HE 253/1998

1.1.Lainsäädännön nykytila

Työlainsäädännössä on joukko pakottavia säännöksiä, joista voidaan kuitenkin poiketa työehtosopimuksella. Nämä säännökset ovat työsopimuksen osapuoliin nähden pakottavia, mutta niistä voidaan sopia joko työnantajan ja työntekijäjärjestön tai valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välisellä työehtosopimuksella.

Työlainsäädännön niin kutsutut puolipakottavat säännökset poikkeavat toisistaan paitsi aineelliselta sisällöltään myös niiden seikkojen osalta, keihin niiden nojalla tehtyjä työehtosopimusmääräyksiä saadaan soveltaa ja minkälaiset vaikutukset työehtosopimusmääräyksillä on työehtosopimuskauden päättymisen jälkeen ennen uuden työehtosopimuksen solmimista.

Säännöksiä, joista voidaan sopia toisin työehtosopimuksella, on työsopimuslaissa (320/1970) , kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetussa laissa (951/1977) , työaikalaissa (605/1996) , yötyötä tekevälle työntekijälle järjestettävästä kuljetuksesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (869/1996) , vuosilomalaissa (272/1973) , opintovapaalaissa (273/1979) ja opintovapaa-asetuksessa (864/1979) .

Työsopimuslain 28 §:n mukaan työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos hän on työsuhteen jatkuttua kuukauden estynyt tekemästä työtään sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Työsuhteen jatkuessa työntekijällä on oikeus saada palkkansa sanotun esteen kestämisaikana enintään sen alkamispäivää seuranneen seitsemännen arkipäivän loppuun saakka. Jos työsuhde on sairauden alkaessa kestänyt kuukautta lyhyemmän ajan, työntekijällä on vastaavalla tavalla oikeus esteen aikana saada 50 prosenttia palkastaan. Pykälän 2 momentin mukaan työntekijälle l momentista johtuvaa oikeutta voidaan rajoittaa työehtosopimuksella. Työehtosopimuksen määräystä saa sopimukseen sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa on työehtosopimuslain (436/1946) mukaan noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaista määräystä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräystä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Työsopimuslain 47 j §:n 2 momentin mukaan työnantajain ja työntekijäin valtakunnallisilla keskusjärjestöillä on oikeus työehtosopimuksin poiketa työsopimuksen päättämistä koskevan työsopimuslain 3 a luvun ja 37 §:n 3 momentin säännöksistä. Muista kuin laittomasta irtisanomisesta tuomittavaa korvausta koskevasta säännöksestä sopimisoikeus on myös työnantajain ja työntekijäin valtakunnallisilla yhdistyksillä.

Vuosilomalain 16 §:n 2 momentin mukaan työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus sopia talviloman sisällyttämisestä muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen samoin kuin lomakaudesta, vuosiloman pituudesta sen määräytyessä 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaisesti, säästövapaasta, vuosiloman jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisin kuin laissa säädetään. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa on työehtosopimuslain mukaan noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. Työehtosopimusmääräysten noudattamisesta työehtosopimuskauden jälkeen on säädetty samalla tavoin kuin sairausajan palkkaa koskevassa työsopimuslain säännöksessä.

Opintovapaalain mukaan työehtosopimuksella voidaan poiketa siitä, mitä laissa säädetään opintovapaaoikeudesta, opintovapaan hakemis- ja myöntämismenettelystä ja opintovapaan keskeyttämisestä. Vastaavasti työehtosopimuksella voidaan poiketa opintovapaa-asetuksen säännöksistä muun muassa siltä osin, kuin ne koskevat opintovapaaseen oikeuttavaa koulutusta, opiskelun muotoja, opintovapaan antamistapaa, opintovapaan hakemista ja keskeyttämistä sekä työntekijän oikeutta siirtää opintovapaata.

Työsopimuslain 17 §:n mukaan työnantajan on työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten noudatettava vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on määrätty noudatettavaksi. Työnantajan on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen vähimmäisehtoina. Tämä tarkoittaa sitä, että yleissitovan työehtosopimuksen määräykset syrjäyttävät tahdonvaltaiset lainsäännökset sekä työsopimuksen vastaavat ehdot paitsi, jos työsopimuksen ehdot ovat työntekijän kannalta edullisempia. Tämä johtuu toisaalta 17 §:n 1 momentin säännöksen sanamuodosta ja toisaalta työlainsäädännössä sovellettavasta edullisemmuussäännöstä.

