HE 263/1996

Korkeakouluja koskeva lainsäädäntö

Hallitusmuodon 13 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Pykälän 3 momentin mukaan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Hallitusmuodon 77 §:n 1 momentin mukaan Helsingin yliopistolle pysytetään itsehallinto-oikeus. Saman pykälän 2 momentin mukaan uusia säännöksiä yliopiston järjestysmuodon perusteista annetaan lailla, mutta tarkemmat yliopistoa koskevat säännökset asetuksella, sitten kun kummassakin tapauksessa sen konsistori on antanut asiasta lausuntonsa.

Jokaisesta yliopistosta ja korkeakoulusta on annettu oma laki ja asetus. Nämä ovat:

1) laki ja asetus Helsingin yliopistosta (854/1991 ja 1241/1991) sekä laki ja asetus Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan -nimisestä yksiköstä (6/1984 ja 1738/1991);

2) laki ja asetus Joensuun yliopistosta (128/1983 ja 892/1993);

3) laki ja asetus Jyväskylän yliopistosta (899/1980 ja 856/1988);

4) laki ja asetus Kuopion yliopistosta (129/1983 ja 857/1988);

5) laki ja asetus Lapin yliopistosta (1202/1990 ja 1290/1991);

6) laki ja asetus Oulun yliopistosta (1033/1983 ja 1166/1994);

7) laki ja asetus Tampereen yliopistosta (445/1973 ja 1085/1995);

8) laki ja asetus Turun yliopistosta (1030/1973 ja 1274/1992);

9) laki ja asetus Vaasan yliopistosta (1357/1990 ja 1291/1991);

10) laki Åbo Akademi -nimisestä yliopistosta (1057/1980) ja asetus Åbo akademista (1288/1991) ;

11) laki ja asetus Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta (686/1985 ja 947/1994);

12) laki ja asetus Tampereen teknillisestä korkeakoulusta (685/1985 ja 1275/1992);

13) laki ja asetus Teknillisestä korkeakoulusta (684/1985 ja 1420/1995);

14) laki ja asetus Helsingin kauppakorkeakoulusta (1032/1973 ja 913/1996);

15) laki Svenska handelshögskolan -nimisestä korkeakoulusta (582/1974) ja asetus (707/1996) ;

16) laki ja asetus Turun kauppakorkeakoulusta (707/1976 ja 1065/1995);

17) laki ja asetus kuvataideakatemiasta (175/1985 ja 496/1985);

18) laki ja asetus Sibelius-Akatemiasta (1068/1979 ja 894/1993);

19) laki ja asetus taideteollisesta korkeakoulusta (52/1973 ja 833/1995); ja

20) laki ja asetus teatterikorkeakoulusta (87/1979 ja 518/1992).

Yliopistoista ja korkeakouluista annetuissa laeissa säädetään yleisluontoisesti yliopiston tai korkeakoulun tehtävistä. Tehtäviä ovat vapaan tutkimuksen ja tieteellisen sivistyksen edistäminen sekä siihen perustuvan ylimmän opetuksen antaminen. Useimmissa laeissa säädetään myös, että yliopiston tai korkeakoulun on pyrittävä kehittämään opiskelijoita kykeneviksi palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Laeissa säädetään kunkin yliopiston tai korkeakoulun kotipaikka ja se, että toimintaa voidaan sijoittaa muille paikkakunnille, yliopistojen tiedekunnat, yliopistoon tai korkeakouluun kuuluvat henkilöryhmät, mahdollisuus valita vaaleilla monijäsenisten hallintoelinten jäsenet, ylioppilaskunnan mahdollisuus valita hallintoelimiin opiskelijoita edustavat jäsenet sekä mahdollisuus ottaa ulkopuolisia henkilöitä erillisen laitoksen hallintoelimeen. Lisäksi säädetään virka- ja opetuskielistä, virkoihin vaadittavasta kielitaidosta, oikeudesta ottaa vastaan lahjoitus- ja testamenttivaroja sekä näillä varoilla perustettuihin virkoihin kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Laeissa on myös säädetty opettajankoulutusyksikkönä toimivasta tiedekunnasta sekä eräistä tutkimuslaitoksista. Helsingin yliopistosta annetussa laissa on hallitusmuodon 77 §:n 2 momentista johtuen varsin yksityiskohtaiset säännökset.

Korkeakoulujen kehittämisestä annetussa laissa (1052/1986) säädetään korkeakoululaitoksen tehtävistä, määrärahojen korottamisesta ja kohdentamisesta sekä kehittämissuunnitelmasta ja sen sisällöstä.

Yliopistoista ja korkeakouluista annetuissa asetuksissa säädetään pääasiassa hallinnon järjestämisestä varsin seikkaperäisesti. Osaan hallintoasetuksista sisältyy myös tutkimuksen ja opetuksen järjestämistä, henkilöstöä ja opiskelijoita koskevia säännöksiä.

Korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä on annettu laki ja asetus (856 ja 1581/1991), jotka samoin kuin asetus korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä (309/1993) koskevat kaikkia yliopistoja ja korkeakouluja. Asetus eräiden korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelijoista (1292/1991) koskee viittätoista yliopistoa ja korkeakoulua.

Yliopistojen ja korkeakoulujen organisaatiosta sekä tutkimus- ja opetusaloista säädetään sekä laeissa että asetuksissa. Yliopistoista annetuissa laeissa säädetään, mitä tiedekuntia eri yliopistoissa on. Muista korkeakouluista annetuissa asetuksissa säädetään, mitä osastoja tai laitoksia korkeakoulussa on. Eri tieteen- ja taiteenalojen tutkinnoista annetuissa asetuksissa säädetään, missä korkeakouluissa minkin alan tutkintoja voidaan suorittaa. Samoihin asetuksiin sisältyvät myös tutkintoihin kuuluvia opintoja koskevat säännökset. Yliopistojen ja korkeakoulujen hallinnosta säädetään niistä annetuissa asetuksissa, Helsingin yliopiston hallinnosta kuitenkin pääosin laissa.

Organisaatio ja toiminta

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on hallitus lukuun ottamatta Helsingin yliopistoa, jonka vastaavasta hallintoelimestä käytetään nimitystä konsistori. Hallitus päättää merkittävimmistä asioista, kuten toiminnan kehittämisestä, toiminta- ja taloussuunnitelmista sekä johtosäännöistä ja muista vastaavista määräyksistä. Hallitukseen kuuluvat rehtori puheenjohtajana, yleensä myös vararehtorit sekä säädetty määrä muita jäseniä opettajien ja tutkijoiden, muun henkilökunnan sekä opiskelijoiden keskuudesta. Hallituksen toimikausi on yleensä kolme vuotta.

Rehtorilla on yleistoimivalta; hänen hoidettavikseen kuuluvat asiat, joita ei ole säädetty eikä määrätty muun hallintoelimen tai virkamiehen hoidettaviksi. Rehtorin valitsee yleensä vaalikollegio kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Rehtori valitaan kunkin yliopiston tai korkeakoulun professorikunnan joukosta. Sibelius-Akatemian ja Taideteollisen korkeakoulun rehtoriksi voidaan valita myös yliassistentti tai lehtori ja Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian rehtoriksi muukin vakinainen opettaja.

Yliopistot, joissa on edustettuina useita tieteenaloja, jakaantuvat tiedekunniksi, joista säädetään laeissa. Tiedekunnan hallintoa hoitavat tiedekuntaneuvosto ja tiedekunnan dekaani. Henkilökunnan eri ryhmät ja opiskelijat valitsevat säädetyt määrät edustajia tiedekuntaneuvostoon. Tiedekuntaneuvosto valitsee dekaanin ja varadekaanin professorien ja apulaisprofessorien joukosta. Neuvostot käyttävät päätösvaltaa tiedekunnille kuuluvissa merkittävimmissä asioissa. Niiden tehtävistä säädetään asetuksilla. Dekaani johtaa ja valvoo tiedekunnan toimintaa, käsittelee ja ratkaisee tiedekunnalle kuuluvat asiat, joista ei toisin säädetä tai sisäisesti määrätä, ja toimii neuvoston puheenjohtajana.

