HE 142/1996

1.Nykytila

2.Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Tavoitteena on riittävien, laadukkaiden ja kustannuksiltaan kohtuullisten terveyspalveluiden järjestäminen. Tämä näyttäisi osaltaan onnistuvan silloin, kun terveydenhuoltohenkilöstö on hyvin sekä monipuolisesti koulutettua ja työhön ohjattua ja kun toiminta perustuu parhaaseen olemassa olevaan tutkimustietoon. Viime vuosina on voimakkaasti korostettu tutkimustietoon perustuvan lääketieteen merkitystä terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan perustana.

Esityksen tarkoituksena on tukea terveyspoliittisia tavoitteita. Uudistetun Terveyttä kaikille vuonna 2000 -toimenpideohjelman keskeisenä koulutuspoliittisena lähtökohtana on siirtää lääkärikoulutusta yliopistollisista sairaaloista kaikille terveydenhuollon tasoille.

Esityksen mukaan valtion varoista maksettaisiin laskennallisin perustein korvausta yliopistollista sairaalaa ylläpitävälle kuntayhtymälle lääkäreiden perus- ja erikoistumiskoulutuksesta. Myös muilla terveydenhuollon toimintayksiköillä olisi mahdollisuus esityksen nojalla päästä korvauksen piiriin. Terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan tässä esityksessä kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämiä sairaaloita ja terveyskeskuksia, valtion mielisairaaloita sekä muita sairaaloita.

Yliopiston lääketieteellinen tiedekunta päättäisi lääkärin perus- ja erikoistumiskoulutuksesta ja sen, missä koulutus toteutetaan. Korvausta suoritettaisiin vain yliopiston hyväksymään koulutusohjelmaan kuuluvasta koulutuksesta.

Nykyinen järjestelmä lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen korvaamisesta sisällytettäisiin uudistukseen.

Silloin kun lääkärin peruskoulutusta annetaan muussa terveydenhuollon toimintayksikössä kuin yliopistollisessa sairaalassa, yliopistollisen sairaalan ylläpitämä kuntayhtymä suorittaa korvausta asianomaiselle palvelujen tuottajalle.

Muille kuin yliopistollisille sairaaloille korvattaisiin lääkäreiden erikoistumiskoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia siltä osin kuin erikoistumiskoulutus tapahtuu lääketieteellisen tiedekunnan hyväksymässä toimintayksikössä koulutusohjelman mukaisesti. Lääninhallitus suorittaisi korvauksen asianomaisille kunnille, kuntayhtymille tai muille palvelujen tuottajille jälkikäteen puolivuosittain. Kunnat, kuntayhtymät ja muut palvelujen tuottajat ilmoittaisivat koulutusohjelmaan sisältyvät asianomaisissa toimintayksiköissä toteutetut koulutuskuukaudet, jotka lääketieteellinen tiedekunta hyväksyisi.

Hammaslääketieteellinen koulutus, joka on parhaillaan erikseen selvitettävänä, on tarkoitus sisällyttää myöhemmin korvauksen piiriin.

Tarkoituksena on, ettei koko maan terveyden- ja sairaanhoidon kehittämistä koskevasta lääketieteellisestä, hoitotieteellisestä ja muusta niihin liittyvästä ja niitä tukevasta yliopistotasoisesta tutkimustoiminnasta aiheutuvia kustannuksia sisällytettäisi hoidosta perittäviin hintoihin. Tämän vuoksi ehdotetaan, että tällaisesta tutkimuksesta, jäljempänä yliopistotasoinen terveystieteellinen tutkimus, syntyvät kustannukset tulisivat korvauksen piiriin.

Yliopistollisia sairaaloita ylläpitäville kuntayhtymille korvattaisiin suoraan tutkimustoiminnasta aiheutuvia kustannuksia tarkistetun pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Pisteytysjärjestelmää tarkistettaisiin laatua korostavaan suuntaan niin, että tieteellisen lehden merkittävyyspainon (impaktitekijän) ollessa suurempi kuin viisi, sen julkaisuista annettaisiin neljä pistettä, kun nykyisin enimmäispistemäärä on kolme pistettä.

