Finlex - Etusivulle
Hallituksen esitykset

HE 2/1999

Hallituksen esitykset

Hallituksen esitysten tekstit pdf-tiedostot vuodesta 1992 lähtien. Lisäksi luettelo vireillä olevista, eduskunnalle annetuista lakiesityksistä

Hallituksen esitys Eduskunnalle Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

Hallinnonala
Ulkoministeriö
Antopäivä
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Käsitelty
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 2/1999

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tukholmassa marraskuussa 1998 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn sopimuksen Pohjoismaiden kehitysrahastosta.

Pohjoismaiden kehitysrahasto on perustettu marraskuun 3 päivänä 1988 yhteispohjoismaisella valtiosopimuksella (SopS 9/1989). Pohjoismaiden kehitysrahaston tehtävänä on edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä kehitysmaissa osallistumalla Pohjoismaiden edun mukaisten hankkeiden pehmeäehtoiseen rahoitukseen.

Pohjoismaiden kehitysrahaston toiminta on kansainvälistä ja sen toiminta tapahtuu kokonaisuudessaan Pohjoismaiden ulkopuolella. Se toimii useimmissa rahoituskohteissaan yhteistyössä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja yksittäisten maiden kanssa. Toiminnan kansainvälisyys ja sen kasvu ovat johtaneet tarpeeseen selventää ja lujittaa Pohjoismaiden kehitysrahaston asemaa multilateraalisena rahoituslaitoksena ja siten parantaa sen toimintamahdollisuuksia. Tämän vuoksi on perustamissopimuksen artikloja tarkistettu sekä uusia artikloja liitetty sopi- mukseen. Tavoitteena on antaa rahastolle sama kansainvälisen oikeushenkilön asema ja täysi oikeustoimikelpoisuus kuin mitä muilla vastaavaa toimintaa harjoittavilla oikeushenkilöillä on.

Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskeva uusi sopimus noudattaa tarkoin uutta Pohjoismaiden investointipankkia koskevaa sopimusta, jonka Pohjoismaat ovat allekirjoittaneet 23 päivänä lokakuuta 1998.Viimeksimainittua sopimusta koskeva hallituksen esitys (HE 239/1998) hyväksyttiin eduskunnassa helmikuussa 1999.

Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskeva sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Ruotsin ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä , kuitenkin siten, että rahaston verotusta koskevan 9 artiklan määräyksiä sovelletaan tammikuun 1 päivästä 1998 lukien. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

YLEISPERUSTELUT

1Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Pohjoismaiden kehitysrahaston oikeudellisen aseman vahvistamista on valmisteltu pidemmän aikaa sekä kansallisella että yhteispohjoismaisella tasolla.

Valmisteluissa on seurattu Pohjoismaiden investointipankin perustamissopimuksen muuttamista, joka käynnistyi sen jälkeen, kun Pohjoismaiden investointipankki pyysi Pohjoismaiden ministerineuvoston talous- ja valtiovarainministereitä vahvistamaan pankin oikeudellista asemaa. Asiaa selvitettiin yhteispohjoismaisessa työryhmässä, jonka raportti valmistui toukokuussa 1997. Pohjoismaiden valtiovarainministerit päättivät kokouksessaan 10 marraskuuta 1997 pankin oikeudellisen aseman vahvistamisesta sekä pankin ja sen isäntämaan välisen suhteen selventämisestä. Valtiovarainministerit päättivät myös, että ehdotus pankin perustamissopimuksen muuttamiseksi annetaan tiedoksi Pohjoismaiden yhteistyökomitealle, jotta vastaavat Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevat muutokset voitaisiin tehdä rinnakkain Pohjoismaiden investointipankin perustamissopimuksen muuttamisen kanssa.

Pohjoismaiden valtiovarainministerit hyväksyivät kokouksessaan 23 päivänä kesäkuuta 1998 esityksen Pohjoismaiden investointipankkia koskevasta uudesta sopimuksesta. Pohjoismaiden yhteistyöministerit hyväksyivät 4 päivänä syyskuuta 1998 Pohjoismaiden investointipankin sopimusta tarkoin noudattavan ministerineuvostoehdotuksen uudeksi Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevaksi sopimukseksi. Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskeva sopimus allekirjoitettiin Tukholmassa 9 päivänä marraskuuta 1998.

