HE 153/1996

1Nykytila

Ensimmäinen Suomen ja muun Pohjoismaan välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi oli Ruotsin kanssa 16 päivänä maaliskuuta 1931 tehty sopimus (SopS 2/31). Sittemmin tehtiin vastaavat sopimukset Tanskan kanssa 2 päivänä joulukuuta 1937 (SopS 7/38), Norjan kanssa 29 päivänä maaliskuuta 1954 (SopS 10/55) ja Islannin kanssa 2 päivänä maaliskuuta 1972 (SopS 55/73). Näistä sopimuksista korvattiin Ruotsin kanssa tehty sopimus uudella sopimuksella 21 päivänä joulukuuta 1949 (SopS 12/50, muut. 2/59 ja 82/68), Tanskan kanssa tehty sopimus uudella sopimuksella 7 päivänä huhtikuuta 1964 (SopS 2/65, muut. 15/71 ja 26/72) ja Norjan kanssa tehty sopimus uudella sopimuksella 12 päivänä tammikuuta 1972 (SopS 70/73). Ruotsin kanssa tehdyn, vuodelta 1949 olevan sopimuksen tilalle tuli uusi 27 päivänä kesäkuuta 1973 tehty sopimus (SopS 42/77, muut. 6/81). Kaikki Pohjoismaiden välillä voimassa olevat kahdenkeskiset tulo- ja varallisuusverosopimukset korvattiin näiden maiden välillä 22 päivänä maaliskuuta 1983 tehdyllä monenkeskisellä sopimuksella (SopS 74/83 ja 37/84). Tämä sopimus korvattiin vuorostaan 18 helmikuuta 1987 tehdyllä monenkeskisellä sopimuksella (SopS 64/87 ja 32/88). Viimeksi mainitun sopimuksen tilalle tehtiin 12 syyskuuta 1989 uusi monenkeskinen sopimus (SopS 91/89 ja 73/90), joka on edelleen voimassa. Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitetussa verotuksessa.

2Asian valmistelu

Neuvottelut uudesta Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtävästä sopimuksesta aloitettiin Helsingissä kesäkuussa 1995. Neuvottelut päättyivät Torshavnissa kesäkuussa 1996, jolloin 13 päivänä kesäkuuta saavutettiin yksimielisyys ruotsin kielellä laaditusta luonnoksesta Pohjoismaiden väliseksi sopimukseksi tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä tähän sopimukseen liittyväksi, sopimuksen olennaisen osan muodostavaksi pöytäkirjaksi. Tämän jälkeen on sopimusluonnokseen kirjeenvaihdolla tehty eräitä teknisluonteisia tarkistuksia.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 1996.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi vuodelta 1992, jäljempine muutoksineen ja on useimmissa kohdin voimassa olevan monenkeskisen sopimuksen mukainen. Eräitä poikkeamia mallisopimuksesta esiintyy kuitenkin. Nämä poikkeamat ovat sekä muodollisia että aineellisia. Muodolliset poikkeamat johtuvat pääasiallisesti siitä, että Pohjoismaiden välinen sopimus on monenkeskinen, kun taas OECD-sopimus on muotoiltu kahdenkeskisten sopimusten malliksi.

Aineelliset poikkeamat johtuvat ensisijaisesti eri Pohjoismaiden verolainsäädäntöjen ja näissä maissa noudatetun verosopimuskäytännön erityispiirteistä. Kiinteää toimipaikkaa (5 artikla) sekä osingon (10 artikla), koron (11 artikla), myyntivoiton (13 artikla), itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saadun tulon (14 artikla), yksityisestä palveluksesta saadun tulon (15 artikla) ja eläkkeen (18 artikla) verotusta koskevat määräykset ovat esimerkkejä tällaisista poikkeamista. Joillakin sopimuksen määräyksillä, esimerkiksi tiettyä hiilivetyesiintymien alustavaan selvitystyöhön, tutkimiseen tai hyväksikäyttöön liittyvää toimintaa (21 artikla) ja kuolinpesää (24 artikla) koskevilla verotusmääräyksillä sekä yleisillä verotusmääräyksillä (26 artikla), ei ole vastinetta mallisopimuksessa. Poikkeuksista osalla keskinäistä sopimusmenettelyä koskevista (28 artikla) määräyksistä on erityisasema. Erityisesti nämä määräykset on nähtävä sopimuksen monenkeskistä taustaa vasten. Sopimuksen määräykset on otettu osittain itse sopimukseen, osittain pöytäkirjaan. Sopimus sisältää periaatteessa kaikkien Pohjoismaiden välillä voimassa olevat verotusmääräykset ja muut määräykset, kun taas pöytäkirjaan on otettu toisaalta sellaisia määräyksiä, jotka koskevat vain osaa valtioista, esimerkiksi erityismääräyksiä, jotka on katsottu välttämättömiksi kahden valtion välisten, näiden maiden yhteisestä maarajasta johtuvien vero-ongelmien ratkaisemiseksi. Toisaalta pöytäkirjaan on otettu eräitä tulkintamääräyksiä ja muita määräyksiä, jotka eivät ole luonteeltaan sellaisia, että olisi katsottu tarpeelliseksi sisällyttää ne itse sopimukseen. Voimassa olevaan sopimukseen nähden tehdyt muutokset käsitellään asianomaisia artikloja koskevan selostuksen yhteydessä.