Yhden tieteenalan korkeakoulut ja taidekorkeakoulut jakaantuvat osastoiksi tai laitoksiksi. Niihin valitaan osastoneuvostot tai laitosneuvostot, joiden kokoonpanosta säädetään vastaavasti kuin tiedekuntaneuvostojen kokoonpanosta. Osaston tai laitoksen johtaja valitaan samoin kuin dekaani, ja hänellä on vastaavanlainen toimivalta kuin dekaanilla.

Tiedekunnat tai osastot voivat jakaantua laitoksiin. Näiden niin sanottujen ainelaitosten hallinnosta yliopistot ja korkeakoulut päättävät pääasiassa itse. Yliopistoissa ja korkeakouluissa voi olla myös erillisiä laitoksia, jotka eivät kuulu tiedekuntiin, osastoihin eivätkä ainelaitoksiin. Näiden laitosten hallintoelimiin voi kuulua myös jäseniä, jotka eivät ole yliopiston tai korkeakoulun palveluksessa eivätkä sen opiskelijoita.

Vuoden 1995 lopussa yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskeli runsaat 135 000 opiskelijaa yhteensä 20 koulutusalalla. Heistä oli alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavia noin 116 300 ja jatko-opiskelijoita runsaat 15 900. Muut suorittivat muita tutkintoja, esimerkiksi ammatillisia jatkotutkintoja. Lisäksi oli täydennyskoulutuksessa yhteensä noin 99 600 opiskelijaa ja avoimessa yliopisto-opetuksessa noin 72 900 opiskelijaa.

Valtioneuvoston 21 päivänä joulukuuta 1995 hyväksymän koulutuksen ja tutkimuksen vuosia 1995―2000 koskevan kehittämissuunnitelman mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta suunnitellaan niin, että pitemmällä aikavälillä pääsy korkeakoulutasoisiin opintoihin voidaan tarjota 60―65 %:lle ikäluokasta. Tämä merkitsee sitä, että täydessä laajuudessaan ammattikorkeakouluissa olisi 24 000 ja yliopistoissa 15 000 aloituspaikkaa korkeakoulutasoiset opinnot aloittaville nuorille. Tämän lisäksi koulutustarjontaa on suunniteltu työelämän muutokseen vastaavaan uudelleenkoulutukseen tai muuhun aikuisten koulutukseen yliopistoissa 5 000 ja ammattikorkeakouluissa 10 000 aloituspaikkaa.

Päätoimista opetushenkilökuntaa yliopistoissa ja korkeakouluissa oli vuoden 1995 lopussa laskennallisesti yhteensä 7 552. Muuta kokopäiväistä henkilökuntaa oli vuoden 1995 lopussa laskennallisesti yhteensä 15 791, joista budjettivaroin palkattua kokopäiväistä henkilökuntaa yhteensä runsaat 8 300 ja loput maksullisen palvelutoiminnan, Suomen Akatemian ja työministeriön rahoituksella sekä muista rahoituslähteistä palkattuna.

Vuoden 1995 valtion talousarviossa yliopistojen ja korkeakoulujen menot olivat yhteensä 5,123 miljardia markkaa.

Opiskelijat vuonna 1995 korkeakouluittain

Opettajat yliopistoittain 1995

Korkeakoulujen toiminnan ohjaus on kehittynyt viime vuosina tulossopimusten ja niihin sisältyvien tavoitteiden avulla tapahtuvaksi ohjaamiseksi. Uusi ohjaustapa perustuu riittävään tietoon toiminnan edellytyksistä ja mahdollisuuksista, tavoitteiden asettamiseen tältä pohjalta sekä tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin. Toiminnan laatua ja taloudellisuutta on pyritty arvioimaan sekä itsearvioinnilla että ulkopuolisia asiantuntijaryhmiä käyttäen. Arviointi voi kohdistua laadullisten ja määrällisten tulosten arviointiin, toimintaprosessien ja johtamisen arviointiin sekä yhteiskuntasuhteiden arviointiin. Korkeakoulujen toiminnan laadun varmistamiseksi on Suomen Akatemia järjestänyt tutkimuksen arviointia 1980-luvun puolivälistä alkaen. Korkeakouluneuvosto on 1990-luvun alkupuolelta lähtien laatinut korkeakoulujen alakohtaisia arviointeja tutkintojen kehittämiseksi ja korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen edistämiseksi, tehnyt ehdotukset koulutuksen huippuyksiköistä ja kehittänyt tuloksellisuuskriteereitä. Näiden lisäksi korkeakoulut ovat itse organisoineet ja rahoittaneet eräitä tiedekuntien arviointeja.

Vuoden 1996 alusta on opetusministeriön yhteyteen perustettu korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan arviointia varten korkeakoulujen arviointineuvosto, josta säädetään siitä annetulla asetuksella (1320/1995) . Arviointineuvoston tarkoituksena on saattaa korkeakoulujen arviointi kiinteäksi osaksi niiden toiminnan kehittämistä ja toiminnan laadun varmistamista sekä lisätä korkeakoulujen toiminnan arvioinnin asiantuntemusta maassamme. Korkeakoulujen toiminnan arviointi on siihen saakka ollut ministeriön toimintaa. Arviointien riippumattomuuden takaamiseksi on katsottu tarkoituksenmukaiseksi irrottaa korkeakouluja tukeva arviointitoiminta välittömästä ministeriön toiminnasta.

Korkeakoulujen arviointineuvoston tehtävänä on avustaa korkeakouluja ja opetusministeriötä korkeakoulujen arviointia koskevissa asioissa, järjestää korkeakoulujen toimintaan sekä korkeakoulupolitiikkaan liittyviä arviointeja, tehdä korkeakoulujen arviointia ja sen kehittämistä koskevia aloitteita, huolehtia arviointia koskevasta kansainvälisestä yhteistyöstä sekä edistää korkeakoulujen arviointia koskevaa tutkimusta.

Arviointineuvosto on arviointeja organisoiva elin, joka itse ei tee arviointeja. Neuvosto toimii korkeakoulujen toimintaa tukevana ja arviointikysymyksissä opetusministeriölle neuvoa antavana elimenä. Suomen akatemia vastaa varsinaisen tutkimuksen arvioinnista ja tieteenalakohtaisen arvioinnin järjestämisestä.

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala . Laki koskisi kaikkia opetusministeriön toimialaan kuuluvia kahtakymmentä yliopistoa ja korkeakoulua, jotka luetellaan tässä pykälässä. Yliopistolaissa näitä kaikkia kutsutaan yliopistoiksi. Laki ei koske ammattikorkeakouluja eikä puolustusministeriön toimialaan kuuluvaa maanpuolustuskorkeakoulua. Laki ei myöskään koskisi mahdollisesti perustettavia yksityisiä korkeakouluja, vaan niistä tulisi tarvittaessa säätää erikseen.

2 §. Itsehallinto. Yliopistojen itsehallinnon luonnetta on selvitetty yleisperustelujen alajaksossa 1.3. Itsehallinto ilmenee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen osalta lakiehdotuksen 6 §:n ja hallinnon osalta 3 luvun säännöksistä.

3 §. Yliopistoon kuuluminen . Pykälässä luetellaan nykyiseen tapaan yliopistoon kuuluvat henkilöryhmät.

4 §. Tehtävät . Yliopistojen tehtävistä säädettäisiin yleisesti erittelemättä esimerkiksi monitieteisten yliopistojen, teknillisten korkeakoulujen, kauppakorkeakoulujen ja taidekorkeakoulujen tehtäviä. Tehtävät säilyisivät pääasiassa ennallaan. Koska yliopistojen tulisi välttää tarpeetonta päällekkäistä toimintaa on pykälän 2 momenttiin otettu säännös, joka velvoittaa yliopistoja pyrkimään toiminnassaan tarkoituksenmukaiseen työnjakoon. Pykälän 2 momentin säännöksillä turvataan myös maan ruotsinkielisen väestön korkeakouluopetuksen jatkuvuus. Vastuu koulutuksesta kuuluisi ruotsinkielisille ja kaksikielisille yliopistoille.

