HE 116/1999

1.Nykytila ja ehdotetut muutokset

Suomi on vuonna 1995 yhdessä Itävallan tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan kanssa liittynyt Euroopan unionin jäsenvaltioiden 23 päivänä heinäkuuta 1990 Brysselissä tekemään, allekirjoitusten osalta avoimeksi jätettyyn yleissopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä. Yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995. Yleissopimus on voimassa viisi vuotta eli 31 päivään joulukuuta 1999, ellei sen voimassaoloaikaa jatketa. Suomen liittyminen yleissopimukseen on hyväksytty 4 päivänä joulukuuta 1998 annetulla lailla (577/1999) , ja sopimus on Suomen osalta tullut voimaan 1 päivänä toukokuuta 1999.

Yleissopimuksen jatkamista koskevasta muutospöytäkirjasta on sovittu Euroopan unionin finanssiasioiden työryhmässä 26 päivänä huhtikuuta 1999. Muutospöytäkirja on allekirjoitettu Euroopan unionin neuvoston kokouksen yhteydessä Brysselissä 25 päivänä toukokuuta 1999.

Jäsenvaltiot ovat päättäneet yleissopimuksen jatkamisesta siten, että se on voimassa viisi vuotta kerrallaan, jollei joku jäsenvaltio sitä vastusta viimeistään kuusi kuukautta ennen kunkin viisivuotiskauden loppua.

2.Esityksen vaikutukset

Yleissopimuksen tarkoituksena on välimiesmenettelyn käyttöönotto etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoittelutapauksissa. Milloin Euroopan unionin jäsenvaltiossa toimiva yritys katsoo, ettei verotus ole tapahtunut yleissopimuksen edellyttämällä tavalla, yritys voi kääntyä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puoleen, jossa se sijaitsee. Mikäli toimivaltainen viranomainen ei itse pysty korjaamaan verotusta, sen on pyrittävä ratkaisemaan asia toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Asia on ratkaistava välimiesmenettelyssä, mikäli toimivaltaiset viranomaiset eivät keskenään pääse asiassa ratkaisuun. Yleissopimuksessa on yksityiskohtaiset menettely- ja valintasäännökset välimiehille salassapitomääräyksineen.

Suomen voimassa olevissa verosopimuksissa on yleissopimusta vastaavat tulonoikaisua koskevat säännökset siirtohinnoittelutapauksia varten. Verosopimuksissa ei kuitenkaan ole pakottavaa säännöstä välimiesmenettelyn käytöstä, jos sopimusvaltiot eivät keskenään pääse asiassa ratkaisuun. Käytännössä sellaisia tilanteita, joissa sopimusvaltiot eivät olisi päässeet ratkaisuun siirtohinnoittelutapauksissa, ei ole Suomessa esiintynyt. Näin ollen yleissopimuksen jatkaminen merkitsee lähinnä sitä, että se lisää oikeusvarmuutta yritysten kannalta. Yleissopimuksen jatkamisella ei ole myöskään merkittäviä taloudellisia vaikutuksia eikä organisaatioon ja henkilöstöön liittyviä vaikutuksia.

3.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä.

4.Voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan sitä päivää seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona viimeisenä ratifiointi- tai hyväksymisasiakirjan tallettava sopimusvaltio toteuttaa tämän toimenpiteen. Pöytäkirjaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2000.

5.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Pöytäkirjan määräykset yleissopimuksen voimassaoloajan jatkamisesta poikkeavat voimassa olevasta lainsäädännöstä samoin kuin yleissopimuksen määräykset. Tämän vuoksi pöytäkirja vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Brysselissä 25 päivänä toukokuuta 1999 kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

1 §

2 §

3 §