetiedot hävitettäisiin 10 vuoden kuluttua tämän lain voimassaolon päättymisen jälkeen.

Jos sosiaaliturvakorttiin merkitty voimassaoloaika päättyisi tämän lain voimassaolon päättymisen jälkeen, voitaisiin 4 momentin mukaan sosiaaliturvakorttia käyttää siihen merkittynä aikana sairausvakuutusasetuksen 13 §:ssä tarkoitettuna sairausvakuutuskorttina. Tämän lain voimassaolon päättymisen jälkeen sosiaaliturvakorttirekisterissä olevat tiedot liitettäisiin Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuskorteista pitämään rekisteriin.

Pykälän 5 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Tässä laissa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan saumattoman palveluketjun järjestämisen alueellisesta kokeilusta sekä siihen liittyvistä omaneuvojapalveluista, palveluketjusuunnitelmasta, sähköisestä asiakaskortista ja viitetietokannasta.

Tämän lain tavoitteena on saada kokemuksia saumattoman palveluketjun järjestämisestä sekä siitä, miten tietoteknologian hyödyntämistä voidaan parantaa vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan asiakkaiden tarpeita sekä miten tietoteknologiaan käytettäviä varoja voidaan tässä toiminnassa kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tätä lakia sovelletaan kunnan, kuntayhtymän, muun viranomaisen, yhteisön, palvelujen tuottajan, itsenäisen ammatinharjoittajan ja Kansaneläkelaitoksen järjestäessä tai toteuttaessa sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai muuta sosiaaliturvaa Kankaanpään, Lapin, Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun, Porin ja Siikaisten kunnan asukkaille. Edellä tarkoitettu viranomainen, yhteisö ja ammatinharjoittaja päättää tarkemmin, missä laajuudessa se toteuttaa ja osallistuu tässä laissa tarkoitettuun kokeiluun. Tieto päätöksestä ja sen sisällöstä on saatettava sosiaali- ja terveysministeriön tietoon.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään voi muukin kunta tai kuntayhtymä taikka ne yhdessä hakea kokeilun piiriin pääsemistä sosiaali- ja terveysministeriölle osoitettavalla hakemuksella. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää lain soveltamisesta hakijakunnassa tai kuntayhtymässä taikka molemmissa, jos hakemuksen perusteella arvioidaan kokeilun vaatimien teknisten, taloudellisten, hallinnollisten ja muiden edellytysten olevan olemassa.

Sen lisäksi mitä tässä laissa säädetään, noudatetaan, mitä muutoin säädetään sosiaali- ja terveydenhuollosta ja muusta sosiaaliturvasta.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Kokeilussa mukana oleva kunta tai kuntayhtymä voi järjestää omaneuvojapalveluita sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kunnan ja kuntayhtymän on tiedotettava tällaisten palvelujen sisällöstä ja järjestämisestä sekä huolehdittava siitä, että asiakkailla on mahdollisuus saada riittävät tiedot omaneuvojapalveluiden käyttöönotosta.

Omaneuvojana voi toimia kunnan tai kuntayhtymän taikka kunnan tai kuntayhtymän kanssa ostopalvelusopimuksen tehneen sosiaali- tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan palveluksessa oleva sosiaali- tai terveydenhuollon tehtäviä suorittava työntekijä tai viranhaltija, jolla on riittäväksi katsottava kokemus ja koulutus. Omaneuvojana voi myös toimia kunnan tai kuntayhtymän kanssa ostopalvelusopimuksen tehnyt itsenäinen ammatinharjoittaja, jolla on riittäväksi katsottava kokemus ja koulutus.

Omaneuvojan tehtävänä on:

Omaneuvojalla on salasspitovelvollisuuden estämättä oikeus saada tehtävänsä suorittamiseksi tarpeellisia asiakasta koskevia tietoja tämän antamalla kirjallisella 3 §:n 9 kohdassa tarkoitetulla suostumuksella.

Asiakas päättää omaneuvojan palveluiden käytöstä ja valitsee omaneuvojansa 5 §:ssä asetetut edellytykset täyttävistä hänen sosiaali- tai terveydenhuoltonsa toteuttamiseen osallistuvista henkilöistä, joiden tehtäviin kuuluu omaneuvojana toimiminen. Ennen omaneuvojan valitsemista asiakasta on informoitava omaneuvojan valitsemisesta, tehtävistä ja tiedonsaannista, sopimuksen kestosta sekä mahdollisuudesta luopua omaneuvojapalveluista.

Kun asiakas on valinnut omaneuvojan, laaditaan omaneuvojapalvelujen tarkemmasta toteuttamisesta kirjallinen sopimus, jonka asiakas ja omaneuvoja allekirjoittavat.

