HE 129/2000

1.1.Suomalaisten alusten kilpailukyky

Useimmat Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön merenkulkuelinkeinonsa kilpailukykyä lisääviä toimenpiteitä viime vuosien aikana. Nämä toimenpiteet ovat yleensä noudattaneet Euroopan yhteisöjen komission vuonna 1997 vahvistamia meriliikenteelle myönnettävää valtiontukea koskevia suuntaviivoja. Hallituksen näkemyksen mukaan myös Suomessa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin Suomen kauppalaivaston kilpailuedellytysten saattamiseksi lähemmäksi EU-maiden tasoa.

Komission hyväksymistä ja tärkeimmissä kilpailijamaissa, muun muassa Saksassa, Alankomaissa, Norjassa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa toteutetuista sekä Tanskassa selvitysvaiheessa olevista ratkaisuista ehkä merkittävin on varustamoyhtiöiden verotuksen korvaaminen erillisellä alusten kokoon perustuvalla tonnistoverolla tai -maksulla, joka käytännössä vastaa lähes nollaverotusta. Sen lisäksi on myös alennettu miehityskustannuksia palauttamalla merenkulkijoiden veroja ja sosiaalimaksuja varustamoille määrällä, joka useimmissa tapauksissa vastaa likimain nettopalkkaa. Myös Ruotsissa on aivan viime aikoina lisätty merenkulkijoille maksettavaa tukea. Tämän ohella kaikissa tärkeimmissä kilpailijamaissa alusten miehityskustannuksia on voitu olennaisesti alentaa siten, että aluksella käytetään kansallisten miehistöjen ohella myös halvempaa Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevaa miehistöä.

Norjassa, Tanskassa ja Saksassa tällaisia ratkaisuja on toteutettu jo aikaisemmin 1980-luvun lopulla perustamalla erityiset kansainväliset alusrekisterit.

Hallitusohjelman mukaan hallitus laatii kansallisen merenkulun ja huoltovarmuuden turvaamiseksi kauppalaivaston kilpailuedellytyksiä parantavan ohjelman. Hallitus on samalla katsonut, että Suomen kauppamerenkulun kilpailuedellytysten turvaaminen edellyttää, että myös työmarkkinaosapuolet sopivat kustannussäästöistä. Lisäksi eduskunta on vastauksessaan hallituksen esitykseen merilain 1 luvun 1 §:n sekä alusrekisterilain 30 §:n muuttamisesta (EV 90/1999 vp) edellyttänyt, että hallitus valmistelee välittömästi ehdotuksen sellaisista tukitoimenpiteistä, jotka varmistavat huoltovarmuuden turvaamiseksi riittävän, hyväkuntoisen ja tarkoituksenmukaisen kauppa-aluskannan säilymisen Suomen lipun alla. Myös eduskunnan puolustusvaliokunta on katsonut liikenneministeriölle antamassaan lausunnossa, että suomalaisten kauppa-alusten kustannustaso tulee saattaa eurooppalaisittain kilpailukykyiseksi palauttamalla sosiaaliturvamaksut tukena varustamolle ja siirtymällä niin sanottuun tonnistoveroon. Jollei lisätukitoimenpiteisiin ryhdytä, suomalaisen kauppalaivaston kilpailukyky heikkenee valiokunnan mielestä edelleen olennaisesti. Suomen uskottavan puolustuksen ja siihen liittyvän kriisi- ja huoltovarmuuden turvaamiseksi on pikaisesti ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka varmistavat jäävahvisteisen kauppalaivaston säilymisen suomalaisessa omistuksessa, valiokunta toteaa lausunnossaan.

Suomessa nykyisin maksettava varustamoelinkeinon tuki perustuu ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/1991) nojalla myönnettävään tukeen. Lain mukaan suomalaisten ulkomaanliikenteessä olevien lastialusten toimintaa on tuettu siten, että varustamotyönantajana olevalle suomalaiselle aluksen omistajalle on jälkikäteen valtion varoista maksettu summa, joka vastaa merimiesten palkoista pidätettyjä veroennakoita sekä työnantajan maksamaa sosiaaliturvamaksua. Liikenneministeriön selvitysten mukaan tuen osuus on ollut alustyypistä riippuen noin 20―24 prosenttia näiden alusten miehityskustannuksista. Tämä tukimuoto on vastannut sille asetettuja tavoitteita, sillä Suomen lipun alla purjehtiva kauppalaivasto on kehittynyt myönteisesti aina viime vuosiin asti. Muutaman viime vuoden aikana kehitys on kuitenkin kääntynyt epäsuotuisaan suuntaan.

