HE 98/1996

1Nykytila

Voimassa oleva Suomen ja Kanadan välinen sosiaaliturvasopimus tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 1988 ja Suomen Qu‚becin välinen sosiaaliturvasopimusjärjestely 1 päivänä huhtikuuta 1988 (SopS 5―6/88).

Sosiaaliturvasopimus koskee pelkästään eläkkeitä. Oikeus Suomen kansaneläkkeeseen on rajoitettu vain vanhuuseläkkeen pohjaosaan, johon oikeus syntyy viiden vuoden Suomessa asumisen perusteella. Kansaneläkkeen muututtua vuoden 1994 alusta asumisen perusteella karttuvaksi sopimuksella ei olisi ollut merkitystä uusille eläkkeensaajille verrattuna niihin, jotka sopimuksen perusteella jo ovat saaneet koko pohjaosan. Useimmat uudet eläkkeensaajat ovat muuttaneet Kanadaan varsin nuorina ja heillä on vähän asumisvuosia, jotka kerryttävät eläkettä.

Tämän vuoden alusta voimaan tulleet kansaneläkelain muutokset (1491/95) merkitsevät sitä, että sopimuksen perusteella maksettavaa pohjaosaa alennetaan kuten Suomessa maksettavaa pohjaosaa. Uusien eläkkeiden määrään vaikuttaa myös Suomen työeläkkeen määrä.

Lisäksi sopimuksesta tulisi kokonaan merkityksetön vuoden 1997 alusta, jolloin kansaneläkelain mukaan pohjaosa ja lisäosa muuttuvat kansaneläkkeeksi. Pohjaosan poistuessa kansaneläkelaista uusia kansaneläkkeitä ei voitaisi myöntää ollenkaan sopimuksen perusteella.

Viimeksi mainitut muutokset eivät olleet tiedossa neuvotteluvaiheessa, mutta ne eivät edellytä muutoksia pöytäkirjan uuteen kansaneläkeartiklaan, jossa on määräykset vanhuuseläkkeestä ja perhe-eläkkeestä. Pöytäkirjalla kansaneläkeoikeus siis laajenee pelkästä pohjaosasta koko kansaneläkkeeseen ja uusina etuuksina lesken- ja lapseneläkkeeseen.

Työeläkejärjestelmää koskeviin määräyksiin lisättiin määräykset oikeudesta eläketapahtuman ja eläkeiän täyttämisen väliseen aikaan perustuvaan eläkkeeseen (tuleva aika). Suomen lain mukaisten tulevan ajan edellytysten täyttämiseksi henkilö voi käyttää hyväkseen työskentelyä Kanadan työeläkejärjestelmän alaisessa työssä. Määräykset noudattavat Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sosiaaliturvasopimuksen vastaavia määräyksiä.

Työeläke voidaan sopimuksen muuttamisen jälkeen maksaa kanadalaiselle kolmanteen valtioon, jos Suomella on valtion kanssa sosiaaliturvasopimus tai vastaava järjestely.

Kanada maksaa pöytäkirjan perusteella Kanadan työeläkejärjestelmän perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeen tasasuuruisen osan. Nykyisen sopimuksen mukaan Kanada maksaa vain ansioon suhteutetun osan näistä eläkkeistä. Uutena etuutena Kanada maksaa tasasuuruisen orvonavustuksen.

Pöytäkirjalla muutetaan lähetettyjä työntekijöitä koskevia määräyksiä. Lähettämisaikaa pidennetään. Lisäksi työntekijä voidaan lähettää työskentelemään työnantajaan sidoksissa olevalle työnantajalle. Nykyisen sopimuksen mukaan edellytyksenä on, että työ tehdään saman työnantajan lukuun myös sopimuspuolen alueella.

Qu‚becin kanssa tehty sosiaaliturvasopimusjärjestely on alaltaan laajempi kuin Kanadan ja Suomen välinen sosiaaliturvasopimus. Sopimusjärjestelyssä on määräyksiä työeläkkeistä, sairaanhoidosta, tapaturmavakuutuksesta ja ammattitaudeista. Qu‚becilla on oma lakisääteinen työeläkejärjestelmä. Qu‚becin työeläkejärjestelmästä myönnettävät etuudet ovat kuitenkin lähes samat kuin liittovaltion järjestelmässä.

Työeläkkeistä ja lähetetyistä työntekijöistä muutoksessa on määrätty samalla tavalla kuin Kanadan kanssa tehdyssä pöytäkirjassa.

