Hallituksen esitys Eduskunnalle Puolan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Hallinnonala
- Ulkoministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 126/1997
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Puolan kanssa marraskuussa 1996 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää taloudellisen yhteistyön oikeudellisia perusteita Puolan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisten edellytysten jatkuminen toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä. Samalla pyritään lisäämään taloudellista aloitteellisuutta.
Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
YLEISPERUSTELUT
1Nykytilanne
Puolan liittyminen vuonna 1996 Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestöön OECD:hen edellytti talousjärjestelmän ja lainsäädännön liberalisoimista järjestön normien mukaisiksi. Vastaaviin muutoksiin Puola on ryhtynyt pyrkiessään liittymään Euroopan unioniin. Kun Suomen lainsäädännöstä oli vuoden 1993 alusta oleellisilta osin kumottu ulkomaalaisomistusta koskevat rajoitukset, kävi Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välillä 5.4.1990 allekirjoitettu sopimus sijoitusten edistämisestä ja niiden vastavuoroisesta suojelusta (SopS 23―24/91) olosuhteita vastaamattomaksi. Mainittu sopimus on voimassa vuoteen 2005, jota ennen sopimusta ei sen 15 artiklan mukaan voi irtisanoa. Näin pidettiin oikeusvarmuuden ja maiden välisten suhteiden selkeyden takia tarpeellisena tehdä kokonaan uusi, entisen korvaava sopimus.
Puola on Suomelle Baltian ja Keski-Euroopan maista Viron jälkeen tärkein kauppakumppani. Kauppavaihto vuonna 1995 oli noin 1,6 prosenttia Suomen kokonaiskauppavaihdosta. Viime vuonna Suomi on vienyt tavaraa enemmän Puolaan kuin muun muassa Itävaltaan, Sveitsiin, Kiinaan, Kanadaan tai Australiaan. Vuonna 1996 viennin arvo oli 2,7 miljardia markkaa ja tuonnin 1,3 miljardia markkaa.
Suomalaisia yrityksiä toimii Puolassa 150. Yksityistämisen ja rahauudistuksen avaamat uudet mahdollisuudet ovat lisänneet luottamusta Puolan talouteen. Suomalaisyritykset ovat tähän mennessä jo tehneet Puolaan sijoituksia yli miljardin markan arvosta ja uusia sijoituksia suunnitellaan.
Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/82), Bulgarian (SopS 40/85), Kiinan (SopS 4/86), Sri Lankan (SopS 54/87), Malesian (SopS 79/87), Unkarin (SopS 20/89), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa SopS 58/91), Tshekin (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Viron (SopS 104/92), Liettuan (SopS 119/92), Romanian (SopS 121/92), Latvian (SopS 5/93), Uzbekistanin (SopS 74/93), Ukrainan (SopS 6/94), Valko-Venäjän (SopS 89/94), Turkin (SopS 29/95), Argentiinan (SopS 21/96), Chilen (SopS 23/96), Korean tasavallan (SopS 25/96), Vietnamin (SopS 27/96), Perun (SopS 33/96), Thaimaan (SopS 35/96), Slovakian (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Arabiemiraattien liiton (SopS 22/97), Kuwaitin (SopS 32/97), Indonesian (SopS 34/97) ja Moldovan (SopS 42/97) kanssa.
2Sopimuksen valmistelu
Tavanomaisia neuvotteluja Suomen ja Puolan välisestä sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevasta uudesta sopimuksesta ei käyty, vaan uudesta sanamuodosta sovittiin maiden ulkoministeriöiden kesken Suomen ulkoasiainministeriön aloitteesta ja Puolan Helsingissä olevan suurlähetystön välityksellä. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 25.11.1996.