Kuluvan vuoden valtion talousarvion käsittelyyn liittyen ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain 4 §:ää muutettiin väliaikaisesti siten, että varustamoyritykselle myönnetään vuonna 2000 tukena nykyisen tuen lisäksi 40 prosenttia mainittuna vuonna aiheutuvasta työnantajan merimieseläkemaksua vastaavasta määrästä. Lain voimaantulosta säädetään asetuksella, koska tuen käyttöönotto edellyttää Euroopan yhteisöjen komission hyväksymistä. Komission hyväksyminen on saatu 14 päivänä elokuuta 2000. Voimaantuloasetus on tarkoitus antaa syyskuussa 2000.

Vuoden 1998 lokakuun jälkeen Suomesta on elokuun 2000 loppuun mennessä myyty pois 10 alusta ja ulkomaille on rekisteröity kuusi suomalaisten varustamoiden tilaamaa uutta alusta. Samanaikaisesti Suomen lipun alle on tullut viisi uutta alusta. Suomen alusrekisteriin merkityn kauppalaivaston vähennys on siis viisi alusta, ja kun huomioidaan ulkomaille rekisteröidyt kuusi uutta alusta, nettovähennys on 11 alusta. Kauppalaivaston pieneneminen merkitsee noin 200 merenkulkijan työpaikan menetystä. Eräillä edellä tarkoitetuilla ulkomaanlipun alla olevilla aluksilla käytetään osittain myös suomalaisia työntekijöitä.

Tällä hetkellä suomalaisille varustamoille on tilattuna kuusi uudisrakennusta. Ainoastaan yhden näistä on tällä hetkellä ilmoitettu tulevan Suomen lipun alle. Vertailun vuoksi todettakoon, että ruotsalaisten varustamoiden tilauskanta on noin 40 alusta ja tanskalaisten yli 60 alusta.

Liikenneministeriön syyskuun lopulla 1998 tekemä kustannusvertailu osoitti, että nykytilanteessa lastialukset, joille ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain nojalla myönnettävä tuki maksetaan, eivät ole kilpailukykyisiä miehityskustannusten osalta vertailun kohteena oleviin kilpailijamaiden aluksiin nähden. Tässä vertailussa tarkasteltiin neljää eri alustyyppiä. Kustannuserot olivat alustyypistä riippuen 0,5―3,1 miljoonaa markkaa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten alusten miehityskustannukset ovat vertailun mukaan noin 25―78 prosenttia korkeammat kuin kilpailijamaiden.

Suomalaisten matkustaja-alusten kilpailukykyä selvittänyt liikenneministeriön työryhmä on viime tammikuussa valmistuneessa muistiossaan (liikenneministeriön mietintöjä ja muistioita B 6/2000) arvioinut suomalaisen matkustaja-alustoiminnan kannattavuutta ja kilpailukykyä. Työryhmä totesi, että matkustaja-alustoiminnan kannattavuus on ollut 1990-luvulla kohtalainen. Tämän päivän kannattavuustilanteesta huolimatta muista kilpailijamaista tulevat uhat uhkaavat supistaa Suomen lipun alla harjoitettavaa matkustaja-alustoimintaa. Työryhmän selvitysten mukaan miehityskustannukset suomalaisella matkustaja-autolautalla ovat vuositasolla lähes 10 miljoonaa markkaa eli noin kahdeksan prosenttia korkeammat kuin vastaavalla Ruotsin lipun alla olevalla aluksella. Virolaisten alusten miehityskustannukset ovat työryhmän mukaan enintään 40 prosenttia vastaavista suomalaisten alusten kustannuksista.

Työryhmä katsoi, että eräs mahdollinen toimenpide olisi saattaa myös matkustaja-alukset kauppa-alusluettelolain piiriin kuljettavan henkilöstön osalta. Lisäksi työryhmä esitti tutkittavaksi mahdollisuutta ulottaa pelkästään ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain 6 ja 7 §, jotka koskevat EU-alueen ulkopuolisen työvoiman käyttöä, koskemaan matkustaja-alusten henkilöstön kokoonpanoa ja työehtoja, jolloin lain 4 §:n mukaista valtion tukea ei sovellettaisi matkustaja-aluksiin. Samalla työryhmä edellytti, että myös alan työmarkkinajärjestöt sopivat keskenään sellaisista henkilöstökustannuksia koskevista ratkaisuista, joilla ei vaaranneta suomalaisten matkustaja-alusten kilpailukykyä.

