HE 52/1997

Suomalaiset sähköpörssihankkeet

Yhteensä 45 sähkölaitoksen ostoyhteenliittymän muodostama Voimatori Oy aloitti osakkaidensa välisen sähkökaupan 1 päivänä marraskuuta 1995. Voimatori Oy:n piirissä käytävä kauppa on lähinnä sen osakkaiden ylijäämien ostoa ja myyntiä.

SOM Oy (arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö) aloitti sähköön perustuvien johdannaissopimusten pörssikaupan elokuussa 1996. SOM Oy on perustanut sähköpörssikauppaa varten tytäryhtiön EL-EX Sähköpörssi Oy:n, joka on optiopörssitoimintaa harjoittava optioyhteisö. SOM Oy toimii optiokauppojen selvitystoimintaa harjoittavana optioyhteisönä. EL-EX Sähköpörssi Oy:n toiminta perustuu lakiin kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä ja sen toimintaa valvoo rahoitustarkastus. EL-EX Sähköpörssi Oy:n säännöissä vaaditaan johdannaiskaupoista vakuudet, joilla katetaan sopimuksiin liittyviä riskejä. Säännöt on vahvistettu valtiovarainministeriössä.

EL-EX Sähköpörssi Oy:n jäseninä on 33 sähkön tuottajaa, sähkönjakeluyhtiötä ja teollisuusyritystä, jotka muodostavat valtaosan kotimaisista sähkömarkkinoista. Yhtiön toiminta perustuu jatkuvaan kaupankäyntiin ja sen päätuotteina ovat tuntitermiinit viikoksi eteenpäin ja viikkotermiinit seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen ryhmiteltyinä kahteen vuoteen saakka eteenpäin. SOM Oy on suunnitellut kaupankäyntiä myös optioilla. SOM Oy käyttää ruotsalaisen pörssin OM:n toimittamaa ohjelmistoa. Myös tietojenkäsittely tapahtuu OM:n tiloissa Tukholmassa. OM on yhteistyössä myös norjalais-ruotsalaisen sähköpörssin kanssa.

EL-EX Sähköpörssi Oy:n osakkaat ovat maksaneet liittymismaksun, jolla ne ovat saaneet käyttöönsä tietojärjestelmän. Lisäksi osapuolet maksavat jokaisesta kaupasta yhtiölle kaupankäyntimaksua. Imatran Voima Oy toimii sähköpörssin markkinatakaajana, jolla on velvollisuus ylläpitää pörssissä jatkuvasti sekä osto- että myyntitarjousta sovitulla hintaerolla. Imatran Voima Oy on sitoutunut myös ostamaan tai myymään sähköä, mikäli kauppojen selvitys ei mene tasan.

Optiokauppalaki

Elokuussa aloittaneen EL-EX Sähköpörssi Oy:n toiminta perustuu tällä hetkellä optiokauppalakiin. Sähköpörssin jäsenet voivat tällä hetkellä toimia optioyhteisössä vain omaan lukuun optiokauppalain 2 luvun 8 §:n nojalla. Lupaviranomainen on valtiovarainministeriö ja sähköpörssitoiminnan valvonta kuuluu rahoitustarkastukselle. Toistaiseksi on ollut epäselvää, voivatko sijoituspalveluyritykset sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) mukaan toimia sähköpörssinkaltaisessa hyödykepörssissä.

Optiokauppalaissa ei ole kaikilta osin otettu huomioon sähköön perustuvien johdannaissopimusten kauppaan liittyviä erityispiirteitä. Optiokauppalaki soveltuu sähköön perustuvien johdannaisten kaupan valvontaan, jos lakiin tehdään muutoksia, jotka ottavat huomioon nämä erityispiirteet. Tarvittavat lainmuutokset liittyvät sähköhuollon varmuuteen, sähkömarkkinoiden toimintaan sekä järjestelmävastuun toteuttamiseen.

Sijoituspalveludirektiivi

Sijoituspalveluista arvopaperialalla annetun neuvoston direktiivin (93/22/ETY) johdanto-osan mukaan direktiiviä ei sovelleta tapauksissa, joissa tarjotaan sijoituspalveluja ainoastaan hyödykkeiden tuottajille ja käyttäjille, sikäli kuin tämä on tarpeen näitä tuotteita koskevien liiketoimien toteuttamiseksi ja kun nämä liiketoimet ovat heidän pääasiallista liiketoimintaansa.

Direktiivin liite määrittelee A-osassa sijoituspalveluyritykselle sallitun toiminnan, jota on muun muassa arvopapereita ja muita rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen tai välittäminen sijoittajien lukuun. Näitä liitteen B-osassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä ovat mm. rahoitusfutuurit, korkotermiinit, korko- ja valuuttaoptiot sekä arvopapereihin kohdistuvat optiot.

