HE 32/1995

1.Euroopan yhteisöjen omia varoja koskeva neuvoston päätös ja nykytila

Euroopan unionin neuvoston sihteeristö on 17 päivänä tammikuuta 1995 päivätyllä kirjeellä antanut Suomelle tiedoksi Euroopan yhteisöjen omista varoista 31 päivänä lokakuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen (94/728/EY, Euratom). Päätös perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 201 artiklaan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 173 artiklaan. Niiden mukaan neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan yhteisön omia varoja koskevat säännökset, joiden hyväksymistä se suosittaa jäsenvaltioille niiden valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti. Päätöksen 11 artiklan mukaan päätös tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa viimeisen jäsenvaltioiden kansallista käsittelyä koskevan ilmoituksen vastaanottamista.

Euroopan unioniin liittymistä koskevan asiakirjan (liittymisasiakirja) 2 artiklan mukaan perustamissopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja liittymisasiakirjassa määrätyin edellytyksin. Liittymisasiakirjan 166 artiklan viimeisen virkkeen mukaan uusien jäsenvaltioiden katsotaan liittymisajankohtana saaneen tiedon direktiiveistä, suosituksista ja päätöksistä, jollei ole kysymys direktiivistä tai päätöksestä, joka tulee voimaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 191 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

Kyseessä olevan yhteisöjen omia varoja koskevan neuvoston päätöksen voimaantulon edellytyksenä on kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointi, joka ei ollut toteutunut liittymisajankohtaan eli 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä. Päätös ei ole näin tullut Suomen osalta voimaan 1 päivästä tammikuuta 1995 suoraan liittymisasiakirjan nojalla. Sitä ei ollut myöskään päätöksen 11 artiklan mukaisesti annettu tiedoksi Suomelle ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Tulkinnanvaraista on, voidaanko liittymisasiakirjan 166 artiklan katsoa merkitsevän, että myös tämä päätös olisi annettu tiedoksi Suomelle liittymisajankohtaan mennessä. Neuvoston sihteeristö on edellä mainitulla Suomelle osoittamallaan kirjeellä ratkaissut osaltaan liittymisasiakirjan tulkinnan tämän tapauksen osalta siten, että Suomen tulee uutena jäsenvaltiona erikseen hyväksyä päätös valtiosääntönsä edellyttämän hyväksymismenettelyn mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että kyseessä olevan yhteisöjen omia varoja koskevan neuvoston päätöksen voimaantulon edellytyksenä on tässä tapauksessa myös Suomen valtiosäännön edellyttämä hyväksymismenettely ja että tätä hyväksymistä ei ole annettu suoranaisesti tai epäsuorasti ennen 1 päivää tammikuuta 1995.

2.Euroopan yhteisöjen omia varoja koskevan neuvoston päätöksen pääasiallinen sisältö

Euroopan yhteisöjen omista varoista tehty neuvoston päätös liittyy niiden suunnitelmien toteuttamiseen, joiden tavoitteena on budjettikurin lisääminen. Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista talousarvioon määrättiin yhteisöjen omista varoista 24 päivänä kesäkuuta 1988 tehdyssä neuvoston päätöksessä (88/376/ETY, Euratom). Siinä määriteltiin ne tulolähteet, joilla talousarvio rahoitetaan, ja maksujen yläraja. Talousarvion tulot muodostuvat niin sanotuista perinteisistä tuloista, joita ovat maatalousmaksut, sokerimaksut ja tullit, eräistä sekalaisista tuloista sekä kultakin jäsenvaltiolta perittävästä arvonlisäveropohjaan perustuvasta maksusta ja bruttokansantuloon perustuvasta, talousarviota tasapainottavasta maksusta.

Uudella yhteisöjen omia varoja koskevalla neuvoston päätöksellä tarkistetaan rahoitusosuuksien perusteet niin sanotun Delors IIsuunnitelman mukaisesti vuosia 1995-1999 koskevilta osin. Muutokset vuoden 1988 päätökseen verrattuna ovat pääpiirteissään seuraavat:

― Euroopan unionin jäsenvaltioiden arvonlisäveropohjaan perustuvan maksun veropohjan yläraja 55 prosenttia jäsenvaltion bruttokansantulosta alennetaan 50 prosenttiin. Niissä jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantulo asukasta kohden on alle 90 prosenttia yhteisöjen jäsenvaltioiden keskimääräisestä bruttokansantulosta, tämä yläraja tulee voimaan vuodesta 1995 alkaen ja muissa jäsenvaltioissa asteittain vuosina 1995―1999 siten, että 50 prosentin enimmäismäärä on voimassa vuonna 1999 (2 artiklan 1 kohdan c alakohta).