Työsopimuslain 17 §:n vähimmäisehtoluonteesta on katsottu johtuvan, että yleissitova työehtosopimus tuo työntekijälle pelkästään oikeuksia ja vastaavasti työnantajalle pelkästään velvollisuuksia. Tästä johtuu, että työsopimuslain 17 §:n nojalla työehtosopimusta noudattava työnantaja ei saa soveltaa sellaisia työehtosopimuksen määräyksiä, joilla on jollakin tavoin vähennetty tai muutettu työntekijän lain pakottaviin säännöksiin perustuvia etuja tai järjestelyjä, ellei laissa ole nimenomaisesti toisin säädetty. Tällainen järjestely on toteutettu työaikalaissa.

Työaikalain 9 ja 40 §:n mukaan työnantaja saa soveltaa mainitun lain kelpuuttavien säännösten nojalla tehtyjä työehtosopimusmääräyksiä niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muuten noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Työaikalain mainittujen säännösten mukaan myös työsopimuslain 17 §:n nojalla työehtosopimusta soveltava työnantaja saa noudattaa yleissitovien työehtosopimusten työaikamääräyksiä sellaisenaan eli sekä työntekijän kannalta lakia edullisempia että laista työntekijän haitaksi poikkeavia määräyksiä.

Työaikalain 9 §:n mukaan työnantaja ja työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys voivat sopia säännöllisen työajan järjestelyistä lain 6―8 §:n säännöksistä poiketen. Työaikalain 10 §:ssä säädetään lisäksi nimenomaisesti työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n nojalla noudattavan työnantajan oikeudesta tehdä säännöllistä työaikaa koskeva paikallinen sopimus. Työaikalain 40 §:n mukaan työehtosopimuksin voidaan sopia muun muassa työajaksi luettavasta ajasta, liukuvan työajan järjestelyistä, säännöllisen työajan ylittävältä työajalta maksettavista korvauksista, lepoajoista ja yötyöstä. Työaikalain 40 §:ssä ei ole säännöstä yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan oikeudesta tehdä työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia.

Yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan järjestäytymättömän työnantajan ja työntekijän välisessä työsuhteessa työsopimuksen ehtoina. Niillä ei siten ole työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia.

Yleissitovan työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuuteen ei liity työehtosopimuslaissa säädettyä valvontavelvollisuutta. Toisaalta myöskään työrauhavelvollisuutta koskevat säännökset eivät tule noudatettaviksi yrityksissä, joissa työehtosopimusta sovelletaan työsopimuslain 17 §:n nojalla. Yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä koskevat riidat kuuluvat yleisen oikeuden toimivaltaan. Yleissitovien työehtosopimusten noudattamisen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille.

1.2.Ehdotetut muutokset

Esityksen tavoitteena on saattaa työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla työehtosopimusta noudattava työnantaja samaan asemaan sellaisen työnantajan kanssa, joka soveltaa työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n nojalla. Tämän vuoksi ehdotetaan, että työsopimuslain 28 §:n 2 momenttiin sekä 47 j §:n 2 momenttiin, vuosilomalain 16 §:n 2 momenttiin ja opintovapaalain 13 §:ään lisättäisiin säännös, jonka mukaan myös sellainen työnantaja, joka on työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla velvollinen noudattamaan työehtosopimusta, saisi noudattaa edellä mainittuihin säännöksiin perustuvia työehtosopimusmääräyksiä niissä työsuhteissa, joissa hänen on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta.

Ehdotettujen säännösten mukaan järjestäytymätön työnantaja saisi noudattaa kuitenkin vain sellaisia työehtosopimusmääräyksiä, jotka ovat sovellettavissa työsuhteen ehtoina suoraan työehtosopimuksen perusteella. Jos yleissitovassa työehtosopimuksessa on sen sijaan laista poikkeavan määräyksen sisältö jätetty paikallisen sopimisen varaan, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavalla työnantajalla ei olisi oikeutta soveltaa sanottua määräystä. Säännösehdotukset eivät siten oikeuttaisi yleissitovaa työehtosopimusta noudattavaa työnantajaa tekemään työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia.

Työsopimuslain 28 §:n 2 momenttiin ehdotettu muutos merkitsisi sitä, että yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja saisi soveltaa myös sellaisia työehtosopimusmääräyksiä, joilla on rajoitettu työntekijän 28 §:n 1 momentin mukaisia etuuksia. Työehtosopimuksissa on määräyksiä muun muassa siitä, että työnantajalla on velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa vasta toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Työehtosopimuksissa on lisäksi yleisesti sovittu siitä, että edellä tarkoitettua karenssipäivää koskevaa sääntöä ei noudateta, jos työsuhde on ennen työntekijän sairastumista jatkunut tietyn ajan, joka alasta riippuen vaihtelee muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Joissakin työehtosopimuksissa on työntekijän oikeus sairausajan palkkaan rajoitettu koskemaan ainoastaan vähintään kuukauden jatkuneita työsuhteita.

