HE 84/1998

1.Nykytila ja ehdotetut muutokset

Väylämaksulain (1028/1980) säännökset väylämaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta ehdotetaan muutettaviksi uuden tullilainsäädännön vuoksi.

Väylämaksulain 10 §:n mukaan väylämaksun määräämisen, suorittamisen, viranomaisten, ilmoittamisvelvollisuuden, maksunoikaisun, jälkimaksatuksen, maksunkorotuksen, virhemaksun, maksun maksamisen laiminlyönnin ja muutoksenhaun osalta on noudatettava, mitä tullilaissa (573/1978) tai sen nojalla säädetään. Tullilaki ja kaikki sen nojalla annetut säännökset kumottiin 1 päivästä tammikuuta 1995, jolloin uusi tullilaki (1466/1994) tuli voimaan.

Väylämaksulain 6 ja 11 §:ssä viitataan kauppa- ja teollisuusministeriön toimivaltaan väylämaksujen alennusta tai vapautusta koskevissa asioissa. Merenkulkuasiat ovat jo aikaisemmin siirtyneet liikenneministeriön toimivaltaan. Esityksessä ehdotetaan, että merenkulkulaitos liikenneministeriön sijasta myöntäisi väylämaksualennukset ja -vapautukset.

2.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Kyseessä on teknisluontoinen lainmuutos, jolla ei ole erityisiä taloudellisia vaikutuksia.

3.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenneministeriössä yhteistyössä Tullihallituksen ja merenkulkulaitoksen kanssa. Esitystä on käsitelty merenkulun neuvottelukunnan työvaliokunnassa. Esityksestä on lisäksi hankittu valtiovarainministeriön lausunto. Varustamoyhdistysten edustajat ovat asian valmisteluvaiheessa esittäneet, että liikenneministeriön tulisi edelleen myöntää väylämaksualennukset ja -vapautukset tai vaihtoehtoisesti alennus- ja vapautusperusteista olisi säädettävä tarkemmin.

1.Lakiehdotuksen perustelut

4 §. Väylämaksuasetusta (1016/1983) on muutettu siten, että ulkomaanliikenteen kertamaksu suoritetaan aluksen saapuessa ulkomailta. Sen mukaisesti ehdotetaan 4 §:ää vastaavasti muutettavaksi siten, että asetuksessa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat toimitetaan siihen tullitoimipaikkaan, jossa tuloselvitys tapahtuu.

5 §. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan valtion omistamat alukset on vapautettu velvollisuudesta maksaa väylämaksua. Säännöstä on kuitenkin tulkittu alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti siten, että maksusta ovat olleet vapautettuja vain sellaiset valtion omistamat alukset, joita ei käytetä valtion kaupallisiin tarkoituksiin. Tällaisia aluksia ovat esimerkiksi jäänmurtajat. Väylämaksulain alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti pykälän 1 momentin 2 kohta ehdotetaan selkeyden vuoksi muutettavaksi siten, että vapautus koskee vain niitä valtion omistamia aluksia, joita ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin.

6 §. Päätösvalta väylämaksuhelpotuksia ja väylämaksuvapautuksia koskevissa asioissa ehdotetaan siirrettäväksi ministeriöltä merenkulkulaitokselle. Ehdotus perustuu väylämaksulain ja väylämaksuasetuksen uudistamistarpeita koskevaan liikenneministeriön asettaman väylämaksutyöryhmä 1994:n laatimaan selvitykseen (L 54/94). Voimassa oleva käytäntö aiheuttaa kaksinkertaista työtä, koska ministeriö perustaa yleensä päätöksensä merenkulkulaitoksen antamaan lausuntoon. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi, että asianomainen ministeriö eli nykyisin liikenneministeriö voisi ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Pykälän 2 momentin nojalla on huojennusasioissa ratkaisuvaltaa annettu asetuksella myös Tullihallitukselle siltä osin kuin myönnettävän edun määrä ei ylitä 100 000 markkaa. Tullihallitus on käsitellyt tällaisia hakemuksia parisenkymmentä vuodessa. Tullihallituksen ratkaisuvaltaa huojennusasioissa ei katsota tarpeelliseksi eikä perustelluksi, joten säännös ehdotetaan poistettavaksi.

Päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Huojennusasioissa annettaviin päätöksiin liittyy yleisesti valituskielto. Koska uusi huojennushakemus voidaan panna vireille aiemmin annetusta päätöksestä huolimatta, välitöntä oikeussuojan tarvetta ei ole. Nykyisessä väylämaksulaissa vastaava valituskielto on 11 §:ssä.

