HE 10/1996

3luku. Säästökassatoiminta

16 §. Pykälässä määritellään osuuskunnat, joilla on oikeus harjoittaa säästökassatoimintaa. Pykälän 1 momentissa säästökassatoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa osuuskunta vastaanottaa jäseniltään takaisinmaksettavia markkamääräisiä rahavaroja, jotka otetaan lakiehdotuksen 16 f §:ssä tarkoitetut yleiset tiliehdot täyttävälle tilille ja joista osuuskunta suorittaa hyvityksenä tiliehtojen mukaisen koron. Säästökassatoiminnan ensisijaisena tarkoituksena on osuuskunnan liiketoiminnan rahoittaminen. Säästökassatoiminnan tarkoituksena on osuuskunnan liiketoiminnan rahoittamisen lisäksi edistää osuuskunnan jäsenten säästäväisyyttä ja jäsenten sitoutumista osuuskunnan toimintaan.

Osuuskunnan säästökassatoiminta eroaa talletuspankkien harjoittamasta talletusten vastaanottamisesta. Luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/93) 50 §:n mukaan talletuksella tarkoitetaan talletuspankin yleisöltä vastaanottamia takaisinmaksettavia varoja, jotka on vastaanotettu rahoitustarkastuksen hyväksymät yleiset ehdot täyttävälle tilille. Talletuspankkiin tehdyille talletuksille on ominaista, että niillä on lakiin perustuva vakuusrahastosuoja. Osuuskunnan säästökassaan tehdyillä talletuksilla ei taas ole vakuusrahastosuojaa. Tämän eron korostamiseksi ja jotta ero olisi myös tavalliselle jäsenelle selvä, ehdotetaan osuuskuntien säästökassatoiminnassa otettavaksi käyttöön käsite jäsensijoitus.

Pykälässä ehdotetaan myös luovuttavaksi käsitteestä lainausliikettä harjoittava osuuskunta, joka korvataan käsitteellä säästökassatoiminta, jota on yksinomaisesti käytetty käytännössä ja pääasiallisesti myös osuuskuntalaissa. Tästä syystä myös lain 3 luvun otsikko ehdotetaan muutettavaksi.

Nykyisen 16 §:n mukaan säästökassatoimintaa saa harjoittaa kauppaliikettä harjoittava osuuskunta. Käsite kauppaliike on vanhentunut ja tulkinnanvarainen. Tämän johdosta se ehdotetaan korvattavaksi käsitteellä vähittäiskauppa. Vähittäiskaupalla tarkoitetaan hyödykkeiden myymistä yksittäisille kuluttajille. Jotta osuuskunta saisi harjoittaa säästökassatoimintaa, sen pääasiallisena toimialana on oltava vähittäiskauppa. Osuuskunnan pääasiallisena toimialana on säännöksen tarkoittamalla tavalla vähittäiskauppa, jos sen liikevaihdosta yli 50 prosenttia kertyy vähittäiskaupasta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kirjanpitolaissa (655/73) tarkoitetun konsernin emoyrityksenä olevan osuuskunnan oikeudesta harjoittaa säästökassatoimintaa. Monitoimiosuuskunnan liiketoimintaan liittyy usein suurempi liiketoimintariski kuin pelkkää vähittäiskauppaa harjoittavan osuuskunnan liiketoimintaan. Säännöksen tarkoituksena on pienentää tästä säästökassatoiminnalle aiheutuvia taloudellisia riskejä. Lisäksi koska säästökassatoiminta on vain vähittäiskauppaa harjoittaville osuuskunnille sallittu erityinen toimintamuoto, ei ole asianmukaista, että konsernirakenteella voitaisiin kiertää osuuskunnan toimialaa koskevaa vaatimusta.

Kirjanpitolain 22 a §:n mukaan liiketoimintaa harjoittava kirjanpitovelvollinen on emoyritys, jos sillä on lain 22 b §:ssä tarkoitetulla tavalla määräämisvalta toisessa liiketoimintaa harjoittavassa kirjanpitovelvollisessa tai siihen verrattavassa ulkomaisessa yrityksessä eli tytäryrityksessä.

Kirjanpitolain 22 b §:n 1 momentin mukaan kirjanpitovelvollisella on määräämisvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa ensinnäkin, jos sillä on enemmän kuin puolet toisen yrityksen kaikkien osakkeiden, jäsenosuuksien tai yhtiöosuuksien tuottamasta äänimäärästä. Toiseksi määräämisvaltasuhde on kysymyksessä, jos kirjanpitovelvollisella on yhtiöjärjestyksen, yhtiösopimuksen tai niihin verrattavien sääntöjen nojalla oikeus nimittää osa toisen kirjanpitovelvollisen tai siihen verrattavan ulkomaisen yrityksen hallituksen taikka vastaavan toimielimen jäsenistä tai sellaisen toimielimen jäsenistä, joka nimittää tällaisen toimielimen, ja tämä oikeus yhdessä omistuksen tai jäsenyyden tuottaman äänivallan kanssa tuottaa oikeuden nimittää tällaisen toimielimen jäsenten enemmistön. Kolmanneksi on kysymyksessä määräämisvaltasuhde, jos kirjanpitovelvollisella sopimuksen perusteella on edellä mainittuja vastaava määräämisvalta. Kirjanpitovelvollinen on lain 22 b §:n 2 momentin mukaan konsernin emoyritys myös, jos sillä yhdessä yhden tai useamman tytäryrityksen kanssa taikka tytäryrityksellä yksin tai yhdessä muiden tytäryritysten kanssa on edellä tarkoitettu määräämisvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa.

Jos osuuskunta on konsernin emo- tai tytäryritys, se saa harjoittaa säästökassatoimintaa vain, jos koko konsernin pääasiallisena toimialana on vähittäiskauppa. Konsernin pääasiallisena toimialana on vähittäiskauppa, jos osuuskunnan ja sen tytäryritysten tai osuuskunnan emoyrityksen ja sen tytäryritysten konsernitaseen mukaisesta liikevaihdosta yli 50 prosenttia kertyy vähittäiskaupasta.

Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi voimassa olevan lain 3 momentissa oleva säännös, jonka mukaan pankkitoimintaa harjoittavista osuuskunnista säädetään erikseen. Säännös on tarpeeton, koska osuuskuntalain 3 luku koskee säästökassatoimintaa ja pankkitoimintaa harjoittavista osuuskunnista säädetään osuuspankkilaissa (1271/90) ja luottolaitostoiminnasta annetussa laissa.

16 a §. Pykälässä säädetään säästökassatoiminnan edellytysten lakkaamisen seurauksista. Pykälän 1 momentin mukaan osuuskunnan on keskeytettävä jäsensijoitusten vastaanotto, jos sen jäsenmäärä tai osuuspääoma laskee alle 16 §:ssä säädetyn. Jäsensijoitusten vastaanotto on keskeytettävä välittömästi, kun osuuskunta havaitsee jäsenmäärän laskeneen alle 500 jäsenen tai osuuspääoman alle 500 000 markan. Jos jäsenmäärä tai osuuspääoma ei palaudu lain edellyttämälle tasolle kuuden kuukauden kuluessa, osuuskunnan on lopetettava säästökassatoiminta kokonaan. Tällöin osuuskunnan on sanottava irti jäsensijoitusvarat ja sen jälkeen lopetettava jäsensijoitustilit tiliehtojen mukaisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan osuuskunta ei saa aloittaa uudelleen säästökassatoimintaa sen jouduttua lopettamaan säästökassatoiminnan harjoittamisen 1 momentin mukaisesti ennen kuin sekä jäsenmäärä että osuuspääoma ovat olleet lain vaatimusten mukaiset yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden.

Pykälän 3 momentin mukaan osuuskunnan on lopetettava säästökassatoiminta myös, jos osuuskunta tai sen kuuluessa konserniin konserni ei enää täytä säästökassatoiminnan harjoittamiselle asetettua vaatimusta, että osuuskunnan tai konsernin pääasiallisena toimialana on vähittäiskauppa. Tällöin osuuskunnan on sanottava irti jäsensijoitusvarat ja lopetettava jäsensijoitustilit tiliehtojen mukaisesti.

Jos osuuskunta on lopettanut säästökassatoiminnan sen johdosta, ettei se tai konsernin, johon se kuluu, pääasiallisena toimialana enää ollut vähittäiskauppa, osuuskunta ei 4 momentin mukaan saa aloittaa uudelleen säästökassatoimintaa ennen kuin osuuskunnan tai sen kuuluessa konserniin konsernin pääasiallisena toimialana on vähintään yhden täyden tilikauden ollut vähittäiskauppa.

Pykälän 5 momentin mukaan jäsensijoituksen tehneellä jäsenellä on oikeus, jos osuuskunta lopettaa pykälän 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla säästökassatoiminnan harjoittamisen, irtisanoa määräaikaissijoitus erääntymään välittömästi.

