HE 169/1997

1.Nykytila

Hallitusmuodon 50 §:n 1 momentin mukaan Suomi on yleistä hallintoa varten edelleen "oleva jaettuna lääneihin, kihlakuntiin ja kuntiin". Pykälän 2 momentin mukaan muutoksia läänien lukumäärään säädetään lailla ja, jollei laissa säädetä toisin, muita muutoksia hallinnolliseen jakoon määrää valtioneuvosto. Hallintoalueiden rajoja uudelleen järjestettäessä on 3 momentin mukaan "varteenotettava, että alueet, mikäli asianhaarat sallivat, tulevat yksikielisiksi, suomen- tai ruotsinkielisiksi, taikka että toiskieliset vähemmistöt niillä tulevat niin pieniksi kuin mahdollista".

Kuten hallitusmuodon 50 §:n 1 momentin sanamuodosta ilmenee, säännöksen tarkoituksena on ollut vahvistaa hallitusmuodon säätämisajankohtana vallinnut oikeustila. Läänijako oli tosin jo hallitusmuotoa säädettäessä menettämässä merkitystään yleisen hallinnon perusjakona, kun eri hallinnonalat perustivat omia aluehallintoviranomaisiaan ja määrittelivät niille omat hallinnolliset jaotuksensa. Tapahtuneen kehityksen seurauksena aluehallintoviranomaisten aluejaot poikkesivat paitsi toisistaan myös toiminnallisista aluekokonaisuuksista.

Aluejakojen epäyhtenäisyys on vaikeuttanut viranomaisissa asioimista, viranomaisten välistä yhteistyötä sekä alueiden kehittämistä.

Valtion aluejakojen yhtenäistämisen edistämiseksi valtioneuvosto määritteli 8 päivänä heinäkuuta 1992 aluejaotusten yhtenäistämisperiaatteet sekä yhtenäistämisen pohjana käytettävän toiminnallis-taloudellisen maakuntajaon. Tässä jaossa maa oli jaettu itsehallinnollisen Ahvenanmaan maakunnan lisäksi 19 maakuntaan. Tavoitteeksi päätöksessä oli asetettu, että ainakin läänijako sekä alueellisen kehittämisen kannalta merkittävän ja mahdollisuuksien mukaan muunkin piirihallinnon aluejaot vastaavat maakuntajakoa. Periaatepäätös merkitsi oleellista muutosta läänijaon asemaan aluehallinnon keskeisenä aluejakona.

Rakennuslain (370/1958) 19 §:n mukaan kuntien on huolehdittava seutukaavan laatimisesta ja muista seutukaavoitukseen kuuluvista tehtävistä jäseninä seutukaavoitusta varten perustetussa kuntayhtymässä (seutukaavaliitto) tai vapaaehtoisessa seutukaavoitusta hoitavassa kuntayhtymässä. Rakennuslaissa tarkoitettuja seutukaavaliittoja ei enää ole, vaan koko maassa on maakunnallisesta edunvalvonnasta ja seutukaavoituksesta huolehtivat kuntayhtymät eli maakuntien liitot.

Alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/1993) 2 §:n 2 momentissa säädetään, että laissa tarkoitettuna aluekehitysviranomaisena toimii maakunnan liitto alueella, jolla se huolehtii seutukaavoituksesta. Rakennuslaissa tarkoitettua seutukaavajakoa on kehitetty niin, että se on muutamaa poikkeusta (Orimattila, Artjärvi, Itä-Uusimaa, Isokyrö, Vähäkyrö ja Laihia) lukuun ottamatta sama kuin edellä mainittu valtioneuvoston vuonna 1992 antaman periaatepäätöksen mukainen toiminnallis-taloudellinen maakuntajako.

Koska vuoden 1992 periaatepäätöksen mukainen maakuntajako ei vastannut lakisääteistä, toimivaa maakuntajakoa eli rakennuslakiin perustuvia maakuntien liittojen toimialueita, valtioneuvosto antoi 6 päivänä helmikuuta 1997 uuden periaatepäätöksen valtion aluejaotusten yhtenäistämisestä ja kumosi samalla edellä mainitun vuoden 1992 periaatepäätöksen. Uuden periaatepäätöksen mukaan valtion aluehallintoviranomaisten aluejaot yhteensovitetaan maakuntajakoon, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Maakuntajaolla tarkoitetaan tässä päätöksessä rakennuslain 18 §:n mukaista seutukaavajakoa ja sen mukaista alueiden kehittämisestä annetussa laissa tarkoitettua maakuntien liittojen aluejakoa.

Periaatepäätöksen mukaisesti on läänijako (VNp 121/1997), työvoima- ja elinkeinokeskusten aluejako (VNp 122/1997), maanpuolustusalueet ja sotilasläänit (asetus 649/1997), alueelliset ympäristökeskukset (909/1997) sekä eräät muut aluejaot jo sopeutettu maakuntajakoon. Periaatepäätöksessä tarkoitettujen muidenkin aluejakojen osalta sopeuttaminen on valmisteilla.

