Hallituksen esitys Eduskunnalle Viron kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Hallinnonala
- Sosiaali- ja terveysministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 72/1997
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Viron välisen sosiaaliturvasopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu syyskuussa 1996. Sopimuksen tarkoituksena on yhteensovittaa Suomen ja Viron välillä liikkuvien ihmisten oikeudet sosiaaliturvaan.
Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
Esitykseen liittyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus.
YLEISPERUSTELUT
1.Nykytila
Suomen ja Viron välillä ei ole sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta. Sosiaaliturvasopimuksen tekeminen Viron kanssa toteuttaa Suomen pyrkimystä saada aikaan sopimus maantieteellisesti Suomea lähellä olevien maiden kanssa ja sellaisten maiden kanssa, joihin Suomesta on vilkkaat yhteydet. Virossa asuu noin 250 Suomen kansalaista ja siellä käy vuosittain noin 200 000 suomalaista matkailijaa. Suomessa asui vuoden 1996 lopussa noin 9 000 Viron kansalaista. Täällä kävi vuonna 1996 noin 38 400 virolaista matkailijaa. Virossa toimii noin 2 000 suomalaisten omistamaa yritystä. Sopimus parantaisi näiden henkilöiden sosiaaliturvaa.
Tarvetta sosiaaliturvasopimuksen tekemiseen Viron kanssa on myös sen vuoksi, että Viron ja Suomen sosiaaliturvajärjestelmissä on ulkomaalaisia koskevia rajoituksia.
Viron sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu eläkevakuutus, sairaus- ja äitiysvakuutus, perhe-etuudet ja työttömyysturva.
Lakisääteinen eläketurva kattaa Virossa kaikki maassa vakinaisesti asuvat. Eläketurvasta säädetään yleisessä eläkelaissa. Lisäksi terveydelle haitallisessa ja raskaassa työssä olevien ja joidenkin erityisammattiryhmien eläketurvasta säädetään erillisillä laeilla. Näiden erityislakien mukaan eläkettä maksetaan noin 12 prosentille eläkeläisistä.
Eläkkeet rahoitetaan työnantajilta perittävällä sosiaalimaksulla, joka on nykyisin 20 prosenttia palkasta. Yrittäjät maksavat tämän maksun itse.
Yleisen eläkelain mukaan maksetaan työvuosien määrään sidottua vanhuuseläkettä (vanhuuseläke) ja työvuosista riippumatonta vähimmäisvanhuuseläkettä (kansaneläke), työkyvyttömyyseläkettä ja perhe-eläkkeitä.
Työvuosien määrään sidotun vanhuuseläkkeen saamiseksi työntekijän on täytynyt olla vakuutettuna vähintään 15 vuotta Virossa. Vakuutusaikaan luetaan myös palvelus puolustusvoimissa, korkeakoulu- ja jatko-opiskelu, alle 3-vuotiaan lapsen hoito kotona sekä työttömyysaika. Lisäksi lapsen huoltajalle luetaan vakuutusaikaa kaksi vuotta jokaisesta lapsesta.
Miesten eläkeikä on tällä hetkellä 61 vuotta kuusi kuukautta ja naisten eläkeikä 56 vuotta kuusi kuukautta. Eläkeiät nousevat asteittain siten, että vuonna 2007 miesten eläkeikä on 65 ja naisten 60.
Työvuosiin sidottu vanhuuseläke muodostuu tasasuuruisesta perusmäärästä ja vakuutusvuosien mukaan karttuvasta osasta. Jälkimmäinen osa on vakuutusvuosien kokonaismäärästä riippuen 2,6―3,4 prosenttia perusmäärästä vuotta kohden.
Kansaneläkettä maksetaan niille, joilla ei ole oikeutta työvuosien mukaan karttuvaan vanhuuseläkkeeseen. Kansaneläkettä maksetaan miehille 65 vuoden ja naisille 60 vuoden iästä.
Työkyvyttömyyseläke myönnetään lääketieteellisin perustein eikä se ole riippuvainen vakuutusajan pituudesta. Työkyvyttömyyseläkkeitä on kolmen suuruisia työkyvyttömyysasteen mukaan. Korkein eläke on 185 prosenttia, keskimmäinen 155 prosenttia ja alin 120 prosenttia perusmäärästä. Alle 16-vuotiaalle vammaiselle lapselle maksettava eläke on 125 prosenttia perusmäärästä.
Perhe-eläkettä voidaan maksaa Virossa vakinaisesti asuvalle leskelle ja alle 18-vuotiaalle lapselle. Eläke ei ole riippuvainen edunjättäjän tai edunsaajan vakuutuskausista. Leskeneläke on 135 prosenttia perusmäärästä. Lapseneläke on täysorvolle 155 prosenttia ja puoliorvolle 125 prosenttia perusmäärästä.
Eläkkeitä ei makseta ulkomaille ilman sosiaaliturvasopimusta.
Virossa sairausvakuutuksen etuuksiin kuuluu sairaus- ja äitiyspäivärahat sekä sairaanhoitopalvelut. Sairausvakuutettuja ovat työntekijät ja heidän perheenjäsenensä, opiskelijat, eläkeläiset ja rekisteröidyt työttömät. Sairausvakuutus rahoitetaan työnantajilta perittävillä vakuutusmaksuilla. Vakuutusmaksu on 13 prosenttia maksetuista palkoista.
Sairaanhoitopalveluja annetaan terveysasemilla, terveyskeskuksissa sekä sairaaloissa.
Sairauspäivärahaa maksetaan 120 päivältä, mutta päivärahakautta voidaan pidentää 120 päivällä. Päivärahan määrä on joko 60, 80 tai 100 prosenttia edellisen vuoden tulotasosta.
Äitiyspäiväraha maksetaan 126 päivän ajan. Äitiyspäivärahan määrä on 100 prosenttia edellisen vuoden tulotasosta.
Virossa on useita lapsista maksettavia etuuksia, jotka katsotaan perhe-etuuksiksi. Niitä voidaan myöntää kaikista Virossa vakinaisesti asuvista lapsista. Etuudet rahoitetaan yksinomaan valtion budjettivaroin.
Lapsilisä maksetaan kuukausittain kaikista alle 16-vuotiaista lapsista. Jos lapsi on koulussa, etuus maksetaan siihen asti, kun lapsi täyttää 19 vuotta. Lapsilisän määrästä säädetään lailla. Määrä on porrastettu kolmeen tasoon sen mukaan, maksetaanko lapsilisä ensimmäisestä, toisesta vai kolmannesta ja sitä useammasta lapsesta. Muiden perhe-etuuksien määrä on sidottu lapsilisän määrään.
Kaikille niille lapsille, jotka käyvät koulua ja joista maksetaan lapsilisää, maksetaan kerran vuodessa kouluapuraha. Se on määrältään lapsilisän suuruinen.
Synnytysavustus on kertasuoritus, joka maksetaan synnytyksen jälkeen kaikista lapsista. Se on määrältään 12 kuukauden lapsilisä.
Elatusetuus maksetaan kotona alle 3-vuotiasta lasta hoitavalle. Työssä olleille etuus maksetaan vasta äitiyspäivärahakauden jälkeen. Muilla on oikeus saada etuus heti lapsen syntymän jälkeen. Jos henkilö menee työhön, etuus lakkautetaan. Etuus voidaan maksaa myös korkeakouluopiskelijalle, joka saa lapsen opiskeluaikana.
Perhe-etuuksia ovat myös yksinhuoltajalle maksettava tuki, huostaanotetuista lapsista maksettava tuki, lastenkodista lähteville lapsille maksettava aloitusraha ja varusmiehen lapsista maksettava lisä.
Oikeus työttömyysturvaan on Virossa vakinaisesti asuvalla henkilöllä, joka on ollut viimeisten 12 kuukauden aikana työssä vähintään 180 päivää. Päivärahaa voidaan maksaa enintään 180 päivän yhtäjaksoisen työttömyyden ajalta. Viranomaisen päätöksellä päivärahakautta voidaan pidentää 90 päivällä.