Jos asiakkaalle on laadittu tai laaditaan muun lain tai noudatetun käytännön perusteella palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma tai tämän lain mukainen palveluketjusuunnitelma, voidaan tieto omaneuvojasopimuksen olemassaolosta liittää kyseisen suunnitelman yhteyteen.

Asiakas voi milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa luopuvansa omaneuvojapalveluiden käyttämisestä, jolloin sopimuksen voimassaolo päättyy. Erityisestä syystä asiakkaan kanssa neuvoteltuaan omaneuvojapalveluita järjestävä kunta tai kuntayhtymä voi todeta omaneuvojasopimuksen päättyneeksi. Tieto omaneuvojasopimuksen päättymisestä merkitään välittömästi asiaa koskeviin asiakirjoihin sekä viitetietokantaan.

Kokeiluun osallistuva työterveyshuoltolain (743/1978) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu työnantaja voi järjestää omaneuvojapalveluita osana työnantajan itse järjestämää työterveyshuoltoa noudattamalla soveltuvin osin, mitä 4―8 §:ssä säädetään omaneuvojasta.

Yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa laaditaan hänen palvelujensa ja etuuksiensa saumattoman toteutumisen varmistamiseksi palveluketjusuunnitelma, jos kokeilun piirin kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijä tai viranhaltija arvioi hänen palvelutarpeensa sekä tosiasiallisen hoidon ja huollon toteuttamisen sitä edellyttävän. Suunnitelmaa on tarvittaessa muutettava yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa.

Palveluketjusuunnitelman laatimiseen ja muuttamiseen osallistuvat myös muut asiakkaan etuuksien ja palveluiden toteuttamisesta vastuussa olevat sosiaali- tai terveydenhuollon sekä muun sosiaaliturvan työntekijät ja viranhaltijat siten kuin asiakkaan kanssa sovitaan. Jos asiakas on tehnyt omaneuvojasopimuksen, osallistuu myös omaneuvoja palveluketjusuunnitelman laadintaan ja muuttamiseen.

Jos asiakkaalle on laadittu palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma muun lain tai noudatetun käytännön perusteella, voidaan palveluketjusuunnitelmaa laadittaessa ottaa huomioon kyseinen suunnitelma saumattoman palveluketjun toteuttamisen edellyttämällä tavalla.

Palveluketjusuunnitelmaa ja siihen tehtyjä muutoksia koskevat tiedot talletetaan niiden sosiaali- tai terveydenhuollon rekisterinpitäjien asiakasrekistereihin, joiden edustaja on osallistunut suunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen.

Palveluketjusuunnitelman laatimisessa ja muuttamisessa tarvittava tietojenvaihto edellyttää asiakkaan antamaa kirjallista 3 §:n 9 kohdassa tarkoitettua suostumusta.

Kansaneläkelaitos myöntää hakemuksesta sosiaaliturvakortin 16-vuotta täyttäneelle henkilölle, joka asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) perusteella voidaan katsoa Suomessa asuvaksi.

Kansaneläkelaitos hankkii sosiaaliturvakortin tekniseen osaan varmenteen. Varmentajan ja varmenteen tulee täyttää sähköisestä asioinnista hallinnossa annetun lain (1318/1999) 4―7 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Sosiaaliturvakorttia koskeva hakemus on jätettävä henkilökohtaisesti Kansaneläkelaitokselle. Sosiaaliturvakortti on myös noudettava henkilökohtaisesti. Kansaneläkelaitoksen tulee todeta luotettavasti hakijan henkilöllisyys sekä hakemusta jätettäessä että sosiaaliturvakorttia noudettaessa.

Kansaneläkelaitoksen on selvitettävä hakijalle kortin käyttömahdollisuudet ja mahdollisen peruuttamisen vaikutukset.

Kun Kansaneläkelaitos luovuttaa myöntämänsä uuden sosiaaliturvakortin, aikaisempi sosiaaliturvakortin antamispäätös raukeaa ja sosiaaliturvakortin voimassaolo päättyy. Hakijan on tällöin luovutettava Kansaneläkelaitokselle aikaisempi sosiaaliturvakortti, jos se on hänen hallussaan.

Sosiaaliturvakortilla henkilö voidaan todentaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan tosiasialliseen toteuttamiseen liittyvissä sähköisissä sovelluksissa. Sosiaaliturvakortilla henkilö voidaan todentaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan varmennetussa sähköisessä asioinnissa. Henkilö voi sosiaaliturvakortin avulla tarvittaessa sähköisesti allekirjoittaa ja salata lähettämänsä asiakirjat ja viestit. Sosiaaliturvakorttia voidaan käyttää lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan palveluksessa olevan henkilön tehtävien hoitamisen edellyttämään todentamiseen.