2.Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Alueiden kehittämisestä annetulla lailla aluekehitysvastuu annettiin seutukaava- ja maakuntaliitoista yhdistyneille maakunnan liitoille. Koska seutukaavaliitolla oli rakennuslakiin perustuva toimialue (seutukaava-alue), alueiden kehittämisestä annetussa laissa myös maakunnan liiton toimialueeksi säädettiin seutukaava-alue.

Maakuntajaosta on käytännössä tullut aluehallinnon perusaluejako. Maakuntajaon nykyisestä määrittelystä on kuitenkin aiheutunut epäselvyyksiä ja ongelmia, jotka liittyvät lähinnä maakuntajaon muuttamiseen sekä maakuntien nimiin. Nykyinen määrittely on myös vaikeaselkoinen.

Maakuntajaon määrittelyä on tarpeen selkeyttää. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi maakuntajakolaki, jossa maakunnan käsite ja maakuntajaon perusteet määritellään selvästi. Samalla luovuttaisiin nykyisestä rakennuslakiin ja alueiden kehittämisestä annettuun lakiin perustuvasta maakuntajaon määrittelytavasta. Esitys ei millään tavalla muuta maakuntien liittojen tehtäviä tai asemaa.

Maakuntajakoa käytettäisiin nykyiseen tapaan perustana alueiden kehittämisessä ja alueiden käytön suunnittelussa. Lain mukaan valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden tulisi myös perustua maakuntajakoon. Tämä on edellä todetun mukaisesti jo toteutumassa.

Maakunnaksi määrättäisiin alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Maakuntajaon perustana olisi nykyinen maakuntien liittojen toimialuejako.

Valtioneuvosto päättäisi maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan.

Pakkokuntayhtymien aluejaoista päättää valtioneuvosto. Valtioneuvoston ohjesäännön (1522/1995) 5 §:n 8 kohdan mukaan päätös tehdään yleisistunnossa. Nyt ehdotetulla lainsäädännöllä ei muutettaisi maakuntien liittojen toimialueiden nykyistä määräytymistapaa.

Esitys merkitsee nykytilaan kolmea sisällöllistä muutosta. Ensinnäkin valtioneuvosto päättäisi myös maakuntien nimistä samalla kun se nykyiseen tapaan päättäisi maakuntien alueista. Tällä hetkellä nimistä ei nimenomaisesti päätä kukaan. Maakuntajaon muodostuttua edellä todetulla tavalla käytännössä aluehallinnon perusaluejaoksi maakuntien nimet ovat valtakunnallinen kysymys. Toiseksi maakuntajaon laissa säädettynä perustana olisivat talousmaantieteellisten seikkojen sijasta toiminnalliset ja taloudelliset tekijät sekä tarkoituksenmukaisuus alueiden suunnittelun kannalta. Tämä vastaa käytännössä tapahtunutta kehitystä. Kolmanneksi valtioneuvosto päättäisi maakuntajaosta aluejakojen yhteensovittamisesta vastaavan ministeriön eli nykyisin sisäasiainministeriön esittelystä. Sisäasiainministeriölle kuuluu myös päävastuu alueiden kehittämisestä. Nykyisestä seutukaavajaosta valtioneuvosto päättää alueiden käytön suunnittelusta vastaavan ministeriön esittelystä.

3.Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole taloudellisia eikä organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Esitys lähinnä vahvistaisi nykykäytännön selkeyttäen maakuntakäsitettä ja maakunnan käyttämistä aluejaotusten yhtenäistämisen perustana.

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu sisäasiainministeriössä virkatyönä ja yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot valtion aluejakoneuvottelukunnalta, ympäristöministeriöltä, valtiovarainministeriöltä sekä Suomen Kuntaliitolta ja maakuntien liitoilta.

Lausunnoissa on puollettu esityksen antamista. Esitystä on selkeytetty lausunnoissa olleiden yksityiskohtia koskevien näkökohtien perusteella.

5.Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

1.Lakiehdotusten perustelut

2.Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa jaetaan maakuntiin. Maakunnaksi määrätään alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden.

Valtioneuvosto päättää maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan. Ennen esittelyä valtioneuvostolle asiasta on pyydettävä alueiden käytön suunnittelusta vastaavan ministeriön lausunto.

Valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua maakuntajakoon niin, että toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta. Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden yhtenäistämisestä.

Ahvenanmaan maakunnan alueesta säädetään Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 2 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kuuta 199 .

Rakennuslain (370/1958) 18 §:n 3 momentin nojalla päätetty seutukaava-aluejako on tämän lain mukainen maakuntajako, kunnes valtioneuvosto 1 §:n 2 momentin nojallapäättää muuta.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Seutukaava määrätään laadittavaksi maakuntajakolaissa ( /199 ) tarkoitettua maakuntaa varten.