Sopimusteksti on suurimmalta osin samansisältöinen kuin Suomen viime vuosina tekemät vastaavat sopimukset. Sopimuksia on kehitetty yhteistyössä Suomen asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa. Työn pohjana on käytetty alan uusinta kansainvälistä vertailumateriaalia kuten Euroopan Energiaperuskirjaa erityisesti suorien sijoitusten osalta sekä Ta- loudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä käynnissä olevan sijoituksia koskevan yleissopimuksen valmisteluaineistoa.
3Sopimuksen merkitys
Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua, kuin on myönnetty omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien tekemille sijoituksille.
Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan, mikäli toimenpiteeseen ryhdytään yleisen edun vuoksi, todellista korvausta vastaan ja asianmukaisin laillisin menettelyin, joihin ei saa sisältyä syrjintää. Jos sijoitukset kärsivät menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta, on vahinko hyvitettävä tai korvattava yhtä suosiollisella kohtelulla kuin omien maiden tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tulee.
Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten kesken syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä.
4Esityksen taloudelliset vaikutukset
Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
5Sopimuksen sisältö
1 artikla . Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto, kansalainen, yhtiö ja sopimuspuolten alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevat tytäryhtiöt on rajattu sopimuksen ulkopuolelle, joten niistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen piiriin.
2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen suojella ja olla häiritsemättä sijoittajien toimintaa.
3 artikla. Artikla takaa sijoituksille yhtä oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kuin myönnetään omien maiden tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille. Tulliliitot, vapaakauppa-alueet ja verosopimukset tai -järjestelyt voidaan tarvittaessa erottaa sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön valmisteilla olevaan sijoituksia koskevaan yleissopimukseen saattaa sisältyä määräyksiä, jotka vaikuttavat jäsenmaiden ja kolmansien maiden välisiin suhteisiin, mihin on varauduttu artiklan 3 kappaleen määräyksessä.
4 artikla. Omaisuuden pakkolunastamiselle tai siihen verrattaville toimille asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja tosiasiallinen korvaus markkina-arvon mukaan. Korvauksen viipyessä on sille maksettava kaupallista korkoa (Libor).
5 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että ulkomaisille sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai muun kansallisen hätätilan johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa yhtä suosiollisesti kuin oman maan tai kolmannen maan sijoittajaa.
6 artikla. Artiklan mukaan sallitaan sijoitusten pääomien ja tuottojen siirtäminen pois maasta markkinakurssiin, viipymättä ja vapaasti vaihdettavana valuuttana.
7 artikla. Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos on joutunut korvaamaan ei-kaupallisia vahinkoja, siirtyvät sijoittajan mahdolliset oikeudet maksajalle, eli tämä tunnustetaan sijaantulijaksi.
8 artikla. Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat tulee ensisijaisesti selvittää neuvotteluilla. Jos sopua ei synny, voi sijoittaja jättää riidan ratkaistavaksi valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 allekirjoitettavaksi avatun yleissopimuksen määräysten mukaisesti tai Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) sääntöjen mukaisesti muodostetun välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
9 artikla. Sopimuspuolten eli hallitusten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta tulee ensisijaisesti pyrkiä selvittämään neuvotteluilla. Jos ratkaisua ei synny, riita voidaan jättää ratkaistavaksi välimiesmenettelyllä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Välimiesten päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova.
10 artikla. Artiklan mukaan uusi sopimus korvaa vuoden 1990 sopimuksen sijoitusten edistämisestä ja niiden vastavuoroisesta suojelusta. Sopimus ei rajoita sijoittajalle kansallisen tai kansainvälisen oikeuden perusteella tulevia muita etuja. Sitä sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin.
11 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sen hyväksymisestä. Se on voimassa kaksikymmentä vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on myös kaksikymmentä vuotta.
6Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.
Hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Vaikka lainkohta koskeekin varsinaisesti vain Suomen kansalaisten yleisiä oikeuksia ja oikeusturvaa, on ulkomaalaisten omaisuutta koskevan pakkolunastuksen katsottava olevan yleisemminkin lainsäädännön alaan kuuluva kysymys vallitsevan oikeuskäsityksen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymisen.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1996 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välisen sijoituksen edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1996 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksia tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 1997
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMinisteri Ole Norrback
SOPIMUS
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA PUOLAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ SIJOITUSTEN EDISTÄMISESTÄ JA SUOJAAMISESTA
Suomen tasavallan hallitus ja Puolan tasavallan hallitus, joita jäljempänä kutsutaan "sopimuspuoliksi",
haluavat tehostaa taloudellista yhteistyötä molempien maiden yhteiseksi hyödyksi sekä ylläpitää oikeudenmukaiset ja tasapuoliset olosuhteet toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella,
tiedostavat, että sijoitusten edistäminen ja suojaaminen edistää sopimuspuolten välisten taloudellisten suhteiden laajenemista ja kannustaa liiketoimien käynnistymistä,
haluavat edelleen kehittää sopimuspuolten välillä Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 1990 tehtyä sopimusta sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojaamisesta,
1 artiklaMääritelmät
Tässä sopimuksessa
1. Käsite "sijoitus" tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, jota sopimuspuolen sijoittaja on perustanut tai hankkinut toisen sopimuspuolen (isäntäosapuoli) alueella isäntäosapuolen lakien ja määräysten mukaisesti, ja se sisältää erityisesti, joskaan ei pelkästään:
a) kiinteätä ja irtainta omaisuutta kuten myös jälleensijoitettuja tuottoja sekä omistusoikeuksia kuten kiinnityksiä, pantti- ja pidätysoikeuksia tai vuokrattua omaisuutta,
b) osakkeita ja muuta osallistumista yhtiöihin,
c) saatavia, vaateita rahaan tai oikeuksia suorituksiin, joilla on taloudellista arvoa,
d) oikeuksia henkiseen tai teolliseen omaisuuteen, kuten patentit, tekijänoikeudet, teolliset mallioikeudet, liikenimet, osaaminen ja goodwill,
e) lupia tai oikeuksia, jotka on myönnetty lain tai sopimuksen nojalla, mukaan lukien toimiluvat etsiä, viljellä, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.
2. Muutos siinä muodossa, jossa varallisuudet on sijoitettu, ei muuta niiden luonnetta sijoituksena.
3. Käsite "tuotto" tarkoittaa sijoituksen tuottamia rahamääriä mukaanlukien voitot, korot, pääomatuotot, osingot, rojaltit tai muut juoksevat tulot.
4. Käsite "sijoittaja" tarkoittaa
a) luonnollista henkilöä, joka on sopimuspuolen kansalainen tämän sopimuspuolen lakien ja määräysten nojalla, tai
b) oikeushenkilöä kuten yritystä tai muuta organisaatiota, joka on muodostettu sopimuspuolen lakien mukaisesti ja jonka toimipaikka on saman sopimuspuolen alueella.
5. Käsite "alue" tarkoittaa kaikkia maa-alueita, mannerjalustaa ja aluemerta, mukaan lukien merenpohja ja maapohja, joihin nähden sopimuspuolella kansainvälisen oikeuden mukaan on täysivaltaiset oikeudet tai tuomiovalta.
2 artiklaSijoitusten edistäminen ja suojaaminen
1. Sopimuspuolet edistävät alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja sallivat sellaiset sijoitukset lakiensa ja määräystensä puitteissa.
2. Sopimuspuolen sijoittajien sijoitukset nauttivat aina täyttä suojaa ja turvallisuutta isäntäosapuolen alueella. Isäntäosapuoli ei saa kohtuuttomilla tai syrjivillä toimenpiteillä häiritä toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten johtamista, ylläpitoa, käyttöä, hyödyntämistä tai luovutusta.
3 artiklaSijoitusten kohtelu
1. Sopimuspuolen tulee aluellaan myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille kohtelu, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se kohtelu, jonka se myöntää omien sijoittajiensa sijoituksille tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajan sijoituksille.