Sosiaaliturvakorttiin merkitään henkilön sukunimi ja etunimet, henkilötunnus, tieto siitä, onko henkilöllä oikeus sairausvakuutuslain (364/1963) 9 §:ssä tarkoitettuihin erityiskorvattaviin lääkkeisiin tai merkittävien ja kalliiden lääkkeiden peruskorvaukseen, sekä kuuluuko hän työpaikkakassaan samoin kuin sosiaaliturvakortin voimassaoloaika ja sairausvakuutuksen voimassaoloaika määräaikaisesti vakuutetulle. Sosiaaliturvakortissa tulee olla myös henkilön nimikirjoitus ja valokuva. Henkilön suostumuksella voidaan korttiin merkitä muitakin Kansaneläkelaitoksen hyväksymiä tietoja.

Sosiaaliturvakortin teknisessä osassa tulee olla sähköisestä asioinnista hallinnossa annetun lain 5 §:ssä tarkoitetut varmenteen sisältämät tiedot, sosiaaliturvakortin käytön edellyttämät kortinhaltijan tunnistautumistiedot, tieto kortinhaltijan käyttämästä kielestä sekä välttämättömät tekniset tiedot. Sosiaaliturvakorttiin merkitään myös tieto varmenteen myöntäjästä. Sosiaaliturvakorttiin voidaan kortinhaltijan pyynnöstä tallettaa lisäksi sosiaali- tai terveydenhuoltoon taikka muuhun sosiaaliturvaan liittyviä tietoja ja teknisiä sovelluksia.

Sosiaaliturvakortti peruutetaan, jos henkilö, jolle kortti on annettu, sitä pyytää.

Sosiaaliturvakortti voidaan peruuttaa, jos

Päätöksen sosiaaliturvakortin peruuttamisesta tekee Kansaneläkelaitos. Kansaneläkelaitoksen on selvitettävä kortinhaltijalle peruuttamisen vaikutukset. Peruuttamispäätöksen tehtyään Kansaneläkelaitos ilmoittaa siitä varmentajalle varmenteen peruuttamista varten ja jos mahdollista, ottaa pois peruutetun sosiaaliturvakortin. Kansaneläkelaitoksen on hävitettävä hallussaan olevat peruutetut sosiaaliturvakortit.

Tässä laissa tai muussa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muun sosiaaliturvan lainsäädännössä edellytettyyn kirjalliseen, allekirjoitettuun asiakirjaan rinnastetaan sosiaaliturvakortin avulla sähköisesti allekirjoitettu asiakirja.

Kansaneläkelaitos pitää rekisteriä sosiaaliturvakorteista.

Rekisteriin merkitään 15 §:ssä tarkoitetut tiedot sosiaaliturvakortin hakijasta, tieto myönnetystä varmenteesta sekä tieto kortin myöntämisen ja luovuttamisen ajankohdasta. Rekisteriin merkitään kortin voimassaoloaika sekä 16 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tiedot sosiaaliturvakortin peruuttamisesta ja poistamisesta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) tai muussa laissa säädetyn salasspitovelvollisuuden estämättä rekisteristä voidaan luovuttaa tieto siitä, kenellä on voimassaoleva sosiaaliturvakortti, jos tieto on luovutuksensaajan tehtävien hoitamiseksi välttämätön.

Sosiaaliturvakortti on voimassa kolme vuotta.

Viitetietokannan käyttötarkoituksena on asiakkaan saumattoman palveluketjun edistäminen nopeuttamalla asiakastietojen hakua ja luovuttamista sekä helpottamalla asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamista sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä muuta sosiaaliturvaa järjestettäessä ja toteutettaessa.

Viitetiedot luo ja tallettaa viitetietokantaan sekä luovuttaa ja muuten käsittelee kukin kokeilun piirin kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon rekisterinpitäjä omalta osaltaan. Näitä tehtäviä voidaan suorittaa myös kokeilun piiriin kuuluvan sosiaali- tai terveydenhuollon rekisterinpitäjän lukuun kirjallisen toimeksiantosopimuksen perusteella.

Viitetietokantaan talletettavista tiedoista ja niiden käyttötarkoituksesta sekä tietojen luovuttamisen edellytyksistä ja muusta käsittelystä tulee informoida asiakasta.

Viitetietona talletetaan viitetietokantaan asiakkaan nimi, henkilötunnus, palveluketjutunnukset, tiedon sijaintipaikka, yleisluontoinen kuvaus viitetiedon osoittamasta tiedosta, viitetiedon tallettamisaika sekä viitetietokannan toiminnan edellyttämät tekniset tiedot.

Viitetietokantaan talletetaan myös asiakkaan suostumukset viitetietojen luovuttamiseen sekä viitetietojen käyttö- ja luovutustiedot (lokitiedot).

Viitetietokantaan talletetut viitetiedot ovat salassa pidettäviä siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja muussa laissa säädetään. Viitetietoja voidaan luovuttaa vain tässä laissa säädetyillä perusteilla.

