HE 146/1996

1.1.Kriminaalihuoltotyön kehitys

Kriminaalihuoltotyö nykyisessä merkityksessä on aloitettu 1800-luvun lopulla yksityisenä, uskonnolliselta pohjalta lähtevänä hyväntekeväisyystoimintana. Vuonna 1870 perustettiin Suomen Vankeusyhdistys, joka keskittyi aluksi lähinnä vankilassa olevien valistus-, opetus- ja työtoimintaan sekä sielunhoitoon. Työ ulottui myös vankilasta vapautuneiden sosiaaliseen auttamiseen erityisesti asunnon ja työpaikan hankkimisessa. Yhdistyksen vankilatyön luonne on muuttunut vankeinhoidon kehittymisen myötä vapautumisen valmistamisen suuntaan. Yhdistyksen toimintaan sisällytettiin 1920-luvulta lähtien vapaaehtoiselta pohjalta myös rangaistusjärjestelmään liittyviä valvonta- ja esitutkintatehtäviä (nykyinen henkilötutkinta), joista tuli myöhemmin lakisääteisiä. Vuonna 1966 Suomen Vankeusyhdistyksen nimi muutettiin Kriminaalihuolto r.y:ksi.

Yksityinen kriminaalihuoltotyö organisoitiin 1970-luvulla kokonaan uudelleen. Laki kriminaalihuoltotyön valtionavusta (31/75) ja sitä täydentävä asetus (134/75) tulivat voimaan vuonna 1975. Samassa yhteydessä perustettiin julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys (KHY), johon Kriminaalihuolto r.y sulautettiin. Yhdistyksen järjestysmuodosta säädetään Kriminaalihuoltoyhdistyksestä annetussa asetuksessa (135/75) .

Yhdistyksen perustamisen yhteydessä pitkän aikavälin tavoitteeksi asetettiin kriminaalihuoltotyön yhdistäminen osaksi sosiaalipalvelujärjestelmää. Sittemmin erityisesti rikoslainsäädännön kehittymisen ja uusien rangaistusmuotojen käyttöönoton johdosta kriminaalihuoltotyö on painottunut seuraamusjärjestelmään liittyviin tehtäviin.

1.2.Kriminaalihuoltoyhdistyksen tehtävät

Kriminaalihuoltoyhdistyksestä annetun asetuksen 1 §:n mukaan KHY:n tarkoituksena on tehdä ja kehittää kriminaalihuoltotyötä. Asetuksen mukaan yhdistys hoitaa ne kriminaalihuoltotehtävät, jotka sille on lainsäädännön perusteella annettu.

Kriminaalihuoltotyön käsitettä ei ole lainsäädännössä määritelty. Käytännössä kriminaalihuoltotyöhön on luettu seuraavat tehtävät:

― ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta,

― ehdollisesti rangaistujen nuorten rikoksentekijäin valvonta ja henkilötutkinta,

― yhdyskuntapalvelun toimeenpano ja soveltuvuusselvitys sekä

― kriminaalihuoltoon kuuluvat asumis- ja muut sosiaalipalvelut.

Edellä olevien tehtävien lisäksi KHY on aikaisemmin hoitanut ostopalveluina sosiaaliviranomaisille kuuluvia oikeusedustustehtäviä.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan valtionapua kriminaalihuoltotyöhön voidaan antaa myös kunnalle ja muulle yhteisölle.

1.3.Kriminaalihuoltoyhdistyksen organisaatio

Säännökset KHY:n organisatiosta sisältyvät Kriminaalihuoltoyhdistyksestä annettuun asetukseen ja sen nojalla annettuihin alemmanasteisiin säännöksiin.

KHY:n jäsenet ovat yhteisöjäseniä: kuntia tai kuntayhtymiä, lähialoilla toimivia aatteellisia ja ammatillisia yhdistyksiä, liittoja, muita yhteisöjä tai säätiöitä. Jäseniä oli vuonna 1995 yhteensä 37, joista kuntajäseniä 29 ja muita yhteistöjäseniä 8. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi A-klinikkasäätiö, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Sosiaaliturvan Keskusliitto ry ja Suomen Mielenterveysseura ry.

KHY:n toimielimiä ovat yhdistyksen kokous ja johtokunta. Yhdistyksen kokous on yhdistyksen korkein päättävä elin, joka muun muassa hyväksyy toimintasuunnitelman ja talousarvion, päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille sekä valitsee neljä johtokunnan jäsentä ja näiden varajäsenet sekä tilintarkastajan ja tämän varamiehen.

Johtokunta edustaa yhdistystä sekä ohjaa ja valvoo sen toimintaa. Johtokunnan tehtävänä on muun muassa laatia vuotuinen toimintasuunnitelma, tehdä talousarvioesitys oikeusministeriölle, panna täytäntöön yhdistyksen kokouksen päätökset, huolehtia yhdistyksen toiminnan kehittämisestä ja valvoa yhdistyksen etuja ja oikeutta sekä huolehtia yhdistyksen talouden ja varojen hoidosta.

Johtokuntaan kuuluvat puheenjohtaja sekä yksitoista varsinaista jäsentä ja yksitoista henkilökohtaista varajäsentä. Toimikausi on kaksi kalenterivuotta. Johtokunnan puheenjohtajan sekä neljä varsinaista ja neljä varajäsentä määrää valtioneuvosto. Näistä yhden on edustettava yhdistyksen toimihenkilöitä. Johtokuntaan määräävät lisäksi oikeusministeriö, sisäasiainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö kukin yhden varsinaisen ja yhden varajäsenen. Johtokunnan muut jäsenet ja varajäsenet valitsee yhdistyksen kokous.

KHY:n toiminnanjohtajan tehtävänä on johtokunnan vahvistaman ohjesäännön mukaisesti johtaa yhdistyksen toimintaa, valmistella johtokunnassa käsiteltävät asiat sekä panna täytäntöön sen päätökset.