Suoraan direktiivin soveltamisalasta seuraa, että sijoituspalveluyrityksiä koskevaa lakia ei sovelleta ammattimaista sijoituspalvelujen tarjontaa raaka-aineilla ja hyödykkeillä harjoittavaan yritykseen. Ne eivät siis ole sijoituspalveluyrityksiä, eivätkä voi saada sijoituspalveluyrityksen toimilupaa ja tarjota sijoituspalveluja. Sijoituspalvelua voi tarjota vain tätä toimintaa varten toimiluvan saanut suomalainen osakeyhtiö. Toimilupahakemusten käsittely on parhaillaan (1.4.1997) kesken valtiovarainministeriössä.

Laki sijoituspalveluyrityksistä

Sijoituspalveluyrityksiä koskevaa lakia sovelletaan sijoituspalvelun tarjoamiseen sijoituskohteilla. Sijoituspalveluyrityksiä koskevassa laissa direktiivin edellä tarkoittamat rahoitusvälineet on määritelty 2 §:ssä sijoituskohteina, joita ovat muun muassa vakioitu johdannaissopimus tai muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena on arvopaperi, valuutta, korko, johdannaissopimus tai tällaisen kohde-etuuden hinnan kehitystä kuvaava tunnusluku (johdannaissopimus ).

Perustelut toteavat, että pykälässä on määritelty ne sijoituskohteet, joiden tarjoaminen on sijoituspalvelua. Koska luettelo on tyhjentävä, ei sijoituspalveluyritys voi tarjota sijoituspalveluna muita kuin 2 §:ssä määriteltyjä sijoituskohteita, kuten välittää niitä koskevia toimeksiantoja.

Esimerkiksi Ruotsin, Tanskan ja Ison-Britannian lainsäädännössä kansallisesti sallitaan hyödykejohdannaisten tarjoaminen sijoituspalveluina. Sijoituspalveluyritysten toimintaa ei ole syytä rajoittaa tällä alueella, koska toiminta on nyt sallittu muissa maissa. Sähkömarkkinoiden lisäksi välittäjäportaan syntymiseen on esiintynyt tarvetta mm. Suomen Optiopörssi Oy:ssä kaupankäynnin ja selvityksen kohteena olevien selluloosaindeksiin kohdistuvien johdannaissopimusten yhteydessä.

Arvopaperimarkkinalaki

Johdannaismarkkinoilla sovelletaan useita arvopaperimarkkinalain (495/89) vaatimuksia, kuten että markkinoinnissa ei saa käyttää totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä hyvän tavan vastaista ja muutoin sopimatonta menettelyä, kaupassa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä, välityssopimuksessa ei saa olla asiakkaan kannalta kohtuuttomia ehtoja, ja välittäjän on annettava asiakkaalle toimeksiannon kohteena olevista johdannaissopimuksista olennaiset tiedot. Lisäksi yleistä sisäpiirintiedon väärinkäytön kieltoa on noudatettava.

Osa lainkohdista liittyy välitystoimintaan, jota sijoituspalveluyrityksistä annetun lain mukaisesti ei sähköön perustuvilla johdannaissopimuksilla ole harjoitettu. Muut optioyhteisössä toimivat käyvät kauppaa vain omaan lukuunsa. Ongelma on arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n mukainen sisäpiirintiedon väärinkäytön kielto, koska sähköön perustuvia johdannaissopimuksia koskeva sisäpiiritieto ei ole vielä täsmentynyt eikä ole selvää, onko sisäpiirintietoa mahdollista käyttää näillä markkinoilla hyväksi ja mikä valvonnan tehtävän pitäisi olla.

Norjalais-ruotsalainen sähköpörssi

Norjassa pörssimuotoista sähkökauppaa on käyty sähköntuottajien kesken huutokauppaperiaatteella vuodesta 1971 alkaen. Uuden energialain myötä myös sähkön kuluttajat ja välittäjät pääsivät vuonna 1991 mukaan sähköpörssiin. Vuonna 1993 sähköpörssi siirtyi verkkoyhtiö Statnettin tytäryhtiön Statnett Markedin hoidettavaksi. Vuoden 1996 alusta alkaen sähköpörssikauppaa on käyty norjalais-ruotsalaisena kauppana. Tällä hetkellä pörssitoimintaa hoitaa Statnett Markedin ja Svenska Kraftnätin puoliksi omistama yhtiö Nord Pool ASA.

Oslossa toimivassa Nord Pool sähköpörssissä fyysistä spotkauppaa käydään päivämarkkinoilla. Päivämarkkinoilla käytävän kaupan volyymi oli alussa Norjassa 10―20 prosenttia sähkön myynnistä, mutta osuus on vähitellen noussut nykyiseen 30―40 prosenttiin. Osto- ja myyntitarjoukset jätetään joko telefaxilla tai tietokoneliittymällä edellisenä päivänä kello 12.00 mennessä. Mikäli eri alueiden välisestä siirtokapasiteetista on pulaa, tarjousten lisäksi on ilmoitettava myös alue, jolla sähkö syötetään verkkoon tai otetaan verkosta. Annettujen osto- ja myyntitarjousten pohjalta muodostetaan kysyntä- ja tarjontakäyrät, joiden leikkauskohta määrää kauppahinnan. Siirtorajoitusten aikana alueiden välisestä siirrosta aiheutuva niin sanottu pullonkaulamaksu johtaa eri hintoihin eri alueilla. Hinnan määrittämisen jälkeen pörssi ilmoittaa kaupat myyjille ja ostajille.

Päivämarkkinoiden lisäksi pörssikauppaa käydään viikkomarkkinoilla finanssikauppana. Viikkomarkkinoiden tuotteina ovat pohjasähkö, päiväsähkö arkisin kello 7.00―22.00 ja yösähkö muuna aikana. Pohja- ja päiväsähkösopimuksia yhdistelemällä asiakkaat voivat sovittaa hankintaansa kulutustaan vastaavaksi. Viikkomarkkinoiden hinta määräytyy vastaavasti kuin päivämarkkinoilla. Huhtikuussa 1995 viikkomarkkinoilla otettiin osittain käyttöön jatkuva kaupankäynti siten, että tarjousten pohjalta päivittäin muodostettavien kysyntä- ja tarjontakäyrien jälkeen kauppaa käydään puhelinkauppana. Viikkomarkkinoiden kautta ei tapahdu fyysistä sähkökauppaa, vaan sähköntoimitus tapahtuu päivämarkkinoiden välityksellä. Nord Pool on suunnitellut siirtymistä yhden huutokaupan sijasta kahteen tai kolmeen vuorokautiseen huutokauppaan.

Jatkuvassa kaupankäyntijärjestelmässä osto- ja myyntitarjoukset rekisteröidään välittömästi ja kun tarjoukset kohtaavat, syntyy kauppa. Osapuolille ilmoitetaan kaupoista automaattisesti. Käytännön syistä kauppojen ja fyysisen toimituksen välillä on oltava tietty vähimmäisaika. Svenska Kraftnät on ehdottanut, että tietyn tunnin kauppa loppuu kahta tuntia ennen toimitusta.

Suomalaiset osapuolet ovat voineet osallistua suoraan Nord Pool sähköpörssin toimintaan asiakkaana lokakuun alusta 1996 alkaen. Lokakuun puolivälissä 1996 Nord Poolissa kävivät kauppaa Imatran Voima Oy, Länsi-Suomen Yhteiskäyttö Oy, Helsingin Energia ja Espoon Sähkö Oy.

Englannin Pool

Englannissa sähkömarkkinat yksityistettiin ja organisoitiin uudelleen vuonna 1990. Sähköhuollosta vastuussa ollut valtiollinen virasto (Central Electricity Generating Board, CEGB) jaettiin kolmeen tuottajayhtiöön, kantaverkkoyhtiöön ja 12 alueelliseen jakeluyhtiöön. Uudistuksen jälkeen syntyi myös uusia itsenäisiä tuottajia ja sähköntoimittajia.

Englannin järjestelmässä lähes kaikki sähkökauppa käydään Poolin kautta. Tuotanto- ja sähköntoimituslisenssien haltijoiden on oltava Poolin jäseniä ja yli 50 MW:n tuottajien on myytävä sähkönsä Poolin kautta. Pool on eräänlainen sähköpörssi, joka kokoaa päivittäin sähköntoimittajien myyntitarjoukset jokaiselle puolitunnille ja määrittää järjestelmän rajahinnan. Lopullinen sähkönhinta muodostuu järjestelmän rajahinnasta, tehovarausriskistä ja sähkön siirrosta. Pitkäaikaiset toimitussopimukset solmitaan niin sanottuina hinnanerosopimuksina (engl. Contracts for Differences, CfD), joiden mukaan ostaja tai myyjä hyvittää sopimushinnan ja Poolin saaman hinnan eron toiselle osapuolelle.

Poolin ja koko sähkömarkkinoiden toimintaa valvoo OFFER (Office of Electricity Regulation).