Viitetietoja voidaan salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa:

Tieto viitetietojen luovuttamisesta 2 momentin 3 kohdan perusteella tulee kirjata viitetietokantaan samoin kuin tietojen luovuttamisen peruste. Asiakasta tulee informoida luovutuksesta heti kun se on mahdollista.

Sen lisäksi mitä henkilötietolaissa (523/1999) säädetään rekisteröidyn tarkastusoikeudesta, asiakkaalla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tietää, kuka on käyttänyt tai kenelle on luovutettu häntä koskevia viitetietoja sekä mikä on ollut käytön tai luovutuksen peruste. Rekisterinpitäjä saa periä tietojen antamisesta korvauksen vain henkilötietolain 26 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin.

Edellä 1 momentissa säädetyn käyttö- ja luovutustietojen tarkastusoikeuden toteuttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä henkilötietolaissa säädetään rekistöröidyn tarkastusoikeudesta.

Jos asiakkaalla ei ole edellytyksiä arvioida suostumuksensa merkitystä saa hänen saumattoman hoito- ja palveluketjunsa toteuttamiseksi tarpeellisia tietoja antaa hänen laillinen edustajansa, omaisensa tai läheisensä kirjallisen suostumuksensa perusteella ellei tietojen antaminen ole selvästi vastoin asiakkaan tahtoa tai etua.

Jos asiakas ei itse kykene osallistumaan palveluketjusuunnitelman laatimiseen tai muuttamiseen, suunnitelma on laadittava tai muutettava, jos mahdollista, yhteisymmärryksessä asiakkaan laillisen edustajan, hänen omaisensa tai muun läheisensä kanssa.

Jos asiakas ei itse kykene osallistumaan omaneuvojasopimuksen solmimiseen, asiakkaan puhevaltaa omaneuvojasopimukseen liittyvissä asioissa voi käyttää hänen laillinen edustajansa, omaisensa tai muu läheisensä.

Edellä 1, 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa asiakkaan puhevaltaa käyttävällä on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä saada suostumuksen antamista, palveluketjusuunnitelman laatimista tai muuttamista taikka omaneuvojasopimukseen liittyvää puhevallan käyttämistä varten välttämättömät asiakasta koskevat tiedot.

Viitetietokannan ja toiminnallisen yksikön asiakasrekisterin tietoja voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla, jos tietojen luovuttamiselle laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jos tietojen luovutuksensaaja esittää selvityksen siitä, että tietojen käytöstä ja suojaamisesta voidaan huolehtia henkilötietolaissa edellytetyllä tavalla.

Tämän lain 2 luvussa tarkoitetut omaneuvojapalvelut ovat asiakkaalle maksuttomia.

Sosiaaliturvakortti on maksullinen. Kansaneläkelaitos määrää valtion maksuperustelain (150/1992) 10 §:n mukaisesti sosiaaliturvakortista perittävistä maksuista. Sosiaaliturvakortti on kuitenkin sitä ensi kertaa haettaessa maksuton 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuille kunnan asukkaille.

Rangaistus 23 §:ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 § mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämän lain 4 luvussa tarkoitettuun Kansaneläkelaitoksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta tarkastuslautakunnalta ja tarkastuslautakunnan päätökseen tyytymätön vakuutusoikeudelta.

Valituskirjelmä on toimitettava Kansaneläkelaitokselle 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon.

Kansaneläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämä laki on voimassa 31 päivään joulukuuta 2003 saakka. Sosiaali- ja terveysministeriö voi viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2000 saapuneen hakemuksen perusteella päättää 2 §:n 2 momentissa säädetystä kokeilun laajentamisesta.

Tämän lain voimassaolon päättymisen jälkeen tiedot omaneuvojasopimuksista, palveluketjusuunnitelmista ja suostumuksista talletetaan asianomaisen rekisterinpitäjän asiakasrekisteriin. Omaneuvojasopimukset säilytetään 10 vuotta ja palveluketjusuunnitelmat ja suostumukset yhtä kauan kuin muut vastaavat asiakasrekisteriin talletetut tiedot. Viitetiedot hävitetään 10 vuoden kuluttua tämän lain voimassaolon päättymisestä.

Jos sosiaaliturvakortin voimassaoloaika päättyy tämän lain voimassaolon päättymisen jälkeen, voidaan sosiaaliturvakorttia käyttää sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 13 §:ssä tarkoitettuna sairausvakuutuskorttina korttiin merkityn ajan. Tämän lain voimassaolon päättymisen jälkeen sosiaaliturvakorttirekisterissä olevat tiedot liitetään Kansaneläkelaitoksen mainituista sairausvakuutuskorteista pitämään rekisteriin.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.