HE 5/1997

Hallituksen esitys Eduskunnalle Indonesian kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

Hallinnonala: Ulkoministeriö
Antopäivä: 14.2.1997
Esityksen teksti: Suomi
Käsittelyn tila: Käsitelty
Käsittelytiedot: Eduskunta.fi 5/1997

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Indonesian kanssa maaliskuussa 1996 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa taloudellista yhteistyötä Indonesian kanssa. Sopimuksen avulla halutaan luoda suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille sekä tunnustetaan tarve suojella niitä. Samalla pyritään lisäämään taloudellista aloitteellisuutta.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

YLEISPERUSTELUT

1Nykytilanne

Suomen kauppa Indonesian kanssa on ollut ylijäämäistä 1980- ja 1990-luvulla. Varsinkin Suomesta Indonesiaan suuntautuva paperi- ja selluteollisuuden koneiden ja laitteiden vienti on 1990-luvulla moninkertaistunut. Vielä 1980-luvulla vientiä hallitsi paperi ja sellu. Nyt neljä viidesosaa viennistä on koneita ja laitteita. Myös tuonnin rakenne on muuttunut siten, että valmiit tavarat ovat tilastoissa ohittaneet raaka-aineet ja elintarvikkeet. Viennin arvo vuonna 1995 oli 1485 miljoonaa markkaa ja tuonnin 217 miljoonaa. Viennin lisäys oli 152 % edellisvuoteen verraten, kun taas tuonti säilyi lähes ennallaan (- 1%).

Indonesiassa toimii 15 suomalaisyritystä,joista neljällä on tuotannollista toimintaa. Viimeksi mainitut ovat fenolikalvoja vanerituotteiden päällystämiseen valmistava Enso, kondensaattoreita elektroniikkateollisuudelle valmistava Evox, Pentti Porkka Oy, joka valmistaa kylmähuoneita ja Raisio Oy, jonka tuote on tapiokatärkkelys paperiteollisuuden käyttöön.

Enso-Gutzeit allekirjoitti tammikuussa 1995 aiesopimuksen suurista metsänistutuksista Kalamantan saarella. Ensosta on muutamassa vuodessa tullut Indonesian johtava taimitarhojen toimittaja ja metsänistutuskonsultti. Vapo teki samaan aikaan sopimuksen energiaturpeen tuotannosta yhteistyössä indonesialaisen yrityksen kanssa.

Suomen ja Indonesian välillä on voimassa tekstiilisopimus vuodelta 1986, sopimus taloudellisesta, tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä on vuodelta 1980 ja verosopimus vuodelta 1989.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/82), Bulgarian (SopS 40/85), Kiinan (SopS 4/86), Sri Lankan (SopS 54/87), Malesian (SopS 79/87), Unkarin (SopS 20/89), Puolan (SopS 24/91), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/91), Tshekin (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/91), Viron (SopS 104/92), Liettuan (SopS 119/92), Romanian (SopS 121/92), Latvian (SopS 5/93), Uzbekistanin (SopS 74/93), Ukrainan (SopS 6/94), Valko-Venäjän (SopS 89/94), Turkin (SopS 29/95), Argentiinan (SopS 21/96), Chilen (SopS 23/96), Korean tasavallan (SopS 25/96), Vietnamin (SopS 27/96), Perun (SopS 33/96), Thaimaan (SopS 35/96) ja Slovakian (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/91) kanssa.

2Sopimuksen valmistelu

Indonesian kanssa allekirjoitettiin 7.2.1992 ensimmäinen sopimus sijoituksien suojaamisesta. Sen jälkeen ulkomaisia sijoituksia koskeva lainsäädäntö on oleellisesti muuttunut sekä Suomessa että Indonesiassa. Samoin on suhtautuminen tällaisiin sopimuksiin kehittynyt.

Alkuperäisissä sopimusneuvotteluissa vuonna 1991 oli Suomen valtuuskunta tuon ajan yleisten ohjeiden mukaisesti pitänyt ehdottoman välttämättömänä saada sopimuksen piiriin sijoitukset kolmansista maista eli epäsuorat sijoitukset. Indonesialaisia yritettiin suostutella tähän sisällyttämällä tekstiin Indonesian eräiden muiden sopimuskumppaneiden kanssa hyväksymä sanamuoto ''oikeushenkilöllisyyttä vailla oleva yhteisö'', jossa Suomen kansalaisilla on hallitseva osuus sijaintimaasta riippumatta.