16 b §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että säästökassatoimintaa harjoittavalla osuuskunnalla tulee olla säästökassatoimintaa koskevat säännöt, jotka ministeriö vahvistaa. Nykyinen 16 § ei edellytä, että osuuskunnalla on erilliset säästökassatoimintaa koskevat säännöt, vaan määräykset säästökassatoiminnasta voivat sisältyä osuuskunnan yhteisöoikeudellisiin sääntöihin, jotka osuuskunnan tulee toimittaa valtiovarainministeriön tarkastettaviksi. Rahoitus- ja arvopaperimarkkinoilla toimivien yritysten kohdalla on yleisesti luovuttu menettelystä, jossa valtiovarainministeriö tarkastaa ja hyväksyy yhteisöoikeudelliset säännöt. Sen sijaan ministeriö hyväksyy toiminnalliset säännöt. Myöskään säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien yhteisöoikeudellisten sääntöjen tarkastamista ei enää voida pitää tarkoituksenmukaisena.

Osuuskunnan säästökassatoimintaa koskevat säännöt olisivat kuitenkin asiallisesti osa osuuskunnan sääntöjä, joten niiden päättämistä ja muuttamista koskeva päätöksentekomenettely on sama kuin osuuskunnan säännöillä muutoinkin. Toinen muutos nykyiseen sääntelyyn on se, että ministeriö ei ainoastaan tarkista säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen määräyksiä, vaan vahvistaa säästökassatoimintaa koskevat säännöt. Kyse ei kuitenkaan ole osuuskunnan varsinaisten yhteisöoikeudellisten sääntöjen vahvistamisesta, vaan ainoastaan säästökassatoimintaa koskevien toiminnallisten sääntöjen vahvistamisesta.

Ministeriön suorittaman säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen vahvistamisen tarkoituksena on varmistaa, että säännöt täyttävät lainsäädännön vaatimukset ja etteivät ne sisällä säännöksessä kiellettyjä, jäsensijoittajien kannalta kohtuuttomia määräyksiä.

Pykälän 2 momentissa määritellään säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen vähimmäissisältö. Säännöissä on ensinnäkin mainittava, keiltä jäsensijoituksia saadaan vastaanottaa. Lakiehdotuksen 16 c §:n mukaan jäsensijoituksia saadaan vastaanottaa vain osuuskunnan jäseniltä ja jäsenten alaikäisiltä lapsilta. Säästökassatoimintaa koskevissa säännöissä olisi mahdollista, paitsi pitäytyä lain mukaiseen määrittelyyn, myös asettaa lisävaatimuksia ja rajoituksia. Säännöissä voitaisiin esimerkiksi rajata jäsensijoitusten vastaanottaminen vain luonnollisiin henkilöihin tai asettaa jäsenyydelle vähimmäisaika, jonka kuluttua jäsensijoituksia vasta voitaisiin vastaanottaa.

Toiseksi säästökassatoimintaa koskevissa säännöissä on oltava määräykset siitä minkälaisissa toimipaikoissa jäsensijoituksia voidaan vastaanottaa. Voimassa olevassa laissa on yksityiskohtaiset säännökset toimipaikoista ja muista toimipisteistä, joissa säästökassatalletuksia voidaan vastaanottaa. Lakiehdotuksen 16 d §:ssä ehdotetaan säädettäväksi vain yleisesti toimipaikoista. Pykälän mukaan säästökassan toimipaikoista määrätään tarkemmin säästökassatoimintaa koskevissa säännöissä.

Kolmanneksi säännöissä olisi oltava määräykset siitä, kuinka osuuskunnan säästökassatoiminnan tarkastus järjestetään. Erityisesti säännöissä olisi määrättävä lain 18 §:ssä tarkoitetun tarkastajan oikeuksista ja velvollisuuksista.

Neljänneksi säännöissä olisi oltava määräykset siitä, kuinka kassavarantovelvoitteen seuranta, raportointi ja valvonta järjestetään.

Viidenneksi säännöissä määrätään menettelytavat, joilla jäsensijoitusten rajat päätetään. Jäsensijoitusten rajoilla tarkoitetaan säännöksessä esimerkiksi jäsensijoitusten markkamääräisiä vähimmäis- ja enimmäismääriä. Sääntöjen määräys jäsensijoitusten rajoista voisi koskea myös sitä, kuinka paljon osuuskunnalla saa olla jäsensijoituksia. Säännöissä voitaisiin määrätä esimerkiksi kaikkien jäsensijoitusten yhteenlaskettu enimmäismarkkamäärä tai kuinka suuri osa osuuskunnan veloista saa olla jäsensijoituksia. Jäsensijoitusten rajoista päättäminen kuuluisi käytännössä osuuskunnan hallintoneuvostolle tai hallitukselle. Säännös ei sinänsä velvoita osuuskuntaa asettamaan jäsensijoituksille rajoja, vaan se koskee mahdollisten rajojen asettamisessa noudatettavaa menettelyä.

Kuudenneksi säännöissä tulee olla määräys siitä, kuinka säästökassatoimintaa ja jäsensijoituksen tehneitä jäseniä koskevat tiedonannot annetaan jäsensijoituksen tehneiden jäsenten tiedoksi. Koska säästökassatoimintaa koskevat säännöt ovat erilliset toiminnalliset säännöt, ei olisi riittävää, että niissä viitataan tiedonantojen osalta osuuskunnan sääntöihin, vaan määräysten tulee olla täydelliset. Säännöksessä tarkoitettuja tiedotettavia asioita ovat esimerkiksi tiliehdot ja niiden muutokset sekä kuinka osavuosikatsauksen, tilinpäätöksen ja tilinpäätöstiedotteen valmistuminen sekä muut jäsensijoitusten arvoon vaikuttavia seikkoja koskevat tiedonannot saatetaan jäsensijoituksen tehneiden jäsenten tietoon.

Seitsemänneksi sääntöihin on sisällytettävä määräykset siitä, missä ja milloin osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote ovat jäsensijoituksen tehneiden jäsenten saatavilla. Osuuskunnan tulee lakiehdotuksen 17 a ja 17 b §:n mukaan laatia ja pitää jäsensijoituksen tehneiden jäsenten nähtävillä osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote. Osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote olisi pidettävä nähtävillä ainakin jokaisessa toimipisteessä, jossa osuuskunta vastaanottaa jäsensijoituksia. Lisäksi säännöissä olisi määrättävä siitä, mistä ja milloin jäsensijoituksen tehnyt jäsen voi saada halutessaan asiakirjat ilman eri pyyntöä.

Pykälän 3 momentin nojalla ministeriöllä on, kuten nykyisinkin, oikeus vaatia säästökassatoimintaa koskeviin sääntöihin tarpeelliseksi katsomansa määräykset.

Pykälän 4 momentin mukaan säästökassatoimintaa koskeviin sääntöihin ei olisi mahdollista ottaa määräystä siitä, että osuuskunnalla olisi erityisiä säästökassakonttoreita, joissa ei ole muuta toimintaa. Koska säästökassatoiminnan harjoittaminen ei ole vähittäiskauppaa harjoittavan osuuskunnan liiketoimintaa, vaan varsinaisen toiminnan ohella harjoitettavaa toimintaa, erillisten säästökassakonttoreiden perustaminen ei ole perusteltua.

16 c §. Pykälässä ehdotetaan säilytettäväksi voimassa periaate, että jäsensijoituksia saadaan vastaanottaa vain jäseniltä ja heidän alaikäisiltä lapsiltaan. Jotta osuuskunnan säästökassaan tehdyn rahavarojen sijoittamisen ero pankkitalletukseen olisi selkeä, ehdotetaan säästökassatoiminnassa otettavaksi käyttöön käsite jäsensijoittaja. Jäsensijoittajalla tarkoitetaan säännöksessä osuuskunnan jäseninä olevia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä sekä osuuskunnan jäseninä olevien luonnollisten henkilöiden alaikäisiä lapsia, joilta osuuskunta on vastaanottanut jäsensijoituksen tällaisen henkilön omistamalle tilille.

Osuuskuntalain mukaan osuuskunnan hallitus hyväksyy jäsenet. Koska jäsensijoittajana voi olla vain osuuskunnan jäsen, osuuskunta ei saa vastaanottaa jäsensijoituksia sellaiselta henkilöltä, joka on vasta hakenut osuuskunnan jäsenyyttä, vaan jäsensijoituksen saa vastaanottaa vasta sen jälkeen, kun hallitus on tehnyt päätöksen osuuskunnan jäsenyyttä hakeneen henkilön ottamisesta jäseneksi. Tämä koskee myös sellaista tapausta, että osuuskunnan sääntöjen mukaan jäsenyyttä hakeneella henkilöllä on oikeus käyttää hyväkseen osuuskunnan palveluja ja jäsenetuuksia ennen kuin hänet on hyväksytty osuuskunnan jäseneksi.

Pykälän 2 momentissa on säännös osuuskunnan velvollisuudesta irtisanoa jäsensijoitusvarat, jos jäsensijoittajan jäsenyys osuuskunnassa lakkaa tai kun alaikäinen jäsensijoittaja tulee täysi-ikäiseksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 16 a §:n 2 momenttia. Siihen ehdotetaan tehtäväksi 1 momentin ja 16 §:n muutoksista johtuvat sanonnalliset tarkistukset.

