Hallituksen esitys Eduskunnalle Kazakstanin kanssa kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Hallinnonala
- Liikenne- ja viestintäministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 220/1998
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kazakstanin kanssa helmikuussa 1996 kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen. Sopimus on muiden Suomen Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa tekemien maantieliikennesopimusten kaltainen ja sen tarkoituksena on saada valtioiden välisten maantiekuljetusten järjestelyt kansainvälisen käytännön mukaisiksi. Sopimuksen keskeisenä periaatteena on kuljetuslupajärjestelmän käyttöönottaminen maiden välisissä linja-auto- ja kuorma- autokuljetuksissa. Lisäksi sopimuksessa on määräyksiä eräistä vastavuoroisista maksu- ja verovapautuksista.
Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun on saatu ilmoitus, jolla vahvistetaan sopimusosapuolten kansallisen lainsäädännön vaatimien toimenpiteiden täyttäminen.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
YLEISPERUSTELUT
1Nykytila ja ehdotetut muutokset
Neuvostoliiton hajottua ja Kazakstanin tasavallan perustamisen jälkeen sekä Suomen ja Kazakstanin välisessä tieliikenteessä esiintyneiden ongelmien vuoksi on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä maantieliikennesopimus Suomen ja Kazakstanin välillä. Sopimuksen puuttuminen on haitannut Suomen ja Kazakastanin välisten maantiekuljetusten järjestelyjä. Kuljetuslupien puute ja rajalla perittävät maksut sekä erilaiset rajatarkastukset ovat aiheuttaneet vaikeuksia kuljetusten kehittymiselle.
Sopimuksella on tarkoitus järjestää suomalaisten liikenteenharjoittajien maantiekuljetukset samoilla periaatteilla tapahtuvaksi kuin muidenkin Euroopan unionin ulkopuolisten Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden kanssa. Suomella on samankaltaiset sopimukset muiden muassa Puolan (SopS 18/1970), Romanian (SopS 55/1968) ja Unkarin (SopS 26/1968) kanssa. Venäjän kanssa vastaavanlainen sopimus allekirjoitettiin lokakuussa 1995 ja Ukrainan kanssa kesäkuussa 1995. Sopimusluonnokset on neuvoteltu myös Uzbekistanin, Valko-Venäjän, Tsekin, Slovakian, Kroatian ja Slovenian kanssa. Baltian valtioiden kanssa on toistaiseksi solmittu hallinnollinen sopimus asianomaisten liikenneministeriöiden välillä. Neuvottelut kansainvälistä maantieliikennettä koskevasta sopimuksesta Suomen ja Kazakstanin välillä käytiin Helsingissä ja Almatyssa vuosina 1994 ja 1996. Sopimus allekirjoitettiin Almatyssa 7 päivänä helmikuuta 1996.
Sopimuksen määräykset tarjoavat molempien valtioiden kuljetusyrittäjille vastavuoroisen vapauden kuljetuselinkeinon harjoittamiseen valtioiden välisissä ja niistä kolmanteen valtioon tapahtuvissa maantiekuljetuksissa. Sopimuksella luodaan myös järjestyneet menettelytavat maantiekuljetuksia haittaavien esteiden käsittelemiselle valtioiden viranomaisten välillä. Lisäksi sopimuksessa sovitaan valtioiden omien säädösten ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta.
Euroopan unionin piirissä ei ole vireillä vastaavia tieliikennesopimusjärjestelyjä Kazakstanin kanssa.
2Esityksen taloudelliset vaikutukset
Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia.
3Asian valmistelu
Hallituksen esitys on valmisteltu liikenneministeriössä virkatyönä. Ulkoministeriötä ja valtionvarainministeriötä on kuultu valmistelun yhteydessä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1Sopimuksen sisältö
1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen liikenteellinen soveltamisala. Sopimus koskee linja- ja kuorma-autoliikennettä joko valtioiden välillä tai niiden kautta kolmanteen valtioon toisessa sopimusvaltiossa rekisteröidyillä ajoneuvoilla.
Henkilöliikenne
2 artikla. Artiklan mukaan säännöllinen henkilöliikenne linja-autolla järjestetään sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten sopimalla tavalla.