Suomi, Tanska, Färsaaret, Norja ja Ruotsi soveltavat veronhyvitysmenetelmää kun taas Islanti soveltaa vapautusmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

3Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomen osalta tällöin, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

1Sopimuksen sisältö

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt. Artikla on voimassa olevan sopimuksen ja asiallisesti OECD:n mallisopimuksen mukainen.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa. Artiklan 3 kappaleessa oleva veroja koskeva luettelo perustuu sopimuksen allekirjoittamishetkellä vallinneisiin olosuhteisiin. Luettelo on tyhjentävä. Suomen osalta sopimus koskee valtion tuloveroja (eli ansiotulosta suoritettavaa veroa ja pääomatulosta suoritettavaa veroa), yhteisöjen tuloveroa, kunnallisveroa, kirkollisveroa, korkotulon lähdeveroa, rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroa sekä valtion varallisuusveroa. Sopimus voi kuitenkin koskea myös myöhemmin käyttöön otettavia veroja, jos nämä ovat samanlaisia tai pääasiallisesti samanluonteisia kuin luetellut verot (4 kappale). Voimassa olevan sopimuksen 2 artiklan 5 kappaleen mukaan sopimusta ei sovelleta erityiseen arpajaisista ja vedonlyönnistä saadun voiton verottamiseen taikka perinnön ja lahjan verottamiseen. Näin on kuitenkin asianlaita myös ilman nimenomaista säännöstä. Tästä syystä tällaista säännöstä ei ole uudessa sopimuksessa. Mainittakoon, että Suomen, Tanskan, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä on voimassa erillinen sopimus perintö- ja lahjaveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 83/92 ja 103/93).

3―5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat voimassa olevan sopimuksen ja asiallisesti OECD:n mallisopimuksen mukaisia. Sanontojen ''henkilöyhteenliittymä'', ''kiinteä omaisuus'' ja ''etuyhteys'' (3 artiklan 1 kappaleen d, f ja i kohdat) määritelmät löytyvät kuitenkin voimassa olevassa sopimuksessa muualta kuin 3 artiklan yleisistä määritelmistä (eli 10 artiklan 11 kappaleesta ja 6 artiklan 2 kappaleesta, sekä 5 artiklan 4 kappaleesta ja 21 artiklan 4 kappaleesta). Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat ''osinko'', ''korko'' ja ''rojalti'' määritellään niissä artikloissa, joissa käsitellään näiden tulojen verotusta (10, 11 ja 12 artikla). Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan sopimusta sovellettaessa sanonta ''sopimusvaltio'' käsittää myös Färsaaret sekä sanonnat ''Tanska'', ''Färsaaret'', ''Suomi'', ''Islanti'', ''Norja'' ja ''Ruotsi'' käsittävät myös kunkin valtion aluevesien ulkopuolella olevan alueen, jota tavallisesti kutsutaan ''mannerjalustaksi''. Tanskan, Suomen ja Norjan osalta jätetään soveltamisalan ulkopuolelle eräitä nimettyjä alueita, joilla näillä valtioilla on suvereniteetti. Nämä määräykset ovat yhtäpitäviä niiden määräysten kanssa, jotka sisältyvät nykyiseen sopimukseen. Nyt esillä oleva sopimus voidaan kuitenkin 30 artiklan määräysten nojalla laajentaa käsittämään myös soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt alueet. Tällainen laajentaminen voi tapahtua diplomaattiteitse noottienvaihdolla ilman, että sopimusta tarvitsee muuttaa. Sanonta ''Suomi'' ei Suomen kunnallisveron osalta käsitä Ahvenanmaan maakuntaa, joten sopimusta ei maakunnassa sovelleta tähän veroon. Sopimuksen laajentaminen käsittämään maakunta kunnallisveron osalta edellyttää Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta, joka voidaan antaa jo ennen sopimuksen voimaantuloa. Vastaavia määräyksiä on myös eräissä muissa aikaisemmissa Suomen tekemissä kahdenkeskisissä