2. Sopimuspuolen tulee alueellaan myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille näiden sijoitusten johtamisen, ylläpidon, käytön, hyödyntämisen tai luovutuksen suhteen oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se kohtelu, jonka se myöntää omille sijoittajilleen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille.
3. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta etuoikeuksiin, jotka sopimuspuoli myöntää kolmannen valtion sijoittajille sillä perusteella, että se on osallisena vapaakauppa-alueeseen, talous- tai tulliliittoon, yhteismarkkinoihin, sijoituksia koskevaan monenväliseen yleissopimukseen tai johonkin alueelliseen taloudelliseen järjestöön tai kansainväliseen verotusta koskevaan järjestelyyn.
4 artiklaPakkolunastus
1. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia isäntäosapuolen alueella ei saa kansallistaa tai pakkolunastaa eikä niihin saa kohdistaa toimenpiteitä, joilla on sama vaikutus, ellei toimenpiteisiin ryhdytä yleisen edun vuoksi, asianmukaisia laillisia menettelyjä noudattaen sekä välitöntä, asianmukaista ja tehokasta korvausta vastaan.
2. Korvausten on vastattava pakkolunastetun sijoituksen oikeudenmukaista markkinaarvoa välittömästi ennen pakkolunastuspäivää tai ennen kuin uhkaamassa olevat pakkolunastustoimet tulivat yleiseen tietoisuuteen, siitä riippuen kumpi oli ennen.
3. Oikeudenmukainen markkina-arvo määritetään vapaasti vaihdettavassa valuutassa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla hetkellä vallinneeseen markkinakurssiin. Korvaukseen tulee myös sisältyä Lontoon pankkienvälisen tarjouskoron (Libor) mukainen korko pakkolunastuspäivästä maksupäivään.
5 artiklaMenetysten korvaaminen
Sopimuspuolen sijoittaja, jonka sijoituksille isäntäosapuolen alueella aiheutuu menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, kansallisesta hätätilasta tai vastaavista tapahtumista, on oikeutettu saamaan isäntäosapuolelta sellaisen ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muun järjestelyn osalta sellaisen kohtelun, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se, jonka isäntäosapuoli myöntää minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille.
6 artiklaMaksujen siirto
1. Isäntäosapuoli sallii tämän sopimuksen mukaisten sijoitusten osalta toisen sopimuspuolen sijoittajien kaikkien sijoituksiin liittyvien maksujen rajoittamattoman siirron alueelleen ja alueeltaan. Siirtojen vapaus käsittää muun ohella:
a) sijoitusten alkupääoman ja lisäpääoman sijoituksen ylläpitämiseksi tai laajentamiseksi,
b) saatavat, jotka syntyvät sijoituksen lopettamisesta osittain tai kokonaan,
c) voitot, korot, osingot tai muut juoksevat tulot,
d) velkasopimuksen takaisinmaksuun tarkoitetut varat,
e) rojaltit ja muut maksut,
f) ulkomailta sijoitukseen liittyvään työhön palkatun henkilökunnan tulot,
g) sijoitusriidan ratkaisemisesta johtuvat maksut,
h) tämän sopimuksen 4 ja 5 artikloissa tarkoitetut korvaukset.
2. Tämän artiklan 1 kohdan mukaiset siirrot suoritetaan viipymättä ja vapaasti vaihdettavassa valuutassa siirtopäivänä vallitsevaan markkinakurssiin.
7 artiklaSijaantulo
Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos (takaaja) suorittaa maksun takauksen perusteella, jonka se on myöntänyt isäntäosapuolen alueella olevan sijoituksen osalta ei-kaupallisten riskien varalta, isäntäosapuoli hyväksyy kaikkien sellaisesta sijoituksesta johtuvien oikeuksien ja vaatimusten siirtymisen takaajalle ja hyväksyy, että takaaja on oikeutettu harjoittamaan näitä oikeuksia ja toteuttamaan näitä vaatimuksia samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.