Pykälän 3 momenttiin sisällytettäisiin tutkimuksen, koulutuksen ja opetuksen tasoa koskeva tavoitteellinen säännös. Koska yliopistojen tehtävänä on huolehtia, että niissä suoritettavassa tieteellisessä tutkimuksessa noudatetaan hyviä tutkimuseettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä, korostetaan säännöksessä myös niiden huomioon ottamista yliopistojen toiminnassa. Tutkimuseettisiä ongelmia ovat muun muassa tieteellinen epärehellisyys, ihmisten samoin kuin eläinten käyttö tieteellisissä kokeissa, uusien biotieteellisten keksintöjen etiikka sekä tutkimuksen tietosuoja.

Luotettavan ja vakavasti otettavan tutkimuksen tunnusmerkkejä on niin kutsuttu hyvä tieteellinen käytäntö. Sen loukkaukset esimerkiksi tieteellisten aineistojen säilyttämisessä, tutkimustulosten ja -menetelmien raportoinnissa sekä julkaisutoiminnassa voivat johtaa laadun heikentymiseen.

5 § . Arviointi. Yliopistojen tulosneuvotteluihin perustuva ohjaus edellyttää niiden toiminnan arviointia, joka on tarkoitus saattaa yliopistojen toiminnan kehittämisen ja laadun varmistamisen kiinteäksi osaksi. Toiminnan arviointia on selvitetty tarkemmin yleisperustelujen alajaksossa 1.2.

Koulutuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan arvioinnin lisäksi yliopistojen tulee arvioida niiden vaikutusta myös koulutuksen jälkeen sekä yksilön että ympäröivän yhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Tarkastelun kohteena voivat olla muun muassa tutkimuksen ja koulutuksen taloudelliset, sosiaaliset, esimerkiksi työmarkkinapoliittiset, sekä sivistykselliset ja kulttuurilliset vaikutukset.

2luku. Tutkimus ja opetus

6 § . Tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus . Säännös vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Helsingin yliopiston osalta näin on säädetty laissa ja muiden yliopistojen osalta asetuksissa.

Tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus on taattu myös perusoikeussäännösten uudistamisen yhteydessä 1 päivänä elokuuta 1995 voimaan tulleessa hallitusmuodon 13 §:n 3 momentissa, jonka mukaan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Hallituksen esityksessä (HE 309/1995 vp) esitetyissä hallitusmuodon 13 §:n 3 momentin perusteluissa todetaan, että tieteen vapauteen kuuluu sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja menetelmänsä. Tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Opetuksen vapaus sisältää oikeuden opiskella ja hankkia tietoja itseään kiinnostavista asioista ja oikeuden opettaa haluamallaan tavalla niin sisällöllisesti kuin menetelmällisesti.

Opetuksesta säädettäisiin 6 §:n 2 momentissa, että se on julkista. Pääsyä opetusta seuraamaan voidaan rajoittaa vain perustellusta syystä. Opetuksen julkisuutta koskevat säännökset sisältyvät nykyään yliopistoista annettuihin asetuksiin sekä eräiden korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelijoista annettuun asetukseen, Helsingin yliopiston osalta kuitenkin lakiin. Näiden säännösten mukaan julkisuus rajoittuu luento-opetukseen. Koska lakiehdotuksen mukaan yleisön pääsyä opetusta seuraamaan voidaan rajoittaa, julkisuus ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös muuta opetusta kuin luento-opetusta.

7 §. Tutkinnot ja muu koulutus . Tutkintojen osalta laissa säädettäisiin ainoastaan, että yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Kuten nykyisinkin eri tieteen- ja taiteenalojen tutkintoja koskevissa asetuksissa säädettäisiin, missä yliopistoissa eri alojen tutkintoja voidaan suorittaa. Lisäksi säädettäisiin, että yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Yliopistot voisivat edelleenkin antaa koulutusta myös muiden oppilaitosten tai yhteisöjen järjestettäväksi. Yliopistollista koulutusta järjestetään nykyisin esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa, kansanopistoissa ja kesäyliopistoissa. Tällöin yliopisto hyväksyy opintosuoritukset, jotka koulutuksen järjestäjä on ottanut vastaan.

Pykälän 2 momentissa määritellään se pohjaopintojen taso, jota toisaalta yliopistojen alempiin ja ylempiin tutkintoihin johtava koulutus ja toisaalta tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkokoulutus edellyttävät.

Opiskelijaksi otettavalta vaadittavaa kelpoisuutta selostetaan tarkemmin 18 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.

8 §. Opetuksen maksuttomuus. Pykälän 1 momentin mukaan korkeakoulututkintoon johtava opetus olisi nykyiseen tapaan maksutonta. Tarkoituksena ei ole muuttaa käytäntöä, joka ilmenee valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetusta opetusministeriön päätöksestä korkeakoulujen eräistä suoritteista perittävistä maksuista (81/1993) . Päätöksen 2 §:n mukaan tutkintoihin kuuluva opetus ja sen edellyttämät tai siihen liittyvät tehtävät, kuten kuulustelut, arvioinnit, valinta- ja tasokokeet, opinnäytetöiden ohjaus ja tarkastus, opintoneuvonta, todistukset opintosuorituksista sekä tutkintotodistukset ovat koulutus- ja kulttuuritoimintaan liittyvistä syistä maksuttomia.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan avoimen yliopisto-opetuksen ja täydennyskoulutuksen osalta noudatetaan, mitä valtion maksuperustelain nojalla päätetään. Avoimesta korkeakouluopetuksesta korkeakouluissa perittävistä maksuista annetun opetusministeriön päätöksen (83/1993) mukaan opetuksesta ja kuulusteluista jätetään maksu koulutus- ja kulttuuripoliittisista syistä perimättä. Maksut peritään monimuoto-opetusjärjestelyistä, oppimateriaaleista ja opetuksen liitännäispalveluista omakustannusarvon mukaan. Täydennyskoulutuksesta perittävistä hinnoista päättää korkeakoulujen eräistä suoritteista perittävistä maksuista annetun opetusministeriön päätöksen 3 §:n mukaan korkeakoulu liiketaloudellisin perustein.

9 §. Opetus- ja tutkintokielet . Yliopistojen opetus- ja tutkintokielistä säädetään nykyään yliopistoista annetuissa laeissa. Lakiehdotuksen mukaan nämä kielet pysyvät ennallaan. Yliopiston valtaa päättää muun kielen kuin opetus- ja tutkintokielen käyttämisestä ei nykyisestä rajoitettaisi, vaan yliopisto päättäisi edelleenkin muun kuin opetus- ja tutkintokielensä käyttämisestä opetuksessa ja opintosuorituksissa.

3luku. Organisaatio

10 §. Kansleri . Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla olisi edelleen oma kansleri. Myös muilla yliopistolla voisi olla kansleri. Tällöin kanslerista säädettäisiin asetuksella. Kansleri-instituution perustaminen ei kuitenkaan voisi tapahtua vastoin asianomaisen yliopiston tahtoa. Kansleri voisi olla myös kahden tai useamman yliopiston yhteinen. Kanslerin perinteiset tehtävät tieteiden edistäminen ja yliopiston edun ja toiminnan valvonta kuuluisivat kanslerille edelleen. Kansleri vahvistaisi yliopiston johtosäännöt ja muut vastaavat yleiset määräykset. Kanslerin muista tehtävistä on voimassa, mitä muualla laissa tai asetuksessa säädetään. Kanslerin tehtävistä säädetään myös professorin ja apulaisprofessorin virkojen täyttämistä koskevassa laissa ja asetuksessa.

Kansleriksi nimitettävältä edellytettäisiin, että hän on ansiokkaasti toiminut tieteen tai yliopistolaitoksen hyväksi. Kanslerin nimittäisi tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä kolmesta yliopiston vaalikollegion asettamasta ehdokkaasta. Kansleri nimitettäisiin viideksi vuodeksi kerrallaan.

Pykälän 4 momentin mukaan Åbo Akademin kanslerin kelpoisuudesta, toimikaudesta ja nimittämisestä sekä kanslerin eräistä tehtävistä säädetään ruotsinkielisen korkeakouluopetuksen yhteensovittamisesta annetussa laissa (1354/1990) . Sen lain mukaan ruotsinkielisen korkeakouluopetuksen yhteensovittamista ja kehittämistä varten on neuvottelukunta, jota kansleri johtaa. Kanslerin tulee olla henkilö, joka on ansiokkaasti toiminut tieteen tai korkeakoululaitoksen hyväksi. Tasavallan presidentti nimittää kanslerin kolmeksi vuodeksi kerrallaan kolmesta vaalikollegion asettamasta ehdokkaasta. Vaalikollegion muodostavat Åbo Akademin, akatemian Vaasassa toimivan Österbottens högskolanin sekä Svenska handelshögskolanin edustajat. Näiden yksiköiden palveluksessa olevaa henkilöä ei voida nimittää kansleriksi. Tarkemmat säännökset vaalikollegion kokoonpanosta on ruotsinkielisen korkeakouluopetuksen yhteensovittamisesta annetussa asetuksessa (1287/1991) .