16 d §. Nykyisessä 16 b §:ssä on yksityiskohtaiset säännökset toimipaikoista ja -pisteistä, joissa osuuskunta saa vastaanottaa jäsensijoituksia. Tällainen yksityiskohtainen, lain tasolla tapahtuva sääntely ei ole tarkoituksenmukaista, minkä johdosta siitä ehdotetaan luovuttavaksi. Laissa määrättäisiin vain yleisesti, missä jäsensijoituksia saadaan vastaanottaa. Yksityiskohtaiset määräykset asiasta annetaan osuuskunnan säästökassatoimintaa koskevissa säännöissä.

Pykälän mukaan jäsensijoituksia saadaan vastaanottaa osuuskunnan ja sen tytäryrityksen Suomessa sijaitsevissa toimipisteissä. Jotta osuuskuntien keskusliikkeeseen kuuluvat osuuskunnat voivat harjoittaa säästökassatoimintaa nykyisessä laajuudessa, ehdotetaan lisäksi, että jäsensijoituksia voidaan vastaanottaa säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan keskusliikkeen Suomessa sijaitsevissa toimipisteissä. Säännös sallii nykyisen käytännön, jossa jäsensijoituksia vastaanotetaan keskusliikkeen tavaratalon yhteydessä toimivassa jäsenpalvelupisteessä. Jäsensijoituksia saadaan vastaanottaa myös säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien osakkuusyritysten toimipisteissä, jos osuuskunnilla yhteensä on enemmistö yrityksen äänimäärästä ja osakepääomasta. Vaikka jäsensijoituksia voidaankin vastaanottaa myös muissa kuin säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan omissa toimipisteissä, jäsensijoitukset vastaanotetaan aina osuuskunnan lukuun.

16 e §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi osuuskunnan säästökassatoiminnan markkinointia koskeva yleissäännös. Säännöksen mukaan säästökassatoiminnan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä muutoinkaan käyttää jäsensijoittajan kannalta sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Pykälää sovelletaan kaikkeen osuuskunnan säästökassatoiminnan markkinointiin siitä riippumatta, kenelle markkinointi on suunnattu.

Markkinointiin luetaan mainonta sekä muut osuuskunnan jäsensijoittajiin välittömästi tai välillisesti kohdistuvat myynninedistämistoimet samoin kuin muu vastaava säästökassapalveluja koskeva tiedottaminen. Esimerkiksi eri tilimuotojen markkinointiin luetaan muun muassa tiedotusvälineissä ja osuuskunnan toimitiloissa tapahtuva tiliehtojen mainonta. Markkinointia koskevan yleissäännöksen perusteella harkitaan, antaako markkinointitoimenpide mahdollisille jäsensijoittajille oikean kuvan tilimuodon ehdoista vai ei.

Esimerkkeinä sopimattomasta markkinoinnista säännöksessä mainitaan totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen antaminen. Markkinointia, jossa jäsensijoitusta kutsutaan talletukseksi, on aina pidettävä sopimattomana. Säännöksen tulkinnan lähtökohtana on jäsensijoittajan suojaaminen. Markkinointia tarkastellaan päätöksentekotilanteessa olevan jäsensijoittajan näkökulmasta. Säännöksen soveltaminen ei edellytä, että markkinoinnin voidaan osoittaa aiheuttaneen jäsensijoittajalle konkreettista vahinkoa.

Markkinoinnin sopivuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota myös sen kohderyhmään. Tavanomaista tiukemmat vaatimukset asetetaan muun muassa sellaiselle markkinoinnille, joka kohdistuu sellaisiin jäsensijoittajaryhmiin, joiden suojaamisen tarve on erityisen suuri. Tällainen ryhmä on esimerkiksi alaikäiset jäsensijoittajat.

Jos säännöksen vastaisesta toiminnasta aiheutuu vahinkoa, osuuskunta on velvollinen yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti korvaamaan aiheutuneen vahingon.

Jotta 1 momentissa ehdotettu sopimattoman markkinoinnin kiellolla olisi todellista merkitystä, lainsäädännön tulee sisältää myös pakotteet, joilla osuuskunta velvoitetaan lopettamaan sopimaton markkinointi. Pykälän 2 momentin mukaan markkinatuomioistuin voi kieltää säästökassatoimintaa harjoittavaa osuuskuntaa jatkamasta 1 momentin vastaista markkinointia. Samoin osuuskuntaa voidaan kieltää uudistamasta tällaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Kielto voidaan asettaa myös väliaikaisena, jos markkinointitoimen käyttäminen on asian laajuuden, nopean vaikutuksen tai muun erityisen syyn vuoksi tarpeen estää kiireellisesti. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes asia on markkinatuomioistuimen päätöksellä ratkaistu lopullisesti. Kieltoja voidaan tehostaa uhkasakolla. Säännöksessä tarkoitetun kieltohakemuksen vireilletulosta markkinatuomioistuimessa säädettäisiin markkinatuomioistuimesta annetussa laissa.

16 f §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi säästökassatoiminnassa käytettävien jäsensijoitustilien tiliehtojen määräytymisestä. Pykälän 1 momentin mukaan säästökassatoiminnassa käytettävien jäsensijoitustilien yleiset ehdot hyväksyy ministeriö. Sen sijaan ministeriö ei enää, kuten voimassa olevan lain 17 §:n 1 momentin mukaan on asianlaita, hyväksyisi säästökassatoiminnassa käytettäviä tilimuotoja. Ministeriön ei myöskään enää tarvitse pyytää rahoitustarkastuksen lausuntoa tiliehdoista. Yleisten tiliehtojen hyväksymisen tarkoituksena on varmistaa, etteivät jäsensijoitustilien ehdot sisällä jäsensijoittajien kannalta kohtuuttomia määräyksiä tai määräyksiä, jotka vääristäisivät kilpailua talletuspankkien ja säästökassojen välillä.

Jäsensijoitusten vastaanottamisessa sallittuja tilejä ei enää kytketä pankkitoiminnassa yleisesti käytettäviin tileihin ja -ehtoihin. Koska osuuskuntien harjoittama säästökassatoiminta poikkeaa perusteiltaan pankkitoiminnasta, säästökassatoiminnassa voi olla tarvetta käyttää myös muunlaisia kuin pankkitoiminnassa käytettyjä tilimuotoja ja -ehtoja. Lisäksi mainitun kaltainen säännös on omiaan antamaan osuuskunnan jäsensijoittajille virheellisen kuvan, että säästökassatoiminnassa olisi kyse pankkitoiminnasta tai siihen verrattavasta toiminnasta.

Pykälän 2 momentin säännös jäsensijoituksesta suoritettavista hyvityksistä vastaa nykyistä 17 §:n 2 momenttia. Siihen ehdotetaan tehtäväksi vain sanonnalliset muutokset, jotta säännös vastaisi laissa muutoin omaksuttua käsitteistöä.

16 g §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi säästökassaan tehdystä jäsensijoituksesta annettavista todisteista. Nykyinen 17 a § edellyttää jäsensijoituksesta aina annettavaksi nimetylle henkilölle osoitetun vastakirjan tai muun talletustodistuksen. Rahoitus- ja arvopaperimarkkinoilla sekä tietojenkäsittelyjärjestelmissä tapahtuneen kehityksen johdosta tällainen vaatimus ei enää ole tarkoituksenmukainen.

Vaikka jäsensijoituksesta ei enää edellytetä annettavaksi nimetylle henkilölle osoitettua vastakirjaa tai muuta todistetta, haltijalle osoitetun todisteen antaminen jäsensijoituksesta olisi edelleen kokonaan kielletty. Myöskään pankkitalletuksista ei voimassa olevan pankkilainsäädännön mukaan ole sallittua antaa haltijalle osoitettua todistetta. Myös jäsensijoituksista annettujen todisteiden siirto olisi, kuten nykyisinkin, mahdollista vain nimetylle henkilölle. Vaatimus perustuu siihen, että jäsensijoituksia voivat tehdä ainoastaan osuuskunnan jäsenet. Jos todiste kuitenkin kiellon vastaisesti siirretään haltijalle, siirto ei perusta todisteen haltijalle saamisoikeutta osuuskuntaan nähden.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan jäsensijoituksesta antaman todisteen kuolettamisesta. Säännös vastaa asiallisesti kumottavaksi ehdotetun osuuskunnan talletuksesta antaman vastakirjan ja muun todistuksen kuolettamisesta annetun lain säännöksiä.

16 h §. Pykälän säännökset säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan oikeudesta kuitata vastasaamisellaan yksityishenkilön jäsensijoitustilillä olevia varoja vastaavat voimassa olevan lain 17 e §:ä. Siihen ehdotetaan tehtäväksi vain sanonnalliset tarkistukset, jotta se vastaisi laissa muutoin omaksuttua käsitteistöä.

16 i §. Luottolaitostoiminnasta annetun lain 95-97 §:ssä on rahanpesudirektiiviin perustuvat säännökset rahanpesusta. Jotta takaisinmaksettavien varojen vastaanottoa koskevat rahanpesusäännökset olisivat Suomessa riittävän kattavat, ehdotetaan rahanpesua koskevat säännökset otettavaksi myös osuuskuntalakiin. Myös rahanpesudirektiivi (12 art.) edellyttää, että direktiivin säännökset ulotetaan luottolaitosten lisäksi koskemaan muita sellaisia ammatteja ja yritysmuotoja, joissa harjoitettu toiminta soveltuu erityisesti käytettäväksi rahanpesutarkoituksiin.