Yhdistyksen kotipaikkana on Helsingin kaupunki, jossa yhdistyksellä on keskustoimisto. Yhdistyksen toiminta-alueena on koko maa. Toimintaansa varten yhdistyksellä on eri puolilla maata 21 aluetoimistoa. KHY:n valtionapupalkkaisen henkilökunnan määrä oli vuoden 1995 lopussa 239 henkilöä.

Yhdistyksen toimintaa ja taloutta valvoo oikeusministeriö.

1.4.Kriminaalihuoltoyhdistyksen toiminnan rahoitus

KHY:lle myönnettävästä valtionavusta on säännökset kriminaalihuoltotyön valtionavusta annetun lain 3 §:ssä. Yhdistyksellä on oikeus lakisääteiseen valtionapuun niistä tehtävistä, jotka sille lainsäädännön perusteella on annettu. Muiden kriminaalihuoltoon liittyvien tehtävien suorittamista ja kustannusten kattamista varten voidaan myöntää harkinnanvaraista valtionapua.

Lain 5 §:n mukaan valtionavun myöntämisen edellytyksenä on, että oikeusministeriö on hyväksynyt valtionavun myöntämisen perusteena olevan toimintasuunnitelman sekä talousarvion ja että kustannuksia on pidettävä kriminaalihuoltotyön kannalta tarpeellisina. Valtionapuna saadut varat on käytettävä niihin tarkoituksiin, joihin ne on myönnetty. Käyttämättä jäänyt avustus on palautettava valtiolle.

Vuonna 1995 KHY:lle myönnettiin valtionapua 53,1 miljoonaa markkaa. Vankeinhoitolaitoksen määrärahoista KHY:lle osoitetut valtionavut ovat noin 7 prosenttia. Vuoden 1997 talousarvioehdotuksen mukaan KHY saa valtionapua momentilta 25.50.50 (kriminaalihuollon korvaukset ja avustukset) 59 500 000 markkaa. Talousarvioehdotuksessa olevan käyttösuunnitelman mukaan kriminaalihuollon korvaukset ja avustukset jakautuvat käyttötarkoituksensa mukaan seuraavasti:

― korvaus yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta 55 500 000 markkaa,

― avustus kriminaalihuoltoon 3 300 000 markkaa ja

― avustus kriminaalihuollon perustamishankkeisiin 700 000 markkaa.

Valtionapujen lisäksi KHY:n toimintaa on rahoitettu kunnilta saatavilla korvauksilla ja avustuksilla, työvoimapiireiltä saatavilla työllistämiskorvauksilla, EU-rahoituksella sekä oman toiminnan tuloilla. Vuonna 1995 kunnilta ja vastaavilta saatu rahoitus oli 1,03 miljoonaa markkaa, EU-rahoitus 0,08 miljoonaa markkaa ja omasta toiminnasta saadut tulot 8,10 miljoonaa markkaa.

1.5.Julkishallinnon uudistamisen vaikutukset

Kuluvan vuosikymmenen alussa korostui tarve sopeuttaa julkisen sektorin menot yleisen talouskehityksen vaatimuksiin. Valtioneuvosto teki useita julkisen sektorin uudistamista koskevia periaatteellisia ratkaisuja. Tällaisia ovat muun muassa 7 päivänä toukokuuta 1992 annettu ohjelmapäätös julkisen sektorin uudistamisesta sekä 17 päivänä kesäkuuta 1993 annettu periaatepäätös toimenpiteistä keskushallinnon ja aluehallinnon uudistamiseksi. Tavoitteena oli toteuttaa säästötoimenpiteet siten, että ne kohdistuvat ensisijaisesti hallinnon sisäisiin toimintoihin ja vasta toissijaisesti yksityisille henkilöille ja yhteisöille tuotettaviin palveluihin. Julkisen vallan tehtävänä on jatkossakin vastata palvelujen riittävästä ja tasapuolisesta saatavuudesta.

Julkisen sektorin uudistamisen ydin on hallinnon siirtyminen tuloksista ohjautuvaksi. Tähän johtavia uudistuksia ovat olleet ennen muuta tulosbudjetointiin ja -ohjaukseen siirtyminen, henkilöstöhallinnon ja -politiikan uudistaminen sekä kuntien valtionosuusuudistus. Hallinnon uudistushankkeisiin kuuluvat myös keskushallinnon rationalisointihanke, joka tähtää keskushallinnon keventämiseen ja päätösvallan hajauttamiseen, sekä aluehallinnon kehittämishanke. Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi pyritään julkisen hallinnon palvelukyvyn parantamiseen, alemmanasteisen norminannon uudistamiseen sekä lupahallinnon keventämiseen.

Osa nykyistä julkista sektoria on lähentymässä yksityistä sektoria. Eräänä osoituksena tästä on joidenkin julkisten toimintojen organisoiminen liikelaitosmallin mukaisesti. Liikelaitostoiminnan periaatteita tulee soveltuvin osin noudattaa myös organisoitaessa sellaisia julkisen vallan tehtäviä, joihin liikelaitosmalli ei niiden yhteiskuntapoliittisen luonteen vuoksi sellaisenaan sovellu. Koko valtionhallinto on vuoteen 1995 mennessä siirtynyt tulosohjaukseen.

Vuoden 1993 alusta lukien voimaan tullut sosiaali- ja terveydenhuollon, opetus- ja kulttuuritoiminnan sekä kuntien valtionosuuslainsäädäntöuudistus merkitsi sitä, että valtionosuuksien määräytymisessä siirryttiin laskennalliseen järjestelmään ja menoperusteinen valtionosuusjärjestelmä pääosiltaan kumottiin. Menoperusteisessa järjestelmässä lakisääteiset kustannukset korvattiin täysimääräisinä jälkikäteen sen jälkeen, kun toiminnasta saadut tulot ja mahdolliset avustukset oli ensin vähennetty menoista. Laskennallisessa järjestelmässä rahoitus määräytyy toiminnan tulosten mukaan. Laskennallinen korvausjärjestelmä mahdollistaa myös tulosohjaamisen toteuttamisen.