Pohjoismaisten energiaministerien kokous

Pohjoismaiset energiaministerit antoivat yhteisen julistuksen kesäkuussa 1995 pohjoismaisesta sähkömarkkinayhteistyöstä. Julistuksessa korostetaan yhteisten sähkömarkkinoiden merkitystä, todetaan Norjan ja Ruotsin aloittavan pörssiyhteistyön vuoden 1996 alussa ja todetaan, että suomalaiset osapuolet pääsevät mukaan sähköpörssiin samoilla ehdoilla myöhemmin. Rajajohtojen siirtäminen kantaverkon haltuun ja järjestelmävastuun organisoiminen luovat edellytykset suomalaisten yritysten laajemmalle osallistumiselle.

Kantaverkkoyhtiöt määrättiin järjestelmävastuuseen 29 päivänä lokakuuta 1996 alkaen. Myös Suomesta Ruotsiin ja Norjaan olevien avojohtoyhteyksien hallinta on siirtynyt IVO Voimansiirto Oy:lle (IVS), joka on toinen järjestelmävastuuseen määrätyistä kantaverkkoyhtiöistä. IVS on julkaissut siirtoehdot, joiden perusteella myös pörssisähköä siirretään rajoitetusti.

Suomen kannalta pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat ensiarvoisen tärkeät. Vasta pohjoismaiset markkinat takaavat riittävät volyymit sähkökaupalle. Samoin suurten markkinaosapuolten merkitys vähenee olennaisesti siirryttäessä kansallisista markkinoista pohjoismaisille markkinoille.

Sähkömarkkinoiden sääntelyssä valtio on ottanut Norjassa ja Ruotsissa selkeästi Suomen valtiota keskeisemmän roolin. Suomalaisen sähkömarkkinajärjestelmän toiminta yhdessä norjalaisen tai ruotsalaisen järjestelmän kanssa vaatii yhteensovittamista ja riittävän uskottavuuden luomista.

Näistä syistä suomalaisen sähköpörssin sääntelyä ei voida suunnitella pelkästään omista kansallisista lähtökohdista, vaan sääntely on sovitettava yhteen naapurimaiden sääntelyjärjestelmien kanssa.

Ruotsin lainsäädännön valmistelu

Ruotsin hallitus antoi elokuussa 1995 selvitysmies Göthe Andersonille tehtäväksi valmistella organisoidun sähkökaupan (sähköpörssin) sääntelyä. Selvitystyötä ovat avustaneet sähkömarkkinoiden ja arvopaperimarkkinoiden asiantuntijat. Raportti julkaistiin huhtikuussa 1996 (Regler för handel med el, SOU 1996:40).

Raportissa esitetään, että sähkökaupalle ja sähkömarkkinoilla toimiville yhtiöille asetettaisiin tiettyjä ehtoja. Yhtiöt toimisivat sähkömarkkinaviranomaisen valvonnassa ja asetettavat vaatimukset olisivat viranomaisen valvonnan perustana. Sähkömarkkinoilla toimiville yhtiöille säädettäisiin lisäksi yleinen ilmoitusvelvollisuus.

Sähköpörssitoiminta olisi luvanvaraista ja säänneltyä. Toimintaa harjoittavalla yhtiöllä olisi oltava taito ja kokemus sähköpörssitoimintaan sekä sen olisi oltava taloudellisesti riittävän vahva. Toimiluvan myöntäisi hallitus. Kaikki sähköpörssitoiminta, vaikka se ei perustuisi rahoitusvälineisiin, olisi rahoitustarkastuksen (Finansinspektion) valvonnan alaista. Sähkömarkkinoiden selvitystoimintaa saisi harjoittaa vain selvitysyhteisö, joka on saanut siihen luvan pörssi- ja selvitystoimintalain nojalla.

Arvopaperimarkkinalainsäädäntö koskisi rahoitusvälineillä tapahtuvaa kauppaa sähkömarkkinoilla. Raportissa ei esitetä arvopaperimarkkinalainsäädännön soveltamisalan muuttamista. Yhtiön, joka käy kauppaa tai toimii välittäjänä sähköön perustuvilla rahoitusvälineillä, tulee toimia rahoitusvälineitä ja arvopapereita sääntelevien lakien mukaisesti. Toimintaa on harjoitettava muun muassa erillisessä sijoituspalveluyrityksessä. Sähkömarkkinaviranomainen voisi kuitenkin myöntää nykyisin sähkömarkkinoilla toimiville yhtiöille (leveranskoncession-toimiluvan haltijat) oikeuden toimia välittäjänä. Lupa koskisi rajoitettua sivutoimintaa sähkökaupan yhteydessä. Näiden yhtiöiden toimintaa säänneltäisiin sähkömarkkinalaissa ja niiden toiminta olisi sähkömarkkinaviranomaisen valvonnassa. Selvitysmies Anderson perustelee sähkölaitosten oikeutta harjoittaa sähköpörssikauppaa sillä, että jos sähkölaitos voi toimia asiakkaansa lukuun, asiakas ei joudu maksamaan riskilisää. Selvitysmiehen mukaan siihen, että sähkölaitos saa tarjota välityspalveluja asiakkailleen, ei liity välttämättä mitään haittavaikutuksia sähkömarkkinoilla toimijoille.