Nykyisen sopimusjärjestelyn mukaan sopimuspuolen alueella tilapäisesti työskentelevillä henkilöillä, opiskelijoilla ja heidän mukanaan seuraavilla perheenjäsenillä on oikeus sairaanhoitoetuuksiin. Muutoksella tätä oikeutta laajennetaan koskemaan yliopistotutkijoita ja opintoihin liittyvää pakollista harjoittelua suorittavia henkilöitä. Oikeutta ei myöskään enää rajoiteta tiettyyn aikaan.

2Taloudelliset vaikutukset

Sosiaaliturvasopimuksella taataan vastavuoroisesti sosiaaliturvaoikeuksia maasta toiseen siirtyville. Tällöin taloudellisiin näkökohtiin ei voida kiinnittää yksinomaisesti huomiota.

Kustannusten on katsottu tasoittuvan pitkän ajan kuluessa, joskin Kanadan ja muiden suurten siirtolaismaiden osalta kustannukset ovat sidoksissa siirtolaisten määrään ja ikärakenteeseen.

Kanadassa asuville eläkkeensaajille maksettiin vuonna 1995 noin 3 400 kansaneläkettä yhteismäärältään 22,2 miljoonaa markkaa ja noin 500 työeläkettä yhteismäärältään 8,8 miljoonaa markkaa. Kanadasta Suomeen maksettiin samana aikana noin 400 eläkettä, yhteensä noin 4,3 miljoonaa markkaa.

Sopimuksen laajentuminen pohjaosasta kansaneläkkeeseen aiheuttaisi karkeasti arvioiden lisäkustannuksia. Alkuvaiheessa ne olisivat suurimmillaan, sillä sosiaaliturvasopimuksen tullessa voimaan vuonna 1988 eläkkeenhakijat olivat usein yli 65-vuotiaita ja silloin myönnetyt eläkkeet ovat suuria lykkäyskorotusten vuoksi. Viime vuosina myönnetyt eläkkeet ovat olleet aikaisempia pienempiä, koska eläke on usein haettu varhennettuna. Alkuvaiheen jälkeen lisäkustannukset asettuisivat noin 7 miljoonan markkan tasolle. Lisäkustannusten arvioimista vaikeuttaa muun muassa se, ettei tiedetä, missä määrin ja missä aikataulussa eläkkeensaajat käyttävät pöytäkirjan antamaa mahdollisuutta hakea eläkkeen uudelleen laskemista.

Edellä olevassa arviossa ei ole kuitenkaan otettu huomioon sitä, että kansaneläkkeitä vähentää mahdollinen Suomesta maksettava työeläke.

Lisäksi on otettava huomioon, että hallituksen tarkoituksena on vuonna 1996 voimaan tulleen kansaneläkelain uudistuksen vuoksi tarkistaa ulkomailta saatavan eläketulon vaikutusta kansaneläkkeeseen. Tämän seurauksena edellä esitetyt lisäkustannukset pienenisivät olennaisesti. Kun otetaan vielä huomioon Kanadassa asuvien eläkkeensaajien ikärakenne, pöytäkirja ei tulisi lisäämään valtion kustannuksia.

Työeläkejärjestelmälle muutoksista aiheutuu kustannuksia niissä tapauksissa, joissa Kanadan tai Qu‚becin työeläkejärjestelmän piiriin kuuluneella henkilöllä on oikeus osaan tulevasta ajasta.

Pöytäkirjan perusteella Kanadasta maksettavaksi tulevat tasasuuruiset osuudet eläkkeistä saattavat nostaa yksittäisen eläkkeensaajan eläkkeen kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Tämän muutoksen rahallinen kokonaisvaikutus jäänee kuitenkin melko vähäiseksi.

Qu‚becin sosiaaliturvasopimusjärjestelyn sairaanhoitomääräysten laajentamisesta ei aiheudu lisäkustannuksia, koska järjestely ei sisällä määräyksiä kustannusten korvaamisesta.

3Asian valmistelu

Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelussa on käytetty sosiaalivakuutuslaitosten asiantuntija-apua.

Neuvottelut pöytäkirjasta aloitettiin vuonna 1993 ja ne saatiin päätökseen tammikuussa 1994. Pöytäkirja allekirjoitettiin marraskuussa 1994. Sopimusjärjestelyn muuttamista koskevat neuvottelut aloitettiin helmikuussa 1994 ja muutos saatiin valmiiksi kirjeenvaihdolla keväällä 1995. Sopimusjärjestelyn muutos allekirjoitettiin heinäkuussa 1995.