1.6.Kansainvälinen kehitys ja eräiden maiden lainsäädäntö

1.7.Nykytilan arviointi

Kriminaalihuoltotyötä koskevat nykyiset säännökset on laadittu aikana, jolloin kriminaalihuoltotehtävillä oli toisenlainen painotus. 1970-luvulla KHY:tä pidettiin ensi sijassa sosiaalipalvelujärjestelmää täydentävänä organisaationa. Etenkin 1990-luvulla, erityisesti yhdyskuntapalvelukokeilun käynnistymisen myötä, KHY:n tehtävät seuraamusjärjestelmän toimeenpanossa ovat merkittävästi lisääntyneet. Samanaikaisesti on kuntien velvollisuutta järjestää sosiaalipalvelut asukkailleen lainsäädännöllä täsmennetty. Näin ollen on tärkeää määritellä, mitä kriminaalihuoltotehtäviä valtion tulee rahoittaa.

Kriminaalihuollon säännösten uudistamista valmisteltaessa on pohdittu, tulisiko kriminaalihuoltotyö organisoida muiden Pohjoismaiden tapaan valtion toimielimen tehtäväksi. Koska kriminaalihuoltotehtävien hoidossa käytetään julkista valtaa eli päätetään yksityisen henkilön eduista, oikeuksista ja velvollisuuksista, tehtävät tulisi hoitaa valtion valvonnassa ja valtion rahoituksella. Seuraamusjärjestelmään kuuluvalta organisaatiolta edellytetään, että se on valtakunnallisesti kattava ja että se täyttää kansalaisten yhdenvertaisuuteen, laillisuuteen, oikeusturvaan ja oikeudenmukaisuuteen kohdistuvat vaatimukset. Edellä todetuista tekijöistä huolimatta kriminaalihuoltotehtävien ei ole kuitenkaan havaittu sisältävän sellaisten pakkotoimenpiteiden käyttöä, joka edellyttäisi tehtävien organisointia valtion laitoksena, varsinkin kun julkisoikeudellinen yhdistysmuoto on lainsäädäntöpohjaisuutensa ja julkisen valvontansa perusteella pitkälti rinnastettavissa valtion laitoksiin. Toisaalta yhdistysmuodolla on tietyt etunsa, muun muassa paremmat mahdollisuudet ulkopuoliseen rahoitukseen.

Kriminaalihuoltotyön säännösten muutostarpeet ovat syntyneet myös valtionosuuslainsäädännön muutosten vuoksi. Kriminaalihuoltotyötä koskevat valtionapusäännökset tulisi muuttaa vastaamaan valtionosuusuudistusta, jossa menoperusteinen valtionapu muutettiin laskennalliseksi korvausjärjestelmäksi. Tällöin rahoitus määräytyy toiminnan tulosten mukaan. Laskennallinen korvausjärjestelmä tekee mahdolliseksi tulosohjausjärjestelmään siirtymisen. Tämä edellyttää KHY:n organisaation muuttamista siten, että tulosvastuujärjestelmä voi toteutua.

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisala: laki koskisi kriminaalihuollon järjestämistä ja rahoitusta. Kriminaalihuollolla tarkoitettaisiin yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoa ja muuta vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvää toimintaa.

Lakiehdotuksessa on otettu käyttöön uusi käsite, yhdyskuntaseuraamus. Euroopan neuvoston ministerikomitea on vuonna 1992 hyväksynyt edellä yleisperusteluissa tarkemmin selvitetyn suosituksen nr R (92) 16 Euroopan yhdyskuntaseuraamusten ja -toimenpiteiden säännöiksi. Säännöstön sanaston kohdassa 1 yhdyskuntaseuraamusten ja -toimenpiteiden käsite määritellään seuraavasti:

Käsitteeseen ''yhdyskuntaseuraamukset ja -toimenpiteet'' (englanniksi community sanctions and measures, ranskaksi des sanctions et mesures appliquees dans la communaute) sisältyvät kaikki tuomioistuimen tai tuomarin määräämät seuraamukset ja toimenpiteet, joissa rikoksentekijä ei suorita rangaistustaan laitoksessa. Hänen vapauttaan on rajoitettu tietyin ehdoin ja velvoittein. Seuraamuksen toimeenpanosta huolehtivat laissa määrätyt viranomaiset. Käsitteeseen kuuluvat ensiksikin varsinaiset tuomioistuimen tai tuomarin määräämät seuraamukset ja toimenpiteet, toiseksi toimet, joihin ryhdytään ennen seuraamusta koskevan päätöksen tekemistä tai sellaisen päätöksen sijasta sekä kolmanneksi vankeustuomion täytäntöönpano rangaistuslaitoksen ulkopuolella.

Yhdyskuntaseuraamuksen käsite on käytössä myös muissa Pohjoismaissa. Uudella käsitteellä on haluttu korostaa sitä, että seuraamukset pannaan täytäntöön yhdyskunnassa.

Kriminaalihuolloksi on lain 1 §:ssä määritelty yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien lisäksi vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvä muu toiminta. Yhdyskuntaseuraamukset ovat osa vapaudessa toimeenpantavaa seuraamusjärjestelmää, johon voi kuitenkin liittyä myös muuta kuin yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoksi tässä laissa määriteltyä toimintaa. Käsitteet määriteltäisiin tarkemmin 2 §:ssä.

2 §. Määritelmät. Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävät lueteltaisiin lakiluonnoksen 2 §:n 1 momentissa. Niihin kuuluisi ensinnäkin ehdolliseen rangaistukseen tuomittujen nuorten valvonta. Toiseksi yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoon luettaisiin kuuluvaksi nuorisorangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun toimeenpano. Nuorisorangaistusta koskeva lakiesitys on annettu eduskunnalle. Yhdyskuntapalvelua koskeva lakiesitys annetaan eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Kolmanneksi yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtäviin luettaisiin ehdonalaiseen vapauteen päästettyjen valvonta. Tämä tehtävä on siirretty asteittain kokonaan KHY:n hoidettavaksi.

