HE 187/1995

2.1.1.Lainsäädäntö

2.1.2.Käytäntö

Eläkesäätiölain alaisia eläkesäätiöitä ovat: 1) TEL-eläkesäätiöt, jotka myöntävät pelkästään työntekijäin eläkelain mukaisia etuuksia (niin sanotut B-säätiöt), 2) vain vapaaehtoista lisäeläketurvaa myöntävät eläkesäätiöt (niin sanotut A-säätiöt) sekä 3) eläkesäätiöt (niin sanotut A+B-säätiöt), joissa vapaaehtoisen lisäeläketurvan lisäksi on työntekijäin eläkelain mukainen eläketurva. Lisäksi on useamman työnantajan yhteyteen perustettuja yhteiseläkesäätiöitä, joissa eläketurva on järjestetty jonkin edellä mainitun vaihtoehdon mukaisesti.

Vuoden 1993 lopussa toiminnassa olevien eläkesäätiöiden lukumäärä oli 214. Pelkästään vapaaehtoisia lisäeläkejärjestelyjä hoiti 165 eläkesäätiötä. Pelkästään työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaista eläketurvaa hoiti kahdeksan eläkesäätiötä. Työntekijäin eläkelain mukaisen toiminnan ohella vapaaehtoista lisäeläketurvaa hoitavia säätiöitä oli 41. Eläkesäätiöistä osa toimii suljettuna; eläkesäätiön toimintapiiriin ei enää oteta uusia henkilöitä.

Seuraavasta taulukosta ilmenee lakisääteisen eläketurvan ja lisäeläketurvan osuus eri eläkelaitoksissa vuonna 1994.

Taulukosta käy ilmi, että vuonna 1994 eläkesäätiöiden toimintapiiriin kuului noin 6,2 % työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvista työntekijöistä ja 38,5 % vapaaehtoisen lisäeläketurvan piiriin kuuluvista henkilöistä. Näihin lukuihin liittyen on todettava, että vuoden 1994 alusta aloitti toimintansa eläkesäätiö, jonka toimintapiiriin kuuluu noin 34 000 henkilöä.

Kuten edellä jaksossa 2.1.1.1. on jo todettu, eläkesäätiön ei lain mukaan tarvitse kokonaan kattaa sääntöjensä mukaisesta lisäeläketoiminnasta aiheutuvaa eläkevastuuta. Kattamatta oleva osa eläkevastuusta, eli vastuuvajaus, ilmoittaa sen määrän varoja, joka lisäksi vielä tarvittaisiin, jotta koko eläkevastuu olisi katettu.

Alkuperäisessä muodossaan eläkesäätiölaki salli eläkesäätiön osoittaa vastuuvajausta aina 100 %:iin asti, toisin sanoen työnantaja oli velvollinen maksamaan eläkesäätiölle varoja ainoastaan sen verran kuin eläkesäätiö tarvitsi juoksevien kulujensa peittämiseen. Tällä keinolla haluttiin työnantajia kannustaa perustamaan eläkesäätiöitä ja siten parantamaan työntekijöiden vapaaehtoista työeläketurvaa. Kun eläkkeistä aiheutuvaa eläkevastuuta ei tarvinnut kattaa, työnantaja pystyi järjestämään eläketurvan eläkesäätiön kautta ilman, että joutui suorittamaan välittömiä maksuja.

Vastuuvajauksen sallimisesta johtuneiden epäkohtien vuoksi eläkesäätiölakia uudistettiin vuonna 1991 siten, että eläkesäätiön on katettava 75 % vastuustaan jo eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneiden ja vastaisten eläkkeiden sekä heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden ja muiden etujen osalta. Samalla eläkevastuun katteena olevalle omaisuudelle asetettiin tietyt vaatimukset sekä velvoitettiin eläkesäätiö vaatimaan riittävä vakuus työnantajalle lainaksi annetuille varoille. Kattamisvaatimukset on täytettävä asteittain yhdeksän vuoden kuluessa lainmuutoksen voimaantulosta. Työsuhteessa olevien osalta ei tässä vaiheessa annettu uusia säädöksiä, vaan asia jätettiin ratkaistavaksi eläkesäätiölain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Myös TEL:n mukaista toimintaa harjoittavilla eläkesäätiöillä voi olla vastuuvajausta. Aikaisemmin vastuuvajauksen vakuutena oli oltava eläketurvakeskuksen myöntämä luottovakuutus. Vuoden 1994 alusta lukien eläketurvakeskus kuitenkin lopetti luottovakuutustoimintansa ja tämän seurauksena myös vastuuvajausta koskeva luottovakuutus on kahdentoista vuoden siirtymäkauden aikana korvattava muilla vakuuksilla. Vaihtoehtona on eläkevastuun kattaminen katekelpoisilla varoilla.

Eläkesäätiöiden eläkevastuu vuonna 1994 oli noin 26,7 miljardia markkaa, josta määrästä lisäetuuksista aiheutuva vastuu oli noin 16,0 miljardia markkaa. Eläkesäätiöt osoittivat samaan aikaan vastuuvajausta yhteensä noin 1,703 miljardia markkaa, josta määrästä lisäetuuksista aiheutuva vastuuvajaus oli noin 1,563 miljardia markkaa.

Eläkesäätiötoiminnalla on ollut suuri merkitys suomalaisen eläketurvan järjestämisessä. Eläkesäätiöt tarjoavat vaihtoehdon työeläketurvan toteuttamisessa eläkevakuutusyhtiöiden ja eläkekassojen rinnalla. Vaihtoehtojen olemassaolo on omiaan edesauttaman asioiden tehokasta hoitoa.

Eläkesäätiötoiminta muuttuu koko ajan. Uusia eläkesäätiöitä perustetaan, eläkesäätiöitä puretaan taikka niissä tapahtuu toiminnallisia muutoksia. Eläkesäätiöitä on purettu yrityksen lopettamisen, fuusion tai muun syyn johdosta. Uudet eläkesäätiöt on yleensä perustettu suurten työnantajien yhteyteen.

Yleistä

Eläkesäätiöitä vastaavien järjestelyjen merkitys eri maissa vaihtelee riippuen lakisääteisen eläketurvan järjestämisestä.

Yleispiirteenä voi todeta, että useimmissa eurooppalaisissa valtioissa on vapaaehtoisia eläkerahastotyyppisiä järjestelmiä, joiden tarkoituksena on eläke-etuuksien järjestäminen työntekijöille ja jotka muistuttavat toiminnoiltaan suomalaisia eläkesäätiöitä tai eläkekassoja.

Seuraavassa esitetään eri maiden lainsäädäntöä lähinnä eläkerahastojen organisaation ja toiminnan rahoittamisen osalta.

Ruotsi

Eläkesäätiöistä säädetään 9 kesäkuuta 1967 annetussa eläke- ynnä muiden sitoumusten turvaamista koskevassa laissa. Eläkesäätiö voi olla joko yhden työnantajan tai usean työnantajan yhteinen säätiö. Eläkkeen tai muun etuuden maksaa etuudensaajalle työnantaja. Säätiö korvaa työnantajalle sen, mitä tämä on maksanut ja vain poikkeustapauksessa säätiö maksaa etuuden suoraan sen saajalle. Säätiön hallituksessa on yhtä monta työnantajan ja työntekijöiden edustajaa.

Laissa on osakkeiden omistusta, työnantajalainaa ynnä muita sijoituksia koskevia rajoituksia.

Valvontaviranomaisena toimii sen läänin lääninhallitus, jossa työnantajalla on kotipaikka.

Norja

Eläkekassoista ja -rahastoista on säännökset pääosin yksityisiä palvelueläkejärjestelmiä koskevissa säännöksissä. Säännökset on annettu verolain nojalla ja niitä uudistetaan parhaillaan. Uudistuksen perusteena on osittain tarve yhtenäistää eläkekassoja ja -rahastoja koskevat verosäännökset vastaamaan vakuutustoimintaa koskevan lain säännöksiä.

Vakuutustoimintaa koskevaa lakia ei sovelleta suoraan eläkekassoihin ja -rahastoihin. Lain 1 §:n mukaan laki voidaan kuitenkin saattaa koskemaan joko kokonaan tai osaksi eläkekassoja ja -rahastoja. Luonnos määräyksiksi vakuutustoimintaa koskevan lain soveltamisesta eläkekassoihin ja -rahastoihin on parhaillaan käsiteltävänä.

Luonnoksen mukaan eläkekassa voidaan perustaa joko yhden työnantajan tai useiden työnantajien työntekijöitä varten. Eläkekassalla on oltava hallitus, jossa on vähintään neljä jäsentä. Sama koskee eläkerahastoja. Eläkekassan hallitukseen valitsevat kassan toimintapiiriin kuuluvat henkilöt keskuudestaan vähintään kaksi jäsentä ja näiden varajäsenet.

Luonnos sisältää ehdotuksen eläkekassojen kattamisvaatimuksia ja varojen sijoittamista koskeviksi määräyksiksi. Ehdotetut määräykset ovat pääosin samoja, jotka ovat nykyään voimassa vakuutusyhtiöillä.

Norjan vakuutustarkastusviranomainen Kredittillsynet hyväksyy eläkekassan ja -rahaston säännöt. Se hyväksyy myös vakuutusmaksutariffit. Sille on lähetettävä vuositilinpäätös, toimintakertomus ja aktuaarin kertomus vakuutusteknisestä selvityksestä.

Tanska

Tanskassa on kahdenlaisia eläkekassoja. Yhden yrityksen tai konsernin perustamista yrityseläkekassoista (firmapensionskasser) säädetään eläkekassojen valvonnasta 22 huhtikuuta 1992 annetussa laissa ja ammattiyhdistysten perustamista, samalla alalla tai saman koulutuksen omaavia henkilöitä koskevista eläkekassoista (tvaergående pensionskasser) 16 kesäkuuta 1992 annetussa laissa. Edellä mainittujen lakien säännökset ovat suurelta osin yhdenmukaiset.

Eläkekassat ovat itsenäisiä oikeudellisia yksiköitä, joilla on yleiskokous ja hallitus. Yleiskokouksen muodostavat kassan jäsenet.Yleiskokouksessa jäsenillä on oikeus valita jäsenten joukosta puolet hallituksen jäsenistä työnantajan tai ammattiyhdistyksen valitessa loput jäsenet sekä puheenjohtajan.

Jäsenet suorittavat pääsääntöisesti 1/3 kuukausittaisista kannatusmaksuista työnantajan suorittaessa loput. Eläkevastuun katteesta 60 % on sijoitettava laissa säädettyihin erityisen varmoihin varoihin ja loput 40 % muulla, laissa säädetyllä tavalla. Eläkekassojen varojen osalta noudatetaan rahastoivaa järjestelmää.

Tanskan vakuutusvalvontaviranomainen Finanstilsynet valvoo eläkekassojen toimintaa.

Alankomaat

Eläkerahastoista säädetään vuonna 1954 voimaan tulleessa eläke- ja säästörahastolaissa. Eläkerahastot voivat olla yhden taiuseamman työnantajan perustamia eläkerahastoja tai tiettyä teollisuuden alaa koskevia rahastoja.

Hallituksessa työntekijöillä on oltava vähintään yhtä paljon edustajia kuin työnantajalla. Teollisuudenalakohtaisessa rahastossa työntekijöiden ja työnantajan edustuksen on oltava yhtä suuri. Työnantaja rahoittaa eläke-etuuksista vähintään puolet. Muut kustannukset rahoittaa työnantaja kokonaisuudessaan. Laissa on säännöksiä eläkevastuun kattamisesta. Eläkerahastot noudattavat rahastoivaa järjestelmää varojensa osalta. Varat on sijoitettava järkevällä tavalla.

Alankomaiden vakuutusvalvontaviranomainen Verzekeringskammer valvoo, että eläkerahastot noudattavat toiminnassaan lakia.

Belgia

Eläkerahastoista säädetään 9 heinäkuuta 1975 annetussa vakuutusyritysten valvontaa koskevassa laissa sekä 15 toukokuuta 1985 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa.

Eläkerahastot ovat joko keskinäisen vakuutusyhdistyksen tai aatteellisen yhteisön muodossa perustettuja itsenäisiä oikeushenkilöitä. Rahaston voi perustaa joko yksi tai useampi yhtiö. Useamman työnantajan rahastossa yhtiöillä tulee olla laissa säädetty taloudellinen tai sosiaalinen yhteys keskenään. Työnantajilla ja työntekijöillä tulee olla yhtäläinen edustus hallituksessa, mikäli työntekijät suorittavat henkilökohtaisia kannatusmaksuja rahastoon.

Työnantaja ja/tai työntekijät rahoittavat eläke-etuudet. Eläkevastuu on katettava siten, että eläkerahasto pystyy suorittamaan sääntöjensä mukaiset etuudet. Varat rahastoidaan vakuutetun työssäoloajan kuluessa.

Lainsäädännössä on tarkat säännökset siitä, miten eläkevastuun katteena olevat varat on sijoitettava.

Espanja

Eläkerahastoista säädetään 2 marraskuuta 1988 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa 1307/1988. Eläkerahaston työnantajan tulee olla oikeushenkilö.

Työnantaja ja jäsenet suorittavat kannatusmaksuja rahastolle. Eläkerahastolla on oltava laissa säädetyn kaavan mukaan laskettu maksukykyisyysmarginaali. Eläkerahastot noudattavat varojensa osalta rahastoivaa järjestelmää. Eläkevastuun on oltava täyteen katettu. Laissa on yksityiskohtaiset säännökset siitä, miten varat on sijoitettava.

Irlanti

Työnantaja voi perustaa eläkerahaston yksittäistä yritystä varten. On kuitenkin olemassa keskitettyjä järjestelyjä, jotka kattavat esimerkiksi kokonaisen teollisuuden alan. Työnantaja nimittää rahaston johtoon uskotut miehet. Rahaston jäsenet osallistuvat kuitenkin uskottujen miesten valintaan.

Eläkkeisiin tarvittava pääoma kartutetaan etukäteen säännöllisillä maksuilla, joihin osallistuvat niin työnantaja kuin työntekijätkin.

Iso-Britannia

Eläkerahaston voi perustaa yksittäinen työnantaja tai useat samalla alalla toimivat työnantajat yhdessä. Rahastoa hoitaa vähintään kaksi uskottua miestä. Uskottuina miehinä on työnantajan edustajia. Myös työntekijöillä saattaa olla edustajansa, sen sijaan eläkkeensaajilla on vain harvoin oma edustaja.

Jos eläkejärjestely on niin sanottu lisäjärjestely, työntekijät osallistuvat kustannuksiin työnantajan kanssa. Muutoin työnantaja vastaa yksin järjestelyn kustannuksista. Perustaessaan rahastoa työnantaja määrää järjestelyn tyypin ja samalla määrätään työntekijöiden maksuosuus.

Rahastossa on oltava riittävästi varoja, jotta se pystyy vastaamaan sitoumuksistaan. Uskotut miehet antavat ohjeita, miten suuri määrä omaisuudesta voidaan sijoittaa mihinkin kohteeseen. Sijoitukset yksittäiseen yhtiöön on rajoitettu viiteen prosenttiin rahaston omaisuudesta.

Itävalta

Eläkekassoja koskevan lain mukaan eläkekassatoimintaa voidaan Itävallassa harjoittaa vain osakeyhtiön muodossa ja käytettävissä on oltava kyseisessä laissa mainittu vähimmäispääoma. Eläkekassalain mukaan eläkekassan voi perustaa yksi työnantaja tai useat työnantajat yhdessä. Samaan konserniin kuuluvia työnantajia pidetään eläkekassaa perustettaessa yhtenä työnantajana.

Työnantajalla on eläkekassassa enemmistöäänivalta. Myös työntekijöillä on hallinnossa edustajansa. Sekä työnantaja että työntekijät suorittavat maksuja eläkekassaan. Työntekijät maksavat maksuja työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

Järjestelmä on rahastoiva. Etukäteen määrätään joko eläkkeen suuruus, jonka perusteella lasketaan tarvittavat maksut, tai etukäteen määrätään maksun suuruus, jolloin eläkkeen suuruus lasketaan vasta sitten, kun eläkkeeseen oikeuttava tapahtuma on sattunut. Eläkekassalaissa on tarkkoja sijoitusta koskevia määräyksiä.

Sveitsi

Eläkerahasto voidaan muodostaa säätiönä, osuuskunnan muodossa tai julkisena oikeudellisena laitoksena. Organisaatiorakenne, rahoitusjärjestelmä ja myönnettävät etuudet ovat vapaasti valittavissa laissa säädetyin rajoituksin. Hallinnossa on työnantajan ja työntekijöiden oltava tasapuolisesti edustettuina.

Eläkerahastot voivat vapaasti valita rahoitusjärjestelmänsä. Yleensä sekä työnantajat että työntekijät osallistuvat rahoitukseen. Laki edellyttää, että työnantajat ja työntekijät osallistuvat yhtä suurin osuuksin rahoitukseen, mutta työnantajat voivat aina suorittaa suuremmankin osuuden. Eläkerahastojen varojen osalta noudatetaan rahastoivaa järjestelmää.

Sijoituksia koskevat säännökset ovat joustavia edellyttäen, että sijoitusten turvaavuus on taattu. Sijoituksilta edellytetään kohtuullista tuottoa sekä, että riskit on asianmukaisesti arvioitu. Varojen sijoittamisen osalta laissa on tiettyjä määrällisiä rajoituksia.

Eläkerahastoja valvoo valvontaelin, joka on riippumaton rahastosta ja joka tarkastaa rahaston hallintoa, tilinpäätöksiä ja varojen sijoittamista.

3.2.1.Toimintapiiriin kuuluvat henkilöt

Voimassa olevan lain mukaan eläkesäätiön myöntämien etuuksien on perustuttava työsuhteeseen. Käytännössä on pidetty puutteena sitä, ettei kaikkien samassa yrityksessä työskentelevien henkilöiden eläketurvaa voida järjestää yrityksen omassa eläkesäätiössä. Ongelmana on pidetty myös sitä, ettei työnantajaansa virka- tai palvelussuhteessa olevien eläketurvan järjestämistä varten ole voitu perustaa eläkesäätiötä.

Lakisääteisestä eläketurvasta voitaisiin eläkesäätiössä edelleen harjoittaa vain työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa eikä toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä koskeva muutos laajentaisi sen vuoksi lakisääteisen eläketurvan järjestämismahdollisuutta eläkesäätiössä. Sen sijaan eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäetuustoiminnan piiriin voisivat kuulua paitsi työnantajaan työsuhteessa olevat työntekijät myös työnantajaan virka- tai palvelussuhteessa olevat henkilöt. Lisäetuustoiminnan piiriin voisivat kuulua myös työnantajayhteisön johtoon kuuluvat henkilöt: yrityksen omistaja, vaikkei olisikaan työsuhteessa yritykseen, toimitusjohtaja sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet.

Eläkesäätiön toimintapiiriin voisi kuulua myös työnantajan ulkomaille lähettämä henkilö, joka työskentelee työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen palveluksessa, vaikka hän ei tänä aikana olisikaan työsuhteessa eläkesäätiössä olevaan työnantajaan. Henkilö voitaisiin lukea eläkesäätiön toimintapiiriin myös siinä tapauksessa, että hän työskentelee työnantajan lähettämänä sellaisen yrityksen palveluksessa, jossa työnantajalla on määräämisvaltaa, vaikka emo-, tytär- tai sisaryhtiösuhde puuttuukin.

3.2.2.Toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärä

Nykyisessä eläkesäätiölaissa ei ole eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumääräsäännöstä. Työntekijäin eläkelaissa on säädetty, että jos eläkesäätiön toimintapiiriin tulisi pysyvästi kuulumaan vähemmän kuin 300 työntekijää, eläkkeet on turvattava vakuuttamalla. Pelkästään vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan harjoittamista koskevia vähimmäislukumääriä ei ole säännelty, ja se on mahdollistanut hyvinkin pienten lisäeläkesäätiöiden perustamisen.

Kun aikaisemmin lakisääteistä järjestelmää ei ollut tai se oli kehittymätön, oli tarkoituksenmukaista, että kynnys eläkesäätiön perustamiselle ei ollut korkea. Näin sellaisetkin väestöryhmät, joilla ei ollut käytettävissä muita tukimuotoja, olivat ainakin jonkinlaisen toimeentuloturvan piirissä. Nykyisin vastaavaa tarvetta ei ole, koska lakisääteiset järjestelmät kattavat perusturvan, joten on katsottu tarpeelliseksi säätää vähimmäismäärä lisäeläkesäätiöiden toimintapiiriin kuuluvia varten. Edellyttämällä toimintapiiriin kuuluvien vähimmäislukumäärää eläkesäätiöiden turvaavuus paranee vakuutustoiminnan satunnaisia heilahteluja vastaan.

3.2.3.Omistusoikeuden rajoitukset

Lakiehdotuksen mukaan eläkesäätiön oikeutta yritysomistukseen rajoitetaan nykyisestä. Tarkoituksena on, ettei eläkesäätiö sijoitustensa turvin ryhdy harjoittamaan liiketoimintaa siihen liittyvine riskeineen.

Myös oikeutta eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan osakkeiden omistukseen rajoitetaan nykyisestä. Rajoituksen piiriin luetaan ehdotuksen mukaan nekin osakkeet, jotka eläkesäätiö ostaa sellaisilla varoilla, jotka sille on nimenomaan näiden osakkeiden hankkimista varten luovutettu. Tarkoituksena on estää riskikeskittymien syntyminen.

3.2.4.Eläkesäätiön perustaminen

Eläkesäätiön perustamista koskevat lakiehdotuksen 2 luvun säännökset vastaavat pääasiassa voimassa olevaan lakiin sisältyviä periaatteita. Eläkesäätiön perustaminen mahdollistetaan kuitenkin laajemmin kuin nykyisin, koska toimintapiiriin voi lakiehdotuksen mukaan kuulua myös työnantajaansa virka- tai palvelussuhteessa olevat henkilöt. Perustamistoimet on määritelty täsmällisemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin nykyisessä eläkesäätiölaissa.

Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön perustaminen edellyttää edelleen sitä, että sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eläkesäätiön säännöt. Ministeriön on vahvistettava säännöt, jos ne ovat ehdotetun lain mukaiset.

3.2.5.Eläkesäätiön johto

Lakiehdotuksen 3 lukuun kirjoitetuissa säännöksissä huomattavimmat muutokset ovat asiamiestä ja hallintoneuvostoa koskevien säännösten sisällyttäminen lakiin. Kummastakaan ei ole säännöksiä voimassa olevassa laissa. Muilta osin luku sisältää täsmentäviä säännöksiä.

Hallituksella on päävastuu eläkesäätiön hallinnosta. Asiamies ehdotetaan pakolliseksi toimielimeksi, jolle kuuluu eläkesäätiön juoksevan hallinnon hoitaminen. Eläkesäätiölle voidaan tiettyjen edellytysten vallitessa perustaa myös hallintoneuvosto. Hallintoneuvoston päätehtävä olisi hallituksen hoitaman eläkesäätiön hallinnon valvonta.

3.2.6.Tilintarkastus ja tilinpäätös

Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa tilintarkastus on suhteellisen niukasti säännelty. Eläkesäätiötoiminta edellyttää kuitenkin, että tilintarkastus hoidetaan tehokkaasti. Lakiehdotuksessa pyritään tarkastuksen tehokkuuteen.

Eläkesäätiön tilintarkastukseen sovelletaan tilintarkastuslakia. Pääosa tilintarkastusta koskevista säännöksistä sisältyykin kyseiseen lakiin ja eläkesäätiölakiin ehdotetaan vain täydentäviä säännöksiä muun muassa tilintarkastajan pätevyysvaatimuksista ja esteellisyydestä.

Eläkesäätiön tilinpäätöksen osalta ehdotettu laki olisi erityislaki, jota kirjanpitolaki täydentää. Kirjanpitolakia sovelletaan eläkesäätiöihin, jollei ehdotetussa laissa tai sen nojalla annettavissa määräyksissä poiketa kirjanpitolaista. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön tilinpäätös laaditaan siten ehdotetun lain 5 luvun ja kirjanpitolain sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamien määräysten mukaisesti. Lakiehdotuksen tilinpäätössäännöksissä on pyritty parantamaan eläkesäätiöistä annettavaa tilinpäätöstietoa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus antaa määräyksiä ja lausuntoja tilinpäätössäännösten soveltamisesta.