Svenska Kratfnätin selvityksessä (Handelsplats för el) katsottiin vuonna 1993, että sähköpörssikaupalla ja arvopaperikaupalla on vain hyvin vähän yhteisiä piirteitä. Selvitys suositti, että arvopaperimarkkinalainsäädäntöä ei sovellettaisi sähkökauppaan. Selvitysmies Anderson näki kuitenkin, että kaikki sähkökauppasopimukset ovat termiinisopimuksia erityisesti taloudellisessa mielessä. Käytännön syistä voidaan kuitenkin kauppaa, joka johtaa pikaiseen sähkön fyysiseen toimitukseen, nimittää avistakaupaksi eli spotkaupaksi. Tämä on tarpeen siksi, että sähkölle voidaan määritellä päivänhinta. Pääosa kaupasta on luonteeltaan kuitenkin johdannaiskauppaa.

Ulkomainen yritys voi saada luvan rahoitustarkastukselta osallistua pörssitoimintaan. Ulkomainen yritys voi toimia pörssissä edellyttäen, että yrityksellä on kotimaassaan oikeus osallistua vastaavan tyyppiseen pörssikauppaan. Ruotsissa toimii ainakin yksi sijoituspalveluyritys, joka käy kauppaa sähköön perustuvilla optioilla ja termiineillä.

Selvitysmiehen raportissa korostetaan myös, että sähköpörssitoiminta ei saa vaarantaa sähköhuoltoa, minkä vuoksi muun muassa järjestelmävastaavan tiedonsaanti on varmistettava. Ajan puutteen vuoksi raportissa ei ole käsitelty sisäpiirikauppojen sääntelyä. Sisäpiirikauppojen selvitystyö ehdotetaan tehtäväksi pikaisesti.

Ruotsissa on tehty runsaasti sähköpörssiin liittyvää valmistelutyötä. Koska Suomi, Ruotsi ja Norja muodostavat jo nyt yhteisen sähkömarkkina-alueen, voidaan ruotsalaisia selvityksiä käyttää pohjana Suomen tilanteen arvioinnissa siitä huolimatta, että itse rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä on eroja.

Svenska Kraftnätin ja Statnettin yhteinen pörssiselvitys vuodelta 1995 korosti, että sähkön spotkauppa on fyysistä sähkökauppaa ja että tällainen kauppa vaikuttaa tuotannon ja kulutuksen tasapainoon. Siksi järjestelmävastaavan tulee voida asettaa ehtoja pörssin toiminnalle ja nämä ehdot on otettava huomioon pörssin toimintaehdoissa ja -säännöissä. Selvitys myös korosti, että hinnanvarmistusmarkkinoihin sisältyvät suurimmat potentiaaliset taloudelliset riskit. Siksi näiden markkinoiden sääntelyn tulee olla vahvaa.

Selvitysmiehen raportissa päädyttiin kuitenkin erilaiseen lopputulokseen. Jos välittäjä asetetaan konkurssiin, ovat seuraukset samat kuin siinä tapauksessa, että sähkön myyjä joutuu konkurssiin. Taloudelliset riskit ovat siitä riippumattomat, käydäänkö lyhytaikaista tai pitkäaikaista kauppaa. Pitkäaikaiseen kauppaan liittyy samoja riskejä kuin optio- tai termiinikauppaan yleensä. Arvion mukaan riskit ovat kuitenkin vähäisempiä kuin arvopaperimarkkinoilla. Siksi muun muassa valvonta voisi olla kevyempää kuin arvopaperikaupassa. Pitempiaikaiset sopimukset eivät vaikuta mitenkään sähköjärjestelmän tekniseen toimintaan. Pörssikaupalla ei ole vaikutusta sähköjärjestelmän tekniseen toimintaan yleisemminkään, koska Svenska Kraftnätillä on keskeinen rooli lyhytaikaisessa kaupassa.

Norjan lainsäädäntö

Norjassa sähköpörssitoimintaa harjoittaa Nord Pool ASA. Pörssin toiminta perustuu Norjan energialakiin (Energiloven 29.6.1996, nr 50). Nord Poolilla on NVE:n (Norges Vassdrags- og Energiverk) myöntämä lupa fyysiseen sähköpörssikauppaan (Omsetningskonsesjon). Lisäksi Nord Pool ASA:lla on energiaministeriön myöntämä lupa lyhytaikaiseen sähkökauppaan (Konsesjon for teknisk og administrativ tilrettelegging av kortsiktig kraftutveksling med utlandet). NVE valvoo molempien lupien ehtojen noudattamista.