Neljänneksi yhdyskuntaseuraamuksiin kuuluisivat edellä lueteltuihin seuraamuksiin liittyvät valmistelevat toimenpiteet ja lausunnot. Tällaisia ovat muun muassa nuoria rikoksentekijöitä koskeva henkilötutkinta, nuorisorangaistukseen liittyvä alustava toimeenpanosuunnitelma sekä yhdyskuntapalveluun liittyvä soveltuvuusselvitys. Nuoria rikoksentekijöitä koskevia henkilötutkintoja tekevät nykyisin KHY ja sosiaaliviranomaiset siten, että KHY tekee 18 vuotta täyttäneiden ja sosiaaliviranomaiset alle 18-vuotiaiden nuorten henkilötutkinnat. Voimassa olevaa henkilötutkintoja koskevaa toimivaltajakoa ei ole tarkoitus lakiehdotuksella muuttaa. Nuorisorangaistuksen yhteydessä KHY:n tehtävänä olisi esittää tuomioistuimelle alustava toimeenpanosuunnitelma. Yhdyskuntapalveluun liittyy ennen varsinaisen seuraamuksen antamista tehtävä selvitys henkilön soveltumisesta kyseistä seuraamusmuotoa suorittamaan. Ehdonalaisesti vapautettujen valvontaan liittyvänä lausuntona tulee kyseeseen tuomioistuimelle tehtävä esitys ehdonalaisen vapauden menettämisestä.

Ehdotuksen 2 §:n 2 momentissa määriteltäisiin muu vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvä toiminta. Sitä olisi muun muassa kokeilu- ja kehittämistoiminta, jota KHY ja muut yhteisöt sekä säätiöt toteuttavat yleensä projektiluonteisesti. Muuta toimintaa voisivat olla myös nuorisorangaistuksen sisällön kehittämiseksi suunnitellut ehdollisesti rangaistuille nuorille tarkoitetut ryhmävalvontakokeilut KHY:n aluetoimistoissa. Kokeilut sisältävät muun muassa ryhmäkeskusteluja rikoksesta, leiritoimintaa, autoverstastoimintaa ja muuta työtoimintaa. Esimerkkejä muiden yhteisöjen projektiluonteisesta kokeilutoiminnasta ovat Työtä ja Asuntoja Nuorille r.y:n järjestämä autoverstastoiminta ja Iisalmen Nuorison Tuki r.y:n nuorisoprojekti. Myös ehdonalaisesti vapautuneille on järjestetty toimintaryhmäkokeiluja. Kokeilu- ja kehittämistoiminta ei rajoitu jo olemassa olevien yhdyskuntaseuraamusten kehittämiseen, vaan se voi kohdistua laajemmin myös uusiin vapaudessa toimeenpantavien seuraamusten kehittämiseen. Esimerkkinä nykyisin käynnissä olevista seuraamusjärjestelmän kehittämisestä on KHY:n Tampereen toimintakeskuksen toiminta.

KHY:llä ei ole sosiaalipalveluluonteisia tehtäviä. Esimerkiksi kuntouttavat asumispalvelut ja asiakkaiden taloudellinen tukeminen kuuluvat kunnan tehtäviin. KHY:llä on kuitenkin pienimuotoista asumiseen ja työllistymiseen liittyvää tukitoimintaa. Tämäntyyppistä toimintaa voivat järjestää myös muut yhteisöt vapaaehtoistyönä. Työmuotoja voitaisiin jatkossakin rahoittaa muuna vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvänä kehittämistoimintana.

Muuna vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvänä toimintana voitaisiin ehdotuksen mukaan rahoittaa myös tiedotusta, ohjausta ja neuvontaa. Vangit ja rangaistuslaitoksesta vapautuneet samoin kuin muut yhdyskuntaseuraamuksiin tuomitut ovat kunnan jäseninä oikeutettuja kunnan järjestämiin palveluihin. Rikokseen syyllistyminen ja erityisesti ehdoton laitosrangaistus aiheuttavat kuitenkin usein leimautumista ja irtautumista kotipaikkakunnalta ja lähipiiristä. Työttömyys ja asunnonsaannin vaikeudet rangaistuslaitoksesta vapauduttaessa lisäävät riskiä palata entiseen rikolliseen alakulttuuriin, johon yleensä liittyy myös päihteiden väärinkäyttö. Rangaistukseen tuomitun tai rangaistuslaitoksesta vapautuneen kyvyt oma-aloitteisesti hakea palveluja, joihin hän kuntalaisena on oikeutettu, ovat normaalia heikommat.

Valvontaan asetetuille ehdonalaisesti vapautuneille on nykyisin tarjottava valvontaan liittyvän kontrolloinnin lisäksi tukea ja neuvontaa. Ehdonalaisesti vapautuneista kuitenkin vain 18 % asetetaan valvontaan (1995). Kaikkia vapautuvia ei ole tarpeen eikä käytännössä mahdollista asettaa valvontaan, vaikka he saattavat olla neuvonnan ja ohjauksen tarpeessa. Tiedottamisella, ohjauksella ja neuvonnalla myös ilman valvontaa vapautuneet pyritään saamaan yleisten sosiaali-, terveydenhuolto- ja päihdehuoltopalvelujen piiriin.

3 §. Kriminaalihuollon johto ja valvonta. Lakiehdotuksen mukaan kriminaalihuollon johto ja valvonta kuuluisivat oikeusministeriölle kuten nykyisinkin. Kriminaalihuollon rooli osana seuraamusjärjestelmää on viime vuosina korostunut ja korostunee lähitulevaisuudessa entisestään. Oikeusministeriö toimii rangaistusten ylitäytäntöönpanoviranomaisena sakon muuntorangaistuksia lukuun ottamatta. Jotta seuraamusjärjestelmää voitaisin hoitaa keskitetysti, olisi luontevaa säilyttää kriminaalihuolto nimenomaan oikeusministeriön johdon ja valvonnan alaisena.

