HE 91/1997

1.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä (ETY) n:o 880/92 annettiin 23 päivänä maaliskuuta 1992. Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) niin sanotun lisäpöytäkirjan voimaan tuloon liittyen säädettiin ETA-sopimuksen pöytäkirjan 47 ja tiettyjen liitteiden muuttamista koskevan ETA:n sekakomitean päätöksen n:o 7/94 eräiden määräysten hyväksymisestä ja päätöksen soveltamisesta annetun lain (530/1994) 5 §:ssä edellä mainitun neuvoston asetuksen täytäntöönpanon vaatimista seikoista. Mainitussa laissa valtuutettiin valtioneuvosto nimeämään kansallinen toimivaltainen elin. Lisäksi laissa säädetään muutoksenhausta ekotuotemerkin hakemista koskevassa asiassa sekä rangaistusseuraamuksesta neuvoston asetuksessa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta.

Valtioneuvosto on 29 päivänä syyskuuta 1994 tekemällään päätöksellä (863/1994) nimennyt Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n neuvoston asetuksen 9 artiklassa tarkoitetuksi kansalliseksi toimivaltaiseksi toimielimeksi. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry vastaa myös pohjoismaisen ympäristömerkintäjärjestelmän kansallisista tehtävistä.

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n tehtävät Euroopan yhteisön ympäristömerkinnässä määräytyvät neuvoston asetuksen mukaan. Lisäksi tehtäviä on täsmennetty ympäristöministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n 15 päivänä syyskuuta 1995 solmimassa ympäristömerkintäjärjestelmiä Suomessa koskevassa sopimuksessa. Sopimuksen mukaan Suomen Standardisoimisliitto SFS ry muun muassa panee toimeen Euroopan Unionin toimivaltaisten elinten kokouksen ja ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän komitean (Eco-label Regulatory Committee) kokouksen päätökset Suomessa, toimii yhteisön ympäristömerkinnän kansallisena tietokeskuksena, julkaisee ympäristömerkin myöntämisperusteet, käsittelee yhteisön ympäristömerkin käyttöoikeushakemukset, myöntää käyttöoikeudet ja peruuttaa ne, rekisteröi yhteisön ympäristömerkin käyttöoikeudet Suomessa, osallistuu ympäristömerkin myöntämisperusteiden valmisteluun, hankkii ympäristöministeriölle tarpeellisia selvityksiä yhteisön ympäristömerkintää koskevissa asioissa sekä osallistuu Euroopan Unionin toimivaltaisten elinten kokouksiin ja ympäristöministeriön päätöksellä myös ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän komitean kokouksiin.

Suomen Standardisoimisliitossa SFS ry:ssä toimii ympäristömerkintälautakunta, jossa keskeiset viranomaiset, tutkimuslaitokset, teollisuus ja kauppa sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt ovat edustettuina.

1.2.Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö

Neuvoston asetus yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä annettiin vuonna 1992. Asetuksen nojalla komissio on vahvistanut tammikuuhun 1997 mennessä ympäristömerkin myöntämisperusteet 12 tuoteryhmälle.

Neuvoston asetus on parhaillaan uudistettavana. Komission ehdotus neuvoston asetukseksi tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä (KOM (96) 603 lopull) on tulossa neuvoston käsittelyyn lähiaikoina. Komission ehdotuksen mukaan asetusta tarkistettaisiin, jotta merkintäjärjestelmän luonne ja soveltamisala selkiytyisivät. Siinä ehdotetaan perustettavaksi Euroopan ympäristömerkintäjärjestö, joka vahvistaisi ympäristömerkin perusteet ja yhteensovittaisi toimivaltaisten elinten työtä. Myös maksuihin sovellettavaa järjestelmää muutettaisiin.

Euroopan yhteisön jäsenmaissa on kansallisesti säädetty neuvoston asetuksen vaatiman toimivaltaisen elimen nimeämisestä. Tehtävän organisointi on hoidettu hyvin eri tavoin eri maissa. Ruotsissa kansalliseksi elimeksi on nimetty järjestö SIS Miljömärkning, joka toimii Ruotsin standardisoimisjärjestön yhteydessä. Tanskassa tehtävä hoidetaan ympäristö- ja energiaministeriössä ja Itävallassa ympäristöministeriössä. Norjassa ympäristömerkinnän tehtävistä huolehtii erillinen säätiö Stiftelsen Miljömärkning i Norge. Islannissa ympäristömerkintäasiat on sijoitettu ympäristö- ja elintarvikeviraston yhteyteen. Englannissa tehtäviin on perustettu ympäristömerkintälautakunta.

1.3.Nykytilan arviointi

Suomen liittyessä Euroopan unioniin kumottiin aiemmin mainittu ETA-laki, lukuunottamatta ekotuotemerkkiä koskevaa 5 §:ää, lailla (1105/1995) . Viimeksi mainitun lain mukaan ekotuotemerkintää koskevan säännöksen kumoamisen osalta lain voimaantulosta säädetään erikseen asetuksella. Tätä säännöstä ei ole voitu kumota ennen kuin neuvoston asetuksessa tarkoitetusta toimivaltaisesta elimestä on erikseen säädetty.

