HE 208/1996

1.1.Lainsäädäntö

1.2.Käytäntö

1.3.Nykytilan arviointi

Lasten hoitojärjestelmän kokonaisuuden kehitystä on viimeisen kymmenen vuoden aikana ohjannut vuodesta 1985 asteittain voimaan tullut pienten lasten hoidon järjestämistä koskeva lainsäädäntöuudistus. Keskeinen tavoite tässä lainsäädäntöuudistuksessa oli turvata kaikille alle kouluikäisille lapsille heidän vanhempiensa valinnan mukaisesti joko kunnan järjestämä päivähoitopaikka tai lasten kotihoidon tuki. Oikeus lasten kotihoidon tukeen laajeni asteittain vuoteen 1990 mennessä kattamaan kaikki alle kolmivuotiaat lapset. Samasta ajankohdasta lukien alle kolmivuotiaat lapset tulivat päivähoidon osalta niin sanotun subjektiivisen oikeuden piiriin. Seuraava merkittävä laajennus järjestelmään tuli voimaan vuoden 1996 alusta, jolloin ehdoton oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan laajennettiin koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia.

Kunnallisten päivähoitopaikkojen määrä lisääntyi vuoden 1985 noin 170 000 paikasta lähes 214 000 paikkaan vuoteen 1990 tultaessa. Tämän jälkeen paikkojen määrä lähinnä työttömyydestä aiheutuvan palvelujen kysynnän laskusta johtuen ja toisaalta taloudellisesta lamasta johtuvien säästöpäätösten johdosta väheni vuoteen 1994 mennessä lähes 40 000 paikalla. Vuoteen 1996 tultaessa paikkojen määrä on jälleen kasvanut lähes 30 000 paikalla työllisyyden parantuessa ja toisaalta kaikkia alle kouluikäisiä koskevan subjektiivisen oikeuden tultua voimaan vuoden 1996 alusta.

Lasten päivähoitopaikkojen määrä oli sosiaali- ja terveysministeriön kaikkia kuntia koskevan selvityksen mukaan vuoden 1996 helmikuussa 201 000 paikkaa. Kaikkia alle kouluikäisiä koskevan subjektiivisen päivähoito-oikeuden arvioitiin lisäävän päivähoitopaikkoja runsaalla 10 000 paikalla, joista kunnat valtaosan ottivat käyttöön vuoden 1995 aikana. Päivähoitopaikkojen arvioidaan lisääntyvän vielä vuoden 1996 helmikuusta vuoden loppuun mennessä koko maan osalta 2 500 paikalla. Tällöin paikkojen määrä kuluvan vuoden lopussa olisi 203 500 paikkaa.

Hoitopaikkojen kysynnän ja tarjonnan arvioitiin helmikuussa 1996 tehdyssä kyselyssä olevan sopusoinnussa 168 kunnassa. Hoitopaikkojen vajausta oli 126 kunnassa ja ylitarjontaa 145 kunnassa. Yhteensä hoitopaikkojen vaje helmikuussa oli lähes 5 000 paikkaa. Toisaalta hoitopaikkojen ylitarjontaa ilmoitettiin olevan lähes 2 000 paikkaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt vielä tarkentavan selvityksen elokuun 1996 tilanteesta niihin 33 kuntaan, joissa oli päivähoitopaikkojen vajausta helmikuussa 1996. Tämän selvityksen mukaan hoitopaikkojen vaje oli uuden toimintavuoden alkuun tultaessa alentunut helmikuun 4 800 paikasta 3 000 paikalla. Vajauksesta huomattava osa keskittyy Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.

Lasten kotihoidon tuen saajien määrä on vastaavasti noussut päivähoitotarpeen vähentyessä 1990-luvulla ollen korkeimmillaan vuonna 1994, jolloin tuensaajaperheitä oli vuoden lopussa noin 95 000. Vuoden 1995 marraskuussa voimaan tullut työttömyysturvalainsäädäntöön tehty muutos, jolla lasten kotihoidon tuen yhteensovitusta työttömyysturvaan edelleen tiukennettiin sekä vuoden 1996 alusta voimaan tullut keskimäärin 22,5 %:n alennus lasten kotihoidon tuen etuustasoissa, jolla toteutettiin hallituksen säästöpäätösten edellyttämä 700 mmk:n vähennys etuusmenoissa, ovat vähentäneet kotihoidon tukea kuukausittain keskimäärin saavien perheiden määriä vuoteen 1996 tultaessa 15 000:lla. Lasten kotihoidon tuen etuusmenojen kokonaissumma alentuu vuodesta 1995 vuoteen 1996 arvion mukaan noin kolmanneksella eli 3 mrd mk:sta 2 mrd markkaan. Yksityiskohtaisempi eduskunnan edellyttämä sosiaali- ja terveysministeriössä tehty selvitys lasten kotihoidon tuen muutosten vaikutuksista on luovutettu eduskunnalle 3.9.1996.

Lakisääteisen ja kunnallisen lasten kotihoidon tuen kehitys vuosina 1985―1995

Taulukko

Päivähoitopaikkojen kehitys vuosina 1985―1996

Päivähoidon menot ja maksukertymä vuosina 1985―1994

Lasten kotihoidon tukea on voinut käyttää paitsi kotona hoitamisen tukena myös yksityisen päivähoidon järjestämisen tukena. Tällöin ongelmana on ollut perheen kannalta etuuden kaksinkertainen verotus. Kotihoidon tuesta on ensin maksanut veron perhe ja vielä toisen kerran palvelujen tuottaja. Muun muassa tätä ongelmaa on pyritty selvittelemään lasten päivähoidon valtakunnallisessa palvelurahakokeilussa, jonka sosiaali- ja terveysministeriö järjestää yhteistyössä Stakesin ja Suomen Kuntaliiton kanssa 1.3.1995 ja 31.7.1997 välisenä aikana. Kokeilun tavoitteena on monipuolistaa pienten lasten hoitojärjestelmää ja lisätä vanhempien valinnan mahdollisuuksia edistämällä yksityisten, kodin ulkopuolisten päivähoitomarkkinoiden syntyä kunnallisten hoitomuotojen rinnalle.

Kokeilussa palveluraha on kunnan perheen osoittamaan hoitopaikkaan maksama lapsikohtainen yksityisen hoidon tuki. Palvelurahan suuruudesta ja kohdentumisesta eri ikäisiin lapsiin päättävät kokeilukunnat, joita on 33. Palveluraha voi olla suuruudeltaan tasasuuri tai perheen tulojen mukaan määräytyvä. Kunta maksaa palvelurahan/setelin palvelun tuottajalle, ja palveluraha on tuottajan veronalaista tuloa.

Stakes toteuttaa kokeilusta valtakunnallisen seurantatutkimuksen. Tutkimuksen väliraportti julkaistiin huhtikuussa 1996. Palvelurahan arvo kokopäivähoidossa vaihteli väliraportin mukaan tasasuuren mallin kunnissa päiväkotihoidossa 1 000 markasta 3 500 markkaan kuukaudessa, vastaavan vaihtelun ollessa perhepäivähoidossa 800 markasta 2 200 markkaan. Porrastetussa mallissa vaihteluväli oli päiväkotihoidossa 370―3 360 mk ja perhepäivähoidossa 70―2 300 mk/kk.

Väliraportin mukaan palvelurahalla tuetun hoidon piirissä olevista perheistä 17 % oli siirtynyt yksityiseen päivähoitoon kunnallisesta päivähoidosta. Kuitenkin 45 % oli ollut saman yksityisen hoitopaikan asiakkaana jo ennen kokeilua. Perheistä 22 % ei katsonut olevansa lainkaan valintatilanteessa, vaan setelin vastaanottaminen oli heille ainoa vaihtoehto. Yrittäjistä 22 % oli käynnistänyt toimintansa palvelurahakokeilun myötä. Uudesta yritystoiminnasta 60 % oli perhepäivähoitajia, 19 % perinteisiä päiväkoteja ja 16 % erikoistuneita päiväkoteja.

Lasten päivähoidon maksuja on säännelty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetulla asetuksella. Asetuksessa on määritelty viidessä eri maksuluokassa perittävä maksu seuraavasti:

Sosiaali- ja terveysministeriö on päätöksellään (SOSTMP 1604/92) määritellyt ensimmäisen korvausluokan tulorajat seuraavasti:

Muiden kuin I korvausluokan tulorajojen osalta kunnat ovat voineet määritellä soveltamansa tulorajat. Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin antanut suosituksen noudatettaviksi tulorajoiksi.

Voimassa olevan maksujärjestelmän ongelmaksi on koettu maksuluokista aiheutuva portaittaisuus, josta aiheutuvat ongelmat ovat korostuneet erityisesti niissä kunnissa, joissa on voimakkaimmin poikettu sosiaali- ja terveysministeriön antamista suosituksista tasavälisiksi tuloluokiksi.

Kuntien käytäntö tuloluokkien määrittelyssä on ollut varsin kirjavaa. Tämä on johtanut siihen, että päivähoitoa käyttävien perheiden maksut ovat nykyisellään eri kunnissa erilaiset. Samassa tuloluokassa voi olla perheitä, joiden kuukausituloissa on useiden tuhansien markkojen ero. Tällöin samankokoiset perheet maksavat suurillakin tuloeroilla yhtä suurta päivähoitomaksua.