Indonesialle oli yhtä tärkeätä torjua tällainen mahdollisuus ja niinpä allekirjoitustilaisuudessa vaadittiin allekirjoittamaan erillinen pöytäkirja, jonka mukaan sijoittajan määritelmä tulkitaan ainoastaan Indonesian lakien mukaan.

Pöytäkirjan liittämisellä sopimukseen mitätöitiin Suomen tavoite saada epäsuorat sijoitukset sopimuksen piiriin, mutta tekstiin jäi ''oikeushenkilöllisyyttä vailla oleva yhteistö'', joka Suomen lain mukaan ei ole oikeustoimikelpoinen eikä voi esiintyä lainsäädännön turvaamana subjektina. Ristiriidan välttämiseksi ulkoasiainministeriössä ryhdyttiin ennen eduskuntakäsittelyä selvittämään mahdollisuuksia muuttaa määritelmä todellista tilannetta vastaavaksi ja samalla poistaa lisäpöytäkirja. Erityistä huolta tunnettiin 12 artiklan määräyksestä, jonka mukaan sijoituksiin Indonesiassa sovelletaan sekä Indonesian ulkomaisia sijoituksia koskevaa lakia vuodelta 1967 että sitä myöhemmin muuttavia tai korvaavia lakeja.

Vuonna 1992 allekirjoitettun sopimuksen sanamuodoissa oli epäselvyyksiä, joita kumpikaan sopimuspuoli ei muuttuneissa oloissa enää hyväksynyt, minkä vuoksi sopimus neuvoteltiin kokonaan uudestaan Jakartassa 20.-22.10.1994. Neuvottelujen tuloksena sovittiin sanamuodoista, jotka pitkälti noudattavat Suomen viime aikoina tekemiä kahdenvälisiä sijoituksia suojaavia sopimuksia. Vanhan sopimuksen epäsuorat sijoitukset sallivasta määräyksestä luovuttiin, jolloin voitiin luopua lisäpöytäkirjasta, ja päästiin eroon käsitteestä ''oikeushenkilöllisyyttä vailla olevasta yhteisö''. Tekstiin jäi kuitenkin määräys Indonesian sekä voimassa olevan että myöhemmin säädettävän lain noudattamisesta. Kun Suomen valtuuskunta ei saanut vahvistusta sille, että Indonesia lakia ei voida muuttaa suomalaisen sijoittajan asemaa heikentävällä tavalla, jäi asia tarkemman selvittelyn varaan.

Viranomaisten kesken saavutettiin yhteisymmärrys vasta tammikuussa 1996. Ratkaisuksi tuli erillinen liite, pöytäkirja, jossa määrätään, että Indonesialla on suomalaisten sijoittajien suhteen oikeus säilyttää rajoitettuja poikkeuksia kansallisen kohtelun säännöstä mutta että kohtelu ei saa olla vähemmän suosiollinen kuin vuoden 1967 laki n:o 1 vuoden 1970 muutoksineen sallii.

Vuonna 1992 allekirjoitettu sopimus lisäpöytäkirjoineen kumottiin noottien vaihdolla uuden sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 13.3.1996.

Sopimusteksti on perusolemukseltaan samansisältöinen kuin Suomen viime vuosina tekemät vastaavat sopimukset. Sopimuksia on kehitetty yhteistyössä Suomen asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa. Työn pohjana on käytetty alan uusinta kansainvälistä vertailumateriaalia kuten Euroopan Energiaperuskirjaa erityisesti suorien sijoitusten osalta sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä käynnissä olevan sijoituksia koskevan yleissopimuksen valmisteluaineistoa.

Käsillä olevasta sopimuksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Pankki, Valtiontakuukeskus, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Ulkomaankauppaliitto ry, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto, Metalliteollisuuden keskusliitto MET ja Keskuskauppakamari.