3.2.7.Eläkevastuu ja sen kattaminen

Voimassa olevan eläkesäätiölain mukaan eläkesäätiön on vapaaehtoisten lisäetujen osalta katettava vähintään 75 prosenttia siitä eläkevastuusta, joka aiheutuu jo eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneista ja vastaisista eläkkeistä, heidän edunsaajiensa vastaisista eläkkeistä ja muista eduista. Laissa on säädetty, mitä varoja ja sitoumuksia mainitun katteen tulee olla.

Työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisesta eläketurvasta ja saman lain 11 §:n mukaisesti rekisteröidyistä lisäeduista aiheutuva eläkevastuu eläkesäätiön on katettava ja luetteloitava kokonaisuudessaan noudattaen vastaavasti, mitä vapaaehtoisten lisäetuuksien kattamisesta on säädetty.

Uudessa eläkesäätiölaissa ehdotetaan säädettäväksi erikseen TEL-toimintaa harjoittavan B- ja AB-eläkesäätiön sekä vapaaehtoisia lisäetuuksia myöntävän A- ja AB-eläkesäätiön eläkevastuun kattamisesta. Uudistettujen säännösten pohjana ovat vakuutusyhtiölain ja sen perusteella annetun asetuksen vastuuvelan katetta koskevat säännökset. Voidaan katsoa, että toisaalta työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten, kuten TEL-yhtiöiden ja B- ja AB-eläkesäätiöiden sekä toisaalta vapaaehtoisia lisäetuuksia myöntävien vakuutuslaitosten kuten henkivakuutusyhtiöiden ja A- ja AB-eläkesäätiöiden katesäännösten tulisi kilpailuneutraliteetin ja TEL-toimintaan liittyvän yhteisvastuun vuoksi vastata toisiaan.

Säätiöt toimivat kuitenkin yleensä yhden työnantajayrityksen tai konsernin yhteydessä ja ovat kooltaan eläkeyhtiöitä pienempiä. Täten eläkesäätiöiden erityispiirteistä johtuen nyt ehdotetut eläkesäätiöitä koskevat säännökset poikkeavat jossain määrin yhtiöille ehdotetuista säännöksistä.

Ehdotettujen uusien säännösten mukaan eläkesäätiön on katettava kokonaisuudessaan sekä työntekijäin eläkelain mukaisesta toiminnasta aiheutuva laissa säädetty eläkevastuun bruttomäärä että vapaaehtoisista lisäetuuksista aiheutuva eläkevastuu. Katteeseen kuuluvilta varoilta ja sitoumuksilta vaaditaan, että ne ovat varmoja, tuottavia ja rahaksi muutettavia. Niiden on lisäksi oltava säännösten mukaan monipuolisia ja riittävästi hajautettuja. Ehdotetut pykälät sisältävät säännökset niistä varoista ja sitoumuksista, joilla eläkevastuun bruttomäärä saataisiin kattaa. Säännöksillä ei puututtaisi työnantajayritysten lainausoikeuteen, vaan ainoastaan lainojen vakuudet tulisi hajauttaa asetuksessa säädetyllä tavalla. Yksityiskohtaisemmin eläkevastuun määrän katteesta, erityisesti siihen luettavien varojen ja sitoumusten monipuolisuudesta ja hajautuksesta säädettäisiin annettavassa asetuksessa.

3.2.8.Ylikatteen siirto

Mahdollisuutta eläkesäätiössä olevan ylikatteen siirtoon laajennetaan. Toinen laajennus koskee A-eläkesäätiöitä ja toinen yhteiseläkesäätiöitä.

Yhteiseläkesäätiössä yhdellä työnantajalla oleva ylikate voitaisiin siirtää eläkesäätiön toisen työnantajan eläkevastuun katteeksi. Siirron edellytyksenä olisi, että ylikatetta luovuttava työnantaja antaa siihen suostumuksensa.

A-eläkesäätiön ylikate saataisiin sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella palauttaa työnantajalle.

3.2.9.Lisäeläkkeiden ja etuuksien vähentäminen

Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden ja etuuksien vähentämistä koskevalla sääntelyllä pyritään helpottamaan nykyistä tilannetta, jossa vähentämisen välttämättömyyttä joudutaan laajasti selvittelemään.

Ehdotuksen mukaan muita etuuksia kuin eläkkeitä saisi vähentää yksinkertaisella enemmistöllä tehdyllä hallituksen päätöksellä. Sama koskisi eläkkeiden vähentämistä siltä osin kuin vähentäminen koskee eläkkeen tulevaa kasvua. Jo ansaittujen ja myönnettyjen eläkkeiden osalta päätös niiden vähentämisestä tulisi tehdä neljän viidesosan enemmistöllä hallituksessa. Mikäli vähentäminen koskisi toimintapiiriin kuuluneiden tai eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneiden tai heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden vähentämistä, edellytyksenä olisi edellä mainitun määräenemmistön lisäksi, että eläkkeiden vähentäminen on eläkesäätiön toiminnan jatkamisen kannalta välttämätöntä tai, että ne, joiden eläkkeitä vähennetään, ovat antaneet toimenpiteelle suostumuksensa.

3.2.10.Eläkesäätiöiden valvonta ja rekisteröinti

Eläkesäätiöiden valvontaa koskeviin nykyisiin säännöksiin ei ole tehty asiallisesti merkittäviä muutoksia. Sosiaali- ja terveysministeriön valvontatehtävät on lakiehdotuksessa säilytetty nykyisen laajuisina. Tehtävien sisältöä on kuitenkin täsmennetty. Eläketurvakeskus valvoisi lakisääteistä vakuutustoimintaa harjoittavia eläkesäätiöitä edelleen osittain.

3.2.11.Selvitystila ja purkaminen

Voimassa olevan eläkesäätiölain mukaan selvitystilaan ja purkamiseen on sovellettu vakuutuskassalain säännöksiä. Tilanne ei eläkesäätiöiden kannalta ole ollut tyydyttävä, joten lakiin ehdotetaan otettavaksi yksityiskohtaiset säännökset selvitystilaan asettamisesta ja purkamismenettelystä. Selvitysmenettely on tehty mahdollisimman yhdenmukaiseksi vakuutusalan yhteisöjen selvitysmenettelyn kanssa. Selvitystilaan asettaminen voi tapahtua joko lain pakottavan säännöksen perusteella tai eläkesäätiön hallituksen vapaaehtoisella päätöksellä. Sosiaali- ja terveysministeriölle annetaan oikeus kieltää eläkesäätiötä luovuttamasta tai panttaamasta omaisuuttaan sellaisissa tapauksissa, joissa ministeriö katsoo eläkesäätiön joutuneen tai olevan joutumassa purkamistilaan.

3.2.12.Sulautuminen ja vakuutustoiminnan luovuttaminen

Voimassa olevaan lakiin verrattuna lakiehdotuksen sulautumista koskevat säännökset ovat kokonaan uusia. Lakiehdotukseen on kirjoitettu sulautumisen ja vakuutustoiminnan luovuttamisen osalta täsmälliset säännökset, jotka soveltuvin osin ovat yhtenevät vakuutusalan yhteisöjä koskevan sääntelyn kanssa.

Yhtenä sulautumismenettelynä on lakiehdotuksessa myös niin sanottu kombinaatiosulautuminen, jossa kaksi tai useampi eläkesäätiö sulautuu perustamalla uuden eläkesäätiön. Lakiehdotuksessa on myös täsmällisesti säännelty se ajankohta, jolloin sulautuminen katsotaan tapahtuneeksi. Sulautuminen ja vakuutustoiminnan luovuttaminen edellyttävät sosiaali- ja terveysministeriön suostumusta. Ministeriön suostumuksen hakemiselle ehdotetaan säädettäväksi määräaika, jotta sulautuminen saataisiin loppuun käsitellyksi kohtuullisessa ajassa.

3.2.13.Yhteiseläkesäätiöt

Lakiehdotuksen 13 lukuun on otettu ne erityissäännökset, joita on tarkoitus soveltaa yhteiseläkesäätiöihin lain muiden säännösten lisäksi. Lukuun sisältyvät muun muassa säännökset yhteiseläkesäätiön perustamisesta, kirjanpidossa noudatettavasta tasaavasta ja työnantajakohtaisesta järjestelmästä sekä ylikatteen siirtämisestä.

3.2.14.Vahingonkorvausvelvollisuus ja rangaistussäännökset

Lakiehdotuksen 12 lukuun sisältyvät säännökset toimielinten jäsenten, tilintarkastajien sekä nimenkirjoittajien korvausvelvollisuudesta. Korvausperusteet ovat samat kuin vakuutusalan yhteisöjä koskevissa laeissa. Ehdotuksessa on myös korvauksen sovittelua koskeva säännös. Korvausoikeuden vanhenemiselle ehdotetaan säädettäväksi erityiset, kymmenen vuoden yleistä vanhentumisaikaa lyhyemmät vanhentumisajat.

Lakiehdotuksen 14 luvussa on eräitä prosessioikeudellisia säännöksiä. Ehdotus sisältää myös rangaistussäännöksiä eläkesäätiötoiminnan luvattomasta harjoittamisesta, eläkesäätiörikoksesta ja -rikkomuksesta sekä salassapitovelvollisuuden rikkomisesta.

3.2.15.Työntekijäin eläkelaki ja laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä

Koska eläkesäätiölakiehdotus sisältää eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäismäärää koskevat säännökset, ehdotetaan työntekijäin eläkelaista ja työntekijäin eläkeasetuksesta (183/62) kumottaviksi tarpeettomina tähän liittyvät säännökset.

Velkojen maksunsaantijärjestyksestä annettua lakia (1578/92) ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos työnantajan konkurssi alkaa ennen vuotta 2011, eläkesäätiön työnantajalta olevalla saatavalla, joka kattaa vapaaehtoisista lisäetuuksista aiheutuvaa eläkevastuuta, olisi etuoikeus työnantajan konkurssissa siltä osin kuin mainittua saatavaa ei saada sen vakuutena olevasta pantista.

1luku. Yleiset säännökset

Luku sisältää eläkesäätiön ja eräiden käytännössä vakiintuneiden termien määritelmät. Lukuun on lisäksi sisällytetty eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien työntekijöiden vähimmäislukumäärää koskevat säännökset, eläkesäätiön yritysomistusta ja lainanottoa rajoittavat säännökset. Luvussa on myös eläkesäätiön sijoitustoimintaa koskevia säännöksiä.

1 §. Pykälä sisältää ensinnäkin eläkesäätiön määritelmän. Pykälässä painotetaan, että eläkesäätiö on sosiaalista henkilövakuutustoimintaa harjoittava vakuutuslaitos ja samalla myös eläkelaitos, joka voi myöntää lakiehdotuksessa mainittuja vakuutusetuuksia. Sen, mikä on katsottava sosiaaliseksi henkilövakuutustoiminnaksi, määrittää viime kädessä sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaessaan eläkesäätiön säännöt. Eläkesäätiön säännöissä on yhtenä kohtana mainittava eläkesäätiön tarkoitus, josta tarkemmin ilmenee, mitä toimintaa eläkesäätiö aikoo harjoittaa.

Vakuutusetuuksia ei ole ehdotuksessa tarkemmin yksilöity, jotta säännös olisi sisällöltään joustava. Eläkesäätiö myöntää ensisijaisesti eläkkeitä, mutta myös muita asiayhteyteen läheisesti liittyviä etuuksia, kuten kuntoutusetuuksia ja hautausavustusta. Toisaalta eläkesäätiötoiminta on rajoitetumpaa kuin vakuutuskassalain alainen vakuutuskassatoiminta.

Eläkesäätiötoiminnan luonteeseen ei kuulu, että eläkesäätiö maksaisi esimerkiksi sairauskulukorvauksia.

Eläkesäätiötoiminta ei saa olla vakuutusliikkeen harjoittamista. Kiellolla on haluttu tehdä ero eläkesäätiön toiminnan ja vakuutusyhtiön liikemäisesti harjoittaman henkilövakuutustoiminnan välille.

Pykälässä ei tarkemmin määritellä vakuutusliikkeen käsitettä. Joitakin yleisiä vakuutusliikkeelle tyypillisiä piirteitä voidaan kuitenkin mainita. Vakuutusliikkeelle on luonteenomaista, että joku liikemäisesti sitoutuu vastiketta vastaan tekemään tietyn suorituksen epävarman tapahtuman sattuessa. Liikemäisyys edellyttää yleensä voiton tavoittelua tai sen saamisen mahdollisuutta.

Eläkesäätiön toiminnasta puuttuu liikemäisyys siinä mielessä, että sitä ei harjoiteta voiton tavoittelun tai sen saamisen mahdollisuuden vuoksi. Eläkesäätiötoiminta tapahtuu aina rajatussa toimintapiirissä, koska eläkesäätiö perustetaan joko yhden työnantajan tai työnantajaryhmittymän toiminnan yhteyteen. Tällaisessa tilanteessa eläkesäätiöllä ei ole tarvetta markkinoida etuuksiaan tai kilpailla eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvista työntekijöistä muiden eläkesäätiöiden tai vakuutusyhtiöiden kanssa. Vakuutusliikkeen harjoittamiseen olennaisesti liittyvät yleensä avoin asiakaspiiri, vapaa kilpailu, markkinointi ja voiton tavoittelu siis puuttuvat eläkesäätiötoiminnasta.

Vakuutusliikkeen harjoittamisesta on erotettava eläkesäätiön sijoitustoiminta, joka on olennainen osa eläkesäätiötoimintaa. Eläkesäätiö voi esimerkiksi rakennuttaa hotellikiinteistön ja vuokrata sen majoitusliikkeen harjoittajalle. Tämä on eläkesäätiön harjoittamaa sijoitustoimintaa. Sen sijaan eläkesäätiö ei voi itse ryhtyä harjoittamaan hotellitoimintaa, koska sen harjoittaminen on liiketoimintaa siihen kuuluvine riskeineen.

Voimassa olevan eläkesäätiölain 1 §:n mukaan eläkesäätiön myöntämien etuuksien tulee perustua työsuhteeseen. Lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin mukaan työsuhteessa olevien henkilöiden lisäksi myös virkasuhteessa olevat ja yrityksen johtavassa asemassa olevat toimihenkilöt, jotka eivät ole yritykseen työsuhteessa, voisivat kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin. Myös yritykseen työsuhteessa olevat omistajat, työnantajayrityksen hallituksen ja hallintoneuvoston tai vastaavan toimielimen jäsenet voivat kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin.

Nykyisen lain mukaan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat työntekijät eivät voi osallistua eläkesäätiön toiminnan kustantamiseen. Eläkesäätiön toiminnan kulut maksaa työnantaja yksin. Vuoden 1993 alusta lukien myös työntekijät ovat osallistuneet lakisääteisen ansioeläketurvansa kartuttamiseen maksamalla työntekijäin eläkemaksua. Jotta tämä olisi mahdollista työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä, pykälän 1 momentissa ei ole enää mainintaa siitä, kuka kustantaa eläkesäätiön toiminnan. Muutoksella ei tarkoiteta sitä, että tulevaisuudessa eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt voisivat osallistua myös vapaaehtoisten lisäetuuksien kustantamiseen.

Eläkesäätiön uusi määritelmä ei ole muutos entiseen käytäntöön eikä tarkoitus ole aiheuttaa heijastusvaikutuksia esimerkiksi verolainsäädäntöön.

Selvyyden vuoksi pykälän 2 momenttiin on otettu säännös, jonka mukaan eläkesäätiöön, joka harjoittaa työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa, sovelletaan ehdotettua eläkesäätiölakia, ellei työntekijäin eläkelaista muuta johdu.

2 §. Pykälässä määriteltäisiin eräät eläkesäätiötoiminnassa vakiintuneet käsitteet.

Lakiehdotuksessa eläkesäätiö on yleisnimitys lain alaisille laitoksille. Perinteisesti eläkesäätiöt on esimerkiksi eläkesäätiötilastossa jaettu kolmeen ryhmään myöntämiensä pääasiallisten etuuksien perusteella. Pykälän 1 momentin 1, 2 ja 3 kohtaan on sisällytetty näiden säätiötyyppien määritelmät.

A-eläkesäätiöllä tarkoitetaan eläkesäätiötä, jonka tarkoituksena on myöntää yksinomaan muita kuin lakisääteisiä eläkkeitä. Käytännössä tällaisista eläkkeistä käytetään nimitystä vapaaehtoiset lisäedut. B-eläkesäätiöllä tarkoitetaan eläkesäätiötä, joka myöntää pelkästään lakisääteisiä eläkkeitä. Näihin lakisääteisiin eläkkeisiin lasketaan myös TEL:n 11 §:n mukaisesti rekisteröidyt lisäedut, joita varten voidaan perustaa eläkesäätiöön oma C-osasto. Lakisääteisellä puolella eläkesäätiö voi harjoittaa ainoastaan työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa. Esimerkiksi yrittäjien eläkelain (468/69) mukaista toimintaa ei voitaisi harjoittaa eläkesäätiössä. AB-eläkesäätiöllä tarkoitettaisiin eläkesäätiötä, joka myöntää sekä vapaaehtoisia lisäeläkkeitä että lakisääteisiä eläkkeitä. Työnantajayrityksen omistaja voi kuulua B-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön B-osaston toimintapiiriin työntekijäin eläkelain mukaisesti. Työnantajayrityksen omistaja, jonka työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa yhtiöön tai kuuluu sen johtoon, voi kuulua A-eläkesäätiöön ja AB-eläkesäätiön A- tai C-osastoon. Jokaiseen säätiötyyppiin kuuluvat eläkesäätiöt voivat myöntää myös muita eläkesäätiötoiminnan luonteeseen kuuluvia etuuksia kuin eläkkeitä, kuten kuntoutusetuuksia ja hautausavustusta.

Eläkesäätiön voi perustaa yksi työnantaja tai useampi työnantaja yhdessä. Yhden työnantajan perustamaan eläkesäätiöön voi lisäksi myöhemmin liittyä muitakin työnantajia. Nykyisen käytännön mukaan tällaisesta useamman työnantajan eläkesäätiöstä käytetään nimitystä yhteiseläkesäätiö. Ehdotettuun lakiin on tarkoitus ottaa nykyistä huomattavasti yksityiskohtaisemmat säännökset yhteiseläkesäätiöstä. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan on kirjoitettu yhteiseläkesäätiön määritelmä, joka vastaa nykyistä käytäntöä.

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa määritellään, ketkä henkilöt voivat kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin. Toimintapiiriin voisivat kuulua ensinnäkin ne henkilöt, jotka ovat eläkesäätiön työnantajaan työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa. Mikäli palvelussuhteella tarkoitetaan muuta julkisoikeudellista palvelussuhdetta kuin virkasuhdetta. Tällaisessa palvelussuhteessa ovat esimerkiksi ylimääräiset toimenhaltijat ja tilapäiset toimihenkilöt.

Myös työnantajayhteisön johtoon kuuluvat henkilöt, kuten toimitusjohtaja sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, voisivat kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin. Ehdotus laajentaa voimassa olevan lain mukaista toimintapiirin käsitettä, jonka mukaan edellytyksenä on ollut, että eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva henkilö on työsuhteessa työnantajaan.

Kaikki eläkesäätiön työnantajaan työ-, virka-, tai muussa palvelussuhteessa olevat taikka johtoon kuuluvat henkilöt eivät automaattisesti kuulu eläkesäätiön toimintapiiriin. Toimintapiiri on määriteltävä eläkesäätiön säännöissä (9 §). Toimintapiiri voidaan määritellä työnantajan omien olosuhteiden perusteella. Toimintapiiri voi käsittää esimerkiksi kaikki työnantajaan työsuhteessa olevat henkilöt tai vaihtoehtoisesti toimihenkilöt taikka määrätty osa näistä henkilöryhmistä. Rajaukset on kuitenkin tehtävä siten, että toimintapiiri käsittää aina tietyn henkilöryhmän. Vain nimeltä mainitut, mutta henkilöryhmää muodostamattomat henkilöt eivät voi muodostaa eläkesäätiön toimintapiiriä.

Kaikki toimintapiirimääritelmässä mainittuihin henkilöryhmiin kuuluvat henkilöt eivät välttämättä kuitenkaan kuulu eläkesäätiön toimintapiiriin. Edellytyksenä toimintapiiriin kuulumiselle on, että nämä henkilöt ovat eläkesäätiössä vakuutettuina. Käsitteellä ''vakuutettu'' tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että kyseinen henkilö on tullut eläkesäätiön säännöissä määrätyn vakuutusturvan piiriin. Eläkesäätiön säännöissä voi olla esimerkiksi määräys, että toimintapiiriin kuuluvat vain henkilöt, joiden työsuhde työnantajaan on yhdessä tai useammassa erässä jatkunut määräajan, esimerkiksi viisi vuotta. Viiden ensimmäisen vuoden aikana, niin sanottuna karenssiaikana, eläkesäätiön vakuutusturva ei ole voimassa työntekijän osalta eikä hän siis kuulu toimintapiiriin, vaikka kuuluukin toimintapiirimääritelmässä mainittuun henkilöryhmään.

Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön sääntöihin voitaisiin lisäksi ottaa määräys, jonka mukaan toimintapiiriin voisi kuulua myös sellainen työnantajan Euroopan talousalueen ulkopuolella olevaan valtioon lähettämä työntekijä, joka työskentelee työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo- tai tytäryrityksen taikka osakkuusyrityksen palveluksessa, vaikka hän ei olisikaan tänä aikana työsuhteessa eläkesäätiön työnantajaan. Ulkomaisena työnantajana voi siten olla suomalaisen lähettäjäyrityksen ulkomainen emo-, tytär- tai sisaryhtiö, taikka osakkuusyhtiö, jossa suomalainen yritys on vähemmistöosakkaana.

Henkilö voitaisiin lukea eläkesäätiön toimintapiiriin myös siinä tapauksessa, että hän työskentelee työnantajan lähettämänä sellaisen yrityksen palveluksessa, jossa työnantajalla on määräämisvaltaa. Se, milloin eläkesäätiön työnantajalla on ulkomaiseen yrityksen nähden sellaista määräämisvaltaa, että säännöstä voitaisiin soveltaa, ratkaistaan yksittäistapauksittain. Säännös on tarkoitettu soveltamisalaltaan joustavaksi. Tässä mielessä vähäinenkin osakkuus yrityksessä riittää. Säännös on tarkoitettu tulkittavaksi samalla tavoin kuin työntekijäin eläkelain 1 c §.

Säätiön sääntöihin voitaisiin ottaa myös määräys, jonka mukaan eläkesäätiöltä eläkettä saava henkilö voisi kuulua toimintapiiriin. Sen sijaan sellaiset henkilöt, joiden vakuutettuna oleminen riippuu toisen henkilön vakuutettuna olemisesta, kuten toimintapiiriin kuuluvan työntekijän perheenjäsenet, eivät määritelmällisesti ole toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä.

3 §. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien työntekijöiden vähimmäislukumäärää. Eläkesäätiön hallintoelinten kokoonpano kuitenkin vaatii, että eläkesäätiön toimintapiiriin on kuuluttava vähintään kuusi henkilöä. Eläkesäätiön hallitukseen on nimittäin kuuluttava vähintään kaksi toimintapiiriin kuuluvien työntekijöiden keskuudestaan valitsemaa jäsentä ja näiden varajäsenet. Lisäksi eläkesäätiön tilintarkastajista tulee olla ainakin yksi varsinainen ja hänen varamiehensä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva työntekijä. B-eläkesäätiötä ja AB-eläkesäätiön B-osastoa koskee työntekijäin eläkelain 3 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan eläkkeet on turvattava vakuuttamalla, jos eläkesäätiön toimintapiiriin tulisi pysyvästi kuulumaan vähemmän kuin 300 työntekijää.

Pykälän 1 momentti sisältää säännöksen eläkesäätiön vakuutettujen vähimmäismäärästä. Ehdotuksen mukaan pelkästään vapaaehtoista lisäetutoimintaa harjoittavassa eläkesäätiössä tulisi olla vähintään 30 henkilöä vakuutettuna. Tätä pienempien henkilömäärien eläketurva on tarkoituksenmukaisempaa järjestää ottamalla vakuutus vakuutusyhtiöstä. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vakuutuskassalain alaisen eläkekassan vähimmäisjäsenmäärät ovat vielä ehdotettuakin suuremmat. Eläkekassan vähimmäisjäsenmäärä on 100 tai 300 siitä riippuen, minkä tyyppisiä eläkkeitä kassa myöntää.

Kolmenkymmenen työntekijän vähimmäisvaatimus tulisi heti koskemaan uuden lain voimaantulon jälkeen perustettavia eläkesäätiöitä.

B-eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärä pysyisi ennallaan 300 henkilössä. Sama vähimmäislukumäärävaatimus koskisi myös AB-eläkesäätiön B-osastoa.