1.2.Ehdotetut muutokset

2.1.Valtiontaloudelliset vaikutukset

Keväällä 2000 tehdyt uudet työehtosopimukset huomioon ottaen voidaan arvioida, että 1 päivän heinäkuuta 2000 ja 30 päivän kesäkuuta 2001 välisenä aikana ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkityillä aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden palkkasumma tulee olemaan noin 542,8 miljoonaa markkaa. Tällöin on lähdetty siitä, että luettelossa olisi noin 108 alusta.

Ehdotetun lisätuen tarve vuonna 2001 voidaan arvioida seuraavasti:

Muita työnantajan sivukustannuksia, kuten merimiesten matkakustannukset, työterveydenhuolto ja koulutus ei ole otettu huomioon, vaan ne jäisivät edelleenkin varustamotyönantajan maksettaviksi.

Kun otetaan huomioon nykyisen lainsäädännön nojalla maksettava tuki, olisi kauppa-alustuen tarve vuonna 2001 yhteensä noin 248 miljoonaa markkaa, mistä nykyisen tuen osuus on noin 153 miljoonaa markkaa ja ehdotetun lisätuen tarve noin 95 miljoonaa markkaa.

Vuonna 2000 ei tarvita lisämäärärahaa tuen maksamiseksi, koska vuoden 2000 jälkimmäistä vuosipuoliskoa koskeva tuki maksetaan vuoden 2001 talousarviosta. Tuen maksamiseksi tarvittavan arviomäärärahan suuruus riippuu kauppa-alusluetteloon merkittyjen alusten lukumäärän kehityksestä 1 päivän heinäkuuta 2000 ja 30 päivän kesäkuuta 2001 välisenä aikana. Vuositasolla yhdelle alukselle maksettava tuki tulisi olemaan keskimäärin noin 2,3 miljoonaa markkaa, mistä nykyisen tuen osuus on noin 1,4 miljoonaa markkaa ja ehdotetun uuden tuen osuus noin 0,9 miljoonaa markkaa.

2.2.Muut vaikutukset

Ehdotettujen merenkulkupoliittisten ratkaisujen viivästyminen on jo nyt johtanut siihen, että useimmat vuonna 1999 valmistuneet uudisrakennukset rekisteröitiin suoraan ulkomaille. Tällä hetkellä useat varustamot ovat käynnistäneet yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/1978) mukaiset YT-neuvottelut merihenkilöstönsä kanssa suunnitteilla olevien ulosliputusten takia. Lähinnä vain pienempiä varustamoita edustavan Rahtialusyhdistys r.y:n jäsenet (noin 40 pientonnistolaivaa ja noin 600 merenkulkijaa) sekä hiilentuontia harjoittava varustamo (viisi laivaa ja noin 160 merenkulkijaa) ovat todenneet, etteivät ne tällä hetkellä suunnittele ulosliputuksia.

Jollei ehdotuksia toteuteta, näyttää selvältä, että eräitä lastialuksia siirrettäisiin välittömästi ulkomaan lipun alle. Ensi vaiheessa ulosliputus tulisi koskemaan noin 20:tä alusta ja noin 600 suomalaisen merenkulkijan työpaikkaa. Pitemmällä aikavälillä kielteiset vaikutukset tulisivat edelleen lisääntymään ulosliputusten jatkuessa ja varustamoyritysten siirtäessä toimintaansa muihin maihin. Eräät suuret varustamot ovat ilmoittaneet, että ne tulisivat asteittain siirtämään koko tonnistonsa ulkomaille, jolloin myös suomalaiset työpaikat vähitellen katoaisivat.

Milloin kauppa-alusluetteloon merkittyyn alukseen kohdentuvat työvoimakustannukset on saatettu työmarkkinaosapuolten sopimalla tavalla sellaiselle tasolle, että ne, huomioon ottaen pykälässä tarkoitettu tuki, mahdollistavat toiminnan kansainvälisessä liikenteessä, myönnetään aluksella varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle aluksen omistavalle yhteisölle valtion varoista tukena:

sosiaaliturva-, merimieseläkevakuutus-, työttömyysvakuutus-, tapaturmavakuutus- ja ryhmähenkivakuutusmaksuja vastaavat määrät sekä vapaa-ajan ryhmähenkivakuutuksesta ja vapaa-ajan lisävakuutuksesta työnantajan maksamaa osuutta vastaavat määrät; sekä

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea ei kuitenkaan myönnetä kauppa-alusluetteloon merkityn aluksen omistajalle sinä aikana, kun tälle maksetaan sellaista valtion tai Ahvenanmaan maakunnan avustusta tai tukea, jonka tarkoituksena on aluksen käyttökustannusten alentaminen.