Osuuskunnan on aina vastaanottaessaan jäsensijoituksia todettava jäsensijoitustilin avaajan henkilöllisyys sekä merkittävä tilirekisteriin riittävät tiedot jäsensijoitustilin avaajasta, omistajasta ja käyttöön oikeutetuista. Vakituisella jäsensijoittajalla tarkoitetaan säännöksessä pysyväisluonteista jäsensijoittajaa eli jäsensijoittajaa, joka säännöllisesti käyttää jäsensijoitustiliä. Tunnistaminen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan ulottamaan myös niihin henkilöihin, joiden puolesta jäsensijoittaja toimii esimerkiksi valtuutuksen perusteella. Jollei jäsensijoittajan tai sen, jonka puolesta jäsensijoittaja toimii, henkilöllisyyttä voida luotettavasti todentaa, osuuskunnan on syytä pidättäytyä vastaanottamasta jäsensijoitusta. Pykälässä tarkoitetut tunnistamistiedot on myöhempiä tutkimuksia varten säilytettävä luotettavalla tavalla ainakin viisi vuotta. Säilytysaika määräytyy jäsensijoitussuhteen päättymisestä. Kirjanpitoon liittyvän tosite- ja muun materiaalin osuuskunta on velvollinen säilyttämään kirjanpito- ja verotuslakien perusteella.

Pykälän 2 momentin mukaan tunnistamis- ja tietojen säilyttämisvaatimus koskee myös muita kuin pysyväisluonteisia jäsensijoittajia. Vaatimus voi siten koskea muun kuin jäsensijoittajan tekemiä varojen sijoittamista jäsensijoitustilille. Rahamäärältään alle 85 000 markan yksittäisiä jäsensijoituksia vaatimus ei kuitenkaan koske, ellei rajaa saavuteta useina erillisinä, ilmeisesti toisiinsa kytkettävinä toimina. Markkamäärä vastaa noin 15 000 ecua, joka on rahanpesudirektiivin mukainen. Markkamääräistä rajaa ei myöskään sovelleta, jos osuuskunnalla on syytä epäillä jäsensijoitukseen sisältyvien varojen laillista alkuperää.

Pykälän 3 momentissa säädetään säästökassatoimintaa harjoittavalle osuuskunnalle huolellisuusvelvoite, jonka mukaan osuuskunnan on tutkittava sellaiset toimet, joita sen on normaalin säästökassakokemuksen perusteella syytä pitää tavallisuudesta poikkeavina. Koska osuuskunnalla ei ole mahdollisuuksia eikä syytäkään tutkia systemaattisesti kaikkia sen säästökassan palveluja käyttävän toimia, sellaiset toimenpiteet, joiden osuuskunnan jäsenyyteen liittyvä taloudellinen tai oikeudellinen perusta on ilmeinen, eivät kuulu tämän huolellisuusvelvoitteen piiriin. Ministeriö antaa pykälän 5 momentin nojalla tarkempia määräyksiä tämän huolellisuusvelvoitteen sisällöstä.

Koska säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan mahdollisuus arvioida säästökassapalveluja käyttävän toimenpiteiden osuuskunnan jäsenyyteen liittyvää tai taloudellista tarkoitusta ja lainmukaisuutta on käytännössä rajoitettua, osuuskunnan 3 momentin mukainen huolellisuusvelvoite on täytetty, kun se käytettävissään olevin keinoin on pyrkinyt varmistumaan toimen taustasta. Osuuskunnalta ei voida vaatia rikoslaissa tai muissa laissa rangaistavaksi säädettyjen tekojen tunnusmerkkien tuntemusta. Epäilyttävien toimien esiintyessä osuuskunta joutuu punnitsemaan epäilynsä vahvuutta ja ottamaan huomioon, että jäsensijoittajalle saattaa aiheutua vahinkoa aiheettomasta epäilystä. Osuuskunnan 4 momentin perusteella syntynyt epäilys voidaan katsoa aiheelliseksi, jos se katsoo, että toimenpiteessä on säästökassatoiminnan yleisten kokemusten perusteella tavanomaisesta poikkeavaa.

Säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan toimintavaihtoehdot epäilytapauksissa riippuvat epäilyn vahvuudesta. Jos esimerkiksi jäsensijoittajan henkilöllisyyttä tai tämän puolesta toimivaa ei osuuskunnan mielestä voida riittävällä varmuudella tunnistaa, sen olisi yleensä kieltäydyttävä jäsensijoituksen vastaanottamisesta. Kieltäytyminen ei kuitenkaan ole aina mahdollista esimerkiksi jäsensijoitustilin käyttöä koskevien sopimusten vuoksi. Tällöin osuuskunnalla on mahdollisuus vaatia jäsensijoittajalta lisäselvityksiä jäsensijoituksen tarkoituksesta ja perusteista ennen kuin se ratkaisee omat toimenpiteensä.

Jos osuuskunnalla vielä tämän jälkeen on syytä epäillä jäsensijoitukseen sisältyvien varojen alkuperää, sen on ilmoitettava asiasta asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle. Ilmoituksen tekotavasta ja sisällöstä on tarkoituksenmukaisinta antaa tarkemmat määräykset ministeriön päätöksellä, koska kysymykseen tulee lukuisia yksityiskohtia, joista ei ole syytä säätää laissa. Määräyksiä annettaessa tulee ottaa huomioon, että kysymys on kiireellisistä toimenpiteistä. Esitutkintaviranomainen voi pyytää ilmoitukseen liitettäväksi tiedot ja asiaa valaisevat asiakirjat epäilyn selvittämiseksi.

Koska kyseessä saattaa olla rahanpesu, ei esitutkintaviranomaiselle tehtävästä ilmoituksesta saa ilmoittaa sille, johon epäily kohdistuu. Säästökassatoimintaa harjoittavat osuuskunnat tekevät säännöksen mukaan ilmoituksen epäilemästään rahanpesusta suoraan esitutkintaviranomaisille. Menettely poikkeaa tältä osin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädetystä menettelystä, jossa ilmoitus tehdään valvontaviranomaisena toimivalle rahoitustarkastukselle. Syynä tähän on, että säästökassatoiminnalla ei ehdotetun 18 §:n mukaan olisi viranomaisvalvontaa.

Pykälän 5 momentissa säädetään ministeriön oikeudesta antaa säästökassatoimintaa harjoittaville osuuskunnille tarkemmat määräykset pykälässä säädettyjen seikkojen yksityiskohtien toteuttamisesta ja sisällöstä.

Rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa on säädetty rangaistavaksi paitsi rahanpesu itsenäisenä tekona, kätkemisrikoksena, myös rahanpesusta ilmoittamatta jättäminen. Kun säästökassatoimintaa harjoittava osuuskunta tekee pykälässä säädetyn ilmoituksen esitutkintaviranomaiselle, se välttyy rikoslaissa säädetyiltä ilmoittamatta jättämisen seuraamuksilta. Tästä puolestaan johtuu, että kun osuuskunta noudattaa lain vaatimuksia, sitä ei voida asettaa vastuuseen siitä, että ilmianto osoittautuisi tarkemmissa tutkimuksissa aiheettomaksi tai että jäsensijoittaja kärsisi korko- tai muuta taloudellista tappiota viivästyneestä maksusuorituksesta.

Henkilörekisterilain (471/87) mukaan rekisterinpitäjä on velvollinen korvaamaan vahingon, joka rekisteröidylle on aiheutunut virheellisen tiedon käytöstä tai luovutuksesta taikka siitä, että tiedonkäyttö on ollut lainvastaista.

Tämän vuoksi 6 momentissa ehdotetaan selvyyden vuoksi säädettäväksi vilpittömässä mielessä toimineen osuuskunnan ja sen henkilöstön vapautumisesta pykälän mukaisista toimista aiheutuvasta vahingonkorvausvastuusta. Säännös on tarpeen sen ristiriidan poistamiseksi, että taloudellinen korvausvastuu ei vaikeuttaisi ilmoitusvelvollisia tekemästä aiheellisiin ja perusteltuihin epäilyihin pohjautuvia toimia, joihin laki heidät toisaalta velvoittaa.

16 j §. Säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan maksuvalmiudelle ehdotetaan edelleen asetettavaksi erityisvaatimuksia. Voimassa olevan lain 17 b §:n kassavarantoa koskeviin säännöksiin ehdotetaan kuitenkin tehtäväksi eräitä jäsensijoittajien suojan kannalta tarkoituksenmukaisina pidettäviä muutoksia. Ehdotuksessa on otettu huomioon myös luottolaitosten kassavarantosääntelyssä tapahtuneet muutokset siltä osin kuin ne soveltuvat osuuskuntien säästökassatoiminnassa noudatettaviksi.