Vähimmäislukumäärän tilapäisistä poikkeamisista säädetään lakiehdotuksen 78 §:ssä.

Kuten 2 §:n perusteluissa on todettu, kaikki toimintapiirimääritelmään sisältyviin henkilöryhmiin kuuluvat henkilöt eivät välttämättä tule heti eläkesäätiön toimintapiiriin mahdollisen säännöissä olevan karenssimääräyksen johdosta. Tästä syystä uuden, toimintansa aloittavan eläkesäätiön voi olla vaikeaa täyttää lain vaatimukset vakuutettujen vähimmäismäärästä. Näiden vaikeuksien estämiseksi pykälän 2 momentissa on poikkeussäännös, jonka mukaan uuden eläkesäätiön olisi täytettävä vakuutettujen vähimmäislukumäärävaatimukset viimeistään eläkesäätiön perustamista seuraavan toisen kalenterivuoden päättyessä. Marraskuussa 1996 perustetun eläkesäätiön pitää siten ilman momentin poikkeuslupamenettelyä täyttää vähimmäislukumäärävaatimukset vuoden 1998 loppuun mennessä.

Pykälän 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi pidentää 2 momentissa säädettyä kahden vuoden määräaikaa vielä vuodella. Poikkeuksia voitaisiin myöntää vain erityisistä syistä. Lakiehdotuksen 78 §:n 2 momentissa on poikkeussäännös sitä tilannetta varten, että jo toiminnassa olevan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärä putoaa alle vähimmäismäärän.

4 §. Pykälässä säädetään siitä, mitä toimintaa eläkesäätiö saa harjoittaa. Lisäksi pykälässä rajoitetaan eläkesäätiön oikeutta lainanottoon sekä oikeutta omistaa osuuksia eläkesäätiön toimintaan liittymättömissä yrityksissä.

Pykälän 1 momentti sisältää säännöksen, jonka mukaan eläkesäätiö saa harjoittaa ainoastaan lakiehdotuksen 1 §:ssä tarkoitettua sosiaalista henkilövakuutustoimintaa. Säännöstä on täydennetty pykälän 2 momentissa, jonka mukaan eläkesäätiön varoja ei saa käyttää eläkesäätiön toiminnalle ilmeisesti vieraaseen tarkoitukseen. Säännösehdotusten tarkoituksena on, ettei eläkesäätiö omien varojensa turvin ryhdy harjoittamaan sen tarkoitusperille vierasta toimintaa, jolloin varsinainen vakuutustoiminnan hoitaminen ja siihen kuuluva varojen sijoitusvarmuus saattaisi vaarantua.

Vakuutustoiminnan periaatteille on vierasta, että toimintaa harjoitetaan lainapääoman turvin. Erityisesti lainan ottaminen sijoitustarkoituksessa ei ole hyväksyttävää. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut vakuutusyhtiöille, vakuutusyhdistyksille ja eläkesäätiöille lainanottoa koskevat ohjeet, joissa pääperiaatteena on, että vakuutusliikkeen laajuus on sopeutettava sellaiseksi, että sen harjoittaminen on mahdollista ilman lainanottoa. Vakuutuskassalaissa on vastaavanlaiset säännökset vakuutuskassojen osalta.

Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole lainanotosta säännöksiä, mutta lain 5 §:ssä olevan säännöksen, jossa eläkesäätiötä kielletään harjoittamasta muuta kuin eläkesäätiölaissa tarkoitettua toimintaa, on katsottu rajoittavan eläkesäätiön lainanotto-oikeutta. Asian tärkeyden vuoksi on tarpeellista, että eläkesäätiöiden lainanottokiellosta säädetään laissa. Pykälän 3 momentti sisältää tämän periaatteen mukaisen säännöksen.

Joissakin tapauksissa lainanotto olisi kuitenkin hyväksyttävää ja perusteltua. Momentissa on poikkeussäännös, jonka mukaan eläkesäätiö voisi ottaa lainaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriön määräämällä tavalla. Tarkoitus on, että ministeriö antaa eläkesäätiöille määräyksen, jossa esitetään hyväksyttävän lainanoton yleisperiaatteet. Hyväksyttävänä lainanottona voidaan pitää esimerkiksi tilapäistä maksuvalmiuden ylläpitämiseen tai omien toimitilojen hankkimiseen tarvittavaa lainaa. Nykyisen käytännön mukaan eläkesäätiö voi ottaa myös valtion asuntotuotantotarkoituksiin myöntämiä luottoja ja vuokra-asuntolainojen korkotuesta annetussa laissa (867/80) säädettyjä lainoja.

Pykälän 4 momentissa rajoitetaan eläkesäätiön oikeutta yritysomistukseen. Koska eläkesäätiön toiminnan tulee liittyä eläkesäätiön harjoittamaan henkilövakuutustoimintaan, myös sijoitustoimintaa tulee hoitaa siten, ettei eläkesäätiön voida katsoa sijoitustensa turvin ryhtyvän hoitamaan liiketoimintaa siihen kuuluvine riskeineen.

Eläkesäätiö saa ehdotuksen mukaan omistaa enintään 20 prosenttia osakeyhtiön osakepääomasta. Samalla omistusoikeus on rajoitettu 20 prosenttiin yhtiön kaikkien osakkeiden äänimäärästä. Eläkesäätiö ei kuitenkaan saisi sijoittaa tällaisen yhtiön tai samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden osakkeisiin enempää kuin 10 prosenttia eläkesäätiön omaisuudesta. Rajoitukset eivät koske yhtiöitä, joiden toiminta liittyy eläkesäätiön toimintaan, esimerkiksi yhtiötä, joka hoitaa eläkesäätiön atk-toiminnot, eivätkä myöskään asunto- tai kiinteistöyhtiöitä. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi kuitenkin myöntää yksittäistapauksessa poikkeuksia lain vaatimuksista. Tämän luvan antaminen olisi tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

Lakiehdotukseen otetut säännökset ovat tältä osin ankarammat kuin vakuutusyhtiöitä ja vakuutusyhdistyksiä koskevat rajoitukset. Vakuutusyhtiöllä ja vakuutusyhdistyksellä ei lain mukaan saa olla osake-enemmistöä vieraalla toimialalla toimivassa yrityksessä. Sen sijaan vakuutuskassoja koskee sama 20 prosentin rajoitussääntö. Vakuutuskassatoiminnan ja eläkesäätiötoiminnan luonteesta johtuen on perusteltua, että kassojen ja eläkesäätiöiden sijoitustoiminnalle asetetaan tiukemmat rajat kuin vakuutusyhtiöille ja -yhdistyksille.

Sen estämiseksi, että eläkesäätiö yhdessä sellaisten osakeyhtiöiden kanssa, joissa eläkesäätiöllä on osake-enemmistö tai vastaava määräämisvalta, voisi kiertää 4 momentissa säädettyjä omistusrajoituksia, 5 momentissa eläkesäätiötä kielletään omistamasta tällaisten yhtiöiden kanssa enempää kuin 4 momentissa mainitun määrän muiden yhtiöiden osakkeita.

Pykälän 6 momentti sisältää säännöksen, jonka nojalla pykälässä säädettyjä omistusoikeutta rajoittavia säännöksiä sovellettaisiin myös muihin yrityksiin kuin osakeyhtiöihin.

Sijoitustoiminnan turvaavuuden kannalta on tarpeen, että eläkesäätiö saa sijoittaa varoja vain sellaiseen yritykseen, jossa eläkesäätiön vastuu yrityksen sitoumuksista rajoittuu sijoitettujen varojen määrään. Sen vuoksi 7 momentissa ehdotetaan, että eläkesäätiö ei saisi olla osakkaana yrityksessä, jossa se joutuu rajoittamattomaan vastuuseen yrityksen sitoumuksista. Niinpä eläkesäätiö ei saisi olla osakkaana esimerkiksi avoimessa yhtiössä eikä kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä.

5 §. Eläkesäätiöihin kertyy eläkevastuun kattamisen yhteydessä varoja, joiden sijoittaminen tuottavasti ja turvaavasti on yksi eläkesäätiötoiminnan pääperiaatteita. Sijoitustoiminnan tavoitteena tulee olla se, että pääomat sijoitetaan tavalla, joka turvaa toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden sekä eläkkeiden ja muiden etuuksien saajien edut sekä pitää kannatusmaksutason kohtuullisena. Sen lisäksi olisi otettava huomioon eläkesäätiön maksuvalmius.

Sijoitustoimintaa koskevia säännöksiä on nykyisin eläkesäätiölain 4 §:ssä, jonka mukaan eläkesäätiön on sijoitettava varansa turvaavasti ja tuloa tuottavasti. On katsottu riittäväksi, että lakiehdotuksessa on eläkesäätiön sijoitustoiminnasta vastaavan sisältöinen säännös kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa, sillä poikkeuksella, että eläkesäätiön maksuvalmiutta korostetaan.

Pykälän 2 momentissa säädetään eläkesäätiön oikeudesta antaa varojaan lainaksi työnantajalle. Tältä osin käytäntö jatkuisi voimassa olevan lain mukaisena. Työnantajan olisi asetettava lainoille hyväksyttävä vakuus. Vakuuden laadun suhteen eläkesäätiöiden olisi noudatettava pankkien ja vakuutusyhtiöiden luotonannossaan yleisesti käyttämiä turvaavuusperiaatteita.

Vakuuden asettaminen työnantajalainoille säädettiin pakolliseksi eläkesäätiölakiin vuonna 1991 tehdyllä muutoksella. Vakuus oli asetettava lain voimaantulon jälkeen annettaville lainoille. Muutos koski eläkesäätiöiden harjoittamaa vapaaehtoista lisäetutoimintaa, koska TEL―lainoille on aina pitänyt asettaa vakuus. Eläkesäätiöillä saattaa vielä uuden eläkesäätiölain voimaantulon jälkeenkin olla vakuudettomia, ennen 1 päivää huhtikuuta 1991 työnantajalle annettuja lainoja. Uuden lain vaikutuksista näihin lainoihin säädetään 144 §:ssä.

Velalle olisi maksettava vähintään sen suuruinen korko, jota käytetään 43 §:ssä tarkoitetun eläkevastuun laskemisessa (laskuperustekorko). Koron määrä on nykyisin lakisääteisten eläke-etuuksien katteena olevien varojen osalta 6,5 prosenttia ja vapaaehtoisten lisäetuuksien katteena olevien varojen osalta 4,25 prosenttia.

Pykälän 3 momentissa rajoitetaan eläkesäätiön oikeutta omistaa työnantajayhtiön osakkeita. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiö saisi omistaa vastiketta vastaan hankkimiaan työnantajayhtiön osakkeita enintään kymmenen prosenttia yhtiön osakekannasta. Toisaalta eläkesäätiön tällä tavoin työnantajan osakkeisiin sijoittama määrä saisi olla enintään kymmenesosa eläkesäätiön omaisuudesta.

Voimassa olevan eläkesäätiölain mukaan edellä esitetyt omistusrajoitukset on voitu ylittää siten, että eläkesäätiö ostaa osakkeita sellaisilla varoilla, jotka sille on nimenomaan näiden osakkeiden hankkimista varten luovutettu. Lakiehdotus ei enää sisällä tällaista mahdollisuutta.

Pykälän 4 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi erityisistä syistä myöntää poikkeuksia 3 momentin työnantajaomistusta rajoittaviin säännöksiin.

6 §. AB-eläkesäätiön A- ja B-osastojen varat ja velat sekä tuotot ja kulut on ollut pidettävä erillään 1 päivästä tammikuuta 1990 lähtien sosiaali- ja terveysministeriön antaman määräyksen johdosta. Ainoastaan ylikatteen siirto osastolta toiselle on ollut mahdollista. Lisäksi eläkesäätiölakiin lisättiin 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tullut uusi 23 a §, jonka mukaan suoritus- tai konkurssitilassa olevan eläkesäätiön 2 a ja 2 b luvussa tarkoitettujen eläkevastuiden katteena olevat varat on käytettävä ensisijaisesti kyseisen luvun mukaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien turvaamiseen.

Lakiehdotukseen on otettu nykyisen käytännön jatkamiseksi tarpeelliset säännökset. Pykälän 1 momentissa on mainittu pääsääntö, jonka mukaan AB-eläkesäätiön eri osastojen varat ja mahdolliset velat sekä tuotot ja kulut on pidettävä erillään.

Pykälän 2 momenttiin on kirjoitettu nykyisen lain 23 a §:n sisältöinen säännös, kuitenkin siten laajennettuna, että sitä sovelletaan myös eläkesäätiön normaalin toiminnan aikana eikä ainoastaan eläkesäätiön suoritus- tai konkurssitilassa.

Pykälän 3 momentissa on säännös ylikatteen siirrosta osastolta toiselle. Mikäli A- tai B-osaston 46 §:n 3―5 momentin sekä alemmanasteisten säädösten ja määräysten mukaisten varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä ylittävän kyseisen osaston eläkevastuun ja muiden velkojen yhteismäärän, saataisiin ylikate siirtää toisen osaston eläkevastuun katteeksi. Varojen ylityksen tulisi olla pysyvä. Ylikatteen siirrolle tulisi olla sosiaali- ja terveysministeriön suostumus.

Pykälän 4 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaisi tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta.

2luku. Eläkesäätiön perustaminen

Luku sisältää eläkesäätiön perustamiseen liittyvät säännökset. Luku sisältää varsinaisten perustamistointen lisäksi myös eläkesäätiön sääntöihin liittyviä säännöksiä. Voimassa olevassa laissa perustamiseen liittyvät säännökset ovat lain 1 luvussa ja eläkesäätiölain täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa (509/55) .

7 §. Pykälä sisältää eläkesäätiön perustajaa koskevat säännökset.

Eläkesäätiön perustaisi työnantaja, joka voi olla joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Luonnollisella henkilöllä tarkoitetaan myös henkilöä, joka harjoittaa yritystoimintaa toiminimellä. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan rekisteröityä yhteisöä, joka voi olla esimerkiksi avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai valtion liikelaitos. Eläkesäätiön voisi, kuten nykyäänkin, perustaa yksi työnantaja. Perustajana voi olla myös useita työnantajia yhdessä. Tällaista yhteiseläkesäätiötä koskevat säännökset ovat 13 luvussa.

Pykälän 2―4 momentissa olisivat perustajaa koskevat kelpoisuusvaatimukset.

Perustajana olevan luonnollisen henkilön olisi 2 momentin mukaan oltava jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion (ETA-valtion) kansalainen, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella. Jotta luonnollisella henkilöllä voitaisiin katsoa olevan asuinpaikka Euroopan talousalueella, edellytetään asuinpaikalta tiettyä pysyvyyttä. Pelkkä tilapäinen oleskelu esimerkiksi työtehtävän suorittamiseksi ei riitä perustamaan henkilölle asuinpaikkaa Euroopan talousalueelle.

Perustajana olevan oikeushenkilön olisi 2 momentin mukaan oltava rekisteröity yhteisö, jolla on kotipaikka ETA-valtiossa. Tämä tarkoittaisi sitä, että yhteisön olisi ensinnäkin oltava perustettu jonkin ETA-valtion lainsäädännön mukaan. Tämän lisäksi edellytettäisiin, että oikeushenkilöllä on oltava joko sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin ETA-valtiossa.

Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi hakemuksen perusteella myöntää poikkeuksen asuin- tai kotipaikkavaatimuksesta.

Eläkesäätiö voitaisiin 3 momentin mukaan perustaa työnantajan Suomessa harjoittaman toiminnan piirissä työskenteleviä henkilöitä varten. Toisin sanoen tarkoituksena olisi oltava Suomessa työskentelevien henkilöiden eläketurvan järjestäminen. Näiden henkilöiden lisäksi eläkesäätiön toimintapiiriin voisi kuulua 2 §:ssä mainituin edellytyksin myös työnantajan Suomesta ulkomaille lähettämä työntekijä. Eläkesäätiötä ei kuitenkaan voitaisi perustaa tarkoituksena vain ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden eläketurvan järjestäminen.

Pykälän 4 momentin mukaan vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty työnantaja ei voisi perustaa eläkesäätiötä.

8 §. Nykyisin eläkesäätiö on perustettava säädekirjalla, jossa on mainittava eläkesäätiölle perustettaessa tuleva omaisuus. Säädekirjaan on liitettävä eläkesäätiön säännöt. Muita säännöksiä säädekirjan sisällöstä laissa ei ole annettu. Ehdotetussa pykälässä säädekirjan sijasta käytettäisiin perustamiskirjaa.

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin yksityiskohtaisesti siitä, mitä perustamiskirjan on sisällettävä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perustamiskirjan päiväämisestä ja allekirjoittamisesta. Jos perustajana olisi useita työnantajia, perustamiskirja on kaikkien työnantajien allekirjoitettava.

Pykälän 2 momentin mukaan perustamiskirjan olisi sisällettävä ehdotus eläkesäätiön säännöiksi, minkä lisäksi olisi oltava tiedot eläkesäätiön perustajasta ja eläkesäätiölle perustettaessa tulevasta omaisuudesta. Omaisuus voi olla osittain apporttiomaisuutta. Jos eläkesäätiölle luovutetaan apporttiomaisuutta, siitä on mainittava perustamiskirjassa. Tästä on säännös 15 §:ssä.

Eläkesäätiölle tulevan peruspääoman määrää ei pykälässä ole määrätty. Eläkesäätiölle tuleva omaisuus on tarkoitettu ensi sijassa eläkesäätiön toiminnan aloittamista varten, niihin lähinnä perustamis- ja toiminnan alkujärjestämisestä johtuviin kuluihin, joita eläkesäätiöllä on, ennen kuin työnantaja alkaa maksaa säännöllisesti kannatusmaksuja. Toimintapiiriltään suurella eläkesäätiöllä on todennäköisesti enemmän kuluja kuin pienehköllä eläkesäätiöllä. Tästä syystä peruspääoman suuruus on suhteutettava eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärään.

Eläkesäätiölle tulevalla omaisuudella ei tarkoiteta sitä vakuutta, joka työnantajan on 48 §:n mukaan asetettava turvaamaan eläkesäätiössä työntekijäin eläkelain mukaisesti vakuutettuja etuuksia.

9 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön sääntöjen vähimmäissisällöstä. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 3 §:ää. Eläkesäätiön säännöt voivat vähimmäismääräysten lisäksi sisältää määräyksiä sellaisista seikoista, jotka voidaan saattaa voimaan ainoastaan ottamalla sääntöihin asiaa koskeva erityinen määräys. Toisaalta taas tietystä lain säännöksestä voitaisiin poiketa, jos asiasta otetaan määräys eläkesäätiön sääntöihin. Näissä tapauksissa laissa on nimenomaan mainittu, että säännöissä voidaan toisin määrätä. Muulloinkin lain säännöksestä voidaan poiketa siten, että eläkesäätiön säännöissä asetetaan eläkesäätiön toiminnalle lain vähimmäisvaatimuksia suurempia vaatimuksia.

Pykälän 1―5 kohdan tarkoituksena on yksilöidä eläkesäätiö niin, että säännöistä käy helposti ilmi, mistä oikeushenkilöstä on kyse. Eläkesäätiön tarkoitus olisi mainittava siten, että siitä käy selville, millaisten etuuksien myöntämistä varten eläkesäätiö perustetaan. Säännöissä on mainittava, mitä etuuksia eläkesäätiön on tarkoitus myöntää ja minkä tasoisina. Toisin sanoen, ovatko etuudet vähimmäis- vai peruseläketurvan vaiko lisäeläketurvan mukaisia vaiko molempia. Lisäeläkkeistä on mainittava, ovatko ne rekisteröityjä vai rekisteröimättömiä. Vähimmäiseläketurvan mukaisilla etuuksilla tarkoitetaan niitä eläke- ja muita etuuksia, jotka työntekijälle on työntekijäin eläkelain mukaan vähintään järjestettävä. Peruseläketurvan mukaisista etuuksista on kyse silloin, kun vähimmäiseläketurvan mukaisia etuuksia on parannettu muuten kuin määrällisesti. Tällainen parannus voi olla alennettu eläkeikä tai perhe-eläkkeen saamisen ehtojen laajennus.

Eläkesäätiön tarkoitusta ei voimassa olevan lain mukaan tarvitse mainita säännöissä. Käytännössä se kuitenkin on otettu sääntöihin. Asian tärkeyden vuoksi tarkoitus ehdotetaan otettavaksi aina sääntöihin.

Pykälän 6―9 kohdan mukaan eläkesäätiön säännöissä on oltava määräykset sen myöntämistä etuuksista. Jos on kyse lakisääteisistä vähimmäisturvan mukaisista etuuksista, säännöissä voidaan vain viitata työntekijäin eläkelain säännöksiin. Peruseläketurvasta ja rekisteröidyistä lisäetuuksista on mainittava lisäksi, miten vähimmäisturvan mukaisia etuuksia on parannettu. Etuuksien suorittamisaika on aina mainittava säännöissä. Sen sijaan rekisteröimättömistä lisäetuuksista on määrättävä kaikkien edellä mainittujen kohtien sisältö yksityiskohtaisesti.

Etuuksien suorittamisajalla 8 kohdassa tarkoitetaan sitä, milloin jatkuvat etuudet suoritetaan. Säännöissä voidaan esimerkiksi mainita, että eläkkeet suoritetaan kuukausittain ja sen lisäksi ilmoitetaan maksupäivä.

Säännöissä on 10 kohdan mukaan mainittava eläkesäätiölle tuleva peruspääoma. Peruspääomasta on mainittava sen arvo. Sen sijaan ei ole tarpeen mainita esimerkiksi sitä, onko osa peruspääomasta apporttiomaisuutta.

Hallituksen jäsenten vähimmäislukumäärästä on säännökset 17 §:ssä ja tilintarkastajien vähimmäislukumäärästä 31 §:ssä. Koska laissa ei ole lukumääriä tarkkaan määrätty, säännös niistä olisi 11 kohdan mukaan otettava sääntöihin.

Ehdotuksen 17 §:ssä on määrätty kuinka kauan hallituksen jäsenten toimikausi voi enintään kestää. Tilintarkastajien toimikausi on 32 §:n mukaan määrättävä säännöissä. Tilintrkastajat voidaan valita määräajaksi tai toistaiseksi. Valitsemistapaa ei kummassakaan pykälässä ole säännelty, vaan on todettu vain, että toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ja työnantaja valitsevat. Sääntöihin on sen vuoksi 11 kohdan mukaan otettava määräys hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien lukumäärästä, toimikaudesta ja valitsemistavasta.

Ehdotuksen 29 §:ssä ovat säännökset hallintoneuvostosta. Hallintoneuvoston jäsenten lukumäärästä on mainittu vain vähimmäismäärä, toimikaudesta vain enimmäisaika. Valitsemistavasta on määrätty, että toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ja työnantaja valitsevat, mutta valitsemistapaa ei ole säännelty tyhjentävästi. Tästä syystä säännöissä olisi 12 kohdan mukaan mainittava hallintoneuvoston jäsenten lukumäärä. Samoin olisi määrättävä myös hallintoneuvoston toimikausi ja valitsemistapa. Säännöissä olisi mainittava myös hallintoneuvoston tehtävät.

Pykälän 13 kohdan mukaan säännöissä on mainittava, onko ja minkä perusteen mukaan hallituksen tai muiden hallintoelimien jäsenille suoritettava korvausta heidän toimestaan.

Kohdan 14 mukaan säännöissä olisi mainittava, kenellä on oikeus kirjoittaa eläkesäätiön nimi. Eläkesäätiön säännöissä voitaisiin määrätä, että nimenkirjoittamisoikeus on hallituksen lisäksi tietyssä asemassa olevilla henkilöillä. Tällainen asemakohtainen nimenkirjoittamisoikeus voitaisiin antaa hallituksen jäsenelle tai asiamiehelle. Säännöissä voitaisiin myös määrätä, että hallitus voi antaa nimenkirjoittamisoikeuden nimetylle henkilölle. Tällaisia henkilöitä ovat hallituksen jäsenten ja asiamiehen lisäksi lähinnä eläkesäätiön palveluksessa olevat toimihenkilöt, mutta myös eläkesäätiön ulkopuolinen henkilö voi tulla kyseeseen.

Pykälän 16 ja 17 kohta vastaavat voimassa olevan lain säännöksiä.

10 §. Kun eläkesäätiö perustetaan, eläkesäätiön säännöille on haettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus. Vahvistus on haettava myös myöhemmin, jos eläkesäätiön sääntöjä muutetaan. Jos säännöt ovat ehdotetun lain mukaiset, ne on hyväksyttävä. Ministeriö voi käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa vain, kun se perustuu ehdotettuun lakiin. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia.