1.1.Kanadan kanssa tehdyn pöytäkirjan sisältö

I artikla. Artiklassa määritellään pöytäkirjassa käytetyt käsitteet.

II artikla. Artiklassa muutetaan sosiaaliturvasopimuksen artiklaa, joka sisältää määritelmät. Kanadan hallinnollisten muutosten vuoksi aikaisempi viittaus sosiaali- ja terveysministeriin muutetaan viittaukseksi työ- ja maahanmuuttoministeriin.

III artikla. Artiklassa muutetaan Suomen osalta määräystä lainsäädännöstä, johon sopimusta sovelletaan. Sopimuksen mukaan sitä sovelletaan kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeeseen. Tässä artiklassa sopimusta laajennetaan kansaneläkejärjestelmään kuuluviin lakeihin ja määräyksiin. Viittausta työeläkejärjestelmään yksinkertaistetaan, mutta asiallisesti sopimuksen soveltaminen työeläkejärjestelmään säilyy ennallaan. Artiklan viimeisessä kohdassa tarkennetaan viittausta lakiin työnantajan sosiaaliturvamaksusta.

IV artikla. Artiklassa lisätään sopimukseen uusia määräyksiä etuuksien maksamisesta ulkomaille. Uuden sopimusmääräyksen mukaan työeläke voidaan maksaa kanadalaiselle kolmanteen valtioon, jos Suomella on valtion kanssa sosiaaliturvasopimus tai vastaava järjestely. Tällöin ei tarvita Eläketurvakeskuksen lupaa. Kanadan lainsäädännössä ei ole työeläkkeen maksamista koskevia rajoituksia, vaan etuudet maksetaan kolmannen valtion alueelle. Tästä on kuitenkin selvyyden vuoksi määrätty myös pöytäkirjassa.

V artikla. Lähetettyjä työntekijöitä koskevia määräyksiä muutetaan siten, että työntekijä voi pysyä lähtömaan sosiaaliturvajärjestelmän piirissä 36 kuukautta aikaisemman 24 kuukauden sijasta. Tämä vastaa paremmin todellisia ulkomaan työskentelyn aikoja. Pöytäkirja sisältää laajennuksen myös sikäli, että henkilö voidaan lähettää työskentelemään toisen sopimuspuolen alueelle paitsi samalle työnantajalle myös siihen taloudellisesti sidoksissa olevalle työnantajalle. Esimerkiksi toiseen maahan tytäryhtiöön lähetetty henkilö voi kuulua lähtömaan vakuutuksen piiriin ilman poikkeuslupamenettelyä.

Artiklan 2 kappaleessa todetaan, että asianomaisen viranomaisen siihen valtuuttama sopimuspuolen vakuutuslaitos voi sopia poikkeuksista sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin määräyksiin. Aikaisemmin poikkeuksista ovat voineet sopia vain ministeriöt asianomaisina viranomaisina.

VI artikla. Artiklassa muutetaan voimassa olevan sopimuksen VI artiklaa siten, että siinä määrätään sekä Suomen että Kanadan lainsäädännön mukaisista asumiskausista. Artiklan voimassa oleva sisältö jää ennalleen koskemaan Kanadan asumiskausia. Artiklan uudessa 2 kappaleessa määrätään edellytyksistä kuulua Suomen kansaneläkejärjestelmän piiriin. Suomen lainsäädännön piiriin kuuluvan henkilön ja hänen mukanaan seuraavien puolison ja huollettavien asumisaika Kanadassa hyväksytään asumiskaudeksi Suomessa. Kanadan lainsäädännön alaisuuteen kuuluvan henkilön ja hänen perheenjäsentensä asumisaikaa Suomessa ei hyväksytä asumiskaudeksi kansaneläkejärjestelmässä.

VII artikla. Artiklassa muutetaan nykyistä VII artiklaa siten, että Suomen lainsäädännön mukaiset hyväksiluettavat kaudet otetaan huomioon määrättäessä oikeudesta Kanadan vanhuusturvalain mukaiseen eläkkeeseen. Myös työskentelykaudet Suomessa voidaan lukea hyväksi.

VIII artikla. Artiklassa muutetaan edellytystä, jolla Kanadan vanhuusturvaeläke maksetaan Kanadan ulkopuolelle. Maksaminen edellyttää vähintään kolme vuotta hyväksiluettavia kausia nykyisen vähintään viiden vuoden asemesta.