Vaadittaessa maksettaviin jäsensijoituksiin liittyy suuri likviditeettiriski, minkä johdosta niiden osuus säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan jäsensijoituksista tulisi olla mahdollisimman pieni. Tästä suuresta riskistä johtuen kassavarantovelvoitteen vaadittaessa maksettaville jäsensijoituksille tulee olla suurempi kuin muille jäsensijoituksille. Muita jäsensijoituksia suurempi kassavarantovelvoite ohjaa myös osuuskuntaa säästökassatoiminnassaan pitämään vaadittaessa maksettavien jäsensijoitusten määrän oikeassa suhteessa osuuskunnan jäsensijoitusten kokonaismäärästä. Vaadittaessa maksettaville jäsensijoituksille ehdotetaan asetettavaksi 25 prosentin kassavarantovelvoite. Muiden jäsensijoitusten kassavarantovelvoite sen sijaan pidetään ennallaan eli 10 prosenttina näiden jäsensijoitusten määrästä.

Myös säännöksiä säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan kassavarantoon luettavista eristä ehdotetaan tarkistettaviksi. Kassavarantoon luetaan 2 momentin mukaan ensinnäkin osuuskunnan kassa. Kassavarantoon luetaan lisäksi 2 momentin 2 kohdan mukaan kuukauden kuluessa erääntyvät ja kuukauden irtisanomisajan kuluttua nostettavissa olevat saamiset kotimaisilta ja niihin rinnastettavilta ulkomaisilta luottolaitoksilta sekä säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien keskusliikkeeltä.

Kassavarantoon luetaan 2 momentin 3 kohdan mukaan myös helposti markkinoitavat saamistodisteet. Säännöksen tarkoittamia helposti markkinoitavia saamistodisteita ovat saamistodisteet, jotka rahoitustarkastus on luottolaitostoiminnasta annetun lain 67 §:n 3 momentin 4 kohdan perusteella määritellyt saamistodisteiksi, jotka voidaan lukea talletuspankkien kassavarantoon. Kohdan tarkoittamia saamistodisteita ovat esimerkiksi Helsingin Arvopaperipörssin pörssilistalle otetut joukkovelkakirjat, sijoitustodistukset ja muut vastaavat saamistodisteet sekä Suomen valtion liikkeeseen laskemat ja takaamat joukkovelkakirjat.

17 §, 17 a―17 d §. Säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan vastaanottamat jäsensijoitukset ovat omistajarahoitusta, jossa osuuskunta hankkii jäseniltään varoja liiketoimintansa rahoittamiseksi ja jäsenet sijoittavat varojaan omistamaansa osuuskuntaan. Jäsensijoituksiin, kuten kaikkeen muuhunkin omistajarahoitukseen, liittyy myös riski sijoituksen menettämisestä. Lain 17―17 d §:ssä ehdotetaan säädettäväksi säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan velvollisuudesta antaa jäsensijoittajille tietoja taloudellisesta asemastaan, jotta jäsensijoittajat voivat tehdä perustellun arvion osuuskunnan taloudellisesta tilasta ja jäsensijoitukseen liittyvästä riskistä. Lisäksi 17 d §:ssä ehdotetaan uudistettaviksi säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan vakuusjärjestelyitä koskevat säännökset.

Ehdotettavassa 17 §:ssä täydennetään 16 e §:n markkinoinnin harhaanjohtavuutta koskevaa kieltoa velvoittamalla säästökassatoimintaa harjoittava osuuskunta pitämään jäsensijoittajien saatavilla riittävät tiedot jäsensijoituksen arvoon olennaisesti vaikuttavista seikoista.

Osuuskunnalla on pykälän nojalla positiivinen tiedonantovelvollisuus jäsensijoituksen arvoon vaikuttavista seikoista.

Riittävillä tiedoilla jäsensijoituksen arvoon vaikuttavista seikoista tarkoitetaan tietoja, joita tavallinen jäsensijoittaja pitäisi merkityksellisinä ja riittävinä harkitessaan sijoituspäätöstä jäsensijoitukseen.

Tiedot voivat koskea lähinnä jäsensijoitusta, vakuusjärjestelyjä ja osuuskuntaa itseään. Tietyissä tapauksissa voi olla tarpeen antaa muitakin tietoja, esimerkiksi jäsensijoituksen verotuskohtelusta tai osuuskunnan toimialan kehitysnäkymistä. Pykälässä säädetty tiedonantovelvollisuus on täytetty, kun tiedot pidetään jäsensijoittajien saatavilla toimipisteissä, joissa jäsensijoituksia säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen mukaan voidaan vastaanottaa. Ei siis vaadita, että jokainen jäsensijoitusta koskeva mainos sisältäisi säännöksessä tarkoitetut tiedot.

Ehdotettavan 17 a §:n 1 momentin mukaan säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan on laadittava osavuosikatsaus. Osuuskunnan on säännöksen mukaan laadittava osavuosikatsaus jokaiselta yli kuuden kuukauden pituiselta tilikaudelta. Katsaus on laadittava ainakin tilikauden kuudelta ensimmäiseltä kuukaudelta. Osuuskunta voi halutessaan laatia myös kaksi osavuosikatsausta, jolloin katsaukset laaditaan tilikauden neljältä ja kahdeksalta ensimmäiseltä kuukaudelta. Pykälän 5 momentin mukaiseen hyvään kirjanpitotapaan kuuluva jatkuvuusperiaate edellyttää, että osuuskunta ei muuta valitsemaansa katsausjaksotusta ilman asianmukaista perustetta. Tällainen peruste voi olla esimerkiksi konsernissa, jonka emoyritys osuuskunta on, tapahtuva huomattava yrityskauppa.

Jos tilikautta on pidennetty, osuuskunnan on 2 momentin mukaan laadittava vuosikatsaus tilikauden 12 ensimmäiseltä kuukaudelta. Säännös on tarpeen jäsensijoittajien suojaamiseksi, jotta tilikautta pidentämällä ei siirretä vuosituloksen julkistamista. Vuosikatsauksen laatimiseen ja nähtävillä pitämiseen sovelletaan osavuosikatsausta koskevia säännöksiä.

Osavuosikatsauksen antaa 17 a §:n 3 momentin mukaan osuuskunnan hallitus, millä pyritään selkeyttämään vastuuta osavuosikatsauksen laatimisesta. Tehtävää ei siten voida antaa toimitusjohtajalle tai säästökassan johtajalle eikä mahdollinen hallintoneuvosto myöskään voi siirtää tehtävää itselleen.

Osuuskunnan tilintarkastajien mahdolliset muistutukset ja huomautukset on sisällytettävä osavuosikatsaukseen, jos se on tarkastettu. Ehdotus ei siten vaadi katsauksen tarkastamista. Tarkoitus on mahdollistaa se, että katsaus on nopeasti jäsensijoittajien saatavilla katsauskauden päätyttyä ja että katsaukset on laadittu niitä koskevien säännösten mukaisesti. Jos tilintarkastajat tarkastavat osavuosikatsauksen, heidän on varmistuttava katsauksen totuudenmukaisuudesta kokonaisuudessaan, siis myös sen sanallisista osuuksista eikä vain numeroaineistosta.

Pykälän 5 momentti on yhdenmukainen kirjanpitolain 9 §:n 2 momentin kanssa. Hyvää kirjanpitotapaa noudattamalla osuuskunta antaa tuloksestaan ja taloudellisesta asemastaan luotettavan kuvan eli oikeat ja riittävät tiedot. Jotta jäsensijoittajat voisivat tehdä säännöksen edellyttämällä tavalla perustellun arvion osuuskunnan toiminnasta ja taloudellisesta tilasta sekä niiden kehityssuunnasta, osavuosikatsauksessa annettavien tietojen tulee olla vertailukelpoisia edellisen tilikauden vastaavan katsauskauden tietoihin. Jos katsauskauden aikana on muutettu tuloslaskelman tai taseen rakennetta, on aikaisempaan osavuosikatsaukseen ja tilinpäätökseen sisältyviä tietoja yhdisteltävä siten, että ne ovat vertailukelpoisia katsauskauden tietojen kanssa. Syy on ilmoitettava, jos tiedot eivät liiketoiminnan tai lainsäädännön muuttumisen johdosta ole vertailukelpoisia.

Osavuosikatsauksessa on selostusosa ja taulukko-osa. Katsauksessa on 17 a §:n 6 momentin mukaan selostettava osuuskunnan toimintaa, tuloskehitystä ja investointeja sekä rahoitustilanteen ja toimintaympäristön muutoksia edellisen tilinpäätöksen jälkeiseltä ajalta. Katsauskauden investoinneista on mainittava niiden yhteismäärä ja esiteltävä investointikohteista ainakin ne, joista osuuskunta on julkistanut tiedon 17 c §:n perusteella. Kilpailutilanteesta on mainittava silloinkin, kun siinä ei ole tapahtunut muutosta. Jos osuuskunta toimii useilla toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla, toimintaympäristön muutoksista on esitettävä eritelty selostus. Rahoitustilanteesta on selostettava osuuskunnan maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta sekä niiden kehitystä katsauskauden aikana.