Työttömiksi ei rekisteröidä opiskelijoita, yrittäjiä, eläkeläisiä, varusmiespalveluksessa olevia eikä raskaana olevia, joiden laskettu synnytysaika on 70 päivän sisällä.
Työttömyyskorvauksen määrä säädetään asetuksella. Korvaus on samansuuruinen kaikille työttömille ja se myönnetään vain henkilölle, jolla ei ole muita tuloja.
2.Taloudelliset vaikutukset
Vuonna 1996 suomalaisia kävi Virossa noin 200 000 yöpyvää henkilöä, mikä on viisinkertainen määrä verrattuna virolaisten käynteihin Suomessa. On oletettavaa, että viisumivapaus tulee lisäämään liikkuvuutta maiden välillä. Erityisesti virolaisten käynnit Suomessa lisääntynevät.
Julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle aiheutuvia kustannuksia on vaikea arvioida, koska ulkomaalaisille annetusta sairaanhoidosta on käytettävissä puutteellisesti tietoja. Vuotta 1995 koskevan karkean selvityksen mukaan virolaisten osuus ulkomaalaisille annetusta hoidosta oli noin 2 prosenttia. Tämä vastaa noin 0,5 miljoonan markan kustannusta.
Suomalaisten Virossa saamasta hoidosta ei ole käytettävissä tietoja. Jos suomalaisten sairaanhoidon tarve Virossa vastaisi virolaisten hoidon tarvetta Suomessa aiheutuneet kustannukset olisivat noin 0,8 miljoonaa markkaa vuodessa. Arviossa on otettu huomioon, että tällä hetkellä Viron kustannustaso on noin kolmanneksen halvempi kuin Suomen kustannustaso.
Siirtymäkautena maiden välistä kustannuseroa on tarkoitus tasoittaa ottamalla huomioon toteutuneet sairaanhoitopalvelujen käyttömäärät ja hoidon taso. Kustannuksia aiheutuisi vain, jos toinen maa on antanut enemmän sairaanhoitopalveluita. Arvioiden mukaan tästä Suomelle aiheutuva lisäkustannus nykytilanteeseen verrattuna olisi noin 0,5 miljoonaa markkaa. On todennäköistä, että vähitellen liikkuvuus ja kustannustaso huomattavasi tasoittuvat nykyisestä.
Kansaneläkejärjestelmälle arvioidaan aiheutuvan alkuvaiheessa noin 2 miljoonan markan kustannukset vuodessa. Vuonna 2000 kansaneläkemeno olisi noin 3,5 miljoonaa markkaa ja vuoden 2005 vaiheilla noin 10 miljoonaa markkaa. Menoarvio on laskettu olettaen, että Suomessa asuvien virolaisten lukumääräksi vuonna 1998 arvioidaan noin 10 000 ja vuonna 2000 noin 12 000 henkilöä. Muun asumiseen perustuvan sosiaaliturvan osalta sopimus aiheuttaa jossain määrin kustannuksia sairaus- ja vanhempainpäivärahoissa. Tämä koskee Suomessa työskenteleviä, jotka eivät asu vakinaisesti Suomessa. Jos nämä henkilöt käyttävät sosiaalietuuksia samassa suhteessa kuin suomalaiset, 1000 työntekijää kohti päivärahameno olisi noin 2 miljoonaa markkaa vuodessa, josta puolet sairauspäivärahamenoa ja puolet vanhempainrahamenoa.
Oikeutta työttömyysturvaan sopimus laajentaa siten, että myös työssäolo Virossa otetaan mukaan työssäoloehtoon. Tämä lisää jossain määrin työttömyysturvan kustannuksia.
Kustannusvaikutuksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että sopimus estää päällekkäisten etuuksien maksamista ja sopimusmaiden antamien sairaanhoitopalvelujen kustannusten korvaaminen saadaan järjestelmälliseen seurantaan. Tästä aiheutuvaa kustannussäästöä pitkällä tähtäyksellä ei voida luotettavasti arvioida, mutta todennäköisesti se on merkitykseltään huomattava.
3.Asian valmistelu
Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelussa on käytetty sosiaalivakuutuslaitosten asiantuntija-apua.
Neuvottelut sopimuksesta aloitettiin vuonna 1993 ja ne saatiin päätökseen maaliskuussa 1996. Sopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1996.
4.Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Viron tasavallan välisestä assosioinnista on tehty 12.6.1995 Eurooppasopimus. Suomen osalta voimaansaattamistoimet on saatettu päätökseen, mutta sopimus ei ole vielä kansainvälisesti voimassa. Sopimuksen 37 artikla sisältää määräyksiä sosiaaliturvan koordinoinnista. Niiden mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa työskentelevien virolaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä siellä täyttämät vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet lasketaan yhteen muun muassa eläkkeitä varten. Viro myöntää puolestaan alueellaan oleville jäsenmaiden kansalaisille saman kohtelun. Assosiointineuvosto antaa asianmukaiset määräykset ja hallinnolliset säännöt edellä mainitun toteuttamiseksi. Määräykset eivät kuitenkaan saa vaikuttaa jäsenvaltioiden ja Viron välisistä kahdenvälisistä sopimuksista aiheutuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jos niissä annetaan edullisempi kohtelu.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1.Viron kanssa tehdyn sopimuksen sisältö
Sopimus koostuu seitsemästä osasta, joista ensimmäinen käsittää yleiset määräykset (1―6 artiklat). Toisessa osassa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä (7―11 artiklat). Kolmannessa osassa on erityismääräykset sairaus-, vanhempain- ja sairaanhoitoetuuksista (12―15 artiklat). Neljäs osa koskee vanhuus-, työkyvyttömyys ja perhe- eläkkeitä (16―20 artiklat). Viides osa (21 artikla) määrää perhe-etuuksista ja kuudes osa (22 artikla) työttömyysturvasta. Seitsemännen osan muut määräykset (23―31 artiklat) koskevat sopimuksen toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Sopimuksen kahdeksas osa käsittää siirtymä- ja loppumääräykset (32―34 artiklat).
1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet.
2 artikla. Artiklassa määrätään kummankin sopimuspuolen osalta lainsäädäntö, johon sopimusta sovelletaan. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat vastavuoroisesti kaikki sosiaaliturvan alat lukuun ottamatta tapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Tämä vakuutus jää toistaiseksi sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska Viron uusi tapaturma- ja ammattitautivakuutuslainsäädäntö on vielä valmisteilla.
Yksipuolisen määräyksen perusteella Suomen tapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöä sovelletaan vain silloin, kun kysymys on 8―11 artiklan soveltamisesta. Tällainen tilanne on muun muassa silloin, kun suomalainen työnantaja lähettää työntekijän työskentelemään Viroon. Lähetetty työntekijä vakuutetaan edelleen Suomen tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaisesti. Vastaavasti Viro soveltaa tapaturmien ja ammattitautien perusteella maksettavia korvauksia koskevaa lainsäädäntöään silloin, kun kysymys on Virosta Suomeen lähetetystä työntekijästä.
Samoin työmarkkinatukea, kuntoutusrahaa ja kansaneläkelaitoksen järjestämää kuntoutusta sekä vammaistukea ja lapsen hoitotukea koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan vain niissä tapauksissa, jolloin poiketaan sopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevista pääsäännöistä. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi lähetetyn työntekijän tai muun poikkeuksellisesti lähtömaan sosiaaliturvan alaisuuteen jäävän henkilön tai hänen perheenjäsenensä oikeus edellä mainittuihin etuuksiin.
3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin sekä henkilöihin, jotka ovat näiden perheenjäseniä tai edunsaajia.
4 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimuspuolten kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti, silloin kun kysymys on sopimuspuolen lainsäädännön mukaisia etuuksia koskevista oikeuksista tai velvollisuuksista.
5 artikla. Artiklan mukaan Suomi ulottaa yhdenvertaisen kohtelun myös Suomessa ja Virossa asuviin pakolaisiin ja valtiottomiin henkilöihin. Viro ei ole sopimuspuolena artiklassa mainituissa pakolaisten ja valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevissa yleissopimuksissa.