Nykyisessä portaittaisessa maksujärjestelmässä tuloluokasta toiseen siirtyminen aiheuttaa niin sanottua tuloloukkuilmiötä, jolloin perheen nimellisansion kasvu voi johtaa päivähoitomaksujen korottamisen, verotuksen progressiivisuuden ja tarveharkintaisen asumistuen pienenemisen takia jopa perheen käytettävissä olevan tulon pienentymiseen. Tämä ongelma on erityisen korostunut kunnissa, joissa kunnan määrittelemät tuloluokan ala- ja ylärajat ovat hyvin lähellä toisiaan. Näissä tilanteissa perheen tulojen melko pienikin kasvu on voinut johtaa maksujen korottumiseen kahdellakin maksuluokalla.

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Uudistus on tarkoitus toteuttaa siten, etteivät pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannukset uudistuksesta johtuen muutu. Myös lasten päivähoidon maksut on tarkoitettu mitoitettavaksi siten, että päivähoitomaksujen kertymä suhteessa päivähoidon kustannuksiin ei muutu.

Lasten päivähoitopaikkoja arvioidaan vuonna 1996 olevan 203 500. Vuonna 1997 alenevan työttömyyden arvioidaan lisäävän päivähoidon tarvetta runsaalla 2 000 paikalla. Syntyvyyden puolestaan arvioidaan olevan vuonna 1996 noin 5 000 lasta pienempi kuin ensi vuonna oppivelvollisuusiän saavuttavien lasten määrä, mikä vähentää päivähoidon tarvetta arvion mukaan noin 2 000 paikalla. Lisäksi peruskoulun yhteydessä toteutettava kuusivuotiaiden esiopetus laajentunee edelleen ensi vuonna, mikä myös vähentää päivähoitopaikkojen tarvetta. Ilman ehdotetun uudistuksen vaikutusta päivähoitopaikkojen tarve olisi edellisen perusteella vuonna 1997 samalla tasolla kuin kuluvana vuonna.

Ehdotettuun uudistukseen liittyvillä yksittäisillä muutoksilla olisi toisaalta päivähoitopaikkojen tarvetta vähentävää ja toisaalta tarvetta lisääviä vaikutuksia.

Merkittävä kunnallisen päivähoidon paikkojen tarvetta vähentävä vaikutus olisi kunnallisen päivähoidon rinnalle vaihtoehdoksi tarjottavalla tuetulla yksityisellä päivähoidolla, jonka piiriin arvioidaan tulevan 20 000 lasta. Tämän arvioidaan alentavan kunnallisen päivähoidon tarvetta 4 000―6 000 paikalla.

Periaatteessa kaikki päivähoidossa olevat lapset tulisivat esityksen mukaan päivähoitomaksun piiriin, kun nykyisin maksusta on tulojen perusteella vapautettu noin 50 000 lasta. Muutos vähentäisi arvion mukaan päivähoidon käyttöä noin 3 000―5 000 lapsen kohdalla siitä huolimatta, että tarkoitus olisi, että myös uudessa järjestelmässä kunnat käytännössä myöntäisivät vapautuksia maksusta.

Ehdotettu uudistus merkitsisi muutosta myös vanhempainrahakauden aikaiseen päivähoidon käyttöön, kun vanhempainrahaan oikeuttavan lapsen noin 30 000:sta 1―5-vuotiaasta sisaruksesta noin 21 000 tulisi tulosidonnaisen hoitolisän piiriin, minkä arvioidaan vähentävän kunnallisen päivähoidon käyttöä 3 000―4 000 paikalla.

Päivähoidon tarpeen arvioidaan puolestaan kasvavan, kun uudistus pienentäisi erityisesti yksilapsisten perheiden tukea vanhempien itse toteuttamaan hoitoon. Tämän arvioidaan lisäävän päivähoitopaikkojen tarvetta noin 2 000―3 000 paikalla.

Niin ikään kuusivuotiaiden esiopetukseen osallistuvien nykyistä alempien päivähoitomaksujen arvioidaan lisäävän päivähoidon käyttöä noin 2 000―3 000 paikalla.

Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutuksesta kunnallisten päivähoitopaikkojen tarpeen arvioidaan uudistuksesta johtuen vähenevän vuoden 1996 203 500 paikasta vuonna 1997 noin 197 000 paikkaan.

Lasten päivähoidon asiakasmaksukertymän arvioidaan uudistuksen mukaisilla maksuilla olevan noin 1 280 mmk eli 17,3 % päivähoidon bruttokustannuksista, kun nykyinen maksukertymä on niin ikään noin 1 280 mmk eli 16,7 % bruttokustannuksista.

Lasten kotihoidon tuen korvaavaa tukea saavia perheitä arvioidaan vanhempien itse toteuttaman hoidon osalta olevan melko tarkkaan nykyinen määrä. Laajennuksena nykyiseen järjestelmään olisi lähinnä palvelun tuottajalle maksettava yksityisen päivähoidon tuki. Kokonaisuutena tukijärjestelmien piirissä olevien lasten määrä näyttäisi nykyiseen verrattuna kasvavan noin 10 000 lapsella. Päivähoidossa tapahtuisi noin 6 500:n vähennys ja taas yksityisen hoidon tuen puolella lähes 20 000 lapsen määrän lisäys.

Lasten yksityisen hoidon tuen yhteensovitus muihin etuuksiin, joista keskeisimmät ovat työttömyysturva ja opintotuki, on keskeiseltä osin perustunut kotihoidon tuen lisäosan saamisen edellytykseen, jonka mukaan tätä etuutta maksetaan vanhemmalle vain, jos hän itse hoitaa lastaan pääasiassa kotona. Lisäosan saamisen on katsottu merkitsevän, ettei henkilö voi samanaikaisesti olla työmarkkinoiden käytettävissä tai opiskella päätoimisesti. Lasten yksityisen hoidon tuen yhteensovitus muihin etuuksiin on pyritty tekemään mahdollisimman pitkälle nykykäytännön mukaiseksi, jolloin yhteensovituksen muutoksista ei myöskään aiheudu merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

3.2.Organisatoriset vaikutukset

Muutos lisäisi kansaneläkelaitoksen tehtäviä kunnallisesta päivähoidosta perittävien maksujen perusteena käytettävien tulojen selvittämisen ja niistä päätöksen tekemisen osalta sekä yksityisen suoraan palvelun tuottajalle maksettavan tuen maksamisen osalta. Näistä tehtävistä aiheutuvat toimintamenot luettaisiin kansaneläkelaitoksen toimintamenoiksi.

3.3.Vaikutukset perheisiin ja lapsiin

Perheiden taloudelliseen asemaan vaikuttavat erityisesti muuttuvat päivähoitomaksut, muutokset tuen painotuksessa vanhemmille heidän itse hoitaessaan lastaan sekä uusi lakisääteinen palvelun tuottajalle maksettava yksityisen päivähoidon tuki.

Ehdotetun hoitotukijärjestelmän perheille merkitsevät muutokset perustuvat siihen, että tukijärjestelmä perustuu nykyistä järjestelmää enemmän lapsikohtaisuuden periaatteelle. Hoitoraha on myös porrastettu lapsen iän mukaan. Tulosidonnainen hoitolisä olisi uudessa järjestelmässä nykyistä kotihoidon tuen lisäosaa pienempi yhden lapsen kohdalla, mutta korkeampi kahden tukeen oikeuttavan lapsen perheessä. Hoitolisään liittyvää tuloharkintaa on myös esitetty lievennettäväksi verrattuna kotihoidon tuen lisäosan tuloharkintaan.

Ehdotetut muutokset merkitsevät, että vanhempien itse hoitaessa lapsiaan tukea suunnataan nykyistä selkeämmin monilapsisille perheille. Kolmilapsisen perheen (lapset 1-, 3- ja 5-vuotiaat) täyteen hoitolisään oikeuttava tuki kasvaisi 3 300 markasta 3 800 markkaan kuukaudessa. Taas yksilapsisilla perheillä tuen taso laskisi nykyisestään erityisesti lapsen täyttäessä 2 vuotta. Täyteen hoitolisään oikeuttavan perheen tuki laskisi tällaisella perheellä 2 700 markasta 1 800 markkaan kuukaudessa. Pelkkää hoitorahaa saavan perheen tuki laskisi 1 500 markasta 1 000 markkaan kuukaudessa.

Uusi yksityisen hoidon tukena hoidon tuottajalle maksettava tuki vastaisi markkamääriltään ja tuloharkinnaltaan tukea, jota vanhemmat saisivat hoitaessaan itse lastaan, mutta tuki olisi perheen kannalta veroton etuus eikä se vaikuttaisi perheen saamiin muihin sosiaalietuuksiin. Yksityisen hoidon tuki kattaisi kuitenkin lapset vanhempainpäivärahakauden päättymisestä peruskoulun aloittamiseen saakka riippumatta onko perheessä alle kolmivuotiasta lasta. Tämä merkitsee perheiden valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä. Yksityisessä hoidossa perheen vastuu hoidon laadusta korostuu kunnalliseen hoitoon verrattuna. Yksityisen hoidon tuki olisi suurin nuorempien lasten kohdalla ja pienin kolme vuotta täyttäneiden lasten perheiden kohdalla. Yli kolmivuotiaiden lasten hoitotuen suuruus vaihtelisi 500―1 300 markkaan kuukaudessa kahden nuorimman lapsen kohdalla riippuen perheen tuloista ja kolmannen lapsen tuki olisi 500 markkaa kuukaudessa. Alle kaksivuotiaan lapsen tuki olisi 1 200―2 000 markkaa kuukaudessa.

