HE 204/1997

1.Nykytila ja esityksen tavoitteet

Maamme kansallispuistoverkkoa on kehitetty määrätietoisesti 1980-luvun alusta. Tavoitteena on, että puistoverkosta saataisiin sekä biologisesti että maantieteellisesti mahdollisimman edustava. Eteläisimmässä Suomessa luonnon monimuotoisuus sekä lajien ja erilaisten luontotyyppien lukumäärä on kaikkein suurin. Toisaalta alkuperäistä luontoa on siellä säilynyt maan muihin osiin verrattuna keskimääräistä vähemmän, mistä johtuen suojelun tarve on ilmeinen.

Kansallispuistoksi soveliaita riittävän laajoja ja pääosin luonnontilaisia alueita on maamme tiheimmin asutuilla alueilla erittäin vähän. Salpausselän eteläpuolella on toistaiseksi vain kaksi kansallispuistoa mantereella, Nuuksion ja Valkmusan kansallispuistot. Lisäksi on saaristoalueille perustettu Itäisen Suomenlahden, Saaristomeren sekä Tammisaaren saariston kansallispuistot. Kurjenrahkan kansallispuiston perustaminen täydentäisi olennaisesti maan eteläisimmän osan kansallispuistoverkkoa.

Perustettavaksi ehdotettu Kurjenrahkan kansallispuisto on Lounais-Suomen laajin ja monipuolisin suojeltavaksi suunniteltu suoalue, joka rauhoitettuna tarjoaisi pysyvästi erinomaiset mahdollisuudet Lounais-Suomen rannikkomaan keidassuoluonnon säilyttämiselle ja tutkimiselle. Suokokonaisuus sijaitsee alueella, jossa keidassoiden rauhoitustarve on suuri. Alueella on erityisen suuri merkitys eläimistön suojelussa ja huomattava arvo myös metsäluonnon suojelun kannalta.

Alue käsittää useita lounaissuomalaisia kermikeitaita, jotka ovat säilyneet erittäin luonnontilaisina. Perustettavaksi ehdotettu kansallispuisto on kolmessa erillisessä lohkossa, jotka ovat Kurjenrahka-Lammenrahka, Vajosuo sekä Laidassuo-Pukkipalo. Kurjenrahka on metsäsaarien jakama laaja kermikeidas, jonka allikko-osa on keskittynyt suon länsi- ja pohjoisosiin. Lammenrahka on tyypillinen lounaissuomalainen kermikeidas, jossa kermit ja kuljut kiertävät kehässä suon keskustaa. Suolla on runsaasti kirkasvetisiä allikoita. Lammenrahkan eteläpään halki kulkee saranevajuotti.

Erillinen Vajosuo on kermikeidas, jolla on vähäpuustoinen, runsaasti ruoppakuljuja käsittävä keskustasanne ja selvä reunaluisun rämevyöhyke. Suolla on myös luonnontilaisia laideosia.

Perustettavaksi ehdotetun kansallispuiston länsiosa on täysin eriluontoinen kuin suuria soita käsittävät muut osat. Laidassuon suot ovat syntyneet kallioisten metsien väliin useimmiten pitkänomaisiksi yhdistymiksi. Alue on pääosaltaan sokkeloinen, monilta kohdin erämaan tuntuinen suoalue, jonka keidassuot ovat pieniä ja suotyyppivalikoima monipuolinen. Soiden lomassa on pieniä metsäsaarekkeita laidekorpineen. Pukkipalon aarnialueella on luonnontilaisia vanhoja puolukka- ja mustikkatyypin metsiä. Valtaosa kansallispuistorajauksen metsistä on kuitenkin ollut aiemmin talousmetsäkäytössä.

Perustettavaksi ehdotettuun Kurjenrahkan kansallispuistoon liittyvistä vesialueista merkittävin on Savojärvi, joka on pohjoisosiltaan soiden ympäröimä. Valtion omistuksessa oleva järven pohjoisosa on pinta-alaltaan 60 hehtaaria.

Kansallispuiston eläimistö on tyypillistä suoseuduille. Pesimälinnustoon kuuluu monia Lounais-Suomessa harvalukuisia tai uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja kuten kurki, riekko, nuolihaukka, tuulihaukka, kehrääjä, harmaapäätikka, kangaskiuru ja pikkusieppo. Alue on myös muuttavien metsähanhien ja kurkien levähdyspaikka. Myös Pukkipalon kovakuoriaislajisto on edustava. Uhanalaisista lajeista tavataan aarni- ja ruskolatikkaa sekä rosopehkiäistä. Soiden perhoslajistoon kuuluu myös monia alueellisesti harvinaisia ja uhanalaisia lajeja muun muassa luumittari ja muurainhopeatäplä. Pukkipalon alueen lahottajasienilajisto on maakunnan edustavin. Uhanalaisten rusokantokäävän ja pursukäävän kaltaiset lajit osoittavat Etelä-Suomen oloissa ainutlaatuisen lahopuujatkumon säilyneen alueella.

Edellä esitetyn mukaisesti ehdotetun kansallispuiston alue täyttää luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 §:n 2 momentissa luetellut luonnonsuojelualueen yleiset perustamisedellytykset.