3 artikla. Tilapäiseen henkilöliikenteeseen linja-autoilla tarvitaan artiklan mukaan asianomaisten viranomaisten myöntämä lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita 4 artiklassa tarkoitettuun kuljetukseen. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset myöntävät luvan alueellaan suoritettavaa matkaa varten. Lupien määrästä ja vaihtamisjärjestyksestä sopivat niinikään asianomaiset viranomaiset.
4 artikla. Artiklassa on vapautettu luvasta epäkuntoon joutuneen ajoneuvon vaihtaminen toiseen.
Tavaraliikenne
5 artikla. Artiklan mukaan tavarankuljetukset suoritetaan pääsääntöisesti asianomaisten viranomaisten antamien lupien nojalla. Jokaiseen tavarankuljetukseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota. Lupien määrästä ja vaihtamisjärjestyksestä sopivat vuosittain sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset.
6 artikla. Artiklassa luetellut, eräät kansainvälisen käytännön mukaiset tavarakuljetukset vapautetaan luvista.
7 artikla. Artiklan mukaan toisen osapuolen alueen lainsäädännön edellyttämät mittojen ja massojen ylittämistä koskevat erikoiskuljetusluvat on hankittava asianomaiselta viranomaiselta. Suomessa asianomainen viranomainen on tielaitos. Jos lupa edellyttää ajoneuvon liikkumista määrätyllä reitillä, kuljetuksen tulee tapahtua tällä reitillä.
Vaarallisten aineiden kuljetuksissa noudatetaan vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (SopS 23/1979) (ADR) määräyksiä.
Yleisiä määräyksiä
8 artikla. Artiklan mukaan liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta ryhtyä harjoittamaan henkilö- tai tavaraliikennettä toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan kahden pisteen välillä. Liikenteenharjoittaja voi suorittaa kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueelta kolmannen maan alueelle sekä kolmannen maan alueelta toisen sopimuspuolen alueelle, jos hän on saanut siihen erityisen luvan toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta.
9 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen edellyttämää liikennettä voivat harjoittaa vain sellaiset liikenteenharjoittajat, jotka oman maansa sisäisen lainsäädännön mukaisesti ovat oikeutettuja harjoittamaan kansainvälistä liikennettä. Moottoriajoneuvot, joilla suoritetaan kansainvälisiä kuljetuksia, on varustettava asianomaisen maan tunnusmerkeillä ja kansallisuustunnuksilla.
10 artikla. Artiklan mukaan aseiden, ampumatarvikkeiden, sotakaluston räjähteiden ja muiden sisäisen lainsäädännön mukaan kiellettyjen tavaroiden kuljettaminen on kielletty.
11 artikla. Tavarakuljetuksissa on pidettävä mukana kuljetuskirja, joka vastaa kansainvälistä käytäntöä.
12 artikla. Artiklan mukaan linja- ja kuorma-auton kuljettajalla tulee olla kansallinen tai kansainvälinen ajokortti, joka vastaa hänen ohjaamaansa moottoriajoneuvon luokkaa. Lisäksi kuljettajilla tulee olla kyseisten ajoneuvojen kansalliset rekisteröintitodistukset.
13 artikla. Artiklassa on sovittu vastavuoroisista vapautuksista tämän sopimuksen tarkoittamiin lupiin, teiden käyttöön sekä tienpitoon liittyvistä maksuista ja veroista. Poikkeuksena ovat maksulliset tiet ja sillat. Veroista ja maksuista vapauttamista koskevat määräykset kuuluvat hallitusmuodon 61 §:n mukaan lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan hyväksymistä. Vastavuoroisuuteen perustuvasta vapautuksesta Suomessa on määrätty eräiden ulkomailla rekisteröityjen ajoneuvojen vapauttamisesta moottoriajoneuvoverosta tai veron alentamisesta annetussa valtiovarainministeriön päätöksessä (82/1996) . Päätös perustuu moottoriajoneuvoverosta annetun lain 34 §:n 2 momenttiin (486/1981) ja moottoriajoneuvoverosta annetun asetuksen (1758/1995) 16 §:ään. Artiklan määräykset eivät ole ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
14 artikla. Artiklan mukaan kuljetuksia suorittavien ajoneuvojen on oltava vakuutettuja
15 artikla. Artiklan mukaan raja-, tulli- ja terveystarkastuksissa noudatetaan joko molempien valtioiden allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia tai niiltä osin kuin sopimukset eivät kata asianomaisten valtioiden omaa lainsäädäntöä.