Yliopistollisille sairaaloille tutkimukseen osoitetusta korvauksesta vähintään kolmasosa osoitettaisiin erillisiin tutkimushankkeisiin. Hankerahoitusta voisivat hakea kaikki yliopistosairaalan vastuualueella toimivissa terveydenhuollon toimintayksiköissä yliopistotasoista terveystieteellistä tutkimusta tekevät tutkimusryhmät, joiden tutkimustyön tavoitteena on terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy, diagnostiikka, hoito ja kuntoutus sekä terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen. Hankerahoitusta myönnettäessä tulisi arviointiperiaatteina käyttää hankkeen tieteellistä tasoa ja sen erityistä merkitystä terveyden- ja sairaanhoidon valtakunnallisen kehittämisen kannalta. Yliopistollisten sairaaloiden tulisi asettaa hankerahoitusta käsittelemään vähintään viisihenkinen työryhmä, johon kuuluisi ainakin lääketieteen ja hoitotieteen asiantuntijoita. Vähintään kahden asiantuntijan tulisi olla yliopistollisen sairaalan ulkopuolelta ja toisen heistä vastuualueen muusta sairaanhoitopiiristä. Yli 500 000 markan tutkimushankerahahakemusten arvioinnissa tulisi käyttää vain ulkopuolisia asiantuntijoita.

Yliopistot ilmoittaisivat yliopistollisen sairaalan yhteydessä tehtyjen ja julkaistujen tutkimusten määrän sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriö määräisi lääkäritutkintojen ja tieteellisten julkaisujen painoarvot sekä yksikköhinnat ja antaisi muut määräykset korvauksen perusteista ja käytöstä. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä kuntayhtymä käyttäisi saamaansa korvausta muun terveydenhuollon toimintayksikön yliopistotasoisista terveystieteellisistä tutkimuksista johtuviin kustannuksiin.

3.Esityksen vaikutukset

Esityksen mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitäville kuntayhtymille korvattaisiin lääkärin perus- ja erikoistumiskoulutusta valmistuneiden lääkärien tutkintojen määriin perustuen. Lääkäreiden peruskoulutusta ja erikoislääkärikoulutusta korvattaisiin 290 miljoonalla markalla, mikä vastaisi nykyistä korvaustasoa. Lääninhallitus maksaisi korvauksen niiden kolmen edellisen vuoden, joilta tiedot ovat saatavissa, lääketieteen lisensiaattitutkintojen ja erikoislääkäritutkintojen perusteella kuten nykyisinkin. Koska terveydenhuollon, työterveyshuollon ja yleislääketieteen koulutus tapahtuu pääosin muualla kuin yliopistollisissa sairaaloissa, se ei enää saisi lukea näiden koulutusohjelmien tutkintoja korvaukseen oikeuttaviin pisteisiin. Jos koulutusta kuitenkin on yliopistollisessa sairaalassa, siitä aiheutuviin kustannuksiin maksetaan korvausta erikoislääkärikoulutuksen koulutuskuukausien mukaan kuten muiden terveydenhuollon toimintayksiköiden osalta. Korvauksen taso olisi 6 000 markkaa koulutuskuukautta kohti vuonna 1997. Erikoislääkärin hallinnon pätevyyttä ei enää laskettaisi korvauksen piiriin. Koulutettavien määrien muutokset vaikuttaisivat korvauksen määrään.

Kun peruskoulutusta annetaan muussa terveydenhuollon toimintayksikössä kuin yliopistollisessa sairaalassa, esimerkiksi terveyskeskuksessa, yliopistollista sairaalaa ylläpitävä kuntayhtymä korvaisi peruskoulutusta asianomaiselle kunnalle tai kuntayhtymälle siitä korvauksesta, minkä se on saanut lääkäritutkintoihin perustuen. Selvitysmies Jussi Huttusen yliopistosairaaloiden erityisvaltionosuusjärjestelmän kehittämistä koskevassa raportissa (sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 1996:3) on arvioitu näiden kustannusten olevan 3―4 miljoonaa markkaa vuodessa.

Muille terveydenhuollon yksiköille erikoislääkärikoulutuksesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen arvioidaan tarvittavan noin 35 miljoonaa markkaa. Erikoistumiskoulutuksessa arvioidaan olevan vuosittain yliopistosairaaloiden ulkopuolella noin 480 lääkäriä. Korvauksen suuruus olisi 6 000 markkaa kuukaudessa vuonna 1997. Korvaus koulutuskuukautta kohti olisi kaikille terveydenhuollon toimintayksiköille sama.

Lääkärin perus- ja erikoistumiskoulutuksen korvaamisen edellytyksenä olisi, että koulutus kuuluu lääketieteellisen tiedekunnan hyväksymään koulutusohjelmaan.

Perusterveydenhuollon lisäkoulutusta korvattaisiin samalla tavoin kuin vuonna 1996 vuositasolla. Vuonna 1997 arvioidaan tarvittavan 900:lle lääkärintutkinnon suorittaneelle työmahdollisuus perusterveydenhuollon lisäkoulutusta varten. Korvauksen suuruus määriteltäisiin vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Vuonna 1997 korvauksen suuruus olisi 6 000 markkaa koulutettavaa kohti kuukaudessa. Korvauksen kokonaismäärä olisi yhteensä 64,8 miljoonaa markkaa.