Lasten päivähoidon maksujärjestelmään esitettävät muutokset merkitsisivät maksujen nousemista niiden pienituloisimpien perheiden kohdalla, joille kunta ei myöntäisi vapautusta maksuista. Kunta joutuisi yleensä maksuvapautusta myöntäessään ottamaan nykyistä paremmin ja johdonmukaisemmin huomioon lapsiperheen todellisen maksukyvyn. Nykyisin maksukyvyn huomioon ottaminen on jossain tapauksissa kaavamainen esimerkiksi sisarusalennusten osalta. Yksilapsisissa perheissä päivähoitomaksut pääsääntöiseti alenisivat nykyiseen verrattuna. Useampilapsisissa perheissä, joissa vain osa lapsista on päivähoitoikäisiä, päivähoitomaksut yleensä nousisivat. Monissa sellaisissa kaksilapsisissa perheissä, jotka ovat nykyisin 0-maksuluokassa, maksut voisivat nousta enimmillään 300―400 markalla kuukaudessa. Näissäkään tapauksissa perheiden käytettävissä oleviin tuloihin ei välttämättä tulisi merkittäviä muutoksia, koska osalla perheistä esimerkiksi asumistuen muutokset lisäisivät tuloa. Nykyisin ylimpään maksuluokkaan kuuluneiden kaksilapsisten perheiden maksut voisivat aleta usealla sadalla markalla erityisesti niissä tilanteissa, joissa kunta ei ottaisi käyttöön ns. supermaksuluokkaa.

Lasten kannalta pienten lasten hoitojärjestelmään ehdotetut muutokset voisivat merkitä muun muassa sitä, että lasta, jolla on sisaruksia, hoitaisi nykyistä useammin hänen vanhempansa, kun taas ensimmäiset ja ainoat lapset hoidettaisiin nykyistä useammin kodin ulkopuolella.

Lisäksi päivähoitomaksujärjestelmän muutoksilla on tarkoitus ohjata perheiden käyttäytymistä siten, että mahdollisimman suuri osa kuusivuotiaista lapsista osallistuisi esiopetukseen.

5.1.Riippuvuus muista esityksistä

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi tuloverolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta (HE 105/1996 vp) , jonka mukaisesti lasten yksityisen hoidon tukemiseen annettava hoitoraha ja hoitolisä verotettaisiin hoidon tuottajan tulona, silloin kun se tälle suoraan maksetaan. Yksityisen hoidon tuottaja voisi olla myös työsuhteessa perheeseen oleva hoitaja tai sellainen yrittäjänä toimiva yksityinen hoitaja, jota ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Mikäli kunta on hyväksynyt yksityisen päiväkodin, perhepäivähoitajan tai työsuhteessa perheeseen olevan hoitajan päivähoitopalvelun tuottajaksi, tuki maksettaisiin suoraan hoidon tuottajalle ja katsottaisiin hoidon tuottajan tuloksi.

5.2.Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja muista velvoitteista

Suomessa on voimassa yleissopimus lapsen oikeuksista (laki 1129/91 ja asetus 1130/91). Sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lasten hoidon tukijärjestelmien uudistus on yksi tärkeimmistä tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tehdyistä, lasta koskevista sosiaalihuollon lainsäädännön muutoksista. Vaikkakin tukijärjestelmän kannustavuusnä-kökulma painottaa vanhempien työssäkäyntiä tai opiskelua lasten tarpeiden sijasta, voidaan kannustavuuden nähdä edistävän perheen ja sitä kautta myös lasten hyvinvointia. Esityksen vaikutuksia on jaksossa 3.2. käsitelty myös lasten kannalta.

1.1.Laki lasten yksityisen hoidon tuesta

Yleistä. Nykyisen lasten kotihoidon tuesta annetun lain, jäljempänä kotihoidontukilaki, tapaan uusi laki lasten yksityisen hoidon tuesta muodostaisi yhtenäisen säännöstön, joka sisältäisi sekä yksityisen hoidon tukea koskevat aineelliset säännökset että tuen toimeenpanossa noudatettavat menettelysäännökset. Lain menettelysäännökset vastaavat pääosin kotihoidontukilain säännöksiä.

1 §. Lain soveltamisala. Pykälä sisältäisi lain soveltamisalasäännöksen. Säännöksessä korostettaisiin lain tarkoittaman taloudellisen tuen luonnetta kunnan järjestämälle päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikalle vaihtoehtoisena lapsen muulla tavalla tapahtuvan hoidon järjestämistä varten suoritettavana taloudellisena tukena.

2 §. Määritelmät.Pykälän 1 kohdan mukaan lasten yksityisen hoidon tukeen voi kuulua lapsen hoidon järjestämiseksi suoritettava hoitoraha ja tulosidonnainen hoitolisä.

Pykälän 2 kohdan mukaan hoidon tuottajalla tarkoitetaan yksityistä henkilöä tai yhteisöä, joka on tehnyt päivähoitolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen ja joka korvausta vastaan harjoittaa lasten päivähoitotoimintaa. Lisäksi hoidon tuottajalla tarkoitetaan tukeen oikeutetun vanhemman tai muun huoltajan kanssa lasten päivähoidosta työsopimuksen tehnyttä henkilöä. Hoidon tuottaja ei kummassakaan tapauksessa voi olla saman kotitalouden jäsen.

Päivähoitolain 28 §:n 1 momentin mukaan yksityinen henkilö tai yhteisö, joka korvausta vastaan harjoittaa lasten päivähoitotoimintaa, on velvollinen tekemään ilmoituksen asianomaiselle sosiaalilautakunnalle viimeistään kahden viikon kuluessa toiminnan aloittamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaalilautakunnan tehtävänä on valvoa sanottua toimintaa. Tarkemmat valvontaa koskevat säännökset sisältyvät lasten päivähoidosta annettuun asetukseen (239/73) , jäljempänä päivähoitoasetus.

Päivähoitoasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan sosiaalilautakunnan tulee päivähoitotoiminnan harjoittamista koskevan ilmoituksen saatuaan välittömästi suorittaa tarkastus päivähoitopaikassa ja huolehtia siitä, että päivähoitopaikka ja siellä annettava hoito vastaavat päivähoidolle asetettuja terveydellisiä ja muita vaatimuksia. Pykälän 2 momentin (550/83) mukaan sosiaalilautakunnan tulee lisäksi pitää luetteloa 1 momentissa tarkoitetuista päivähoidon harjoittajista.

Päivähoitolain 29 §:n mukaan, jos 28 §:ssä tarkoitettu päivähoitopaikka tai siinä annettu hoito todetaan sopimattomaksi tai puutteelliseksi, sosiaalilautakunnan on yritettävä sopivilla keinoilla saada aikaan korjaus. Jollei korjausta ole asetetussa määräajassa tapahtunut, sosiaalilautakunta voi kieltää lapsen pitämisen sanotussa hoitopaikassa.

Päivähoitolain 28 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ja lapsen pitäminen hoidossa vastoin lain 29 §:n nojalla annettua kieltoa on säädetty rangaistaviksi lain 30 §:ssä.

Vuoden 1997 alusta tulee voimaan uusi yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annettu laki (603/96) . Sanotun lain säännökset täydentävät kuvattuja päivähoitolain ja -asetuksen päivähoitotoiminnan harjoittamisen valvontaa koskevia säännöksiä.

Kun lasta hoitaa ehdotetussa 2 kohdassa tarkoitettu hoidon tuottaja, voi hoito tapahtua joko lapsen omassa kodissa tai lapsen oman kodin ulkopuolella. Hoidon tuottaja voi olla myös esimerkiksi lapsen eri kotitaloudessa asuva isovanhempi tai muu sukulainen edellyttäen, että päivähoidon harjoittamista koskeva ilmoitus on tehty ja hoito tapahtuu korvausta vastaan taikka, että kyseisen hoitajan kanssa on tehty työsopimus lapsen hoitamisesta.

Ehdotettu 2 kohta liittyy kiinteästi ehdotettuihin tuen saajaa koskevaan 15 §:ään ja tuen maksamista hoidon tuottajalle koskevaan 16 §:ään.

Perhe on määritelty pykälän 3 kohdassa . Käsite vastaa mahdollisimman pitkälle nykyisiä lasten päivähoidon ja lasten kotihoidon tuen perhekäsitteitä. Päivähoitolain 11 a §:ssä tarkoitetun valintaoikeuden piirissä olevia lapsia ovat sekä kunnan järjestämässä päivähoidossa olevat että lasten yksityisen hoidon tuen turvin hoidetut lapset. Perhekäsitteen ulkopuolelle sen sijaan jäävät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan oikeuttavat sekä oppivelvollisuusiän saavuttaneet lapset.

3 §. Hoitomuodon valinta. Kotihoidontukilain väliaikaisesti voimassa olevan 1 §:n 1 momentin mukaan alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmilla tai muilla huoltajilla, jotka eivät lapsen hoidon järjestämiseksi valitse kunnan järjestämää päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikkaa, on lapsen muulla tavalla tapahtuvan hoidon järjestämiseksi oikeus lasten kotihoidon tukeen. Säännöksen sanamuoto korostaa kotihoidon tuen luonnetta kunnan järjestämälle päivähoitopaikalle vaihtoehtoisena lapsen muulla tavalla tapahtuvia hoitojärjestelyjä tukevana sosiaalipalvelujärjestelmän osana.

Ehdotettu pykälän 1 momentti vastaa kotihoidontukilain 1 §:n 1 momenttia. Tuen luonne myös säilyisi ennallaan. Kunnan järjestämää päivähoitopaikkaa ja lasten yksityisen hoidon tukea koskeva valintaoikeus kuitenkin laajenisi lähtökohtaisesti koskemaan kaikkia lasten päivähoidosta annetun lain, jäljempänä päivähoitolaki, 11 a §:ssä tarkoitetun valintaoikeuden piirissä olevien lasten vanhempia tai muita huoltajia.

Valintaoikeutta on kuitenkin pykälän 2 momentissa ehdotettu rajattavaksi rajoittamalla oikeutta yksityisen hoidon tukeen tilanteissa, joissa lasta hoitaa vanhempi tai muu huoltaja itse tai muutoin muu henkilö, kuin lain 2 §:ssä tarkoitettu hoidon tuottaja. Näissä tilanteissa edellytetään, että lapsi tai perheen nuorin näin hoidettava lapsi on alle kolmivuotias. Tämä rajoitus johtaa tuen saajien piirin vanhemman itse hoitaessa lasta lähes nykyisen kaltaiseksi. Nykytilanteeseen verrattuna vanhemman itse hoitaessa erona on, että alle kolmivuotiaan lapsen sisaruksista kuusivuotiaiden ikäluokka suljetaan tuen ulkopuolelle siten kuin jäljempänä 2 momentin perusteluissa on tarkemmin selostettu.

Voimassa olevassa päivähoitolain 11 a §:n 1 momentissa säädetään alle kouluikäisten lasten perheiden oikeudesta kunnan järjestämään päivähoitopaikkaan. Pykälän väliaikaisesti voimassa olevaan 2 momenttiin puolestaan sisältyy edellä mainittua kotihoidontukilain 1 §:n 1 momenttia vastaava alle kolmivuotiaiden lasten perheiden kunnan järjestämälle päivähoitopaikalle vaihtoehtoista oikeutta kotihoidon tukeen koskeva säännös.

Päivähoitolain 11 a §:n 1 momentin mukaan oikeus päivähoitopaikkaan alkaa sairausvakuutuslaissa tarkoitetun äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden päätyttyä ja jatkuu siihen saakka, kunnes lapsi siirtyy peruskoululaissa (476/83) tarkoitettuna oppivelvollisena peruskouluun tai sitä vastaavaan kouluun. Päivähoitoa on kuitenkin järjestettävä osa-aikaisesti, kun lapsi ennen peruskoululaissa tarkoitettua oppivelvollisuusikää osallistuu esiopetukseen koulussa.

Peruskoululain 32 §:n 2 momentin mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen alkaa pääsääntöisesti syyslukukauden alussa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Lain 22 §:n mukaan peruskoulun lukuvuosi alkaa 1 päivänä elokuuta ja päättyy 31 päivänä heinäkuuta. Peruskouluasetuksen (718/84) 17 §:n 1 momentin mukaan vuodenvaihde jakaa peruskoulun lukuvuoden syys- ja kevätlukukauteen.

Peruskoululain 4 §:n 3 momentin (171/91) mukaan peruskoulussa voidaan opetusministeriön luvalla ja ministeriön määräämin perustein järjestää enintään yhden lukuvuoden kestävää esiopetusta lapsille, jotka eivät vielä ole oppivelvollisia. Esiopetuksen tulee opetusministeriön peruskoulussa järjestettävän esiopetuksen perusteista antaman päätöksen (OpMp 574/91) 2 §:stä ilmenevästi kohdistua kuusivuotiaisiin lapsiin.

Ehdotetussa pykälän 2 momentissa säädetään oikeudesta tukeen tilanteessa, jossa vanhempi tai muu huoltaja itse hoitaa lasta tai jossa lasta muutoin hoitaa muu henkilö, kuin lain 2 §:ssä tarkoitettu hoidon tuottaja. Säännöksessä tarkoitettu muu henkilö voisi olla esimerkiksi lasta korvauksetta hoitava vanhemman uusi puoliso tai isovanhempi.

Kaikissa säännöksen tarkoittamissa tapauksissa tuen saamisen edellytyksenä olisi, että lapsi tai perheen nuorin näin hoidettava lapsi on alle kolmivuotias. Tuki voitaisiin siten maksaa kolme vuotta täyttäneestä ja sitä vanhemmastakin näin hoidettavasta lapsesta edellyttäen, että perheen nuorin näin hoidettava lapsi on alle kolmivuotias. Säännöksen tarkoittamassa tapauksessa olennaista on se, kuka lasta hoitaa, ei se, missä lasta hoidetaan. Hoito voisi tapahtua joko lapsen omassa kodissa tai lapsen oman kodin ulkopuolella.

Lasta pykälän 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hoidettaessa oikeus tukeen päättyisi sen vuoden heinäkuun lopussa, jona lapsi viimeistään ennen oppivelvollisuusiän saavuttamista voisi siirtyä kunnan järjestämänä päivähoitona toteutettavaan tai peruskoulussa järjestettävään esiopetukseen. Oikeus tukeen päättyisi aina viimeistään sanottuna ajankohtana riippumatta siitä, osallistuuko lapsi esiopetukseen vai ei. Säännöksen tavoitteena on, ottamatta muutoin kantaa esiopetuksen tavoitteisiin, ohjata mahdollisimman moni lapsi viimeistään sanottuna ajankohtana esiopetuksen piiriin.

Yhdenmukaisesti voimassa olevan päivähoitopaikkaa ja kotihoidon tukea koskevan valintaoikeuden kanssa on ehdotetussa pykälän 1 momentissa lähdetty siitä, että perheen aina tulee lapsen hoidon järjestämiseksi valita joko kunnan järjestämä koko- tai osapäivähoitopaikka tai lasten yksityisen hoidon tuki. Eri hoitomuotojen yhdistely ei siten saman lapsen kohdalla pääsääntöisesti oikeuta yhdistelemään tukimuotoja. Myönnetyn päivähoitopaikan käyttämättä jättäminen vuosiloman tai muun vastaavan syyn vuoksi ei myöskään oikeuta yksityisen hoidon tukeen sanotulta ajalta. Lapsi voisi kuitenkin osallistua kerho- tai muuhun viriketoimintaan, esimerkiksi kaksi tuntia päivässä, niin, ettei se vaikuta tukioikeuteen.

Pykälän 3 momentin mukaan ei pykälän 1 momentissa tarkoitettuna päivähoitopaikan valintana kuitenkaan pidettäisi sitä, että lapsi osallistuu yhden toimintavuoden välittömästi ennen oppivelvollisena peruskouluun tai sitä vastaavaan kouluun siirtymistään kunnan järjestämänä päivähoitona toteutettavaan osapäiväiseen esiopetukseen. Pykälän 1 momentin pääsäännöstä poiketen voisi kahden eri hoito- ja tukimuodon yhdistäminen 3 momentin tarkoittamassa tapauksessa siten, tuen maksamisen muiden edellytysten täyttyessä, tulla kysymykseen. Pykälän 2 momentti huomioon ottaen voitaisiin yksityisen hoidon tukea sanotulta ajanjaksolta maksaa vain, kun lasta hoitaa lain 2 §:ssä tarkoitettu hoidon tuottaja. Ehdotetuissa 4 §:n 2 momentissa ja 5 §:n 3 momentissa säädetään tuen määrästä sanotulta ajanjaksolta. Sanotut säännökset koskevat, paitsi muuta, sekä päivähoitona toteutettavaa että peruskoulussa järjestettävää esiopetusta.

Pykälä liittyy kiinteästi ehdotettuihin tuen maksamisen alkamis- ja päättymisajankohtaa koskevaan 17 §:ään ja tuen saajaa koskevaan 15 §:ään.

4 §. Hoitoraha. Hoitoraha on lapsikohtainen etuus, jota pykälän 1 momentin mukaan maksettaisiin jokaisesta 1 §:n mukaan tukeen oikeuttavasta lapsesta. Sanottua 1 §:ää täydentävät ehdotetun 17 §:n tuen maksamisen alkamis- ja päättymisajankohtaa koskevat säännökset.

Hoitorahan määrä on pykälän 2 momentista ilmenevästi porrastettu lasten iän perusteella. Hoitoraha on alle kaksivuotiaasta 1 200, kaksivuotiaasta 1 000 ja kolme vuotta täyttäneestä ja sitä vanhemmasta lapsesta 500 markkaa kalenterikuukaudessa. Perheen saaman tuen määrä vähenisi siten lasten iän perusteella portaittain siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Pykälän 3 momentin mukaan, sen estämättä mitä 2 momentissa on säädetty, on hoitoraha kuitenkin 250 markkaa kalenterikuukaudessa, jos lapsi osallistuu yhden toimintavuoden välittömästi ennen oppivelvollisena peruskouluun tai sitä vastaavaan kouluun siirtymistään kunnan järjestämänä päivähoitona toteutettavaan tai peruskoulussa tai sitä vastaavassa koulussa järjestettävään osapäiväiseen esiopetukseen taikka jos lapsi peruskoululain 36 §:n 1 momentin tarkoittamassa tapauksessa aloittaa koulunkäynnin yhtä vuotta säädettyä aikaisemmin.

Peruskoululain 36 §:n 1 momentin (707/92) mukaan kunta voi erityisestä syystä yksittäistapauksessa myöntää luvan koulunkäynnin aloittamiseen yhtä vuotta säädettyä aikaisemmin tai myöhemmin. Lain 32 §:n 2 momentin ja 22 §:n mukaan oppivelvollisuus alkaa 1 päivänä elokuuta sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta.

Ehdotetut lasten yksityisen hoidon tuesta annetun lain 3 §:n 1 momentti ja päivähoitolain 11 a § huomioon ottaen lapsi säilyy päivähoitolain 11 a §:ssä tarkoitetun valintaoikeuden piirissä olevana lapsena siihen saakka, kunnes hän siirtyy oppivelvollisena peruskouluun tai sitä vastaavaan kouluun. Siten myös oikeus lasten yksityisen hoidon tukeen, tuen maksamisen muiden edellytysten täyttyessä, jatkuu sanottuun ajankohtaan saakka.

Ottaen huomioon lain 3 §:n 2 momentin mukainen tukioikeuden rajoitus voitaisiin yksityisen hoidon tukea pykälän 3 momentissa tarkoitetulta ajanjaksolta maksaa vain, kun lasta hoitaa 2 §:ssä tarkoitettu hoidon tuottaja. Hoitolisän määrästä sanotulta ajanjaksolta säädetään ehdotetussa 5 §:n 3 momentissa. Hoitorahan ja hoitolisän määriä muissa poikkeustapauksissa koskeva säännös puolestaan sisältyy ehdotettuun 7 §:ään.

Pykälän 1 ja 4 momenteista ilmenee epäsuorasti, että hoitorahaa voitaisiin maksaa 2 §:ssä tarkoitetulle hoidon tuottajalle, tuen saamisen muiden edellytysten täyttyessä, myös sairausvakuutuslaissa tarkoitetun erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden ajalta perheen muusta kuin sanottuun sairausvakuutuslain tarkoittamaan etuuteen oikeuttavasta lapsesta. Hoitorahaa maksettaisiin siitä riippumatta, onko perhe saanut hoitorahaa ennen äitiysrahakauden alkua vai ei.

Pykälän 4 momentin mukaan kuitenkin, lain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa tapauksessa, ajalta, jolta perheellä on oikeus saada yllä mainittua sairausvakuutuslain mukaista etuutta, maksettaisiin perheen näin hoidettavista lapsista hoitorahana vain näistä lapsista kulloinkin maksettavien hoitorahojen yhteismäärän ja sairausvakuutuslain 22 §:n 1 momentin mukaisen vanhempainpäivärahan erotus. Jos perheellä ei ole oikeutta äitiys-, isyys- eikä vanhempainrahaan, maksettaisiin hoitorahana sairausvakuutuslain mukaisen edellä tarkoitetun ajan päättymiseen saakka perheen näin hoidettavista lapsista maksettavien hoitorahojen ja sairausvakuutuslain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän erotus.

Sanotussa 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa tapauksessa lasta voi hoitaa joko lapsen vanhempi tai muu huoltaja itse taikka korvauksetta muu henkilö. Näissä tapauksissa tuki maksetaan ehdotetun 15 §:n mukaan vanhemmalle tai muulle huoltajalle.

Erotus voitaisiin maksaa siitä riippumatta, onko perhe ennen vanhempainrahakauden alkua saanut hoitorahaa vai ei. Erotuksen maksaminen tulee käytännössä kysymykseen lähinnä vain tilanteissa, joissa perhe saa sairausvakuutuslain mukaista vähimmäispäivärahaa, nykyisin 1 500 markkaa kuukaudessa, tai vain vähän korkeampaa päivärahaa. Erotuksen maksamisen tavoitteena on, ettei perheen yhteiskunnalta saaman tuen taso uuden lapsen syntymän johdosta laskisi. Erotusta laskettaessa hoitoraha otetaan huomioon sen suuruisena, kuin se hoitorahan määrän säännöksessä tarkoitetulla tavalla hoidettujen lasten ikään ja lukumäärään perustuvat porrastukset huomioon ottaen kulloinkin on.

Pykälän 5 momentin mukaan perheessä katsottaisiin erityisäitiys- tai äitiysrahakauden alkamisesta lukien, päätettäessä muun kuin sairausvakuutuslain mukaiseen etuuteen oikeuttavan lapsen hoitorahasta, vanhempainrahakauden päättymiseen saakka aina olevan myös 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla alle kolmivuotias lapsi. Vaikkei vanhempainrahaan oikeuttava lapsi olisi vielä syntynyt, voitaisiin hoitorahaa siten alkaa maksaa perheen muista lapsista heti vanhempainrahakauden alusta lukien. Säännöksen tavoitteena on tukea vanhempien toimesta tapahtuvaa lasten hoitamista.

5 §. Hoitolisä.Pykälän 1 momentin mukaan hoitolisää maksettaisiin perheen enintään kahdesta hoitorahaan oikeuttavasta lapsesta. Hoitolisää maksettaisiin siitä riippumatta, maksetaanko hoitorahaan oikeuttavasta lapsesta hoitorahaa vai ei. Tilanne, jossa lapsi on hoitorahaan oikeutettu, mutta jossa hoitorahaa ei makseta, voi syntyä esimerkiksi lain 4 §:n 4 momentin tarkoittamassa tapauksessa, jos hoitorahana maksettavaa erotusta ei synny. Kunnan järjestämässä päivähoidossa olevia perheen lapsia ei myöskään laskettaisi mukaan hoitolisään oikeuttavien kahden lapsen määrään.

Milloin perheessä on useampi kuin kaksi hoitorahaan oikeuttavaa lasta, hoitolisä maksettaisiin, perheen etua silmällä pitäen, kahdesta nuorimmasta lapsesta.

Hoitolisän määräytymistä koskevat säännökset sisältyvät pykälän 2 momenttiin . Hoitolisän täysi määrä olisi lasta kohden 800 markkaa kalenterikuukaudessa.

Eri kokoisia perheitä varten määriteltäisiin kuukausitulojen raja, johon asti hoitolisä maksettaisiin täysimääräisenä. Tulorajan ylittävistä tuloista otettaisiin huomioon hoitolisän täyttä määrää vähentävänä markkamääränä prosenttiosuus tulorajan ylittävistä tuloista. Myös tämä niin sanottu vähennysprosentti määriteltäisiin säännöksessä perheen koon mukaan. Oikeus hoitolisään päättyisi, kun perheen tulot ylittävät kahden hengen perheellä 13 820 markkaa, kolmen hengen perheellä 17 010 markkaa ja neljän hengen perheellä 20 200 markkaa kuukaudessa.

Tulorajaa määrättäessä perheen koossa huomioitaisiin vain kaksi perheen 2 §:n 3 kohdassa määritellyistä päivähoitolain 11 a §:ssä tarkoitetun valintaoikeuden piirissä olevista lapsista. Vanhempainrahaan oikeuttavilla ja oppivelvollisuusiän saavuttaneilla lapsilla ei siten olisi vaikutusta hoitolisän määrään. Samaa perheen kokoa koskevaa määrittelyä on tarkoitus soveltaa kunnan järjestämästä lasten päivähoidosta perittäviä maksuja määriteltäessä.

Pykälän 3 momentin mukaan hoitolisän määrä 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulta ajanjaksolta olisi puolet siitä, mitä hoitolisän määrä muuten olisi. Säännöksen tarkoittamia tilanteita ja hoitorahan määrää sanotuissa tilanteissa on kuvattu edellä 4 §:n 3 momentin kohdalla. Hoitorahan ja hoitolisän määrästä muissa poikkeustapauksissa ehdotetaan säädettäväksi 7 §:ssä.

6 §. Hoitolisän määräytyminen.Pykälän 1 momentin mukaan hoitolisää määrättäessä perheen tulojen määrittelyssä noudatettaisiin samoja perusteita kuin nykyisin lasten kotihoidon tuen ja kunnan järjestämästä päivähoidosta perittävien maksujen kohdalla.

Kuten hoitorahaa, voitaisiin myös hoitolisää aina, tuen saamisen muiden edellytysten täyttyessä, maksaa hoidon tuottajalle sairausvakuutuslaissa tarkoitetun erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden ajalta perheen muusta kuin sanottuun sairausvakuutuslain tarkoittamaan etuuteen oikeuttavasta lapsesta. Myös hoitolisää voitaisiin maksaa siitä riippumatta, onko perhe saanut hoitolisää ennen äitiysrahakauden alkua vai ei. Sanottu ilmenee epäsuorasti pykälän 2 momentista.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos hoitolisää kuitenkin maksetaan 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa tapauksessa sairausvakuutuslain mukaisen erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden aikana, otetaan vanhempainrahasta hoitolisää määrättäessä perheen tulona huomioon vain se osa, joka ylittää perheen näin hoidettavista lapsista kulloinkin maksettavien niiden hoitorahojen yhteismäärän, joihin perhe vanhempainrahakauden aikana on oikeutettu. Näin on tarkoitus turvata perheelle vanhempainrahakauden aikana vähintään sama tuen taso, kuin perheellä muutoin olisi ollut ennen vanhempainrahakauden alkua.

Pykälän3 momentin mukaan, päätettäessä perheen muun kuin sairausvakuutuslain mukaiseen etuuteen oikeuttavan lapsen hoitolisästä noudatetaan 4 §:n 5 momentissa säädettyä. Perheessä katsotaan siten erityisäitiys- tai äitiysrahakauden alkamisesta lukien sairausvakuutusrahakauden päättymiseen saakka aina olevan myös 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla alle kolmivuotias lapsi. Hoitolisää voidaan siten maksaa, vaikka uusi lapsi ei olisi vielä syntynyt.

Pykälän 4 momentti vastaa asiallisesti nykyisen kotihoidontukilain lisäosan määrän tarkistamista koskevaa 11 §:n 5 momenttia.

7 §. Lasten yksityisen hoidon tuki eräissä tapauksissa. Sen estämiseksi, ettei yksityisen hoidon tuki ylittäisi hoidon korvaukseksi lapsen vanhemman tai muun huoltajan ja hoidon tuottajan välillä sovittua markkamäärää ehdotetaan pykälässä säädettäväksi, että tuki aina olisi enintään hoidon korvaukseksi sovitun markkamäärän suuruinen.

8 §. Toimeenpano. Pykälä vastaa nykyisen kotihoidontukilain 3 §:ää.

9 §. Rahoitus. Pykälä vastaa kotihoidontukilain 4 §:ää.

10 §. Ennakoiden maksaminen. Pykälä vastaa kotihoidontukilain 5 §:ää.

11 §. Toimintamenot. Pykälä vastaa kotihoidontukilain 6 §:ää.

12 §. Suhde muihin lakeihin. Pykälä vastaa asiallisesti kotihoidontukilain 7 §:ää.

13 §. Osittainen hoitoraha. Pykälä vastaa sekä asiallisesti että tuen määrän osalta nykyisen kotihoidontukilain 1 §:n 2 momentin ja 11 a §:n osittaista kotihoidon tukea koskevia säännöksiä.

Osittaista hoitorahaa voitaisiin nykyisen osittaisen kotihoidon tuen tapaan maksaa myös samanaikaisesti lasten yksityisen hoidon tuen kanssa. Tukea maksetaan korvaukseksi palkan menetyksestä tilanteissa, joissa lasta hoitaa muu kuin vanhempi tai muu huoltaja itse ja joissa vanhempi tai muu huoltaja on lapsen hoidon vuoksi lyhentänyt työaikaansa säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

14 §. Hakeminen. Myöntäminen. Pykälä vastaa nykyisen kotihoidontukilain 12 §:ää.

15 §. Tuen saaja. Pykälän 1 momentin mukaan hoitorahan ja hoitolisän maksaminen siinä tapauksessa, että vanhempi tai muu huoltaja itse hoitaa lasta tai lasta hoitaa korvauksetta muu henkilö järjestettäisiin kuten nykyisin kotihoidon tuen maksaminen. Vanhemman hoitaessa itse lasta tuki maksettaisiin sille vanhemmalle, joka lasta pääasiallisesti hoitaa. Jos molemmat vanhemmat hoitavat lasta tasaveroisesti, voisivat vanhemmat käytännössä valita kummalle tuki maksetaan tai jaksottaa tuen maksamisen vuorotellen kummallekin vanhemmalle. Kunakin kuukautena voisi kuitenkin olla vain yksi tuen saaja.

Jos lasta hoitaa muu henkilö kuin lapsen vanhempi tai muu huoltaja korvauksetta, vanhempien tulisi tukihakemuksessa ilmoittaa saajaksi jompikumpi vanhemmista tai muu huoltaja. Tuki on sen vanhemman tuloa, jolle se maksetaan. Tuen verotuskohtelua selkiyttää eduskunnalle jo annettuun hallituksen esitykseen (HE 105/1996 vp) tuloverolain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta sisällytetty uusi tuloverolain 63 a §.

Pykälän 2 momentti sisältäisi kotihoidon tukeen verrattuna uuden maksamistavan. Säännöksen mukaan, jos lasta hoitaa laissa tarkoitettu hoidon tuottaja, siis yksityinen päiväkoti, perhepäivähoitaja tai perheeseen työsuhteessa oleva hoitaja, tuki maksettaisiin suoraan hoidon tuottajalle. Tuki voitaisiin tällöin maksaa vanhemmalle tai muulle huoltajalle vain lapsen hoitojärjestelyn odottamattomaan muutokseen liittyvästä syystä, jos tuen maksaminen hoidon tuottajalle tilapäisesti estyy. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa tukeen oikeutettu perhe hoitosopimuksen purkamisen vuoksi jää vaille hoitajaa, mutta ei hae tai välittömästi saa kunnan järjestämää hoitopaikkaa, vaan joutuu järjestämään lapsen hoidon tilapäisen avun turvin.

Tuen maksaminen yksityisen hoidon tuottajalle osoittaa, milloin tukea uudessa järjestelmässä ei pidetä perheen, vaan hoidon tuottajan tulona. Myös tätä verotuskohtelua selkiyttää edellä mainittu hallituksen esitys.

Pykälän 3 momentti vastaa kotihoidontukilain 13 §:n 2 momenttia.

16 §. Tuen maksaminen hoidon tuottajalle. Pykälässä täsmennetään edellytyksiä, joita tuen maksaminen hoidon tuottajalle edellyttää.

Pykälän 1 momentin nojalla tuki voitaisiin maksaa lasten päivähoitotoimintaa harjoittavalle yksityiselle henkilölle, yhteisölle tai yhtymälle. Tällä tarkoitetaan yrittäjänä toimivaa perhepäivähoitajaa tai päiväkotia. Osa yrittäjistä on merkitty ennakkoperintälaissa (418/59) tarkoitettuun ennakkoperintärekisteriin (1 kohta). Yrittäjiä, joita ei tähän rekisteriin ole merkitty, ei kuitenkaan suljettaisi järjestelmän ulkopuolelle, vaan myös tällaisille yrittäjille voitaisiin tuki maksaa (2 kohta). Lisäksi tuki voitaisiin maksaa yksityisen hoidon tuottajalle edellyttäen, että tukeen oikeutetun vanhemman tai muun huoltajan ja hoidon tuottajan välillä on tehty kirjallinen työsopimus vähintään yhden kuukauden ajaksi.

Pykälän 2 momentissa säädetään tuen hakijan tai hakijan osoittaman tuen saajan eli yksityisen hoidon tuottajan velvollisuudesta esittää kansaneläkelaitokselle tuen maksamisen edellyttämiä selvityksiä. Selvitys tulisi ensinnäkin esittää sovitun korvauksen tai palkan määrästä. Lisäksi tulisi hoitajan ollessa yrittäjä esittää selvitys siitä, että hoitaja on tehnyt kunnalle lasten päivähoidosta annetussa laissa säädetyn ilmoituksen lasten päivähoitotoiminnan harjoittamisesta. Tämä ilmoitus velvoittaa kunnan valvomaan hoitoa. Päällekkäisten menettelyjen välttämiseksi muuta hoidon hyväksymismenettelyä ei yrittäjämuotoiselta toiminnalta edellytettäisi.

Koska yksityisen päivähoidon valvonnan ulottuminen kotona järjestettävään hoitoon silloin, kun hoitaja on perheeseen työsuhteessa, on työnantajan oman johto- ja valvontavallan vuoksi ongelmallista, ehdotetaan tällaiselle hoidon tuottajalle maksettavan tuen edellytykseksi erityistä hyväksymismenettelyä. Tuen maksamiselle antaisi hyväksynnän kunnan sosiaalihuoltolain (710/82) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin.

Perheen oikeudeksi säädettyä tukea voidaan luonteensa puolesta pitää perheen hoidon tuottajalle maksamana työsopimuslain (320/70) tarkoittamana palkkana, jonka teknisluonteinen maksatus tapahtuu kansaneläkelaitoksen kautta. Työsuhteeseen sovellettaisiin muutoinkin normaaleja työsuhdetta koskevia säännöksiä.

Pykälän 3 momentti rajaisi kansaneläkelaitoksen vastuun koskemaan ainoastaan sanotussa momentissa tarkoitettua vastuuta. Säännöksen mukaan kansaneläkelaitoksen tulee, kun tuen saaja on yrittäjä, jota ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin (1 momentin 2 kohta), tai kun tuen saaja on työsuhteessa tukeen oikeutettuun vanhempaan tai muuhun huoltajaan (1 momentin 3 kohta), suorittaa ennakonpidätys maksamastaan tuesta. Kansaneläkelaitoksen ennakonpidätysvelvollisuus koskisi vain sitä yrittäjän korvauksen tai työntekijän palkan osuutta, jonka kansaneläkelaitos tukena suorittaisi. Sosiaaliturvaan liittyvistä maksuista 2 kohdassa tarkoitetut yrittäjät vastaisivat itse. 3 kohdan tarkoittamassa tapauksessa työnantajana oleva vanhempi puolestaan huolehtisi muista työsuhteesta johtuvista työnantajalle kuuluvista velvoitteista.

Ennakkoperintärekisteriin merkityn yrittäjän kohdalla kansaneläkelaitoksella ei tuen maksamisen lisäksi olisi muuta vastuuta. Nämä yrittäjät ovat ennakonkannon piirissä ja huolehtivat itse myös sosiaaliturvaan liittyvistä maksuista.

17 §. Maksaminen.Pykälän 1 ja 4 momentit vastaavat nykyisen kotihoidontukilain 14 §:n 1 ja 3 momentteja.

Pykälän 2 ja 3 momentit vastaavat asiallisesti kotihoidontukilain 14 §:n 2 momenttia. Pykälän 2 momentin mukaan tuen maksaminen lakkaa, kun lain 3 §:ssä määritelty oikeus tukeen tai tuen saamisen muut edellytykset lakkaavat. Lain 3 §:ssä määriteltyä oikeutta tukeen on selostettu edellä kyseisen säännöksen kohdalla.

Pykälän 3 momentin mukaan tuen maksaminen lakkaisi kuitenkin aina viimeistään sen vuoden heinäkuun lopussa, jona lapsi siirtyy oppivelvollisena peruskouluun. Säännöksessä mainitun peruskoululain 22 §:n mukaan peruskoulun lukuvuosi alkaa 1 päivänä elokuuta ja päättyy 31 päivänä heinäkuuta. Vuodenvaihde jakaa lukuvuoden syys- ja kevätlukukauteen (peruskouluasetus 17 §).

Ehdotetuissa 4 §:n 3 ja 5 §:n 3 momenteissa säädetään tuen määrästä tilanteissa, joissa lapsi on peruskoululain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan saatuaan aloittanut koulunkäynnin yhtä vuotta säädettyä aikaisemmin.

Peruskoululain 36 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä yksittäistapauksessa myöntää luvan koulunkäynnin aloittamiseen yhtä vuotta säädettyä aikaisemmin tai myöhemmin.