verosopimuksissa. Kaikki nämä sopimukset samoin kuin voimassa oleva Pohjoismaiden välinen sopimus on laajennettu käsittämään Ahvenanmaan maakunta. Tarkoituksena on, että uutta Pohjoismaiden välistä sopimusta laajennetaan vastaavasti. Sopimuksen 4 artikla sisältää määräyksiä siitä, missä henkilön kotipaikan on katsottava olevan sopimuksen tarkoittamassa mielessä. Artikla on asiallisesti OECD:n mallisopimuksen mukainen. Mallisopimuksen artiklan nykyisen muodon mukaisesti artiklan 1 kappaleessa selvennetään, että määritelmä ''sopimusvaltiossa asuva henkilö'' käsittää itse tämän valtion sen valtiollisen osan, paikallisviranomaisen ja julkisyhteisön (Suomessa esimerkiksi kunnan, Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen). Artiklan 1 kappaleen b kohdalla ei ole vastinetta voimassa olevassa sopimuksessa. Tämän kohdan mukaan, joka on otettu sopimukseen Ruotsin aloitteesta, määritelmä käsittää henkilöyhteenliittymän ja kuolinpesän vain siltä osin kuin niiden tulosta tai varallisuudesta verotetaan tässä valtiossa vastaavalla tavalla kuin siellä asuvan henkilön tulosta tai varallisuudesta. Kiinteää toimipaikkaa koskevilla 5 artiklan määräyksillä on merkitystä etenkin 7 artiklan soveltamisen kannalta. Sopimusvaltiossa olevaa yritystä, joka harjoittaa liiketoimintaa toisessa valtiossa, voidaan nimittäin verottaa liiketulosta tässä toisessa valtiossa vain, jos yrityksellä on kiinteä toimipaikka siellä (7 artiklan I kappale). Sanonnan ''kiinteä toimipaikka'' sisällöllä on lisäksi merkitystä muun muassa sovellettaessa 15 artiklan 2 kappaleessa olevaa niin sanottua 183-päivän sääntöä. Tästä syystä on sanonnan ''kiinteä toimipaikka'' tarkka määritteleminen ratkaisevan tärkeää. Tällainen määritelmä sisältyy 5 artiklaan. Artiklan 3 kappaleen mukaan, muodostaa rakennus-, asennus- tai kokoonpanohanke kiinteän toimipaikan, mutta vain, jos hanke kestää yli kaksitoista kuukautta. Tämä sääntely merkitsee sitä, että tällaisen toiminnan osalta kiinteä toimipaikka voi syntyä, vaikka toimintaa ei koko sinä aikana, jona työ kestää, harjoitettaisi yhdessä ja samassa paikassa. Rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaa pidetään yhtenä ainoana hankkeena, vaikka toiminta esimerkiksi perustuu useaan urakkasopimukseen, jos toiminta kaupallisesti ja maantieteellisesti muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Milloin tällainen hanke kestää yli kaksitoista kuukautta, katsotaan kiinteän toimipaikan olevan olemassa. Toiminta, joka käsittää rakennus-, asennus- tai kokoonpanohankkeen yhteydessä harjoitetun suunnittelun, valvonnan, neuvonnan tai muun avustavan henkilöstöpanoksen, muodostaa saman kappaleen mukaan myös kiinteän toimipaikan, jos toiminta kestää yli kaksitoista kuukautta. Tällä määräyksellä ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa. Sopimuksen 5 artiklan 4 kappaleen mukaan pidetään kahdentoista kuukauden aikaa laskettaessa kahden yrityksen harjoittamia toimintoja tietyin edellytyksin toisen niistä harjoittamina, jos yritykset ovat etuyhteydessä keskenään. Tälläkään määräyksellä ei ole vastinetta mallisopimuksessa. Nykyiseen sopimukseen liittyvän pöytäkirjan I kohdassa olevat erityiset määräykset siitä, että toisaalta Färsaarten ja toisaalta muiden Pohjoismaiden välisissä suhteissa yllämainittu hanke tai toiminta muodostaa kuitenkin kiinteän toimipaikan jo silloin, jos hanke tai toiminta kestää yli kuusi kuukautta, on poistettu. Tämä merkitsee, että uuden sopimuksen mukaan kahdentoista kuukauden aika, edellytyksenä sille, että kiinteä toimipaikka muodostuu sellaisen hankkeen tai sellaisen toiminnan osalta koskee myös suhteita Färsaariin.

6 artikla. Tähän artiklaan sisältyvät kiinteästä omaisuudesta saadun tulon verottamista koskevat määräykset. Artiklan 1, 2 ja 4 kappale ovat voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukaiset. Artiklan 3 kappale, joka myös on voimassa olevan sopimuksen mukainen, on otettu sopimukseen Suomen aloitteesta. Kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon rinnastetaan viimeksi mainitun määräyksen mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tulosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

7 artikla. Tämä artikla on voimassa olevan sopimuksen ja asiallisesti OECD:n mallisopimuksen mukainen. Artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Sanonta ''kiinteä toimipaikka'' määritellään 5 artiklassa. Sopimukseen liittyvän pöytäkirjan I. 3 ja I. 4 kohdissa on erityisiä määräyksiä sellaisen yrityksen liiketulon verottamisesta, jonka toiminta käsittää poroaitojen rakentamisen ja kunnossapidon Suomen ja Norjan välisellä valtakunnanrajalla. Nämä määräykset ovat voimassa olevaan sopimukseen liittyvän pöytäkirjan vastaavien määräysten mukaiset.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksen 7 artiklan määräyksiin. Kansainvälisestä merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadusta tulosta verotetaan OECD:n mallisopimuksesta sekä voimassa olevasta sopimuksesta poiketen vain siinä sopimusvaltiossa, jossa merenkulkua tai ilmakuljetusta harjoittava henkilö asuu (1 kappale). Mallisopimuksen ja voimassa olevan pohjoismaisen sopimuksen mukaan sellainen tulo verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa jossa meri- tai ilmakuljetusyrityksen tosiasiallinen johto on. Tanska on kuitenkin ainoa sopimusvaltio, jolla tällä hetkellä on sisäisessä verolainsäädännössään säännöksiä tosiasiallisesta johdosta. Sopimusmääräys on tämä huomioonottaen muutettu. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tavarankuljetukseen käytettyjen konttien käytöstä, huollosta tai vuokralleantamisesta, verotetaan vain siinä valtiossa (2 kappale). Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun kontteja käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä. Artiklan 2 kappaleen määräyksillä ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa. Kappale 3 vastaa voimassa olevan sopimuksen 8 artiklan 4 kappaletta. Voimassa olevan sopimuksen pöytäkirjan V kohta, jonka mukaan oikeus verottaa meri- tai ilmakuljetusyrityksiä, joissa on useita osakkaita, jotka asuvat eri Pohjoismaissa voidaan tietyin edellytyksin jakaa kotivaltioiden kesken, on poistettu.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten, esimerkiksi emo- ja tytäryhtiöiden sekä yhteisessä valvonnassa olevien yhtiöiden, saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Artiklan 1 kappale on asiallisesti voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukainen. Artiklan 2 kappale on uudessa sopimuksessa saanut saman muodon ja asiallisesti saman sisällön kuin mallisopimus. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/95) 31§:n soveltamisen kannalta.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale). Jos kuitenkin osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osinkoa jakavan yhtiön äänimäärästä (25 artiklan 3 kappaleen b kohta). Osingosta voidaan 10 artiklan 3 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukaisesti rajoitettu 15 prosenttiin osingon kokonaismäärästä. Selvennyksenä suhteessa nykyiseen sopimukseen edellytetään, että tämä rajoitus lähdevaltion oikeuteen verottaa osingosta koskee ainoastaan tilanteita, joissa osinko maksetaan henkilölle joka on ''osinkoetuuden tosiasiallinen omistaja''. Tästä edellytyksestä, jota vaaditaan myös koron (11 artiklan 1, 2 ja 4 kappale) ja rojaltin (12 artiklan 1, 2 ja 4 kappale) osalta seuraa, että veron rajoittamista lähdevaltiossa ei sovelleta, kun välikäsi, esimerkiksi edustaja tai sijainen, sijoitetaan tosiasiallisen tulonsaajan ja maksajan väliin. Edellytyksen tarkoituksena on, että veron alentaminen lähdevaltiossa myönnetään vain silloin kuin tosiasiallinen tulonsaaja asuu toisessa sopimusvaltiossa. Jos osinkoetuuden tosiasiallinen omistaja on yhtiö, joka välittömästi omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, on osinko kuitenkin vapautettu verosta lähdevaltiossa. Voimassa olevan sopimuksen mukaan myönnetään lähdevaltiossa vastaava verovapaus, mikäli pääomaomistus on vähintään 25 prosenttia. Voimassa olevan sopimuksen määräys Färsaarten oikeudesta kantaa korkeintaan 5 prosentin vero myös siinä tapauksessa, että osinko maksetaan yhtiölle, joka omistaa vähintään 25 prosenttia maksavan yhtiön pääomasta on poistettu. Osingon verottamista lähdevaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tai kiinteän paikan tulona koskevat 2 kappaleen määräykset merkitsevät sitä, että lähdevaltion oikeutta verottaa ei rajoiteta sopimuksella. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan, milloin Suomi on osingon saajan kotivaltio, veronhyvityksellä 25 artiklan 3 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti. Pohjoismaiden verolainsäädännöt, jotka rakentuvat keskenään pääasiallisesti yhtenäisille periaatteille, ovat mahdollistaneet valtioille monenkeskisessä kaksinkertaista verotusta koskevassa sopimuksessa löytämään yhtenäiset ratkaisut useimpiin ongelmiin. Tärkeitä kansallisia eroja on kuitenkin, erityisesti yhteisöjen saaman tulon ja osingon verottamisessa. Tästä syystä ei ole ollut mahdollista päästä täysin yhtenäisiin sopimusmääräyksiin osingon osalta, vaikka osinkoartiklaa on uudessa sopimuksessa voitu merkittävästi lyhentää ja artiklan sääntöjä yhtenäistää. Näin ollen voidaan edelleen islantilaisen yhtiön maksamasta osingosta suoritettavaa Islannin veroa korottaa enintään 15 prosenttiin, sikäli kuin osinkoa on vähennetty islantilaisen yhtiön tulosta Islannissa toimitetussa verotuksessa (4 kappale). Vastaava Norjaa koskeva määräys voimassa olevan sopimuksen 10 artiklan 5 kappaleessa on poistettu, koska norjalaiset yhtiöt eivät enää ole oikeutettuja tekemään vähennyksiä jaetusta voitosta. Artiklan 7 kappaleen mukaan voivat toimivaltaiset viranomaiset sopia keskenään, että laitos, joka tarkoituksensa perusteella on vapaa osingosta suoritettavasta verosta kotivaltiossaan, vapautetaan osingosta suoritettavasta verosta lähdevaltiossa.

11 artikla. OECD:n mallisopimuksesta poiketen korosta verotetaan artiklan 1 kappaleen mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu, jollei koron verottamista lähdevaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tai kiinteän paikan tulona koskevia 2 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Tämä sääntely vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan neuvotellessaan verosopimuksista. Sääntely voidaan nähdä myös sitä taustaa vasten, että luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön, jos sillä ei ole kiinteää toimipaikkaa täällä, on tuloverolain (1535/92) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomesta saadusta korosta veroa täällä.