6 artikla. Artiklassa määrätään eläkkeinä myönnettyjen rahasuoritusten maksamisesta ulkomaille. Niiden maksamista ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella. Myös kolmannessa valtiossa asuville sopimuspuolen kansalaisille maksetaan eläkkeitä, jos eläkkeen maksavalla sopimuspuolella on kolmannen valtion kanssa sosiaaliturvasopimus tai vastaava järjestely. Suomen eläke-etuudet maksetaan tällä perusteella Viron kansalaiselle Viroon, EU- ja ETA-maihin sekä muihin maihin, joiden kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus.
Näistä periaatteista on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi sopimuksen 17 artiklassa määrätään, että sopimuksen perusteella kansaneläkettä ja perhe-eläkelain mukaista eläkettä voidaan maksaa vain Suomessa ja Virossa asuville Suomen tai Viron kansalaisille.
Artiklan 3 kappaleen mukaan Suomen työttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä ja eläkkeensaajien asumistukea ei makseta ulkomaille.
Artiklassa määrätään myös sairauden tai vanhemmuuden johdosta maksettavista päivärahoista siinä tapauksessa, että henkilö samanaikaisesti asuu yhdessä maassa ja työskentelee toisessa maassa. Hänellä on tällöin oikeus päivärahaan työskentelymaasta niin kauan kuin työsuhde kestää. Työsuhteen päättyessä päivärahakauden aikana päivärahaa maksetaan enintään 90 päivän ajan, jos etuuden maksamisen muut edellytykset täyttyvät.
7 artikla. Artiklassa määrätään, että henkilö kuuluu sen maan lainsäädännön piiriin, jossa hän työskentelee. Tällä määräyksellä poiketaan Suomessa asumisen vaatimuksesta sosiaaliturvan piiriin kuulumisen edellytyksenä. Esimerkiksi Virossa asuvalla työntekijällä tai yrittäjällä, joka työskentelee Suomessa, on oikeus sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan sosiaaliturvaan samoin edellytyksin kuin Suomessa asuvalla henkilöllä. Virossa sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuuluminen määräytyy osin työskentelyn perusteella ja osin asumisen perusteella.
Jos henkilö ei työskentele kummassakaan maassa, hänellä on oikeus sosiaaliturvaan asuinmaasta. Suomen osalta sopimuksen asumiskäsite vastaa Suomen lainsäädännön mukaista Suomessa asumista.
Jos henkilö työskentelee sekä Suomessa että Virossa, työhön perustuvat etuudet määräytyvät artiklan 2 kappaleen mukaan työskentelyn perusteella ja asumiseen perustuvat etuudet asumisen perusteella. Suomessa tehtävä työ vakuutetaan tällöin Suomessa. Työskentelyyn perustuvat etuudet on määritelty 1 artiklan 1 kappaleen f kohdassa. Suomessa niitä ovat työtuloon perustuvat sairauspäivärahat, sairausvakuutuslain mukaiset vanhempainetuudet, työeläkkeet ja työttömyysetuudet. Virossa työskentelyyn perustuvia etuuksia ovat pakolliset sairausvakuutusetuudet, työttömyysetuudet ja vanhuuseläkkeet.
8 artikla. Ensimmäinen poikkeus 7 artiklan mukaisista pääsäännöistä koskee työntekijöitä, jotka lähetetään tilapäisesti työskentelemään toisen sopimuspuolen alueelle. Lähetetty työntekijä voi pysyä lähtömaan sosiaaliturvajärjestelmän piirissä enintään kolme vuotta. Työskentely tapahtuu joko lähettävälle työnantajalle tai työnantajaan sidoksissa olevalle työnantajalle. Esimerkiksi suomalainen työntekijä voidaan lähettää työhön virolaiseen emo-, tytär- tai sisaryritykseen ilman poikkeuslupamenettelyä. Jos tilapäinen työskentely jatkuu kauemmin kuin kolme vuotta, voivat sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat toimielimet 9 artiklan perusteella sopia, että työntekijä edelleen kuuluu lähtömaan lainsäädännön alaisuuteen.
Artiklan 2 kappaleessa tehdään poikkeus sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin pääsääntöihin sellaisten kuljetusyritysten työntekijöiden osalta, jotka työskentelevät kummankin sopimuspuolen alueella. Heihin sovelletaan sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka.
Artiklan 3 kappaleessa määrätään merimiehistä. Heidän sosiaaliturvansa määräytyy sen mukaan, kumman sopimuspuolen lippua alus käyttää. Lisäksi artiklassa on määräyksiä niitä tilanteita varten, joissa alus annetaan vuokralle toisen sopimuspuolen alueella olevalle varustamolle.
Artiklan 4 kappaleessa määrätään diplomaattisen ja konsuliedustuston henkilökunnan sosiaaliturvan määräytymisestä. Artiklan määräykset perustuvat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3―4/1970) ja konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 49―50/1980) määräyksiin edustustojen henkilökunnan asemasta lähettäjämaan ja asemamaan sosiaaliturvan suhteen. Määräykset poikkeavat kuitenkin yleissopimusten määräyksistä sikäli, että niin sanotut paikalta palkatut työntekijät, jotka yleissopimusten mukaan kuuluvat asemamaan sosiaaliturvan piiriin, voivat kolmen kuukauden kuluessa työskentelynsä alkamisesta valita myös lähettäjämaan sosialiturvalainsäädännön piiriin kuulumisen edellyttäen, että he ovat lähettäjämaan kansalaisia.
Artiklan 5 kappaleen mukaan päätoimisesti toisen sopimuspuolen alueella opiskelevat ja ammatillisessa koulutuksessa olevat jäävät lähtömaan sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen. Jos opiskelija kuitenkin esimerkiksi aloittaa työskentelyn opiskelumaassaan tai muuttaa sinne vakinaisesti asumaan, voidaan hänen soveltaa sopimuksen 7 artiklan mukaisia pääsääntöjä sosiaaliturvan määräytymisestä.
9 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat toimielimet voivat sopia poikkeuksista sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin määräyksiin. Artiklan 2 kappaleessa lisäksi määrätään, ettei 8 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua ulkomaan työskentelyn aikaa voida sopia viittä vuotta pidemmäksi ajaksi, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Tällaisena erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi eläkeiän täyttämistä lähitulevaisuudessa.
10 artikla. Artiklassa määrätään, että lähetetyn työntekijän, diplomaattisen tai konsuliedustuston lähetyn henkilökunnan sekä valtion tai julkisen yhteisön palveluksessa olevien lähetettyjen henkilöiden mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuin työntekijä. Artiklan 4 kappaleen mukaan edellä mainittua ei kuitenkaan noudateta, jos perheenjäsen oman työskentelynsä perusteella kuuluu toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.
11 artikla. Artiklan mukaan saman työskentelyn osalta vakuutusmaksut maksetaan vain yhteen maahan. Työntekijää tai yrittäjää koskevat vakuutusmaksut maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin hän kuuluu.
12 artikla. Artiklassa määrätään, että tarvittaessa otetaan huomioon toisen sopimuspuolen lainsäädännön piirissä täyttyneet vakuutuskaudet ja etuuskaudet, kun määrätään oikeudesta sairaus- tai vanhempainetuuteen.
13 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan tilapäisesti toisessa maassa oleskelevalla henkilöllä on oikeus välittömästi tarvitsemiinsa sairaanhoitoetuuksiin samoin ehdoin kuin maassa asuvilla. Sairaanhoitoetuudella sopimuksessa tarkoitetaan Suomen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän palveluja ja sairausvakuutuslain mukaan maksettavia sairaanhoitokorvauksia sekä Viron osalta sairausvakuutuslain mukaan annettavia palveluja. Käsitettä välittömästi tarvittava sairaanhoito ei ole määritelty sopimuksessa, mutta sillä ymmärretään ennalta arvaamatta oleskelumaassa syntyvää hoidon tarvetta. Käsite on vakiintunut tämänlaisissa sopimuksissa ja sitä käytetään eurooppalaisessa sairaanhoitosopimuksessa (SopS 58/1986) ja Euroopan yhteisöjen asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä.