16 artikla. Artiklan mukaan etuoikeus raja-, tulli- ja terveydenhoidollisessa tarkastuksessa on kuljetettaessa vaikeasti sairaita henkilöitä, harjoitettaessa säännöllistä henkilöliikennettä linja-autolla tai kuljetettaessa eläimiä tai helposti pilaantuvia tavaroita.
17 artikla. Artiklassa on sovittu eräistä kuljetusajoneuvoon liittyvistä tullimaksuista ja luvista vapauttamisesta. Tulleja ja tullittomuuksia koskevat määräykset ovat nykyisin Euroopan yhteisön tullilainsäädännön alaisia. Tullittomuuksista säädetään muun muassa yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 918/83. Asetus ei estä jäsenvaltioita myöntämästä tullittomuutta, joka kuuluu kansainvälisen sopimuksen nojalla tavanomaisesti kuuluviin etuoikeuksiin. Artiklan määräykset eivät ole ristiriidassa yhteisön voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
18 artikla. Artiklassa määrätään toimenpiteistä, joihin voidaan ryhtyä sopimuksen määräyksiin kohdistuneiden rikkomusten johdosta. Sopimusosapuolen asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty. Artiklan mukaan mainitut toimenpiteet eivät vapauta liikenteenharjoittajaa vastuusta oleskelumaan lainsäädännön rikkomisesta.
19 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen osapuolet toimivat sopimuksen täytäntöönpanossa yhteistyössä, vaihtavat tietoja ja kokemuksia sekä ratkaisevat erimielisyydetneuvotteluteitse.
20 artikla. Artiklan mukaan kummankin sopimuspuolen sisäistä lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joita tällä sopimuksella tai sellaisella kansainvälisellä sopimuksella, johon molemmat sopimuspuolet ovat liittyneet, ei ole järjestetty.
21 artikla. Tämä maantieliikennesopimus ei artiklan mukaan vaikuta muiden kansainvälisten sopimusten johdosta syntyneisiin sopimuspuolten velvollisuuksiin ja oikeuksiin.
22 artikla. Artiklassa määritellään tämän sopimuksen voimaantulo. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä, kun on saatu ilmoitus kansallisen lainsäädännön vaatimien toimenpiteiden täyttämisestä.
Lisäpöytäkirja. 22 artiklan mukaan sopimukseen liitetään pöytäkirja, joka on sen erottamaton osa. Tämän sopimuksen kanssa samaan aikaan allekirjoitettu lisäpöytäkirja määrittelee sopimuksessa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset, artiklasta riippuen lähinnä liikenneministeriöt tai tielaitokset, ja sopimuksen termien määritelmiä sekä kuljetuslupatyypit. Lisäpöytäkirjan 5 kohdan mukaan sopimuksen mukaiset asiakirjat tulee säilyttää siinä ajoneuvossa, johon ne kuuluvat ja ne tulee esittää asianomaiselle viranomaiselle vaadittaessa. Lisäksi siinä on maininta valtioiden välisen maksusopimuksen noudattamisesta ja liikenteenharjoittajien vapaudesta sopia liikenteen käytännön järjestelyistä.
Sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi ja sen voimaantulo jatkuu kunnes 90 päivää on kulunut siitä päivästä, jona toinen sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle aikomuksestaan irtisanoa se.
2Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Eduskunnan suostumus on tarpeellinen 13 sekä 17 artiklassa tarkoitettujen maksu- ja verovapautusten sekä lisäpöytäkirjan 5 kohdassa olevan asiakirjojen mukanapitämis- ja esittämisvelvollisuuden vuoksi.