11 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta. Mikäli eläkesäätiön nykyiset säännöt poikkeavat ehdotetun pykälän säännöksistä, eläkesäätiön sääntöjä voidaan hallituksen yksinkertaisella äänten enemmistöllä muuttaa ehdotetun pykälän säännösten mukaisiksi.

Pykälän 1 momentin mukaan sääntöjen muuttamisesta päättää eläkesäätiön hallitus. Siinä tapauksessa, että eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto, se päättää sääntöjen muuttamisesta. Päätös tehdään pääsäännön mukaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, jollei sääntöjen muuttamiseen vaadita 2 tai 3 momentin taikka eläkesäätiön sääntöjen mukaan määräenemmistöä. Jos sääntömuutos koskee välittömästi työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia, edellytetään lisäksi, että työnantaja hyväksyy muutoksen. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi uuden etuuden lisääminen tai entisten etuuksien parantaminen.

Pykälän 2―4 momentti sisältävät säännökset vapaaehtoisten lisäeläkkeiden vähentämistä tai poistamista koskevan päätöksen tekemisestä.

Pykälän 2 momentin mukaan toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden jo ansaittuja eläkkeitä voidaan vähentää tai poistaa vain siten, että muutosta kannattaa vähintään neljä viidesosaa hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksessa läsnä olevista jäsenistä.

Jos muutos tarkoittaa vapaakirjojen tai eläkkeensaajien tai heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden vähentämistä tai poistamista, edellytetään, että muutosta kannattaa vähintään neljä viidesosaa hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksessa läsnä olevista jäsenistä. Lisäksi edellytetään, että muutos on eläkesäätiön toiminnan kannalta välttämätön. Tämän vuoksi on selvitettävä työnantajayhteisön kyky selviytyä eläkesäätiössä järjestetyn lisäeläketurvan aiheuttamista sitoumuksista. Välttämättömyyden selvittäminen ei ole sääntömuutoksen hyväksymisen edellytyksenä, jos ne henkilöt, joiden etuuksia vähentäminen tai poistaminen koskee, antavat toimenpiteelle suostumuksen. Tästä on säännös pykälän 3 momentissa.

Pykälän 2 ja 3 momentti koskevat pelkästään eläke-etuuksia. Muita etuuksia, kuten esimerkiksi hautausavustus- tai kuntoutusetuuksia rajoitetaan pykälän 1 momentin mukaisesti.

Pykälän 4 momentissa olevan säännöksen mukaan määräenemmistöä ei tarvita, vaan päätös voidaan tehdä yksinkertaisella äänten enemmistöllä, jos on kyseessä tulevan eläke-etuuden rajoittaminen. Tulevalla eläke-etuudella tarkoitetaan muun muassa indeksin muuttamista, eläkkeen tulevaa karttumista, eläkeiän muuttamista ja myös eläkesäätiön sulkemista, niin ettei eläkesäätiön tai jonkin sen etuuden piiriin oteta enää uusia henkilöitä. Tämän säännöksen perusteella voitaisiin puuttua myös jo alkaneita eläkkeitä koskeviin määräyksiin, jos on kysymys indeksin määräyksen muuttamisesta.

Etuuksien vähentämis- tai poistamistavasta ei ole tarkkoja säännöksiä, vaan se on määriteltävä kussakin tapauksessa erikseen. Pykälän 5 momentissa on kuitenkin yleissäännös, jonka mukaan etuuksia vähennettäessä tai poistettaessa on kohtuullisella tavalla otettava huomioon se etuoikeusjärjestys, joka eläkesäätiön säännöissä on määrätty eläkesäätiön omaisuuden jakamisesta etuuden saajien kesken eläkesäätiötä purettaessa. Samoin on otettava huomioon se, että eri etuuden saajien ryhmien asema suhteessa toisiinsa säilyy kohtuullisessa määrin samana etuuksien heikennysten jälkeen. Etuuksia ei kuitenkaan saisi vähentää tai poistaa siltä osin kuin eläkesäätiön eläkevastuu on katettu.

Esimerkiksi eläkeiän nostamistapa voitaisiin määrätä eläkesäätiössä sen toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden kannalta kohtuullisimmalla tavalla. Eläkeikää ei tarvitsisi nostaa kaikilta toimintapiiriin kuuluvilta samalla tavalla, vaan ikä voitaisiin nostaa eri ryhmiltä eri tavoin. Esimerkiksi lähellä eläkeikää olevilta se voitaisiin jättää nostamatta. Nuorimmilta toimintapiiriin kuuluvilta eläkeikä voitaisiin nostaa suoraan uuteen, korkeampaan ikään ja muilta henkilöiltä liukuvasti. Toinen eläkeiän nostotapa olisi nostaa kaikkien eläkeikää, mutta muuntaa alemmassa eläkeiässä karttunut eläkkeen osa niin, että henkilö saisi korkeamman eläkkeen muodossa hyvityksen nostetusta eläkeiästä. Eläkeiän nostotapaan vaikuttaa paitsi kohtuullisuusnäkökohta ja sääntöjen etuoikeusjärjestys myös 5 momentissa oleva säännös, jonka mukaan etuuksia ei saa vähentää eikä poistaa siltä osin kuin eläkesäätiön eläkevastuu on katettu. Jos eläkevastuu olisi täyteen katettu, eläkeikää ei voisi nostaa takautuvaa aikaa koskevana. Eläkevastuuta ja katteena olevia varoja tarkastellaan kokonaisuutena eikä kunkin yksittäisen toimintapiiriin kuuluvan osalta erikseen. Tarkoitus ei ole, että eläkesäätiöön tulisi henkilökohtaisia eläkeikiä.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisten etuuksien vähentämisestä tai rajoittamisesta siinä tilanteessa, että peruseläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähennetään tai rajoitetaan. Momentin mukaan eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia saataisiin ensinnäkin vähentää tai rajoittaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin peruseläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia. Toiseksi eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisilla eläkkeillä ja muilla etuuksilla ei tarvitsisi korvata peruseläketurvan mukaisiin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin tehtyjä vähennyksiä tai rajoituksia. Tässä momentissa tarkoitettuja vähennyksiä tai rajoituksia saataisiin tehdä, vaikka eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketurvan eläkevastuu on täysin katettu. Etuuksien vähentämisestä tai rajoittamisesta syntyvää ylikatetta käsiteltäisiin kuten eläkesäätiön muuta ylikatetta. Päätös tässä momentissa tarkoitetusta sääntöjen muuttamisesta tehtäisiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä, ellei eläkesäätiön säännöissä ole toisin määrätty.

Pykälän 7 momentin mukaan etuuksien vähentämistä koskevia säännöksiä, 2―5 momenttia ei sovelleta lakisääteiseen toimintaan eli B-eläkesäätiön eikä AB-eläkesäätiön B-osaston sääntöjen muuttamiseen.

12 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön nimestä.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiöllä olisi aina oltava joko suomen- tai ruotsinkielinen nimi. Säännös ei estä sitä, että eläkesäätiö käyttää nimestään lisäksi muunkin kielistä ilmaisua, kunhan ainakin yksi nimen ilmaisu on jommalla kummalla kotimaisella kielellä. Voimassa olevan eläkesäätiölain 3 §:ää vastaavalla tavalla eläkesäätiön suomenkieliseen nimeen olisi sisällyttävä sana ''eläkesäätiö''. Eläkesäätiön ruotsinkieliseen nimeen olisi sisällytettävä vastaava ruotsinkielinen ilmaisu ''pensionsstiftelse''. Nimen muunkielisen ilmaisun on vastattava kotimaisen kielen ilmaisua.

Jotta eläkesäätiö voitaisiin selvästi yksilöidä ja erottaa toisista eläkesäätiöistä, pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että eläkesäätiön nimen on selvästi erotuttava muiden eläkesäätiöiden nimistä. Nimen olisi esimerkiksi vastattava mahdollisimman hyvin eläkesäätiön toimintapiiriä tai yleensä eläkesäätiön toimintaa. Myös työnantajan toimintaa tai nimeä voidaan käyttää eläkesäätiön nimessä kuten nykyisin monet eläkesäätiöt tekevätkin.

Siltä varalta, että eläkesäätiö aikoo käyttää nimeään kaksi- tai useampikielisenä, pykälän 3 momentissa on säännös, jonka mukaan jokainen nimen ilmaisu olisi mainittava eläkesäätiön säännöissä. Mahdollisten sekaannusten välttämiseksi erikielisten nimien olisi vastattava toisiaan.

13 §. Eläkesäätiön perustamisessa viimeisen vaiheen muodostaa eläkesäätiön rekisteröiminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että eläkesäätiön perustamisesta on tehtävä ilmoitus eläkesäätiörekisteriin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ministeriö on vahvistanut eläkesäätiön säännöt. Nykyisessä laissa ei määräaikaa ole säädetty. Rekisteri-ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä on säännös lakiehdotuksen 71 §:ssä. Jollei rekisteröinti-ilmoitusta mainitussa ajassa tehdä tai jos rekisteröiminen evätään, eläkesäätiön perustaminen raukeaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteri-ilmoitukseen liitettävästä hallituksen vakuutuksesta ja tilintarkastajien todistuksesta. Hallituksen vakuutuksen allekirjoittavat varsinaiset jäsenet. Varajäsen allekirjoittaa vakuutuksen ainoastaan silloin, jos varsinainen jäsen on estynyt. Sekä hallituksen jäsenet että tilintarkastajat ovat tässä vaiheessa työnantajan valitsemia.

Pykälän 3 momentissa olisi voimassa olevan lain säännöstä vastaava säännös eläkesäätiötä koskevien tietojen ilmoittamisesta patentti- ja rekisterihallitukselle kaupparekisteriin tehtävää merkintää varten.

14 §. Eläkesäätiön perustaminen raukeaisi, jollei sitä ilmoiteta rekisteröitäväksi säädetyssä ajassa tai jos rekisteröiminen jostakin syystä evätään (13 §). Perustamisen rauetessa peruspääoma nettotuottoineen palautuisi eläkesäätiötä perustamassa olleelle työnantajalle.

15 §. Pykälä sisältäisi apporttiomaisuutena suoritettavaa peruspääomaa koskevat säännökset. Peruspääoma olisi suoritettava osittain rahana, jotta eläkesäätiö saisi alkuvaiheessa varoja käytännön toiminnan hoitamiseen. Osittain peruspääoma voitaisiin kuitenkin suorittaa muuna kuin rahana. Tällaisesta ehdosta olisi otettava määräys perustamiskirjaan. Sen jälkeen, kun eläkesäätiö on perustettu, ei apporttiehdolla ole merkitystä eläkesäätiölle, joten ehdon sisällyttäminen eläkesäätiön sääntöihin ei ole tarpeellista.

Apporttiomaisuuden on pykälän mukaan oltava sellaista omaisuutta, joka soveltuu eläkesäätiön harjoittaman vakuutustoiminnan tarkoitukseen. Lisäksi on varmistuttava, että omaisuuden arvo on arvioitu oikein.

16 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön rekisteröimisen ja eläkesäätiön puolesta ennen sen rekisteröimistä tehtyjen sopimusten ja muiden oikeustointen vaikutuksista.

Lakiehdotuksessa on lähtökohtana se, ettei eläkesäätiötä itsenäisenä oikeushenkilönä ole olemassa ennen rekisteröintiä. Tämän mukaisesti pykälän 1 momentissa säädettäisiin, ettei eläkesäätiö voi ennen rekisteröintiä hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia eikä myöskään hakea, kantaa tai vastata tuomioistuimissa tai muiden viranomaisten luona.

Ennen rekisteröintiäkin eläkesäätiön toimilla on oikeusvaikutuksia perustamistointen johdosta. Sen vuoksi säädettäisiin, että hallitus voi tänä aikana käyttää puhevaltaa eläkesäätiön perustamista koskevissa asioissa. Toimenpiteistä johtuvista velvoitteista olisivat 2 momentin mukaan vastuussa toimeen osallistuneet tai siitä päätöksen tehneet yhteisvastuullisesti. Vastuu siirtyy kuitenkin eläkesäätiölle rekisteröimisen jälkeen, jos on kysymys perustamiskirjasta johtuvasta velvoitteesta. Eläkesäätiön puolesta toimineet siis vapautuvat vastuusta siitä riippumatta, onko toinen sopijapuoli antanut siihen suostumuksensa vai ei. Jos on kysymys velvoitteista, joita ei ole mainittu perustamiskirjassa, vastuu niiden osalta ei siirry, ellei eläkesäätiö ota vastuuta niistä itselleen. Eläkesäätiön puolesta toimineet eivät silloin myöskään vapaudu vastuusta ilman velkojan suostumusta.

Eläkesäätiön sopimuskumppanilla, joka on tehnyt eläkesäätiön kanssa sopimuksen ennen kuin eläkesäätiö on rekisteröity, on 3 momentin mukaan oikeus eräin edellytyksin luopua sopimuksesta. Jos sopimuskumppani sopimusta tehtäessä tiesi eläkesäätiön olevan rekisteröimätön, sopimus sitoo häntä. Sopimuskumppani vapautuisi vain, jos eläkesäätiön perustaminen raukeaa 13 §:n nojalla. Jollei sopimuskumppani tiennyt eläkesäätiön olevan rekisteröimätön, hänellä olisi oikeus luopua sopimuksesta joka tapauksessa. Luopumisoikeus kuitenkin lakkaa eläkesäätiön tultua rekisteröidyksi.

3luku. Eläkesäätiön johto

Luku sisältää säännökset eläkesäätiön hallintoelimistä. Eläkesäätiön hallintorakenne poikkeaa vakuutusalan yhteisöistä siinä, että eläkesäätiöllä ei ole yhtiö- tai yhdistyskokousta taikka kassankokousta vastaavaa toimielintä, jolla olisi eläkesäätiössä ylin päättämisvalta. Tästä syystä eläkesäätiön hallintoa koskevia säännöksiä kirjoitettaessa on yhteisöoikeudellisia lakeja voitu pitää esikuvana vain tietyin osin.

Eläkesäätiön hallinnossa noudatetaan pariteettiperiaatetta, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että eläkesäätiön hallitusta valittaessa eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ja työnantaja valitsevat toisistaan riippumatta määrätyn osan hallituksen jäsenistä. Lakiehdotus vastaa voimassa olevaa eläkesäätiölakia. Samaa periaatetta noudatetaan valittaessa tilintarkastajia (31 §).

Eläkesäätiön organisaatio koostuu hallituksesta, eläkesäätiön asiamiehestä sekä eläkesäätiön nimenkirjoittajista. Eläkesäätiöllä voi olla myös hallintoneuvosto. Voimassa olevaan lakiin verrattuna huomattavin uudistus on asiamiestä ja hallintoneuvostoa koskevien säännösten sisällyttäminen lakiehdotukseen.

17 §. Pykälä sisältää säännökset hallituksen jäsenten lukumäärästä, valinnasta ja toimikaudesta.

Pykälän 1 momentissa on säilytetty voimassa olevan lain mukainen vaatimus, jonka mukaan hallituksessa tulee olla vähintään viisi varsinaista jäsentä ja vähintään viisi varajäsentä. Varajäsenten ei kuitenkaan enää tarvitsisi olla henkilökohtaisia, ellei säännöissä nimenomaisesti näin määrätä. Pariteettiperiaatteen mukaisesti työnantajaa edustavat varajäsenet eivät voisi edustaa toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden valitsemia varsinaisia jäseniä eikä päinvastoin.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt valitsisivat keskuudestaan vähintään kaksi jäsentä ja näille varajäsenet. Eläkesäätiön säännöissä voitaisiin voimassa olevan lain mukaisesti määrätä, että toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä edustavien jäsenten valitseminen annettaisiin heidän edustajiensa tehtäväksi. Tällöin eläkesäätiön säännöissä tulisi olla määräys siitä, ketkä edustavat toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä ja miten he suorittavat hallituksen jäsenten valinnan. Eläkesäätiön säännöt tulisi kirjoittaa siten, että eri henkilöstöryhmät ovat vaalissa tasapuolisesti edustettuina jäseniä valittaessa.

Työnantaja valitsisi hallituksen jäsenet siltä osin kuin valinta ei kuulu toimintapiiriin kuuluville henkilöille.

Mikäli säätiön säännöissä olisi asiasta määräys, voisi hallintoneuvosto valita kaikki hallituksen jäsenet työnantajan ja toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden esityksestä. Tällöin noudatettaisiin soveltuvin osin samaa menettelyä kuin muutenkin hallitusta valittaessa.

Voimassa olevasta laista poiketen pykälän 3 momentissa on säännökset hallituksen jäsenten valinnasta eläkesäätiötä perustettaessa. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön aloittaessa toimintansa työnantaja valitsee väliaikaisesti hallituksen kaikki jäsenet ja heidän varajäsenensä. Säännös on katsottu tarpeelliseksi käytännön syistä. Vähintään kahden jäsenen ja heidän varajäsenensä olisi oltava henkilöitä, jotka voivat kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin. Säännös on kirjoitettu ehdolliseen muotoon sen takia, että eläkesäätiön toimintaa aloitettaessa sen toimintapiiriin ei välttämättä vielä kuulu ketään karenssisäännöksen johdosta. Näitä henkilöitä valittaessa työnantajan olisi ensin kuultava toimintapiirin edustajia. Jos työnantajayhteisöön sovelletaan yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia (725/78) tai yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia (651/88) , työnantajan on ensin kuultava sanotuissa laeissa tarkoitettuja henkilöstön edustajia.

Eläkesäätiön rekisteröimisen jälkeen toimintapiiriä edustavat hallituksen jäsenet on valittava niin pian kuin se käytännössä on mahdollista. Viittaus 3 §:n 2 momenttiin tarkoittaa sitä, että valinta on suoritettava niin pian kuin eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluu niin monta henkilöä, että hallituksen jäsenten valinta on mahdollista.

Säätiössä noudatettavan pariteettiperiaatteen mukaisesti työnantajaa ja toimintapiiriä edustavien jäsenten lukumäärien suhde pitäisi pysyä samana siinäkin tapauksessa, että hallitukseen kuuluisi enemmän kuin viisi jäsentä. Pykälän 4 momentissa on säännös, jonka mukaan eläkesäätiön säännöissä olisi otettava huomioon, että eri osapuolia edustavien jäsenten lukumäärien suhde pysyy kohtuullisessa määrin samanlaisena kaikissa tilanteissa.

Hallituksen jäsenten toimikausi on voimassa olevan lain mukaan enintään kolme vuotta kerrallaan. Lakiehdotuksen käsiteltävänä olevan pykälän 5 momentin mukaan toimikausi päättyisi viimeistään neljäntenä tilikautena. Toimikausi päättyisi joko uusien jäsenten valintaan tai tilikauden päättymiseen. Muiden hallituksen jäsenten asemasta poiketen eläkesäätiön säännöissä voitaisiin määrätä, että eläkesäätiön asiamies kuuluu hallitukseen ilman valintamenettelyä.

Pykälän 6 momentin mukaan hallituksen varajäseniin sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin varsinaisiin jäseniin silloin, kun he toimivat varsinaisten jäsenten tilalla.

18 §. Pykälä sisältää pakottavan säännöksen eläkesäätiön asiamiehestä. Nykyisessä laissa ei ole asiamiestä koskevia säännöksiä. Eräissä eläkesäätiöissä on kuitenkin ollut sääntömääräisesti toimihenkilönä asiamies, josta on voitu käyttää erilaisia nimityksiä.

Jokaisessa eläkesäätiössä on lakiehdotuksen mukaan oltava asiamies. Tarkoituksena on, että eläkesäätiössä aina on henkilö, joka hoitaa eläkesäätiön asioita lakiin perustuvan vastuun alaisena. Asiamiestä koskeva säännös vastaa vakuutuskassalain toimitusjohtajaa koskevaa säännöstä. Toimitusjohtajan nimike ei kuitenkaan luontevasti sovellu eläkesäätiötoimintaan toiminnan luonteen vuoksi. Säännöissä voidaan tosin määrätä, että asiamiehestä käytetään nimitystä toimitusjohtaja tai muuta sopivaa nimitystä, kuten eläkesäätiön johtaja tai eläkeasiain johtaja.

Säätiöiden säännöissä nykyään olevat asiamiestä koskevat määräykset eivät sellaisenaan muuta tehtävän hoitajaa laissa tarkoitetuksi asiamieheksi, vaan asiamies on valittava uudestaan uuden lain tultua voimaan. Jos eläkesäätiöllä on sääntöjen määräyksen perusteella toimihenkilöitä muilla nimikkeillä, he voivat jatkaa entisissä tehtävissään, jos tehtävät eivät ole ristiriidassa asiamiehen lakisääteisten tehtävien kanssa.

Asiamiehen nimittää hallitus. Jos eläkesäätiössä on hallintoneuvosto, eläkesäätiön säännöissä voitaisiin määrätä, että asiamiehen nimittää hallintoneuvosto.

19 §. Pykälän 1 momentti sisältää säännökset eläkesäätiön hallituksen jäsenten ja varajäsenten sekä asiamiehen asuinpaikkavaatimuksista. Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen voimaantulon yhteydessä nykyistä eläkesäätiölakia muutettiin siten, että vähintään puolella eläkesäätiön hallituksen jäsenistä ja varajäsenistä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään nykyistä lakia. Sosiaali- ja terveysministeriöllä edelleenkin olisi mahdollisuus myöntää eläkesäätiölle poikkeuslupa hallituksen jäsenen ja asiamiehen asuinpaikasta.

Pykälän 2 momentin mukaan vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty henkilö ei voisi olla hallituksen jäsenenä eikä asiamiehenä.

20 §. Pykälä sisältää säännökset eläkesäätiön hallituksen jäsenen vapaaehtoisesta eroamisesta ja hänen erottamisestaan. Ehdotetut säännökset vastaavat muuta yhteisölainsäädäntöä.

Hallituksen jäsenen vapaaehtoisesta eroamisesta ei nykyinen laki sisällä säännöksiä. Pykälän 1 momentin mukaan hallituksen jäsen voisi milloin tahansa erota toimestaan ilmoitettuaan asiasta eläkesäätiön hallitukselle. Ilmoitus hallitukselle on katsottu riittäväksi eikä erillistä ilmoitusta hallintoneuvostolle tarvitse tehdä, vaikka hallintoneuvoston tehtävänä olisikin uuden hallituksen jäsenen valinta. Hallitus ilmoittaa hallintoneuvostolle tarpeesta valita uusi hallituksen jäsen.

Hallituksen jäsenyys on luottamustoimi, josta jäsen voi milloin tahansa erota ilmoittamatta eroamiseen erityistä syytä. Eroamisilmoitusta ei tarvitse tehdä hallituksen kokouksessa, vaan hallitukselle osoitettu kirjallinen eroamisilmoitus riittää. Eläkesäätiön sääntöihin voitaisiin nykyisen käytännön mukaisesti ottaa määräys, jonka mukaan toimintapiirin valitsema hallituksen jäsen eroaa samalla hallituksesta, kun työsuhde eläkesäätiön työnantajaan päättyy.

Hallituksen jäsenen voi erottaa se, joka on hänet valinnut. Toisin sanoen toimintapiiriä edustavan hallituksen jäsenen voisivat erottaa ainoastaan toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ja työnantajaa edustavan jäsenen työnantaja. Erottamista koskevaa päätöstä ei tarvitse perustella.

Jos hallituksen jäsenen toimi joutuu kesken toimikauden avoimeksi eli jos jäsen kuolee, eroaa tai erotetaan taikka jos hän ei enää täytä laissa asetettuja kelpoisuusvaatimuksia, tulisi hänen tilalleen tehtävää hoitamaan 2 momentin mukaan varajäsen. Varajäsen ei muutu tällöin varsinaiseksi jäseneksi, mutta häneen sovelletaan varsinaisen jäsenen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä. Jollei varajäsentä ole, hallituksen muiden jäsenten olisi huolehdittava siitä, että uusi jäsen valitaan jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Uutta jäsentä ei kuitenkaan tarvitsisi valita, jos jäljellä oleva hallitus varajäsenet mukaan luettuina edelleenkin on päätösvaltainen. Pariteettiperiaatteen mukaisesti tällöin olisi kuitenkin edellytyksenä, että hallituksessa olisi edelleenkin edustettuina sekä työnantaja että toimintapiiriin kuuluvat henkilöt.