3Sopimuksen merkitys

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua, kuin on myönnetty jonkin kolmannen maan sijoittajan tekemille sijoituksille.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan, mikäli toimenpiteeseen ryhdytään yleisen edun vuoksi, todellista korvausta vastaan ja asianmukaisin laillisin menette- lyin, joihin ei saa sisältyä syrjintää. Jos sijoitukset kärsivät menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta, on vahinko hyvitettävä tai korvattava yhtä suosiollisella kohtelulla kuin jonkin kolmannen maan sijoittajan osaksi tulee.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimusvaltion välillä tai sopimuspuolten kesken syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä.

4Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

5Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto, kansalainen, yhtiö ja sopimusvaltioiden alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevat tytäryhtiöt on rajattu sopimuksen ulkopuolelle, joten niistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen piiriin.

2 artikla . Artikla ilmaisee yleisen periaatteen sijoitusten sallimisesta ja edistämisestä. Sijoituksille luvataan täysi suoja sekä tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu.

3 artikla. Artiklassa vahvistetaan suosituimman maan kohtelun periaate ja taataan sijoituksille sekä sijoittajille yhtä suotuisa kohtelu, kuin tulee minkä tahansa kolmannen maan sijoittajan tai sijoituksen hyväksi.

4artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että ulkomaisille sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai muun kansallisen hätätilan johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa yhtä suosiollisesti kuin minkä tahansa kolmannen maan sijoittajaa.

5 artikla. Artiklan mukaan tulliliitot, vapaakauppa-alueet ja verosopimukset tai -järjestelyt voidaan tarvittaessa erottaa sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

6 artikla. Omaisuuden pakkolunastamiselle tai siihen verrattaville toimille asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Toisaalta sopimus ei sido pakkolunastusta lailla säätämiseen. Sopimuksen mukaan pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja tosiasiallinen korvaus markkina-arvon mukaan. Korvauksen viipyessä on sille maksettava asianmukainen kaupallinen korko.

7 artikla. Artiklassa vahvistetaan, että sijoituksiin liittyvien maksujen siirto tapahtuu markkinakurssiin, vapaasti vaihdettavina valuuttoina ja ilman viivytystä, mutta kaikissa tapauksissa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Selvyyden vuoksi sopimuspuolet myöntävät maksujen siirroillekin suosituimman maan kohtelun.

8 artikla. Sopimus on artiklan mukaan toissijainen siinä suhteessa, että jos valtioiden kesken tai sisäisesti on voimassa sijoittajalle sopimusta edullisempia määräyksiä, noudatetaan niitä sopimusmääräysten asemesta.

9 artikla. Sijoittajan ja sopimusvaltion väliset riidat tulee jättää valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta Washingtonissa 18.3.1965 tehdyllä yleissopimuksella perustetun ratkaisukeskuksen (ICSID) selvitettäviksi. Valinnan siitä, noudatetaanko sovittelua vai välimiesmenettelyä, tekee sijoittaja.

10 artikla. Sopimuspuolten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta tulee ensisijaisesti selvittää diplomaattiteitse. Jos ratkaisua ei synny, riita voidaan jättää välimiesoikeudelle, josta sopimuspuolet sopivat keskenään. Käytännössä määräys merkitsee, että asetetaan kolmijäseninen välimiesoikeus; vastaava sääntö esiintyy lähes kaikissa Suomen ja Indonesian tekemissä sijoituksia suojaavissa sopimuksissa.

11 artikla. Jos sopimusvaltio tai sen valtuuttama laitos on joutunut korvaamaan ei-kaupallisia vahinkoja, siirtyvät sijoittajan mahdolliset oikeudet maksajalle, eli tämä tunnustetaan sijaantulijaksi.

12 artikla. Artiklan määräys Indonesian lain noudattamisesta on indonesialaisten sijoituksia suojaavien sopimusten perusedellytys. Kun Indonesian lain mukaan ulkomaiset sijoitukset ovat oikeudelliselta asemaltaan indonesialaisia oikeushenkilöitä, tekee suomalaisen käsityksen mukaan tällainen sopimusehto koko sopimuksen kyseenalaiseksi. Monivaiheisten neuvottelujen tuloksena asia ratkaistiin molempia molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla siten, että 12 artikla säilytettiin sopimuksessa, mutta sopimukseen liitettiin pöytäkirja, jonka mukaan suomalaisyrityksen kohtelu ei saa huonontua siitä tasosta, joka vallitsi Indonesiassa vuoden 1970 lainmuutoksen jälkeen eli siitä tilanteesta, jossa sopimuksesta neuvoteltiin.