11 §. Hallitus ja sen tehtävät. Hallitus on yliopiston ylin päättävä hallintoelin ja sen pääasialliset tehtävät säädettäisiin laissa. Ne olisivat yliopiston toiminnan kehittäminen, taloutta ja toimintaa koskevien ja muiden laajakantoisten suunnitelmien hyväksyminen. Hallitus hyväksyisi myös johtosäännöt, päättäisi määrärahojen jakamisen suuntaviivoista sekä antaisi lausunnot yliopistoa koskevissa periaatteellisesti tärkeissä asioissa. Muista hallituksen tehtävistä voitaisiin säätää asetuksella ja määrätä yliopiston sisäisillä määräyksillä.

12 §. Hallituksen kokoonpano . Ottaen huomioon yliopistojen suuret kokoerot ja niiden toimintamuotojen erilaisuudet on tärkeää, että yliopistot saavat varsin vapaasti päättää hallintonsa järjestämisestä. Näin ollen lakiin on syytä ottaa vain perustavaa laatua olevat säännökset. Hallituksen osalta säädettäisiin, että sen puheenjohtajana toimii rehtori ja hänen lisäkseen siinä olisivat edustettuina Ã Ã― ―professorit ja apulaisprofessorit, muut opettajat ja tutkijat, muu henkilökunta ja opiskelijat. Jottei mikään henkilöryhmä voisi nousta hallituksessa määräävään asemaan, ehdotetaan säädettäväksi, että kunkin ryhmän edustuksen on oltava aina vähemmän kuin puolet koko jäsenmäärästä. Hallituksen jäsenillä voisi olla varajäseniä. Tämän lisäksi yliopisto voisi päättää, että hallitukseen kuuluu myös jäseniä, jotka eivät ole yliopiston henkilökuntaa eivätkä opiskelijoita. Ulkopuoliset jäsenet voisivat olla esimerkiksi paikallishallinnon ja elinkeinoelämän edustajia. Tällaisia jäseniä voisi olla enintään kolmannes hallituksen jäsenten määrästä. Yliopisto itse kutsuisi ulkopuoliset jäsenet.

Hallituksen jäsenten kokonaismäärästä ja eri henkilöryhmiä edustavien jäsenten määrästä päätettäisiin johtosäännössä. Ottaen huomioon hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin säännöksen, jonka mukaan uusia säännöksiä Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista annetaan lailla, mutta tarkemmat säännökset asetuksella, ehdotetaan 4 momentissa säädettäväksi, että Helsingin yliopiston osalta tästä säädettäisiin asetuksella.

13 §. Rehtori ja vararehtori . Kuten nykyisinkin rehtori johtaisi yliopiston toimintaa. Rehtorilla olisi yleistoimivalta; hän käsittelisi ja ratkaisisi yliopiston yleistä hallintoa koskevat asiat, jollei laissa, asetuksessa tai yliopiston sisäisissä määräyksissä toisin säädetä tai määrätä. Yliopistossa voisi olla yksi tai useampia vararehtoreita.

Nykyisestä poiketen rehtoriksi voitaisiin valita myös yliopiston ulkopuolinen henkilö, joka täyttää rehtorin kelpoisuusvaatimukset. Rehtorilta vaadittaisiin tohtorin tutkinto tai että hänet on nimitetty jonkin yliopiston professorin virkaan. Taidekorkeakoulun rehtoriksi olisi kuitenkin mahdollista valita myös apulaisprofessorin, yliassistentin tai lehtorin virkaan nimitetty henkilö. Rehtorin valitsisi viideksi vuodeksi kerrallaan yliopiston vaalikollegio.

14 §. Opetuksen, tutkimuksen ja palvelutoimintojen organisaatio . Voimassa olevissa yliopistoista annetuissa laeissa luetellaan, mitä tiedekuntia kussakin yliopistossa on. Koska tarkoituksena on, että yliopistot päättävät itse tutkimus- ja opetushallintonsa organisaatiosta, lailla ei enää säädettäisi tiedekunnista, vaan kukin yliopisto päättäisi jakaantumisestaan tutkimuksen ja opetuksen järjestämistä varten tiedekuntiin tai muihin vastaaviin yksiköihin ja näiden alaisiin laitoksiin. Jakaantuminen kyseisellä tavalla ei olisi pakollista. Esimerkiksi teknilliset korkeakoulut, kauppakorkeakoulut ja taidekorkeakoulut eivät nykyisinkään jakaannu tiedekunniksi, vaan ne ovat järjestäneet tutkimus- ja opetushallintonsa toisin.

Nykyisin useissa korkeakouluissa, joissa ei ole tiedekuntalaitosta, on erityinen monijäseninen hallintoelin, jonka tehtävänä on käsitellä koko korkeakoulun osalta eräitä opetukseen ja tutkimukseen liittyviä asioita, kuten opetuksen ja tutkimuksen yleisiä suuntaviivoja sekä tehdä virkaehdotukset professorin ja apulaisprofessorin virkoihin. Koska nykyisen järjestelmän jatkaminen varsinkin pienten korkeakoulujen osalta on välttämätöntä, ehdotetaan säädettäväksi, että yliopistolla voisi olla näitä tehtäviä varten koko yliopiston yhteinen hallintoelin.

Yliopistoissa voisi olla tiedekuntiin tai muihin vastaaviin yksiköihin kuulumattomia erillisiä laitoksia kuten nykyäänkin. Näidenkin muodostamisesta yliopistot päättäisivät itse. Nykyäänkin ne päättävät erillisten laitosten perustamisesta ja lakkauttamisesta lukuun ottamatta eräitä laitoksia, jotka on mainittu säädöksissä. Erilliset laitokset voivat olla tutkimus-, koulutus- ja palvelulaitoksia.

Eräillä yliopistoilla ja korkeakouluilla on nykyisin yhteisiä yksiköitä, joista on säädetty tai sovittu yhteistoimintaan osallistuvien yliopistojen ja korkeakoulujen kesken. Esimerkiksi Helsingin yliopistosta annetun lain 41 a §:ssä on säädetty, että yliopiston yhteydessä on fysiikan tutkimuslaitos, jonka hallinto voidaan järjestää yliopiston ja muiden korkeakoulujen yhteistyön pohjalta. Laitoksen hallinnosta on säädetty fysiikan tutkimuslaitoksesta annetulla asetuksella (561/1996) . Yhteistoimintaa on myös yliopistojen ja korkeakoulujen ja niiden ulkopuolisten tahojen kanssa. Lääketieteellistä koulutusta antavien yliopistojen ja sairaaloiden oikeudesta käyttää sairaalaa opetuksen ja tutkimustoiminnan tarpeisiin on säädetty erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) . Sopimuksella on sovittu esimerkiksi Oulun yliopiston kliinisen kemian laitoksen toiminnasta Maailman terveysjärjestön WHO:n collaborating centerinä. Sopijapuolina olivat sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoasiainministeriö, Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto. Tarkoituksena on, että yhteistoiminta pääasiallisesti järjestettäisiin sopimuksin ja vain välttämättömissä tapauksissa turvauduttaisiin erillisiin säädöksiin.

15 §. Yliopiston yksiköiden hallinto . Tiedekunnan tai muun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun yksikön toimintaa johtaisi dekaani tai muu johtaja. Lisäksi yksikössä olisi monijäseninen hallintoelin. Hallintoelimen kokoonpanon osalta noudatettaisiin samoja periaatteita kuin yliopiston hallitusta asetettaessa. Tässä hallintoelimessä olisivat edustettuina samat ryhmät kuin hallituksessa. Hallintoelimeen voisi kuulua ulkopuolisia jäseniä enintään kolmannes, jos yliopisto niin päättää.

Dekaanin ja monijäsenisen hallintoelimen tehtävistä päätettäisiin 42 §:n nojalla johtosäännössä. Kuten nykyäänkin dekaanin tai vastaavan yksikön johtajan valitsisi yksikön monijäseninen hallintoelin.

Helsingin yliopiston tiedekunnan tai muun vastaavan yksikön monijäsenisen hallintoelimen tehtävistä säädetään kuitenkin 22 §:ssä.

Yliopiston tiedekunnan tai vastaavan yksikön alaisen laitoksen hallinnosta päätettäisiin 42 §:n nojalla johtosäännössä.

Yliopiston erillisen laitoksen hallinnosta määrättäisiin johtosäännössä. Jos laitoksessa on monijäseninen hallintoelin, sen jäseninä voisi olla myös yliopistoon kuulumattomia henkilöitä kuten nykyäänkin. Ulkopuolisten jäsenten määrää erillisen laitoksen hallintoelimessä ei rajoitettaisi.

4luku. Henkilöstö ja virkakieli

16 §. Henkilöstön rakenne . Pykälässä mainittaisiin erikseen professorin virat, jotka mainitaan myös hallitusmuodon 87 ja 89 §:ssä. Nykyiseen tapaan professorikuntaan luettaisiin myös apulaisprofessorit. Lisäksi yliopistossa on opetus- ja tutkimushenkilökuntaa sekä henkilökuntaa muiden tehtävien hoitamista varten.

Professorin ja apulaisprofessorin virkojen täyttämismenettelystä on säädetty erillisellä lailla, joka jäisi edelleen voimaan. Sanotun lain mukaan professorin nimittää tasavallan presidentti. ''Yliopiston ja teknillisen korkeakoulun professorit'' kuuluvat tasavallan presidentin nimitettäviksi jo hallitusmuodon 87 §:n 4 kohdan nojalla. Apulaisprofessorin viran samoin kuin yliopiston muut virat täyttäisi yliopiston sisäinen johtosäännöllä määrättävä viranomainen.

Nykyisten säännösten mukaan yliopistoissa on dosentteja, jotka pitävät luentoja ja antavat muuta opetusta. Dosenttijärjestelmän puitteissa voidaan yliopisto-opetukseen käyttää yliopistolaitoksen omassa piirissä toimivia tutkijoita ja myös yliopiston ulkopuolisia, yhteiskunnan eri tehtävissä toimivia tieteellisesti pätevöityneitä henkilöitä. Dosenttien kelpoisuudesta ja nimittämismenettelystä säädetään nykyisin asetuksella. Dosentteja koskevia säännöksiä on myös Helsingin yliopistosta annetussa laissa. Tarkoituksena on, että dosenttien kelpoisuudesta ja nimittämismenettelystä säädettäisiin asetuksella.

17 §. Virkakieli ja kielitaitovaatimukset. Kielilain (148/1922) 18 §:n mukaan valtion yliopiston ja korkeakoulun viranomaisten virkakielestä säädetään erikseen, joten kielilaki ei koske korkeakouluja. Nykyisin yliopistojen ja korkeakoulujen virkakieltä koskevat säännökset sisältyvät yliopisto- ja korkeakoulukohtaisiin lakeihin. Pykälässä ehdotetut virkakieltä koskevat säännökset vastaavat nykyisiä.

Hallitusmuodon 14 §:n 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltä, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Yliopistojen viranomaisten osalta tämä oikeus turvataan ehdotetun 17 §:n 2 momentin säännöksellä, jonka mukaan jokaisella on oikeus omassa asiassaan käyttää suomea tai ruotsia.

Korkeakoulujen virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta säädetään nykyään eri yliopistoista ja korkeakouluista annetuissa laeissa. Lakiehdotuksen mukaan kielitaidosta säädetään asetuksella. Säännöksen perusteella asetuksella voitaisiin poiketa siitä, mitä valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (149/1922) säädetään. Nykyäänkin opetus- ja tutkimusvirkojen kielitaitovaatimukset ovat lievemmät kuin mainitun lain mukaiset vaatimukset. Kielitaitovaatimuksia ei ole tarkoitus muuttaa. Åbo Akademin opettajan kielitaidosta ehdotetaan säädettäväksi lain 30 §:ssä.

5luku. Opiskelijat

18 §. Opiskelijaksi ottaminen . Pykälän mukaan opiskelijat ottaa yliopisto. Koska yliopistojen mahdollisuudet kouluttaa opiskelijoita ovat rajalliset, on opiskelijamääriä nykyiseen tapaan voitava rajoittaa. Yliopistot päättävät vuosittain uusien opiskelijoiden määrän sopeuttaen sen opetusministeriön kanssa sovittuihin tutkintojen määriä koskeviin tavoitteisiin. Hakijoiden määrä on vuosittain keskimäärin kolme kertaa suurempi kuin opintoja suorittamaan hyväksyttävien määrä. Tavoitteena on antaa mahdollisimman monelle tilaisuus korkeakouluopintoihin ja samalla taata opiskelijapaikkojen tehokas käyttö. Tässä tarkoituksessa opetusministeriö sekä yliopistot ovat keskinäisissä tulossopimuksissaan sopineet kehittämislinjasta, jonka mukaan yliopisto-opintoihin hyväksytty voisi ottaa samana vuonna vastaan vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan. Koska tarkoituksena on ulottaa rajoitus koskemaan myös samana vuonna ammattikorkeakoulupaikan saaneita, ehdotetaan lain 1 momenttiin säännös, jonka mukaan opiskelija voisi samana vuonna ottaa käyttöönsä vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan, jolla tällöin tarkoitetaan sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulupaikkaa.

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijoita valittaessa on hakijoihin sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita. Koska kuitenkin jonkin kieliryhmän Ã Ã― ―koulutustarpeen turvaaminen saattaa vaatia poikkeamista yhdenmukaista valintaperusteista, ehdotetaan lakiin sisällytettäväksi tätä koskeva poikkeussäännös.

Pykälän 3 momentin mukaan opiskelijoiden valinta voidaan järjestää myös useiden yliopistojen yhteishaun pohjalta. Nykyisin muun muassa teknillistieteellisellä, lääketieteellisillä, kauppa- ja oikeustieteellisillä aloilla, eräissä kieliaineissa ja kääntäjänkoulutuksessa, luokanopettajien ja lastentarhanopettajien koulutuksessa ja biologisissa aineissa on erimuotoista yhteistyötä opiskelijavalinnan kehittämisessä ja organisoinnissa.

Opetusministeriön ja yliopistojen välisissä tulossopimuksissa on sovittu, että opetusministeriö kehittää yhteistyössä yliopistojen kanssa hakijatiedostoja siten, että opiskelemaan hyväksyttyjen ja opiskelupaikan vastaanottaneiden sijoittumista voidaan seurata. Samalla on sovittu, että yliopistot lisäävät opiskelijavalintayhteistyötään ja sovittavat yhteen valintojen aikatauluja koulutusaloittain ja ammattikorkeakoulujen kanssa sekä kehittävät valinnoista tiedottamista. Opetusministeriö on asettanut keväällä 1996 projektiryhmän laatimaan suunnitelmaa haku- ja valintavaiheen järjestämiseksi ja tarvittavien tietojärjestelmien kehittämiseksi. Tarkoituksena on säätää erikseen opiskelijoiden yhteisvalintaa varten tarvittavista henkilörekistereistä.

Pykälän 4 momentin mukaan asetuksella säädettäisiin tarkemmin opiskelijoiden ottamisesta. Opiskelijaksi hakevalta edellytettävät kelpoisuusvaatimukset sisältyvät nykyisin asetukseen eräiden korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelijoista sekä tämän asetuksen piiriin kuulumattomien yliopistojen ja korkeakoulujen osalta niitä koskeviin asetuksiin. Helsingin yliopiston osalta asiasta on säädetty myös laissa.

Nykyisten säännösten mukaan kelpoinen opiskelijaksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin on henkilö, joka on suorittanut ylioppilastutkintoasetuksessa (1000/1994) tarkoitetun tutkinnon. Opiskelijaksi on kelpoinen myös henkilö, joka on suorittanut ammatillisen korkea-asteen tai ammatillisen opistoasteen tutkinnon taikka ulkomaisen tutkinnon, joka antaa asianomaisessa maassa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Niin ikään voidaan opiskelijaksi hyväksyä henkilö, jolla korkeakoulu toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet. Opiskelijavalintaan voivat osallistua vain ne, joilla on muodollinen korkeakoulukelpoisuus. Edellä sanotusta poiketen korkeakoulu voi hyväksyä avoimeen korkeakouluopetukseen osallistuneen opiskelijan suorittamaan tutkintoa, kun hän on suorittanut vähintään kolmasosan koulutusohjelmaan kuuluvista opinnoista.

Ammatillinen opistoasteen tutkinto ja ammatillinen korkea-asteen tutkinto ovat vuodesta 1987 lähtien tuottaneet yleisen kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Tältä pohjalta opiskelemaan hyväksyttyjen osuus uusista yliopisto-opiskelijoista on viime vuosina ollut 2―3 prosenttia. Ammattikorkeakoulujen kokeilu- ja vakinaistamisohjelman eteneminen merkitsee nykymuotoisen ammatillisen opistoasteen koulutuksen häviämistä peruskoulun jälkeisestä koulutusrakenteesta. Tähän koulutukseen ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta oteta enää uusia opiskelijoita vuonna 1998.

Valtioneuvoston 21 päivänä joulukuuta 1995 vahvistaman kehittämissuunnitelman mukaan toisen asteen ammatillinen koulutus kehitetään kolmivuotisiksi, nykyistä laaja-alaisemmiksi tutkinnoiksi, joihin johtaviin opintoihin sisältyy puolen vuoden laajuinen työssäoppimisen jakso. Kansainvälisten higher education -kriteerien mukaan korkeakoulututkinnoiksi voidaan lukea vähintään kolmivuotiset tutkinnot, joiden opintoja edeltää yhteensä 12 vuoden laajuinen riittävät tiedot ja valmiuden korkeakouluopintoihin antava pohjakoulutus. Korkeakoulukelpoisuuden tuottaisivat jatkossa myös kolmivuotiset ammatilliset tutkinnot. Yliopistot voivat soveltuvin valintamenettelyin arvioida myös ammatillista tietä tulevien pyrkijöiden tason ja soveltuvuuden eri alojen yliopisto-opintoihin.

Edellä olevan vuoksi tarkoituksena on säätää asetuksella, että opiskelijaksi on kelpoinen myös henkilö, joka on suorittanut ammattikorkeakoulun tai vähintään kolmivuotisen ammatillisen tutkinnon.

Opetusministeriön ja yliopistojen tulossopimusten mukaan yliopistot päättävät avoimien yliopisto-opintojen kautta tutkintoon johtaviin opintoihin siirtyvien opiskelijoiden valintamenettelystä ja esittävät tavoitteensa tätä väylää käyttävien opiskelijoiden vuotuisesta määrästä. Avoimen yliopiston opiskelijamäärä oli vuonna 1994 lähes 70 000 ja 1995 noin 73 000. Vuonna 1994 näiden opintojen perusteella tutkinnonsuorittamisoikeuden sai 287 ja vuonna 1995 322 opiskelijaa. Lähtökohtana on että 1990-luvun lopulla väylän käyttäjien kokonaismäärä olisi 1000―2000 vuodessa. Asetuksella säädettäisiin, että avoimen korkeakoulun opinnot edelleenkin voisivat tuottaa mahdollisuuden tutkintoon johtaviin opintoihin. Tarkoituksena on säätää, että vaadittavasta opintojen määrästä päättäisi yliopisto.

Edellä selostetuilla yliopiston opiskelijaksi hyväksymisen edellytyksiä koskevilla säännöksillä on tarkoituksena lisätä yliopistojen mahdollisuuksia valita opiskelijansa joustavasti eri koulutusväyliltä, mikä antaisi myös lisää mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen periaatteen toteuttamiseen.

19 §. Opiskelijan kurinpito. Opiskelijoiden kurinpitoa koskevan säännöksen mukaan opiskelijaa, joka on yliopiston piirissä syyllistynyt opetus- tai tutkimustoimintaan kohdistuvaan rikkomukseen, voidaan kurinpidollisesti rangaista varoituksella tai erottamalla määräajaksi, enintään yhdeksi vuodeksi. Menettelytavasta säädettäisiin asetuksella.

6luku. Erityissäännökset Helsingin yliopistosta

20 §. Kanslerin puhevalta valtioneuvostossa . Helsingin yliopiston kanslerin puhevalta Helsingin yliopistoa koskevissa asioissa valtioneuvostossa säilyisi ennallaan.

21 §. Konsistori. Helsingin yliopiston hallituksesta käytettäisiin edelleen nimitystä konsistori. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi otettavaksi viittaus hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin säännökseen konsistorin kuulemisesta ennen yliopistoa koskevien säädösten antamista.

22 §. Tiedekunnan tai vastaavan yksikön monijäsenisen hallintoelimen tehtävät. Ottaen huomioon hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin säännöksen, jonka mukaan uusia säännöksiä Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista annetaan lailla ehdotetaan tiedekunnan tai vastaavan yksikön monijäsenisen hallintoelimen tärkeimmistä tehtävistä säädettäväksi nykyiseen tapaan lailla. Yksikön muista tehtävistä määrättäisiin johtosäännössä.

23 § . Ruotsinkielinen opetus ja vararehtori . Yliopistossa olisi ruotsinkielistä opetusta varten vähintään 27 professorin virkaa. Voimassa olevassa laissa nämä virat on sijoitettu tiedekuntiin. Koska yliopiston opetuksen ja tutkimuksen yksikkönä voi ehdotetun lain mukaan olla muukin yksikkö kuin tiedekunta, ehdotetaan näiden virkojen sijoittelusta säädettäväksi asetuksella. Virkoja olisi nykyiseen tapaan vähintään 27. Yliopistossa olisi edelleen lautakunta ruotsinkielisen opetuksen kehittämistä ja yhteen sovittamista varten ja yhden vararehtorin tulisi olla ruotsinkielistä opetusta varten perustetun professorin viran haltija, jollei tällaisen viran haltija ole rehtori.

24 §. Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan . Svenska social- och kommunalhögskolan liitettiin vuonna 1984 erillisenä ruotsinkielisenä yksikkönä Helsingin yliopistoon. Yksiköstä on voimassa erillinen laki ja asetus. Nykyisen lain mukaan yksikön hallinnosta vastaavat sen hallitus ja rehtori. Yliopiston kanslerilla ja hallintoelimillä on päätösvaltaa yksikköä koskevissa asioissa vain siltä osin kuin siitä on erikseen säädetty. Yksikön asema suhteessa yliopistoon on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi ja vastaa edelleen vuonna 1984 asetettuja päämääriä.

Yliopistolain 24 §:n 1 momentin mukaan Svenska social- och kommunalhögskolanista säädettäisiin asetuksella ja annettaisiin asetuksen nojalla tarkempia määräyksiä johtosäännöllä. Tarkoituksena ei ole muuttaa yksikön asemaa suhteessa yliopistoon. Asetuksella on tarkoitus säätää ainakin yksikön tehtävistä, yksikön hallinnon perusteista ja yksikön edustuksesta yliopiston hallintoelimissä sekä yksikössä tutkinnon suorittaneiden oikeudesta jatkaa opintojaan yliopistossa.

Pykälän 2 momentin mukaan yksikön virat eivät sisälly 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin ruotsinkielistä opetusta varten perustettuihin professorin virkoihin.

25 §. Kansalliskirjasto . Lakiin ehdotetaan otettavaksi nykyistä säännöstä vastaava säännös, jonka mukaan Helsingin yliopiston kirjasto toimii kansalliskirjastona. Kirjaston tehtävistä säädetään myös vapaakappalelaissa (420/1980) . Sen 1 §:n 1 momentin mukaan kansallisen kulttuurin tuotteiden säilyttämiseksi, tilastoimiseksi ja luetteloimiseksi sekä niiden saattamiseksi tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön painotuotteen sekä ääni- ja kuvatallenteen valmistaja on velvollinen luovuttamaan valmistamiaan tuotteita Helsingin yliopistolle maksutta vapaakappaleina siten kuin vapaakappalelaissa säädetään.