Pykälän 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön velvollisuutena on ryhtyä toimenpiteisiin siinä tapauksessa, ettei eläkesäätiöllä ole eläkesäätiörekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta. Ministeriön toimivalta on lakiehdotuksessa ulotettu myös siihen tapaukseen, ettei eläkesäätiöllä ole rekisteriin merkittyä asiamiestä. Ministeriön olisi ensin kehotettava joko muita hallituksen jäseniä tai hallintoneuvostoa korjaamaan asia. Jos kehotusta ei noudateta, ministeriön olisi määrättävä yksi tai useampi toimitsija hoitamaan eläkesäätiön asioita, kunnes hallitus tai asiamies on valittu ja merkitty rekisteriin.

Pykälän 4 momentissa on mainittu ne henkilöt, jotka voivat tehdä 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa hakemuksen ministeriölle. Hakemus ei ole edellytyksenä toimenpiteisiin ryhtymiselle, vaan ministeriön on ryhdyttävä pykälässä säädettyihin toimenpiteisiin oma-aloitteisestikin, mikäli asiantila on muutoin ministeriön tiedossa.

21 §. Pykälä sisältää hallituksen puheenjohtajaa koskevat säännökset. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä, vaan puheenjohtajaa koskevat määräykset on yleensä sisällytetty eläkesäätiön sääntöihin.

Puheenjohtajan valitseminen kuuluu 1 momentin mukaan yleensä hallitukselle itselleen. Hallitusta valittaessa voitaisiin kuitenkin päättää toisinkin eli myös hallintoneuvosto voisi valita puheenjohtajan. Myös eläkesäätiön säännöissä voitaisiin antaa määräyksiä puheenjohtajan valitsemisesta. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön asiamies voitaisiin aina valita hallituksen puheenjohtajaksi. Hallitukseen voitaisiin valita myös varapuheenjohtaja, vaikka nimenomaista säännöstä siitä ei ehdotuksessa olekaan. Varapuheenjohtaja valittaisiin tällöin samalla tavalla kuin puheenjohtaja. Sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja olisi valittava hallituksen varsinaisten jäsenten keskuudesta. Hallituksella voisi myös olla useita varapuheenjohtajia.

Hallituksen puheenjohtajan erityistehtävänä on 2 momentin mukaan huolehtia hallituksen koollekutsumisesta. Yksikin hallituksen jäsen tai asiamies voivat vaatia hallituksen kokoontumista. Momentissa on lisäksi asiamiehelle annettu oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa hallituksen kokouksissa siinä tapauksessa, että asiamies ei ole hallituksen jäsen. Hallitus voisi yksittäistapauksissa evätä läsnäolo-oikeuden. Epääminen ei saisi kuitenkaan tapahtua niin usein, että läsnäolo-oikeus muuttuu näennäiseksi.

22 §. Pykälä sisältää hallituksen kokouksessa pidettävää pöytäkirjaa koskevat säännökset. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä.

Esillä oleva pykälä asettaa velvoitteen laatia hallituksen kokouksesta pöytäkirja. Pöytäkirjan muodosta ei lakiin ole otettu tarkempia säännöksiä, joten se voi olla esimerkiksi lyhyehkö päätöspöytäkirja. Hallituksen puheenjohtaja ja pöytäkirjan laatija allekirjoittavat pöytäkirjan, ellei eläkesäätiön säännöissä toisin määrätä. Pöytäkirjan tarkastamisesta ei ole otettu erillistä säännöstä lakiin, joten muuta pöytäkirjan tarkastamista ei välttämättä tarvita. Eläkesäätiön säännöissä voidaan kuitenkin määrätä pöytäkirjan tarkastamistavasta tai eläkesäätiön hallitus voi siitä erikseen päättää. Hallitus voi siten päättää, että kaikki kokouksessa läsnä olevat hallituksen jäsenet allekirjoittavat pöytäkirjan.

Hallituksen jäsenellä olisi aina oikeus saada eriävä mielipiteensä merkityksi pöytäkirjaan. Sama oikeus olisi myös eläkesäätiön asiamiehellä, vaikka hän ei olisikaan hallituksen jäsen.

23 §. Pykälä sisältää säännökset hallituksen päätösvaltaisuudesta sekä hallituksen päätökseltä vaadittavasta määräenemmistöstä. Vastaavia säännöksiä ei ole voimassa olevassa laissa. Eläkesäätiöiden säännöt kuitenkin yleensä sisältävät asiaan liittyviä määräyksiä.

Pykälän 1 momentissa asetetaan hallituksen päätösvaltaisuuden edellytykseksi, että kokouksessa on saapuvilla enemmän kuin puolet hallituksen jäsenistä tai varajäsenistä. Tätä vaatimusta voidaan tiukentaa eläkesäätiön sääntöjen määräyksin. Nykyisin eläkesäätiöiden säännöissä on yleensä määräys, jonka mukaan eläkesäätiön hallitus on päätösvaltainen vain täysilukuisena, kun kysymyksessä on eläkesäätiön purkaminen, sen vastuun siirtäminen tai eläkesäätiön sulautuminen toiseen eläkesäätiöön. Päätösvaltaisuus lasketaan hallituksen varsinaisten jäsenten lukumäärän perusteella.

Päätöksenteolle asetetaan lisäksi vaatimus, jonka mukaan kaikille hallituksen jäsenille tai varajäsenille on varattava tilaisuus osallistua kokoukseen, mikäli se on käytännössä mahdollista. Varajäsenet osallistuvat hallituksen kokoukseen vain siinä tapauksessa, että varsinainen jäsen on estynyt saapumasta kokoukseen. Tilaisuuden varaaminen tarkoittaa sitä, että jokaiselle hallituksen jäsenelle annetaan tieto kokouksen ajasta ja paikasta, mutta toisaalta ei sitä, että kokousajankohdan tai paikan tulisi soveltua jokaiselle hallituksen jäsenelle. Pykälässä oleva sanonta ''mahdollisuuksien mukaan'' ei tarkoita esimerkiksi sitä, että jollekin hallituksen jäsenelle unohdetaan lähettää kokouskutsu. Tällaisessa tapauksessa hallitusta ei ole kutsuttu laillisesti kokoon.

Yhteisölainsäädäntöä vastaavalla tavalla ehdotukseen ei sisälly yksityiskohtaisia pakottavia säännöksiä hallituksen kokouksen koollekutsumistavasta ja -ajasta. Hallituksessa käsiteltävät asiat saattavat olla niin kiireellisiä, että laissa olevat pakottavat säännökset saattaisivat estää tärkeän kokouksen pitämisen. Eläkesäätiön sääntöihin voitaisiin asiasta ottaa määräyksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan hallitus ratkaisisi asian yleensä enemmistöpäätöksin. Eläkesäätiön sääntöihin voitaisiin kuitenkin ottaa määräys, jonka mukaan päätöksentekoon tietyissä asioissa vaaditaan määräenemmistö. Jos äänet jakautuvat tasan, voittaa puheenjohtajan kannattama mielipide.

24 §. Pykälässä säädetään hallituksen jäsenen ja asiamiehen esteellisyydestä. Säännös koskee 26 §:n nojalla myös muita henkilöitä, joilla on eläkesäätiön nimenkirjoitusoikeus. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä.

Esteellisyys voi tulla kyseeseen erityisesti päätettäessä eläkesäätiön sääntöjen mukaisten etuuksien myöntämisestä, mutta myös esimerkiksi asianomaisen henkilön ja eläkesäätiön välisistä sopimuksista johtuen. Esteellisyys ei edellytä selvitystä tosiasiallisen eturistiriidan olemassaolosta, vaan riittää se, että ristiriita todetaan mahdolliseksi. Esteellisyyssäännös koskee muitakin tilanteita kuin vain eläkesäätiön hallituksen kokouksia.

25 §. Eläkesäätiön toimielinten välinen työnjako on lakiehdotuksessa säännelty pääasiassa samalla tavalla kuin yhteisöoikeudessa. Hallintoneuvoston tehtävät luetellaan 30 §:ssä. Muutoin eläkesäätiön asiat kuuluvat hallitukselle ja asiamiehelle ilman asiasta kulloinkin olevaa erityistä säännöstäkin.

Esillä olevassa pykälässä säädetään hallituksen ja asiamiehen välisestä työnjaosta.

Hallitus on eläkesäätiön ylin toimielin. Pykälän 1 momentissa on yleissäännös hallituksen tehtävistä. Hallituksen tehtävänä on huolehtia eläkesäätiön hallinnon ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Eläkesäätiön hallitukselle kuuluvat periaatteessa kaikki tehtävät, ellei lakiin tai eläkesäätiön sääntöihin sisälly toisenlaisia säännöksiä tai määräyksiä. Yleissäännöksen lisäksi laissa on useita erityissäännöksiä, joiden mukaan tietty tehtävä kuuluu nimenomaan hallitukselle.

Eläkesäätiön asiamies huolehtii eläkesäätiön juoksevasta hallinnosta hallituksen valvonnan alaisena ja tämän antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Juoksevan hallinnon rajat määräytyvät eläkesäätiön toiminnan laajuuden ja yhteisöissä muodostuneen käytännön nojalla.

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena ei ole muuttaa hallitukselle nykyisen lainsäädännön nojalla kuuluvia tehtäviä. Hallituksen tehtävistä on nykyisin yleissäännös eläkesäätiölain 9 §:ssä. Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan eläkesäätiön säännöissä voidaan päättämisvaltaa eläkesäätiön asioissa uskoa erityiselle hallintoelimelle. Tehtävien delegointi ei lain mukaan kuitenkaan vähennä hallitukselle kuuluvia velvollisuuksia tai vastuuta.

Lakiehdotukseen ei ole katsottu tarpeelliseksi ottaa edellä selostetun kaltaista delegointisäännöstä. Ilman nimenomaista säännöstäkin hallitus voisi edelleenkin jakaa tehtäviä jäsentensä kesken ja antaa niitä myös hallitukseen kuulumattomien henkilöiden toimeksi. Tehtävien antaminen ulkopuolisille ei edellytä eläkesäätiön säännöissä olevaa valtuutusta.

Nykyisen käytännön mukaan eläkesäätiöt ostavat palvelutoimistoilta erilaisia palveluja. Myös työnantajayhtiön palveluksessa olevat henkilöt hoitavat käytännössä joitakin eläkesäätiöiden asioita. Lakiehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa käytäntöä tältä osin. Palvelutoimistojen palveluiden osto tai muiden eläkesäätiön ulkopuolisten henkilöiden käyttö eläkesäätiön asioiden hallinnoimisessa ei kuitenkaan vähennä hallituksen ja asiamiehen laissa säädettyä vastuuta tehtävien hoitamisessa.

Pykälän 2 momentissa säädetään hallituksen ja asiamiehen tehtävänjaosta eläkesäätiön kirjanpidon ja varainhoidon osalta. Hallituksen tehtävänä on valvonnan asianmukainen järjestäminen. Päävastuu kirjanpidon lainmukaisuudesta ja varojen hoidon luotettavasta järjestämisestä olisi asiamiehellä.

26 §. Pykälä sisältää säännökset eläkesäätiön edustamisesta sekä eläkesäätiön nimenkirjoittajista.

Hallituksella on 1 momentin nojalla yleinen kelpoisuus edustaa eläkesäätiötä ilman eri toimeksiantoa. Tätä yleistä toimivaltaa rajoittavat lain pakottavat säännökset hallituksen ja asiamiehen välisestä työnjaosta ja eläkesäätiön säännöissä mahdollisesti olevat määräykset. Asiamiehen oikeudesta edustaa eläkesäätiötä säädetään ehdotuksen 27 §:ssä.

Säätiön hallituksella olisi aina oikeus eläkesäätiön nimen kirjoittamiseen. Selvitysmiesten oikeudesta kirjoittaa eläkesäätiön nimi suoritustilan aikana säädetään 83 §:ssä.

Eläkesäätiön säännöissä on mainittava, kenellä on oikeus kirjoittaa eläkesäätiön nimi (9 § 14 kohta). Eläkesäätiön säännöissä voitaisiin ehdotuksen 26 §:n 1 momentin mukaan määrätä, että nimen kirjoittamisoikeus voidaan hallituksen lisäksi myöntää tietyssä asemassa oleville henkilöille. Tällainen asemakohtainen nimenkirjoittamisoikeus voitaisiin antaa hallituksen jäsenelle ja asiamiehelle. Eläkesäätiön säännöissä voitaisiin lisäksi määrätä, että hallitus voi antaa nimenkirjoittamisoikeuden nimetylle henkilölle. Tällaisia henkilöitä ovat hallituksen jäsenten ja asiamiehen lisäksi lähinnä eläkesäätiön palveluksessa olevat toimihenkilöt.

Nimenkirjoittajan osalta olisi voimassa, mitä hallituksen jäsenen ja asiamiehen toimikelpoisuudesta sekä esteellisyydestä säädetään. Samoin kuin asiamiehen, myös hallituksen ulkopuolisen nimenkirjoittajan asuinpaikan olisi oltava Euroopan talousalueella, ellei sosiaali- ja terveysministeriö ole myöntänyt asuinpaikasta poikkeuslupaa. Vähintään yhdellä eläkesäätiön nimenkirjoittamiseen oikeutetulla henkilöllä olisi kuitenkin oltava asuinpaikka Suomessa, jotta esimerkiksi haasteen vastaanottaminen olisi mahdollista.

Pykälän 2 momentissa olevan säännöksen perusteella eläkesäätiön nimenkirjoittamisoikeutta voitaisiin rajoittaa vain siten, että kahdella tai useammalla henkilöllä on ainoastaan yhdessä oikeus kirjoittaa eläkesäätiön nimi. Koska muunlaista rajoitusta ei saa merkitä eläkesäätiörekisteriin, ei nimenkirjoittajan edustamisoikeutta voitaisi vastaisuudessa rajoittaa esimerkiksi eläkesäätiön säännöissä määrättyihin tiettyihin asioihin.

Oikeus nimenkirjoittamiseen lakkaa, kun asianomainen eroaa tai erotetaan siitä asemasta, jonka perusteella hänellä on nimenkirjoitusoikeus. Mikäli oikeus nimenkirjoittamiseen on perustunut hallituksen päätökseen, on nimenkirjoitusoikeus näissä tapauksissa peruutettava uudella päätöksellä. Pykälän 3 momentin nojalla hallitus voisi milloin tahansa peruuttaa nimenkirjoittajalle antamansa valtuutuksen. Vilpittömässä mielessä olevaan kolmanteen henkilöön peruuttamisella olisi oikeudellista merkitystä vasta sen jälkeen, kun siitä on tehty merkintä eläkesäätiörekisteriin.

27 §. Pykälässä säännellään asiamiehen yleinen kelpoisuus edustaa eläkesäätiötä. Tämä oikeus on rajoitettu ainoastaan niihin toimiin, jotka 25 §:ssä säädetään kuuluviksi asiamiehelle. Asiamiehellä voisi lisäksi olla eläkesäätiön nimenkirjoittamisoikeus muissakin tapauksissa, mutta tämä ei lakiehdotuksen mukaan ole pakollista.

28 §. Pykälä sisältää säännökset hallitusta ja muita eläkesäätiön edustajia koskevista toimivallan rajoituksista.

Pykälän 1 momenttiin sisältyy yhteisölainsäädäntöä vastaava yleislauseke, jolla hallitusta, asiamiestä ja nimenkirjoittajia kielletään ryhtymästä sellaiseen toimenpiteeseen, josta saattaa syntyä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua eläkesäätiön tai toisen toimintapiiriin kuuluvan henkilön kustannuksella. Yleislausekkeella on merkitystä eläkesäätiön tehdessä hankinta-, myynti- tai muita sopimuksia jonkun eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvan tai eläkesäätiön johtoon kuuluvan henkilön kanssa. Säännös koskee ulkopuolisten oikeustoimien lisäksi eläkesäätiön sisäisiin asioihin liittyviä päätöksiä. Tässä ei kuitenkaan tarkoiteta eläkehakemuksen ratkaisemista, jossa on usein kyse tulkinnanvaraisesta tilanteesta.

Pykälän 2 momentti koskee päätösten täytäntöönpanoa. Säännös koskee varsinaisten päätösten lisäksi myös ylemmän toimielimen antamien muiden määräysten noudattamista. Täytäntöönpanevan toimihenkilön tai elimen on tutkittava tehdyn päätöksen laillisuus. Ilman laissa olevaa nimenomaista säännöstäkin on selvää, että lain ja eläkesäätiön sääntöjen ohella tällöin on otettava huomioon myös muut asianmukaisesti annetut määräykset kuten esimerkiksi valvontaviranomaisen antamat päätökset ja määräykset.

Jos ylemmän toimielimen päätös on lainvastaisena pätemätön, ei sitä saa panna täytäntöön. Moitteenvarainen päätös on pantavissa täytäntöön, ellei sitä ole moitittu.

29 §. Lakiehdotuksen 29 ja 30 §:ään on sisällytetty useimmat eläkesäätiön hallintoneuvostoa koskevat säännökset. Sääntely vastaa pääasiassa yhteisölainsäädännössä noudatettuja periaatteita. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole hallintoneuvostoa koskevia säännöksiä ja toiminnassa olevissa eläkesäätiöissä hallintoneuvosto on suhteellisen harvinainen toimielin.

Pykälän 1 momentin mukaan hallintoneuvoston perustaminen on jätetty sosiaali- ja terveysministeriön harkinnasta riippuvaiseksi. Eläkesäätiön toiminnalta edellytetään tiettyä laajuutta, jotta sillä voisi olla hallintoneuvosto. On selvää, ettei hallintoneuvoston perustaminen aivan pieniin eläkesäätiöihin ole tarpeellista. Lain edellyttämä toiminnan laajuuden kriteeri hallintoneuvoston perustamiselle täyttyy yleensä esimerkiksi suurten konsernien eläkesäätiöissä.

Pykälän 2 momentin mukaan hallintoneuvoston jäsenten vähimmäismäärä olisi viisi. Hallintoneuvoston tehtävät, sen jäsenten lukumäärä, jäsenten toimikausi sekä valitsemistapa on mainittava eläkesäätiön säännöissä (9 §:n 12 kohta). Hallintoneuvoston tehtävänä on valvoa hallituksen ja asiamiehen hoitamaa eläkesäätiön hallintoa (30 §). Hallintoneuvoston riippumattomuuden turvaamiseksi on ehdotuksessa kielletty hallituksen jäsentä tai asiamiestä toimimasta hallintoneuvoston jäsenenä.

Pykälän 3 momentissa säädetään hallintoneuvoston kokoonpanosta ja jäsenten valitsemisesta. Eläkesäätiötoiminnassa noudatettavan pariteettiperiaatteen mukaisesti hallintoneuvoston valitsemiseen osallistuisivat yhtäältä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ja toisaalta eläkesäätiöön kuuluva työnantaja. Ehdotuksen mukaan toimintapiiri valitsisi hallintoneuvostoon yhteensä vähintään kaksi jäsentä. Eläkesäätiön säännöissä toimintapiiriä edustavien jäsenten määrää voitaisiin lisätä mutta ei vähentää. Myös eläkesäätiöstä eläkettä saavat henkilöt voisivat osallistua vaaliin, mikäli he eläkesäätiön sääntöjen mukaan kuuluvat toimintapiiriin. Toimintapiiriä edustavien jäsenten valintaan sovelletaan vastaavasti, mitä hallituksen heitä edustavien jäsenten valinnasta säädetään 17 §:n 2 momentissa.

Työnantaja valitsee ne hallintoneuvoston jäsenet, joiden valinta ei kuulu toimintapiiriin kuuluville henkilöille. Pariteettiperiaatteen mukaisesti ehdotuksessa on säännös, jonka mukaan työnantajaa ja toimintapiiriä edustavien jäsenten lukumääräsuhteet hallintoneuvostossa tulisi pysyä kohtuullisessa määrin samana siinäkin tapauksessa, että hallintoneuvostoon tulisi kuulumaan enemmän kuin viisi jäsentä.

Pykälän 4 momentissa säädetään hallintoneuvoston jäsenen ja varajäsenen toimikaudesta, vaalikelpoisuudesta, eroamisesta ja erottamisesta. Nämä määräytyisivät hallituksen jäsentä koskevien säännösten mukaisesti. Lisäksi eräät muut hallitusta ja sen jäseniä koskevat säännökset olisivat soveltuvin osin voimassa myös hallintoneuvostoon nähden. Hallintoneuvostolla tulee siten olla puheenjohtaja. Puheenjohtajan valinnasta ja tehtävistä on voimassa, mitä hallituksen puheenjohtajasta säädetään. Hallintoneuvoston kokouksesta on laadittava pöytäkirja vastaavasti kuin hallituksen kokouksista. Hallintoneuvoston päätösvaltaisuudesta sekä päätökseltä vaadittavasta määräenemmistöstä on vastaavasti voimassa, mitä hallituksen osalta on säädetty. Hallintoneuvoston jäsenet ovat myös samojen esteellisyyssäännösten alaisia kuin hallituksen jäsenet.

30 §. Pykälässä mainitaan hallintoneuvoston tehtävät. Hallintoneuvostolle kuuluisivat pykälän 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, aina hallituksen ja asiamiehen hoitaman hallinnon valvonta, eläkesäätiön tilinpäätöksen vahvistaminen ja tilintarkastajien valitseminen työnantajan ja toimintapiiriin kuuluvien esityksestä. Asiamiehen nimittäminen voitaisiin eläkesäätiön sääntöjen määräyksen perusteella antaa hallintoneuvoston tehtäväksi (18 §). On myös luontevaa, että päätös eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta kuuluu hallintoneuvostolle. Hallintoneuvoston tehtäväkenttää ei säännöissä saa kuitenkaan laajentaa niin paljon, että sen ja eläkesäätiön muiden toimielinten tehtävistä syntyisi epäselvyyttä. Hallintoneuvosto esimerkiksi ei saa osallistua eläkesäätiön operatiiviseen johtoon tai juoksevien hallintotoimien hoitamiseen, jotka tyypillisesti ovat hallituksen tai asiamiehen tehtäviä. Muitakaan sellaisia tehtäviä, jotka lain perusteella kuuluvat muille toimielimille, ei voitaisi antaa hallintoneuvostolle.

Hallintoneuvoston päätehtävänä oleva hallituksen ja asiamiehen hoitaman eläkesäätiön hallinnon valvonta tapahtuu näiden toimielinten antamien selvitysten perusteella. Hallitus olisi pykälän 2 momentin perusteella velvollinen antamaan hallintoneuvostolle sen tehtävien täyttämiseen tarpeelliset tiedot. Hallintoneuvoston jäsenen olisi pyydettävä nämä tiedot hallintoneuvoston kokouksessa. Hallintoneuvosto voisi myös aina antaa hallitukselle ohjeita asioista, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä (3 momentti).

4luku. Tilintarkastus

Luku sisältää ne tilintarkastusta koskevat säännökset, joita tilintarkastuslain säännösten lisäksi sovellettaisiin eläkesäätiöiden tilintarkastukseen. Luvussa olisi tilintarkastusta koskevia täydentäviä säännöksiä, muun muassa säännökset tilintarkastajien lukumäärästä, toimikaudesta ja valitsemisesta.

31 §. Pykälässä on säännös tilintarkastuslain soveltamisesta eläkesäätiön tilintarkastukseen. Tilintarkastuslakia sovellettaisiin 1 momentin mukaisesti yleislakina.

Tilintarkastajia olisi 2 momentin mukaan oltava vähintään kaksi. Tarkemmin lukumäärästä olisi määrättävä säännöissä (9 §). Vähimmäismäärävaatimus on sama kuin nykyisen lain 11 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa on myös säännös tilintarkastajien ja varatilintarkastajien valitsemisesta. Momentin mukaan toimintapiiriin kuuluvat henkilöt valitsisivat ainakin yhden tilintarkastajan ja hänelle varatilintarkastajan. Työnantaja valitsisi loput tilintarkastajat varatilintarkastajineen. Valitsemistavasta olisi eläkesäätiön säännöissä oltava tarkemmat määräykset (9 §). Jos eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto, sen tehtävänä olisi valita tilintarkastajat (30 §). Siinäkin tapauksessa toimintapiiriin kuuluvat ja työnantaja tekisivät hallintoneuvostolle oman esityksensä, jonka perusteella hallintoneuvosto tekisi valintansa.

Varatilintarkastajien ei tarvitsisi olla henkilökohtaisia. Toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden valitseman tilintarkastajan tilalle voisi kuitenkin tulla vain toimintapiiriin kuuluvien valitsema varatilintarkastaja ja työnantajan valitseman tilintarkastajan tilalle työnantajan valitsema varatilintarkastaja. Eläkesäätiön säännöissä voitaisiin kuitenkin määrätä, että varatilintarkastajat ovat henkilökohtaisia.