― Jäsenvaltioiden arvonlisäveropohjaan perustuvaa maksua pienennetään 1,4 prosentista asteittain vuosina 1995―1999 1,0 prosenttiin arvonlisäveropohjasta laskettuna (2 artiklan 4 kohdan a alakohta).

― Yhteisöille maksumääräyksiin käytettävinä määrärahoina annettujen omien varojen kokonaismäärän ylärajaa nostetaan 1,20 prosentista vuosina 1995―1999 asteittain 1,27 prosenttiin jäsenvaltioiden yhteenlasketuista bruttokansantuloista (3 artiklan 1 kohta).

― Kaudella 1995―1999 maksusitoumuksiin käytettävien määrärahojen yhteismäärän yläraja tarkistetaan 1,30 prosentista yhteisöjen jäsenvaltioiden yhteenlasketuista bruttokansantuloista siten, että näiden määrärahojen yhteismäärä ei ole vuonna 1999 suurempi kuin 1,335 prosenttia mainituista bruttokansantuloista (3 artiklan 2 kohta).

Vuoden 1988 päätöksen mukaan Yhdistynyt kuningaskunta saa huojennuksen arvonlisäveropohjaan perustuvaan maksuun ja samoin Saksa jaettaessa Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettyä huojennusta muille jäsenvaltioille. Vastaavat määräykset huojennuksista sisältyvät myös neuvoston uuteen päätökseen.

Suomi lähti Euroopan unionin jäsenyyteen tähdänneissä neuvotteluissa siitä, ettei se pyydä poikkeuksia yhteisöjen talousarvion rahoittamista koskevaan lainsäädäntöön. Tarkoituksenmukaisimmaksi katsottiin, että maatalouteen sekä rakenne- ja aluepolitiikkaan tuleva tuki pyritään saamaan riittävän suureksi. Toisaalta huojennukset budjettirahoitukseen olisivat voineet olla enintään siirtymäkauden järjestelyjä.

3.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Arvonlisäveropohjaan perustuvan maksun määräämisperusteiden muutokset alentavat pääsääntöisesti jäsenvaltioiden arvonlisäveropohjaan perustuvia maksuja ja muuttavat vastaavasti jäsenvaltioiden maksujen jakautumaa siten, että bruttokansantuloon perustuvien maksujen osuus nousee ja arvonlisäveropohjaan perustuvien maksujen osuus laskee. Omien varojen kokonaismäärän ylärajan nousu merkitsee puolestaan, että jäsenvaltioiden yhteisöille suorittamien maksujen kokonaismäärä ja pääsääntöisesti yksittäisten jäsenvaltioidenkin maksut nousevat sen mukaan, miten paljon talousarvion menoja lisätään hyväksyttyjen enimmäistulorajojen puitteissa.

Koska Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vasta vuoden 1995 alusta, neuvoston uuden päätöksen taloudellisia vaikutuksia Suomen kannalta vuoden 1988 päätöksen mukaiseen tilanteeseen verrattuna on vaikea arvioida. Mikäli jäsenyhteisöjen omien varojen kokonaismäärä kasvaa kaudella 1995-1999 sallittuihin enimmäismääriin, arvioidaan Suomen maksuosuuksien mainituilta vuosilta nousevan muutamalla sadalla miljoonalla markalla.

Valtion vuoden 1995 talousarviossa on myönnetty momentilla 28.90.66 arvonlisäveropohjaan perustuvia maksuja varten 3 022 000 000 markkaa ja momentilla 28.90.67 bruttokansantuloon perustuvia maksuja varten 1 973 000 000 markkaa yhteisöjen vuoden 1995 talousarvion rahoittamiseksi suoritettaviin Suomen maksuosuuksiin. Määrärahojen mitoitus on perustunut aikaisemmilta vuosilta Euroopan unionin jäsenvaltioiden maksuosuuksista käytettävissä olleisiin ja neuvoston uudesta päätöksestä valmisteluvaiheessa saatuihin tietoihin. Tämänhetkisten tietojen mukaan arvonlisäveropohjaan perustuva maksu tulee nousemaan ja bruttokansantuloon perustuva maksu laskemaan talousarvioon sisältyvistä arvioista. Yhteensä Suomen maksuosuudet tulevat jäämään arviolta 650 miljoonaa markkaa budjetoitua pienemmiksi.

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä. Ulkoasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat antaneet asiaan liittyvistä oikeudellisista näkökohdista lausunnon.

5.Voimaantulo ja eduskunnan