IX artikla. Artiklassa määrätään Kanadan työeläkejärjestelmän mukaisista etuuksista. Voimassa olevan sopimuksen mukaan Kanada maksaa työkyvyttömyys- ja perhe- eläkkeestä vain ansioon suhteutetun osan. Tämän määräyksen perusteella maksetaan myös eläkkeen tasasuuruinen osa ja tasasuuruinen orvonavustus.

X artikla. Sopimuksen X artiklan määräykset Suomen lainsäädännön mukaisista etuuksista korvataan uusilla määräyksillä. Uudessa X artiklassa määrätään kansaneläkejärjestelmän mukaisista etuuksista ja uudessa X. A artiklassa työeläkejärjestelmän mukaisista etuuksista.

Artiklassa X määrätään Suomessa tai Kanadassa asuvan Suomen tai Kanadan kansalaisen oikeudesta kansaneläkelain ja perhe- eläkelain mukaiseen eläkkeeseen sekä eläkkeen maksamisesta. Tämän määräyksen perusteella sopimus laajenee lesken- ja lapseneläkkeeseen. Artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Jos henkilölle on Suomessa myönnetty vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläke ja hän myöhemmin muuttaa asumaan Kanadaan, maksetaan eläke hänelle Kanadaan edellyttäen, että hän on asunut Suomessa yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta.

Artiklan X. A mukaan työeläkkeet määräytyvät pääosin Suomen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Oikeudesta tulevaan aikaan määrätään, että viiden vuoden asumisaikaedellytystä varten otetaan huomioon Kanadan työeläkejärjestelmän mukaiset kaudet. Lisäksi määrätään, että Kanadan työeläkejärjestelmän piiriin kuuluessaan henkilöllä on oikeus osaan tulevasta ajasta, vaikka työskentelystä Suomessa olisikin kulunut niin pitkä aika, että tämä oikeus on lakannut. Tulevaan aikaan perustuva osa eläkkeestä lasketaan suhteuttamalla todelliset Suomen työeläkejärjestelmän mukaiset vakuutuskaudet 480:een kuukauteen.

XI artikla. Artikla sisältää siirtymäsäännökset pöytäkirjan voimaantuloa varten. Etuudensaaja voi pyytää, että aikaisempien määräysten mukainen etuus muutetaan pöytäkirjan mukaisesti määrätyksi etuudeksi.

XII artikla. Artiklassa määrätään päättöpöytäkirjaan tehtävistä teknisluonteisista muutoksista, jotka johtuvat sopimuksen X artiklaan ja IV artiklaan tehdyistä muutoksista.

XIII artikla. Artiklassa määrätään pöytäkirjan voimaantulosta ja voimassaoloajasta.

1.2.Qu‚becin kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimusjärjestelyn muutoksen sisältö

1 artikla. Artiklassa täsmennetään etuuden määritelmää.

2 artikla. Suomen osalta määräystä sovellettavasta lainsäädännöstä muutetaan sanamuodoltaan vastaamaan muissa Suomen tekemissä sopimuksissa nykyisin käytettyä sanamuotoa. Asiallisesti voimassa olevaa määräystä ei muuteta.

3 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan myös henkilöihin, jotka ovat saavuttaneet sopimuspuolen lainsäädännön mukaisia oikeuksia.

4 artikla. Artiklassa määrätään sopimuspuolten kansalaisten yhdenvertaisuudesta sovellettaessa sopimuspuolen lainsäädäntöä.

5 artikla. Artiklassa muutetaan lähetettyjä työntekijöitä koskevia määräyksiä. Lähetetty työntekijä voi jäädä lähtömaan sosiaaliturvan piiriin 36 kuukaudeksi aikaisemman 24 kuukauden asemesta. Työskentely voi tapahtua toisen sopimuspuolen alueella joko lähettävän työnantajan lukuun tai siihen sidoksissa olevan työnantajan lukuun. Myös lähetetyn työntekijän mukana seuraavat puoliso ja huollettavat kuuluvat lähtömaan sosiaaliturvan piiriin, jolleivat he oman työskentelynsä perusteella kuulu sopimuspuolen lainsäädännön piiriin. Lisäksi määrätään, että työskentelyaikaa voidaan pidentää myös asianomaisten viranomaisten valtuuttamien laitosten suostumuksella.

