HE 125/1998

1.Nykytila

Kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista annetun lain (1262/1993) mukaan kehitysalueelle perustetun tuotantolaitoksen ja matkailuyrityksen käyttöomaisuuden hankintameno saadaan vähentää verotuksessa säännönmukaisia poistoja suuremmin poistoin. Uuden tuotantolaitoksen ja matkailuyrityksen lisäksi veronhuojennus koskee myös tuotantolaitoksen ja matkailuyrityksen merkittävää uudistamista ja laajentamista. Korotettu poisto voidaan tehdä omaisuuden käyttöönottovuonna ja kahtena sitä seuraavana vuonna. Näinä vuosina vähennettävän poiston enimmäismäärä on elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) säädetyn poiston enimmäismäärä korotettuna 50 prosentilla. Lakia sovelletaan investointeihin, jotka tapahtuvat alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/1993) nojalla annetussa valtioneuvoston päätöksessä määritellyllä kehitysalueen ensimmäisellä tai toisella tukialueella (valtioneuvoston päätös kehitysalueesta, sen tukialueista ja rakennemuutosalueesta, 1375/1997).

Kehitysalueelle tehtyjen investointien korotetuista poistoista annettua lakia muutettiin vuoden 1998 alussa siten, että veronhuojennukseen ovat oikeutettuja vain kehitysalueella toimivat pienet ja keskisuuret yritykset. Pienenä tai keskisuurena yrityksenä pidetään yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 henkilöä ja jonka liikevaihto on enintään 120 miljoonaa markkaa tai taseen loppusumma on enintään 60 miljoonaa markkaa. Lisäksi tulee täyttyä laissa säädetyt yrityksen riippumattomuutta ja pienistä tai keskisuurista yrityksistä muodostettuja ryhmittymiä koskevat ehdot.

Kun hallituksen esitys laiksi kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista annetun lain muuttamisesta (HE 120/1997 vp) annettiin eduskunnalle, veronhuojennuksen jatkamisesta tehtiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 93 artiklan 3 kohdan mukainen ilmoitus komissiolle. Hallituksen esityksen perusteluissa arvioitiin, että ehdotettu veronhuojennus olisi ilmeisesti hyväksyttävissä Euroopan yhteisön (EY) valtiontukisäännösten nojalla. Kannanotto perustui siihen, että kehitysalueiden veronhuojennuksesta oli jo aikaisemmin tehty ilmoitus EFTAn valvontaviranomaiselle ja lisäksi asianmukaiset vuosi-ilmoitukset komissiolle. Kumpikaan näistä tahoista ei ollut missään vaiheessa tehnyt huomautuksia tuen suhteen. Lain soveltamisaikaa jatkettaessa tuen saajien piiriä vielä rajoitettiin koskemaan vain pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Korotettujen poistojen jatkamista koskevan lain hyväksymisen jälkeen kävi ilmi, että komissio ei mahdollisesti tule pitämään tukea kaikilta osin yhteismarkkinoille soveltuvana. Komissio katsoo 7 päivänä elokuuta 1998 lähettämässään kirjeessä, että järjestelmä on sellaisenaan EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan vastainen. Komission mukaan lain muutos on tarpeen, jotta valtion tukien kannalta niin kutsutut herkät toimialat voitaisiin sulkea tukijärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Muiden kuin herkkien alojen osalta komissio on päättänyt olla vastustamatta järjestelmän soveltamista. Komissio on päättänyt aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tutkintamenettelyn Suomea vastaan herkkien alojen osalta. Tutkintamenettelyä on selvitetty lähemmin alajaksossa 5.2. Komissio on lisäksi kehottanut Suomen viranomaisia ilmoittamaan tuensaajayrityksille viipymättä valvontamenettelyn aloittamisesta sekä siitä, että ne voivat joutua maksamaan laittomasti saamansa tuen takaisin.

Komissiolle 7 päivänä syyskuuta 1998 toimitetussa Suomen vastauksessa todetaan, että kehitysalueelle tehtävien investointien korotettuja poistoja koskevaa järjestelmää aiotaan jatkaa siten, että järjestelmä koskisi myös vuosina 1999 ja 2000 tehtäviä investointeja. Valtion tuen kannalta herkät alat on tässä yhteydessä tarkoitus sulkea pois tuen piiristä. Vastauksessa ilmoitetaan edelleen, että tarkoituksena on esittää rajoitusten säätämistä takautuvasti koskemaan myös vuonna 1998 tehtyjä investointeja. Lisäksi todetaan, että Suomen viranomaiset tulevat ilmoittamaan tuensaajayrityksille tehokkaasti mahdollisesta tuen takaisinperinnästä ja lainmuutoksesta.

2.Ehdotetut muutokset

Kehitysalueelle tehtävien investointien edistämiseksi veronhuojennusta ehdotetaan jatkettavaksi siten, että pienet ja keskisuuret yritykset saisivat tehdä korotetut poistot myös verovuosina 1999 ja 2000 tekemistään investoinneista. Irtaimen käyttöomaisuuden enimmäispoisto olisi tällöin kolmena ensimmäisenä vuonna 25 prosentin sijasta 37,5 prosenttia ja tuotantorakennuksen poisto 7 prosentin sijaan 10,5 prosenttia. Pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmä säilyisi ennallaan, sillä myönnettävän tuen määrää ei ole tarkoitus lisätä.