Kriminaalihuollon johto ja valvonta sisältäisivät norminannon, budjetoinnin ja tarkastustoiminnan. Kriminaalihuoltoa koskeva lainsäädäntö valmistellaan ministeriössä. Myös muu norminanto eli asetuksia alemmanasteiset määräykset ja ohjeet annettaisiin jatkossa oikeusministeriöstä. Kriminaalihuoltotyöhön myönnettävää korvausta tai avustusta koskeva osa valtion talousarviosta valmistellaan osana oikeusministeriön talousarviota KHY:n oman talousarvion pohjalta. Ministeriö kävisi KHY:n kanssa yhdistystä koskevat tulosneuvottelut. Ministeriön tehtävänä olisi myös tarkastaa kriminaalihuollon toteutumista ja siihen myönnetyn valtion korvauksen ja avustuksen käyttöä.

Valtiontalouden tarkastusvirastolla on valtiontalouden tarkastuksesta annetun lain (967/47) 2 §:n 2 momentin nojalla mahdollisuus tarkastaa KHY:n ja muiden valtion avustusta saavien kriminaalihuoltotyötä tekevien yhteisöjen ja säätiöiden taloutta. Koska tarkastusviraston tarkastusmahdollisuus perustuu erilliseen säännökseen, siitä ei ole mainintaa tässä lakiehdotuksessa.

4 §. Kriminaalihuoltoyhdistys. Kriminaalihuoltotyötä varten on olemassa julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys, jonka järjestysmuodosta säädetään vuodelta 1975 olevassa asetuksessa. Asetus ehdotetaan uusittavaksi tämän lain voimaantulon yhteydessä.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävät ovat luonteeltaan lähellä vain valtiolle kuuluvaa pakkotoimenpiteiden käyttöä. Koska kyse on yksityiseen henkilöön kohdistuvista, rangaistusjärjestelmään kuuluvista toimenpiteistä, lakiehdotuksessa on lähdetty siitä, että kyseisten tehtävien hoitaminen voi kuulua vain julkisoikeudelliselle taholle eli KHY:lle.

Lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin mukaan yhdistys voisi oikeusministeriön hyväksymissä rajoissa antaa sille annettujen toimeenpanotehtävien osatehtäviä myös muille yhteisöille, säätiöille tai yksityishenkilöille erikseen sovittavilla ehdoilla. Osatehtävien hoitamisen tavat ja ehdot voidaan määritellä oikeusministeriön ja KHY:n sopiessa 5 §:n mukaisesti yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien hoitamisesta. Vastuu tehtävien hoidosta säilyisi edelleen KHY:llä. Ehdotus ei merkitsisi muutosta nykyiseen tilanteeseen. Esimerkiksi ehdonalaiseen vapauteen päästettyjen valvontaa hoitavat tällä hetkellä yleisesti yksityiset henkilöt. KHY:n alue- ja paikallisyksiköiden tulisi edelleen ohjata ja valvoa tahoja, joiden hoidettaviksi yhdistys on antanut toimeenpanoon liittyviä osatehtäviä. Täten taattaisiin toiminnalta edellytetty ammattitaito ja luotettavuus.

2luku. Kriminaalihuollon rahoitus

5 §. Korvaus yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta. Valtion virastot ja laitokset siirtyivät tulosohjaukseen ja tulosbudjetointiin vuonna 1995. Tämä merkitsi sitä, että yksityiskohtaisesta resurssiohjauksesta luovuttiin ja virastoja alettiin ohjata niiden tulosten perusteella. Tulosohjauksessa virastoille asetetaan niiden toimintaa ja sen taloudellisuutta, tuottavuutta ja vaikuttavuutta koskevat tulostavoitteet, jotka sovitaan ministeriön ja viraston välisissä neuvotteluissa.

Koska oikeusministeriön hallinnonala siirtyi vuonna 1995 tulosohjaukseen, olisi luontevaa, että myös KHY:lle maksettava korvaus määräytyisi tuloksien perusteella. Määriteltäessä korvausta yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta perusteina käytettäisiin tehtävien laajuutta ja laatua sekä palvelujen saatavuutta. Tehtävien laajuus määräytyisi tehtävien suoritemäärien perusteella. Yhdyskuntapalvelussa suoritteina käytetään nykyään yhdyskuntapalvelutunteja ja ehdonalaisesti vapautuneiden ja ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonnassa valvontapäiviä.

Tehtävien luonteen vuoksi korvausta ei voida laskea pelkästään suoritteiden perusteella, vaan myös palvelujen laatu on otettava huomioon. Eräs laatutekijä olisi pykälässä erikseen mainittu palvelujen saatavuus. Kriminaalihuoltotehtävien luonne edellyttää tietyn yhtenäisin perustein toimivan organisaation olemassaoloa kattavasti koko maassa. Palvelupisteet eivät saa olla kohtuuttoman etäällä asiakkaista. Palvelujen saatavuus edellyttää yhdyskuntapalvelussa tiettyä organisaatiota asiakkaiden määrästä riippumatta.

Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaan oikeusministeriö ja KHY sopisivat yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien suorittamisesta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Sopiminen tapahtuisi vuosittain käytävissä tulosneuvotteluissa.

Tehtävistä saadut muut tulot vähentäisivät korvausta. Esimerkkeinä tällaisista tuloista ovat sairausvakuutuskorvaukset ja muualta saadut tulot.

Pykäläehdotuksen 2 momentin mukaan korvauksen maksuajankohta määräytyisi toiminnan ja kustannusten ajoittumisen mukaisina erinä.

6 §. Avustus kriminaalihuoltoon. Pykälässä säädettäisiin, kenelle ja mihin tehtäviin harkinnanvaraista avustusta voitaisiin myöntää. Ehdotuksen mukaan harkinnanvaraista avustusta voitaisiin myöntää muuhun vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvään toimintaan kuin yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien suorittamiseen. Muulla vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvällä toiminnalla tarkoitettaisiin kokeilu- ja kehittämistoimintaa sekä tiedotus-, ohjaus- ja neuvontatehtäviä. Kehitystyö sisältäisi uusien työmuotojen ja työn sisältöjen luomista ja arvioimista. Pykälässä tarkoitettua avustusta voitaisiin myöntää yhteisölle taikka säätiölle talousarvion rajoissa oikeusministeriön määräämien perusteiden ja ehtojen mukaan. Yhteisö- ja säätiökäsitteet sisältävät muun muassa KHY:n sekä kunnat.