7 §. Pykälää ehdotetaan 4 §:n mukaisesti muutettavaksi, koska ulkomaanliikenteen kertamaksu suoritetaan aluksen saapuessa ulkomailta.

8 §. Ehdotettu 1 momentti vastaa voimassa olevan lain 9 §:n 1 momenttia, jossa väylämaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtiminen on säädetty tullilaitoksen tehtäväksi.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi väylämaksun suorittamisesta vastuussa olevan henkilön tai yhteisön tiedonantovelvollisuudesta. Toimintojen tehostamiseksi ehdotetaan, että tiedot voidaan antaa myös elektronisesti tai muutoin automaattiseen tietojenkäsittelyyn sopivassa muodossa.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Tullihallituksella olisi valtuus antaa tarkempia määräyksiä väylämaksun maksamiseen liittyvästä menettelystä. Tällainen oikeus antaisi mahdollisuuden hallinnollisten määräysten antamiseen erityisesti silloin, kun otetaan käyttöön elektroninen tai muu automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuva ilmoitusmenettely.

9 §. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan lain 9 §:n 2 momentin säännöstä.

10 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että väylämaksun maksamiseen, maksamisen viivästysseuraamuksiin, perimiseen ulosottotoimin ja perimisen turvaamiseen sovellettaisiin, mitä tullilain 29 ja 30 §:ssä tullista säädetään. Säännös korvaisi nykyisen lain 10 §:n, jossa mainittujen asioiden osalta viitataan kumottuun tullilakiin ja sen nojalla annettuihin säädöksiin.

11 §. Kumotussa tullilaissa oli oikaisusäännöksiä, joita nykyisen väylämaksulain 10 §:n mukaan on voitu soveltaa väylämaksuasioissa. Vastaavaa oikaisusäännöstöä ei voimassa olevassa tullilaissa ole. Tämän vuoksi ehdotetaan pykälässä erikseen säädettäväksi väylämaksuasioissa suoritettavasta oikaisusta maksunsaajan hyväksi. Ehdotetussa pykälässä on kysymys ensisijaisesti laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen korjaamisesta. Pykälä vastaisi aineelliselta sisällöltään kumottuun tullilakiin perustuvaa käytäntöä.

11 a §. Samasta syystä kuin 11 §:n perusteluissa on esitetty, ehdotetaan myös oikaisusta maksuvelvollisen hyväksi lakiin sisällytettäviksi omat säännöksensä, jotka vastaavat aineelliselta sisällöltään kumotun tullilain säännöksiä.

11 b §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erikseen myös väylämaksun jälkimaksatuksesta, joka maksunsaajan hyväksi tapahtuvaa oikaisua koskevan säännöksen tavoin vastaisi aiemmin voimassa olleen tullilain säännöksiä.

11 c §. Väylämaksun suorittamisesta vastuussa olevalle ehdotetaan säädettäväksi tilaisuus tulla kuulluksi ennen maksunsaajan hyväksi tapahtuvan oikaisun tai jälkimaksatuksen toimittamista. Säännös vastaa yleistä oikeusperiaatetta maksuvelvollisen oikeusturvan kannalta.

11 d §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi väylämaksun korotuksesta. Edellytykset korotuksen määräämiselle sekä korotusprosentit vastaavat soveltuvin osin sitä, mitä voimassa olevassa tullilaissa säädetään.

11 e §. Väylämaksua koskevissa säännöksissä velvoitetaan antamaan aluksesta tietyissä tilanteissa erinäisiä asiakirjoja ja tietoja väylämaksun määräämistä varten. Jotta ilmoitusvelvollisten vastuu tulisi korostetusti laissa painotetuksi, ehdotetaan, että laiminlyöntitapauksissa sanktiona voitaisiin käyttää virhemaksua. Säännös olisi yhdenmukainen tullilaissa olevan säännöksen kanssa.

11 f §. Nykyisen lain 8 §:ään sisältyy säännös, jonka nojalla voidaan väylämaksun ilmoittamis- tai muun velvollisuuden laiminlyönyt tai muuten väylämaksusäännöksiä rikkonut tuomita sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Säännös ehdotetaan säilytettäväksi laissa samansisältöisenä, mutta otettavaksi 11 f §:ään.

11 g §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että piiritullikamarin väylämaksua tai sen palauttamista koskevasta päätöksestä haetaan muutosta noudattaen soveltuvin osin, mitä muutoksenhausta tullilaissa säädetään. Valitukset tehtäisiin keskitetysti Uudenmaan lääninoikeuteen.