8 artiklaSijoittajan ja isäntäosapuolen väliset riidat
1. Isäntäosapuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan väliset riidat, jotka liittyvät tämän sopimuksen mukaiseen sijoitukseen, tulisi ratkaista sovinnollisesti.
2. Jos tällaista riitaa ei siten voida ratkaista kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi riidan osapuoli vaati sovinnollista ratkaisua, sijoittaja saa alistaa riidan lopullisesti ratkaistavaksi Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 allekirjoitettavaksi avatun, valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyn yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti.
3. Jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut säännöt eivät sovellu, voidaan riita alistaa välimiesoikeudelle, joka asetetaan kutakin tapausta varten erikseen Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.
4. Tämän artiklan mukainen ratkaisu on riidan osapuolille lopullinen, ja se pannaan täytäntöön kansallisen lain mukaan.
9 artiklaSopimuspuolten väliset riidat
1. Sopimuspuolten väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista, tulisi ratkaista sovinnollisesti.
2. Jos riitaa ei näin saada ratkaistua kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun sovinnollista ratkaisua oli vaadittu, on se jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta alistettava välimiesoikeudelle.
3. Välimiesoikeus asetetaan kutakin tapausta varten erikseen. Kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden jäsenen. Nämä kaksi jäsentä sopivat sitten kolmannen valtion kansalaisesta, jonka sopimuspuolet nimittävät näiden puheenjohtajaksi. Jäsenet nimitetään kahden kuukauden ja puheenjohtaja neljän kuukauden kuluessa tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen vaatimuksen sisältävän kirjallisen ilmoituksen päivämäärästä.
4. Jos tämän artiklan 3 kappaleen mukaisia määräaikoja ei ole noudatettu, kumpikin sopimuspuoli voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä tekemään tarvittavat nimitykset. Jos presidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai hän on muuten estynyt suorittamasta tätä tehtävää, nimitykset tekee Kansainvälisen tuomioistuimen varapresidentti. Jos myös varapresidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai hän myös on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää, pyydetään Kansainvälisen tuomioistuimen virkaiältään vanhinta jäsentä, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen, tekemään tarvittavat nimitykset.
5. Välimiesoikeus päättää omista menettelytavoistaan ja tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Sopimuspuolet vastaavat oman jäsenensä ja oman edustautumisensa kustannuksista välimiesmenettelyssä; puheenjohtajan kustannuksista ja muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin, ellei välimiesoikeus toisin päätä. Välimiesoikeuden päätös ja tuomio on lopullinen ja molempia osapuolia sitova.
10 artiklaSopimuksen soveltaminen
1. Tämä sopimus korvaa Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 1990 tehdyn sopimuksen sijoitusten edistämisestä ja niiden vastavuoroisesta suojelusta.
2. Tämä sopimus ei mitenkään rajoita niitä oikeuksia ja etuja, joita toisen sopimuspuolen sijoittaja tämän sopimuksen lisäksi kansallisen tai kansainvälisen oikeuden perusteella nauttii isäntäosapuolen alueella.
3. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sekä ennen tämän sopimuksen voimaantuloa että sen jälkeen tehtyihin sijoituksiin.
11 artiklaLoppumääräykset
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.
2. Tämä sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen se on voimassa kaksitoista kuukautta siitä päivästä, kun sopimuspuoli on kirjallisesti ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.
3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sitä päivää, jolloin tämän sopimuksen irtisanomisilmoitus tuli voimaan, 1―10 artiklan määräykset ovat voimassa vielä kaksikymmentä vuotta tuosta päivämäärästä lukien.
Tehty Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1996 kahtena alkuperäiskappaleena, kumpikin suomen, puolan ja englannin kielellä. Tulkintaeroavuuksissa on englanninkielinen teksti ratkaiseva.
Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Puolan tasavallan hallituksen puolesta