Artiklan 2 kappaleessa kuitenkin määrätään, ettei välitöntä hoitoa anneta, jos oleskelun tarkoituksena on sairaanhoitoetuuksien saaminen.
Artiklan 3 kappale koskee henkilöitä, jotka asuvat yhdessä maassa, mutta työskentelevät toisessa maassa. Näillä henkilöillä on oikeus sairaanhoitoon sekä asuinmaassaan että työskentelymaassaan.Tämä oikeus ei rajoitu välittömään hoitoon.
Artiklan 4 kappale koskee eläkkeensaajia. He saavat sairaanhoidon asuinmaastaan.
14 artikla. Artiklassa määrätään, että eräillä henkilöryhmillä on oikeus välittömään hoitoon. Näitä ovat muun muassa toisen sopimuspuolen diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvat perheenjäsenineen sekä lähetetyt työntekijät perheenjäsenineen.
15 artikla. Artiklan mukaan välittömän sairaanhoidon kustannukset korvataan sopimuspuolten välillä. Sopimukseen liittyvässä toimivaltaisten viranomaisten välisessä toimeenpanosopimuksessa määrätään tarkemmin korvausten perusteista ja laskemistavasta. Suurista kustannuseroista johtuen kustannuksia ei aluksi korvata täysimääräisinä, vain toimeenpanosopimuksessa sovitun pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Tätä korvausmenettelyä noudatetaan sopimuksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavina kahtena vuotena. Tämän jälkeen siirrytään todellisten kustannusten korvaamiseen.
16 artikla. Artiklassa todetaan, että sopimuspuolten toimivaltaiset laitokset soveltavat omaa lainsäädäntöään eläkkeiden määräämisessä ja laskemisessa. Sopimuksessa on kuitenkin jäljempänä selostettuja erityismääräyksiä, jotka helpottavat eläkeoikeuden syntymistä ja eläkkeen maksamista.
17 artikla. Artiklassa määrätään Suomessa tai Virossa asuvan Suomen tai Viron kansalaisen oikeudesta kansaneläkelain tai perhe- eläkelain mukaiseen eläkkeeseen ja tällaisen eläkkeen maksamisesta. Artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Samoin henkilöllä on oikeus leskeneläkkeeseen tai lapseneläkkeeseen, jos sopimuksen määräämät kansalaisuus- ja asumisaikavaatimukset täyttyvät. Jos henkilölle on Suomessa myönnetty vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläke ja hän myöhemmin muuttaa asumaan Viroon, maksetaan eläke hänelle Viroon edellyttäen, että hän on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Artiklan 6 kappaleen mukaan eläkkeen määrää vähentää myös henkilölle Virosta maksettava eläke.
18 artikla. Artiklassa määrätään Virossa täytettyjen vakuutuskausien huomioon ottamisesta. Näillä määräyksillä on merkitystä määrättäessä Suomen työeläkejärjestelmän osa-aikaeläkettä ja työttömyyseläkettä sekä muuta sellaista eläkettä, jota määrättäessä otetaan huomioon aika eläketapahtumasta eläkeiän täyttämiseen (tuleva aika). Kuitenkin tulevan ajan eläkkeen saamiseksi edellytetään aina, että henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kalenterikuukautta Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä.
Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että jos henkilö ei täytä Suomen työeläkejärjestelmässä olevaa viiden vuoden asumisaikavaatimusta, joka myös koskee oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen, huomioon otetaan henkilön työskentelykaudet Virossa ja rinnastetaan ne asumisaikaan Suomessa.
19 artikla. Artiklassa määrätään Suomeen muuttaneen henkilön oikeudesta Viron kansaneläkkeeseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen ja perhe-eläkkeeseen. Määräyksen mukaan tällainen eläke myönnetään ja maksetaan Suomeen, jos henkilö on asunut Virossa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta.
20 artikla. Artikla sisältää Viron vanhuuseläkettä koskevia erityismääräyksiä. Odotusaikaedellytyksen täyttämiseksi otetaan tarvittaessa huomioon työskentelykaudet Suomessa. Tällöin edellytetään kuitenkin Virossa työskentelyä vähintään kuuden kuukauden ajan. Artiklan 3 kappaleen mukaan Virossa ansaittu eläke maksetaan Suomeen muuttaneelle, jos eläkkeeseen oikeuttavia kausia on Virossa vähintään kolme vuotta.
21 artikla. Artiklassa määrätään perhe-etuuksien maksamisesta. Sopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen i kohdan mukaan perhe- etuudella tarkoitetaan Suomessa lapsilisää ja äitiysavustusta ja Virossa lapsietuuksia. Lapsilisä ja lapsietuudet maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka piiriin lapsi kuuluu.
Jos lapsilisä tai lapsietuus ei tulisi maksettavaksi kummastakaan maasta tai se maksettaisiin molemmista maista, maksetaan etuus artiklan 2 kappaleen mukaan siitä maasta, jossa lapsi tosiasiallisesti asuu. Äitiysavustus maksetaan artiklan 3 kappaleen mukaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka alaisuudessa äiti on lapsen syntyessä.
22 artikla. Artiklan mukaan työskentelykaudet toisen sopimuspuolen alueella otetaan tarvittaessa huomioon, kun on kysymys työttömyysetuuksien edellytyksenä olevan työskentelyehdon täyttämisestä. Toisessa maassa tapahtunut työskentely voidaan kuitenkin lukea pääsääntöisesti hyväksi vain silloin, kun henkilö on työskennellyt vähintään neljä viikkoa välittömästi ennen työttömyyttä sen sopimuspuolen alueella, josta hän hakee työttömyysetuutta. Artiklan 2 kappaleen mukaan työttömyysetuuden maksuaika lyhenee niillä päivillä, joilta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti on maksettu työttömyysetuutta.
23―31 artikla. Näissä artikloissa määrätään sopimuksen soveltamisessa noudatettavista periaatteista, sopimusta soveltavien laitosten ja viranomaisten yhteydenpidosta sekä määräajoista.
32―34 artikla. Artikloissa määrätään sopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä.
2.Voimaantulo
Sopimus tulee 34 artiklan mukaan voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
Laki sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä on tarkoitus saattaa voimaan asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.
3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Sopimuksessa on määräyksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Tällaisia ovat 6, 7, 17 ja 29 artiklan määräykset. Sopimuksen 13 ja 14 artiklan määräykset merkitsevät sellaisten velvoitteiden asettamista kunnille, joista kuntalain 2 §:n mukaan on säädettävä lailla. Sopimuksen 26 artiklan määräykset merkitsevät poikkeusta Suomen sisäisestä veroja ja maksuja koskevasta lainsäädännöstä.
Sopimuksen 28 artiklassa on määräykset sopimuspuolten tuomioistuinten päätösten sekä laitosten ja viranomaisten sosiaalivakuutuksen vakuutusmaksuja koskevien asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Lisäksi artiklassa määrätään erääntyneiden vakuutusmaksujen etuoikeudesta. Nämä määräykset merkitsevät poikkeusta Suomessa voimassa olevasta tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä etuoikeutta koskevasta lainsäädännöstä.
Sopimuksen 30 artiklan mukaan sopimuspuolten viranomaiset ja laitokset voivat sopimusta soveltaessaan käyttää sopimuspuolten virallisia kieliä sekä englannin kieltä. Tämä sopimusmääräys merkitsee viranomaisten ja virkamiesten kannalta uutta velvollisuutta, joka on valtakunnan osalta ristiriidassa kielilain (148/1922) ja valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/1922) säännösten kanssa sekä Ahvenanmaan maakunnan osalta itsehallintolain (1144/1991) 36―43 §:n kielisäännösten kanssa.
Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on Eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.