Edellä olevan perusteella ja hallitus- muodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi ne Almatyssa 7 päivänä helmikuuta 1996 Suomen Tasavallan hallituksen ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän lisäpöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Almatyssa 7 päivänä helmikuuta 1996 tehdyn Suomen Tasavallan hallituksen ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä tehdyn sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 1998
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARILiikenneministeri Matti Aura
SOPIMUS
Suomen Tasavallan hallituksen ja Kazakstanin Tasavallan hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä
Suomen Tasavallan hallitus ja Kazakstanin Tasavallan hallitus, joista käytetään nimitystä "sopimusosapuolet",
ottaen huomioon kahdenvälisen kaupan kehittämisen ja
haluten vastavuoroisuuden pohjalta kehittää autoilla suoritettavaa henkilö- ja tavaraliikennettä molempien valtioiden välillä ja niiden alueiden kautta,
ovat sopineet seuraavaa:
1 artikla
Tämän sopimuksen mukaisesti säännöllisiä ja tilapäisiä henkilöliikennekuljetuksia ja tavaraliikennekuljetuksia molempien valtioiden välillä ja niiden kautta, suoritetaan Suomen tasavallassa ja Kazakstanin tasavallassa ja rekisteröidyillä ajoneuvoilla kansainväliselle autoliikenteelle avattuja maanteitä pitkin.
I Henkilöliikenne
2 artikla
1. Säännölliset henkilökuljetukset molempien maiden välillä ja niiden kautta suoritetaan sopimusosapuolten asianomaisten viranomaisten sopimuksen ja niiden antamien lupien pohjalta.
2. Sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset antavat toisilleen ajoissa ehdotuksensa tällaisten kuljetusten järjestämisestä.
3 artikla
1. Tilapäisiä henkilökuljetuksia molempien maiden välillä tai kauttakuljetuksena niiden alueiden kautta, poikkeuksena tämän sopimuksen 4 artiklassa mainitut kuljetukset, suoritetaan sopimusosapuolten asianomaisten viranomaisten antamien lupien perusteella.
2. Sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset myöntävät luvan omalla alueellaan suoritettavaa matkan osaa varten.
3. Jokaisen tilapäisen henkilökuljetuksen suorittamiseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota.
4. Sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tilapäisiä henkilökuljetuksia varten. Nämä lomakkeet on varustettava luvan myöntäneen asianomaisen viranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.
5. Sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään lupalomakkeiden vaihtamisjärjestyksestä.
4 artikla
Artiklan 3 mukaista lupaa ei vaadita vaihdettaessa epäkuntoon joutunutta ajoneuvoa toiseen.
II TAVARALIIKENNE
5 artikla
1. Tavarakuljetukset molempien maiden välillä tai kolmannesta maasta kolmanteen maahan tai niiden alueiden kautta, lukuunottamatta tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisia kuljetuksia, suoritetaan ajoneuvoilla sopimusosapuolten asianomaisten viranomaisten antamien lupien nojalla.
2. Jokaiseen tavarankuljetukseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota.
3. Sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tavarankuljetuksia varten. Nämä lomakkeet on varustettava luvan myöntäneen asianomaisen viranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.
4. Sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään lupalomakkeiden vaihtamisjärjestyksestä.
6 artikla
1. Artiklan 5 mukaista lupaa ei kuitenkaan vaadita:
a) messujen ja näyttelyiden järjestämiseen tarvittavien tavaroiden, varusteiden ja tarvikkeiden kuljetuksiin;
b) urheilutilaisuuksiin tarkoitettujen ajoneuvojen, eläinten, muiden varusteiden ja kaluston kuljetuksiin;
c) teatterilavasteiden ja -tarvikkeiden sekä soitinten, elokuvaesitysten valmistamiseen ja radio- ja televisioesityksiin tarvittavien välineiden kuljettamiseen;
d) ruumiiden ja vainajien tuhkan kuljetuksiin;
e) postin kuljetuksiin;
f) epäkunnossa olevien ajoneuvojen kuljettamiseen;
g) irtaimen omaisuuden kuljettamiseen muuton yhteydessä;
h) lääkintävarusteiden ja lääkkeiden kuljettamiseen auttamistarkoituksessa luonnonmullistusalueille.
Lupaa ei myöskään vaadita teknistä apua tuovien autojen kauttakulkuun.
Suoritettaessa kuljetuksia tämän artiklan mukaisesti ajoneuvossa on oltava sen maan kuljetusasiakirjat, jossa ajoneuvo on rekisteröity.