Perustettavan kansallispuiston alueet ovat valtion omistuksessa ja puiston pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria. Kansallispuistolla on merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä ja yleisen luontoharrastuksen kannalta. Alue sijaitsee verraten lähellä Turun kaupunkia ja on helposti saavutettavissa. Kansallispuiston sisällä on jo Kuhankuonon retkeilyreitistön polkuverkkoa tulentekopaikkoineen. Alue täyttää siten myös luonnonsuojelulain 11 §:ssä mainitut kansallispuiston erityiset perustamisedellytykset.

2.Esityksen vaikutukset

3.Asian valmistelu

Valtioneuvosto teki 24 päivänä helmikuuta 1978 periaatepäätöksen maamme kansallispuistoverkon kehittämisestä. Kurjenrahkan kansallispuisto on viimeinen perustamatta oleva periaatepäätöksen mukainen alue.

Suoalueista Lammenrahka ja Laidassuo kuuluvat valtioneuvoston 19 päivänä huhtikuuta 1979 hyväksymään valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan ja kansallispuiston perustamisella toteutetaan ohjelma pääosin niiden osalta.

Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, Lounais-Suomen ympäristökeskukselta, Metsähallitukselta, Varsinais-Suomen liitolta, Turun kaupungilta sekä Auran, Lemun, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Vahdon ja Yläneen kunnilta. Lausunnoissa on puollettu kansallispuiston perustamista. Maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen lausunnoissa on huomautettu siitä, että palveluvarustuksen aikaansaaminen sekä muut välttämättömät hoito- ja hallinnointityöt edellyttävät Metsähallitukselta lisäresursseja.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Kansallispuiston “perustaminen . Pykälässä säädetään luonnonsuojelulain 11 §:n mukaisen Kurjenrahkan kansallispuiston perustamisesta sekä kansallispuiston perustamistarkoituksesta.

2 §. Sijainti ja rajat . Pykälässä säädetään, että kansallispuisto perustetaan Turun kaupunkiin sekä Auran, Lemun, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Vahdon ja Yläneen kuntiin valtion omistamille alueille. Kansallispuiston rajat on merkitty esityksen liitteenä olevaan karttaan.

3 §. Viittaussäännös . Luonnonsuojelulain säätämisen yhteydessä otettiin lakiin säännökset useista sellaisista asioista, joista aiemmin säädettiin luonnonsuojelualueen perustamisen yhteydessä. Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa noudatettavasta rauhoituksesta sekä poikkeuksista siihen säädetään luonnonsuojelulain 13―15 §:ssä, hoito- ja käyttösuunnitelmasta 19 §:ssä, järjestyssäännöstä 20 §:ssä, luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisestä 21 §:ssä, alueen liittämisestä luonnonsuojelualueeseen 22 §:ssä ja viranomaisen haltuunotto-oikeudesta 60 §:ssä. Koska luonnonsuojelulain sisältöä ei ole syytä toisintaa luonnonsuojelualueen perustamissäädöksessä, vähentää uudistus huomattavasti sääntelytarvetta luonnonsuojelualueen perustamisen yhteydessä.

Pykälässä viitataankin luonnonsuojelulakiin, jonka kansallispuistoa koskevat säännökset, kuten rauhoitussäännökset, tulisivat lähes sellaisinaan sovellettaviksi perustettavassa kansallispuistossa.

Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) 7 §:n mukaan valtion omistamat luonnonsuojelualueet ovat Metsähallituksen hallinnassa, jollei aluetta muodostettaessa toisin säädetä tai päätetä. Koska Kurjenrahkan kansallispuiston on tarkoitus olla Metsähallituksen hallinnassa, ei tästä tarvitse erikseen säätää.

4 §. Tarkemmat säännökset . Säännöksen mukaan asetuksella annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta.

2.Tarkemmat säännökset ja määräykset

Luonnonsuojelulain 16 §:n mukaan voidaan asetuksella säätää tietyistä aluekohtaisista poikkeuksista kansallispuiston rauhoitussäännöksiin. Kurjenrahkan kansallispuiston perustamiseen liittyen on tarkoitus antaa asetus, jolla puistoon kuuluvalla Lammenrahkan alueella voidaan Metsähallituksen luvalla sallia hirven ajo metsästyksen yhteydessä.

3.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Etelä-Suomessa poikkeuksellisen edustavan suo- ja metsäluonnon suojelemiseksi, soiden ja metsien eliölajien säilyttämiseksi, yleiseksi luonnonnähtävyydeksi sekä retkeilyä, opetusta ja tutkimusta varten perustetaan luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Kurjenrahkan kansallispuisto.

Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuluu noin 2 540 hehtaaria valtion omistamia alueita, jotka sijaitsevat Turun kaupungissa sekä Auran, Lemun, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Vahdon ja Yläneen kunnissa. Kansallispuiston rajat on merkitty punaisella katkoviivalla tämän lain liitteenä olevaan karttaan.

Kurjenrahkan kansallispuistosta on muilta osin voimassa, mitä luonnonsuojelulaissa kansallispuistosta säädetään lukuunottamatta 14 §:n 1 momentin 6 ja 8 kohtaa sekä 15 §:n 5 ja 7 kohtaa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .