HE 246/1996

1.Nykyinen tilanne

Suomen ja Venäjän välillä on voimassa 19 päivänä joulukuuta 1947 allekirjoitettu sopimus Suomen ja Neuvostoliiton Rautatieyhdysliikenteestä (SopS 1/48). Sopimusta on sittemmin muutettu kolmasti (SopS 3 ― 4/53, SopS 31 ― 32/56, SopS 30/70). Sopimusta täydentävät alunperin asetuksella voimaan saatettu Suomen valtionrautateiden ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton rautateiden välisessä yhdysliikenteessä kuljetettavien matkustajain, matkatavaran ja tavarain tariffi (1/48, uudistettu 449/61) sekä sopimuksen liitteenä olleet Suomen ja Neuvostoliiton rautatieyhdysliikennekonferenssin säännöt. Edellä mainittua tariffia täydentävät vielä tariffiin kuuluvat toimitusohjeet. Lisäksi on voimassa Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton kulkulaitosministeriön erikseen 19 päivänä joulukuuta 1947 allekirjoittama rautatierajasopimus. Vuonna 1991 siirtyi Venäjän federaatio näissä sopimuksissa toiseksi sopimuspuoleksi Neuvostoliiton tilalle.

Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän federaation perustamisen jälkeen tuli tarpeelliseksi tarkistaa rautatieyhdysliikennesopimuksen sisältöä ja terminologiaa sekä yksinkertaistaa voimassa olevaa sopimusjärjestelmää. Sopimuksella on tarkoitus järjestää Suomen ja Venäjän välinen rautatieyhdysliikenne. Suhteet muihin Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) maihin ja Baltian maihin järjestetään erikseen.

Euroopan unionin jäsenyydestä huolimatta Suomella on oikeus solmia itsenäisesti nyt puheena olevan kaltainen liikennealan sopimus. Sopimus ei myöskään sisällä sellaisia yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvia säännöksiä, jotka toisivat sen Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 113 artiklan nojalla eurooppaoikeuden piiriin.

Sopimusteknisesti järjestelmää selkeytetään siten, että rautatieyhdysliikennesopimuksesta tulee selkeästi niin sanottu pääsopimus, jossa Suomen liikenneministeriö ja Venäjän rautatieministeriö oikeutetaan tekemään toimivaltansa puitteissa rautatierajasopimuksen, Suomen ja Venäjän välisen rautatieyhdysliikennekonferenssin säännöt, sopimuksen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran kuljetusehdoista sekä muut sopimuksen toteuttamisen edellyttämät säännökset. Tästä johtuen on vähäisessä määrin jouduttu siirtämään säännöksiä rautatierajasopimuksesta tähän rautatieyhdysliikennesopimukseen. Parhaillaan on käynnissä edellämainittujen sopimusten tarkistamis- ja uudistamistyö.

Sopimuksen asiallinen sisältö säilyy pääosin voimassa olevan sopimuksen mukaisena eikä sopimus sinänsä tuo muutoksia vastuukysymyksiin tai rautatieliikenteen operatiiviseen hoitoon. Ajan myötä tarpeettomaksi käyneitä artikloita on voitu jättää sopimuksesta pois.

2.Sopimuksen sisältö

Sopimuksen 1. artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisalaksi Suomen ja Venäjän välinen rautatieyhdysliikenne. Samassa artiklassa säädetään, että tavaroiden ja vaunujen luovutus toisena sopimuspuolena olevan valtion rautateiltä toisena sopimuspuolena olevan valtion rautateille tapahtuu vastaanottavan rautatien raja-asemalla. Raja-asemat määritellään tarkemmin rautatierajasopimuksessa. Sopimuspuolten rautatiet voivat keskenään sopia siitä, että erityistapauksissa luovutus tapahtuu luovuttavan rautatien raja-asemalla.

Sopimuksen 2. artiklan mukaan toimivaltaisia viranomaisia ovat Suomessa liikenneministeriö ja Venäjällä rautatieministeriö. Ministeriöt oikeutetaan toimivaltansa puitteissa tekemään rautatierajasopimuksen, Suomen ja Venäjän välisen rautatieyhdysliikennekonferenssin säännöt sopimuksen matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran kuljetusehdoista sekä muut sopimuksen toteuttamisen edellyttämät säännökset. Valtuutus on rajattu ministeriön toimivallan puitteisiin, mikä merkitsee Suomessa sitä, että tehtävät sopimukset eivät lähtökohtaisesti sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia asioita ja voidaan siten saattaa voimaan ilman eduskunnassa tapahtuvaa käsittelyä.

Sopimuksen 3. artiklan mukaan tarve- ja varuste-esineet, polttoaine, elintarvikkeet ja muu kuljetuksen aikana ja välipysähdyspaikoilla liikkuvan kaluston normaalin toiminnan kannalta välttämätön omaisuus, joka on hankittu ulkomailla tai toimitetaan kyseisen liikkuvan kaluston vaurioitumisen tai rikkoutumisen korjaamiseen, kuljetetaan rahtivapaasti ja perimättä tullimaksuja. Vastaavanlainen säännös sisältyy voimassa olevan sopimuksen 8. artiklaan.

Vaikka artiklan sanontoja on hieman muutettu, tarkoituksena on edelleen tullittomuuksien lisäksi säilyttää valmistevero- ja arvonlisäverottomuudet nykyisessä laajuudessaan. Artiklassa tarkoitetut tavarat tulevat tai tuodaan yleensä maahan väliaikaisesti, jolloin niihin voidaan myös soveltaa yhteisön tullilainsäädännön mukaista väliaikaisen maahantuonnin menettelyä (tullikoodeksin, (ETY) N:O 2913/92, 137 ― 144 art. ja sen soveltamisasetuksen, (ETY) N:O 2454/93, 670, 721 ja 729 art.).

Arvonlisäverotuksessa väliaikaisessa tuontimenettelyssä olevaa tavaraa ei katsota maahan tuoduksi eikä sitä tällöin veroteta (arvonlisäverolain 86 § (1767/95) ja 86 a ― 86 b § (1486/94) . Valmisteverotuksen piiriin kuuluu lähinnä artiklassa mainittu polttoaine, jota käytetään venäläisissä vakiolämpövaunustoissa jäähdytykseen ja lämmitykseen. Polttoaine on venäläistä ja se on Suomessa vain väliaikaisesti kaluston täällä käytön ajan. Tähän tilanteeseen voidaan osittain soveltaa valmisteverotuslain (1469/94) 4 §:n viittausta tullimenettelyihin. Artiklassa mainitut elintarvikkeet ovat pääasiassa junan henkilökunnan mukanaan tuomia eväitä ja ne voidaan katsoa verottomiksi tuomisiksi.

Nykyisestä käytännöstä poiketen verollisiksi mahdollisesti jäävät, uuden sopimuksen piiriin kuulumattomat, tavarat voidaan tarvittaessa sisällyttää eräiden kulkuneuvojen muonituksesta annettuun valtiovarainministeriön päätökseen (1550/94) . Valmisteverolain 16 §:n 6 kohdan (900/95) ja arvonlisäverolain 94 §:n 1 momentin 21 kohdan perusteella tavarat tulisivat tällöin myös verottomiksi.

Sopimuksen 4. artikla sisältää määräyksiä rautateiden työntekijöiden oikeudesta matkustaa toisen sopimuspuolen raja-asemille ja oikeudesta oleskella näiden asemien alueella sekä palaamisesta omalle puolelleen. Työntekijöiden liikkumisen edellytyksenä on henkilötodistus ja nimiluettelo. Tarkoitus on että tarkemmat määräykset asiasta annetaan rautatierajasopimuksessa.

Artiklan toisessa kappaleessa todetaan, että rautatiehenkilökunta toimii oleskelumaan lainsäädännön alaisena ja on velvollinen noudattamaan paikallisten rautatieviranomaisten määräyksiä. Kolmannen kappaleen mukaan rautatiet ovat vastuussa työntekijöidensä työtehtävien suorittamisesta.

Sopimuksen 5. artiklan mukaan sopimuksen täytäntöönpanossa mahdollisesti syntyvät ristiriitaisuudet ratkaistaan sopimuspuolten välisillä neuvotteluilla. Tarkemmat määräykset säännönmukaisista neuvotteluista annetaan osapuolten toimivaltaisten ministeriöiden keskenään sopimissa rautatieyhdysliikennekonferenssin säännössä.

Sopimuksen 6. artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja irtisanomisesta.

Sopimus pysyy voimassa yhden vuoden ajan siitä päivästä lukien, jolloin jompikumpi sopimuspuolista ilmoittaa kirjallisesti aikomuksestaan keskeyttää sopimuksen voimassaolo.

Sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Suomen tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välinen 19 päivänä joulukuuta 1947 tehty sopimus rautatieyhdysliikenteestä.

3.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talousarvioon ulottuvia vaikutuksia.

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenneministeriössä yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Venäläisen osapuolen kanssa käytyjen neuvottelujen eri vaiheissa on asiassa kuultu ulkoasiainministeriötä, oikeusministeriötä, sisäasiainministeriötä ja valtiovarainministeriötä.

5.Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua viimeisimmästä ilmoituksesta, jolla vahvistetaan kummankin sopimuspuolen täyttäneen sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtion sisäiset menettelytavat. Esitykseen sisältyvä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

6.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Hallitusmuodon 61 §:n mukaan valtion veroista säädetään lailla. Koska tullimaksut ovat veronluonteisia maksuja, sopimuksen 3 artiklassa tarkoitettujen tullimaksuvapautusten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artiklan mukaan Suomen liikenneministeriölle ja Venäjän rautatieministeriölle annetaan valtuutus sopia rautatierajasopimuksesta, Suomen ja Venäjän välisen rautatieyhdysliikennekonferenssin säännöistä sekä muista sopimuksen toteuttamisen edellyttämistä säännöistä. Valtiosopimuskäytännössä on katsottu mahdolliseksi delegoida hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti päätetyn sopimuksen toteuttamiseen liittyvää sopimuksentekovaltaa. Tällainen sallittu delegointi rajoittuu valtuuttavan sopimuksen puitteisiin sisältämättä valtuutta sopia varsinaisen sopimuksen luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen tai kysymyksistä, jotka hallitusmuodon 33 §:n ja valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta.

Edellä mainittu liikenneministeriön sopimuksentekovalta rajoittuu koskemaan sen toimivaltansa puitteissa tapahtuvaa ja sopimuksen tavoitteita koskevaa toimintaa. Kun se lisäksi tapahtuu liikenneministeriön käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa, sopimuksentekovallan on katsottava pysyvän niissä rajoissa, joita on pidettävä hallitusmuodon 33 §:n kannalta hyväksyttävinä. Edellä sanotun perusteella laki tulisi säätää tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 1996 Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän Federaation hallituksen välillä Suomen ja Venäjän välisestä rautatieyhdysliikenteestä tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttävästi seuraava lakiehdotus:

1 §

2 §

3 §