2. Tämän artiklan 1. a), b) ja c)- kohdissa mainittuja poikkeuksia sovelletaan vain sillä ehdolla, että tavarat palautetaan ajoneuvon rekisteröintimaahan tai ne kuljetetaan kolmannen maan alueelle.
7 artikla
1. Milloin tyhjänä kulkevan tai kuormatun ajoneuvon päämitat tai paino ylittävät toisen sopimusosapuolen alueella sallitut päämitat tai suurimman painon, tulee liikenteenharjoittajan hankkia toisen sopimusosapuolen asianomaiselta viranomaiselta erityinen lupa. Vaarallisten aineiden kuljetuksissa on noudatettava Vaarallisten tavaroiden kansainvälisiä tiekuljetuksia koskevan eurooppalaisen sopimuksen (ADR) määräyksiä.
2. Jos 1 kohdassa mainittu lupa rajoittaa ajoneuvon liikkumisen määrättyyn reittiin, kuljetuksen tulee tapahtua vain tällä reitillä.
III YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
8 artikla
1. Liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta ryhtyä henkilö- tai tavarakuljetuksiin toisen osapuolen alueella sijaitsevien kahden pisteen välillä.
2. Liikenteenharjoittaja voi suorittaa kuljetuksia toisen sopimusosapuolen alueen sekä kolmannen maan välillä, jos hän on saanut siihen erityisen luvan toisen sopimusosapuolen asianomaiselta viranomaiselta.
9 artikla
1. Tämän sopimuksen edellyttämiä kuljetuksia voivat suorittaa vain sellaiset liikenteenharjoittajat, jotka oman maansa lainsäädännön mukaan ovat oikeutettuja suorittamaan kansainvälisiä kuljetuksia.
2. Kansainvälisiä kuljetuksia suorittavat moottoriajoneuvot on varustettava asianomaisen maan kansallisilla tunnusmerkeillä ja kansallisuustunnuksilla.
3. Liikenteenharjoittajan on suoritettaessa tämän sopimuksen mukaisia kansainvälisiä kuljetuksia noudatettava sen valtion, jonka alueella ajoneuvo on, liikennesääntöjä ja muita lain määräyksiä.
10 artikla
Aseiden, ampumatarvikkeiden, sotakaluston, räjähteiden sekä muiden sopimuspuolten sisäisen lainsäädännön mukaan kiellettyjen aineiden kuljettaminen on sopimusosapuolten valtioiden alueella tai niiden alueiden kautta kielletty.
11 artikla
Tämän sopimuksen mukaisiin tavarankuljetuksiin vaaditaan kansallinen kuljetuskirja, jonka tulee vastata kansainvälisen yleisessä käytössä olevan mallin mukaista kuljetuskirjaa.
12 artikla
Ajoneuvon kuljettajalla tulee olla kansallinen tai kansainvälinen ajokortti, joka vastaa sitä ajoneuvokategoriaa, johon hänen kuljettamansa ajoneuvo kuuluu, sekä kyseisen ajoneuvon kansalliset rekisteröintitodistukset.
13 artikla
Tämän sopimuksen nojalla molempien maiden alueella moottoriajoneuvoilla suoritettavat henkilö- ja tavarakuljetukset ovat vapaat tämän sopimuksen tarkoittamiin lupiin, teiden käyttöön sekä tienpitoon liittyvistä veroista ja maksuista, poikkeuksena maksulliset tiet ja sillat.
14 artikla
Jokaisen tämän sopimuksen mukaisia kuljetuksia suorittavan ajoneuvon on oltava etukäteen vakuutettu.
15 artikla
Raja-, tulli-, ja terveydenhoidollinen tarkastus suoritetaan niitten kansainvälisten sopimusten, joihin molemmat osapuolet ovat liittyneet, mukaisesti ja kysymyksiin, joita nämä sopimukset eivät koske, sovelletaan kummankin sopimusosapuolen sisäistä lainsäädäntöä.
16 artikla
Raja-, tulli- ja terveydenhoidollinen tarkastus kuljetettaessa vaikeasti sairaita henkilöitä sekä suoritettaessa säännöllisiä henkilökuljetuksia ja eläinten sekä helposti pilaantuvien tavaroiden kuljetuksia tapahtuu etuoikeutetusti.