Ehdotetun 17 §:n 3 momentin perusteella, verrattuna päivähoitolain 11 a §:ään, tuen maksaminen vastaavasti jatkuisi, tuen saamisen muiden edellytysten täyttyessä, siihen saakka, kun lapsi vastaavan luvan saatuaan aloittaa koulunkäynnin yhtä vuotta säädettyä myöhemmin. Ehdotettu 3 §:n 2 momentti huomioon ottaen voisi tuen maksaminen näissä tapauksissa tulla kysymykseen vain lain 2 §:ssä tarkoitetulle hoidon tuottajalle.

18 §. Maksutapa. Tukierän menettäminen. Pykälä vastaa asiallisesti nykyisen kotihoidontukilain 15 §:ää.

19 §. Maksaminen laitos- ja perhehoidon aikana. Pykälä vastaa kotihoidontukilain 16 §:ää.

20 §. Kunnan lapsen hoidosta maksama lisä. Pykälä korvaa nykyisen kotihoidontukilain 17 §:n. Kyseisessä 17 §:ssä säädetään perusteista lasten kotihoidon tuen maksamiselle korotettuna. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetut kunnalliset lisät on nykyiseen tapaan edelleen tarkoitus säilyttää kuntien harkintaan perustuvina ja valtionosuuden ulkopuolella.

Pykälän 1 momentin mukaan hoitoraha ja hoitolisä voitaisiin, sen estämättä, mitä niistä ehdotetussa laissa muutoin säädetään, maksaa kunnan päätöksen mukaisella markkamäärällä korotettuna.

Pykälän 2 momentin mukaan kansaneläkelaitos voisi hoitaa kunnan päättämin perustein määräytyvän kunnallisen lisän toimeenpanoon kuuluvat tehtävät myös muissa kuin 1 momentin tarkoittamissa tapauksissa.

Pykälän 3 momentti vastaa kotihoidontukilain 17 §:n 3 momenttia.

Pykälän 4 momentissa todettaisiin epäselvyyksien välttämiseksi, että siltä osin, kuin kunnallista lisää ei pykälän 1 ja 2 momenttien perusteella voitaisi ottaa kansaneläkelaitoksen toimeenpaneman lasten yksityisen hoidon tukijärjestelmän piiriin, kunta hoitaisi kunnallisen lisän toimeenpanoon kuuluvat tehtävät. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kunta hoitaisi maksatuksen ja vastaisi toimeenpanon hallintokustannuksista. Lain 8 §:n mukaan lain toimeenpanoon kuuluvat tehtävät hoitaisi muutoin kansaneläkelaitos.

21 §. Takaisinperintä. Pykälä vastaa asiallisesti nykyisen kotihoidontukilain 18 §:ää. Takaisinperintää ei voitaisi kohdistaa hoidon tuottajaan. Kuittaus kohdistuisi tukeen oikeutettuun, vaikka tuen saaja olisi hoidon tuottaja.

22 §. Muutoksenhaku . Pykälä vastaa kotihoidontukilain 19 §:ää.

Lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettu hoidon tuottaja, joka on tyytymätön kunnan toimielimen 16 §:n 2 momentin tarkoittamassa tapauksessa tekemään päätökseen olla hyväksymättä sitä, että lasten yksityisen hoidon tuki voitaisiin maksaa hänelle, voisi hakea muutosta päätökseen sosiaalihuoltolain perusteella noudattaen lain oikaisumenettelyä koskevaa 45 §:ää ja muutoksenhakua lääninoikeuteen koskevaa 46 §:ää.

23 §. Tietojenantovelvollisuus. Pykälä sisältäisi eri tahoihin kohdistuvaa tietojenantovelvollisuutta koskevat säännökset. Pykälän 1―3 momentit vastaavat asiallisesti nykyisen kotihoidontukilain 20 §:ää.

Pykälän 4 momentti on nykyiseen tietojenantovelvollisuutta koskevaan säännökseen verrattuna uusi. Säännös sisältää lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettua hoidon tuottajaa lain 16 §:n 2 momentin tarkoittamissa tilanteissa koskevan tietojenantovelvollisuuden.

24 §. Tietojen lähettäminen ja käyttäminen eräissä tapauksissa. Pykälä vastaa kotihoidontukilain 21 §:ää.

25 §. Ulosmittaus- ja siirtokielto. Pykälä vastaa asiallisesti kotihoidontukilain 22 §:ää.

26 ja 27 §. Salassapitovelvollisuus.Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälät vastaavat asiallisesti kotihoidontukilain 23 ja 24 §:ää.

28 §. Hallintoriitojen oikeuspaikka. Pykälä vastaa kotihoidontukilain 25 §:ää.

29 §. Tarkemmat säännökset. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi asetuksenantovaltuutusta koskeva säännös. Lain täytäntöönpanon jatkossa mahdollisesti vaatimat tarkemmat säännökset voitaisiin siten tarvittaessa antaa asetuksella. Tässä vaiheessa kaikki tarpeelliset säännökset on, kotihoidontukilain tapaan, tarkoitus sisällyttää lakiin.

30 §. Voimaantulo.Pykälän 1 momentti sisältää voimaantulosäännöksen.

Lain voimaantulon yhteydessä on samanaikaisesti kumottava uuden lainsäädännön johdosta tarpeettomiksi käyneet säännökset. Tämän johdosta pykälän 2 momentissa ehdotetaan kumottaviksi lasten kotihoidon tuesta annettu laki (797/92) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Pykälän 3 momentti sisältää 2 momentissa kumottavaksi ehdotetun kotihoidontukilain soveltamista siirtymävaiheessa koskevan säännöksen.

31 §. Eräiden säännösten soveltaminen. Ehdotuksen voimaantulon siirtymävaihetta varten pykälään on katsottu tarpeelliseksi ottaa säännös, jonka mukaan, jos ennen lain voimaantuloa annetussa muussa laissa tai alemmanasteisessa säädöksessä on viitattu nyt kumottavaksi ehdotettuun lasten kotihoidon tuesta annettuun lakiin, viittauksen katsottaisiin soveltuvin osin kohdistuvan uuden lain vastaavaan säännökseen.

32 §. Siirtymäsäännökset.Pykälän 1 ja 2 momentteihin sisältyy siirtymävaiheen käsittelyaikoja koskevat säännökset.

Pykälän 3 momentin siirtymäsäännöksen nojalla järjestelmän toimeenpanossa noudatettaisiin vuoden 1997 loppuun asti poikkeusjärjestelyä siltä osin kuin on kysymys muusta kuin lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa vanhemmat hoitavat itse lasta tai lasta hoitaa korvauksetta muu henkilö. Yksityisen hoidon tuottajalle asetettaisiin laissa säädetyt vaatimukset, mutta tukea ei maksettaisi suoraan hoidon tuottajalle, vaan hakemuksessa ilmoitetulle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Poikkeuksellisesta maksatusjärjestelystä seuraa, että tuki siirtymäkauden aikana katsottaisiin tukea saavan vanhemman tai muun huoltajan verotettavaksi tuloksi. Tuki otettaisiin myös huomioon muissa sosiaalietuuksissa perheen tulona, mikäli yksityisen hoidon tuen osalta näin on erikseen säädetty.

1.2.Laki lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n muuttamisesta

11 a § 2 mom. Lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n 2 momentti takaa olemassa olevassa, vuoden 1993 alusta voimaan tulevaksi säädetyssä (muut. 630/90 ja 798/92) muodossaan lapsen vanhemmille tai muille huoltajille oikeuden valintansa mukaan saada, siihen saakka, kunnes lapsi täyttää neljä vuotta, joko kunnan järjestämän päivähoitopaikan tai lasten kotihoidon tuesta annetun lain mukaista tukea. Valintaoikeuden laajentumista on kuitenkin lasten kotihoidon tuesta annetun lain ja lasten päivähoidosta annetun lain väliaikaisesti voimassa olemaan säädetyillä muutoksilla useampaan otteeseen siirretty, viimeksi vuoden 1998 alkuun.

Kunnan järjestämää päivähoitopaikkaa ja lasten yksityisen hoidon tukea koskevan valintaoikeuden laajentuminen yksityisen hoidon tuesta annetun lain 1 §:ssä säädetyllä tavalla edellyttää vastaavan muutoksen tekemistä myös lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n 2 momenttiin.

1.3.Laki lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta

Väliaikaisesti vuoden 1997 loppuun saakka voimassa olemaan säädetyssä lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n 2 momentissa (1527/95) on kunnan järjestämää päivähoitopaikkaa ja lasten kotihoidon tukea koskeva valintaoikeus rajattu koskemaan kolmivuotiaiden lasten perheitä. Säännöksen voimassaoloa ehdotetaan rajoitettavaksi siten, että se päättyy samanaikaisesti uuden järjestelmän voimaantulon kanssa.

1.4.Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

Voimassa olevan työttömyysturvalain 5 §:n mukaan työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä, joka saa lasten kotihoidon tuesta annetun lain mukaista lisäosaa. Lisäosan saamisen ehtona on, että henkilö itse hoitaa lastaan pääasiassa kotona, jolloin hänen ei katsota olevan työmarkkinoiden käytettävissä. Koska lasten yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin ei sisälly kotihoidon tuen lisäosaa vastaavaa määrittelyä, työttömyysturvalain asianomainen säännös ehdotetaan kumottavaksi.

Voimassa olevaan työttömyysturvalain 27 a §:ään sisältyvät säännökset, joilla lasten kotihoidon tuki on perhekohtaisesti yhteensovitettu työttömyysturvaetuuksien kanssa lukuun ottamatta perheitä, joissa lisäosaan oikeutettu henkilö hoitaa lasta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhteensovitus mahdollisimman pitkälle vastaa nykyistä käytäntöä.