2Sopimuksen merkitys

Uuden sopimuksen tarkoituksena on selventää ja vahvistaa rahaston oikeudellista asemaa kansainvälisenä rahoituslaitoksena. Tarkoituksena on ollut antaa rahastolle paremmat perusedellytykset toimia kansainvälisenä rahoituslaitoksena Pohjoismaiden ulkopuolella ja sama multilateraalinen asema kuin mitä vastaavaa toimintaa harjoittavilla kansainvälisillä rahoituslaitoksilla on, joiden kanssa rahasto toimii yhteistyössä. Uudessa sopimuksessa säädetään rahaston oikeudellisesta asemasta sekä suhteessa muihin lainanantajiin ja lainansaajiin että suhteessa Pohjoismaiden viranomaisiin ja kansalliseen lainsäädäntöön.

Suomen hallituksen ja rahaston välillä on tarkoitus tehdä niin sanottu isäntämaasopimus, joka tarkemmin säätelee mitä menettelyä noudatetaan uuden sopimuksen eräiden määräysten käytännön toteuttamiseksi. Isäntämaasopimus on tarkoitus saattaa voimaan asetuksella, koska se ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia tai muutoin eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä. Isäntämaasopimus on tämän esityksen liitteenä.

3Esityksen taloudelliset vaikutukset

Pohjoismaiden kehitysrahasto on jo perustamissopimuksen mukaan jäsenvaltioissa vapautettu kaikista veroista. Rahaston oikeudellista asemaa vahvistettaessa on katsottu tarpeelliseksi tarkentaa rahastoa koskevia verotusperiaatteita. Pohjoismaiden kehitysrahaston perustamissopimuksen uusimisella ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia. Sopimus ja siihen liittyvä isäntämaasopimus noudattavat tarkoin Pohjoismaiden investointipankkia koskevia vastaavia sopimuksia. Lähtökohtana on, että isäntämaan ei tule saada rahaston sijainnista johtuen erityistä taloudellista etua. Suomen katsotaan hyötyvän Pohjoismaiden investointipankin, Pohjoismaiden ympäristöinvestointiyhtiön ja Pohjoismaiden kehitysrahaston sijainnista Helsingissä näiden henkilökunnan palkoista pidätettävien verojen määrän verran. Eduskunta on jo vuoden 1998 ensimmäisen lisätalousarvion yhteydessä hyväksynyt vuoden 1998 isäntämaakorvausta varten määrärahan, josta on vähennetty Suomen valtion saamisina rahaston työntekijöiden maksamattomat eläkemaksut vuosilta 1993―1997. Valtion vuoden 1999 talousarvioesitykseen on sisällytetty vastaava määräraha isäntämaankorvauksen suorittamista varten. Koska edellämainittujen laitosten työntekijät ovat muodollisesti Pohjoismaiden investointipankin palkkaamia, sisältyy isäntämaakorvaus kaikkien osalta Pohjoismaiden investointipankkia koskevaan hallituksen esitykseen (HE239/1998) . Vuosittaisen isäntämaakorvauksen on arvioitu olevan kokonaisuudessaan noin 18 820 000 markkaa, josta Pohjoismaiden kehitysrahaston osuus olisi noin 1 900 000 markkaa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1Sopimus Pohjoismaiden kehitysrahastosta

Uuden sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa Pohjoismaiden kehitysrahaston asemaa multilateraalisena rahoituslaitoksena. Sopimuksen johtolauseessa on todettu, että sopimusvaltiot haluavat rinnastaa rahaston muihin vastaavaa toimintaa Pohjoismaissa ja niiden ulkopuolella harjoittaviin oikeushenkilöihin.

Rahaston tehtävä ja kansainvälinen status (1 artikla)

Pohjoismainen kehitysrahaston, jonka englanninkielinen nimi on Nordic Development Fund, jota tämän jälkeen kutsutaan rahastoksi, tarkoitus on edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä kehitysmaissa osallistumalla Pohjoismaiden edun mukaisten hankkeiden pehmeäehtoiseen rahoitukseen.