17 artikla
1. Suoritettaessa tämän sopimuksen pohjalla kuljetuksia ei tullimaksuja peritä eikä lupia vaadita toisen sopimusosapuolen alueelle tuotavista:
a) polttoaineista, jotka sisältyvät ajoneuvon moottorin polttoainejärjestelmään toiminnallisesti ja rakenteellisesti kuuluviin polttoainesäiliöihin;
b) voiteluaineista joita tarvitaan kuljetuksen aikana;
c) varaosista ja työkaluista jotka on tarkoitettu kansainvälisiä kuljetuksia suorittaville ajoneuvoille.
2. Käyttämättömät varaosat on vietävä maasta ja korvatut varaosat joko vietävä maasta taikka hävitettävä tai luovutettava tämän sopimusalueella voimassa olevien määräysten mukaisesti.
18 artikla
1. Siinä tapauksessa, että tätä sopimusta rikotaan, on liikenteenharjoittaja sen maan asianomaisten viranomaisten pyynnöstä, jossa rikkomus on tapahtunut, velvollinen ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tämän sopimuksen ehtojen täyttämiseksi. Sen maan asianomaiset viranomaiset, josta liikenteenharjoittaja tulee, ilmoittavat toisen sopimusosapuolen asianomaisille viranomaisille niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.
2. Mikäli oleskelumaan lainsäädäntöä on rikottu, tämän artiklan määräykset eivät vapauta liikenteenharjoittajaa vastuusta.
19 artikla
1. Sopimuksen täyttämiseksi sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset ylläpitävät suoria yhteyksiä, järjestävät toisen sopimusosapuolen ehdotuksesta neuvotteluja henkilö- ja tavarankuljetuksen lupajärjestelmästä, sekä vaihtavat kokemuksia ja informaatiota annettujen lupien käytöstä.
2. Sopimusosapuolet ratkaisevat kaikki tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat mahdolliset erimielisyydet neuvotteluteitse.
IV LOPPUMÄÄRÄYKSET
20 artikla
Kummankin sopimusosapuolen sisäistä lainsäädäntöä sovelletaan molempien osapuolten yhteisestä sopimuksesta kaikkiin sellaisiin kysymyksiin, joita tällä sopimuksella tai sellaisella kansainvälisellä sopimuksella, johon molemmat sopimusosapuolet ovat liittyneet, ei ole järjestetty.
21 artikla
Tämä sopimus ei vaikuta niihin sopimusosapuolten oikeuksiin ja velvoituksiin, jotka johtuvat muista kansainvälisistä sopimuksista, joihin ne ovat liittyneet.
22 artikla
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun on saatu ilmoitus, jolla vahvistetaan sopimusosapuolten kansallisen lainsäädännön vaatimien toimenpiteiden täyttäminen.
2. Sopimukseen liitetään lisäpöytäkirja, joka on sen erottamaton osa.
3. Tämä sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi ja sen voimassaolo jatkuu, kunnes 90 päivää on kulunut siitä päivästä, toinen sopimuspuoli on diplomaattisten kanavien kautta kirjallisesti ilmoittanut toiselle sopimusosapuolelle aikomuksestaan irtisanoa sopimuksen voimassaolo.
Tehty Almatyssa 7 päivänä helmikuuta 1996 kahtena suomen, kazakstanin- ja venäjän kielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Suomen Tasavallan hallituksenpuolesta
Harri Cav‚n
Kazakstanin Tasavallan hallituksenpuolesta
Ju. I. Lavrinenko
LISÄPÖYTÄKIRJA
Suomen tasavallan ja Kazakstanin tasavallan välillätehdyn kansainvälisen tieliikenne-sopimuksen soveltamisesta
Suomen tasavallan ja Kazakstanin tasavallan vuonna 1996 Almatyssa allekirjoitetun kansainvälisen tieliikennesopimuksen soveltamisen yhteydessä sovittiin seuraavaa:
1. Mainitussa sopimuksessa asianomaiset viranomaiset ovat:
Suomen tasavallan puolesta:
a) artiklojen 2, 3, 5, 8, 18 ja 19 osalta Suomen liikenneministeriö, Tieliikenneosasto PL 235 FIN 00131 Helsinki,
b) artiklan 7 osalta Tielaitos Liikenteen palvelukeskus PL 33 FIN 00521 Helsinki
Kazakstanin tasavallan puolesta: a) artiklojen 2, 3, 5, 8, 18 ja 19 osalta Kazakstanin liikenneministeriö 480083, Alma-Ata Pr. Seifullina, 458 Puh. 60-40-40, fax (327) 2-39-32-55.