Vaikka vain Nord Pool ASA:lla on lupa sähköpörssikauppaan, sähköpörssitoimintaa ei ole monopolisoitu lailla. Äskettäin on esitetty, että sähköpörssitoiminta säädettäisiin luvanvaraiseksi.

Sähkömarkkinoiden erityisvaatimukset

Sähkömarkkinalain mukaan Sähkömarkkinakeskus on määrännyt kantaverkon haltijat järjestelmävastuuseen. Järjestelmävastuussa olevalla kantaverkonhaltijalla on oikeus asettaa ehtoja verkkoonsa liitettyjen voimalaitosten ja muiden verkkojen käytölle. Käytännössä järjestelmävastuussa olevan yhteisön on saatava tietoja myös sähkökaupoista, koska ne vaikuttavat voimalaitosten käyttöön.

Hyödykepörssien kannalta yleisiä riskejä ovat muun muassa likviditeettiriski (hyödykettä ei riittävästi myytävänä), osapuoliriskit (pörssin osapuolten luotettavuus), selvitysriskit (pörssin kauppoja ei saada selvitettyä) ja pörssin pääomavaatimus. Sähköpörssin kannalta tuotantokapasiteetin puute saattaa muodostua ongelmaksi pitkällä aikavälillä. Mikäli sähkömarkkinoiden kapasiteetti tiukkenee, ostajat haluavat varmistaa sähkönhankintansa pidempiaikaisilla toimitussopimuksilla. Tällöin pörssin kautta kaupattavan sähkön määrä vähenee.

Sähköpörssiin osallistuvien yhtiöiden määrä tulee myös olemaan rajoitettu. Lisäksi pörssin jäsenistä vain muutamalla on todellisia mahdollisuusia tarjota ylimääräistä sähköä pörssiin. Jotta pörssin jäsenten määrää ja myytävää sähköä saataisiin lisättyä, pörssin toiminnan olisi oltava pohjoismaista. Tämän vuoksi sääntelyä on kehitettävä siten, että se ei ole este toiminnan laajenemiseen koko Pohjoismaiden alueelle.

Vaikka sähkön tuotannon ja myynnin sääntelyä on voimakkaasti vähennetty sähkömarkkinalain säätämisen myötä, sähkö on keskeinen yhteiskunnan perushyödyke ja tuotantopanos. Tämän vuoksi sähköpörssiä säännneltäessä lakiin on syytä lisätä kohtia, jotka mahdollistavat kaupankäynnin keskeyttämisen, mikäli sähköhuollon tai sähkömarkkinoiden toiminnan arvioidaan jollain tavalla vaarantuvan sähköpörssikaupan vuoksi. Myös ruotsalaisen selvitysmiehen raportissa esitetään vastaavia ehtoja. Viranomaisilla tulisi olla oikeus antaa myös määräyksiä siitä, miten sähköhuollon varmuus otetaan huomioon sähköön perustuvien optioiden ja termiinien kaupankäynnissä.

Esillä olleet sääntelyvaihtoehdot

Sähköpörssissä kaupankäynnin kohteena olevien johdannaissopimusten sääntely olisi mahdollista toteuttaa sähköspesifisen lain avulla, jolloin vältettäisiin se, että sähköpörssin sääntelyssä vaikutettaisiin samalla kaikkien johdannaisten kauppaan. Sähköspesifisessä laissa tulisi todeta, milloin sovelletaan optiokauppalakia ja milloin erillislakia.

Sähkömarkkinalain 6 lukuun sähkön myynnistä ja sähkönkäyttäjän asemasta voitaisiin sisällyttää tärkeimmät pörssisääntelyä koskevat säännökset ja tarpeelliset valtuutukset antaa yksityiskohtaisempia säädöksiä. Vaihtoehto olisi yksinkertainen toteuttaa erityisesti, jos lainkohtien määrä olisi rajoitettu. Yksityiskohtainen sääntely voitaisiin toteuttaa asetuksella ja valtioneuvoston tai asianomaisen ministeriön päätöksellä.

Sähkömarkkinalakiin voitaisiin sisällyttää myös oma luku sähköpörssistä. Sääntelyn tulisi olla kuitenkin varsin yleisellä tasolla. Yksityiskohtaisen luvun lisääminen ei olisi sopusoinnussa muun sähkömarkkinalain kanssa.

Neljäs vaihtoehto olisi erityisen sähköpörssilain säätäminen. Tämä vaihtoehto olisi perusteltu siksi, että pörssilainsäädäntö olisi helppo koota yhteen, sähkömarkkinalakiin on teknisesti vaikeaa lisätä uusia lukuja tai lukuisia uusia lainkohtia, sekä mahdollinen myöhempi pohjoismainen yhteensovittaminen koskettaisi vain kyseistä lakia. Sähköpörssilaki tulisi sisältämään kuitenkin lähes yksinomaan samoja aineksia kuin optiokauppalaki. Päällekkäisyyksien välttämiseksi tämäkin vaihtoehto on hylätty.