Pykälän 3 momentissa on säännökset väliaikaisten tilintarkastajien valinnasta. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että eläkesäätiön perustamisesta tehtävään 13 §:n mukaiseen ilmoitukseen on saman pykälän 2 momentin mukaan liitettävä tilintarkastajien todistus siitä, että peruspääomaa koskevia säännöksiä on noudatettu. Työnantaja valitsee kaikki väliaikaiset tilintarkastajat. Toimintapiiriä edustavia tilintarkastajia valitessaan työnantajan on kuitenkin kuultava henkilöstön edustajia. Jollei työnantajayhteisöön sovelleta yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia tai vastaavaa julkisen alan lakia, työnantajan on kuultava henkilöstön kokouksessaan valitsemia edustajia. Eläkesäätiön rekisteröimisen jälkeen on toimintapiiriä edustava tilintarkastaja ja hänen varatilintarkastajansa valittava niin pian kuin se käytännössä on mahdollista. Viittaus 3 §:n 2 momenttiin tarkoittaa sitä, että valinta on suoritettava niin pian kuin eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluu niin monta henkilöä, että tilintarkastajien valinta on mahdollista.

Jos tilintarkastajaksi on valittu tilintarkastusyhteisö, yhteisön on tilintarkastuslain 15 §:n mukaan ilmoitettava, kenellä on päävastuu tilintarkastuksen toimittamisesta. Päävastuullisen tilintarkastajan tilalle yhteisö voisi tarvittaessa nimetä toisen, saman yhteisön palveluksessa olevan tilintarkastajan. Tästä syystä tilintarkastusyhteisölle ei olisi tarpeen valita varatilintarkastajaa. Säännös tästä on pykälän 4 momentissa. Säännös ei kuitenkaan estä varatilintarkastajan valitsemista myös tilintarkastusyhteisölle, jos niin halutaan menetellä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että varatilintarkastajista olisi voimassa, mitä varsinaisista tilintarkastajista säädetään.

32 §. Pykälässä säädettäisiin tilintarkastajan toimikaudesta.

Tilintarkastajan toimikausi olisi määrättävä eläkesäätiön säännöissä (9 §). Tilintarkastaja voitaisiin valita tehtväänsä joko määräajaksi tai toistaiseksi. Määräajan pituutta ei säänneltäisi.

Jos tilintarkastaja valittaisiin määräajaksi, hänen tehtävänsä päättyisi sen hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksen lopussa, jossa käsitellään hänen toimikauteensa sisältyvän viimeisen tilikauden tilintarkastuskertomus. Tilintarkastajan tehtävä ei rajoitu vain valmistuneen tilinpäätöksen tarkastamiseen, vaan hänen on tilikauden aikanakin huolehdittava tarkastuksesta. Tästä syystä hänen on toimikauteensa sisältyvän viimeisen tilikauden päättymisenkin jälkeen suoritettava tarvittavia tarkastustehtäviä.

Jos tilintarkastaja valittaisiin toistaiseksi, hänen tehtävänsä päättyisi silloin, kun uusi tilintarkastaja on valittu hänen tilalleen. Tämä voisi tapahtua kesken tilikauttakin.

33 §. Pykälässä säädettäisiin tilintarkastajan pätevyysvaatimuksista sen lisäksi mitä tilintarkastuslaissa on säädetty.

Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei pätevyysvaatimuksista ole säännöksiä. Sen sijaan sosiaali- ja terveysministeriön eläkesäätiöille antamissa kirjanpito-ohjeissa on määrätty, että eläkesäätiöissä vähintään yhdellä tilintarkastajalla on oltava Keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymä (KHT tai HTM) pätevyys. Tätä ohjetta vastaava säännös olisi pykälän 1 momentissa.

Pykälän 2 momentissa olisi tilintarkastajan pätevyysvaatimusta koskeva poikkeussäännös. Säännöksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi eläkesäätiön hakemuksesta erityisestä syystä suostua siihen, että eläkesäätiö saa KHT- tai HTM-tilintarkastajan sijaan valita muun tilintarkastajan. Poikkeuslupa myönnetään vain silloin, kun KHT- tai HTM-tilintarkastajaa ei ole saatavissa. Luvan myöntäminen ei kuitenkaan saisi merkitä tilintarkastuksen tason laskua. Tästä syystä poikkeusluvan perusteella valitun tilintarkastajan olisi kuitenkin täytettävä tilintarkastuslain 10, 23 ja 24 §:ssä mainitut yleiset kelpoisuusehdot. Sosiaali- ja terveysministeriön lupa voisi olla määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva.

Suositeltavaa olisi, että eläkesäätiön tilintarkastajaksi valittaisiin henkilö, joka samanaikaisesti on myös työnantajayhteisön tilintarkastaja. Tällainen suositus on voimassa olevissa sosiaali- ja terveysministeriön eläkesäätiöille antamissa kirjanpito-ohjeissa.

34 §. Eläkesäätiön tilintarkastajaan sovelletaan tilintarkastuslain 23 ja 24 §:n esteellisyyssäännöstä. Tilintarkastuslain 23 §:n mukaan tilintarkastajana ei saa olla henkilö, jolla ei ole edellytyksiä riippumattoman tarkastuksen toimittamiseen. Saman lain 24 §:ssä on esimerkinomainen luettelo tilanteista, joissa riippuvuussuhde on olemassa. Riippuvuussuhde on esimerkiksi silloin, jos tilintarkastaja on eläkesäätiöön työsuhteessa tai muutoin alistussuhteessa.

Eläkesäätiö toimii työnantajan yhteydessä. Tästä syystä pykälässä on säädetty, ettei tilintarkastajana saisi olla eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan tai työnantajan osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvan yhteisön palveluksessa tai muutoin alistus- tai riippuvuussuhteessa tähän työnantajaan oleva henkilö tai hänen 2 kohdassa mainitut lähisukulaisensa tai vastaavat henkilöt. Voimassa olevan eläkesäätiölain 11 §:ssä on nimenomaan säädetty, että ainakin yhden tilintarkastajan ja hänen varamiehensä on oltava eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva työntekijä. Säännös merkitsee sen vuoksi muutosta nykytilanteeseen.

Tilintarkastajana ei voisi 3 kohdan mukaan toimia myöskään liiketoimintakieltoon määrätty henkilö.

35 §. Pykälässä säädettäisiin tapauksista, joissa sosiaali- ja terveysministeriön on määrättävä eläkesäätiölle tilintarkastaja.

Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön olisi määrättävä eläkesäätiölle tilintarkastaja, jos tilintarkastajaa ei ole valittu tämän lain mukaisesti tai tilintarkastajalla ei ole tilintarkastuslain 10 §:ssä tarkoitettua yleistä kelpoisuutta tai hän on tilintarkastuslain 23 tai 24 §:n mukaan tai tämän lain 34 §:n mukaan esteellinen tai eläkesäätiön sääntöihin otettua tilintarkastajien lukumäärää tai kelpoisuutta koskevaa määräystä on rikottu.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisen edun vuoksi, että ilmoituksen ministeriölle saa tehdä kuka tahansa. Hallituksella on erityinen velvollisuus ilmoittaa kelpoisuusehdot täyttävän tilintarkastajan puuttumisesta, jollei se, jolle tilintarkastajan valitseminen normaalisti kuuluu, viivytyksettä suorita valintaa. Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä tilintarkastajan, vaikkei sille olisikaan tehty erillistä ilmoitusta. Jos ministeriö valvontatehtäviä hoitaessaan havaitsee puutteen, sen on määrättävä eläkesäätiölle tilintarkastaja.

Pykälän 3 momentin mukaan ministeriön on ennen kuin se määrää tilintarkastajan kuultava eläkesäätiön hallitusta. Tarkoituksena on, että ennen kuin ministeriö määrää tilintarkastajan, on sille, jonka velvollisuutena tilintarkastajan valitseminen on, annettava mahdollisuus valita kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja. Ministeriön määräys on voimassa siihen asti, kunnes eläkesäätiölle on säädetyssä järjestyksessä valittu tilintarkastaja ministeriön määräämän tilalle.

36 §. Pykälä sisältää ministeriön valvontaoikeuteen liittyviä säännöksiä.

Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi antaa tilintarkastuskertomuksesta tarkempia määräyksiä.

Tilintarkastajien tehtävä ei rajoitu vain tilinpäätöksen tarkastamiseen, vaan he huolehtivat tarkastuksesta tilikauden aikanakin. Pykälän 2 momentissa eläkesäätiölle asetettaisiin velvollisuus toimittaa ilman eri pyyntöä sosiaali- ja terveysministeriölle tällaisesta tilikauden aikana suoritetusta tarkastuksesta laaditut ja eläkesäätiön hallitukselle luovutetut raportit ja tarkastusmuistiot.

5luku. Tilinpäätös

Lakiehdotuksen tilinpäätöstä koskevat säännökset ovat suurelta osin uusia verrattuna nykyisen lain säännöksiin. Ehdotuksessa on täsmälliset ohjeet tilinpäätöksen sisällöstä sekä siihen liitettävistä selvityksistä. Tilinpäätöksen luettavuuden lisäämiseksi on tilinpäätöksessä annettava sellaisia tietoja, joiden perusteella eri vuosien tuloksia pystytään vertailemaan tai jotka muulla tavoin ovat merkitykseltään huomattavia.

Ehdotus sisältää säännökset myös toimintakertomuksen sisällöstä, josta nykyisin on määräyksiä vain sosiaali- ja terveysministeriön antamissa kirjanpito-ohjeissa.

Eläkesäätiöille ei ole ehdotuksessa asetettu velvollisuutta laatia konsernitilinpäätöstä, koska eläkesäätiö ei voi harjoittaa liiketoimintaa. Konsernitilinpäätöksen nimenomaisena tarkoituksena on antaa kokonaiskuva yrityksen liiketoiminnasta. Eläkesäätiötä ei myöskään voida sisällyttää yhteisön konsernitilinpäätökseen, koska osakeyhtiölakia koskevan muutosehdotuksen mukaan konserniin sisällytetään yhteisöt, mutta ei eläkesäätiöitä.

37 §. Pykälä sisältää säännökset eläkesäätiön tilikaudesta, tilinpäätöksen sisällöstä sekä sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta antaa määräyksiä tilinpäätöstä koskevista asioista.

Pykälän 1 momentissa määritellään eläkesäätiön tilikausi. Voimassa olevan eläkesäätiölain mukaan eläkesäätiön tilinpäätös on laadittava vuosittain. Muita säännöksiä laissa ei ole eläkesäätiön tilikaudesta, mutta käytännössä useimmissa eläkesäätiöissä tilikautena on kalenterivuosi. Muutamilla lisäetusäätiöillä tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta, koska tilikausi on haluttu samaksi kuin työnantajayhtiöllä. Työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden tilikautena on aina kalenterivuosi, koska vastuunjakolaskelmat eri eläkelaitosten kesken tehdään kalenterivuosittain. Vakuutusyhtiöillä ja vakuutuskassoilla tilikautena on kalenterivuosi.

Tilikautta ei ole katsottu tarpeelliseksi muuttaa lakiehdotuksessa kalenterivuodeksi, vaan nykyinen käytäntö voisi jatkua myös uuden lain mukaan. Tilikausi voisi olla tarkoituksenmukaisuussyistä kahtatoista kuukautta pitempi tai lyhyempi eläkesäätiön toiminnan alkaessa tai loppuessa taikka tilinpäätösajankohtaa muutettaessa, kuitenkin enintään 18 kuukautta.

Pykälän 2 momentissa säädetään tilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta. Tilinpäätös käsittäisi tuloslaskelman, taseen, niiden liitteet ja toimintakertomuksen.

Eläkesäätiön kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laadinnassa noudatetaan ensisijaisesti eläkesäätiölakia ja sosiaali- ja terveysministeriön antamia määräyksiä. Näiden lisäksi sovelletaan yleistä kirjanpitolainsäädäntöä. Tämä periaate on ilmaistu pykälän 3 momentissa.

Pykälän 4 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi antaa poikkeuksia 1 momentissa säädetystä tilikauden pituudesta. Poikkeusmahdollisuus ei kuitenkaan koske työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavia eläkesäätiöitä.

38 §. Pykälässä säädetään tilinpäätöksen päiväämisestä ja allekirjoittamisesta sekä hallituksen jäsenten tai asiamiehen eriävän mielipiteen merkitsemisestä tilinpäätökseen. Pykälässä säädetään myös tilinpäätökseen sisällytettävästä edellistä tilikautta koskevasta tuloslaskelmasta ja taseesta sekä tilinpäätösasiakirjojen luovuttamisesta tilintarkastajille.

Pykälän 1 momentin mukaan hallituksen ja asiamiehen on päivättävä ja allekirjoitettava tilinpäätös. Hallituksen osalta ei vaadita hallituksen kaikkien jäsenten allekirjoitusta, vaan kulloinkin istuvan päätösvaltaisen hallituksen allekirjoitukset riittävät. Jos tilinpäätöksestä ilmenee erimielisyyttä, voivat hallituksen jäsenet ja asiamies saada lausumansa liitetyksi tilinpäätökseen.

Hallituksen toimikausi päättyy yleensä kalenterivuoden lopussa. Uusi hallitus hyväksyy siten tilinpäätöksen edellisen hallituksen viimeisen tilikauden osalta. Vaikka uusi hallitus hyväksyy ja allekirjoittaa tämän tilinpäätöksen, se ei kuitenkaan ole vastuussa siitä. Vastuu on kyseisen tilinpäätöksen osalta edellisellä hallituksella.

Tilinpäätöksen luettavuuden lisäämiseksi ehdotetaan 2 momentissa, että tilinpäätökseen on sisällytettävä myös edellisen tilikauden tuloslaskelma ja tase. Eläkesäätiö voi jostakin syystä muuttaa tuloslaskelman tai taseen erittelyä tilikauden aikana. Jos näin on tapahtunut, on aikaisemman tilinpäätöksen tietoja muutettava siten, että vanha ja uusi tilinpäätös ovat keskenään vertailukelpoisia.

Käsiteltävänä olevan pykälän 3 momentissa säädetään eräistä määräajoista. Ehdotuksen mukaan tilinpäätös on luovutettava tilintarkastajille viimeistään neljän kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä. Tilintarkastajien on puolestaan annettava tilintarkastuskertomus hallitukselle kuukauden kuluessa siitä, kun he ovat saaneet tilinpäätöksen tarkastettavakseen.

39 §. Tässä pykälässä säädetään velvollisuudesta antaa eräitä tuloslaskelmaan ja taseeseen liittyviä lisätietoja ja erityisselvityksiä. Jos tiedot ja selvitykset eivät sisälly tuloslaskelmaan ja taseeseen, ne on annettava liitteiden muodossa. Tietojen antamista yksinomaan toimintakertomuksessa ei pidettäisi riittävänä.

Pykälän 1 kohdan mukaan eläkesäätiön omistamat osakeyhtiöiden osakkeet ja osuudet eri yrityksissä on ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriön määräämällä tavalla eriteltyinä. Kun ministeriö antaa eläkesäätiön tuloslaskelmasta ja taseesta muutoinkin yksityiskohtaiset määräykset, voidaan tässäkin kohdassa tarkoitettu ilmoittamisvelvollisuus jättää näiden määräysten varaan.

Tarkoituksena on, että osakkeet ja osuudet eritellään vertailukelpoisuuden lisäämiseksi samalla tavalla kuin vakuutusyhtiöt ja vakuutuskassat jo nykyisin tekevät.

Pykälän 2 kohta sisältää säännöksen, jonka mukaan tilinpäätöksessä tapahtuneista huomattavista muutoksista on annettava erityinen selostus. Säännöksellä pyritään siihen, että eri tilivuosien tilinpäätöksiä voitaisiin vertailla keskenään.

40 §. Pykälässä säädetään siitä, miten eläkesäätiön hallintoelintensä jäsenille ja eräille heidän lähisukulaisilleen mahdollisesti antamat lainat ilmoitetaan tilinpäätöksessä.

Jos lainat ylittävät sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman markkamäärän, ne on eriteltävä taseen liitteissä sen mukaisesti kuin ministeriö kirjanpitoa koskevissa määräyksissään ja ohjeissaan tarkemmin määrää. Säännöksen tarkoituksena on väärinkäytösten estäminen myönnettäessä lainoja hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenille, eläkesäätiön asiamiehelle tai näiden lähisukulaisille.

41 §. Pykälässä säädetään siitä, mitä eläkesäätiön toimintakertomuksen on sisällettävä.

Toimintakertomuksen tarkoitus on täydentää tuloslaskelmaa ja tasetta tiedoilla sellaisista tärkeistä seikoista, jotka eivät ilmene muista tilinpäätösasiakirjoista. Kertomuksen tarkoituksena on myös helpottaa tuloslaskelman ja taseen lukemista.

Toimintakertomus on laadittava hyvän kirjanpitotavan mukaisesti ja siinä on annettava tietoja eläkesäätiön tilan ja toiminnan arvioinnin kannalta tärkeistä seikoista, jotka eivät ilmene tuloslaskelmasta tai taseesta. Myös muista eläkesäätiön kannalta olennaisista tapahtumista on tehtävä selkoa. Jos esimerkiksi eläkesäätiön toimintapiiri laajenee tai eläkesäätiö ryhtyy myöntämään etuuksia, jotka merkittävällä tavalla lisäävät eläke- ja muita menoja, on näitä seikkoja selostettava toimintakertomuksessa. Toimintakertomuksessa on annettava myös selostus eläkesäätiön ja eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan välisistä merkittävistä toimista, esimerkiksi kaupoista, vaihdoista ja vastaavista. Koska myös sellaiset seikat, jotka ovat sattuneet tilinpäätöspäivän jälkeen, saattavat olennaisella tavalla vaikuttaa eläkesäätiön tilaan ja asemaan, on näitäkin selostettava toimintakertomuksessa.

Vakuutuskassalain mukaan vakuutuskassan toimintakertomukseen on sisällytettävä rahoituslaskelma, josta ilmenee kassan varojen hankinta ja niiden käyttö tilikauden aikana. Eläkesäätiölakiin ei ole katsottu tarpeelliseksi ottaa vastaavaa säännöstä, koska eläkesäätiön varojen hankinta ja niiden käyttö käyvät riittävän selkeästi ilmi muusta tilinpäätösaineistosta.

42 §. Käsiteltävänä olevan luvun 37 §:n 3 momentissa säädetään sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta antaa vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia määräyksiä eläkesäätiön kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä. Kyseessä olevan pykälän mukaan ministeriöllä on lisäksi oikeus antaa määräyksiä ja lausuntoja luvun säännösten soveltamisesta, jotta eläkesäätiöt toimisivat näiltä osin yhdenmukaisesti. Säännös vastaa vakuutusalan yhteisöjä koskevaa lainsäädäntöä.

6luku. Eläkevastuu ja sen kattaminen

Luku sisältää eläkevastuun ja vastuuvajauksen määritelmän. Luku sisältää myös eläkevastuun kattamista koskevat säännökset.

43 §. Pykälä sisältää eläkesäätiön eläkevastuuseen liittyvät säännökset.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön sääntöjen mukaisista sitoumuksista aiheutuva vastuu kirjattaisiin eläkevastuuksi kuten nykyisinkin.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkevastuu olisi laskettava sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti. Eläkevastuuseen olisi sisällytettävä alkaneista eläkkeistä ja muista etuuksista aiheutuva vastuu 1 kohdan mukaisesti ja vastaisista eläkkeistä ja muista etuuksista aiheutuva vastuu 2 kohdan mukaisesti täsmennetty nykyistä säännöstä. Ministeriön määräyksissä olisi tarpeellisilta osin myös otettava huomioon Euroopan unionin vakuutusalaa koskevien direktiivien aiheuttamat muutokset eläkevakuutustoimintaan. Vastaisten eläkkeiden vastuuta laskettaessa olisi otettava huomioon myös toimintapiiriin kuuluneiden henkilöiden ansaitsemat vapaakirjat ja jo eläkkeellä olevien henkilöiden ja heidän edunsaajiensa vastaiset eläkkeet ja muut etuudet. Tältä osin on vain täsmennetty nykyistä säännöstä kohdan 2 mukaisesti. Alkaneisiin eläkkeisiin luetaan myös ne eläkkeet ja muut etuudet, joihin oikeus on syntynyt ennen tilinpäätöshetkeä, mutta jotka eivät ole vielä tilinpäätöshetkellä tiedossa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut eläkesäätiölain perusteella tarkemmat määräykset siitä, miten eläkevastuu on laskettava. Laskettaessa muuta kuin työntekijäin eläkelain mukaisesta eläketurvasta aiheutuvaa eläkevastuuta toimintapiiriin kuuluvien osalta etuuden on tähän asti katsottu karttuvan suoraviivaisesti eläkeikään mennessä. Jos kuitenkin sääntöjen mukainen täyteen eläkkeeseen oikeuttava aika täyttyy jo ennen eläkeikää, eläkkeen on katsottu karttuvan jo tässä ajassa. Tämä laskentatapa otettiin käyttöön vuonna 1962, kun eläkevastuun laskemismääräykset uusittiin työntekijäin eläkelain voimaantulon vuoksi.

Laskentatapa ei vastaa vapaaehtoisessa ryhmäeläkevakuutuksessa sittemmin yleisesti omaksuttuja periaatteita. Eläkevakuutuksessa vakuutusmaksut määrätään pääsääntöisesti siten, että eläke tulee kustannetuksi eläkeikään mennessä. Myös eläkekassoissa noudatetaan samaa periaatetta.

Oikeus vanhuuseläkkeeseen syntyy vasta eläkeiässä työsuhteen jatkuttua siihen asti riippumatta siitä, onko täyteen eläkkeeseen oikeuttava aika saavutettu ennen eläkeikää. Siksi ei ole perusteluja nykyiselle eläkevastuun ennenaikaiselle karttumiselle.

Eläkesäätiöiden eläkevastuun laskemisessa pitäisikin siten siirtyä samaan käytäntöön kuin muussa eläkevakuutuksessa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että eläkevastuun kattamissäännöksiä ehdotetaan tiukennettavaksi, merkitsisi nykyisen laskentatavan säilyttäminen myös käytännössä eläketurvan kustannusrasituksen aikaistumista vakuutusvaihtoehtoon verrattuna. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaankin lisättäväksi säännös, jonka mukaan eläkkeen katsotaan eläkevastuuta laskettaessa karttuvan eläkeikään mennessä. Eläkevastuun tulee kuitenkin olla aina vähintään saman suuruinen kuin mikä olisi henkilölle myönnettävän vapaakirjan eläkevastuu, jos henkilö olisi lakannut kuulumasta toimintapiiriin laskentahetkellä.

Jos henkilön vakuutussuhde päättyy ennen eläkeikää, hänelle voi eläkesäätiön sääntöjen mukaan jäädä oikeus vapaakirjaan. Vapaakirjaoikeutta koskevat säännöt ovat hyvin vaihtelevia eikä useissa eläkesäätiöissä vapaakirjaoikeutta ole ollenkaan. Milloin oikeus vapaakirjaan on, lasketaan eläkevastuu muodostetun vapaakirjan perusteella.

Vakuutussuhteella tarkoitetaan perustetta, yleensä työsuhdetta, jonka vuoksi eläketurva on järjestetty. Eläkesäätiön säännöissä on määrätty, keitä henkilöitä eläkesäätiössä järjestetty eläketurva koskee.

Uutta eläkevastuun laskemistapaa alettaisiin noudattaa heti lain voimaantultua. Niiden eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden osalta, joilla eläkkeeseen oikeuttava aika eläkeikään laskettuna on pitempi kuin sääntöjen mukainen täyteen eläkkeeseen oikeuttava aika, eläkevastuu muodostuisi vakuutussuhteen kestäessä nykyistä pienemmäksi kuitenkin siten, että ero pienenisi vakuutussuhteen jatkuessa ja työntekijän siirtyessä vanhuuseläkkeelle eläkevastuu olisi nykyisen suuruinen. Eläkesäätiön toiminnan jatkuessa muutoksella ei olisi työntekijän kannalta merkitystä. Eläkevastuun määrä ei muuttuisi muiden toimintapiiriin kuuluvien osalta. Muutos ei myöskään vaikuttaisi vapaakirjoista muodostuvan eläkevastuun määrään eikä jo eläkkeellä olevien eläkevastuuseen.