26 §. Ruotsin kieltä taitavien henkilöiden koulutus . Ruotsin kieltä taitavien henkilöiden koulutuksesta säädettäisiin samoin kuin voimassa olevassa laissa. Säännöksen mukaan yliopiston on huolehdittava siitä, että ruotsin kieltä taitavia henkilöitä voidaan kouluttaa riittävä määrä maan tarpeisiin niillä aloilla, joiden opetusta annetaan ruotsiksi vain Helsingin yliopistossa. Säännös on tarpeen, jotta ruotsinkielisen väestön yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa voidaan turvata.

27 §. Helsingin yliopiston oikeudet ja omaisuus . Yliopiston oikeuksia ja omaisuutta koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi lakiin samassa muodossa kuin se on voimassa olevassa laissa.

28 § . Valtakunnanoikeuden jäsenen valinta . Valtakunnanoikeudesta annetun lain (273/1922) 1 §:n mukaan valtakunnanoikeuteen kuuluu jäsenenä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan lainoppinut professori, jonka samoin kuin hänen varajäsenensä tiedekunta valitsee keskuudestaan neljäksi vuodeksi. Voimassa olevan lain mukaan tiedekuntaneuvostoon kuuluvat jäsentä ja varajäsentä valittaessa neuvoston jäsenten lisäksi tiedekunnan kaikki vakinaiset professorit. Lakiehdotuksen mukaan tiedekuntaa ei välttämättä ole, joten tiedekunnan muodostamisesta valintaa varten on säädettävä erikseen.

7luku. Erityissäännökset Åbo Akademista

Åbo Akademi siirtyi valtion omistukseen 1 päivänä elokuuta 1981, jolloin laki Åbo Akademi -nimisestä yliopistosta, jäljempänä akatemialaki, tuli voimaan. Akademi oli siihen saakka Stiftelsen för Åbo Akademi -nimisen säätiön ylläpitämä, lakisääteiseen valtionapuun oikeutettu yksityinen yliopisto. Valtion ja säätiön välillä tehtiin 26 päivänä kesäkuuta 1981 sopimus niistä taloudellisista ja muista järjestelyistä, jotka liittyivät akatemian siirtymiseen valtion omistukseen. Näiden järjestelyjen tarkoituksena on turvata ruotsinkielinen opetus niillä aloilla, jotka olivat edustettuina akatemiassa, kun se siirtyi valtion omistukseen sekä samalla mahdollistaa akatemian kehittämistä.

Sopimuksessa säätiö sitoutuu muun muassa taloudellisesti osallistumaan akatemian ylläpitämiseen luovuttamalla akatemian käytössä olevat, säätiön omistamat huonetilat korvauksetta akatemialle ja vastaamaan näiden tilojen huollosta ja lämmityksestä sekä eräistä muista kustannuksista. Säätiön sopimukseen perustuvat sitoumukset ovat voimassa niin kauan kuin akatemia ilman oleellisia muutoksia ja rajoituksia toimii akatemialain ja lain voimaansaattamisesta annetun lain (1058/1980) sekä sopimuksen mukaisesti. Säätiölle on sopimuksen mukaan varattava tilaisuus lausunnon antamiseen valmisteltaessa ehdotusta akatemialain muuttamiseksi.

Lausunnossaan ehdotuksesta hallituksen esitykseksi yliopistolaiksi ja laiksi yliopistolain voimaanpanosta säätiö on ilmoittanut, että esitykseen sisältyvät säännökset akatemiasta eivät anna säätiön taholta aihetta huomautuksiin. Tämän perusteella valtio ja säätiö ovat täydentäneet 26 päivänä kesäkuuta 1981 tekemäänsä sopimusta toteamuksella, että sopimus on edelleen voimassa, vaikka akatemialaki kumotaan ja korvataan yhteisellä yliopistolailla.

29 §. Erityistehtävät . Ottaen huomioon Åbo Akademin erikoisasema ainoana ruotsinkielisenä monialaisena yliopistona lakiin sisällytetään säännös akatemian velvollisuudesta huolehtia ruotsinkielisen väestön tarpeista ja maan kaksikielisyydestä johtuvista koulutus- ja tutkimustarpeista. Säännös on sisällöltään sama kuin voimassa olevan lain vastaava säännös.

Pykälän 2 momenttiin sisältyy Åbo Akademin Vaasassa sijaitsevaa yksikköä, Österbottens högskolania, koskeva säännös. Vaasassa toimivat kasvatustieteellinen sekä yhteiskunta- ja hoitotieteellinen tiedekunta muodostavat Österbottens högskolanin, jonka toimintaa johtaisi monijäseninen hallintoelin.

30 §. Opettajalta vaadittava kielitaito . Opettajan virkaan vaadittavasta kielitaidosta säädettäisiin kuten voimassa olevassa laissa. Åbo Akademin erityistehtävien hoitamisen kannalta on aiheellista, että opettajilta vaaditaan täydellinen ruotsin kielen taito. Akatemia voisi myöntää poikkeuksia tästä vaatimuksesta ulkomaalaiselle ja Suomen kansalaiselle, joka ei ole syntyperäinen. Laissa säädettäisiin myös akatemian kielilautakunnasta.

31 §. Opiskelijoilta vaadittava kielitaito . Opiskelijoilta vaadittavasta kielitaidosta säädettäisiin nykyiseen tapaan, että hakijoilta edellytetään riittävää ruotsin kielen taitoa opintojen harjoittamiseen tällä kielellä, jollei akatemia toisin päätä.

32 §. Omaisuus . Omaisuudesta säädettäisiin sisällöllisesti samoin kuin nykyään. Sanamuoto vastaa Helsingin yliopiston omaisuutta koskevaa pykälää.

33 §. Eräitä virkoja koskevat säännökset . Voimassa olevan lain mukaan ne professorin ja apulaisprofessorin virat, jotka olivat Åbo Akademissa sen toimiessa yksityisenä yliopistona ja perustettiin valtion viroiksi akatemian valtiollistamisen yhteydessä, säilyvät akatemiassa. Näiden virkojen opetusalaa ja tehtäväpiiriä voidaan kuitenkin muuttaa valtion virkamieslaissa säädetyssä järjestyksessä. Akatemialain nojalla annetussa asetuksessa akatemian tulee varata säätiölle tilaisuus lausunnon antamiseen valmisteltaessa esitystä tällaisen viran alan muuttamisesta.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan edelleen säädettäväksi, että professorin ja apulaisprofessorin virat, jotka perustettiin akatemiaan silloin, kun akatemia siirtyi valtion omistukseen eli 1 päivästä elokuuta 1981, jäävät pysyvästi akatemiaan. Tämän estämättä akatemia saisi pykälän 2 momentin mukaan hankittuaan säätiön lausunnon asiasta muuttaa näiden virkojen opetusalaa ja tehtäväpiiriä sekä akatemian käytössä olevien määrärahojen puitteissa myös muuttaa apulaisprofessorin viran professorin viraksi.

8luku. Muutoksenhaku

34 §. Oikaisumenettely . Eräisiin opiskelijoita koskeviin päätöksiin saisi hakea oikaisua yliopiston sisäisenä muutoksenhakukeinona. Nykyiseen tapaan asiasta säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

35 §. Muutoksenhaku . Nykyisten säännösten mukaan yliopistojen ja korkeakoulujen tekemistä päätöksistä on saanut hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään (154/1950) , jollei laissa tai asetuksessa toisin säädetä. Laki muutoksenhausta hallintoasioissa on kumottu 1 päivänä joulukuuta 1996 voimaan tulleella hallintolainkäyttölailla (586/1996) .

Koska hallitusmuodon 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi, yliopiston päätökseen on pääsääntöisesti saatava hakea muutosta valittamalla. Yliopiston päätöksellä tarkoitetaan kaikkien yliopiston hallintoelinten ja virkamiesten päätöksiä. Valitus tehtäisiin hallintolainkäyttölain mukaisesti lääninoikeudelle, jollei laissa toisin säädetä.