Optiokauppalain muuttamiseen on päädytty, koska se olisi rakenteeltaan samanlainen kuin ruotsalaisten ehdotus ja arvopaperimarkkinalainsäädäntö koskisi edelleen myös sähköön perustuvia johdannaissopimuksia.

Lupa- ja valvontaviranomaiset

Optiokauppalain mukaan valtiovarainministeriö myöntää toimiluvan optioyhteisölle sekä vahvistaa sen säännöt. Valtiovarainministeriö voi myös peruuttaa optioyhteisön toimiluvan optiokauppalain 2 luvun 3 §:n nojalla. Tämän vuoksi esitetään, että viittaukset valtiovarainministeriöön poistettaisiin ja ne korvattaisiin termillä asianomainen ministeriö. Lupaviranomaisena toimiva asianomainen ministeriö määräytyisi valtioneuvoston ohjesäännön perusteella.

Optiokauppalain 4 luvun 1 §:n mukaan rahoitustarkastuksen on valvottava, että muut optioyhteisössä toimivat, kuten sähköön perustuvien johdannaissopimusten osapuolet noudattavat johdannaismarkkinoihin liittyvässä toiminnassaan kyseistä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä asianomaisen optioyhteisön sääntöjä.

Lainkohta keskittää rahoitustarkastuksen muuhun optioyhteisössä toimivaan osapuoleen kohdistuvan valvonnan vain johdannaissopimuksiin liittyvään toimintaan. Käytännössä rajanveto saattaa muodostua ongelmalliseksi, jos syntyy esimerkisi sisäpiiritiedon väärinkäytön mahdollistavia tapauksia, joissa kohde-etuuden hintaan liittyvä tieto ei ole kaikkien osapuolten käytettävissä.

Sähköyhtiöiden toiminta liittyy olennaisesti sähkön tuotantoon ja kulutukseen ja ne voivat tehdä sähköpörssissä kauppaa vain omaan lukuunsa. Siksi näiden yhtiöiden intressi kohdistuu pääosin tuotantokustannusten ja kulutuksen ennakoimiseen ja tasoittamiseen, ei johdannaissopimusten käyttöön rahoitusvälineenä tai spekuloinnin kohteena. Omaan lukuun käytävä sähköön perustuvien johdannaissopimusten kauppa johtaa myös aina fyysiseen sähköntoimitukseen. Koska Sähkömarkkinakeskus on sähkömarkkinoiden luonteva valvontaviranomainen ja koska rahoitustarkastuksella on erityisosaamista johdannaismarkkinoista, on mahdollista jakaa valvontavastuu Sähkömarkkinakeskuksen ja rahoitustarkastuksen kesken. Vertailukohtana ovat finanssikonglomeraatit, joissa toimii sekä luottolaitos että vakuutusyhtiö ja joiden valvontaa harjoitetaan rahoitustarkastuksessa ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Myös ruotsalaisessa selvityksessä esitetään, että sähköalan yhtiöiden valvontavastuu sähköpörssissä jaetaan rahoitustarkastuksen ja sähkömarkkinaviranomaisen kesken.

Asiointi valvontaviranomaisen kanssa on järjestettävä kuitenkin mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti siten, että yksi viranomainen on selkeästi päävastuussa. Käytännössä Sähkömarkkinakeskuksen ja rahoitustarkastuksen työnjako voitaisiin toteuttaa kahdella eri tavalla joko siten, että rahoitustarkastus olisi valvontaviranomainen ja tekisi tietyt sähköön liittyvät päätökset sähkömarkkinakeskuksen esityksestä tai sähkömarkkinakeskus olisi valvontaviranomainen ja tekisi tietyt johdannaissopimuksiin liittyvät päätökset rahoitustarkastuksen esityksestä.

Rahoitustarkastus on yleinen rahoitusmarkkinoita valvova viranomainen ja Sähkömarkkinakeskus on keskittynyt sähkömarkkinoiden valvontaan. Rahoitustarkastus sopii paremmin päävastuulliseksi viranomaiseksi, jos sähköpörssitoimintaa harjoitetaan ehdotetulla tavalla optiokauppalain nojalla.