Rahaston kansainvälisen toiminnan kannalta on perusteltua vahvistaa rahaston multilateraalista statusta ja oikeudellista asemaa. Rahastolla tulee näin ollen olla kansainvälisen oikeushenkilön asema ja täysi oikeustoimikelpoisuus, ja erityisesti oikeus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää omaisuutta sekä käyttää puhevaltaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa.

Rahaston toiminta (2 artikla)

Rahaston tulee harjoittaa toimintaansa sääntöjensä mukaisesti, jotka Pohjoismaiden ministerineuvosto vahvistaa. Pohjoismaiden ministerineuvosto voi päätöksellään muuttaa rahaston sääntöjä rahaston hallituksen esityksestä tai sen antaman lausunnon perusteella.

Rahaston peruspääoma (3 artikla)

Sopimusvaltiot merkitsevät rahaston peruspääoman. Pohjoismaiden ministerineuvosto päättää rahaston peruspääoman korottamis esta rahaston hallituksen esityksestä. Rahaston säännöissä puolestaan määrätään peruspää oman suuruudesta, pääoman korottamismahdollisuuksista sekä sen jakautumisesta sopimusvaltioiden kesken.

Rahaston päätoimipaikka (4 artikla)

Rahaston päätoimipaikka on Pohjoismaiden investointipankin päätoimipaikassa, joka on Pohjoismaiden investointipankkia koskevan sopimuksen mukaan Helsinki.

Toimivaltaiset tuomioistuimet (5 artikla)

Sopimuksen 5 artikla sisältää määräykset siitä miten rahastoa vastaan voidaan nostaa kanne. Kanne voidaan nostaa ainoastaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa sellaisessa maassa, johon rahasto on perustanut konttorin, jossa rahasto on nimennyt asiamiehen haasteiden vastaanottamista varten tai jonka rahasto on muuten nimenomaisesti hyväksynyt. Kanteen nostaminen edellyttää kuitenkin aina rahaston suostumusta, jos kanteen nostaa sopimusvaltio tai henkilö, joka edustaa sopimusvaltiota tai jonka vaatimukset ovat peräisin sopimusvaltiosta.

Oikeus- tai hallintoviranomaisten päätösten täytäntöönpano edellyttää päätösten lainvoimaisuutta, jos ne koskevat rahaston omaisuutta tai rahaston varoja.

Rahaston omaisuus, toimitilat, arkisto ja viestintä (6―8 artiklat)

Sopimukseen on otettu nimenomaiset määräykset rahaston omaisuuden, varojen, toimitilojen ja arkistojen oikeudellisesta asemasta. Nämä säännökset vastaavat muiden kansainvälisten rahoituslaitosten oikeudellista asemaa. Rahaston omaisuus ja varat on sopimuksen 6 artiklan mukaan vapautettu kotietsinnästä, pakko-otosta, konfiskaatiosta ja pakkolunastuksesta. Rahasto, sen omaisuus ja varat eivät myöskään voi olla oikeudenkäyntiin liittyvien turvaamistoimien kuten takavarikon kohteena.

Sopimuksen 7 artiklan mukaan rahaston toimitilat, arkisto sekä rahastolle kuuluvat tai sen hallussa olevat asiakirjat ovat loukkaamattomia. Menettelysäännökset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittaviin poikkeuksiin tilojen loukkaamattomuudesta otetaan rahaston ja isäntämaan väliseen isäntämaasopimukseen.

Sopimuksessa on myös määräykset rahaston virallisesta viestinnästä. Kunkin sopimusvaltion tulee sopimuksen 8 artiklan mukaan kohdella rahaston virallista viestintää samalla tavalla kuin toisen sopimusvaltion virallista viestintää.

Verot ja maksut (9 artikla)

Lähtökohtana rahaston verotusta koskevissa määräyksissä on ollut se, että isäntämaan ei tulisi saada rahaston sijainnista johtuen mitään erityisiä etuja. Määräykset vastaavat tältä osin muiden kansainvälisten rahoituslaitosten saamia erioikeuksia ja vapauksia. Tämän vuoksi rahasto, sen tulot, varat ja omaisuus on vapautettu kaikesta verotuksesta siten kuin 9 artiklassa tarkemmin määrätään.