1.5.Laki työmarkkinatuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

Voimassa olevan työmarkkinatukilain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työmarkkinatuen tarveharkinnassa ei oteta huomioon lasten kotihoidon tuen perusosaa ja sisaruskorotusta. Näin on siksi, että lasten kotihoidon tuesta annetun lain mukaista lisäosaa määrättäessä työmarkkinatuki otetaan lisäosaan vaikuttavana tulona huomioon. Lasten hoidon tuen muuttuessa ei edelleenkään ole perusteltua ottaa huomioon työmarkkinatuen tarveharkinnassa lasten yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaista hoitorahaa ja hoitolisää, koska työmarkkinatuki otetaan myös lasten yksityisen hoidon tuen mukaista hoitolisää määrättäessä tulona huomioon. Muutos on tekninen. Tavoitteena on nykytilan säilyttäminen.

1.6.Laki opintotuesta annetun lain 6 §:n 8 kohdan ja 17 §:n 2 momentin kumoamisesta

Opintotukilain 6 §:n 8 kohdan mukaan opintotukea ei myönnetä sille, joka saa lasten kotihoidon tuesta annetun lain (797/92) mukaista lisäosaa. Lisäosan saamisen ehtona on, että henkilö hoitaa itse lastaan kotona, jolloin häntä ei voida pitää päätoimisena opiskelijana. Opintotukea voidaan myöntää vain päätoimisesti opiskelevalle. Koska lasten yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin ei sisälly kotihoidon tuen lisäosaa vastaavaa määrittelyä, työttömyysturvalain asianomainen säännös ehdotetaan kumottavaksi.

Opintotukilain 17 §:n 2 momentin mukaan opintotukea myönnettäessä huomioon otettavana tulona ei päätoimisesti opiskelevan opintotuen hakijan sitä pyytäessä pidetä lasten kotihoidon tuesta annetun lain mukaista kotihoidon tukea siltä osin kuin se kattaa päivähoidosta maksettavat korvaukset. Koska ehdotuksen mukaan lasten yksityisen hoidon tuesta annetun lain hoitotuki maksettaisiin palvelun tuottajalle, säännös ehdotetaan kumottavaksi.

Yksityisen hoidon tuesta annetun lain 32 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että lain 15 §:n 2 momentin säännöstä tuen maksamisesta hoidon tuottajalle ryhdytään soveltamaan 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen. Tämän vuoksi opintotukilakiin otettaisiin vastaavasti siirtymäsäännös lain 17 §:n 2 momentin soveltamisesta 31 päivään joulukuuta 1997 asti.

1.7.Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

2 §. Maksun vähimmäismäärä ja enimmäismäärä . Asetuksella on tarkoitus säätää lasten päivähoidosta määrättävän maksun vähimmäismääräksi 200 markkaa. Perheen maksukyky huomioitaisiin päivähoitomaksuissa siten, että vähimmäismaksu määrättäisiin perheen koon mukaan määräytyvään vähimmäistulorajaan saakka. Tämän tulorajan ylittävä tulo kasvattaisi perheelle määriteltävää päivähoitomaksua asetuksen säännöksessä määritellyllä niin ikään perheen koon mukaan määritellyn prosenttiosuuden mukaisella markkamäärällä, joka lisättäisiin vähimmäismaksuun. Maksu lasta kohti olisi kuitenkin enintään 1 000 markkaa kuukaudessa. Perheen maksukyvyn huomioiminen maksuja määrättäessä tapahtuisi siten vastaavin perustein kuin yksityisen hoidon tukemiseen maksettavaa hoitolisää määrättäessä. Perheen toisesta lapsesta määrättävä maksu olisi ensimmäisestä lapsesta perittävän maksun suuruinen. Kolmannesta ja sitä seuraavasta lapsesta määrättäisiin vähimmäismaksun suuruinen maksu.

Kuntien harkintavaltaa maksujen määräämisessä lisättäisiin niin, että maksu voitaisiin periä enintään niin monelta kuukaudelta kuin päivähoitopaikka lapselle on varattu nykyisin säädetyn 11 kuukauden sijaan. Tarkoituksena kuitenkin on, että esimerkiksi vanhempien lomien osalta, jolloin lapsi vanhempien ennakolta ilmoittamana ajankohtana on pitkiä yhtäjaksoisia aikoja poissa päivähoidosta, kunta voisi jättää perimättä maksun kyseiseltä ajalta. Ehdotettu säännös mahdollistaa myös nykyisen kaltaisen käytännön eli kaavamaisen maksusta vapauttamisen yhdeltä kuukaudelta kalenterivuoden aikana, mikäli kunta näin päättää menetellä.

Kuntien harkintavaltaa maksujen määräämisessä lisäisi niin ikään se, että asetuksella on tarkoitus säätää vain kokopäivähoidosta perittävästä maksusta, joka vastaisi tulojen perusteella määrättävää enimmäismaksua. Tarkoitus olisi, että kunta huomioisi asiakkaalta perittävää maksua määrätessään hoitoajan ja suhteuttaisi perittävän maksun siihen.

Tilapäisesti annettavan hoidon osalta noudatettaisiin edelleen nykyistä käytäntöä eli kunta voisi periä tällaisesta hoidosta päättämänsä maksun.

Päivähoitona toteutetun osapäiväisen esiopetuksen osalta tarkoituksena olisi säätää perittäväksi vähimmäismaksun suuruinen maksu eli 200 markkaa kuukaudessa. Tämän olisi tarkoitus edistää esiopetuksen osallistumista erityisesti vuoden aikana ennen kouluun menoa.

Kannustinloukkutyöryhmän ehdotuksen mukaisesti asetuksella on tarkoitus säätää, että kunta voisi ottaa käyttöön ns. supermaksuluokan eli 1 200 markan suuruisen kuukausimaksun, joka voitaisiin määrätä perheille, joiden kuukausitulot ylittävät 40 000 markkaa. Tarkoitus on, että myös niiden perheiden osalta, joilta kunta on päättänyt periä 1 200 markan kuukausimaksun, sovellettaisiin asetuksessa määriteltyjä päivähoitomaksujen määräytymisen perusteita lukuun ottamatta pykälässä nimenomaisesti soveltamisen ulkopuolelle säädettyjä perusteita.

10 a §. Päivähoitomaksun määräämisen perusteena olevat tulot. Pienten lasten hoitotukijärjestelmässä noudatettavan tuloharkinnan yhtenäistämiseksi on asetuksella tarkoitus säätää, että kansaneläkelaitos selvittäisi myös lasten kunnallisesta päivähoidosta perittävissä maksuissa sovellettavat perheen tulot ja määrittelisi päätöksellään ( tulopäätös ), mikä on se perheen tulojen markkamäärä, jota kunnan olisi sovellettava määritellessään perheeltä perittävää päivähoitomaksua. Kansaneläkelaitoksen määrittelemien tulojen perusteella olisi laskettavissa sen päivähoitomaksun enimmäismäärä, jonka kunta perheeltä voisi periä. Kunta harkitsisi päätöstä tehdessään, onko maksu perusteltua määritellä pienemmäksi esimerkiksi kokopäiväistä hoitoa lyhyemmän hoitoajan perusteella. Kunta voisi myös jättää perimättä tai alentaa maksua lain 11 §:n nojalla esimerkiksi sillä perusteella, että perheen tosiasiallinen maksukyky on alhaisempi kuin vain perheen tuloihin perustuva laskelma osoittaa.

Tulojen vahvistamiseen ja sitä koskevaan muutoksenhakuun sovellettaisiin soveltuvin osin säännöksessä mainittuja lasten yksityisen hoidon tuesta annetun lain säännöksiä. Tarkoituksena on, että kansaneläkelaitos tekisi tulopäätökset mahdollisimman pian. Tulopäätökset kasaantuisivat kuitenkin päivähoitopaikan hakemisajankohtiin, josta syystä pykälässä on asetettu päätöksen tekemiselle kolmen kuukauden määräaika. Kansaneläkelaitoksella olisi sanotun lain 24 §:n 2 momentin perusteella oikeus käyttää tulopäätöstä tehdessään myös muiden hoitamiensa etuuksien ratkaisemista varten saamiaan tietoja. Tulopäätöksen tekemisestä aiheutuvat toimintamenot luettaisiin kansaneläkelaitoksen toimintamenoiksi.

11 §. Maksun perimättä jättäminen tai alentaminen. Pykälän 2 momentti sisältää uuden, lasten päivähoidosta määrättyihin maksuihin sovellettavan säännöksen. Lasten päivähoidosta määrätyn kokopäivähoidon maksun alentamista vähimmäismaksun tasosta tai perimättä jättämistä ehdotetaan jossain määrin rajoitettavaksi muihin maksuihin verrattuna. Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan maksu voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen henkilön elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen on syytä. Ehdotetun 2 momentin nojalla näin voitaisiin kokopäivähoitomaksun osalta menetellä, vain jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat ovat työssä, työharjoittelussa tai opiskelevat taikka ovat työkyvyttömiä. Muissa tapauksissa vapautus voitaisiin aina myöntää lapsen etu huomioon ottaen silloin, kun päivähoito on tarpeellista lapsen hoidon tai kasvatuksen kannalta. Osapäivähoidon maksuun sovellettaisiin kuitenkin 1 momenttia, jolloin esimerkiksi työttömän henkilön lapselle voitaisiin kunnan niin harkitessa antaa maksuton osapäivähoito.