Sisäpiirintieto

Sähkömarkkinoiden tarjonnassa tai kysynnässä tapahtuvat nopeat muutokset vaikuttavat suoraan sähköpörssin hintatasoon. Tämän tapaisia muutoksia ovat muun muassa suuren tuotantoyksikön tehon pudotukset, merkittävät siirtorajoitukset tai suuren kulutusyksikön, kuten paperitehtaan pysäytys. Syyskuussa 1996 Venäjän rajayhdysjohdon siirtokapasiteetin aleneminen heijastui heti sähköpörssissä sekä hintaan että myyntimääriin.

Mikäli tuotantoon tai siirtoon liittyvä merkittävä tieto on vain myyjällä, voi sähköpörssissä ostaja joutua eriarvoiseen asemaan myyjään nähden. Tällainen tilanne tulisi estää.

EL-EX Sähköpörssi Oy:n kaupankäynnin tietojärjestelmä mahdollistaa reaaliaikaisten viestien lähettämisen pörssikaupan osapuolille. Mikäli sähköpörssin osapuolet velvoitettaisiin ilmoittamaan tuotantoon, siirtoon tai kulutukseen liittyvät merkittävät muutokset sähköpörssille, pörssi voisi tiedottaa ne edelleen kaikille osapuolille.

Tämän vuoksi ehdotetaan sähköön perustuvilla johdannaissopimuksilla kauppaa käyville osapuolille velvollisuutta ilmoittaa merkittävät sähkön tuotantoon, siirtoon ja kulutukseen liittyvät rajoitukset. Mikäli tulevaisuudessa hyödykejohdannaisten välitystoiminta on mahdollista, koskisi ilmoitusvelvollisuus myös välittäjän kautta kauppaa käyviä osapuolia. Sähköpörssin säännöissä tulisi määritellä tarkemmin mitkä rajoitukset kuuluvat ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Vastaavasti sähköpörssille tulisi määrätä näiden tietojen julkistamisvelvollisuus.

Ulkomaisten markkinaosapuolien valvonta

Ulkomaiset markkinaosapuolet voivat optiokauppalain 2 luvun 8 §:n mukaan osallistua sähköpörssin toimintaan ja niiden toimintaa tulee valvoa samoin kriteerein kuin kotimaisia markkinaosapuolia.

Valtiontaloudelliset vaikutukset

Esitys lisää Sähkömarkkinakeskuksen tehtäviä. Sähköpörssin valvontaan tarvittavia varoja ei voida kerätä valvontamaksuina EL-EX Sähköpörssi Oy:ltä, koska rahoitustarkastus on ensisijainen valvontaviranomainen. Verkkotoiminnan valvonnasta kerättyjä maksuja ei voida myöskään käyttää sähköpörssitoiminnan valvontaan.

Sähkömarkkinakeskukselle on tällä hetkellä osoitettu sähkökaupan valvontaan valtion tulo- ja menoarvioesityksestä 200 000 markkaa. Arvio tarvittavasta lisärahoituksesta on enintään puoli henkilötyövuotta.

Esitys ei muuta rahoitustarkastuksen tehtäviä tai rahoitustarvetta. Rahoitustarkastus kerää valvontaan tarvittavat varat edelleen valvottavien valvontamaksuina.

Kansantaloudelliset vaikutukset

Sähköpörssitoiminta tehostaa sähkömarkkinoiden toimintaa ja pienentää sähkökaupan kustannuksia. Tämän vuoksi sähköpörssi tehostaa myös kansantalouden toimintaa. Esitys luo selkeät pelisäännöt jo nyt harjoitettuun suomalaiseen sähköpörssitoimintaan ja ottaa huomioon muissa Pohjoismaissa tapahtuneen kehityksen. Esityksellä ei siten ole uusia kansantaloudellisia vaikutuksia.

Vaikutukset elinkeinoelämään

Esityksen mukaan sähköpörssin toiminta perustuu edelleen optiokauppalakiin. Lainmuutokset koskisivat valvontaviranomaisia, sähkömarkkinoiden toiminnan varmistamista, järjestelmävastuuseen määrätyn yhteisön tiedonsaantioikeutta sekä sähköhuollon varmuutta. Uudistus selkeyttää sähkökaupan osapuolten, sekä myyjien että ostajien, oikeudellista asemaa. Muutokset eivät vaikuttaisi sähköpörssitoimintaan, mikäli markkinat toimivat asianmukaisesti. Markkinahäiriöiden ilmaantuessa viranomaisilla olisi kuitenkin mahdollisuus puuttua sähköpörssin toimintaan.

Esitys ei luo sähköpörssiin välittäjäporrasta, jonka muodostuminen helpottaisi etenkin pienten ja keskisuurten yritysten sähkönhankintaa. Mikäli raaka-aineisiin ja hyödykkeisiin perustuvien optioiden ja termiinien välitystoiminta on mahdollista, voitaisiin välitystoiminta ulottaa koskemaan myös sähköön perustuvien optioiden ja termiinien kauppaa.