12 artikla. Rojaltista verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (I kappale), jollei rojaltin verottamista lähdevaltiossa olevan kiinteän toimipaikan tai kiinteän paikan tulona koskevia 2 kappaleen määräyksiä ole sovellettava. Artiklan määräykset ovat asiallisesti voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen vastaavien määräysten mukaiset. Rojaltia, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sekä kaivoksen tai muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä, verotetaan 6 artiklan mukaan.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan OECD:n mallisopimuksen mukaisesti verottaa siinä valtiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun osuuden (esimerkiksi suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeen) luovutuksesta saatua voittoa koskeva 2 kappaleen määräys on otettu sopimukseen Suomen pyynnöstä. Artiklan 3 kappaleen määräykset ovat asiallisesti OECD:n mallisopimuksen vastaavien määräysten mukaiset. Voitosta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevan laivan tai ilma-aluksen luovutuksesta, verotetaan 4 kappaleen mukaan vain siinä valtiossa, jossa luovuttaja asuu. Voitosta, joka saadaan konttien luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu, paitsi milloin konttia käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (5 kappale). Muun kuin 1―5 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan pääsääntöisesti vain luovuttajan kotivaltiossa (6 kappale). Tästä säännöstä tehtävistä poikkeuksista määrätään 7 kappaleessa. Sopimuksen liittyvään pöytäkirjaan on voimassa olevaan sopimukseen liittyvän pöytäkirjan mukaisesti otettu määräys, joka merkitsee, että 13 artiklan määräykset eivät vaikuta Tanskan oikeuteen oman lainsäädäntönsä mukaan verottaa osakevoitosta, jonka Tanskasta muuttavan henkilön katsotaan saaneen maastamuuton yhteydessä (pöytäkirjan IV kohta).

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneistoa. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulosta verottaa siinä valtiossa, jossa tämä kiinteä paikka on. Tältä osin artikla on asiallisesti voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukainen. Lisäksi voidaan voimassa olevan sopimuksen mukaisesti, mutta mallisopimuksesta poiketen tulosta verottaa siinä valtiossa, jossa toimintaa harjoitetaan, jos tulon saaja oleskelee tässä valtiossa toiminnan harjoittamista varten enemmän kuin 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana, vaikka hänellä ei ole kiinteää paikkaa siellä.

15 artikla. Yksityisestä palveluksesta saadun tulon verotusta säännellään tässä artiklassa, joka noudattaa OECD:n mallisopimuksen pääperiaatteita. Tuloa voidaan siis pääsääntöisesti verottaa siinä valtiossa, jossa työ tehdään (1 kappale). Poikkeuksen muodostavat tietyt niin sanotun 183-päivän säännön mukaiset tilapäistyöt. Milloin sääntöä voidaan soveltaa, tulosta verotetaan vain tulon saajan kotivaltiossa. Tätä sääntöä koskevat määräykset on otettu 2 kappaleeseen. Näitä määräyksiä ei ole asiallisesti muutettu voimassa olevaan sopimukseen verrattuna. Tätä sääntöä ei mm. sovelleta, milloin kysymys on työvoiman vuokrauksesta (d kohta). Tämä poikkeus merkitsee, että tulosta saadaan verottaa siinä valtiossa, jossa työ suoritetaan. Sanonta ''työvoiman vuokraus'' selostetaan pöytäkirjan V.1 ja V.2 kohdissa.

Pohjoismaiden välillä on nykyisen sopimuksen mukaan voimassa erityisiä, OECD:n mallisopimuksesta osittain poikkeavia, laivassa tai ilma-aluksessa toimessa olevaa henkilöstöä koskevia määräyksiä. Nämä määräykset on siirretty uuteen sopimukseen (3 ja 4 kappale). Tulosta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa pohjoismaisessa laivassa tehdystä työstä voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka kansallisuus laivalla on (3 kappale). Määräys poikkeaa voimassa olevasta sopimuksesta, jonka mukaan sellainen tulo verotetaan vain tässä valtiossa. Lisäksi nykyisessä sopimuksessa oleva määräys käsittää työn laivassa, joka on myös muussa liikenteessä kuin kansainvälisessä liikenteessä. Sitä vastoin määräykset työstä saadun tulon verottamisesta, milloin työ tehdään kansainvälisessä liikenteessä olevassa ilma-aluksessa sekä kalastus-, hylkeenpyynti- tai valaanpyyntialuksessa, ovat muuttumattomat. Sellainen tulo verotetaan vain tulonsaajan kotivaltiossa (4 kappale). Sopimuksen voimaantuloa koskevaan 31 artiklan 3 kappaleeseen sisältyy siirtymäsäännös, jonka mukaan tulo, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa pohjoismaisessa laivassa tehdystä työstä verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jonka kansallisuus laivalla on, eli edelleen voimassa olevaan sopimukseen sisältyvän määräyksen mukaisesti. Siirtymäsäännös koskee niitä kolmea ensimmäistä vuotta, joina uutta sopimusta sovelletaan.

Sopimukseen liittyvään pöytäkirjaan on samoin kuin aikaisemmin otettu erityismääräyksiä, jotka koskevat 15 artiklan soveltamista. Pöytäkirjan I. 3 ja I. 4 kohtien mukaan sovelletaan erityisiä määräyksiä sellaisesta työstä saadun tulon verottamiseen, joka käsittää poroaitojen rakentamisen ja kunnossapidon Suomen ja Norjan välisellä valtakunnanrajalla. Tässä sovelletaan samoja periaatteita kuin niiden yritysten verottamisessa, joiden toiminta käsittää poroaitojen rakentamisen ja kunnossapidon (I.1 kohta).

Voimassa olevassa sopimuksessa on erityisiä määräyksiä, jotka koskevat niin sanottujen rajankävijöiden verotusta. Rajankävijällä tarkoitetaan henkilöä, joka asuu sopimusvaltiossa ja säännöllisesti, s.o. vähintään kerran viikossa, oleskelee tämän valtion rajakunnassa olevassa vakinaisessa asunnossaan sekä työskentelee naapurivaltion rajakunnassa. Rajankävijää verotetaan vain kotivaltiossa tulosta, jonka hän on saanut naapurivaltiossa tehdystä työstä. Myös uudessa sopimuksessa on vastaavia rajankävijöiden verotusta koskevia määräyksiä (pöytäkirjan VI kohta). Määräykset ovat yhdenmukaiset niiden voimassa olevan sopimuksen määräysten kanssa, jotka koskevat Norjan ja Ruotsin välisiä suhteita. Voimassa olevaan sopimukseen liittyvän pöytäkirjan VII. 1 kohdan erityinen määräys, joka koskee toisaalta Suomen ja toisaalta Norjan tai Ruotsin välisiä suhteita, on poistettu.