7 §. Avustus perustamishankkeisiin ja eräisiin muihin menoihin. Pykälän mukaan harkinnanvaraista avustusta voitaisiin myöntää kriminaalihuoltotyön perustamishankkeisiin ja investointiluonteisiin menoihin edellyttäen, että oikeusministeriö on hyväksynyt hanketta koskevan suunnitelman. Pykälän mukaan perustamishankkeella tarkoitettaisiin toimitilojen rakentamista, hankkimista, peruskorjausta tai sitä vastaavaa toimenpidettä ja mainittuihin toimenpiteisiin liittyvää irtaimen omaisuuden hankintaa. Esimerkkinä investointiluonteisesta menosta voidaan mainita suuret atk-järjestelmien hankkimiskustannukset.

Pykälän 2 momentti käsittelisi avustuksen myöntämistä lainojen korkoihin ja lyhennyksiin. KHY:llä on nykyisin lainoja, joista aiheutuviin kustannuksiin yhdistys on tähänkin asti saanut harkinnanvaraista avustusta. Avustuksen myöntämisen mahdollisuus poikkeuksellisia tilanteita varten on haluttu säilyttää.

8 §. Avustuksen hakeminen ja maksaminen. Pykälässä säädettäisiin harkinnanvaraisen avustuksen hakemisesta ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Pykälän mukaan avustuksen hakijan olisi toimitettava kriminaalihuoltotyötä koskevat toimintasuunnitelmansa ja talousarvionsa viimeistään toimintavuotta edeltävän maaliskuun aikana oikeusministeriölle, joka maksaisi avustuksen oikeusministeriön hyväksymän maksusuunnitelman mukaisesti. Maaliskuuhun ajoittuva hakuaika liittyisi talousarvion valmisteluaikatauluun. Pelkästään kerran vuodessa tapahtuva hakemusten käsittely saattaisi kuitenkin osoittautua joissakin tilanteissa liian jäykäksi menettelyksi. Tästä syystä oikeusministeriö voisi päättää hakuajasta myös toisin esimerkiksi joidenkin pienehköjen harkinnanvaraisten avustusten kohdalla.

9 §. Korvauksen ja avustuksen keskeytys ja palautusvelvollisuus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin korvauksen tai avustuksen maksamisen keskeyttämisestä ja palauttamisesta. Niihin johtaisivat korvauksen ja avustuksen maksamista varten annetut virheelliset tai erehdyttävät tiedot, korvauksen ja avustuksen perusteeton maksaminen tai niihin liittyvien ehtojen rikkominen. Palautettavan korvauksen tai avustuksen korko määräytyisi valtionavustuksia koskevista yleismääräyksistä annetun valtioneuvoston päätöksen 31 §:n (1122/95) mukaan. Päätöksen mukaan valtionavun saaja on velvollinen, jos valtionavun myöntänyt viranomainen sitä vaatii, suorittamaan palautettavalle määrälle sen maksupäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain (633/82) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Valtionavun myöntämistä koskevassa päätöksessä on lisäksi määrättävä, että jollei palautettavaa määrää makseta asetettuna eräpäivänä, sille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Pykälän 2 momentin mukaan oikeusministeriö voisi määrätä käyttämättä jääneen korvauksen ja avustuksen palautettavaksi.

Pykälän 3 momentin mukaan korvausta tai avustusta ei tulisi määrätä palautettavaksi, jos se olisi kohtuutonta.

Pykälä vastaisi sisällöltään kriminaalihuoltotyön valtionavusta annetun lain 11 §:ää.

10 §. Omaisuuden arvon palauttaminen. Kiinteä tai irtain omaisuus, jonka perustamis-, hankinta- tai peruskorjauksiin on saatu valtion rahoitusta, voidaan myöhemmin luovuttaa toiselle omistajalle taikka omaisuuden käyttö kriminaalihuoltotoimintoihin voidaan lopettaa tai sitä voidaan muuttaa niin, että oikeusministeriö voi pitää uutta käyttötarkoitusta lainmukaisena. Edellä mainittuja tilanteita varten pykälässä on säädetty avustuksen palauttamisesta valtiolle. Pykälän mukaan avustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta olisi palautettava kuuden kuukauden kuluessa, ellei oikeusministeriö toisin päättäisi. Palautettava määrä saataisiin periä korvauksen tai avustuksen saajalle myöhemmin maksettavista eristä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutuksen tai muun vahingonkorvauksen palauttamisesta valtiolle taikka niiden vähentämisestä uuden perustamishankkeen avustuksesta.

Pykälä olisi samansisältöinen kuin voimassa olevan kriminaalihuoltotyön valtioavusta annetun lain 12 §.

3luku. Erinäiset säännökset

11 §. Salassapito. Kriminaalihuoltotyötä tekevä henkilö tarvitsee tehtävänsä hoitamista varten asiakkaansa henkilökohtaisia oloja ja rikoksia koskevaa, mahdollisesti arkaluonteistakin tietoa. Tällaisten tietojen salassapitäminen on varmistettava. Salassapidosta tulisi lisäksi olla laintasoiset säännökset.

Kriminaalihuoltotyöhön liittyviä salassapitosäännöksiä on tällä hetkellä eri lainsäädännöissä, muun muassa sosiaalityöntekijöiden osalta sosiaalihuoltolain 57 §:ssä. Selkeyden vuoksi kriminaalihuoltotyöhön liittyvästä salassapitovelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi kriminaalihuollon järjestämisestä ja rahoituksesta annettavassa laissa. Samalla voitaisiin säätää tarkemmin myös siitä, millaisia asioita on pidettävä salassa.