4.Säätämisjärjestys
Sopimuksen 30 artiklan määräys asiakirjoissa käytettävästä kielestä on ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain kielisäännösten kanssa. Tämä merkitsee, että sopimuksen voimaansaattaminen Ahvenanmaalla itsehallintolain 69 §:n mukaan edellyttää perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyä lakia, joka Ahvenanmaan maakuntapäivien on lisäksi hyväksyttävä.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi ne Tallinnassa 27 päivänä syyskuuta 1996 Suomen tasavallan ja Viron tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:
1 §
Tallinnassa 27 päivänä syyskuuta 1996 Suomen tasavallan ja Viron tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 1997
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
SOPIMUS
SOSIAALITURVASTA SUOMEN TASAVALLAN JA VIRON TASAVALLAN VÄLILLÄ
Suomen tasavalta ja Viron tasavalta, jotka haluavat kehittää läheistä yhteistyötään sosiaaliturvan alalla ja yhteensovittaa Suomen ja Viron välillä liikkuvien ihmisten oikeudet sosiaaliturvaan, ovat sopineet seuraavasta:
I OSA
Yleiset määräykset
1 artiklaMääritelmät
1. Tässä sopimuksessa käytettävillä käsitteillä on seuraava merkitys:
a) ''sopimuspuoli'' tarkoittaa Suomen tasavaltaa tai Viron tasavaltaa,
b) ''lainsäädäntö'' tarkoittaa lakeja, asetuksia ja määräyksiä, jotka koskevat 2 artiklassa mainittuja kummankin sopimuspuolen sosiaaliturvajärjestelmien aloja,
c) ''toimivaltainen viranomainen'' tarkoittaa Suomessa sosiaali- ja terveysministeriötä ja Virossa sosiaaliministeriötä,
d) ''laitos'' tarkoittaa viranomaista tai laitosta, jolle kuuluu 2 artiklassa mainitun lainsäädännön soveltaminen,
e) ''toimivaltainen laitos'' tarkoittaa laitosta, joka sovellettavan lainsäädännön mukaan on toimivaltainen,
f) ''etuus'' tarkoittaa kaikkia tämän sopimuksen 2 artiklassa mainitun lainsäädännön edellyttämiä rahasuorituksia tai muita etuuksia; 7 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut työskentelyyn perustuvat etuudet ovat Suomessa työtuloon perustuvat sairauspäivärahat, vanhempainetuudet, työeläkkeet ja työttömyysetuudet sekä Virossa pakolliset sairausvakuutusetuudet, työttömyysetuudet ja vanhuuseläkkeet,
g) ''sairaanhoitoetuus'' tarkoittaa Suomessa julkisen terveydenhuoltojärjestelmän palveluja ja sairausvakuutuslain mukaan maksettavia sairaanhoitokorvauksia sekä Virossa sairausvakuutuslain mukaan annettavia palveluja,
h) ''vanhempainetuus'' tarkoittaa Suomessa sairausvakuutuslain mukaisia vanhempainetuuksia ja Virossa raskauden ja synnytyksen perusteella maksettavaa etuutta,
i) ''perhe-etuus'' tarkoittaa Suomessa lapsilisää ja äitiysavustusta ja Virossa lapsietuuksia,
j) ''vakuutuskausi'' tarkoittaa työskentely-, maksu- tai asumiskausia sen mukaan kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaisesti ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä, samoin kuin kaikkia kausia, jotka sopimuspuolen lainsäädännössä rinnastetaan vakuutuskausiin,
k) ''asuminen'' tarkoittaa Suomen osalta, että henkilöllä on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja että hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee Suomessa, ja Viron osalta, että henkilö on vakinainen asukas Virossa sekä että ulkomaalainen oleskelee Virossa määräaikaisen oleskeluluvan perusteella.
l) ''työskentely'' tarkoittaa Suomen osalta toimintaa,jonka perusteella henkilöä pidetään työeläkejärjestelmää koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna työntekijänä tai yrittäjänä ja Viron osalta toimintaa, jonka ajalta työnantaja on velvollinen maksamaan sosiaalimaksuja ja jolta itsenäinen yrittäjä on maksanut sosiaalimaksuja.
m) ''perheenjäsen'' tarkoittaa puolisoa ja lasta, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta sekä sellaista alle 25-vuotiasta lasta, joka päätoimisesti opiskelee tai on ammatillisessa koulutuksessa.
2. Muilla tässä sopimuksessa käytetyillä käsitteillä ja ilmaisuilla on se merkitys, joka niille on annettu kysymyksessä olevan sopimuspuolen lainsäädännössä.
2 artiklaSovellettava lainsäädäntö
1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimuspuolten lainsäädäntöön, joka koskee
A. Suomessa:
a) sairausvakuutusta mukaan luettuna vanhempainetuudet sekä julkista terveydenhuoltojärjestelmää,
b) kansaneläke- ja yleistä perhe-eläkejärjestelmää sekä työeläkejärjestelmää,
c) työttömyysturvaa,
d) tapaturma- ja ammattitautivakuutusta siltä osin kuin kysymys on 8―11 artiklan soveltamisesta,
e) työmarkkinatukea siltä osin kuin kysymys on 8―11 artiklan soveltamisesta,
f) kuntoutusrahaa ja Kansaneläkelaitoksen järjestämää kuntoutusta siltä osin kuin kysymys on 8―11 artiklan soveltamisesta,
g) vammaistukea ja lapsen hoitotukea siltä osin kuin kysymys on 8―11 artiklan soveltamisesta,
h) lapsilisää ja äitiysavustusta,
i) työnantajan sosiaaliturvamaksua.
B. Virossa:
a) sairausvakuutusta,
b) valtiollista eläkejärjestelmää,
c) työttömyysturvaa,
d) tapaturmien ja ammattitautien perusteella maksettavia korvauksia siltä osin, kuin kysymys on 8―11 artiklan soveltamisesta,
e) lapsietuuksia,
f) sosiaalimaksua.
2. Tätä sopimusta sovelletaan lainsäädäntöön, jolla koonnetaan, korvataan, muutetaan tai täydennetään 1 kappaleessa mainittua lainsäädäntöä, jollei sopimuspuolten välillä toisin sovita.
3. Sopimuksen voimaantulon yhteydessä toimivaltaiset viranomaiset toimittavat toisilleen luettelon 1 kappaleessa mainittuja sosiaaliturvan aloja koskevasta lainsäädännöstään. Sen jälkeen toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat toisilleen vuosittain ennen helmikuun loppua muutoksista, jotka johtuvat siihen mennessä voimaan tulleesta lainsäädännöstä.
4. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sitä sovellettaessa ei oteta huomioon sopimuspuolten tekemiä kansainvälisiä sopimuksia tai sellaista sopimuspuolen lainsäädäntöä, joka johtuu kansainvälisestä sopimuksesta.
3 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan
Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sitä sovelletaan 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin kuuluviin tai kuuluneisiin henkilöihin ja näiden perheenjäseniin ja edunsaajiin.
4 artiklaYhdenvertainen kohtelu
1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimuspuolten kansalaiset rinnastetaan toisiinsa, kun kysymys on sopimuspuolten lainsäädännön mukaisia etuuksia koskevista oikeuksista tai velvollisuuksista.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan samoin edellytyksin myös sopimuspuolten kansalaisten perheenjäseniin ja edunsaajiin, mikäli nämä johtavat oikeutensa heistä.
5 artiklaPakolaiset ja valtiottomat henkilöt
Suomi soveltaa 4 artiklan määräyksiä myös pakolaisiin, joita tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä yleissopimuksessa ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä pöytäkirjassa, sekä valtiottomiin henkilöihin,joita tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyssä yleissopimuksessa edellyttäen, että he asuvat sopimuspuolen alueella.
6 artiklaEtuuksien maksaminen ulkomaille
1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, eläkkeinä myönnettyjä rahasuorituksia, jotka maksetaan työkyvyttömyyden, vanhuuden tai perheenhuoltajan kuoleman johdosta, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella.
2. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, edellisessä kappaleessa tarkoitetut etuudet maksetaan kolmannen valtion alueella asuvalle toisen sopimuspuolen kansalaiselle samoin edellytyksin kuin sopimuspuolen lainsäädännön mukaan kolmannen valtion alueella asuvalle tämän sopimuspuolen kansalaiselle edellyttäen, että tällä sopimuspuolella on kysymyksessä olevan valtion kanssa sosiaaliturvasopimus tai vastaava järjestely.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta Suomen työttömyys- ja osa-aikaeläkkeeseen eikä eläkkeensaajien asumistukeen.
4. Sopimuspuolen alueella asuvalla henkilöllä, joka työskentelee toisen sopimuspuolen alueella, on sairauden tai vanhemmuuden johdosta oikeus päivärahaan työskentelymaasta niin kauan kuin palvelussuhde tai yritystoiminta kestää. Jos palvelussuhde tai yritystoiminta on päättynyt päivärahakauden aikana, etuutta maksetaan, muiden edellytysten täyttyessä, enintään 90 päivän ajan.
II OSA
Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat määräykset
7 artiklaPääsäännöt
1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimuspuolen alueella työskentelevä henkilö kuuluu työskentelymaan lainsäädännön piiriin riippumatta siitä, kumman sopimuspuolen alueella hän asuu. Muihin henkilöihin sovelletaan asuinmaan lainsäädäntöä.
2. Sopimuspuolen alueella asuvalla henkilöllä, joka työskentelee kummankin sopimuspuolen alueella, on oikeus asumisen perusteella myönnettäviin etuuksiin vain sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jossa hän asuu. Työskentelyyn perustuvat etuudet määräytyvät kummankin sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.
3. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen 23 artiklassa tarkoitetussa toimeenpanosopimuksessa määrätyllä tavalla henkilöiden kuulumisesta lainsäädäntönsä piiriin.
8 artiklaPoikkeukset
1. Työntekijä, joka
a) on työsuhteessa työnantajaan, jonka kotipaikka on sopimuspuolen alueella,
b) kuuluu tämän sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, ja
c) lähetetään tilapäisesti toisen sopimuspuolen alueelle työnantajan tai työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan työnantajan sellaista työtä varten, joka kestää enintään kolme vuotta, pysyy ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piirissä ikään kuin hän asuisi ja työskentelisi sen sopimuspuolen alueella.
2. Kummankin sopimuspuolen alueella toimivan kuljetusyrityksen matkustava henkilökunta kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka.
3.a) Aluksen miehistö kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin,jonka lippua alus käyttää.
b) Jos sopimuspuolen lipun alla kulkeva alus annetaan vuokralle pääasiassa ilman miehistöä toisen sopimuspuolen alueella olevalle varustamolle, tämän kappaleen a kohdan määräys koskee vain henkilöä, joka on aluksen omistajan tai tämän käyttämän työnantajan palveluksessa. Varustamon tai varustamon käyttämän työnantajan palveluksessa oleva henkilö kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jonka alueella on varustamon tai sen käyttämän työnantajan kotipaikka.
4. a) Sopimuspuolen diplomaattisen tai konsuliedustuston henkilökunta kuuluu lähettävän sopimuspuolen lainsäädännön piiriin edellyttäen, että he ovat tämän sopimuspuolen kansalaisia.
b) Sopimuspuolen diplomaattiedustuston hallinnolliseen ja tekniseen henkilökuntaan ja palveluskuntaan, samoin kuin konsuliviranomaisen toimihenkilöihin ja palveluskuntaan, jotka ovat ennen palvelussuhteen alkamista asuneet työskentelyvaltiossa, sovelletaan 7 artiklan 1 kappaleen määräyksiä. Kuitenkin he voivat valita kuulumisen ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piiriin edellyttäen, että he ovat tämän sopimuspuolen kansalaisia. Valinta on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tämä sopimus tulee voimaan tai kysymyksessä oleva työskentely alkaa toisen sopimuspuolen alueella.
c) Tämän kappaleen a kohdan määräyksiä sovelletaan myös sopimuspuolten muihin valtion tai julkisen yhteisön palveluksessa oleviin lähetettyihin henkilöihin.
5. Opiskelija, joka välittömästi ennen opintojen alkamista on kuulunut sopimuspuolen lainsäädännön piiriin ja joka päätoimisesti opiskelee tai on ammatillisessa koulutuksessa toisen sopimuspuolen alueella, pysyy ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piirissä, jollei 7 artiklan määräyksistä muuta johdu.
9 artiklaPoikkeuksista sopiminen
1. Toimivaltaiset viranomaiset tai näiden valtuuttamat toimielimet voivat sopia poikkeuksista 7 ja 8 artiklan määräyksiin.
2. Jollei erityisestä syystä muuta johdu, poikkeuksista ei voida 8 artiklan 1 kappaleen aika mukaan lukien sopia viittä vuotta pidemmäksi ajaksi.
10 artikla7―9 artiklan soveltaminen perheenjäseniin
1. Sopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun työntekijän mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuin työntekijä.
2. Sopimuksen 8 artiklan 4 kappaleen a ja c kohdassa tarkoitetun henkilön mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuin edellä tarkoitettu henkilö.
3. Sovittaessa 9 artiklan mukaisesti poikkeuksista 7 ja 8 artiklan määräyksiin, mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuin henkilö, jonka osalta poikkeuksesta on sovittu, jollei sopimuksessa ole perheenjäsenistä muuta määrätty.
4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos perheenjäsen kuuluu oman työskentelynsä perusteella toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.
11 artiklaVakuutusmaksut
Työntekijää tai yrittäjää koskevat vakuutusmaksut maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin hän tämän sopimuksen mukaan oman työnsä perusteella kuuluu. Tähän työhön ja siitä saatuihin tuloihin liittyviä vakuutusmaksuja ei makseta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.
III OSA
Sairaus-, vanhempain- ja sairaanhoitoetuudet
12 artiklaVakuutus- ja etuuskausien huomioon ottaminen
Määrättäessä oikeudesta sairaus- tai vanhempainetuuteen otetaan tarvittaessa huomioon toisen sopimuspuolen alueella täytetyt vakuutuskaudet samoin kuin etuuskaudet, sikäli kuin ne eivät ole päällekkäisiä.
13 artiklaSairaanhoitoetuudet
1. Jos sopimuspuolen alueella asuvalla henkilöllä on oikeus tämän sopimuspuolen lainsäädännön mukaisiin sairaanhoitoetuuksiin, hän saa oleskellessaan tilapäisesti toisen sopimuspuolen alueella terveydentilansa vuoksi välittömästi tarvitsemansa sairaanhoitoetuudet viimeksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.
2. Edellisen kappaleen määräyksiä ei sovelleta henkilöön, jonka oleskelun tarkoituksena on sairaanhoitoetuuksien saaminen. Hätätilanteita lukuun ottamatta edellisen kappaleen määräyksiä ei sovelleta 23 artiklassa tarkoitetussa toimeenpanosopimuksessa lueteltujen proteesien, tärkeiden apuvälineiden tai muiden huomattavien sairaanhoitoetuuksien myöntämiseen.
3. Henkilöllä, joka asuu sopimuspuolen alueella, mutta kuuluu 7 artiklan perusteella toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, on oikeus sairaanhoitoetuuksiin myös asuinmaassaan.
4. Henkilö, joka saa eläkettä sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti saa sairaanhoitoetuudet sen sopimuspuolen alueella, jossa hän asuu.
14 artiklaEdustustoissa työskentelevien, heidän perheenjäsentensä sekä eräiden muiden henkilöryhmien oikeus sairaanhoitoetuuksiin
1. Sopimuksen 13 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös sopimuspuolen alueella olevan toisen sopimuspuolen diplomaattisen tai konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluviin henkilöihin samoin kuin heidän samassa taloudessa asuviin perheenjäseniinsä.
2. Edellisessä kappaleessa tarkoitettu sopimuspuolen edustusto voi sopia oikeudesta laajempiin sairaanhoitoetuuksiin toisen sopimuspuolen sairaanhoidon toimintayksikön kanssa.