Osavuosikatsauksessa on selostettava siinä määrin kuin se on mahdollista osuuskunnan todennäköistä kehitysnäkymiä kuluvana tilikautena. Arvioiden taustaolettamuksista on myös kerrottava. Jos osuuskunnan käsitys tilikauden tuloksen kehityksestä muuttuu katsauksen laatimisen jälkeen olennaisesti, tieto siitä on julkistettava 17 c §:n nojalla. Olennaisena muutoksena on pidettävä esimerkiksi arvion edellistä tilikautta paremmasta tai huonommasta tuloksesta muuttumista päinvastaiseksi. Tällöin on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi tulosarviota on muutettu.

Osavuosikatsauksen laatimisajankohdasta säädetään 17 a §:n 7 momentissa, jossa ehdotetaan, että osavuosikatsaus on asetettava jäsensijoittajien nähtäville ilman aiheetonta viivästystä katsauskauden päätyttyä. Katsaus on joka tapauksessa asetettava jäsensijoittajien nähtäville kolmen kuukauden kuluessa katsauskauden päättymisestä. Osavuosikatsauksen tulee olla tämän määräajan kuluessa pykälän 7 momentin mukaisesti jäsensijoittajien nähtävillä. Tämä merkitsee, että katsauksen käsittely osuuskunnan hallituksessa ja mahdollinen tilintarkastajien suorittama tarkastus tulee olla suoritettu määräajan päättymiseen mennessä.

Säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan on 17 b §:n 1 momentin mukaan annettava tilinpäätöksessä eräitä lisätietoja osuuskuntalain ja kirjanpitolain edellyttämistä seikoista. Ehdotuksen mukaan osuuskunnan on annettava tiedot, jotka ovat olennaisia jäsensijoituksen arvon määrittämiseksi. Ehdotus täydentää kirjanpitolain 9 §:n 2 momenttia, jonka mukaan tilinpäätöksessä on oltava oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Osuuskunnan on pidettävä tilinpäätös jäsensijoittajien nähtävänä kaikissa niissä toimipisteissä, joissa jäsensijoituksia saadaan säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen mukaan vastaanottaa, vähintään viikkoa ennen osuuskunnan varsinaista kokousta. Säännös vastaa arvopaperimarkkinalaissa julkisen kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden liikkeeseen laskeneille osakeyhtiöille asetettua määräaikaa. Koska pykälän 3 momentin mukaan tilinpäätöksen pääkohdat on julkistettava välittömästi, ei vaadita, että tilinpäätös olisi asetettava jäsensijoittajien nähtäville ennen sitä koskevan tilintarkastajien lausunnon ja mahdollisen hallintoneuvoston lausunnon antamista.

Edelleen ehdotetaan, että tilintarkastuskertomus pidetään jäsensijoittajien nähtävänä tilinpäätöksen ohessa. Lisäksi luetellaan poikkeukselliset tilanteet, joissa kertomus on asetettava jäsensijoittajien nähtäville välittömästi, siis ennen tilinpäätöksen saataville asettamista. Tällainen tilanne on käsillä, jolleivät tilintarkastajat ole puoltaneet vastuuvapauden myöntämistä hallitukselle tai muulle tilivelvolliselle tai, jos tilintarkastajat tilikautta koskevassa tilintarkastuskertomuksessa katsovat, että osavuosikatsauksia ei ole laadittu niitä koskevien säännösten mukaisesti. Sama koskee tilannetta, jossa tilintarkastaja on tehnyt muistutuksen.

Osavuosikatsauksen ja tilinpäätöksen lisäksi säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan tulee 17 b §:n mukaan laatia tilinpäätöstiedote. Pykälän 3 momentin mukaan tilinpäätöstiedotteessa selostetaan tilinpäätöksen pääkohdat ja se on laadittava välittömästi tilinpäätöksen valmistumisen jälkeen. Tilinpäätös on valmis, kun osuuskunnan hallitus on sen hyväksynyt, vaikka kaikkien hallituksen jäsenten allekirjoitusta ei saataisi tilinpäätösasiakirjoihin. Mahdollisen hallintoneuvoston lausunto tilinpäätöksestä ei saa siirtää tilinpäätöstiedotteen laatimista, ellei käsittely seuraa välittömästi hallituksen kokousta. Sama koskee tilintarkastajien lausuntoa.

Kun osuuskunnan hallitus on laatinut osavuosikatsauksen ja tilinpäätöstiedotteen, ne tulee 17 a §:n 8 momentin ja 17 b §:n 4 momentin mukaisesti pitää jäsensijoittajien nähtävillä kaikissa niissä toimipisteissä, joissa jäsensijoituksia säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen saadaan vastaanottaa. Jäsensijoittajilla on lisäksi 17 a §:n 8 momentin ja 17 b §:n 5 momentin mukaan oikeus saada osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote maksutta. Lakiehdotuksen 16 b §:ssä ehdotetaan lisäksi, että osuuskunnan säästökassatoimintaa koskeviin sääntöihin olisi otettava määräys siitä, milloin ja missä osavuosikatsaus, tilinpäätös ja tilinpäätöstiedote ovat jäsensijoittajien saatavilla. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että jäsensijoittajilla on todellinen mahdollisuus halutessaan tutustua osavuosikatsaukseen, tilinpäätökseen ja tilinpäätöstiedotteeseen.

Jotta lakia ei kuormitettaisi yksityiskohtaisilla säännöksillä osavuosikatsauksen, tilinpäätöksen ja tilinpäätöstiedotteen sisällöstä, määräykset näistä ehdotetaan 17 a §:n 6 momentin ja 17 b §:n 1 ja 3 momentin mukaan annettaviksi ministeriön päätöksellä.

Osuuskunta voi hakemuksesta saada 17 a §:n 9 momentin mukaan poikkeuksen osavuosikatsauksen sisällöstä ja laatimisesta sekä 17 b §:n 6 momentin mukaan poikkeuksen tilinpäätöksen sisällöstä sekä tilinpäätöstiedotteen sisällöstä ja laadinnasta. Poikkeus ei saa vaarantaa jäsensijoittajien asemaa, esimerkiksi vaikeuttamalla jäsensijoittajien tiedonsaantia osuuskunnan taloudellisesta tilasta. Poikkeusperusteista ehdotetaan pääsääntöisesti määrättäväksi ministeriön päätöksellä. Ministeriön päätös voi myös lisätä poikkeusperusteiden avoimuutta ja julkisuutta ja näin selkeyttää luvanhakijoiden oikeusasemaa. Poikkeuksen osavuosikatsauksen, tilinpäätöksen ja tilinpäätöstiedotteen sisällöstä myöntäisi kirjanpitolautakunta sekä poikkeuksen velvollisuudesta laatia osavuosikatsaus ja tilinpäätöstiedote ministeriö. Poikkeuslupakäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi kirjanpitolautakunnan ja ministeriön tulee ilmoittaa toisilleen myönnetyistä poikkeuksista. Myönnetystä poikkeuksesta on mainittava osavuosikatsauksessa, tilinpäätöksessä ja tilinpäätöstiedotteessa.

Lain 17 c §:ssä ehdotetaan säädettäväksi säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan tiedonantovelvollisuus koskee osuuskunnan päätöksiä ja muita osuuskunnan toimintaa koskevia seikkoja, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsensijoituksen arvoon. Säännöksessä tarkoitettuja päätöksiä ovat esimerkiksi osuuskunnan tai edustajiston kokouksen ja hallituksen päätökset, osuuskunnan organisaation ja toiminnan merkittävät järjestelyt, nimitykset, vakuusjärjestelyt, yrityskaupat ja merkittävät liiketoimet. Päätös on julkistettava, kun se on tehty. Säännös ei edellytä valmisteltavana olevien päätösten julkistamista. Jäsensijoittajien säästökassatoimintaa harjoittavaa osuuskuntaa kohtaan tunteman luottamuksen säilyttämiseksi on kuitenkin suotavaa, että osuuskunta tiedottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa myös valmisteluvaiheessa olevista seikoista. Muita osuuskunnan toimintaa koskevia seikkoja voivat olla esimerkiksi viranomaisten osuuskuntaa koskevat päätökset Suomessa tai ulkomailla, osuuskunnan konserniyritysten tai liikekumppanien taloudelliset vaikeudet ja osuuskuntaa koskevat tuomioistuinten päätökset.

Tiedonantovelvollisuuden edellytyksenä on, että päätös tai seikka on omiaan vaikuttamaan jäsensijoituksen arvoon. Mikä tahansa vähäinen vaikutus ei laukaise tiedonantovelvollisuutta.

Tiedonantovelvollisuus täytetään julkistamalla asianomainen tieto ilman aiheetonta viivästystä. Julkistamisella tarkoitetaan säännöksessä tiedon pitämistä jäsensijoittajien nähtävillä kaikissa niissä toimipisteissä, joissa jäsensijoituksia voidaan vastaanottaa sekä tiedon saattamista jäsensijoittajien tietoon tiedotusvälineiden välityksellä. Tämä edellyttää tiedon toimittamista keskeisille tiedotusvälineille kuten Suomen Tietotoimistolle. Aiheellisena viivästyksenä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että ennen tiedon julkistamista sen luotettavuus tarkastetaan tai tiedon kohteena olevan seikan, kuten yrityskaupan, yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossa.