Pykälän 2 momentissa 1 momentin mukaiseen salassapitovelvollisuuteen tehtäisiin poikkeus: salassapidettäviä tietoja saataisiin antaa syyttäjälle, tuomioistuimelle ja rangaistuksen täytäntöönpanoa hoitavalle viranomaiselle sekä kriminaalihuoltotyön tekemistä varten muulle yhteisölle, säätiölle tai yksityiselle henkilölle. Kriminaalihuoltotyötä tekevä muu yhteisö tai yksityinen henkilö saattavat tehtävänsä asianmukaista hoitamista varten tarvita 1 momentin perusteella salassapidettäviä tietoja. Tällöin tietojenanto- oikeus koskisi ainoastaan niitä tietoja, joita tarvitaan nimenomaan kyseisen työn tekemistä varten.

Pykälän 2 momentin mukaan tietoja voitaisiin antaa myös poliisille ja tulliviranomaiselle, jos se on tarpeen rikoksen selvittämiseksi. Poliisilain (493/95) 35 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä virkatehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu. Poliisilain perustelujen (HE 57/94) mukaan pykälässä määritelty tietojensaantioikeus syrjäyttäisi muualla laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden, ellei salassapitoa koskevassa säännöksessä nimenomaan kielletä tietojen luovuttamista poliisille. Kielto voidaan ilmaista myös luettelemalla tietojensaantiin oikeutetut viranomaiset mainitsematta poliisia niiden joukossa.

Kriminaalihuollon järjestämisestä ja rahoituksesta annettavaksi ehdotetussa laissa ei evättäisi poliisin mahdollisuuksia saada rikoksen selvittämiseksi tarpeellisia, muutoin salassapidettäviä tietoja. Tulliviranomaisilla on omaa rikostutkintatoimintaa, joten niille turvattaisiin samanlainen tiedonsaantioikeus kuin poliisille.

Pykälän 2 momentin viimeisen virkkeen säännöksellä on tarkoitus turvata mahdollisuus antaa salassapidettäviä tietoja sellaisissa tapauksissa, joissa luvan antaminen on tarpeen tutkimusta tai tilastointia varten. Luvan voisi antaa KHY:n toiminnanjohtaja.

12 §. Tiedonsaantioikeus. Lakiehdotuksen 11 §:ssä todetun salassapitovelvollisuuden lisäksi tulisi luoda järjestelmä, jonka perusteella viranomaisasemaa vailla olevat kriminaalihuoltotyöntekijät saavat valtion ja kunnan viranomaisilta yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoa varten tarvittavat tiedot. Työntekijä tarvitsee toimeenpanotehtäviä varten tietoja, joiden antaminen muille kuin viranomaistahoille on kiellettyä. Säännösehdotuksen tarkoituksena on turvata yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien onnistuminen myös tältä osin.

Pykälässä lueteltaisiin asiaryhmät, joista tietoja on mahdollista saada. Asiakkaan rikoksia koskevia yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanon kannalta tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi hänen aikaisempaa rikollisuuttaan, hänen tekemikseen epäiltyjä rikoksia sekä hänen lainvoimaa vailla olevia tuomioitansa koskevat tiedot. Näitä tietoja on poliisilla, syyttäjällä, tuomioistuinlaitoksella ja oikeusrekisterissä. Asiakkaan rangaistusten täytäntöönpanoa koskevia tarpeellisia tietoja ovat ulosottoviranomaisten hallussa olevat sakkorangaistusten täytäntöönpanoa koskevat tiedot sekä vankeinhoitoviranomaisten hallussa olevat vankeusrangaistusten täytäntöönpanotiedot. Viimeksi mainitut tiedot sisältävät paitsi rangaistusaikoihin liittyviä asioita myös täytäntöönpanon sisältöön liittyviä tekijöitä, kuten tietoja mahdollisesta rangaistusajan hyväksikäyttö- ja vapautussuunnitelmasta. Lisäksi asianomaisilta viranomaisilta voidaan saada yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot asiakkaan sosiaalisesta tilanteesta, toimeentulosta, terveyspalveluiden käytöstä, työkyvystä, päihteiden käytöstä, koulutuksesta, työkokemuksesta, työllisyydestä ja asevelvollisuuden täyttämisestä. Näitä tietoja tarvittaisiin erityisesti laadittaessa nuorta rikoksentekijää koskevaa henkilötutkintaa, yhdyskuntapalveluun liittyvää soveltuvuusselvitystä sekä nuorisorangaistukseen liittyvää toimeenpanosuunnitelmaa.

13 §. Rangaistussäännös . Pykälässä säädettäisiin seuraamuksesta 11 §:ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Kriminaalihuoltotyötä tekevää rangaistaisiin salassapitovelvollisuuden rikkomisesta rikoslain 38 luvun 1 §:n (578/95) salassapitorikosta koskevan säännöksen mukaan, paitsi jos teko on rangaistava virkasalaisuuden rikkomista ja tuottamuksellista virkasalaisuuden rikkomista koskevan rikoslain 40 luvun 5 §:n (578/95) nojalla. Rikoslain 2 luvun 12 §:n mukaan virkamiehiä rikoslain tarkoittamassa mielessä ovat muun muassa henkilöt, jotka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella käyttävät julkista valtaa. Siten KHY:n työtekijät ovat rikoslain tarkoittamia virkamiehiä.

Salassapitorikoksesta henkilö on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään vuodeksi. Salassapitorikkomuksesta henkilö on tuomittava sakkoon. Virkasalaisuuden rikkomisen seuraamus on sakkoa taikka vankeutta enintään kaksi vuotta. Tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta on tuomittava sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

14 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Tarkemmat säännökset KHY:stä annettaisiin asetuksella. KHY:tä koskeva vuodelta 1975 oleva asetus on tarkoitus muuttaa vastaamaan kriminaalihuollon järjestämisestä ja rahoituksesta annettavaa lakia. Asetuksen uudistamisen yhteydessä yhdistyksen päätöksentekomenettely järjestettäisiin nykyistä paremmin tulosjohtamisen edellytyksiä vastaavaksi.