16 artikla. Artiklan mukaan voidaan johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva yritys maksaa, verottaa tässä valtiossa. Määräys on voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen vastaavan määräyksen mukainen.

17 artikla. Taiteilijoiden ja urheilijoiden tässä ominaisuudessaan saamasta hyvityksestä voidaan aina verottaa siinä valtiossa, jossa toimintaa harjoitetaan (1 kappale). Tätä määräystä sovelletaan riippumatta siitä, onko tulon saaja vapaan ammatin harjoittaja vai toisen palveluksessa oleva henkilö. Kiinteää paikkaa ja 183-päivän sääntöä koskevia 14 artiklan ja 183-päivän sääntöä koskevia 15 artiklan määräyksiä ei siis sovelleta. Sama koskee tapausta, jossa hyvitys ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen (2 kappale). Molemmat kappaleet ovat asiallisesti voimassaolevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukaiset. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva taiteilija tai urheilija saa toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan toiminnasta, verotetaan kuitenkin vain ensiksimainitussa valtiossa, milloin vierailu tässä toisessa valtiossa pääasiallisesti rahoitetaan ensiksi mainitun valtion julkisilla varoilla (3 kappale). Tämä määräys on voimassa olevan sopimuksen vastaavan määräyksen mukainen, mutta sillä ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa.

18 artikla. Eläkkeestä, elinkorosta sekä sosiaalilainsäädännön mukaan tapahtuvasta suorituksesta verotetaan samoin kuin voimassa olevan sopimuksen mukaan vain siinä valtiossa, josta maksu tapahtuu (1 kappale). Artiklan piiriin kuuluu sekä yksityisen palveluksen perusteella maksettu eläke että julkisen palveluksen perusteella maksettu eläke. Määräys merkitsee, että Suomen sisäisiä määräyksiä, jotka koskevat ulkomailla asuvan henkilön saaman tällaisen tulon verottamista, voidaan soveltaa täydessä laajuudessaan. Elatusapu, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle puolisolle tai entiselle puolisolle tahi lapselle, vapautetaan verosta tässä toisessa valtiossa, milloin elatusapu olisi vapautettu verosta siinä valtiossa, josta maksu tapahtuu, jos saaja olisi asunut siellä (2 kappale).

19 artikla. Tässä artiklassa käsitellään julkisesta palveluksesta saatua tuloa, ei kuitenkaan eläkettä. Tuloa verotetaan 1 kappaleessa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa tuloa verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Määräystä sovelletaan kun työ tehdään muussa sopimusvaltiossa kuin mistä hyvitys maksetaan. Määräys on voimassa olevan sopimuksen vastaavan määräyksen ja olennaisilta osin OECD:n mallisopimuksen mukainen. Artiklan 3 kappale, jolla ei ole vastinetta voimassa olevassa sopimuksessa, on asiallisesti mallisopimuksen mukainen.

Julkisen palveluksen perusteella maksetusta eläkkeestä verotetaan, kuten edellä on mainittu, 18 artiklan mukaan. Sopimus poikkeaa tältä osin OECD:n mallisopimuksesta, jossa samoja verotusperiaatteita sovelletaan sekä eläkkeeseen että palkkaan.

20 artikla. Tässä artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla on asialliselta sisällöltään voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukainen. Tämän lisäksi on kuitenkin samoin kuin voimassa olevassa sopimuksessa pidetty perusteltuna myöntää Färsaarilla tai Islannissa asuville opiskelijoille ja harjoittelijoille erityisen edullinen verotuskohtelu silloin, kun he työskentelevät muussa Pohjoismaassa. Tätä koskevat määräykset on otettu pöytäkirjan IX.l ja IX.2 kohtaan. Määräykset ovat asiallisesti samansisältöiset voimassa olevan sopimuksen vastaavien määräysten kanssa.