Pykälän 2 momentin mukaan säästökassatoimintaa harjoittava osuuskunta voi hakemuksesta saada ministeriöltä luvan olla julkistamasta pykälän 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ja seikkoja. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että tiedonantovelvollisuuden täyttäminen olisi julkisen edun vastaista tai se olisi omiaan vaarantamaan osuuskunnan oikeutettuja etuja. Tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä voi olla olennaista haittaa osuuskunnalle, jos se voisi olennaisesti vaarantaa osuuskunnan mahdollisuuksia harjoittaa normaalia liiketoimintaansa. Tiedon julkistaminen voi esimerkiksi vaarantaa osuuskunnan rahoitusjärjestelyt tai asettaa sen alttiiksi kilpailijoiden epäterveille toimille. Sen sijaan pelkästään se, että tiedon julkistaminen sinänsä on kielteinen osuuskunnan kannalta, ei oikeuta poikkeuslupaa. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on myös se, ettei sen myöntäminen vaaranna jäsensijoittajien asemaa.

Jäsensijoitukset ovat säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan kannalta osuuskunnan velkaa jäsenilleen. Osuuskunta vastaa tästä velasta kaikella omaisuudellaan. Velkojien tasapuolisen kohtelun kannalta ei voida pitää asianmukaisena, että yhden velkojaryhmän, jäsensijoittajien, saamisten turvaamiseksi osuuskunnalle asetetaan laissa erityinen velvollisuus järjestää saamisten turvaamiseksi takaus tai muu vakuus. Tämän johdosta 17 d §:ssä ehdotetaan poistettavaksi nykyisessä 17 c §:ssä oleva velvollisuus järjestää takaus tai muu vakuus jäsensijoittajien saamisten turvaamiseksi. Jäsensijoitussaamisten turvaamista koskevat vakuusjärjestelyt ovat osuuskunnan harkinnassa ja vastuulla.

Jos osuuskunta on järjestänyt jäsensijoituksen turvaamiseksi takauksen tai muun vakuuden, osuuskunta ei voi yksipuolisesti poistaa takausta tai vakuutta ilman niiden jäsensijoittajien suostumusta, joiden jäsensijoitusten turvaamiseksi takaus tai vakuus on järjestetty. Jäsensijoitustilin ehtoihin voidaan kuitenkin ottaa määräys, että osuuskunta voi yksipuolisesti poistaa takauksen tai muun vakuuden. Tällöin jäsensijoittajalla tulisi puolestaan olla oikeus irtisanoa jäsensijoitus erääntymään takauksen tai muun vakuuden lakkaamisesta lukien.

Jos osuuskunta järjestää takauksen tai muun vakuuden jäsensijoittajan saamisen turvaamiseksi, tästä on kerrottava osavuosikatsauksessa ja tilinpäätöstiedotteessa, jotta jäsensijoittajat voivat arvioida jäsensijoitukseen liittyviä riskejä. Samasta syystä osavuosikatsauksessa ja tilinpäätöstiedotteessa on ilmoitettava myös, jos takausta tai muuta vakuutta ei ole järjestetty.

Riittävää ei kuitenkaan ole, että osavuosikatsauksessa ja tilinpäätöstiedotteessa ilmoitetaan vain mahdollisen vakuusjärjestelyn olemassaolosta. Jotta jäsensijoittaja voisi todellisuudessa arvioida järjestelyn merkitystä jäsensijoitukseen liittyvän riskin kannalta, osuuskunnan on kerrottava vakuusjärjestelyn kattavuus. Järjestelyn kattavuudella tarkoitetaan muun muassa sitä, että reaalivakuuksien arviointiperusteet on ilmoitettava. Takausrenkaiden osalta vakuusjärjestelyn kattavuus tarkoittaa siinä mukana olevien taloudellista kantokykyä vastata sitoumuksestaan. Takausrenkaasta on myös kerrottava sen oikeudellinen luonne ja merkitys siten, että tavallinen jäsensijoittaja ymmärtää, mistä on kyse. Jos osuuskunnalla tiliehtojen mukaan on oikeus yksipuolisesti poistaa takaus tai muu vakuus, myös tästä tulee mainita osavuosikatsauksessa ja tilinpäätöstiedotteessa.

Vaikka säästökassatoimintaa harjoittavalla osuuskunnalla ei enää olisi lakisääteistä velvollisuutta järjestää vakuuksia jäsensijoituksiin perustuville saamisille, velvollisuus julkistaa vakuusjärjestelyt ja erityisesti velvollisuus julkistaa vakuudettomuus, johtanee käytännössä siihen, että osuuskunta järjestää vakuudet. Vakuusjärjestelyjä koskeva julkisuus parantaa myös jäsensijoittajien suojaa, koska jäsensijoittajilla olisi ennen jäsensijoituksen tekemistä mahdollisuus paremmin arvioida sijoitukseen liittyvää riskiä. Lisäksi on odotettavissa, että käytettäessä reaalivakuuksia vakuuksien kattavuus aikaisempaan verrattuna kasvaa.

Voimassa olevan lain mukainen menettely, että valtiovarainministeriö hyväksyy jäsensijoittajien saamisten turvaamiseksi järjestetyt vakuudet, ehdotetaan poistettavaksi. Valtion viranomaisten suorittama vakuusjärjestelyiden hyväksyntä ei tuo vakuuksiin lisäarvoa, minkä johdosta viranomaishyväksyntä ei ole tarpeen eikä jäsensijoittajien suojan kannalta perusteltua. Vakuusjärjestelyihin liittyvä viranomaishyväksyntä saattaa suorastaan johtaa jäsensijoittajia harhaan antamalla kuvan, että tällaiset vakuudet olisivat taloudelliselta arvoltaan erityisasemassa.

18 §. Säästökassatoiminnan tarkastusta ja valvontaa koskevat säännökset ehdotetaan uudistettaviksi. Osuuskunnan säästökassatoimintaa tarkastaa erityinen säästökassatarkastaja. Pykälän 1 momentin mukaan säästökassatoimintaa harjoittavan osuuskunnan kokouksen on valittava säästökassatarkastajaksi Keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Muutoksena voimassa olevaan lakiin valtiovarainministeriö ei enää hyväksyisi erikseen säästökassatarkastajaa.

Jos osuuskunnalla on keskusliike, säästökassatarkastajaksi olisi valittava keskusliikkeen nimeämä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Muutoksena aikaisempaan keskusliike ei enää itse toimi säästökassatarkastajana, koska tilintarkastuslain (936/94) mukaan keskusliikkeen osuuskauppatarkastus ei enää voi toimia hyväksyttynä tilintarkastajana.

Säästökassatarkastajaksi tulisi valita, mikäli mahdollista, osuuskunnan tilintarkastaja. Tällainen järjestely varmistaisi osavuosikatsauksessa, tilinpäätöksessä ja tilinpäätöstiedotteessa osuuskunnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta annettavan informaation sisällön oikeellisuuden paremmin kuin järjestely, jossa säästökassatarkastaja ja osuuskunnan tilintarkastaja ovat eri henkilöitä. Jos säästökassatarkastaja olisi myös osuuskunnan tilintarkastaja, ei myöskään olisi tarvetta kahteen päällekkäiseen tarkastusorganisaatioon.

Säästökassatarkastajaksi ei säännöksen mukaan saa valita henkilöä, joka tilintarkastuslain mukaan olisi esteellinen toimimaan osuuskunnan tilintarkastajana.

Pykälän 2 momentin mukaan säästökassatarkastajan eroamiseen ja erottamiseen sovelletaan tilintarkastuslain säännöksiä tilintarkastajan eroamisesta ja erottamisesta.

Pykälän 3 momentin mukaan säästökassatarkastajan oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään osuuskunnan säästökassatoimintaa koskevissa säännöissä.

Säästökassatarkastajan oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa osuuskunnan toimielinten kokouksissa määräytyy 4 momentin mukaan tilintarkastuslain 21 §:n mukaisesti. Osuuskunnan ja sen tytäryritysten toimielinten velvollisuus avustaa säästökassatarkastajaa hänen suorittaessaan säästökassatoiminnan tarkastusta määräytyy tilintarkastuslain 22 §:n mukaisesti.

Säästökassatarkastajalla on aktiivinen toimintavelvollisuus, jos hän havaitsee, että osuuskunnan säästökassatoiminnassa on syyllistytty tekoon tai laiminlyöntiin, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus taikka jos säästökassatoiminnassa syyllistytään muuhun säästökassatoimintaa koskevan lain, sääntöjen tai tiliehtojen vastaiseen toimintaan. Säästökassatarkastajan on 5 momentin mukaan tehtävä osuuskunnan hallitukselle kirjallinen ilmoitus havaitsemastaan teosta tai laiminlyönnistä. Hallituksen on puolestaan julkistettava säästökassatarkastajan ilmoitus pitämällä se jäsensijoittajien saatavilla kaikissa toimipaikoissa, joissa jäsensijoituksia voidaan vastaanottaa sekä jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta säädetyllä tavalla.

Jotta ministeriö voi suorittaa tehtävänsä, pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ministeriön oikeudesta saada osuuskunnalta ja säästökassatarkastajalta sen tehtävien suorittamisen edellyttämät tiedot ja jäljennökset tarpeellisista asiakirjoista ja muista tallenteista.