3. Sopimuksen 13 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös niihin henkilöihin, jotka 8―10 artiklan määräysten perusteella kuuluvat toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.
15 artiklaSairaanhoitoetuuksien kustannusten korvaaminen sopimuspuolten välillä
Sopimuksen 13 artiklan 1 ja 2 kappaleen ja 14 artiklan 1 ja 3 kappaleen määräysten mukaisesti annettujen sairaanhoitoetuuksien kustannukset korvataan sopimuspuolten välillä siten kuin 23 artiklassa tarkoitetussa toimeenpanosopimuksessa tarkemmin määrätään.
IV OSA
Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet
16 artiklaEläkkeiden myöntäminen
Sopimuspuolten toimivaltaiset laitokset soveltavat oman maansa lainsäädäntöä myöntäessään eläkkeitä tämän sopimuksen perusteella.
17 artiklaSuomen kansaneläke- ja yleistä perhe-eläkejärjestelmää koskevat erityismääräykset
1. Sopimuspuolen alueella asuvan henkilön oikeudesta kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaiseen eläkkeeseen samoin kuin eläkkeen maksamisesta määrätään tämän artiklan määräysten mukaisesti.
2. Sopimuspuolen kansalaisella on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut yhdenjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa.
3. Sopimuspuolen kansalaisella on oikeus leskeneläkkeeseen, jos vainaja oli sopimuspuolen kansalainen, asui kuollessaan sopimuspuolen alueella ja sekä hän että leski 16 vuotta täytettyään ovat asuneet yhdenjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa.
4. Sopimuspuolen kansalaisella on oikeus lapseneläkkeeseen, jos vainaja oli sopimuspuolen kansalainen, asui kuollessaan sopimuspuolen alueella ja hän 16 vuotta täytettyään oli asunut yhdenjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa.
5. Sopimuspuolen kansalainen, jolle Suomessa asuessaan on myönnetty vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläke, säilyttää Viroon muuttaessaan oikeuden eläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut yhdenjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa.
6. Jos sopimuspuolen kansalaisella on oikeus tämän artiklan mukaiseen eläkkeeseen vain tämän sopimuksen perusteella, eläkettä määrättäessä otetaan huomioon myös henkilön Virosta saama eläke.
18 artiklaSuomen työeläkettä koskevat erityismääräykset
1. Jos oikeus eläkkeeseen edellyttää vakuutuskausien täyttämistä, näihin kausiin rinnastetaan tarvittaessa Viron lainsäädännön mukaan oman työn perusteella täytetyt vakuutuskaudet edellyttäen että henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kalenterikuukautta Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä.
2. Jos henkilö ei täytä Suomen työeläkejärjestelmän viiden vuoden asumisaikavaatimusta, joka koskee oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen, hänen oman työnsä perusteella täyttämänsä vakuutuskaudet Virossa rinnastetaan asumisaikoihin Suomessa, jolleivät ne ole päällekkäisiä.
19 artiklaViron kansaneläkettä, työkyvyttömyyseläkettä ja perhe-eläkettä koskevat erityismääräykset
Kansaneläke, työkyvyttömyyseläke ja perhe-eläke myönnetään ja maksetaan Suomeen muuttaneelle henkilölle vain, jos hän on asunut Virossa ennen eläkkeen myöntämistä yhdenjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan.
20 artiklaViron vanhuuseläkettä koskevat erityismääräykset
1. Täytettäessä Viron vanhuuseläkkeen odotusaikaedellytystä eläkeoikeuden syntymiseksi otetaan tarvittaessa huomioon Suomen lainsäädännön mukaan oman työn perusteella täytetyt vakuutuskaudet sikäli kuin ne eivät ole päällekkäisiä. Edellytyksenä on, että henkilö on työskennellyt Virossa vähintään kuuden kuukauden ajan.
2. Vanhuuseläkkeeseen maksetaan kansaneläkkeen lisäksi kansaneläkkeen osa, joka määräytyy kummankin sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti työskenneltyjen ja muiden eläkkeeseen oikeuttavien vuosien perusteella. Se maksetaan vain Viron lainsäädännön mukaisesti työskenneltyjen ja muiden eläkkeeseen oikeuttavien vuosien perusteella.
3. Ennen sopimuksen voimaantuloa Suomeen muuttaneelle henkilölle myönnetään ja maksetaan tämän artiklan 2 kappaleen mukaan määräytyvää vanhuuseläkettä vain, jos henkilöllä on ennen Suomeen siirtymistä eläkkeeseen oikeuttavia kausia Virossa vähintään kolme vuotta.
V OSA
Perhe-etuudet
21 artiklaEtuuksien maksaminen
1. Lapsilisät ja lapsietuudet, lukuun ottamatta lapsen synnytysavustusta, maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin lapsi kuuluu kuukauden ensimmäisenä päivänä.
2. Jos edellisessä kappaleessa tarkoitettua etuutta ei tämän sopimuksen tai sopimuspuolen lainsäädännön soveltamisesta johtuen maksettaisi kummastakaan maasta tai sitä maksettaisiin molemmista maista, se maksetaan yksinomaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jossa lapsi tosiasiallisesti asuu.
3. Äitiysavustus ja lapsen synnytysavustus maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka lainsäädännön piiriin äiti kuuluu lapsen syntyessä tai jonka piirissä ottovanhempi tai lapseksiottaja on lapsen sijoituksen tapahtuessa.
VI OSA
Työttömyysturva
22 artiklaVakuutus- ja etuuskausien huomioon ottaminen
1. Määrättäessä oikeudesta työttömyysetuuteen otetaan tarvittaessa huomioon toisen sopimuspuolen alueella täytetyt työskentelykaudet jolleivat ne ole päällekkäisiä. Tällöin edellytetään kuitenkin, että henkilö on työskennellyt sen sopimuspuolen alueella, jonka lainsäädännön mukaista etuutta hän hakee, vähintään neljä viikkoa välittömästi ennen työttömyyttä tai että työ on tarkoitettu kestämään vähintään neljä viikkoa, mutta se on päättynyt henkilöstä riippumattomasta syystä aikaisemmin.
2. Sopimuspuolen lainsäädännön ja tämän artiklan 1 kappaleen perusteella haettujen etuuksien maksuaikaa vähennetään ottaen huomioon sellaiset työttömyyspäivät, joilta toisen sopimuspuolen toimivaltainen laitos on maksanut työttömyysetuutta.
VII OSA
Muut määräykset
23 artiklaToimeenpanosopimus ja tietojenvaihto
Toimivaltaiset viranomaiset
a) sopivat tämän sopimuksen toimeenpanoa koskevasta menettelystä toimeenpanosopimuksella,
b) vaihtavat tietoja soveltamista koskevista toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet,
c) vaihtavat tietoja lainsäädäntönsä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen ja
d) nimeävät yhteyselimiä tämän sopimuksen soveltamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi.
24 artiklaHallinnollinen apu
Tätä sopimusta sovellettaessa viranomaiset ja laitokset, jotka toimeenpanevat sen määräyksiä, antavat toisilleen apua ikään kuin soveltaisivat omaa lainsäädäntöään. Hallinnollinen apu, jonka nämä viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen, on maksutonta, jolleivat toimivaltaiset viranomaiset joidenkin kustannusten korvaamisesta toisin sovi.
25 artiklaTietosuoja
Kaikki yksityishenkilöä koskevat tiedot, jotka tätä sopimusta sovellettaessa toimitetaan sopimuspuolelta toiselle, ovat luottamuksellisia ja niitä käytetään vain ratkaistaessa oikeutta sopimuksessa tarkoitettuun ja tietopyynnössä mainittuun tai siihen liittyvään etuuteen.
26 artiklaVeroista ja maksuista vapautuminen
1. Sopimuspuolen lainsäädännössä määrätty hakemusten ja asiakirjojen vapauttaminen veroista, leimaveroista, oikeudenkäynti- tai rekisteröintimaksuista tai niiden alentaminen, kun kysymys on tämän sopimuspuolen lainsäädännön soveltamisesta, on ulotettava koskemaan myös hakemuksia ja asiakirjoja, jotka annetaan toisen sopimuspuolen lainsäädännön tai tämän sopimuksen mukaan.
