HE 173/1999

1.Nykytila ja ehdotetut muutokset

Useimmat Euroopan unionin jäsenmaat ovat ottaneet käyttöön merenkulkuelinkeinonsa kilpailukykyä lisääviä toimenpiteitä viime vuosien aikana. Nämä toimenpiteet ovat yleensä noudattaneet Euroopan komission vuonna 1997 vahvistamia meriliikenteelle myönnettävää valtiontukea koskevia suuntaviivoja. Hallituksen näkemyksen mukaan myös Suomessa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin Suomen kauppalaivaston kilpailuedellytysten saattamiseksi lähemmäksi EU-maiden tasoa.

Komission hyväksymistä ja tärkeimmissä kilpailijamaissa, mm. Saksassa, Alankomaissa, Norjassa ja Kreikassa toteutetuista sekä Yhdistyneissä Kuningaskunnissa päätetyistä ratkaisuista ehkä merkittävin on varustamoyhtiöiden verotuksen korvaaminen erillisellä alusten kokoon perustuvalla tonnistoverolla tai ―maksulla, joka käytännössä vastaa lähes nollaverotusta. Sen lisäksi on myös alennettu miehityskustannuksia palauttamalla merenkulkijoiden veroja ja sosiaalimaksuja varustamoille määrällä, joka useimmissa tapauksissa vastaa likimain nettopalkkaa. Muun muassa myös Ruotsissa on aivan viime aikoina lisätty merenkulkijoille maksettavaa tukea. Tämä ohella useissa kilpailijamaissa alusten miehityskustannuksia on voitu olennaisesti alentaa siten, että aluksella käytetään kansallisten miehistöjen ohella myös halvempaa Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevaa miehistöä.

Norjassa, Tanskassa ja Saksassa tällaisia ratkaisuja on toteutettu jo aikaisemmin perustamalla erityiset kansainväliset alusrekisterit.

Myös Suomessa on viime aikoina esitetty toimenpiteitä Suomen kauppalaivaston kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Lokakuussa 1998 ja uudestaan kesäkuussa 1999 talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsiteltävänä oli liikenneministeriön esitys varustamoiden yhtiöverotuksen korvaamisesta tonnistoverolla sekä suomalaisille varustamoille valtion varoista maksettavan miehityskustannuksia alentavan tuen laajentamisesta kattamaan eräitä lakisääteisiä sosiaalikustannuksia nykyisen tuen ohella. Liikenneministeriön esitykset eivät kuitenkaan saaneet riittävää kannatusta osakseen, joten ne hylättiin.

Suomessa tällä hetkellä maksettava varustamoelinkeinon tuki on keskeisesti ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain nojalla myönnettävän tuen varassa. Tämän lain mukaan suomalaisten ulkomaanliikenteessä olevien lastialusten toimintaa on voitu tukea siten, että varustamotyönantajana olevalle aluksen omistajalle on jälkikäteen valtion varoista maksettu summa, joka vastaa merimiesten palkoista pidätettyjä veroennakoita sekä työnantajan maksamaa sosiaaliturvamaksua.

Liikenneministeriön selvitysten mukaan tuen osuus on ollut alustyypistä riippuen noin 20―24 prosenttia alusten miehityskustannuksista.

Tämä tukimuoto on vastannut sille asetettuja tavoitteita, sillä Suomen lipun alla purjehtiva kauppalaivasto on kehittynyt myönteisesti aina viime vuosiin asti. Viimeksi kuluneen vuoden aikana kuitenkin kehitys on kääntynyt epäsuotuisaan suuntaan, sillä vuoden 1998 lokakuun jälkeen Suomesta on myyty pois viisi alusta ja toisaalta ulkomaille on rekisteröity viisi uutta alusta. Samanaikaisesti Suomen lipun alle on tullut neljä uutta alusta. Suomen alusrekisteriin merkityn kauppalaivaston vähennys on siten yksi alus ja kun huomioidaan ulkomaille rekisteröidyt viisi uutta alusta, nettovähennys alusten osalta on yhteensä kuusi alusta. Tämä merkitsee noin 100 työpaikan menetystä. Tällä hetkellä varustamoilla on tilauksessa muutamia aluksia, joiden rekisteröintimaasta ei vielä ole tietoa.