Rahasto on näin ollen vapautettu kiinteistöjen ja arvopaperien hankkimiseen ja luovuttamiseen kohdistuvasta verotuksesta, kun kyse on rahaston virallisesta toiminnasta. Tämän lisäksi rahaston rahoitustoiminta ja rahaston pääoman korottaminen on vapautettu kaikista veroista ja veronluontoisista maksuista.

Kun rahasto tai rahastot, jotka ovat välittömässä yhteydessä yhtiön toimintaan ja yhtiön välittömän hallinnon alaisia, tekevät hankintoja tai käyttää palveluja, joiden arvo on merkittävä ja jotka ovat tarpeellisia rahaston viralliselle toiminnalle, ja kun sellaisten hankintojen tai palvelujen hintaan sisältyy veroja tai tulleja, on verot tai tullit määränneen sopimusvaltion ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin myöntääkseen vapautuksen näistä maksuista tai huolehtiakseen, että ne maksetaan takaisin, jos ne on mahdollista vahvistaa. Isäntämaasopimukseen otetaan tarkemmat määräykset siitä menettelystä, jota vero- ja tullivapauksiin sovelletaan. Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevan sopimuksen voimaansaattaminen eduskuntalailla luo oikeudellisen perustan myös vero- ja tullivapauksille.

Kansainvälisen käytännön mukaisesti ra hasto ei ole vapautettu veroista ja maksuista, jotka ovat ainoastaan maksuja yhteiskunnan tarjoamista palveluista.

Erioikeudet ja vapaudet verojen ja maksujen osalta eivät velvoita pelkästään isäntämaata, vaan ne koskevat yhtä lailla myös muita sopimusvaltioita.

Rahastolle palautettavan korvauksen tulee näkyä omana kirjattuna eränä rahaston kirjanpidossa.

Vapaus lainkäyttövallasta (10 artikla)

Rahaston multilateraalisen aseman vahvistamiseksi sopimuksessa on myös määräykset rahaston hallituksen jäsenten ja henkilökunnan vapauttamisesta lainkäyttövallasta. Sopimuksen 10 artiklan mukaan hallituksen jäsenille, heidän varajäsenilleen, rahaston henkilökunnalle ja rahaston nimeämille asiantuntijoille myönnetään heidän kansalaisuudestaan riippumatta vapaus lainkäyttövallasta sellaisten toimien osalta, joita he suorittavat toimiessaan rahaston puolesta. Rahasto voi kuitenkin luopua tällaisesta vapaudesta 14 artiklan mukaisesti. Kansainvälisen käytännön mukaisesti vapaus ei koske siviilioikeudellista vastuuta vahingosta, joka johtuu näiden henkilöiden aiheuttamasta liikenneonnettomuudesta.

Maahanmuuttorajoitukset ja matkustushelpotukset (11 artikla)

Kaikki hallituksen jäsenet, heidän varajäsenensä, rahaston henkilökunta sekä rahaston nimeämät asiantuntijat, jotka suorittavat virallisia tehtäviä rahaston toimeksiannosta on vapautettu maahanmuuttoa koskevista rajoituksista. Tämä koskee myös mainittujen henkilöiden puolisoita ja heistä riippuvaisia sukulaisia. Heille voidaan myöntää samoja matkustamiseen liittyviä helpotuksia kuin verrattavaa toimintaa harjoittaville laitoksille myönnetään kansainvälisen käytännön mukaisesti, kun tähän on erityistä tarvetta.

Vapautus maahaanmuuttorajoituksista tarkoittaa sitä, että kyseisille henkilöille myönnetään oleskelulupa ja/tai työlupa soveltamatta maahanmuutto- tai pakolaiskiintiöitä eikä heihin myöskään sovelleta työvoimapoliittista harkintaa. Vapautus ei kuitenkaan koske viisumivaatimuksia. Matkustushelpotusten osalta todettakoon, että jokainen sopimusvaltio ratkaisee tapauskohtaisesti rahaston hakemuksesta onko olemassa erityisiä syitä matkustushelpotusten myöntämiselle vai ei.