2. Tätä sopimusta sovellettaessa kysymykseen tulevat asiakirjat tai todistukset eivät tarvitse diplomaattisen tai konsuliviranomaisen vahvistamista.
27 artiklaHakemusten jättäminen
1. Sopimuspuolen toimivaltaiselle laitokselle jätetty hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä katsotaan samanaikaisesti jätetyksi myös toisen sopimuspuolen toimivaltaiselle laitokselle.
2. Sopimuspuolen lainsäädännön perusteella maksettavaa etuutta koskevaa hakemusta pidetään toisen sopimuspuolen lainsäädännön perusteella maksettavaa vastaavaa etuutta koskevana hakemuksena edellyttäen, että asianomainen henkilö kuuden kuukauden kuluessa ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön mukaisen hakemuslomakkeen jättämisestä tekee toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaista vastaavaa etuutta koskevan hakemuksen.
3. Laskettaessa Suomen lainsäädännön perusteella maksettavaa korotusta eläkkeen tai muun etuuden viivästymisajalta hakemus katsotaan viivästyskorotusta koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa jätetyksi silloin, kun se on saapunut tarpeellisine liitteineen toimivaltaiselle suomalaiselle laitokselle.
28 artiklaTuomioistuinten päätösten ja muiden asiakirjojen tunnustaminen ja täytäntöönpano
1. Sopimuspuolen tuomioistuinten täytäntöönpanokelpoiset päätökset, jotka koskevat tässä sopimuksessa sovellettavaa lainsäädäntöä samoin kuin sopimuspuolen laitosten tai viranomaisten sosiaalivakuutuksen vakuutusmaksuja ja muita vaatimuksia koskevat täytäntöönpanokelpoiset asiakirjat tunnustetaan ja pannaan täytäntöön toisen sopimuspuolen alueella.
2. Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta saadaan kieltäytyä vain, jos se on sen sopimuspuolen oikeusjärjestyksen vastaista, missä päätös tai asiakirja olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön.
3. Täytäntöönpanossa noudatetaan sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jossa täytäntöönpano tapahtuu. Päätös tai asiakirja on varustettava sen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevalla todistuksella (täytäntöönpanolauseke).
4. Sopimuspuolen laitoksen erääntyneitä vakuutusmaksuja koskevilla saatavilla on toisen sopimuspuolen täytäntöönpanossa sekä konkurssi- ja akordimenettelyssä sama etuoikeus kuin vastaavilla saatavilla tämän sopimuspuolen alueella.
29 artiklaTakaisinperintä
1. Jos sopimuspuolen laitos on maksanut etuudensaajalle etuutta enemmän kuin mihin tällä on oikeus, tämä laitos voi lainsäädäntönsä mukaisin edellytyksin ja rajoituksin pyytää toisen sopimuspuolen laitosta, joka maksaa etuuksia tälle etuudensaajalle, pidättämään liikaa maksetun määrän mainitulle etuudensaajalle maksamastaan määrästä.
2. Jos sopimuspuolen laitos on maksanut ennakkoa ajalta, jolta etuuden- saajalla on oikeus saada vastaavaa etuutta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, voi tämä laitos pyytää toisen sopimuspuolen laitosta pidättämään ennakkoa vastaavan määrän siitä määrästä, jonka laitos maksaa etuudensaajalle samalta ajalta.
3. Jos henkilö on saanut sosiaalihuoltoetuutta sopimuspuolen alueella ajalta, jolta hänellä on oikeus saada toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisia etuuksia, voi sosiaalihuoltoa antanut laitos, jos tällä on oikeus takaisinmaksuun etuudensaajan etuudesta, pyytää toisen sopimuspuolen laitosta pidättämään sosiaalihuoltoetuutta vastaavan määrän etuudesta, jonka viimeksi mainittu laitos maksaa tälle henkilölle.
4. Laitos pidättää edellisissä kappaleissa tarkoitettua liikasuoritusta, ennakkoa tai sosiaalihuoltoetuutta vastaavan määrän soveltamansa lainsäädännön mukaisin edellytyksin ja rajoituksin. Laitos siirtää näin pidättämänsä summan vaatimuksen esittäneelle toisen sopimuspuolen laitokselle.
30 artiklaSoveltamisessa käytettävät kielet
Sopimuspuolten viranomaiset ja laitokset voivat sopimusta soveltaessaan käyttää sopimuspuolten virallisia kieliä tai 23 artiklassa tarkoitetussa toimeenpanosopimuksessa määritellyllä tavalla englannin kieltä.
31 artiklaErimielisyyksien ratkaiseminen
1. Sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta syntyvät erimielisyydet ratkaistaan sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten välisillä neuvotteluilla.
2. Jollei erimielisyyttä voida ratkaista edellisessä kappaleessa mainitulla tavalla, sopimuspuoli voi alistaa erimielisyyden sitovaan ja lopulliseen välimiesmenettelyyn. Sopimuspuolet sopivat välimiesoikeuden kokoonpanosta ja menettelytapasäännöistä.
VIII OSA
Siirtymä- ja loppumääräyksiä
32 artiklaSopimuksen soveltaminen voimaantuloa edeltävältä ajalta
1. Sopimus ei anna oikeutta etuuden saamiseen sen voimaantuloa edeltävältä ajalta.
2. Ennen sopimuksen voimaantuloa täytetyt sopimuspuolen lainsäädännön perusteella huomioon otettavat vakuutus- ja etuuskaudet otetaan huomioon määrättäessä oikeudesta etuuksiin tämän sopimuksen perusteella.
3. Sopimusta voidaan soveltaa myös ennen sen voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin.
4. Etuudet, joista on päätetty ennen tämän sopimuksen voimaantuloa, voidaan asianomaisen henkilön hakemuksesta tarkistaa vastaamaan tämän sopimuksen määräyksiä. Tällainen tarkistaminen ei voi johtaa aiemmin myönnettyjen etuuksien vähenemiseen.
5. Jos henkilö asumisen perusteella on ansainnut oikeuden sopimuspuolen lainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen ajalta ennen sopimuksen voimaantuloa ja samalta ajalta ansainnut oikeuden työskentelyyn perustuvaan eläkkeeseen toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, määrätään eläke vain viimeksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön mukaan ikään kuin hän olisi asunut siellä.
6. Sovellettaessa 8 artiklan 1 kappaleen määräyksiä ennen sopimuksen voimaantuloa sopimuspuolen alueelle lähetettyyn työntekijään katsotaan artiklan tarkoittaman työskentelyn alkavan sopimuksen voimaantulosta edellyttäen, että työntekijään on työskentelyn aikana sovellettu lähettävän sopimuspuolen kaikkea 2 artiklassa lueteltua lainsäädäntöä.
7. Jos sopimuspuolen viranomainen tai laitos on ennen sopimuksen voimaantuloa tehnyt päätöksen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta lähetettyyn työntekijään, tätä päätöstä pidetään 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päätöksenä ilman eri hakemusta, jos päätös on voimassa enintään kolme vuotta sopimuksen voimaantulosta.
33 artiklaSopimuksen voimassaolo ja irtisanominen
1. Tämä sopimus tehdään toistaiseksi.
2. Kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa sanoa sopimuksen irti. Jos sopimus irtisanotaan, se lakkaa olemasta voimassa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun irtisanomisesta on diplomaattiteitse ilmoitettu toiselle sopimuspuolelle.
3. Jos tämä sopimus lakkaa olemasta voimassa, sopimuksen perusteella saadut oikeudet pysyvät edelleen voimassa.
34 artiklaVoimaantulo
Tämä sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Tallinnassa 27 päivänä syyskuuta 1996 kahtena suomen- ja vironkielisenä kappaleena suomen ja viron kielellä, jotka kummatkin tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
Suomen tasavallan puolesta puolesta
Sinikka Mönkäre
Viron tasavallan puolesta puolesta
Toomas Vilonius