18 a §. Pykälän 1 momentin salassapitosäännös vastaa voimassa olevan lain 17 d §:n 1 momenttia. Siihen ehdotetaan tehtäväksi vain sanonnalliset muutokset, jotta säännös vastaisi laissa muutoin omaksuttua käsitteistöä.

Pykälän 2 momentissa osuuskunnalle ja säästökassatarkastajalle asetetaan velvollisuus antaa 1 momentin mukaan salassa pidettäviä tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille rikoksen selvittämiseksi sekä muille viranomaisille, joilla on lain nojalla oikeus saada näitä tietoja. Säännös poikkeaa voimassa olevan lain 17 d §:n 2 momentista siinä, että nykyisin osuuskunnalla ja säästökassatarkastajalla ei ole velvollisuutta, vaan ainoastaan oikeus antaa säännöksen tarkoittamia tietoja. Muutos vastaa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa luottolaitoksille asetettua tietojenantovelvollisuutta.

160 §. Osuuskunnan johdon ja edustajien vahingonkorvausvelvollisuutta koskevaan pykälään ehdotetaan lisättäväksi säästökassatarkastaja.

198 §. Säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien tilinpäätöksen laatimisesta ehdotetaan annettavaksi erityissäännöksiä 17 b §:ssä. Mainitun pykälän rikkomisesta seuraava rangaistus ehdotetaan säädettäväksi 199 ja 200 pykälissä. Tämän johdosta pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskee muita kuin lain 3 luvussa tarkoitettujen tilinpäätöstä koskevien säännösten rikkomista.

199 ja 200 §. Säästökassarikoksia koskevan 199 §:n rangaistavien tekojen luetteloon ehdotetaan lisättäväksi tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtuva säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen vastainen toiminta. Kohta koskisi esimerkiksi tilannetta, jossa säästökassatarkastaja on säästökassatoimintaa koskeviin sääntöihin perustuvan valtuutuksen perusteella edellyttänyt osuuskunnan keskeyttävän jäsensijoitusten vastaanottamisen, mutta osuuskunta kiellosta huolimatta jatkaa säästökassatoimintaa.

Lain 3 lukuun ehdotetuista muutoksista osuuskunnan velvollisuus antaa jäsensijoittajille tietoja jäsensijoituksen arvoon vaikuttamista seikoista on jäsensijoittajien kannalta erityisen keskeinen. Osavuosikatsauksesta, tilinpäätöksestä ja tilinpäätöstiedotteesta saamiensa tietojen perusteella jäsensijoittaja voi arvioida jäsensijoitukseen liittyviä riskejä ja tehdä päätöksensä siitä, sijoittaako hän varansa jäsensijoitukseen vai johonkin muuhun sijoituskohteeseen. Jos osuuskunta antaa jäsensijoittajalle jäsensijoituksen arvoon vaikuttamista seikoista totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jäsensijoittajan päätös perustuu virheellisiin olettamuksiin. Jos osuuskunnan menettely on tahallista, tulee menettelyn olla rangaistavaa. Samoin on asianlaita, jos osuuskunnan olisi pitänyt tietää antamiensa tietojen totuudenvastaisuus tai harhaanjohtavuus, koska osuuskunta on tällöin toiminut törkeän huolimattomasti ja laiminlyönyt asianmukaisen huolellisuuden.

Säästökassarikkomuksia koskevaan 200 §:än ehdotetaan lisättäväksi 199 §:ssä säädettyjä lievemmät säästökassatoimintaa koskevien sääntöjen ja tiedonantovelvollisuutta koskevat rikkomukset. Lisäksi sekä 199 §:ään että 200 §:ään ehdotetaan tehtäväksi 3 lukuun ehdotettujen muutosten edellyttämät sanonnalliset tarkistukset. Lakiehdotuksen 18 §:ssä ehdotetun viranomaisvalvontaa koskevan muutoksen johdosta ehdotetaan 200 §:n nykyinen 3 momentti jätettäväksi pois laista.

201 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi lain 3 lukuun ehdotettujen muutosten edellyttämät sanonnalliset tarkistukset.

Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan lääninhallitus voisi määrätä osuuskunnan lopettamaan säästökassatoiminta, jos säästökassatoiminnassa on olennaisesti poikettu lain tai asetuksen säännöksistä, viranomaisten antamista määräyksistä tai osuuskunnan säästökassatoimintaa koskevista säännöistä. Samoin lääninhallitus voisi määrätä säästökassatoiminnan lopetettavaksi, jos osuuskunta ei enää täytä lain toiminnalle asettamia edellytyksiä. Vaatimuksen säästökassatoiminnan lopettamisesta voisi tehdä säästökassatarkastaja, osuuskunnan jäsen ja jäsensijoittajien etujen valvomiseksi toimiva rekisteröity yhdistys, jonka jäsenistä vähintään puolet on jäsensijoittajia.

Jos lääninhallitus on 2 momentin mukaisesti määrännyt osuuskunnan lopettamaan säästökassatoiminnan, osuuskunta ei saa aloittaa uudelleen säästökassatoiminnan harjoittamista ennen kuin ministeriö on vahvistanut sille uudet säästökassatoimintaa koskevat säännöt.

206 §. Pykälässä ehdotetaan edelleen sallittavaksi nykyisen 18 a §:n mukaisesti säästökassojen jäsensijoitusten kaltaisten takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen sellaisille osuuskunnille, jotka toimivat vain jäsentensä piirissä ja joiden jäseninä voivat olla vain määrätyn yhteisön palveluksessa olevat henkilöt. Näitä niin sanottuja huoltokonttoriosuuskuntia eivät edelleenkään koskisi lain 3 luvun säännökset, lukuun ottamatta ehdotettua 16 g §:n 2 momenttia, jossa säädetään sijoitetuista varoista annetun todistuksen kuolettamisesta.

Lakiehdotuksen 18 §:ssä ehdotetun viranomaisvalvontaa koskevan muutoksen johdosta ehdotetaan, ettei pykälässä tarkoitettujen osuuskuntien enää tarvitse toimittaa ministeriölle jäljennöksiä kaupparekisterilaissa (129/79) tarkoitetusta perusilmoituksesta ja muutosilmoituksesta eikä tilinpäätöksestään ja tilintarkastajien antamasta tilintarkastuskertomuksesta.

Voimaantulosäännös. Lain 16 §:n 1 momenttiin ehdotetut vaatimukset merkitsevät, että osa säästökassatoimintaa nykyisin harjoittavista osuuskunnista ei enää lain voimaantulon jälkeen saisi harjoittaa säästökassatoimintaa, koska niiden osuuspääoma tai jäsenmäärä ei täytä 16 §:ssä ehdotettuja vaatimuksia. Jotta nämä osuuskunnat voisivat jatkaa säästökassatoiminnan harjoittamista, ehdotetaan lain voimaantulosäännöksen 2 momentissa, ettei 16 §:n 1 momentin säännöksiä osuuspääoman ja jäsenmäärän osalta sovelleta niihin. Säännös merkitsee myös sitä, ettei näihin osuuskuntiin sovellettaisi ehdotetun 16 a §:n 1 ja 2 momentteja, koska näillä osuuskunnilla olisi oikeus harjoittaa säästökassatoimintaa, vaikka niiden jäsenmäärä tai osuuspääoma alittaisivat 16 §:n 1 momentissa säädetyn.

Lain voimaantulo edellyttää säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien muuttavan sääntönsä sekä laativan ja toimittavan ministeriön hyväksyttäväksi säästökassatoimintaa koskevat sääntönsä. Koska osuuskuntien hallintoelimet kokoontuvat verrattain harvoin ja jotta osuuskuntien ei tarvitse keskeyttää säästökassatoimintaa uusien sääntöjen vahvistamiseen asti, ehdotetaan lain voimaantulosäännöksen 3 momentissa, että osuuskunnan säännöt on muutettava ja säästökassatoimintaa koskevat säännöt laadittava vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Tämän siirtymäajan aikana osuuskunnan säästökassatoiminnassa noudatetaan lain voimaan tullessa voimassa olevia sääntöjä siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa lain kanssa. Kun osuuskuntien voimassa olevissa säännöissä ei ole määräyksiä jäsensijoitusten arvoon vaikuttavia tietoja koskevasta tiedonantovelvollisuudesta, tulevat tätä tiedonantovelvollisuutta koskevat lain säännökset noudatettaviksi välittömästi lain voimaantullessa.

Lain 16 j §:ssä ehdotetut säännökset merkitsevät säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien kassavarantovelvoitteen kiristymistä nykyisestä. Osuuskuntien tulee ehdotuksen mukaan täyttää kassavarantovelvoite lain voimaan tullessa. Joillain osuuskunnilla saattaa kuitenkin olla vaikeuksia täyttää lain vaatimukset välittömästi lain voimaantullessa. Tästä syystä lain voimaantulosäännöksen 4 momentissa ehdotetaan, että ministeriöllä olisi oikeus osuuskunnan hakemuksesta erityisestä syystä myöntää osuuskunnalle lupaa täyttää kassavarantovelvoite vasta siirtymäkauden jälkeen. Siirtymäkausi voisi olla enintään vuoden pituinen.