Kun esitys sisältää lääkärikoulutuksen korvaamisen myös muille kuin yliopistollisia sairaaloita ylläpitäville kuntayhtymille, merkitsisi se muiden terveydenhuollon toimintayksiköiden antaman koulutuksen kustannuksia vastaavan osuuden arviolta 35 miljoonan markan irrottamista sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin tarkoitetusta valtionosuudesta tähän tarkoitukseen.

Esitys korvauksen maksamisesta yliopistotasoisen terveystieteellisen tutkimuksen kustannuksiin yliopistosairaaloita ylläpitäville kuntayhtymille merkitsee korvauspiirin laajentamista lääketieteellisen tutkimuksen ohella myös muuhun yliopistotasoiseen terveystieteelliseen tutkimukseen. Edelleen määrärahaa voitaisiin käyttää koko yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella siten, että yliopistolliset sairaalat koordinoisivat alueella tapahtuvaa tutkimustyötä ja että myös muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä kuin yliopistollisessa sairaalassa tehtävää yliopistotasoista terveystieteellistä tutkimustoimintaa voitaisiin rahoittaa yliopistollista sairaalaa ylläpitävän kuntayhtymän toimesta sen saamasta tutkimustoiminnan valtion korvauksesta niin kuin osapuolten kesken sovittaisiin. Korvauksen suuruus yliopistotasoisen terveystieteellisen tutkimustoiminnan kustannuksiin olisi 360 miljoonaa markkaa vuonna 1997.

Yliopistollisten sairaaloiden tulisi tuloslaskelman liitetietoihin sisällytettävällä erillisellä laskelmalla osoittaa, miten se on käyttänyt saamansa valtion korvauksen. Laskelmasta tulisi erikseen käydä ilmi lääkäreiden koulutukseen ja ylipistotasoiseen lääketieteelliseen ja muuhun terveystieteelliseen tutkimukseen tarkoitettujen määrärahojen käyttö. Kustannuslaskentamenetelmien vaatiman kehittämistyön takia opetus- ja tutkimustoiminnan erillisbudjetointiin siirryttäisiin yliopistollisissa sairaaloissa viimeistään vuoden 1998 alusta. Korvausta voitaisiin käyttää tutkimustoimintaa varten tarvittavien laitteiden hankintaan.

Korvausten tason arvioinnissa on lähtökohtana käytetty Stakesissa keväällä 1996 valmistunutta tutkimusta, jossa selvitettiin korvausjärjestelmän uudistamistyön tueksi koulutus- ja tutkimustoiminnan sairaaloille aiheuttamia kustannuksia. Tämän sairaaloiden tietoihin perustuvan ekonometrisen tutkimuksen mukaan kustannusten jakautuminen koulutuksen ja tutkimuksen kesken vastaa suurin piirtein nykyistä valtion korvauksen jakosuhdetta ja korvaustaso, 650 miljoonaa markkaa, koulutuksen ja tutkimustoiminnan yliopistosairaaloille aiheuttamien kustannusten tasoa. Laskelman mukaan koulutuksen ja tutkimuksen yliopistosairaalalle aiheuttamat kokonaiskustannukset ovat 638-664 miljoonaa markkaa laskentamallista riippuen. Suurin epävarmuus tutkimuksessa liittyy opetustoiminnan aiheuttamien kustannusten arviointiin. Tutkimuksella ei pystytty luotettavasti arvioimaan koulutuksen kustannusten jakaantumista lääkäreiden peruskoulutuksen ja erikoislääkärikoulutuksen kesken. Apulaislääkäreiden erikoistumiskoulutuksessa ei olisi selvityksen mukaan eroja yliopistollisten sairaaloiden ja muiden sairaaloiden välillä.

Korvausten maksatuksen järjestäminen lääninhallitusten kautta lisäisi näiden työmäärää jossain määrin. Tällä ei kuitenkaan olisi merkittäviä valtiontaloudellisia tai organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia.