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmä on yrityksille vapaaehtoinen. Monien yritysten arvioidaan hakevan ympäristömerkkiä, sillä ympäristöasioista on viime vuosina tullut merkittävä kilpailukeino.

Tähän saakka yhteisön ympäristömerkinnästä on aiheutunut Suomelle lähinnä vain kustannuksia. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa yhteisön ympäristömerkki on Suomessa myönnetty sisätilojen maalille tammikuussa 1997. Kun arviointiperusteita vahvistetaan uusille tuoteryhmille, on oletettavissa, että myös Suomessa haetaan enemmän merkin käyttöoikeutta, jolloin myös toimivaltainen elin saa tuloja ympäristömerkistä. Tulevien vuosien tulojen arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että merkin käyttöoikeutta voidaan neuvoston asetuksen 10 artiklan mukaan hakea ainoastaan siinä jäsenmaassa, jossa tuote on valmistettu tai saatettu markkinoille ensimmäistä kertaa tai jonne se on tuotu kolmannesta maasta.

Vuosina 1995―1997 ympäristöministeriö on myöntänyt Suomen Standardisoimisliitto ry:lle vuosittain 400 000 markkaa kansallisena toimielimenä toimimisesta aiheutuviin kustannuksiin momenteilta 35.01.22 (kehittäminen ja suunnittelu) ja 35.01.24 (kansainvälinen yhteistyö). Tulevaisuudessa kansallisen toimielimen todellinen tarve saada tukea valtiolta on arvioitava vuosittain ottaen huomioon merkintäjärjestelmän tulot.

Yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän kansallinen rahoitusvastuu tulee todennäköisesti kasvamaan lähivuosina. Neuvoston asetusta on tarkoitus tarkistaa siten, että perustettaisiin kansallisista toimivaltaisista elimistä koostuva järjestö, jolle komissiolta siirtyisi valtaosa merkintäjärjestelmään liittyvistä tehtävistä. Alkuvuosina komissio antaisi järjestön toimintaan rahoitustukea, joka alenisi vuosittain ja päättyisi kokonaan viiden vuoden kuluessa. Muu osa järjestön kustannuksista on tarkoitus kattaa kansallisten toimielinten suorittamilla jäsenmaksuilla ja merkinnästä saatavilla tuloilla.

3.2Organisatoriset vaikutukset

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry on nimetty valtioneuvoston päätöksellä yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä annetussa asetuksessa tarkoitetuksi kansalliseksi toimivaltaiseksi elimeksi.

Ehdotuksen mukaan toimivaltaiseksi elimeksi nimettäisiin edelleenkin valtionhallinnon ulkopuolinen, yksityisoikeudellinen yhteisö, vaikkakin toimivaltaisen elimen tehtävät ovat luonteeltaan osittain viranomaistehtäviä. Toimielimen nimeäminen nimenomaan laissa on tarpeen, koska siinä annetaan viranomaistehtäviä yksityisoikeudelliselle organisaatiolle. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry on yhtiöittänyt sertifiointitoiminnan vuoden 1997 alusta lukien. Muodostettuun SFS-Sertifiointi Oy:öön siirtyivät muun muassa ympäristömerkintää koskeva toiminta sekä laatu- ja ympäristöjärjestelmien sertifiointi. Yhtiön omistaa kokonaisuudessaan Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Uudelleenorganisoinnin tarkoituksena on ollut entistä selkeämmin erottaa toisistaan yhtiöitetty sertifiointitoiminta ja Suo men Standardisoimisliiton yhteyteen jäänyt standardisoimistoiminta.

Toimivaltaisen elimen tehtävän hoitaminen vaatii sertifiointialan erityisasiantuntemusta. SFS-Sertifiointi Oy:ssä on jo tällä hetkellä tehtävän hoitamiseen tarvittavaa asiantuntemusta. Siellä hoidettavat pohjoismaisen ympäristömerkintäjärjestelmän tehtävät liittyvät läheisesti yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmään, joten molempien tehtävien keskittäminen samaan yksikköön on taloudellisesti edullista. Jos tehtävän hoito annettaisiin jonkin valtion viranomaisen hoidettavaksi, vaatisi sen toteuttaminen lisäresursseja ja uuden asiantuntemuksen luomista.

SFS-Sertifiointi Oy:ssä toimii ympäristömerkintäosasto, joka hoitaisi yhteisön ympäristömerkin toimivaltaisena elimenä toimimiseen liittyvät tehtävät eli osallistuisi myöntämisperusteiden laadintaan, käsittelisi hakemukset ja tiedottaisi merkinnästä. Ympäristömerkinnän toimintaperiaatteet on vahvistettu osaston laatukäsikirjassa. Sen mukaan toiminnan menettelutavat on valittava siten, että toiminta on puolueetonta ja kaikista yksittäisistä intressiryhmistä riippumatonta, kansainvälistä kehitystä seuraavaa ja kansalliset tarpeet huomioon ottavaa. Näin voidaan turvata neuvoston asetuksen toimielimeltä vaatima riippumattomuus ja puolueettomuus.

3.3Ympäristövaikutukset

Yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän tavoitteena on edistää ympäristön kannalta vähemmän haitallisten tuotteiden suunnittelua, tuotantoa, markkinointa ja käyttöä ja antaa kuluttajille entistä paremmin tietoa tuotteiden vaikutuksista ympäristöön.