36 §. Valituskiellot . Voimassa olevissa yliopistoja ja korkeakouluja koskevissa säännöksissä on valituskieltoja säädetty Helsingin yliopiston osalta laissa ja muiden korkeakoulujen osalta niitä koskevissa asetuksissa. Hallintolainkäyttölain tultua voimaan valitusoikeutta voidaan rajoittaa vain lain tasoisella säännöksellä. Valituskiellosta ei voida näin ollen enää säätää asetuksella. Ehdotetun pykälän mukaan valittaa ei saisi eräitä henkilövalintoja ja yliopiston sisäisiä yleisiä määräyksiä koskevista päätöksistä, koska ne eivät välittömästi koske yksilön oikeusturvaa. Nykyiseen tapaan ehdotetaan säädettäväksi, että valittaa ei saisi yliopiston apurahoja ja avustuksia koskevista päätöksistä, opiskelijaksi ottamista koskevaan oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä eikä päätöksestä, jolla opiskelijaa on rangaistu varoituksella opetus- tai tutkimustoimintaan kohdistuvasta rikkomuksesta.

Opiskelijan määräajaksi erottamista koskevista päätöksistä olisi valitusoikeus lääninoikeudelle. Lääninoikeuden päätöksestä ei saisi valittaa.

37 §. Erottamispäätöksen täytäntöönpano . Opiskelijan määräaikaista erottamista koskeva päätös voitaisiin panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta, jollei yliopisto tai lääninoikeus toisin määrää.

9luku. Erinäiset säännökset

38 §. Vaalikollegio . Nykyisin rehtorin valitsee vaalikollegio, jonka kokoonpanosta on säädetty asianomaisen korkeakoulun hallintoasetuksessa. Lakiehdotuksen mukaan vaalikollegio vallitsisi rehtorin ja asettaisi ehdokkaat kanslerin nimittämiseksi. Kollegiossa olisivat edustettuina kaikki yliopiston henkilöryhmät. Kunkin ryhmän edustuksen tulee olla vähemmän kuin puolet vaalikollegion jäsenmäärästä. Tarkemmat säännökset vaalikollegiosta annettaisiin johtosäännössä. Ottaen huomioon edellä 12 §:n perusteluissa selostetun hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin Helsingin yliopistoa koskevan säännöksen ehdotetaan Helsingin yliopiston vaalikollegiosta säädettäväksi tarkemmin asetuksella.

39 §. Harjoittelukoulu . Yliopistoihin, joissa järjestetään opettajankoulutusta, kuuluu yksi tai kaksi harjoittelukoulua. Niissä annetaan peruskoulu- ja lukio-opetusta. Harjoittelukouluista säädetään nykyään harjoittelukoululaissa (143/1985) . Koska lainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa siten, että perusopetusta ja lukiokoulutusta koskevia säädöksiä sovellettaisiin oppilaitoksen ylläpitäjästä riippumatta, harjoittelukoululaki kumottaisiin perusopetuslailla ja yliopistolakiin otettaisiin säännös harjoittelukouluista.

Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan yliopistoon kuuluvat kaikki sen opiskelijat. Koska sanotussa pykälässä opiskelijan käsitettä ei ole mitenkään määritelty tai rajattu, ehdotetaan harjoittelukoulun oppilaista säädettäväksi, että he eivät ole yliopistoon kuuluvia opiskelijoita.

Opetuksen järjestämisestä ja toiminnan lopettamisesta, laajentamisesta ja supistamisesta ehdotetaan nimenomaisesti säädettäväksi, että noudatetaan mitä muualla säädetään perusopetuksesta ja esiopetuksesta sekä lukiokoulutuksesta valtion oppilaitoksessa. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että toimintaa voidaan supistaa tai se voidaan lopettaa, kun tarve koulutuksen järjestämiseen vähenee tai loppuu. Harjoittelukoulussa olisi yliopiston asettama johtokunta ja harjoittelukoulun toiminnasta ja hallinnosta voitaisiin säätää asetuksella ja yliopisto voisi määrätä niistä johtosäännöllä.

Koulujen toiminnan jatkumista ja oppilaiden ottamista koskevat järjestelyt sisältyvät tämän lain voimaanpanosta annettavan lain voimaantulosäännöksiin.

40 §. Lahjoitus- ja testamenttivarat ja niillä perustetut virat . Yliopistojen oikeudesta ottaa vastaan lahjoitus- ja testamenttivaroja ehdotetaan säädettäväksi samoin kuin nykyisin. Lisäksi säädettäisiin nimenomaisesti, että näillä varoilla voidaan palkata henkilökuntaa ja perustaa virkoja. Näillä varoilla perustettuihin virkoihin kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista säädettäisiin samoin kuin nykyään.

41 §. Ylioppilaskunta ja osakunta . Yliopiston opiskelijat muodostavat ylioppilaskunnan. Ylioppilaskuntaan kuuluminen olisi edelleen pakollista alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa varten opiskeleville. Ottaen huomioon opiskeluun liittyvän pakkojäsenyyden luonteen yksilön oikeuksien kannalta ylioppilaskuntaan kuulumisesta ehdotetaan säädettäväksi lailla. Tarkemmat säännökset ja määräykset ylioppilaskunnista annettaisiin asetuksella ja ylioppilaskunnan säännöillä.

Eräissä yliopistoissa toimii vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuvia osakuntia. Helsingin yliopiston osalta osakunnat todetaan myös yliopistosta annetussa laissa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta ja osakunnista annetussa asetuksessa (756/1972) . Osakunnista on säädetty myös Kuopion yliopiston ylioppilaskunnasta ja osakunnista annetussa asetuksessa (334/1984) sekä teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnasta ja osakunnasta annetussa asetuksessa (442/1972) . Teknillisessä korkeakoulussa on vain yksi osakunta ja se on ruotsinkielinen. Muut yliopistoissa toimivat osakunnat ovat yhdistysmuotoisia. Suurimmassa osassa yliopistoja ja korkeakouluja ei opiskelijoiden keskuudessa ole lainkaan osakuntia. Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä tilannetta, vaan osakuntien perustaminen olisi edelleenkin täysin vapaaehtoista.

Ylioppilaskuntien ja osakuntien asemaa on selvitetty yleisperustelujen kohdassa 3.2.

42 §. Johtosäännöt . Koska yliopistot ja korkeakoulut ovat sekä kooltaan että toiminnaltaan hyvin erilaisia on tarkoituksenmukaista, että ne mahdollisimman pitkälle saisivat päättää itse sisäisestä hallinnostaan ja sen järjestämisestä, päätöksenteostaan sekä muusta toiminnastaan. Tällä halutaan korostaa entisestään yliopistojen ja korkeakoulujen itsemääräämisoikeutta ja niiden omaleimaisuuden säilyttämistä.

43 §. Päätöksenteko. Ehdotetun 1 momentin mukaan yliopiston monijäsenisessä hallintoelimessä muut kuin vaaliasiat ratkaistaan erimielisyyden sattuessa yksinkertaisella äänten enemmistöllä, ja äänten mennessä tasan voittaa se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut. Säännöksellä tarkoitetaan niin sanottua parlamentaarista äänestystapaa, jossa useista ratkaisuehdotuksista äänestetään asettamalla aina kaksi ehdotusta vastakkain. Äänestettäessä viran täyttämistä tai opiskelijan kurinpitoa koskevasta asiasta noudatetaan kuitenkin samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomioistuimessa eli niin sanottua kollegiaalista äänestystapaa.

Tieteellisen asiantuntemuksen turvaamiseksi opintosuoritusten arvostelussa ehdotetaan 2 momentissa säädettäväksi, että opintosuorituksen arvosteluun saavat osallistua vain ne jäsenet, joilla on samantasoinen opintosuoritus.

Pykälän 3 momentissa säädetään vaalista, johon säännöksessä rinnastetaan myös johonkin tehtävään määrääminen. Valittaessa tai määrättäessä yksi henkilö vaali toimitetaan enemmistövaalina, mutta valituksi tuleminen edellyttää yli puolta annetuista äänistä. Jos kukaan ei ensimmäisellä kerralla saa yli puolta äänistä, on toimitettava uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen kesken.

Jos valittavia on useampia kuin yksi, on noudatettava suhteellista vaalitapaa. Tarkemmat määräykset suhteellisesta vaalitavasta annetaan johtosäännössä.

44 §. Tarkemmat säännökset . Tarkemmat säännökset yliopistoista annettaisiin asetuksella.

45 §. Voimaanpano . Lain voimaanpanosta säädettäisiin erillisellä lailla.