Samoin vuosilomalain 16 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja saisi soveltaa sellaisia sanotun säännöksen nojalla sovittuja määräyksiä, joilla on jollakin tavoin vähennetty tai muutettu työntekijän lain pakottaviin säännöksiin perustuvia etuja tai järjestelyjä. Vuosilomalain 16 §:n 2 momentin nojalla joissakin yleissitovissa työehtosopimuksissa on sovittu muun muassa vuosilomapalkan jaksottamisesta, loman jakamisesta ja lakisääteisen lomakauden ulkopuolella annettavan loman osan ajankohdan määräämisestä.

Tällä hetkellä työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitetuissa yleissitovissa työehtosopimuksissa ei sitä vastoin juurikaan ole työsopimuslain 47 j §:n eikä opintovapaalain 13 §:n nojalla sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Voimassa olevan opintovapaalain 13 §:ssä ei ole säännöksiä siitä, keiden työntekijöiden työsuhteissa pykälän nojalla tehtyjä työehtosopimusmääräyksiä saa soveltaa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin 2 momentti, jossa säädettäisiin sekä työehtosopimuslain 4 §:n että työsopimuslain 17 §:n nojalla työehtosopimusta noudattavan työnantajan oikeudesta soveltaa 1 momentin nojalla tehtyjä työehtosopimusmääräyksiä. Sääntely vastaisi työsopimuslain 28 §:n 2 momentin ja 47 j §:n 2 momentin sekä vuosilomalain 16 §:n 2 momentin säännöksiä.

Ehdotettujen työsopimuslain 28 §:n 2 momentin ja 47 j §:n 2 momentin, vuosilomalain 16 §:n 2 momentin sekä opintovapaalain 13 §:n 2 momentin mukaan työehtosopimusmääräysten soveltaminen työehtosopimuskauden päätyttyä määräytyisi samalla tavoin riippumatta siitä, noudatetaanko työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n vai työsopimuslain 17 §:n nojalla. Työehtosopimusmääräystä saisi noudattaa työehtosopimuksen voimassaolokauden päättymisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti, jos siitä olisi sovittu työsopimuksin.

Työntekijälle l momentista johtuvaa oikeutta saadaan rajoittaa vain työehtosopimuksella. Työehtosopimuksen määräystä saa sopimukseen työehtosopimuslain (436/1946) nojalla sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Myös työnantaja, joka on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla, saa soveltaa työehtosopimuksen mainittuja määräyksiä niissä työsuhteissa, joissa hänen on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, jollei määräyksen soveltaminen edellytä paikallista sopimista. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaista määräystä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräystä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Työnantajain ja työntekijäin valtakunnalli- silla keskusjärjestöillä on oikeus työehtosopimuksin sopia toisinkin siitä, mitä tässä luvussa ja 37 §:n 3 momentissa säädetään. Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus muuten paitsi 47 f §:n osalta työehtosopimuksin sopia toisin kuin edellä tässä luvussa ja 37 §:n 3 momentissa säädetään. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen työehtosopimuslain nojalla sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. Myös työnantaja, joka on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla, saa soveltaa työehtosopimuksen mainittuja määräyksiä niissä työsuhteissa, joissa hänen on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, jollei määräyksen soveltaminen edellytä paikallista sopimista. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia talviloman sisällyttämisestä muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen samoin kuin lomakaudesta, vuosiloman pituudesta sen määräytyessä 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaisesti, säästövapaasta, vuosiloman jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisin kuin edellä tässä laissa säädetään. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen työehtosopimuslain (436/1946) nojalla sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Myös työnantaja, joka on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla, saa soveltaa työehtosopimuksen mainittuja määräyksiä niissä työsuhteissa, joissa hänen on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, jollei määräyksen soveltaminen edellytä paikallista sopimista. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Edellä 1 momentin nojalla tehtyjä työehtosopimuksen määräyksiä saa sopimukseen työehtosopimuslain (436/1946) nojalla sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Myös työnantaja, joka on velvollinen noudattamaan työehtosopimusta työsopimuslain (320/1970) 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla, saa soveltaa työehtosopimuksen mainittuja määräyksiä niissä työsuhteissa, joissa hänen on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, jollei määräyksen soveltaminen edellytä paikallista sopimista. Milloin työsopi-muksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyk-siä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.