21 artikla. Tähän artiklaan sisältyy samoin kuin voimassa olevaan sopimukseen hiilivetyesiintymien, s.o. öljy- ja kaasuesiintymien, tutkimiseen tai hyväksikäyttöön liittyvän liiketulon, itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saadun tulon, yksityisestä palveluksesta saadun tulon ja myyntivoiton verotusta koskevia erityisiä määräyksiä. Määräykset vastaavat asiallisesti voimassa olevaa sopimusta. Tämän artiklan määräysten ja muiden määräysten välistä suhdetta myös selvennetään. Niin ollen tämän artiklan määräyksiä sovelletaan sopimuksen muiden määräysten estämättä, lukuun ottamatta laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saatua tuloa koskevan 8 artiklan määräyksiä (1 kappale). Esimerkiksi tulo, joka saadaan öljyn kuljettamisesta laivalla sopimusvaltiossa olevalta talteenottamisalueelta toisessa sopimusvaltiossa olevaan paikkaan, jää aina 21 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisesta tulosta verotetaan 8 artiklan määräysten mukaan. Lisäksi 21 artiklan 1 kappaleesta käy ilmi, että myös hiilivetyesiintymien alustava selvitystyö kuuluu artiklan määräysten piiriin. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön, joka toisen sopimusvaltion rannikon ulkopuolella harjoittaa hiilivetyesiintymien alustavaan selvitystyöhön, tutkimiseen tai hyväksikäyttöön liittyvää liiketoimintaa tai itsenäistä ammattitoimintaa, katsotaan harjoittavan toimintaa mainitussa toisessa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta tai kiinteästä paikasta (2 kappaleen a kohta). Sama koskee toimintaa tutkimus- tai talteenottamisalueella, joka ulottuu rannikon ulkopuolella olevasta paikasta maihin, jos toimintaa harjoitetaan osittain rannikon ulkopuolella ja osittain maa-alueella (2 kappaleen b kohta). Tätä määräystä sitä vastoin ei sovelleta tapauksessa, jossa toiminta kokonaan tapahtuu maissa, vaikka kysymyksessä oleva maa-alue olisi osa tutkimus- tai talteenottamisalueesta, joka käsittää myös rannikon ulkopuolella olevan alueen. Toiminta, joka käsittää jalostamattomien hiilivetyjen kuljetukseen käytettävän putkijohdon rakentamisen tai asentamisen taikka tällaiseen toimintaan välittömästi liittyvän rakennustyön, katsotaan harjoitetuksi kiinteäksi toimipaikasta myös maissa tapahtuvan toiminnan osalta, milloin toiminta sisältyy hankkeeseen, joka ulottuu rannikon ulkopuolella olevasta paikasta maa-alueelle (2 kappaleen c kohta). Artiklan 2 kappaleen b ja c kohdan määräykset ovat syntyneet sen mahdollistamiseksi, että toimintaa kokonaisuudessaan käsitellään samojen sääntöjen mukaan, vaikka sitä osittain harjoitetaan maissa. Artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos toiminta kestää enintään 30 päivää kahdentoista kuukauden aikana (3 kappale). Sellaisen palkan verotus, joka saadaan hiilivetyesiintymien alustavaa selvitystyötä, tutkimista tai hyväksikäyttöä harjoittavan työnantajan lukuun tehdystä työstä, säännellään 7 kappaleessa. Artiklan 8 kappaleen määräykset on alunperin otettu sopimukseen Tanskan pyynnöstä. Tanskan lainsäädännön mukaan katsotaan veronalaisen voiton syntyvän eräissä tapauksissa, jolloin siirrettävä porauslaite tai hotellilautta siirretään Tanskasta tämän valtion ulkopuolella olevalle alueelle. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa toimintaa toisen sopimusvaltion rannikon ulkopuolella, vapautetaan kuitenkin tällainen voitto verosta tässä toisessa valtiossa (8 kappale). Tämän kappaleen toisessa lauseessa oleva voiton määritelmä merkitsee, että verosta vapautettava määrä ei sisällä ns. palautuneita poistoja, jotka siis luetaan veronalaiseen tuloon. Artiklan 9 kappaleen mukaan voidaan voitosta, joka saadaan eräiden hiilivetyesiintymiin liittyvien oikeuksien ja osakkeiden tai muiden osuuksien luovutuksesta, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa esiintymä on.

22 artikla. Tulosta, jota ei ole käsitelty 6―21 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu. Artiklan määräykset ovat voimassa olevan sopimuksen ja asiallisesti OECD:n mallisopimuksen mukaiset.

23 artikla. Varallisuuden verottamista koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan, joka olennaisilta osiltaan on voimassa olevan sopimuksen ja OECD:n mallisopimuksen mukainen. Tavarankuljetukseen käytetyistä konteista verotetaan vain luovuttajan kotivaltiossa, paitsi milloin konttia käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä (4 kappale). Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan sopimusvaltiossa vain sen suhteessa toiseen sopimusvaltioon, joka kantaa varallisuudesta yleistä veroa (7 kappale). Sellaista veroa ei ole tällä hetkellä Tanskassa eikä Färsaarilla. Mikäli Tanska tai Färsaaret myöhemmin ottaa tällaisen veron käyttöön, sovelletaan sopimusta myös tähän veroon (2 artiklan 4 kappale).

24 artikla. Tämän artiklan mukaan tulosta tai varoista, josta sopimusvaltiossa asuvaa kuolinpesää verotetaan, ei saa verottaa toisessa sopimusvaltiossa asuvaa kuolinpesän osakasta. Määräyksellä, jolla ei ole vastinetta OECD:n mallisopimuksessa, on Suomessa merkitystä tuloverolain 17§:n ja varallisuusverolain (1537/92) 6§:n soveltamisen kannalta, ja sen tarkoituksena on estää kuolinpesän saaman tulon tai sen omistaman varallisuuden verottaminen sekä kuolinpesän että sen osakkaiden tulona tai varallisuutena. Artikla on muuttamaton.