Eläkesäätiötä purettaessa eläkesäätiön varat jaetaan sääntöjen määrittelemä etuoikeusjärjestys huomioon ottaen eläkkeensaajien, vapaakirjaan oikeutettujen ja toimintapiiriin kuuluvien kesken eläkevastuuosuuksien mukaisessa suhteessa. Muiden kuin eläkkeensaajien osuus eläkesäätiön varoista voi esitetyn muutoksen johdosta muuttua. Eläkesäätiössä ei kuitenkaan ole rahastoituja etuuksia, vaan eläkevastuu lasketaan työsuhteessa olevien osalta kulloinkin tiedossa olevien palkkojen ja muiden tietojen perusteella. Jako-osuudet muuttuvat myös useimmiten uuden eläkkeen alkaessa, koska eläkkeensaajilla on etuoikeus eläkesäätiön varoihin. Vastuuvajausmahdollisuus puolestaan aiheuttaa sen, että eläkesäätiön varat riittävät eläkevastuun kattamiseen eri tavoin eri ajankohtina. Näin ollen ei voida katsoa kenenkään etuja loukattavan uuteen laskemistapaan siirryttäessä.

Muutoksen vuoksi eläkevastuu muodostuisi siis lain voimaantulohetkellä nykyiseen verrattuna pienemmäksi niiden toimintapiiriin kuuluvien osalta, joilla eläkkeeseen oikeuttava aika eläkeikään laskettuna on pitempi kuin sääntöjen mukainen täyteen eläkkeeseen oikeuttava aika. Tämä merkitsisi, että niissä eläkesäätiöissä, joissa eläkevastuu on kokonaan tai lähes kokonaan katettu, vastuun katteena olevia varoja vapautuisi. Muissa eläkesäätiöissä vastuuvajaus pienenisi. Lain voimaantulosäännöksen mukaan vapautuvat varat käytettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti edelleen muun kuin työntekijäin eläkelain mukaisen eläketurvan kustantamiseen. Mikäli mainittuja varoja olisi jäljellä viiden vuoden kuluttua lain voimaantulosta, saataisiin nämä varat käyttää työntekijäin eläkelain mukaisen eläketurvan kustantamiseen tai palauttaa työnantajalle.

Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiöllä voi olla vastuuvajausta. Säännös on saman sisältöinen kuin voimassa olevassa eläkesäätiölaissa.

44 §. Eläkevastuu lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön antamien määräysten mukaisesti. Näitä laskemisperusteita joudutaan aika ajoin tarkistamaan vastaamaan muuttunutta tilannetta. Viime vuosikymmeninä tehdyt kuolevuus- ja työkyvyttömyysperusteiden muutokset ovat merkinneet samalla sitä, että uudet perusteet ovat johtaneet aikaisempaa suurempaan eläkevastuuseen. Silloin kun laskemisperusteiden muutos merkitsisi huomattavaa eläkevastuun korottumista, olisi kohtuullista, että korotus voitaisiin jaksottaa useammalle vuodelle. Siksi pykälässä ehdotetaan, että ministeriö voisi myöntää eläkesäätiölle luvan näin menetellä. Lupa voitaisiin myöntää enintään kymmenen vuoden määräajaksi, jona aikana erotus olisi kurottava umpeen. Tämä säännös koskee vain muusta kuin työntekijäin eläkelain mukaisesta eläketurvasta aiheutuvan eläkevastuun laskemistapaa.

Sitä, missä suhteessa eläkkeensaajien, vapaakirjan saaneiden ja toimintapiiriin kuuluvien etuuksista aiheutuvaa vastuuta pienennettäisiin, ministeriö tarkastelisi tilanteesta riippuen tapauskohtaisesti.

45 §. Pykälä sisältää kannatusmaksujen suorittamista koskevat säännökset. Pykälän 1 momentissa ovat B-eläkesäätiötä ja AB-eläkesäätiön B-osastoa koskeva säännökset ja 2 momentissa A-eläkesäätiötä ja AB-eläkesäätiön A-osastoa koskevat säännökset. Pykälässä on myös säännökset A-eläkesäätiön ylikatteen palauttamisesta työnantajalle.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että työnantajan olisi suoritettava vuosittain kannatusmaksuja tai asetettava katteeksi hyväksyttäviä vakuuksia vastuuvajauksen täyttämiseksi niin paljon, että ne yhdessä eläkesäätiön muiden tuottojen kanssa riittävät kattamaan eläkkeistä aiheutuneet suoritukset, muut kulut sekä eläkevastuun vuotuisen muutoksen. Muita kuluja ovat esimerkiksi hoitokulut ja sijoitustoiminnan kulut. Kannatusmaksuilla tarkoitetaan kaikkia työnantajan suorituksia eläkesäätiölle. Kannatusmaksut olisi suoritettava tai vakuudet asetettava kolmannesvuosittain. Työnantajalla olisi oikeus suorittaa kannatusmaksuja tai asettaa vakuuksia useamminkin. Voimassa olevassa laissa on vastaava säännös.

Pykälän 2 momentissa ovat lisäeläketurvaa koskevat vastaavat säännökset. Kannatusmaksuja olisi maksettava tai vakuuksia asettava vuosittain vähintään siten, että ne yhdessä muiden varojen ja vakuuksien kanssa riittävät eläkevastuun kattamiseen.

Vaikka työnantajalla onkin mahdollisuus suorittaa kannatusmaksut useina eri omaisuuslajeina, rahana olisi kuitenkin suoritettava niin paljon, että eläkesäätiön maksuvalmius turvataan. Tästä on säännös pykälän 3 momentissa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin A-eläkesäätiön ylikatteen palauttamisesta.

Ylikatetilanteita syntyy erityisesti niissä tilanteissa, joissa työnantajan pyrkimyksenä on jatkuvasti pitää eläkesäätiön eläkevastuu täysin katettuna. Tällaiset ylikatetilanteet esiintyvät kahdessa muodossa. Ensinnäkin ylikatetta esiintyy eläkesäätiön tilinpäätöksessä siten, että taseen mukaan eläkesäätiössä on enemmän varoja kuin eläkevastuuta. Toiseksi ylikatetta esiintyy myös siten, että eläkesäätiön varojen käyvät arvot ovat suuremmat kuin sen kirjanpitoarvot. Mikäli tällöin eläkesäätiön kirjanpidon mukaan sen varat ovat yhtä suuret kuin eläkevastuu, on eläkesäätiössä todellisuudessa ylikatetta.

Ylikatetta syntyy erityisesti yritysjärjestelyjen yhteydessä, jolloin osia yhtiöistä joko myydään taikka toiminnassa olevista yhtiöistä muodostetaan uusia yhtiöitä. Jos eläkesäätiön eläkevastuu on ollut täyteen katettu ja sen työnantaja myy suuren osan toiminnastaan, syntyy mitä todennäköisimmin ylikatetilanne. Jos suljetun eläkesäätiön eläkevastuu on täyteen katettu ja toimintapiiri merkittävästi pienenee, syntyy myös ylikatetta. Ylikatetilanne saattaa syntyä myös pienessä eläkesäätiössä, jos esimerkiksi suurta eläkettä saava kuolee ennakkoitua aikaisemmin ja eläkevastuuta hänen osaltaan vapautuu.

Eläkesäätiön ylikate on eläkesäätiön veronalaista tuloa. Tuloveron lisäksi eläkesäätiö joutuu suorittamaan siitä varallisuusveroa, koska eläkesäätiö ei ole vapautettu sanotun veron suorittamisesta.

Pykälän 4 momentissa olevan ehdotuksen mukaan ylikate voitaisiin sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella pykälässä säädetyin edellytyksin palauttaa työnantajalle. Tämä olisi mahdollista, jos A-eläkesäätiön 46 §:n 3―5 momentin sekä alemmanasteisen säädösten ja määräysten mukaisten varojen arvioitaisiin tilinpäätöksen yhteydessä pysyvästi ylittävän eläkesäätiön eläkevastuun ja muiden velkojen määrän.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaisi 5 momentin mukaan tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta. Kyseeseen tulisivat lähinnä määräykset kannatusmaksuerien suorittamisajankohdasta ja erien suuruudesta.

46 §. Voimassa olevan lain 7 e §:ssä säädetään työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden eläkevastuun kattamisesta. Katesäännökset ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan TEL-yhtiöiden muuttuneita säännöksiä ottaen kuitenkin huomioon eläkesäätiöiden toiminnasta johtuvat erityispiirteet.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön on katettava eläkevastuun bruttomäärä. Eläkevastuun bruttomäärällä tarkoitetaan työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisesta eläketurvasta ja mainitun lain 11 §:n mukaisesti rekisteröidyistä lisäetuuksista aiheutuvaa 43 §:n mukaista eläkevastuuta, työntekijäin eläkeasetuksen 16 §:n mukaista velkaa vastuunjakoon ja sosiaali- ja terveysministeriön määräämiä muita eläkevastuuseen rinnastettavia eriä.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkevastuun bruttomäärää katettaessa olisi huolehdittava katteeseen kuuluvien varojen ja sitoumusten varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta. Momentti vastaa vakuutusyhtiöitä koskevaa vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 §:n 2 momenttia. Eläkevastuun bruttomäärän kattamista koskevia kyseessä olevan pykälän muiden momenttien säännöksiä ja 6 momentissa tarkoitettua asetusta on sovellettava ottamalla huomioon yleissäännöksessä asetetut vaatimukset. Yleissäännöksen vaatimusten perusteella voitaisiin todeta, että eläkesäätiön eläkevastuun bruttomäärän kate, joka sinänsä noudattaisi kyseessä olevan pykälän muita säännöksiä ja 6 momentissa tarkoitettua asetusta, olisi kuitenkin esimerkiksi katteen kokonaisuus huomioon ottaen ristiriidassa 2 momentin sisältämän yleissäännöksen kanssa. Tällainen ristiriita voisi syntyä esimerkiksi katteena olevien varojen vaikeasta rahaksi muutettavuudesta tai katteena olevien sitoumusten heikosta tuotosta.

Pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiön olisi katettava eläkevastuun bruttomäärä pykälässä säädetyin sellaisin varoin ja sitoumuksin, jotka käypään arvoon tai sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaan muutoin arvostettuina riittävät kattamaan eläkevastuun bruttomäärän, josta ensin on vähennetty momentissa luetellut erät. Ehdotus merkitsee sitä, että kyseessä olevan pykälän ja sen 6 momentissa tarkoitetun asetuksen säännösten mukaisesti katettava määrä rajoittuu eläkevastuun määrään edellä tarkoitettujen vähennysten jälkeen.

Pykälän 4 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi sallia tai määrätä, että tietyt katteeseen kuuluvat varat ja sitoumukset arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti. Esimerkiksi joukkovelkakirjalainojen käyvät arvot vaihtelevat korkotason muutoksia seuraten. Tarkoituksenmukaisena ei voida pitää, että tällaiset muutokset välttämättä vaikuttaisivat niihin arvoihin, joihin joukkovelkakirjalainat on arvostettu eläkesäätiön eläkevastuun bruttomäärän katteena. Ehdotuksen mukaan ministeriö voisi sallia, että tällaisten katteeseen kuuluvien varojen arvoja ei alenneta niiden uusiin käypiin arvoihin, tai vastaavasti kieltää niiden arvojen korottamisen uusiin käypiin arvoihin.

Saman momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä, että katteeseen luettavat varat lasketaan käyvästä arvosta poikkeavasti. Esimerkiksi kiinteistöjen ja osakkeiden osalta, joiden arvot vaihtelevat, tietty varmuusmarginaali voi olla tarpeen. Ministeriö voisi tämän momentin mukaan määrätä käypää arvoa alemman arvon, josta tällaiset varat voidaan sijoittaa katteeseen. Sääntely ei eläkesäätiöiden osalta merkitsisi muutosta nykytilanteeseen. Vakuutusyhtiöillä vastaavat marginaalit poistettiin lainmuutoksen (389/95) yhteydessä, mutta toisaalta eläkesäätiöillä ei ole vastaavia toimintapääomaan liittyviä vaatimuksia kuin vakuutusyhtiöillä. Neutraliteettisyistä ministeriön määräyksissä tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota määrättävien varmuusmarginaalien kohtuullisuuteen.

Ministeriö voisi antaa 4 momentin mukaisen päätöksen joko yksittäisen eläkesäätiön osalta tai koskemaan kaikkia eläkesäätiöitä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin niistä varoista ja sitoumuksista, joilla eläkevastuun bruttomäärä on katettava. Luettelo ei ole tyhjentävä vaan sosiaali- ja terveysministeriö voi hyväksyä katteeseen muitakin varoja ja sitoumuksia.

Ehdotettuun 5 momenttiin sisältyvä luettelo on voimassa olevan lain 7 b §:n mukaista luetteloa laajempi. Muutos ei tässä suhteessa kuitenkaan ole käytännössä kovin merkittävä, etenkin kun otetaan huomioon, että voimassa olevan 7 b §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan katekelpoisia ovat tuossa momentissa erikseen mainittujen arvopapereiden ja sitoumusten lisäksi myös muut arvopaperit ja sitoumukset, jotka niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa voimassa olevan lain 7 b §:n 2 momentin 1―4 kohdassa mainittuihin sitoumuksiin ja jotka sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyy katteeseen. Asiallisesti merkittävänä muutoksena voidaan pitää sitä, että ehdotetussa 5 momentissa ei edellytetä, että katekelpoisilla varoilla olisi jokin liittymä Suomen tai muuhun nimeltä mainittuun valtioon tai että tällaisen liittymän puuttuessa varojen ja sitoumusten katekelpoisuuden ehtona olisi sosiaali- ja terveysministeriön suostumus. Momentissa tarkoitetussa asetuksessa voitaisiin kuitenkin säätää rajoituksista.

Pykälän 6 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi eläkesäätiön hakemuksesta hyväksyä eläkevastuun bruttomäärän katteeksi muitakin kuin 5 momentissa tarkoitettuja varoja ja sitoumuksia. Aikaisempaa sääntelyä vastaavalla tavalla lupa voidaan myöntää vain, mikäli nämä niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa 5 momentissa lueteltuihin varoihin. Aikaisemmasta sääntelystä poiketen lupa voi olla vain määräaikainen.

Pykälän 7 momentin mukaan katteeseen kuuluvat varat ja sitoumukset on luetteloitava ja säilytettävä erillään 47 §:ssä tarkoitetusta katteesta ja eläkesäätiön muista varoista ja sitoumuksista. Säännös vastaa voimassa olevia säännöksiä.

Pykälän 8 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

47 §. Pykälä sisältää vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta aiheutuvan eläkevastuun kattamista ja katteena olevien varojen luetteloimista koskevat säännökset.

Voimassa olevan lain 7 b §:ssä säädetään vapaaehtoisten lisäetujen kattamisesta. Säännöksen mukaan eläkesäätiön on katettava vähintään 75 prosenttia siitä eläkevastuusta, joka aiheutuu jo eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneista eläkkeistä sekä heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisista eläkkeistä ja muista etuuksista. Muita etuuksia ovat esimerkiksi eläkesäätiöiden myöntämät hautausavustukset ja kuntoutusetuudet. Tätä koskeva säännös tuli voimaan huhtikuussa 1991. Lain voimaantulosäännöksen mukaan eläkesäätiöiden tuli täyttää kattamisvaatimus yhdeksän vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Työsuhteessa olevien ja vapaakirjan saaneiden eläketurvasta aiheutuvaa eläkevastuuta ei ole tarvinnut pakollisesti kattaa.

Pykälän 1 momentin mukaan A- ja AB-eläkesäätiön on katettava kokonaisuudessaan vapaaehtoisista lisäeläkkeistä ja muista etuuksista aiheutuva eläkevastuunsa. Säännös sisältää merkittävän muutoksen voimassa olevaan säännökseen, jonka mukaan vain alkaneista eläkkeistä on tullut osa kattaa. Kattamisvelvollisuuden laajentaminen on tärkeää ottaen huomioon turvaavuusperiaatteen, jonka mukaan eläkesäätiöiden säännöissä määrättyjen etuuksien maksamisen eläkesäätiön varoista tulee olla täysin turvattu.

Pykälän 2 momentin mukaan vapaaehtoisista lisäetuuksista aiheutuvan eläkevastuun kattamiseen sovellettaisiin vastaavasti, mitä 46 §:n 2―6 momentissa säädetään eläkevastuun bruttomäärän kattamisesta. Mainitun pykälän 5 momentin 8 kohdassa tarkoitettua ainoastaan TEL-toimintaan olennaisesti liittyvää saamista vastuunjaosta koskevaa säännöstä ei kuitenkaan sovelleta.

Vapaaehtoisista lisäetuuksista aiheutuvan eläkevastuun katteesta on 75 prosenttia oltava sellaisia varoja ja sitoumuksia, jotka voidaan hyväksyä työntekijäin eläkelain mukaisesta toiminnasta aiheutuvan eläkevastuun katteeseen. Tähän momenttiin perustuvan vaatimuksen mukaan säädetty osuus lisäetuja koskevasta eläkevastuusta katettaisiin yhtä turvaavin varoin ja sitoumuksin kuin lakisääteisen vakuutuksen eläkevastuu ja siten varmistettaisiin turvaavuusperiaatteen toteutuminen vastaavasti myös lisäetuuksien osalta. Lopulle 25 prosentille katteesta on tarkoitus määrittää asetuksessa lievemmät säännökset.

Täysi kattamisvaatimus saattaa olla eläkesäätiölle kohtuuton siinä tapauksessa, että eläkesäätiön sääntöjen mukaan ennen eläkesäätiön perustamista suoritettu palvelusaika otetaan huomioon eläkettä määrättäessä. Pykälän 3 momentissa on poikkeussäännös, jonka mukaan mainittuun palvelusaikaan perustuva muu kuin TEL:n mukainen eläkevastuu voidaan sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella kattaa 47 §:n mukaisesti enintään viiden vuoden kuluessa eläkesäätiön perustamisesta lukien. Mainittu palvelusaika voi perustua joko eläkesäätiöön kuuluvalle työnantajalle tai muulle työnantajalle suoritettuun palvelukseen. Eläkesäätiön on hakemuksessaan ministeriölle esitettävä suunnitelma, minkä mukaan eläkevastuu on tarkoitus kattaa. Ministeriö tutkii mainitun suunnitelman suostumusta harkitessaan.

Pykälän 4 ja 5 momentti sisältävät vastaavat säännökset, jotka ovat 46 §:n 6 ja 7 momentissa, koskien katteena olevien varojen ja sitoumusten luettelointia ja säilytystä sekä sosiaali- ja terveysministeriön oikeutta antaa tarkempia määräyksiä pykälän soveltamisesta.

48 §. Pykälässä säädettäisiin B ja AB-eläkesäätiön velvollisuudesta turvata eläkesäätiössä vakuutetut etuudet laajemmin kuin 46 §:n mukainen katesäännöstö vaatii. Säännös vastaa voimassa olevan lain 7 f §:ssä olevaa säännöstä.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön olisi ensi sijassa työnantajan asettamalla vakuudella järjestettävä työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukainen toimintansa siten, että syntyy vakuutettuja etuuksia turvaava suhde eläkesäätiön sitoumusten ja vastuukyvyn välillä. Vakuuden olisi oltava 46 §:ssä tarkoitettuja katekelpoisia varoja ja sitoumuksia, esimerkiksi pankkitakaus. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi harkintansa mukaan antaa eläkesäätiölle luvan käyttää muitakin keinoja kuin vakuutta vakuutettuja etuuksia turvaavan suhteen luomiseksi.

Pykälässä säädetty vakuus on tarkoitettu täydentämään 46 §:n mukaista katesäännöstä ja turvaamaan vakuutettuja etuuksia varsinaisen katteen lisäksi. Ylimääräistä vakuutta voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun työnantaja jättää kannatusmaksut suorittamatta tai jos eläkesäätiön eläkevastuu toteutuu laskettua suurempana.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentin mukaisen vakuuden määrästä. Vakuuden määrä olisi neljä kahdestoistaosaa eläkesäätiön vuoden vastuumenoista. Vakuuden määrän ei kuitenkaan tarvitsisi olla enempää kuin 15 prosenttia eläkesäätiön eläkevastuun määrästä, mutta sen olisi kuitenkin oltava aina vähintään 500 000 markkaa. Markkamääräinen alaraja on tarpeen sen vuoksi, että eläkesäätiöllä jo toiminnan alkuvaiheessa olisi riittävä vakuus ja että kaikkein pienimmillä eläkesäätiöillä vakuus kattaisi paremmin vastuumenon vuosittaisen vaihtelun.

Momentissa määriteltäisiin myös vuoden vastuumenon käsite, jolla tarkoitettaisiin eläkkeistä tilivuonna aiheutuneiden suoritusten ja eläkevastuun muutoksen yhteismäärää.

Pykälän 3 momentissa on säännös siitä, millä tavalla vakuutta olisi kartutettava uudessa, tämän lain voimaantulon jälkeen toimintansa alkavassa eläkesäätiössä. Ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön osalta velvollisuudesta kartuttaa vakuus vastaamaan lain säännöksiä säädettäisiin lain siirtymäsäännöksissä.

Ehdotuksen mukaan uuden eläkesäätiön toiminnan alkaessa vakuus olisi heti asetettava vähintään 500 000 markan suuruisena. Jos vastuumenoihin tai eläkevastuun määrään suhteutettu 2 momentin mukainen vakuuden vähimmäismäärä ylittää mainitut 500 000 markkaa, olisi vakuutta asteittain kartutettava vähimmäismääräänsä neljän vuoden kuluessa. Kartuttaminen tapahtuisi siten, että kunkin kalenterivuoden lopussa vakuuden arvon olisi oltava vähintään eläkesäätiön toiminnan alkamisen jälkeen päättyneiden kalenterivuosien lukumäärän osoittama määrä neljäsosia vakuuden vähimmäismäärästä.

Vakuuden vähimmäismäärä ei pysy koko ajan samana, vaan se muuttuu samassa suhteessa kuin eläkesäätiön vastuumenot tai eläkevastuun määrä muuttuvat. Jos vastuumenot tai eläkevastuun määrä pienenevät, myös vakuuden vähimmäismäärä alenee. Kun aikaisemmin asetettu vakuus ylittää sille asetetun vähimmäismäärän, olisi ylimääräinen osa vakuudesta palautettava. Vakuuden palauttaminen ei tapahtuisi automaattisesti, vaan vain siinä tapauksessa, että vakuuden asettaja sitä vaatii. Pykälän 4 momentissa on tämän sisältöinen säännös.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, mihin tarkoitukseen vakuutta voidaan käyttää. Vakuus on nimenomaisesti tarkoitettu vakuutettujen etuuksien turvaksi varsinaisen katteen lisäksi. Tämän käyttötarkoituksen vuoksi vakuutta ei saataisi käyttää eläkesäätiön muiden kuin eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen. Toisaalta eläkevastuun katteena olevat varat ovat ensisijainen ja vakuus vasta toissijainen keino turvata vakuutetut etuudet. Siten vakuutta voitaisiin käyttää vasta sen jälkeen, kun kate ei riitä eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen. Koska pykälä koskee vain eläkesäätiön työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaista toimintaa, vakuutta voitaisiin vastaavasti käyttää vain mainitusta eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen.

Pykälän 6 momentin mukaan edellä mainittua 500 000 markan määrää voitaisiin asetuksella muuttaa yleisessä hintatasossa tapahtunutta kehitystä vastaavasti.

Pykälän 7 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaisi tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta.

7luku. Etuuden maksaminen ja eläkesäätiön vastuun rajoittaminen

Lakiehdotuksen tässä luvussa on säännöksiä eläkesäätiön vastuusta siinä tapauksessa, että eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva henkilö tai muu edunsaaja on jättänyt noudattamatta hänelle lain tai eläkesäätiön sääntöjen mukaan kuuluvia velvollisuuksia. Luku sisältää myös säännöksiä toimintapiiriin kuuluvan henkilön ja edunsaajan tiedonantovelvollisuudesta ja sen laiminlyönnistä, vakuutustapahtuman aiheuttamisesta sekä syyntakeettomuudesta ja pakkotilasta.

Lisäksi luvussa säädetään eräistä etuuden maksamiseen liittyvistä seikoista, kuten etuuden hakemisesta, maksamisesta, takaisin perimisestä ja vanhentumisesta, viivästyskorotuksesta sekä eläkesäätiön oikeudesta kuitata liikaa maksettu etuus myöhemmin maksettavista suorituksista. Luvussa on myös säännös eräiden luvussa esiintyvien markkamäärien sitomisesta indeksiin.

Vastaavia säännöksiä ei sisälly voimassa olevaan lakiin. Luvun säännökset koskevat 49 §:n nojalla eläkesäätiöiden harjoittamaa muuta kuin lakisääteistä toimintaa.