13 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat tarvittaessa neuvotella sopimuksen soveltamisesta tai sen muuttamisesta. Artikla ei tarkoita muuttaa sopimuspuolten valtiosopimuksia koskevia perustuslaillisia määräyksiä.

14 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sen hyväksymisestä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on samoin kymmenen vuotta.

Pöytäkirja Sopimukseen liittyy erottamattomana osana pöytäkirja, joka takaa, että suomalaisten sijoittajien asemaa Indonesiassa ei heikkene siitä tasosta, mikä vallitsi neuvottelutilanteessa, jolloin oli voimassa olivat lainmuutokset vuodelta 1970. Pöytäkirja al- lekirjoitettiin samassa tilaisuudessa kuin itse sopimus ja se on, asian luonteesta johtuen sopimuksen erottamattomana osana voimassa samalla tavalla ja saman ajan kuin pääsopimus.

6Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.

Hallitusmuodon 12 §:n mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Sopimus sallii suomalaisen omaisuuden pakkolunastamisen Indonesiassa ilman kussakin tapauksessa erikseen säädettävää lakia. Lisäksi artiklan määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 6 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymisen.

Pöytäkirjalla ei ole vaikutuksia Suomen lainsäädännön kannalta, joten sen hyväksymiselle ei eduskunnan suostumus ole tarpeen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Indonesian tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Indonesian tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 1997

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMinisteri Pekka Haavisto

(Suomennos)
Suomen tasavallan hallituksen ja Indonesian tasavallan hallituksen välinen
SOPIMUS
sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta

Suomen tasavallan hallitus ja Indonesian tasavallan hallitus, joista seuraavassa käytetään nimitystä ''sopimuspuolet'',

jotka haluvat laajentaa ja syventää taloudellista ja teollista yhteistyötä pitkällä ajanjaksolla ja luoda erityisesti suotuisat edellytykset sopimuspuolen kansalaisten ja yhtiöiden toisen sopimuspuolen alueelle tekemille sijoituksille,

jotka tunnustavat tarpeen suojella kummankin sopimuspuolen kansalaisten ja yhtiöiden tekemiä sijoituksia ja kannustaa sijoitusten liikkuvuutta ja yksityisten liiketoimien käynnistämistä tarkoituksenaan laajentaa kummankin sopimuspuolen taloudellista menestystä,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artiklaMääritelmät

Tässä sopimuksessa:

1. Käsite ''sijoitus'' tarkoittaa kaikenlaisia sijoitettuja varoja ja käsittää erityisesti, joskaan ei yksinomaan,

a) irtaimen ja kiinteän omaisuuden ja omaisuusoikeudet, kuten kiinnitykset, pidätysoikeudet ja pantit,

b) yhtiöiden osuudet, osakkeet ja debentuurit sekä osuudet tällaisten yhtiöiden omaisuuteen, sijoittajien liikkeelle laskemat arvopaperit ja jälleeninvestointeja varten varatut tuotot,

c) oikeuden rahaan, rahallisen saatavan tai oikeuden mihin tahansa suoritukseen, jolla on taloudellinen arvo,

d) henkistä ja teollista omaisuutta koskevat oikeudet, mukaan lukien oikeudet, jotka koskevat tekijänoikeuksia, patentteja, tavaramerkkejä, kauppanimiä, teollisia mallioikeuksia, liikesalaisuuksia, teknisiä valmistusmenetelmiä, osaamista ja goodwill-arvoa,

e) lakiin tai sopimukseen perustuvat liiketoiminnan toimiluvat, mukaan lukien toimiluvat luonnonvarojen etsintään, jalostamiseen, louhintaan tai hyödyntämiseen.

Varojen sijottamismuodossa tapahtuva muutos ei vaikuta niiden luonteeseen sijoituksena.

2. Käsite ''sijoittaja'' tarkoittaa sopimuspuolen kansalaista tai yhtiötä, joka on tehnyt tai tekee sijoituksia toisen sopimuspuolen alueelle.

3. Käsite ''tuotto'' tarkoittaa sijoituksen tuottamia rahamääriä ja käsittää erityisesti, joskaan ei yksinomaan, voiton, koron, pääomatulot, osingot, rojaltit ja maksut.