Liikenneministeriön syyskuun lopulla 1998 tekemän kustannusvertailun perusteella on käynyt ilmi, että lastialukset, joille ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain nojalla myönnettävä tuki maksetaan, eivät ole kilpailukykyisiä miehityskustannusten osalta vertailun kohteena oleviin kilpailijamaiden aluksiin nähden. Tässä vertailussa tarkasteltiin neljää eri alustyyppiä. Kustannuserot olivat alustyypistä riippuen 0,5 ― 3,1 miljoonaa markkaa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten laivojen miehityskustannukset ovat vertailun mukaan noin 25―78 prosenttia korkeammat kuin kilpailijamaiden.

Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain 4 §:n mukaan, milloin kauppa-alusluetteloon merkittyyn alukseen kohdentuvat työvoimakustannukset on saatettu työmarkkinaosapuolten sopimalla tavalla sellaiselle tasolle, että ne tämä tuki huomioon ottaen mahdollistavat toiminnan kansainvälisessä liikenteessä, myönnetään aluksella varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle aluksen omistavalle yhteisölle valtion varoista tukena yleisesti verovelvollisen merenkulkijan kauppa-alusluetteloon merkityltä alukselta saamasta merityötulosta toimitettua ennakonpidätystä ja maksettua työnantajan sosiaaliturvamaksua vastaava määrä sekä rajoitetusti verovelvollisen merenkulkijan kauppa-alusluetteloon merkityllä aluksella tehdystä työstä saamasta palkkatulosta perittyä lähdeveroa ja maksettua työnantajan sosiaaliturvamaksua vastaava määrä.

Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon voidaan merkitä lastialus ja sellainen muu alus, joka on tarkoitettu pääasiallisesti lastin kuljettamiseen. Lisäksi aluksen on oltava merkitty Suomen alusrekisteriin, alusta on käytettävä pääasiassa ulkomaanliikenteeseen ja aluksen on oltava enintään 20 vuotta vanha tai tietyissä tapauksissa enintään 25 vuotta vanha. Lisäksi on säädetty, että aluksella varustamotoimintaa työnantajana harjoittavan yhteisön Suomeen suuntautuvassa liikenteessä olevien lastialusten laivaväen kokonaismäärästä vähintään puolet on oltava Euroopan talousalueen valtioiden kansalaisia, jotka täyttävät säädetyt pätevyysvaatimukset. Kauppa-alusluetteloon voidaan merkitä myös kolmansien maiden välillä liikennöivä suomalainen matkustaja-alus, edellyttäen, että alus ei liikennöi säännöllisesti pohjoismaisesta satamasta.

Kauppa-alusluetteloa pitää Merenkulkulaitos, joka myös päättää aluksen merkitsemisestä luetteloon.

Jotta Suomen kauppalaivaston kilpailukykyä saataisiin lastialusten osalta lähemmäksi useimpien EU:n jäsenvaltioiden lastialusten kilpailukykyä, ehdotetaan, että kauppa-alusluettelolain 4 §:ssä tarkoitettuna tukena voitaisiin myöntää lisäksi määrä, joka on 40 prosenttia vuonna 2000 aiheutuvasta työnantajan merimieseläkevakuutusmaksua vastaavasta määrästä.

Merimieseläkelain mukaan tämän lain mukaan vakuutettu työntekijä ja hänen työnantajansa ovat kumpikin velvollisia suorittamaan saman suuruisen vakuutusmaksun Merimieseläkekassalle. Vakuutusmaksun vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö. Tällä hetkellä vakuutusmaksun suuruus on sekä työntekijöille että työnantajille 10 prosenttia palkkasummasta.

Tuen laajennus ei koskisi rajoitetusti verovelvollisten osalta mahdollisesti maksettavaa merimieseläkevakuutusmaksua, koska tällaisia merenkulkijoita ei tällä hetkellä ole juuri laisinkaan.

Tuesta on ilmoitettava komissiolle. Laki voidaan saattaa voimaan komission hyväksyttyä tuen. Ehdotettu tuki on komission valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukainen.

2.Esityksen vaikutukset

3.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu liikenneministeriössä virkatyönä. Ministeriö on pyytänyt esitysluonnoksesta alan työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä Merenkulkulaitoksen lausunnot.

4.Voimaantulo

Lain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi asetuksella. Lakia sovellettaisiin vuodelta 2000 aiheutuvaan työnantajan merimieseläkevakuutusmaksua vastaavaan tukeen. Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa.

Esitys liittyy valtion vuoden 2000 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

4 §