4.Asian valmistelu

Eduskunnan vastauksessa hallituksen esitykseen erikoissairaanhoitolain 47 §:n muuttamisesta olevan lausuman mukaan eduskunta edellytti, että hallitus selvittää hoitotieteen ja muun terveydenhuoltoalan yliopistotasoisesta opetuksesta ja tieteellisestä tutkimustoiminnasta yliopistollista sairaalaa ylläpitäville sairaanhoitopiireille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset. Lausuman mukaan erikoissairaanhoitolakiin tuli valmistella muutosesitykset siitä, miten nämä kustannukset otetaan huomioon jaettaessa valtion varoista korvausta sairaanhoitopiirien kuntayhtymille. Lisäksi eduskunta edellytti, että hallitus selvittää myös muut sairaanhoitopiireille opetus- ja tutkimustoiminnasta johtuvat ylimääräiset kustannukset ja niiden korvaamisen.

Asiaa on selvittänyt sosiaali- ja terveysministeriön asettama yliopistosairaaloiden erityisvaltionosuustyöryhmä (sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 1995:8).

Asian jatkovalmistelua varten sosiaali- ja terveysministeriö nimesi ylijohtaja Jussi Huttusen selvitysmieheksi valmistelemaan ehdotusta lääkäreiden koulutustoimintaa ja terveydenhuollon tieteellistä tutkimustoimintaa koskevan korvausjärjestelmän uudistamisesta. Koulutuksen ja tutkimuksen kustannuksia selvitettiin Stakesin toimesta.

Valtion vuoden 1996 talousarvioesityksen yleisperustelujen mukaan lääkäreiden koulutustoimintaa ja terveydenhuollon tieteellistä tutkimustoimintaa koskeva korvausjärjestelmän uudistaminen valmistellaan siten, että se toteutetaan vuoden 1997 alusta.

Esitys perustuu selvitysmiehen ja tehtävän suorittamista varten tämän asettaman asiantuntijaryhmän ehdotukseen ja ehdotuksen lähtökohtana olevaan erityisvaltionosuustyöryhmän muistioon. Ehdotukset ovat yksimielisiä.

Selvitysmies Heikki Koski on valtion ja kuntien tehtävienjakoa ja valtionosuusjärjestelmää koskevassa ehdotuksessaan (sisäasiainministeriön kuntaosaston julkaisu 6/1996) esittänyt lääkärikoulutuksen korvaamiseksi muille kuin yliopistosairaaloille kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuudesta erotettavaksi tästä opetustoiminnasta aiheutuvia lisäkustannuksia vastaava osuus 35 miljoonaa markkaa sanottuun tarkoitukseen. Stakesin tekemiä kustannuslaskelmia on käytetty arvioitaessa esityksen taloudellisia vaikutuksia.

Esityksen valmistelu on tehty virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Esitysluonnoksesta on saatu kirjalliset lausunnot opetusministeriöltä, Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselta, kansanterveyslaitokselta, Työterveyslaitokselta, Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnalta, lääninhallituksilta, Uudenmaan, Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Karjalan, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Pohjan, Etelä-Savon, Päijät-Hämeen, Itä-Savon, Vaasan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiireiltä, Helsingin yliopistolliselta keskussairaalalta, Lastenlinnan sairaalalta, Niuvanniemen sairaalalta, Sairaala Ortonilta (Invalidisäätiön sairaala), Reumasäätiön sairaalalta, Helsingin, Turun ja Kuopion terveysvirastoilta, Kotkan ja Oulun sosiaali- ja terveysvirastoilta, Puolangan, Seinäjoen seudun ja Sydän-Suomen terveyskeskuksilta, Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymältä, Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen, Turun ja Vaasan yliopistoilta, Suomen Akatemialta, Suomen Kuntaliitolta, Suomen Lääkäriliitolta, Lääkäriseura Duodecimilta, Terveyden- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehy ry:ltä, Suomen sairaanhoitajaliitolta, Nuorten Lääkärien yhdistykseltä ja Ylihoitajayhdistykseltä. Valtiovarainministeriöstä on ilmoitettu sen puoltavan esitystä.

Yleisesti lausunnoissa pidettiin esitysluonnosta oikeansuuntaisena ja toteuttamiskelpoisena. Monessa lausunnossa viitattiin siihen, että selvitysmies Jussi Huttusen raporttia tulisi esityksessä noudattaa ehdotettua tarkemmin. Lakiehdotuksia ehdotettiin selkeytettävän.

Pääosa lausunnoissa olleista tarkistusehdotuksista on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

5.Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Esityksessä ehdotetaan sovellettavaksi kuntien valtionosuuslain (688/92) 5 ja 6 lukua korvauksen maksamiseen, muuhun menettelyyn ja muutoksenhakuun liittyvissä asioissa. Hallitus antaa valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen liittyen valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevan esityksen. Tässä yhteydessä ehdotetaan säädettäväksi uusi kuntien valtionosuuslaki. Jos ehdotettava uudistus toteutetaan, tulisi 47 b §:ssä oleva viittaus kuntien valtionosuuslakiin tarkistaa.