4. Käsite ''kansalainen'' tarkoittaa luonnollista henkilöä, joka on jommankumman sopimuspuolen kansalainen sen lakien mukaan.

5. Käsite ''yhtiö'' tarkoittaa yritystä, yhteisöä tai muuta oikeushenkilöä, joka on perustettu sopimuspuolen alueelle sen lakien ja määräysten mukaisesti.

6. Käsite ''alue'' tarkoittaa sopimuspuolen lakien määrittelemiä maa- ja merialuetta sekä siihen liittyviä alueita, joihin sopimuspuolella on täysivaltaiset oikeudet tai tuomiovalta kansainvälisen oikeuden ja vuoden 1982 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisesti.

2 artiklaSijoitusten edistäminen ja suojaaminen

1. Sopimuspuolet sallivat alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia lakiensa ja määräystensä mukaisesti ja rohkaisevat tällaisia sijoituksia.

2. Sopimuspuolen sijoittajien tekemille sijoituksille turvataan sopimuspuolten lakien ja määräysten mukaisesti kaikissa tilanteissa oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu; ne nauttivat täyttä suojelua ja niiden turvallisuus taataan toisen sopimuspuolen alueella.

3 artiklaSuosituimmuusmääräykset

1. Sopimuspuolen sijoittajien toisen sopimuspuolen alueelle tekemiin sijoituksiin sovelletaan kohtelua, joka ei ole epäedullisempi kuin se, joka myönnetään kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille.

2. Sopimuspuoli ei aseta toisen sopimuspuolen sijoittajia heidän sijoitustensa hallinnon, käytön, nautinnan tai niistä luopumisen tai minkään muun näitä sijoituksia koskevan toiminnan osalta alueellaan sellaisen kohtelun alaiseksi, joka olisi epäedullisempi kuin se, jonka se myöntää kolmannen valtion sijoittajille.

4 artiklaVahinkojen ja menetysten korvaaminen

1. Sopimuspuolen sijoittajille, joiden toisen sopimuspuolen alueella oleville sijoituksille aiheutuu menetyksiä tämän sopimuspuolen alueella käytävän sodan tai siellä tapahtuvan muun aseellisen selkkauksen, vallankumouksen, kansallisen hätätilan, kansannousun, kapinan tai mellakan johdosta, tämä sopimuspuoli myöntää ennalleen palauttamisen, vahingon korvauksen, hyvityksen tai muun suorituksen osalta kohtelun, joka ei ole epäedullisempi kuin se, jonka tämä sopimuspuoli myöntää kolmannen valtion sijoittajille.

2. Edellä mainittuun ennalleen palauttamiseen, vahingon korvaukseen, hyvitykseen tai muuhun suoritukseen liittyvät maksut ovat vapaasti siirrettavissä vapaasti vaihdettavassa valuutassa.

5 artiklaPoikkeukset

Tämän sopimuksen niitä määräyksiä, jotka koskevat sellaisen kohtelun myöntämistä, joka ei ole epäedullisempi kuin se, joka myönnetään kolmannen valtion sijoittajille, ei voida tulkita siten, että se velvoittaisi sopimuspuolta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajia koskevaksi edun sellaisesta kohtelusta, etuoikeudesta tai erioikeudesta, joka johtuu

a) olemassa olevasta tai tulevasta tulliliitosta, vapaakauppa-alueesta, yhteisestä ulkotullialueesta, rahaunionista, rajakauppajärjestelyistä, vastaavanlaisesta kansainvälisestä sopimuksesta tai muista vastaavan alueellisen yhteistyön muodoista, joihin sopimuspuoli osallistuu, tai

b) kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy kokonaan tai pääosin verotukseen taikka kotimaiseen, kokonaan tai pääosin verotusta koskevaan lainsäädäntöön.