b) artiklan 7 osalta sisäasiainministeriö sekä tieviranomaiset, 480091, Almatyul. Karbanbaj batyra, 95.
2. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan
2.1. termillä "ajoneuvo":tavarankuljetuksessa - kuorma-autoa, perävaunuyhdistelmää, vetovaunua, tai vetovaunua puoliperävaunuineen;henkilökuljetuksessa - bussia, eli ajoneuvoa joka on tarkoitettu henkilökuljetukseen ja jossa on vähintään 8 paikkaa, jolloin kuljettajaa ei ole laskettu mukaan, sekä bussia, jossa on perävaunu matkatavaroiden kuljetukseen;
2.2. termillä "säännölliset kuljetukset" - kuljetuksia, jotka suoritetaan sopimusosapuolten ajoneuvoilla aikaisemmin sovitun aikataulun ja reitin mukaisesti sekä osoittaen reitin alkamis- ja loppumispisteet sekä pysähtymispaikat;
2.3. termillä " tilapäiset kuljetukset" - kaikki muut kuljetukset;
2.4. termillä "liikennöitsijä" ketä hyvänsä fyysistä tai juridista henkilöä, joka on sopimusosapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisesti oikeutettu kansainväliseen henkilö- ja tavaraliikenteeseen.
3. Sovellettaessa sopimuksen artiklan 5 kohtaa 2 otetaan huomioon, että kuljetuslupaa saa käyttää vain se liikenteenharjoittaja, jolle se on myönnetty, eikä sitä voi antaa kenellekkään muulle.
4. Tämän sopimuksen artiklan 5 soveltamiseksi otetaan huomioon seuraavat lupatyypit kuljetuksia suoritettaessa:
a) kuljetukset yhden sopimusosapuolen alueella sijaitsevan pisteen ja toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan pisteen välillä;
b) kauttakuljetuksena toisen sopimusosapuolen alueen kautta;
c) toisen sopimusosapuolen alueelta kolmanteen maahan tai kolmannesta maasta toisen sopimusosapuolen alueella.
Molempien sopimusosapuolten asianomaiset viranomaiset määrittelevät marraskuuhun mennessä tarvittavan määrän yllämainittuja lupatyyppejä seuraavalle vuodelle, jotka vastavuoroisesti vaihdetaan ennen seuraavan vuoden tammikuun 15. päivää.
Edellisenä vuonna annetut luvat ovat voimassa seuraavan vuoden 1. helmikuuta saakka.
5. Luvat ja muut sopimuksen mukaiset asiakirjat tulee säilyttää siinä ajoneuvossa, johon ne kuuluvat, ja ne tulee esittää asianomaiselle viranomaiselle näin vaadittaessa.
6. Molempien sopimusosapuolten liikenteenharjoittajat voivat keskenään sopia tässä sopimuksessa tarkoitettujen henkilö- ja tavarankuljetusten suorittamiseen liittyvistä käytännöllisistä kysymyksistä.
7. Tämän sopimuksen mukaisista kuljetuksista johtuvat maksut suoritetaan sopimusosapuolten välillä voimassa olevien kauppaa koskevien sopimusten mukaisesti.
Tämä lisäpöytäkirja on tehty kahtena suomen- kazakin- ja venäjänkielisenä kappaleena, kaikkien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Sopimusosapuolet käyttävät tulkintaa vaativissa kysymyksissä venäläistä tekstiä.
Tehty Almatyssa 7. päivänä helmikuuta 1996.
Suomen Tasavallan hallituksenpuolesta
Harri Cav‚n
Kazakstanin Tasavallan hallituksenpuolesta
Ju. I. Lavrinenko