HE 27/1997

1.1.Nykytila

Taidenäyttelyiden valtiontakuusta annettu laki (411/1986) tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 1986. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 247/1985 vp .) todetaan, että taidenäyttelyiden valtiontakuujärjestelmän lakisääteistämisellä yritään edistämään taide- ja kulttuuripoliittisia tavoitteita. Hallituksen esityksen mukaan korkeatasoisen kansainvälisen näyttelytoiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja kansainvälisen kulttuurivaihdon edistäminen edellyttävät lainsäädännön tasolla toimenpiteitä, joilla näyttelytoiminnalle ja kulttuurivaihdolle luodaan aiempaa vakaammat ja yhtenäisemmät puitteet.

Taidenäyttelyiden valtiontakuusta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan valtiontakuu myönnetään enintään näyttelyesineiden vakuutusarvon määräisenä. Myönnettyjen valtiontakuiden yhteenlaskettu takuuvastuu saa samanaikaisesti olla enintään 2 000 miljoonaa markkaa. Laissa ei ole yhtä näyttelyä koskevaa valtiontakuun ylärajaa. Opetusministeriö voi lain 4 §:n 1 momentin mukaan päätöksessään rajoittaa valtiontakuun vain osaan näyttelystä, näyttelyajasta, näyttelytiloista tai kuljetuksista sekä asettaa näyttelynjärjestäjän noudatettavaksi tarpeelliseksi katsomiaan ehtoja.

Taidenäyttelyiden näyttelynjärjestäjillä on omavastuu näyttelyesineille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Omavastuu on taidenäyttelyiden valtiontakuusta annetun asetuksen (445/1986) 4 §:n mukaan 50 000 markkaa.

Taidenäyttelyiden valtiontakuujärjestelmä on osoittautunut tarpeelliseksi. Vuosittain valtiontakuu on myönnetty 20―30 näyttelylle. Valtiontakuujärjestelmä on mahdollistanut usean sellaisen taiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeän näyttelyn toteuttamisen, jotka muuten todennäköisesti olisivat jääneet toteuttamatta korkeiden vakuutusmaksujen takia. Valtiontakuun saaneiden näyttelyiden vakuutusarvot ovat vaihdelleen 1,5 miljoonasta markasta yli 1 200 miljoonaan markkaan.

Taidenäyttelyiden valtiontakuulainsäädännön voimassaoloaikana on näyttelyesineille aiheutunut muutamia vahinkoja, jotka ovat kuitenkin yhtä vahinkoa lukuunottamatta jääneet edellä mainitun näyttelynjärjestäjän omavastuuosuuden alapuolelle ja siten näyttelynjärjestäjän korvattaviksi. Suurin tähän mennessä korvattu vahinko tapahtui Tampereen taidemuseossa vuonna 1995 järjestetyn Habsburgien aarteita esittelevän näyttelyn paluukuljetuksen yhteydessä, jolloin yksi näyttelyesine vaurioitui niin pahoin, että Suomen valtio joutui korvaamaan Itävallan Tasavallalle näyttelyesineen korjaamisesta ja arvonalenemisesta aiheutuneet kustannukset. Suomen valtio tulee selvittämään, kenen vastuulle korvauksen maksaminen tulee lopullisesti jäämään ja valmistautuu perimään maksamaansa korvausta vastaavan rahasumman vahingosta vastuussa olevalta taholta.

1.2.Ehdotetut muutokset

Taidenäyttelyiden valtiontakuujärjestelmän soveltamiskäytäntö on osoittanut, että 2 000 miljoonan markan takuuvastuun yläraja on liian alhainen. Jo viime vuonna valtiontakuita oli voimassa pitkään lähes 2 000 miljoonaa markkaa. Nyt käytettävissä olevien tietojen mukaan tulevalle kesälle suunniteltujen näyttelyiden teosten yhteenlaskettu vakuutusarvo tulee nousemaan yli 2 700 miljoonaan markkaan.

Suuret kansainväliset näyttelyt keskittyvät kesään. Valtiontakuun yläraja on silloin osoittautunut liian alhaiseksi. Muina vuodenaikoina nykyinen yläraja on riittävä. Kesällä pidettäviä suuria näyttelyitä on usein valmisteltu vuosien ajan ja niihin tulevien näyttelyesineiden yhteenlaskettu vakuutusarvo selviää yleensä vasta neuvottelujen loppuvaiheessa. Vuoden 1997 kesäksi on suunnitteilla kaksi suurta näyttelyä, jotka ovat Meksikon ja Guatemalan esikolumbiaanisia aarteita esittelevä ''Sulkakäärmeen ja jaguaarijumalan maailma'' -näyttely Tampereen taidemuseossa sekä Henri Matissen näyttely Retretissä. Näiden kahden näyttelyn näyttelyesineiden vakuutusarvo vastaa yhteensä jo lähes valtiontakuun ylärajaksi säädettyä 2 000 miljoonaa markkaa. Koska ensi kesäksi on suunniteltu lisäksi lukuisia muita näyttelyitä, joiden näyttelyesineiden vakuutusarvot ovat kunkin näyttelyn osalta 100―200 miljoonaa markkaa, ei nyt voimassa oleva takuuvastuiden yhteenlaskettu enimmäismäärä 2 000 miljoonaa markkaa ole riittävä.

Merkittävissä kansainvälisissä taidenäyttelyissä esillä olevien taideaarteiden vakuutusarvot ovat kohonneet. Valtiontakuujärjestelmän avulla maahamme on voitu saada kulttuuri- ja taidehistoriallisesti tärkeitä, suuria näyttelyitä, joita ennen valtiontakuujärjestelmää ei ollut mahdollista maassamme nähdä. Koska näyttelyiden valtiontakuujärjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa laaja ja monipuolinen kansainvälinen näyttelytoiminta, ehdotetaan taidenäyttelyiden valtiontakuusta annetun lain 4 §:n 2 momenttia muutettavaksi siten, että myönnettyjen valtiontakuiden yhteenlaskettu takuuvastuu saisi samanaikaisesti olla enintään 3 000 miljoonaa markkaa. Samalla lainkohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhtä näyttelyä varten myönnettävälle valtiontakuulle säädettäisiin yläraja, joka olisi 700 miljoonaa markkaa. Mikäli näyttelynjärjestäjä haluaa koota näyttelyä varten näyttelyesineitä, joiden vakuutusarvo on enemmän kuin 700 miljoonaa markkaa, näyttelynjärjestäjä vastaisi ehdotuksen mukaan itse esineiden vakuuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Valtiontakuu voi olla enintään näyttelyesineiden vakuutusarvon määräinen, kuitenkin enintään 700 miljoonaa markkaa yhtä näytte- lyä kohden. Myönnettyjen valtiontakuiden yhteenlaskettu takuuvastuu saa samanaikaisesti olla enintään 3 000 miljoonaa markkaa.