6 artiklaPakkolunastus

1. Sopimuspuoli ei ryhdy mihinkään toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemään sijoitukseen kohdistuviin pakkolunastusta, kansallistamista eikä muuta sellaista haltuunottoa koskeviin toimenpiteisiin, joka vastaa vaikutukseltaan kansallistamista tai pakkolunastusta, paitsi seuraavin edellytyksin:

a) toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisin laillisin menettelyin kansainvälisen oikeuden mukaisesti,

b) toimenpiteet eivät ole syrjiviä,

c) toimenpiteisiin liittyvät määräykset nopean, riittävän ja tehokkaan korvauksen saamiseksi; tällaisen korvauksen tulee kattaa kyseisen sijoituksen markkina-arvo välittömästi ennen edellä tässä 1 kohdassa mainittuihin toimenpiteisiin ryhtymistä tai niiden yleiseen tietoon tulemista ja määrän on oltava vapaasti siirrettävissä vapasti vaihdettavana valuuttana arvonmääräämispäivän markkinakurssiin; siirron tulee tapahtua ilman viivytystä sen ajan kuluessa, joka normaalisti tarvitaan siirtomuodollisuuksiin, kuitenkin enintään kuuden kuukauden kuluessa; tähän korvaukseen tulee sisältyä pakkolunastuspäivästä maksupäivään saakka asianmukainen kaupallinen korko.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräykset koskevat myös sijoituksen tuottoja samoin kuin lakkauttamisen ollessa kyseessä lakkauttamisesta saatuja tuottoja.

7 artiklaSijoitusten palauttaminen

1. Kummankin sopimuspuolen tulee lakiensa ja määräystensä perusteella sallia ilman viivytystä ja joka tapauksessa enintään kuuden kuukauden kuluessa siirtää vaihdettavana valuuttana

a) nettovoitot, osingot, rojaltit, tekniset avustukset ja tekniset maksut, korot ja muut toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemästä sijoituksesta koituvat juoksevat tulot,

b) toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksen kokonaisesta tai osittaisesta lakkauttamisesta tai myynnistä koituvat tulot,

c) lainojen takaisinmaksuna tulevat varat, sekä

d) niiden toisen sopimuspuolen kansalaisten ansiotulot, jotka ovat saamansa luvan perusteella sijoitukseen liittyvässä työssä tämän sopimuspuolen alueella.

2. Kummankin sopimuspuolen tulee lakiensa ja määräystensä perusteella sallia siirtää vapaasti alueeltaan sellaista irtainta omaisuutta, joka muodostaa osan toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemästä sijoituksesta.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään tämän artiklan 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuille siirroille yhtä edullisen kohtelun kuin kolmannen valtion sijoittajien tekemistä sijoituksista aiheutuville siirroille.

8 artiklaMuiden lakien soveltaminen

Jos sopimuspuolen lainsäädännön määräys tai kansainvälisen oikeuden mukainen nykyinen tai myöhemmin syntyvä velvollisuus sopimuspuolten välillä tämän sopimuksen lisäksi sisältää yleisen tai erityisen oikeussäännön, jonka nojalla toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia kohdellaan edullisemmin kuin tämä sopimus edellyttää, tällaisella oikeussäännöllä on etusija niiltä osin kuin se on tätä sopimusta edullisempi.

9 artiklaSijoittajien ja sopimuspuolen välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaiseminen

1. Kumpikin sopimuspuoli suostuu täten alistamaan sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle (''keskus'') ratkaistavaksi sovittelu- tai välitysmenettelyin valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 tehdyn yleissopimuksen mukaisesti minkä tahansa oikeudellisen riitaisuuden, joka syntyy kyseisen sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välillä ja joka koskee viimeksi mainitun sopimuspuolen sijoittajan sijoitusta ensiksi mainitun alueella.

2. Mikäli syntyy riitaisuus eikä sopimukseen päästä sen osapuolten kesken kuuden kuukauden kuluessa ja mikäli kyseinen sijoittaja on myös sitoutunut kirjallisesti alistamaan riitaisuuden keskuksen ratkaistavaksi edellä mainitun sopimuksen mukaisin sovittelu- ja välitysmenettelyin, kumpikin osapuoli voi panna vireille oikeudenkäyntimenettelyn esittämällä tätä koskevan pyynnön keskuksen pääsihteerille siten kuin edellä mainitun sopimuksen 28 ja 36 artiklassa on säädetty. Mikäli osapuolet ovat erimielisiä siitä, soveltuuko sovittelu- vai välimiesmenettely paremmin, on kyseisellä sijoittajalla oikeus valita. Riitaisuuden osapuolena oleva sopimuspuoli ei ole oikeutettu esittämään oikeudenkäyntimenettelyn tai päätöksen täytäntöönpanon missään vaiheessa väitettä sen perusteella, että toisen osapuolen sijoittaja on vastaanottanut vakuutussopimuksen perusteella korvausta menetyksistään.

