HE 43/1999

1.1.Sähkömarkkinalaki ja sähkömarkkinakeskus

Sähkömarkkinalaki (386/1995) tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1995. Lailla avattiin maamme sähkömarkkinat kilpailulle sähkön tuotannon, myynnin ja ulkomaankaupan osalta. Sähköverkkotoiminta jäi edelleen monopoliasemaan, mutta verkonhaltijoiden oli avattava verkkonsa kaikkien halukkaiden käyttöön. Sähköverkot muodostavat markkinapaikan, jonka tulee kohtuullista korvausta vastaan palvella sähkökaupan osapuolia tasapuolisin ehdoin.

Verkonhaltijat tarvitsevat toiminnalleen luvan. Paikallisille jakeluverkonhaltijoille on luvassa määritelty maantieteelliset vastuualueet, joilla niiden tulee liittää kaikki verkkopalvelujen tarvitsijat verkkoonsa. Kantaverkonhaltija on luvassa määrätty vastaamaan maamme sähköjärjestelmän teknisestä toimivuudesta ja käyttövarmuudesta sekä huolehtimaan valtakunnalliseen tasevastuuseen kuuluvista tehtävistä. Kanta- ja alueverkon johtojen (jännite vähintään 110 kilovolttia) rakentamiseen tarvitaan lupa.

Verkonhaltijoille on asetettu myös muita vaatimuksia. Niiden on julkistettava yrityksen hinnoittelua, taloutta ja tehokkuutta koskevia tietoja. Verkkotoiminta tulee eriyttää kirjanpidollisesti sähköyrityksen muusta toiminnasta.

Samassa yhteydessä perustettiin sähkömarkkinakeskus, joka toimii sähkömarkkinalaissa tarkoitettuna sähkömarkkinaviranomaisena. Sen tehtävänä on valvoa sähkömarkkinoita ja edistää sähkömarkkinoiden toimivuutta. Sähkömarkkinakeskuksen toiminnasta säädetään sähkömarkkinakeskuksesta annetussa laissa (387/1995) ja sähkömarkkinakeskuksesta annetussa asetuksessa (444/1995) .

Sähkömarkkinakeskus hoitaa sähkömarkkinalaissa ja sen nojalla säädettyjä viranomaistehtäviä. Se myöntää sähköverkkoluvat ja sähköjohtojen rakentamisluvat lukuun ottamatta rajajohtoja, joiden rakentamisluvat myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö. Keskus valvoo, että verkonhaltijat noudattavat toiminnassaan sähkömarkkinalain säännöksiä kuten sitä, että verkkopalvelujen ehdot ovat tasapuolisia ja hinnoittelu kohtuullista. Verkonhaltijat ja sähkön vähittäismyyjät toimittavat myyntiehtonsa ja -hintansa sähkömarkkinakeskukselle. Verkonhaltijat toimittavat keskukselle myös toimintansa tunnuslukuja sekä eriytetyt tilinpäätöksensä. Sähkömarkkinakeskus laatii sille toimitetuista tiedoista yhteenvetoja ja julkaisuja.

Sähkömarkkinakeskuksen tehtävänä on myös seurata sähkömarkkinoiden yleistä kehitystä ja tehdä esityksiä lainsäädännön kehittämiseksi, antaa lausuntoja toimialaansa liittyvistä asioista, avustaa kauppa- ja teollisuusministeriötä sähkömarkkinoiden valvontaan liittyvien asioiden valmistelussa sekä seurata alan kansainvälistä kehitystä ja pitää yhteyttä kotimaisiin ja ulkomaisiin viranomaisiin.

Sähkömarkkinakeskuksen päällikkönä on johtaja, jonka valtioneuvosto nimittää. Huhtikuun 1999 lopussa keskuksessa oli yhteensä 11 pysyvää ja yksi määräaikainen virka.

Sähkömarkkinakeskus on nettobudjetoitu virasto. Sen vuotuiset menot ovat olleet alle 5 miljoonaa markkaa. Pääosan menoistaan keskus kattaa perimillään lupa- ja muilla päätösmaksuilla sekä verkonhaltijoilta perittävillä, vuotuisilla valvontamaksuilla. Maksut määrätään kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä. Vuonna 1998 keskuksen menot olivat 4,2 miljoonaa markkaa, mikä katettiin kokonaan päätös- ja valvontamaksuilla.

Sähkömarkkinakeskuksen tulostavoitteet asetetaan kauppa- ja teollisuusministeriön ja sähkömarkkinakeskuksen vuosittain sopimassa tulostavoitesopimuksessa.

1.2.Ehdotettavasta maakaasumarkkinalaista aiheutuvat muutostarpeet

Hallitus antaa vuoden 1999 aikana eduskunnalle esityksen maakaasumarkkinalaiksi. Lailla pantaisiin täytäntöön maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/30/EY. Direktiivissä luodaan yhteiset säännöt maakaasun siirrolle, jakelulle, toimitukselle ja varastoinnille. Direktiivin tavoitteena on avata maakaasumarkkinat kilpailulle. Direktiivissä sallitaan Suomelle väliaikaisia poikkeuksia eräistä direktiivin säännöksistä. Direktiivissä velvoitetaan kuitenkin saattamaan voimaan muun muassa liiketoimintojen avoimuutta ja eriyttämistä koskevat säännöt sekä valitsemaan kaasumarkkinoiden avaamismallin.