Rahavarat, valuutta ja maksurajoitukset (12―13 artikla)

Sopimuksessa on myös määräykset rahaston oikeudesta ottaa vastaan ja pitää hallussaan sekä siirtää rahavaroja ja valuuttoja. Sopimuksen 12 artiklan mukaan rahasto voi ottaa vastaan ja sen hallussa voi olla rahavaroja ja kaikenlaista valuuttaa ja se voi käyttää kaikenlaisia valuuttatilejä; se voi myös vapaasti siirtää rahavarojaan ja ulkomaista valuuttaansa sopimusvaltioon ja sieltä pois sekä sopimusvaltion sisällä ja vaihtaa jokaista hallinnassaan olevaa valuuttaa mihin tahansa muuhun valuuttaan.

Sopimuksen 13 artiklan mukaan rahastoon ei myöskään saa kohdistaa maksurajoituksia eikä luottopoliittisia toimenpiteitä, jotka jollain tavalla estävät tai vaikeuttavat rahaston toiminnan toteuttamista.

Erivapaudet ja niistä luopuminen (14 artikla)

Sopimuksessa on erikseen määrätty, että erioikeudet ja vapaudet myönnetään ainoastaan sen vuoksi, että rahasto voi suorittaa tehtävänsä, eikä muiden eduksi. Rahaston hallitus voi vahvistamassaan laajuudessa ja vahvistamillaan ehdoilla luopua myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista, jos hallitus katsoo sellaisen toimenpiteen rahaston edun mukaiseksi.

Lakkautus (15 artikla)

Pohjoismaiden ministerineuvosto voi päättää, että rahasto lakkautetaan rahaston sääntöjen edellyttämää menettelyä noudattaen.

Sopimuksen voimaansaattaminen ja voimaantulo (16 artikla)

Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskeva sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet sopimuksen hyväksymisestä Ruotsin ulkoasiainministeriölle, kuitenkin niin, että 9 artiklan määräyksiä sovelletaan tammikuun 1 päivästä 1998 lukien. Ruotsin ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantulon ajankohdan.

Sopimus talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriöön ja Ruotsin ulkoasiainministeriö toi mittaa sen oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin sopimusvaltiolle.

Marraskuun 3 päivänä 1988 allekirjoitetun Pohjoismaiden kehitysrahaston perustamista koskevan sopimuksen voimassaolo päättyy, kun tämä sopimus tulee voimaan.

Sopimuksen irtisanominen (17 artikla)

Jokainen sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen antamalla sitä koskevan selityksen Ruotsin hallitukselle, joka välittömästi ilmoittaa tästä muille sopimuspuolille, Pohjoismaiden ministerineuvostolle ja rahaston hallitukselle.

Irtisanominen tulee voimaan aikaisintaan irtisanomisvuotta lähinnä seuraavan tilivuoden päättyessä.

Jos Pohjoismaiden ministerineuvosto, vastaanotettuaan ilmoituksen irtisanomisesta, ei päätä rahaston lakkauttamisesta, tulee ministerineuvoston viimeistään ennen irtisanomisen voimaantuloa vahvistaa, miten rahaston ja eroavan jäsenvaltion välinen suhde puretaan. Tällöin on varmistettava, että eroava valtio edelleenkin vastaa samassa laajuudessa kuin muut sopimusvaltiot niistä rahaston velvoitteista, jotka olivat voimassa asianomaisen valtion erotessa.

2Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevan sopimuksen määräykset rahaston oikeudellisesta asemasta ja sen erioikeuksista ja

vapauksista poikkeavat monilta osin Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä. Erityisesti rahastolle myönnetyt veroja ja tulleja koskevat vapaudet poikkeavat voimassaolevasta verolainsäädännöstä. Tämän vuoksi sopimus vaatii myös näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Tukholmassa 9 päivänä marraskuuta 1998 tehdyn Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

1

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tukholmassa 9 päivänä marraskuuta 1998 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn Pohjoismaiden kehitysrahastoa koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1999

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIUlkoasiainministeri Tarja Halonen

Sivun alkuun