6 artikla. Artiklassa määrätään, että asianomaisten viranomaisten valtuuttamat laitokset voivat sopia poikkeuksista vakuuttamista koskeviin määräyksiin.

7 artikla. Artiklassa määrätään Suomen työeläkkeen määräytymisestä ja oikeudesta tulevaan aikaan. Työskentely Qu‚becin työeläkejärjestelmän alaisessa työssä rinnastetaan työskentelyyn Suomessa. Määräykset ovat samanlaiset kuin Kanadan kanssa tehdyssä pöytäkirjassa.

8 artikla. Artiklassa määrätään, että Suomessa työtapaturman tai ammattitaudin perusteella annettavat sairaanhoitoetuudet Qu‚becin asianomaisen vakuutuslaitoksen puolesta voi myöntää myös Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton määräämä vakuutuslaitos. Lisäksi artiklassa määrätään, ettei hoitoetuuksiin ole oikeutta, jos oleskelun tarkoituksena on hoitoetuuksien saaminen ja henkilö voi saada vastaavan hoidon toisen sopimuspuolen alueella.

9 artikla. Sopimukseen lisätään uusi määräys ammattitaudeista. Ammattitaudin aiheutuessa työskentelystä kummankin sopimuspuolen lainsäädännön alaisuudessa, etuudet annetaan yksinomaan sen sopimuspuolen lainsäädännön perusteella, jonka alaisuudessa työskentely tapahtui viimeksi.

10 artikla. Artiklassa määrätään, että sairaanhoitoetuuksia koskevia määräyksiä ei sovelleta kuljetusyritysten työntekijöihin eikä toisen sopimuspuolen palveluksessa oleviin henkilöihin.

11 artikla. Artiklassa täsmennetään voimassa olevan sopimusjärjestelyn 20 artiklaa. Uuden määräyksen mukaan sopimuspuolen alueelta muuttavalla vakuutetulla, häntä seuraavilla puolisolla ja huollettavilla ei ole oikeutta sairaanhoitoetuuksiin maasta muuton jälkeen. Tämä täsmennys ei muuta nykyistä soveltamiskäytäntöä.

12 artikla. Artiklassa määrätään, että sairaanhoitoetuuksiin on oikeus myös yliopistotutkijoilla ja opintoihin liittyvää pakollista harjoittelua suorittavilla henkilöillä. Oikeutta sairaanhoitoetuuksiin ei myöskään enää rajoiteta kolmeen kuukauteen, vaan etuudet annetaan niihin oikeutetuille, kunnes he saavat oikeuden liittyä järjestelmään kansallisen lainsäädännön perusteella.

13―14 artikla. Sopimusjärjestelyn 22 ja 23 artiklassa käytetty sana perheenjäsen korvataan sanoilla puoliso ja huollettavat.

15 artikla. Artiklassa täsmennetään sopimusjärjestelyn nykyistä 24 artiklaa. Asianomainen vakuutuslaitos vastaa antamiensa sairaanhoitoetuuksien kustannuksista eikä kustannuksia korvata sopimuspuolten välillä.

16 artikla. Artiklassa on siirtymäsäännökset sopimusjärjestelyn muutoksen voimaantuloa varten. Etuudensaajan pyynnöstä aikaisempien määräysten mukainen etuus muutetaan tämän muutoksen mukaisesti määräytyväksi etuudeksi.

17 artikla. Artiklassa määrätään muutoksen voimaantuloajankohdasta ja voimassaolosta.

2Voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet saavat toisiltaan kirjallisen ilmoituksen pöytäkirjan voimaansaattamiseksi vaadittavien kaikkien lainsäädännöllisten edellytysten täyttämisestä. Sopimusjärjestelyn muutoksen voimaantulopäivä määrätään sopimuspuolten välisellä kirjeenvaihdolla.

Tarkoituksena on, että pöytäkirja ja sopimusjärjestelyn muutos tulisivat samanaikaisesti voimaan. Laki pöytäkirjan ja muutoksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä on tarkoitus saattaa voimaan asetuksella samana ajankohtana kuin pöytäkirja ja sopimusjärjestelyn muutos.

3Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Ottawassa 2 päivänä marraskuuta 1994 Suomen tasavallan ja Kanadan välisen sosiaaliturvasopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan ja Qu‚becissa 12 päivänä heinäkuuta 1995 Suomen ja Qu‚becin välillä tehdyn sosiaaliturvasopimusjärjestelyn muutoksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.