EY:n valtiontukia koskevien säännösten johdosta lain soveltamisalaa ehdotetaan rajoitettavaksi siten, että tukea ei myönnettäisi toimialoille, joille annettavat tuet ovat EY:n perustamissopimuksen mukaan kiellettyjä tai joihin liittyy erityisiä rajoituksia (herkät alat). Tällaisia ovat alat, joihin sovelletaan Euroopan unionin piirissä määritettyä omaa erityistä politiikkaa tai joiden osalta on vahvistettu noudatettavaksi erityistä valvontaa. Ensiksi mainittuja aloja ovat lähinnä maatalous, kalastus ja liikenne sekä teräksen ja eräiden terästuotteiden valmistus. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat alat, joiden osalta komissio on katsonut olevan syytä alan herkän markkinatilanteen tai muun vastaavan syyn vuoksi noudattaa tavanomaista yksityiskohtaisempaa valvontaa. Tällaisia aloja ovat lähinnä moottoriajoneuvojen ja niiden osien sekä synteettisten kuitujen valmistus.

Koska verolakia sovelletaan sellaisenaan kaikissa lain piiriin kuuluvissa tapauksissa, herkkiin aloihin liittyviä kieltoja ja rajoituksia ei voida ottaa huomioon yksittäisiä investointeja arvioitaessa, vaan toimialat olisi suljettava kokonaisuudessaan veronhuojennuksen ulkopuolelle. Tästä syystä ehdotetaan säädettäväksi, että verotukea ei myönnettäisi investointeihin, jotka kohdistuvat maataloustuotteiden, teräksen ja teräsputkien, autojen ja auton osien tai tekokuitujen valmistukseen. Mainituilla toimialoilla tarkoitettaisiin Tilastokeskuksen toimialaluokitus 1995:ssä määritettyjä kyseisiä toimialoja. Tilastokeskuksen vahvistama toimialaluokitus perustuu EY:n toimialaluokitusstandardiin (NACE Rev. 1). Veronhuojennuksen ulkopuolelle jäävien toimialojen määrittäminen tapahtuisi tällöin siten, että

― maataloustuotteiden valmistuksella tarkoitettaisiin toimialaluokituksen kohdassa DA tarkoitettua elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistusta,

― teräksen ja teräsputkien valmistuksella tarkoitettaisiin toimialaluokituksen kohdissa 271 ja 272 tarkoitettua teräksen ja teräsputkien valmistusta,

― autojen ja auton osien valmistuksella tarkoitettaisiin toimialaluokituksen kohdissa 341―343 tarkoitettua auton, auton korien sekä autonosien ja ―moottorien valmistusta ja

― tekokuitujen valmistuksella tarkoitettaisiin toimialaluokituksen kohdassa 247 tarkoitettua tekokuitujen valmistusta.

Herkkien alojen sulkemiseksi pois tuen piiristä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi lakiin sisältyvää tuotantolaitoksen määritelmää siten, että tuotantolaitoksena ei enää pidettäisi lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kauppapuutarhaa, taimitarhaa, turkistarhaa, kalastustoimintaa eikä kalanviljelylaitosta.

Valtiontuen kannalta herkkiä toimialoja koskevat rajoitukset ehdotetaan säädettäväksi takautuviksi siten, että rajoituksia sovellettaisiin jo vuonna 1998 tehtäviin investointeihin. Kuten edellä on esitetty, komissio on katsonut, että Suomessa voimassa oleva veronhuojennus on herkkien alojen osalta EY:n perustamissopimuksen vastainen. Nykyisessä tilanteessa voidaan myös katsoa, ettei lain tarkoitus kehitysalueella tapahtuvien investointien edistämisestä herkillä aloilla toimivien yritysten osalta enää toteudu. Jos lakia ei muuteta, yritykset saattavat joutua maksamaan laittomasti saamansa tuen korkoineen takaisin. Yrityksille tullaan hallituksen esityksen antamisen jälkeen ilmoittamaan verohallituksen tiedotteella ehdotetusta lain muutoksesta ja siitä, että jos lakia ei muuteta, ne saattavat joutua maksamaan tuen takaisin.

Euroopan unionin nykyinen alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakausi päättyy vuoden 1999 lopussa. Parhaillaan käydään Agenda 2000 -ehdotuksen perusteella jäsenmaiden välisiä neuvotteluja uuden ohjelmakauden 2000―2006 alue- ja rakennepolitiikan sisällöstä. Jos tukialuemäärittelyä muutetaan Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan uudistamisen johdosta, muutokset tulevat lain 1 §:n 2 momentin viittaussäännöksen johdosta koskemaan sellaisenaan myös veronhuojennuksen alueellista sovellettavuutta.

3.Esityksen vaikutukset

Ehdotuksen arvioidaan lisäävän vuonna 1999 veronhuojennukseen oikeutettujen yritysten poistoja 160 miljoonalla markalla. Poistojen lisääntyminen merkitsisi veron tuoton alenemista noin 45 miljoonalla markalla vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa. Valtion osuus veron tuoton vähenemisestä olisi noin 26 miljoonaa markkaa, kuntien osuus 18 miljoonaa markkaa ja seurakuntien osuus vajaat miljoona markkaa. Vuonna 2000 veron tuoton väheneminen olisi vastaavasti 61 miljoonaa markkaa. Etupainoisten poistojen vähentäminen verotuksessa aiheuttaa vastaavasti poistojen pienenemisen myöhempinä vuosina. Ehdotuksen johdosta yritysten verotuksen lykkääntymisestä korkohyötynä saama etu on arviolta 40 miljoonaa markkaa. Verotuen vaikuttavuutta aluepoliittisena ohjauskeinona on vaikea arvioida.

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä ja verohallitukselta. Lausunnoissa esitetyt kannanotot on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esitystä laadittaessa.

5.Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

6.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa. Valtion tukien kannalta herkkiä toimialoja koskevia rajoituksia sovellettaisiin kuitenkin jo verovuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

2 §Veronhuojennukseen oikeuttavat investoinnit

3 §Tuotantolaitoksen ja matkailuyrityksen määritelmä

8 §Voimaantulo