3. Kumpikaan sopimuspuoli ei ole oikeutettu käsittelemään diplomaattiteitse keskuksen ratkaistavaksi jätettyä riitaisuutta, jollei

a) keskuksen pääsihteeri, sen asettama sovittelulautakunta tai välimiesoikeus päätä, ettei riitaisuuden ratkaiseminen kuulu keskuksen tuomiovaltaan, tai

b) toinen sopimuspuoli alistu välimiesoikeuden antamaan välitystuomioon tai noudata sitä.

10 artiklaSopimuspuolten välisten riitaisuuksien ratkaiseminen

1. Sopimuspuolten väliset riitaisuudet tämän sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista diplomaattiteitse.

2. Mikäli sopimuspuolten välistä riitaisuutta ei kyetä näin ratkaisemaan kuuden kuukauden kuluessa, se saatetaan jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä kansainvälisen välimiesoikeuden ratkaistavaksi kuten osapuolet ovat sopineet.

11 artiklaSijaantulo

Jos sopimuspuoli tai sen määräämä laitos suorittaa maksun jollekin sijoittajalleen sijoitukseen liittyvän takuun perusteella, toinen sopimuspuoli tunnustaa ensiksi mainitun sopimuspuolen 10 artiklan mukaisten oikeuksien estämättä tämä sopimuspuolen oikeuden siirtää omistus- tai muu oikeus itselleen ja tämän sopimuspuolen omistus- tai muuta oikeutta koskevan sijaantulon. Edellä olevien 6 ja 7 artiklojen määräyksiä sovelletaan vastaavasti sijaantulosta johtuviin maksujen siirtoihin.

12 artiklaTämän sopimuksen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan niihin Suomen tasavallan sijoittajien Indonesian tasavallan alueella tekemiin sijoituksiin, joille on aikaisemmin myönnetty sijoituslupa vuoden 1967 ulkomaisia sijoituksia koskevan lain nro 1 tai tätä lakia muuttavien tai sen korvaavien lakien perusteella, ja niihin Indonesian tasavallan sijoittajien Suomen tasavallan alueella tekemiin sijoituksiin, jotka on tehty jälkimmäisen lakien ja määräysten mukaan.

13 artiklaNeuvottelut ja muutokset

Kumpikin sopimuspuoli voi pyytää neuvotteluja mistä tahansa kummankin sopimuspuolen keskusteltavaksi sopimasta asiasta, mukaan lukien mahdollisuudesta muuttaa tätä sopimusta.

14 artiklaVoimaantulo, voimassaoloaika ja päättyminen

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä (30) päivänä siitä, kun sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen sopimuksen voimaantulon edellyttämien valtiosääntönsä mukaisten vaatimusten tulleen täytetyiksi.

2. Tämä sopimus on voimassa kymmenen (10) vuotta. Sen jälkeen sen voimassaolo jatkuu siihen asti kunnes kaksitoista kuukautta on kulunut siitä kun jompikumpi sopimuspuoli ilmoitti kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.

3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty tai hankittu ennen tämän sopimuksen päättymistä, 1―13 artiklojen määräykset jäävät voimaan päättymispäivästä alkaen kymmenen (10) vuoden ajaksi.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut ovat hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1996 kahtena englanninkielisenä kappaleena

Suomen tasavallan hallituksen puolesta

Indonesian tasavallan hallituksen puolesta

PÖYTÄKIRJA

Allekirjoittaessaan tänään Suomen tasavallan ja Indonesian tasavallan välisen sopimuksen sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta allekirjoittaneet edustajat ovat sopineet seuraavasta lausumasta, joka muodostaa sopimuksen erottamattoman osan:

Indonesian tasavallan hallitus, samalla kun se tunnustaa kansallisen kohtelun periaatteen Suomen tasavallan sijoittajien sijoituksille Indonesian tasavallan alueella, pidättää oikeuden tehdä rajoitettuja poikkeuksia kansalliseen kohteluun. Tämä kohtelu ei saa missään tapauksessa olla epäedullisempi kuin laki nro 1 vuodelta 1967, vuoden 1970 korjauksineen, sallii.

Tehty Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1996 kahtena englanninkielisenä kappaleena.