2.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Ulkomaanliikennettä harjoittavasta aluksesta on annettava alusilmoitus sekä muut asetuksessa tarkemmin mainittavat tiedot ja asiakirjat siihen tullitoimipaikkaan, jossa aluksen tuloselvitys tapahtuu.

Väylämaksusta vapautettuja ovat alukset:

Merenkulkulaitos voi asetuksella säädettävillä perusteilla yksittäistapauksessa myöntää alennuksen väylämaksuun tai vapautuksen väylämaksun suorittamisesta taikka määrätä jo suoritetun väylämaksun tai osan siitä maksettavaksi takaisin. Asianomainen ministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Edellä 1 momentin nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Maksun suorittamisesta vastaa aluksen omistaja. Sama vastuu on myös sillä, joka omistajan puolesta ilmoittaa aluksen tuloselvitettäväksi.

Tullilaitos huolehtii väylämaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta.

Väylämaksun suorittamisesta 7 §:n mukaan vastuussa olevan on annettava maksun määräämiseksi tarvittavat tiedot 4 §:n mukaisesti. Kirjallisen ilmoituksen asemesta voidaan tiedot antaa myös elektronisesti tai muussa automaattiseen tietojenkäsittelyyn sopivassa muodossa.

Tullihallitus voi antaa tarkempia määräyksiä väylämaksun maksamiseen liittyvästä menettelystä .

Merenkulkulaitoksen on toimitettava tullilaitokselle tämän lain soveltamisessa tarvittavaa aineistoa, selvityksiä ja lausuntoja sekä annettava tarvittaessa muutakin virka-apua.

Väylämaksun maksamiseen, maksamisen viivästysseuraamuksiin, perimiseen ulosottotoimin ja perimisen turvaamiseen sovelletaan, jollei tässä laissa muuta säädetä, mitä tullista tullilain (1466/1994) 29 ja 30 §:ssä säädetään.

Jos väylämaksu laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen vuoksi, että tulliviranomainen ei ole asiaa joltakin osin tutkinut, on maksuvelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on palautettu liikaa, piiritullikamarin on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä (oikaisu maksunsaajan hyväksi).

Oikaisu on tehtävä vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jona väylämaksu tai sen palautus määrättiin tai olisi maksuvelvollisen ilmoituksen perusteella pitänyt määrätä.

Jos piiritullikamari oikaisuvaatimuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että väylämaksua on määrätty liikaa tai palautettu liian vähän, piiritullikamarin on oikaistava antamaansa päätöstä, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu (oikaisu maksuvelvollisen hyväksi) .

Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa väylämaksun tai sen palautuksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta tai sanotun ajan kuluessa tehdyn kirjallisen vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

Jos väylämaksu on jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä sen vuoksi, että maksuvelvollinen on kokonaan tai osittain laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa taikka antanut väylämaksun määräämistä varten puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, tai väylämaksua on sanotusta syystä palautettu liikaa, piiritullikamarin on määrättävä määräämättä jäänyt väylämaksu maksuvelvollisen suoritettavaksi (jälkimaksatus) .

Jälkimaksatus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin väylämaksu tai sen palautus määrättiin tai olisi pitänyt määrätä.

Ennen oikaisua maksunsaajan hyväksi ja ennen jälkimaksatusta on väylämaksun suorittamisesta 7 §:n mukaan vastuussa olevalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Väylämaksua voidaan korottaa (maksunkorotus) :

Jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä on sillä saavutettavissa ollut hyöty ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen pidettävä törkeänä, väylämaksua on korotettava vähintään 50 prosentilla ja enintään 100 prosentilla.

Jos 11 d §:n 1 momentissa tarkoitettu menettely koskee toimenpidettä, jossa väylämaksua ei määrätä maksettavaksi, tai jos maksun määrä on vähäinen, eikä maksunkorotusta ole määrätty, voidaan kantaa virhemaksua vähintään 50 markkaa ja enintään 15 000 markkaa.

Joka laiminlyö tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen ilmoitus- tai muun velvollisuuden tai muuten rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, väylämaksurikkomuksesta sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Väylämaksua tai sen palautusta koskevaan taikka muuhun tämän lain nojalla annettuun päätökseen haetaan muutosta, jollei tässä laissa toisin säädetä, noudattaen soveltuvin osin, mitä muutoksenhausta tullilaissa säädetään.