1.Lakiehdotusten perustelut

2.Tarkemmat säännökset ja määräykset

Ehdotetun erikoissairaanhoitolain 47 b §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaisi määräykset lääkärikoulutuksesta ja yliopistotasoisesta terveystieteellisestä tutkimustoiminnasta aiheutuneiden kustannusten korvausten perusteista ja käytöstä.

3.Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle, jossa on yliopistollinen sairaala, suoritetaan valtion varoista korvausta niihin kustannuksiin, jotka aiheutuvat lääkärin perus- ja erikoistumiskoulutuksesta sekä yliopistotasoisesta terveystieteellisestä tutkimustoiminnasta, jota toteutetaan yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella olevissa terveydenhuollon toimintayksiköissä. Koulutustoiminnan osalta korvaus perustuu lääkäritutkintojen painotettuun lukumäärään ja tutkimustoiminnan osalta tieteellisten julkaisujen painotettuun lukumäärään. Kukin yliopisto ilmoittaa kalenterivuosittain sosiaali- ja terveysministeriölle tutkintojen määrän sekä yliopistollisen sairaalan yhteydessä tehtyjen ja julkaistujen tutkimusten määrän.

Yliopistotasoista terveystieteellistä tutkimusta voidaan tehdä yliopistollisen sairaalan ohella myös muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä. Yliopistollinen sairaala yhteensovittaa tällaista tutkimustoimintaa yhdessä muiden terveydenhuollon toimintayksiköiden kanssa. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä kuntayhtymä käyttää sille suoritettua korvausta muun terveydenhuollon toimintayksikön tällaisesta tutkimustoiminnasta johtuviin kustannuksiin.

Silloin kun lääkärin peruskoulutusta annetaan muussa terveydenhuollon toimintayksikössä kuin yliopistollisessa sairaalassa, suorittaa yliopistollista sairaalaa ylläpitävä kuntayhtymä korvausta asianomaiselle kuntayhtymälle, kunnalle tai muulle palvelujen tuottajalle.

Muiden terveydenhuollon toimintayksiköiden kuin yliopistollisten sairaaloiden osalta, joita yliopisto käyttää lääkärin erikoistumiskoulutukseen, suoritetaan valtion varoista laskennallisin perustein korvausta yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaisesta erikoistumiskoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Korvaus perustuu toteutuneisiin koulutuskuukausiin.

Sairaanhoitopiiriä tai terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle tai kuntayhtymälle suori-tetaan valtion varoista laskennallisin perustein korvausta lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annetun asetuksen (1435/93) 4 §:ssä tarkoitetusta koulutuksesta johtuviin kustannuksiin. Korvaus perustuu lääkäreiden ja koulutuskuukausien määrään.

Sosiaali- ja terveysministeriö määrää lääkäritutkintojen ja tieteellisten julkaisujen painoarvot sekä yksikköhinnat ja antaa muut määräykset korvauksen perusteista ja tutkimustoimintaan tarkoitetun korvauksen käytöstä. Lääninhallitus maksaa korvauksen yliopistollista sairaalaa ylläpitävälle kuntayhtymälle. Sairaalaa tai terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle, kuntayhtymälle tai muulle palvelujen tuottajalle lääninhallitus maksaa korvauksen lääkärin erikoistumiskoulutuksesta puolivuosittain kunnan, kuntayhtymän tai muun palvelujen tuottajan tekemän ja yliopiston hyväksymän ilmoituksen perusteella. Lääninhallitus maksaa korvauksen lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta puolivuosittain kunnalle tai kuntayhtymälle sen tekemän ilmoituksen perusteella. Muilta osin korvauksen maksamiseen ja muuhun menettelyyn sekä muutoksenhakuun liittyvissä asioissa noudatetaan soveltuvin osin mitä kuntien valtionosuuslain (688/92) 5 ja 6 luvussa säädetään.

Terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle tai kuntayhtymälle suoritetaan lääkärikoulutuksesta ja yliopistotasoisesta terveystieteellisestä tutkimustoiminnasta aiheutuviin kustan- nuksiin korvausta siten kuin erikoissairaanhoitolain 47, 47 a ja 47 b §:ssä säädetään.

Kuntayhtymälle suoritetaan lääkärikoulutuksen ja yliopistotasoisen terveystieteellisen tutkimustoiminnan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin valtion korvausta ja kuntayhtymä suorittaa korvausta lääkärien peruskoulutuksesta ja tutkimustoiminnasta siten kuin erikoissairaanhoitolain 47, 47 a ja 47 b §:ssä säädetään.