Valvovana viranomaisena toimivalle oikeusministeriölle annettaisiin 14 §:ssä valtuutus antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta sekä tämän lain täytäntöönpanosta.

Tämä laki koskee kriminaalihuollon järjestämistä ja rahoitusta. Kriminaalihuollolla tarkoitetaan yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoa ja muuta vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvää toimintaa.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanolla tarkoitetaan tässä laissa:

Muulla vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvällä toiminnalla tarkoitetaan tässä laissa kokeilu- ja kehittämistoimintaa sekä tiedotus-, ohjaus- ja neuvontatehtäviä.

Kriminaalihuoltoa johtaa ja valvoo oikeusministeriö.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta huolehtii julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys, jonka järjestysmuodosta säädetään asetuksella.

Kriminaalihuoltoyhdistys voi asettamillaan ehdoilla antaa yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoon liittyviä tehtäviä muille yhteisöille tai säätiöille taikka yksityisille henkilöille.

Oikeusministeriö sopii vuosittain Kriminaalihuoltoyhdistyksen kanssa valtion talousarvion rajoissa 2 §:n 1 momentissa mainittujen yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävien hoitamisesta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Korvauksen perusteina ovat tehtävien laajuus ja laatu sekä palvelujen saatavuus. Tehtävistä saadut muut tulot vähentävät korvausta.

Korvaus maksetaan toiminnan ja kustannusten ajoittumisen mukaisina erinä.

Oikeusministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää yhteisölle tai säätiölle harkinnanvaraista avustusta 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan. Tehtävistä saadut muut tulot vähentävät korvausta.

Oikeusministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää harkinnanvaraista avustusta kriminaalihuoltotyön perustamishankkeisiin. Perustamishankkeella tarkoitetaan toimitilojen rakentamista, hankkimista, peruskorjausta tai sitä vastaavaa toimenpidettä ja näihin toimenpiteisiin liittyvää irtaimen omaisuuden hankintaa. Edellytyksenä avustuksen saamiselle on, että oikeusministeriö on hyväksynyt perustamishanketta koskevan suunnitelman.

Luotoista aiheutuneisiin kustannuksiin ja luottojen lyhennyksiin voidaan avustusta myöntää vain erityisistä syistä valtion talousarvion rajoissa. Tehtävistä saadut muut tulot vähentävät korvausta.

Harkinnanvaraista avustusta haetaan oikeusministeriöltä. Hakemukseen on liitettävä kriminaalihuoltotyötä koskeva toimintasuunnitelma ja talousarvio. Jollei ministeriö toisin määrää, hakemus on jätettävä viimeistään toimintavuotta edeltävän maaliskuun aikana.

Harkinnanvarainen avustus maksetaan oikeusministeriön hyväksymän maksusuunnitelman mukaan.

Oikeusministeriö voi keskeyttää korvauksen tai harkinnanvaraisen avustuksen maksamisen ja määrätä sen kokonaan tai osaksi palautettavaksi sekä velvoittaa valtionavun saajan suorittamaan palautettavalle määrälle sen maksupäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain (633/82) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä, jos:

Käyttämättä jäänyt korvaus tai avustus voidaan määrätä palautettavaksi.

Korvausta tai avustusta ei saa määrätä palautettavaksi, jos se olisi kohtuutonta.

Jos kiinteä tai arvoltaan merkittävä irtain omaisuus, jonka perustamis-, hankinta- tai peruskorjauskustannukset on osaksi tai kokonaan rahoitettu valtion varoin,

avustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta on palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta, jollei oikeusministeriö toisin päätä.

Jos omaisuus, johon on saatu avustusta, tuhoutuu tai vahingoittuu, voidaan sitä vastaava suhteellinen osa vakuutus- tai muusta korvauksesta kokonaan tai osaksi määrätä palautettavaksi valtiolle tai vähentää uuden perustamishankkeen avustuksesta.

Palautettava määrä saadaan vähentää avustuksen tai korvauksen saajalle myöhemmin maksettavista eristä.

Kriminaalihuoltotyötä tekevä ei saa ilman asiakkaan suostumusta ilmaista tämän henkilökohtaisia oloja tai rikoksia koskevaa tietoa, jonka hän on asemansa tai tehtävänsä vuoksi saanut.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kriminaalihuoltotyöhön liittyviä tai siinä ilmi tulleita tietoja saadaan antaa syyttäjälle, tuomioistuimelle ja rangaistuksen täytäntöönpanoa hoitavalle viranomaiselle sekä kriminaalihuoltotyön tekemistä varten muulle yhteisölle, säätiölle tai yksityiselle henkilölle. Tietoja voidaan antaa myös poliisille ja tulliviranomaiselle, jos se on tarpeen rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi Kriminaalihuoltoyhdistyksen toiminnanjohtaja voi myöntää luvan tietojen antamiseen tutkimusta tai tilastointia varten.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanotehtävissä toimivalla työntekijällä on oikeus salassapitovelvollisuuden estättä saada valtion ja kunnan viranomaisilta tehtävän hoitamista varten tarpeelliset tiedot asiakkaan rikoksista, rangaistusten täytäntöönpanosta, sosiaalisesta tilanteesta, toimeentulosta, terveyspalveluiden käytöstä, työkyvystä, päihteiden käytöstä, koulutuksesta, työkokemuksesta, työllisyydestä ja asevelvollisuuden täyttämisestä.

Edellä 11 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta on voimassa, mitä rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:ssä säädetään, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan taikka siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tarkemmat säännökset Kriminaalihuoltoyhdistyksestä annetaan asetuksella.

Oikeusministeriö voi tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta ja muusta tämän lain täytäntöönpanosta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.Tällä lailla kumotaan kriminaalihuoltotyön valtionavusta 17 päivänä tammikuuta 1975 annettu laki (31/75) .