25 artikla. Kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevat määräykset ovat tässä artiklassa (menetelmäartikla). Islanti soveltaa samoin kuin voimassa olevan sopimuksen mukaan vapautusmenetelmää (4 kappale) päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Sopimuksessa on kuitenkin ennakoitu, että Islanti myöhemmin saattaa muuttaa menetelmämääräyksiään (pöytäkirjan X. 4 kohta). Tanskassa, Färsaarilla, Suomessa ja Ruotsissa on samoin kuin nykyisen sopimuksen mukaan veronhyvitysmenetelmä päämenetelmä (1, 2, 3 ja 6 kappale). Myös Norja soveltaa nykyään, voimassa olevasta sopimuksesta poiketen, päämenetelmänään veronhyvitysmenetelmää (5 kappale). Jos Suomessa asuva henkilö toisesta sopimusvaltiosta saa yksityisestä palveluksesta tuloa, jota tarkoitetaan 15 artiklan 1 kappaleessa tai 21 artiklan 7 kappaleen a kohdassa ja josta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, vapautetaan tämä tulo kuitenkin Suomen verosta (3 kappaleen c ja d kohta). Tulokseksi tulee niin ollen käytännössä, että veroa tästä tulosta maksetaan vain tässä toisessa valtiossa. Poikkeuksena säännöstä on tapaus, että verovelvollinen keinotekoisesti yrittää jakaa tulonsa verotettavaksi kahdessa tai useammassa sopimusvaltiossa alentaakseen kokonaisverorasitustaan (7 kappale). Tällöin sovelletaan veronhyvitysmenetelmää. Suomi soveltaa vapautusmenetelmää myös sellaisissa tapauksissa, joissa tuloa tai varallisuutta sopimuksen mukaan verotetaan vain toisessa Pohjoismaassa (3 kappaleen d kohta). Veronhyvitystä koskevissa määräyksissä esiintyvän sanonnan ''tässä toisessa valtiossa maksettu vero'' määritelmän mukaan katsotaan sanonnan käsittävän veron, joka siitä valtiosta, jossa se tosiasiallisesti on maksettu, on siirrettävä mainittuun toiseen valtioon hyvitettäväksi verovelvollista (7 kappale). Tällainen siirretty veromäärä vähennetään siis siitä verosta, joka verovelvollisen on suoritettava kotivaltiossaan.

Artikla 26. Artiklan 1, 2 ja 5 kappaleen määräykset vastaavat asiallisesti voimassaolevan sopimuksen 26 artiklan 1―3 kappaletta. Uudessa sopimuksessa on määräykset tietyistä eläkkeistä ja elinkoroista otettu artiklan uuteen 3 ja 4 kappaleeseen. Artiklan 3 kappaleen uuden määräyksen mukaan 2 kappaleen määräyksiä niin sanotusta toissijaisesta verotusoikeudesta ei sovelleta suomalaiseen kansaneläkkeeseen ja tiettyihin muihin verottomiin suomalaisiin eläkkeisiin ja sosiaalietuihin eikä myöskään ruotsalaiseen kansaneläkkeeseen. Artiklan 4 kappaleen uusi määräys merkitsee, että eläke tai elinkorko, joka verotetaan vastaanottajan kotivaltiossa toissijaista verotusoikeutta koskevien määräysten mukaan, otetaan verotettavaksi siellä vain siltä osin, kuin eläke tai elinkorko ylittää 20 000 Ruotsin kruunua kalenterivuodessa tai sitä vastaavan arvon asianomaisessa muussa pohjoismaisessa valuutassa, mikäli vastaanottaja olisi ollut oikeutettu maksajavaltiossa erityiseen vähennykseen iän tai invaliditeetin perusteella.

27―30 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (27 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (28 artikla), diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (29 artikla) sekä alueellista laajentamista (30 artikla) koskevat määräykset ovat asiallisesti voimassa olevan sopimuksen mukaiset.

31 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

32 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

OECD:n mallisopimus sisältää määräyksiä verotusta koskevien tietojen vaihtamisesta. Pohjoismaisessa sopimuksessa ei ole tällaisia määräyksiä. Syynä tähän on, että Pohjoismaiden välinen virka-apua veroasioissa koskeva monenkeskinen sopimus (SopS 37/91) sisältää määräyksiä tällaisten tietojen vaihtamisesta sekä muusta veroasioissa annettavasta hallinnollisesta virka-avusta.

2Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Suomen ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä. Sitä sovelletaan lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, ja muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta, sekä varallisuusveron osalta varallisuuteen, josta veroa on suoritettava sopimuksen voimaantulovuotta toiseksi seuraavana kalenterivuotena tai sen jälkeen toimitettavan verotuksen perusteella.

Nykyistä Pohjoismaiden välistä sopimusta lakataan soveltamasta tuloon tai varallisuuteen, johon esillä olevaa sopimusta sovelletaan.

Suomen ja Ruotsin välillä on voimassa sopimus uitosta Tornion ja Muonion rajajoissa (SopS 19/49). Sopimuksessa on määräyksiä, jotka muun muassa koskevat mainittujen jokien uittoväylässä uittoa toimitta- maan perustetun uittoyhdistyksen verovapautta. Suomen ja Norjan välillä on voimassa sopimus erityisistä määräyksistä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi rakennettaessa rajasiltoja y.m. (SopS 54/93). Tämä erityinen sopimus sisältää määräyksiä tietyn tulon tai voiton taikka varallisuuden verottamisesta, joka saadaan Suomen ja Norjan välisen valtakunnanrajan ylittävien rajasiltojen ym. rakentamisen, kunnossapidon tai käytön yhteydessä. Esillä oleva sopimus, samoin kuin nykyinenkään sopimus, ei vaikuta mainitun sopimuksen ja erityissopimuksen voimassaoloon (sopimukseen liittyvän pöytäkirjan XII. 1 ja XII. 2 kohta).

3Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen useat määräykset poikkeavat voimassa olevasta verolainsäädännöstä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin Eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 1996 Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 1996 Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.