Maakaasumarkkinalaki sisältäisi säännöksiä muun muassa verkonhaltijoille kilpailun edistämiseksi asetettavista velvoitteista, liiketoimintojen eriyttämisestä ja kirjanpidon avoimuudesta, maakaasuverkkoliiketoimintaa koskevasta lupajärjestelmästä sekä markkinoiden avaamistavasta.

Yleisvalvonta lain tavoitteiden toteutumisesta kuuluisi kauppa- ja teollisuusministeriölle. Käytännön valvontatehtävät hoitaisi maakaasumarkkinaviranomainen. Maakaasumarkkinaviranomaisen tehtävänä olisi valvoa maakaasumarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Se myöntäisi verkkoluvat ja eräitä poikkeuslupia.

Maakaasumarkkinaviranomaiselle tulisi toimittaa voimassa olevat myyntiehdot ja -hinnat, eriytettyjen toimintojen tilinpäätökset sekä verkkotoiminnan tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Saamiensa tietojen pohjalta viranomainen laatisi ja julkaisisi luetteloja, yhteenvetoja ja analyyseja.

Maakaasumarkkinaviranomainen valvoisi muun muassa verkkoon pääsyn ehtojen syrjimättömyyttä, verkkopalvelujen hinnoittelun ja myyntiehtojen kohtuullisuutta ja tasapuolisuutta.

Maakaasumarkkinaviranomaisen menot katettaisiin lupa- ja muilla päätösmaksuilla sekä valvottavilta perittävillä vuotuisilla valvontamaksuilla.

1.3.Keskeiset ehdotukset

Maakaasumarkkinaviranomaisen valvontatehtävät olisivat suurelta osin samanlaisia kuin sähkömarkkinaviranomaisen. Niinpä onkin perusteltua, että maakaasumarkkinaviranomaisena toimisi nykyinen sähkömarkkinaviranomainen, sähkömarkkinakeskus.

Nykyisin maakaasuasioita käsitteleviä viranomaisia ovat turvatekniikan keskus, kilpailuvirasto sekä kauppa- ja teollisuusministeriö. Turvatekniikan keskus valvoo maakaasulaitteistojen turvallisuutta. Se myöntää luvat maakaasuputkistojen rakentamiseen. Kauppa- ja teollisuusministeriö käsittelee maakaasuputkistojen maankäyttöoikeuksien lunastusluvat. Luvat myöntää valtioneuvosto. Kummankaan mainitun viranomaisen nykyiseen toimintaan ei maakaasumarkkinoiden valvontaa ole järkevää yhdistää.

Maakaasuliiketoiminta on Suomessa tällä hetkellä sekä valtakunnallisen siirtoverkkoliiketoiminnan että alueellisen jakeluverkkoliiketoiminnan osalta monopolitoimintaa, johon voidaan soveltaa kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) säännöksiä. Sähkömarkkinaviranomaisen organisatorista asemaa selvitettäessä oli kilpailuvirasto yhtenä vaihtoehtona. Hallituksen esityksessä laiksi sähkömarkkinakeskuksesta (HE 202/1994 vp) todettiin kilpailuviraston osalta muun muassa, että sähkömarkkinoiden valvonta edellyttää varsin intensiivistä yhteen taloudellisen toiminnan alueeseen kohdistuvaa valvontaa. Kilpailuviraston työssä sähkömarkkinalain mukaiset tehtävät vaatisivat kansantaloudellista merkitystään suuremman osuuden viraston kokonaisresursseista ja saattaisivat siten aiheuttaa ongelmia viraston resurssien tasapuolisessa käytössä. Sähkömarkkinoiden valvonta olisi asiakasrahoitteista, kun muu kilpailuviraston toiminta on pääasiassa budjettirahoitteista.

Maakaasumarkkinoiden viranomaisvalvontaan esitetään samaa mallia, jota sähkömarkkinoiden valvonnassa jo käytetään.

Hallinnollisilta kustannuksiltaan edullisin ja käytännössä ainoa tarkoituksenmukainen vaihtoehto on, että sähkömarkkinakeskus toimii myös maakaasumarkkinaviranomaisena. Sähkömarkkinakeskuksen saavuttama asiantuntemus sähkömarkkinoiden valvonnasta voidaan hyödyntää maakaasumarkkinoiden valvonnassa. Koska sähkömarkkinat ja maakaasumarkkinat on avattu kilpailulle samojen periaatteiden mukaisesti, ovat myös valvontaviranomaisen tehtävät molemmilla sektoreilla suurelta osin samanlaiset.

Sähkömarkkinakeskuksen tehtäviin ehdotetaan lisättäväksi ehdotetun maakaasumarkkinalain mukaiset maakaasumarkkinaviranomaisen tehtävät. Samalla ehdotetaan, että sähkömarkkinakeskuksen nimi muutetaan Energiamarkkinavirastoksi, joka kuvaa paremmin viraston uutta tehtäväkenttää. Lakiteknillisesti on tarkoituksenmukaista, että annetaan uusi laki Energiamarkkinavirastosta ja samalla kumotaan sähkömarkkinakeskuksesta annettu laki.