49 §. Luku sisältää useita sellaisia säännöksiä, joista on olemassa omat erityissäännöksensä työntekijäin eläkelaissa ja jotka siis koskevat kyseisen lain mukaista toimintaa harjoittavia eläkesäätiöitä. Tästä syystä on perusteltua, että käsiteltävänä olevan luvun säännökset rajataan koskemaan ainoastaan eläkesäätiön myöntämiä vapaaehtoisia lisäeläkkeitä.

50 §. Pykälä sisältää etuuksien hakemiseen ja tietojenantovelvollisuuteen liittyviä säännöksiä. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä. Eläkesäätiöiden säännöt sisältävät yleensä etuuksien hakemiseen liittyviä tarkentavia määräyksiä. Eläkesäätiöt voivat yleensä myös antaa sääntöjensä nojalla tarkempia ohjeita etuuksien hakemisesta ja hakijalta vaadittavista selvityksistä. Eläkesäätiöiden harjoittaman lakisääteisen toiminnan osalta on otettava huomioon, mitä työntekijäin eläkelain 17―17 b ja 19 b―19 d §:ssä ja työntekijäin eläkeasetuksen 11―12 f §:ssä säädetään.

Eläkesäätiön etuutta on pykälän mukaan haettava kirjallisesti. Menettely edellyttää erillistä hakemusta, jonka hakija allekirjoittaa.

Pykälän yhtenä tarkoituksena on täsmentää ja rajoittaa etuuden hakijan selvitysvelvollisuutta. Hakijan olisi esitettävä eläkesäätiölle sen vastuun arvioimiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Näiden perusteella eläkesäätiön olisi voitava todeta, onko hakija oikeutettu sääntöjen mukaiseen etuuteen. Nykyistä käytäntöä vastaavalla tavalla eläkesäätiön säännöissä voitaisiin edelleen määrätä, millaisia selvityksiä tarvitaan.

Ehdotuksen mukaan etuuden hakijan velvollisuutena olisi antaa vain sellaisia selvityksiä, joita häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen huomioon myös eläkesäätiön mahdollisuus hankkia selvitys. Jos selvitys on eläkesäätiön asiantuntemuksen, kokemuksen ja organisaation huomioon ottaen suhteellisen helposti eläkesäätiön itsensä hankittavissa, tulisi näin menetellä siitä huolimatta, että myös etuuden hakijan olisi mahdollista hankkia selvitystä.

Pykälän 2 momentissa eläkesäätiön työnantaja velvoitetaan antamaan eläkesäätiölle kaikki ne hallussaan olevat tiedot, jotka ovat tarpeen eläkesäätiölain täytäntöönpanemiseksi. Tietojenantovelvollisuus koskee esimerkiksi toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärää, henkilötietoja, palkkatietoja, työsuhteiden kestoa ja yleensä muita sellaisia seikkoja, joiden perusteella eläkesäätiö voi laskea vastuunsa ja tehdä etuuksien myöntämistä tai epäämistä koskevia päätöksiä. Säännös vastaa työntekijäin eläkelain 17 §:n 1 momenttia.

Jotta eläkkeiden yhteensovitus olisi mahdollista, pykälän 3 momentissa muut vakuutus- ja eläkelaitokset velvoitetaan antamaan pyynnöstä eläkesäätiölle yhteensovituksen suorittamista varten hallussaan olevat asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot. Tiedot on annettava maksutta. Säännös vastaa työntekijäin eläkelain 17 §:n 2 momenttia ja 17 a §:n 3 momenttia.

51 §. Pykälä sisältää työntekijäin eläkelain 19 b §:ää vastaavan säännöksen sitä tilannetta varten, että eläkkeen hakija ei itse kykene alaikäisyytensä tai sairauden taikka muun syyn takia hakemaan eläkettä, eikä hänellä ole holhoojaa tai uskottua miestä. Tällöin eläkkeen hakijasta pääasiallisesti huolehtiva muu henkilö edunvalvojana voisi käyttää eläkkeen hakijan puhevaltaa eläkesäätiötä kohtaan.

Pykälän 2 momentin mukaan lähiomainen tai joku muu henkilö voisi lisäksi nostaa eläkkeen 1 momentin mukaisin edellytyksin.

52 §. Lakiehdotuksen 50 §:ssä säädetään etuuden hakijan velvollisuudesta antaa tietoja etuutta haettaessa. Käsiteltävänä olevassa pykälässä säädetään eläkkeensaajan velvollisuudesta antaa tietoja eläkkeelläoloaikana. Pykälä vastaa sisällöltään työntekijäin eläkelain 17 a §:ää.

Pykälän 1 momentissa on yleissäännös eläkkeensaajan velvollisuudesta antaa eläkesäätiölle tietoja muutoksista, jotka vaikuttavat eläkeoikeuteen ja eläkkeen määrään.

Pykälän 2 momentissa tietojenantovelvollisuus on yksilöity. Eläkesäätiö voi ensinnäkin vaatia eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään vaikuttavista seikoista ja selvityksen siitä, että hän edelleenkin täyttää eläkkeen saamisen edellytykset. Selvitys voi koskea esimerkiksi sitä, onko eläkkeensaajalla ansiotuloja ja kuinka paljon hän työskentelee. Eläkkeensaaja saattaa olla myös velvollinen osoittamaan uudella lääkärintodistuksella, että hän edelleenkin on eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvytön.

Jos eläkkeensaaja ei toimita vaadittuja selvityksiä eläkesäätiön määräämässä kohtuullisessa ajassa, eläkkeen suorittaminen voidaan keskeyttää, kunnes selvitys on toimitettu.

53 §. Pykälä sisältää säännöksen eläkkeen suorittamisesta takautuvalta ajalta ja muiden etuuksien hakemiseen liittyvästä määräajasta. Eläkesäätiön toiminnan suojaksi on tarpeen asettaa enimmäisaika, jolta eläkettä suoritettaisiin taannehtivasti, ja muiden etuuksien osalta määräaika niiden hakemisesta. Muutoin eläkesäätiö saattaa joutua suorittamaan kohtuuttoman suuria kertamaksuja. Työntekijäin eläkelaissa on vastaavat säännökset työkyvyttömyyseläkkeen ja perhe-eläkkeen osalta.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön eläkettä ei suoriteta takautuvasti pitemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta edeltäneen kuuden kuukauden ajalta. Eläkesäätiön säännöissä kuuden kuukauden määräaikaa voidaan pidentää esimerkiksi siten, että eläkettä suoritetaan hakemusta edeltäneen vuoden ajalta.

Pykälän 2 momentissa säädetään muiden etuuksien kuin eläkkeiden hakemiseen liittyvästä määräajasta. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä, mutta eläkesäätiöiden sääntöihin saattaa sisältyä etuuksien hakemiseen liittyviä määräaikoja. Pääsäännön mukaan etuutta on haettava oikeuden menettämisen uhalla kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun oikeus etuuteen on syntynyt. Etuuden hakuaikaa voidaan eläkesäätiön säännöissä pidentää, mutta lyhentäminen ei ole mahdollista.

Etuuden myöntämiseen sovellettaisiin kohtuullisuusharkintaa, jos hakemus on myöhästynyt. Kohtuullisuusharkintaa voitaisiin soveltaa silloinkin, kun etuuden hakemisaika säännöissä on laissa edellytettyä vähimmäisaikaa pitempi.

54 §. Pykälä koskee pienten eläkkeiden maksamista kertasuorituksena eläkkeensaajalle. Pykälässä oleva kuukausieläkkeen 100 markan enimmäismäärä on lakiehdotuksen 63 §:ssä sidottu TEL-indeksiin. Työntekijäin eläkelain 19 b §:n 4 momentissa on säädetty vastaavasta menettelystä lakisääteisten eläkkeiden osalta. Eläkkeensaajan suostumuksella 200 markkaa pienempi eläke voitaisiin ehdotuksen mukaan maksaa kertasuorituksena. Kuten lakisääteisissä eläkkeissä myös vapaaehtoisissa lisäeläkkeissä kertasuoritus tulisi laskettavaksi sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

55 §. Pykälä sisältää etuuden suorittamisen viivästymisestä aiheutuvan etuuden korotukseen liittyvät säännökset. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä.

Eläkesäätiöiden harjoittamassa lakisääteisessä toiminnassa viivästyskorotus on määräytynyt työntekijäin eläkelain 19 d §:n nojalla.Työntekijäin eläkelain 19 d § on muuttunut korkolain muuttamisen johdosta 1 päivästä toukokuuta 1995 lukien.

Pykälän 1 momentissa säädetty etuuden viivästymisen johdosta maksettava etuuden korotus vastaa asiasisällöltään työntekijäin eläkelain 19 d §:ää. Vuotuinen etuudenkorotus olisi korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Viivästysaika alkaisi, kun on kulunut kolme kuukautta sen kalenterikuukauden päättymisestä, jonka aikana etuuden hakija on jättänyt eläkesäätiölle hakemuksensa ja antanut riittävät tiedot eläkesäätiölle asian ratkaisemiseksi. Riittävillä tiedoilla tarkoitetaan muun muassa sitä, että eläkesäätiö on saanut tarvittavat tiedot lisäeläkkeen rajoittamisessa huomioon otettavista eläkkeistä ja korvauksista sekä niiden määristä. Myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä.

Etuuden korotusta ei kuitenkaan pykälän 2 momentin mukaan jouduttaisi maksamaan, jos viivästys johtuu etuudensaajasta johtuvasta syystä tai jos etuuden suorittamiselle on olemassa niin sanottu ylivoimainen este. Alle 25 markan suuruista etuuden korotusta ei tarvitsisi maksaa. Markkamäärä on sidottu 63 §:n nojalla TEL-indeksiin.

Pykälän 3 momentin nojalla sosiaali- ja terveysministeriö voisi antaa määräyksiä pykälän soveltamisesta. Vastaava säännös on työntekijäin eläkelain 19 d §:n 5 momentissa.

56 §. Lisäeläkesäätiöiden säännöissä on yleensä määräys, jonka mukaan oikeutta lisäeläkkeenä myönnettävään työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole sellaisen sairauden vuoksi, joka on ilmennyt ennen työsuhteen alkamista, taikka sellaisen vian tai vamman vuoksi, joka on saatu ennen sanottua ajankohtaa. Rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta siinä tapauksessa, että työsuhde on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään kaksi vuotta.

Lakiehdotuksen käsiteltävänä olevaan pykälään on otettu saman sisältöiset säännökset. Rajoitusta ei kohtuuden vuoksi kuitenkaan sovellettaisi siinä tapauksessa, että työsuhde on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään kaksi vuotta.

57 §. Pykälää sovelletaan silloin, kun etuuden hakija on vilpillisesti antanut eläkesäätiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä etuuden saamiseen tai suuruuteen. Säännös koskee paitsi etuuden hakijaa myös hänen edustajaansa.

Vilpillisyys edellyttää tietoisuutta tiedon virheellisyydestä, sen merkityksestä eläkesäätiölle ja tarkoitusta tämän menettelyn avulla saada korvausta. Pykälä koskee sekä etuuden suorittamisen perustetta että sen määrää.

Ehdotuksen mukaan etuus voidaan joko evätä tai sitä alentaa sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Pykälässä tarkoitettuna olosuhteena otettaisiin huomioon lähinnä menettelyn törkeysaste ja ne henkilökohtaiset syyt, jotka ovat vaikuttaneet vilpin käyttöön.

Oikeus etuuden epäämiseen tai määrän alentamiseen syntyy suoraan lain nojalla. Tässä pykälässä ei edellytetä, että asiasta on eläkesäätiön säännöissä määräys.

58 §. Pykälän säännökset antavat eläkesäätiölle mahdollisuuden eräissä erityistilanteissa joko kokonaan evätä sääntöjen mukainen etuus tai myöntää etuus alennettuna.

Pykälän 1 momentissa on vakuutusalalla yleisesti hyväksytty periaate, jonka mukaan eläkesäätiö on vastuusta vapaa, jos toimintapiiriin kuuluva tai etuudensaaja on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Tahallisuudelta edellytetään yleensä sitä, että asianomainen henkilö on mieltänyt vakuutustapahtuman välttämättä seuraavan toiminnastaan. Sen sijaan ei vaadita, että teon tekijä on nimenomaan pyrkinyt vakuutustapahtuman aikaansaamiseen, eikä myöskään sitä, että tapahtuma on aiheutettu tarkoituksella saada korvausta. Säännös koskee vain asianomaiselle itselleen maksettavaa etuutta, joten perhe-eläkkeen tai hautausavustuksen alentaminen taikka epääminen ei voi tulla kyseeseen.

Pykälän 2 momentissa säädetään vakuutustapahtuman aiheuttamisesta törkeällä tuottamuksella ja sen seuraamuksista. Ehdotuksen mukaan etuus voidaan joko kokonaan evätä tai jo myönnetyn etuuden suorittaminen keskeyttää. Etuutta voidaan vaihtoehtoisesti myös alentaa. Etuuden epääminen kokonaisuudessaan tulisi kysymykseen yleensä silloin, kun toiminta on ollut niin huolimatonta, että se lähenee tahallisuutta. Muissa tapauksissa etuutta sen sijaan olisi ensisijaisesti soviteltava.

Sovittelu olisi toteutettava sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä kohtuullisena. Lähinnä tulisi pitää silmällä vakuutustapahtuman sattumiseen liittyviä olosuhteita. Mitä moitittavammasta menettelystä on kysymys, sitä enemmän korvausta olisi alennettava. Vastaavasti kuin pykälän 1 momenttia, myös 2 momenttia sovelletaan vain sitä etuudensaajaa kohtaan, jonka toiminnasta on kysymys.

Pykälän 3 momentin nojalla 2 momentissa säädettyä menettelyä noudatetaan myös silloin, kun etuudensaaja suoranaisesti estää parantumistaan taikka ei suostu lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon, vakavaa terveydellistä vahingonvaaraa aiheuttavaa toimenpidettä lukuun ottamatta. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa ei ole vastaavaa säännöstä, mutta työntekijäin eläkelain 8 b §:ssä asia on säännelty.

59 §. Pykälässä säädetään alaikäisyyden, syyntakeettomuuden ja pakkotilan vaikutuksista etuuksien myöntämiseen.

Rikosoikeudellisesti syyntakeetonta kohtaan ei voitaisi vedota 58 §:n 1 momentin säännökseen, jossa säädetään vakuutustapahtuman aiheuttamisen vaikutuksesta etuuksien myöntämiseen. Mielentilan vuoksi syyntakeettomuus voi aiheutua esimerkiksi korkean iän aiheuttamasta vanhuudenheikkoudesta. Sen sijaan voimakaskaan humalatila ei tee henkilöstä rikosoikeudellisessa mielessä syyntakeetonta.

Rikoslain 3 luvun 10 §:n mukaan pakkotilalla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa henkilö pelastaakseen itseään tai toista henkilöä taikka omaisuutta pakottavasta tilanteesta on tehnyt rangaistavan teon. Ehdotettu säännös on kuitenkin laajempi kuin rikosoikeudellisen pakkotilan käsite.

Ehdotuksen mukaan luvun 58 §:n 1 momentin säännöksiin ei myöskään voitaisi vedota, jos henkilön tai omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi on toimittu sellaisissa olosuhteissa, että toimenpide on puolustettavissa. Säännös voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun henkilö vammautuu koettaessaan pelastaa toista henkilöä tulipalosta.

60 §. Työntekijäin eläkelain 8 b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan eläke tai osa siitä voidaan jättää maksamatta siltä ajalta, jonka eläkkeensaaja on kärsimässä vapausrangaistusta taikka on pakkolaitoksessa. Työntekijäin eläkelain 19 a §:n 2 momentin mukaan eläke tai osa siitä voidaan maksaa sosiaalilautakunnan esityksestä lautakunnalle käytettäväksi eläkkeensaajan sellaisen henkilön huoltoon, jonka elatukseen eläkkeensaaja on velvollinen osallistumaan.

Lakiehdotuksen käsiteltävänä olevaan pykälään on otettu vastaavan sisältöinen säännös. Ehdotetun säännöksen sisältöinen määräys sisältyy yleisesti eläkesäätiöiden sääntöihin.

61 §. Nykyisen tilanteen selkiinnyttämiseksi pykälään on otettu säännös, jonka mukaan eläkesäätiön eläke tai muu etuus voidaan maksaa myös Euroopan talousalueen ulkopuolella olevaan valtioon. Eläkesäätiön säännöissä tämä mahdollisuus voitaisiin kuitenkin poistaa.

62 §. Pykälä koskee aiheettomasti maksetun etuuden takaisin perimistä. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa asiaa ei ole säännelty. Työntekijäin eläkelain 17 b §:ssä on takaisin perinnästä ehdotetun lain mukainen säännös.

Perusteettomasti maksettu etuus voi johtua etuuspäätöksen virheellisyydestä tai etuuden maksatuksessa tapahtuneesta virheestä. Aiheettomasti maksetun etuuden palauttamista koskevista yleisistä periaatteista seuraa, että liikaa maksettu määrä on perittävä takaisin. Pykälän 1 momentissa on näiden periaatteiden mukainen säännös.

Joissakin tilanteissa etuuden takaisin periminen saattaa olla etuuden saajan kannalta kohtuutonta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi etuuden saajan varallisuus ja kulunut aika.

Pykälän 2 momentissa on etuuden takaisin perimättä jättäminen tehty mahdolliseksi kohtuussyistä. Lisäksi edellytyksenä on, että etuuden maksaminen ei ole johtunut etuudensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä. Vähäinen etuus voidaan aina jättää perimättä takaisin.

Eläkesäätiön tekemä takaisinperintäpäätös ei ole sellainen ulosottolain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu päätös, jonka nojalla voitaisiin ryhtyä ulosottoon. Mikäli edunsaaja ei ole vapaaehtoisesti suostunut palauttamaan liikaa maksettua etuutta eikä myöskään ole hyväksynyt liikaa maksetun määrän kuittaamista vastaisista suorituksista, käytettäväksi jää lähinnä kanne käräjäoikeudessa ja oikeudenkäynnin jälkeinen ulosotto. Menettely on tarpeettoman monimutkainen erityisesti tilanteissa, joissa virheellisen suorituksen saanut henkilö on eläkesäätiössä etuudensaajana perusteettoman suorituksen jälkeenkin.

Pykälän 3 momentissa mahdollistettaisiin eläkesäätiön myöntämän perusteettoman edun kuittaaminen vastaisista suorituksista. Kuittaaminen koskee sekä päätösvirheiden että maksatusvirheiden johdosta maksettuja perusteettomia etuuksia. Momentin toinen virke sisältää eläke-eristä suoritettavaa kuittaamista koskevan rajoituksen, koska tarkoituksena ei ole kohtuuttomasti huonontaa eläkkeensaajan toimeentuloa sinä aikana kun kuittaus eläkkeestä tapahtuu. Kuitattava määrä voisi olla enintään kuudennes siitä nettoeläkkeestä, johon kuittaus kohdistuu. Menettely vastaa valtion eläkelain 25 §:ssä, kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 11 §:ssä sekä työntekijäin eläkelain 17 b §:ssä säädettyä menettelyä.

63 §. Pykälä sisältää säännöksen eräiden kyseessä olevassa luvussa säädettyjen markkamäärien sitomisesta TEL-indeksiin. Säännös koskee kertasuorituksena maksettavan vanhuus- ja perhe-eläkkeen sekä vapaakirjaan perustuvan työkyvyttömyyseläkkeen enimmäismäärää sekä viivästysajalta maksettavan etuuden korotuksen vähimmäismäärää. Lain voimaantulosäännöksissä ehdotetaan säädettäväksi, minkä vuoden indeksiin kyseiset markkamäärät sidotaan.

8luku. Eläkesäätiöiden valvonta

Eläkesäätiöiden toiminnan valvonta kuuluu voimassa olevan lain mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Valvontaa koskevat säännökset sisältyvät eläkesäätiölain 7 lukuun. Eläkesäätiölain 34 a §:n perusteella lakisääteistä toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden valvontatehtäviä on valtioneuvoston päätöksellä (1667/92) siirretty eläketurvakeskukselle. Ministeriö on valvonut eläkesäätiöitä käytännössä etupäässä sille toimitettujen tilastokertomusten ja muiden asiakirjojen perusteella. Eläkesäätiön sääntöjen ja niiden muutosten vahvistaminen on myös ollut eräs keino valvoa eläkesäätiöitä. Varsinainen eläkesäätiöissä tapahtuva tarkastaminen ministeriön toimesta on jäänyt vähäiseksi, koska ministeriön henkilöstömäärä on tätä toimintaa rajoittanut. Sen sijaan eläketurvakeskus tarkastaa säännöllisesti lakisääteistä toimintaa harjoittavia eläkesäätiöitä.

Luku sisältää eläkesäätiöiden valvontaa koskevat säännökset. Sosiaali- ja terveysministeriön valvontaoikeus säilyisi lakiehdotuksen mukaan nykyisen laajuisena. Ministeriön valvontatehtäviä on täsmennetty voimassa olevaan lakiin verrattuna. Ministeriön tämän luvun nojalla antaman päätöksen tai määräyksen täytäntöönpanokelpoisuudesta säädettäisiin 133 §:ssä.

64 §. Pykälän 1 momentti sisältää yleissäännöksen siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö valvoo eläkesäätiöiden toimintaa. Ministeriölle säädettäisiin myös nimenomainen oikeus antaa eläkesäätiöille niiden toimintaa koskevia määräyksiä. Tämä ei kuitenkaan merkitsisi muutosta nykyiseen käytäntöön, koska tällaisen valtuuden on katsottu sisältyvän ministeriön yleiseen valvontatehtävään.

Nykyisen lain 34 a §:n perusteella eräitä eläkesäätiöiden TEL-toimintaan liittyviä valvontatehtäviä on valtioneuvoston päätöksellä siirretty eläketurvakeskukselle. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut 16 päivänä kesäkuuta 1995 työryhmän, joka parhaillaan valmistelee hallinnolliseen ja taloudelliseen valvontaan liittyvien tehtävien siirtoa eläketurvakeskukselta sosiaali- ja terveysministeriölle. Eläketurvakeskuksen ohjesäännön (431/61) mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on muiden sille määrättyjen tehtävien lisäksi antaa tietoja, selvityksiä ja neuvoja työntekijäin ja yrittäjien eläkelakien soveltamisesta. Eläketurvakeskus selvittää yksityisen sektorin eläkelaitosten keskinäisen vastuun maksetuista eläkkeistä työntekijäin eläkelaissa olevan säännöksen perusteella. Lisäksi eläketurvakeskus pitää valtakunnallista työsuhde- ja eläketapahtumarekisteriä. Eläketurvakeskuksen tehtävät huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista, että lakisääteisen toiminnan osalta vastaava valvonta kuuluu edelleen eläketurvakeskukselle. Sen vuoksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkesäätiöiden valvontatehtäviä voitaisiin siirtää mainitun lain mukaisen toiminnan osalta eläketurvakeskukselle. Olisi tarkoituksenmukaista, että tehtävien siirrosta päättäisi sosiaali- ja terveysministeriö eikä valtioneuvosto niin kuin nykyisin. Siirrosta huolimatta eläkesäätiötoiminnan yleinen valvontavalta säilyisi ministeriöllä kaikkien eläkesäätiöiden osalta.

65 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön velvollisuudesta antaa tietoja sosiaali- ja terveysministeriölle ja eläketurvakeskukselle.

Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön pitäisi vuosittain toimittaa ministeriölle tilinpäätös ja tilintarkastajien siitä antama lausunto, sekä vahvistetun kaavan mukainen tilastokertomus. Sama velvollisuus eläkesäätiöllä on ollut nykyisinkin. Asiakirjat olisi toimitettava viiden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, eli yleensä toukokuun loppuun mennessä. Ministeriö voisi myös määrätä jonkun muun myöhemmän ajankohdan.

Edellä mainittujen asiakirjojen lisäksi eläkesäätiön olisi 2 momentin mukaan annettava ministeriölle kohtuullisessa ajassa muitakin valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Tämä säännös vastaa voimassa olevan lain 25 §:ssä olevaa säännöstä.

Kun eläketurvakeskus suorittaa eräitä sosiaali- ja terveysministeriön toimintaan verrattavia valvontatehtäviä, on tärkeää, että myös sillä on ministeriön ohella oikeudet tietojen saantiin valvomiltaan eläkesäätiöiltä. Pykälän 3 momentissa on tämän periaatteen mukainen säännös. Asiasta säädetään nykyisin mainitussa valtioneuvoston päätöksessä, jolla eräitä eläkesäätiöiden valvontaa koskevia tehtäviä on siirretty eläketurvakeskukselle.

66 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ministeriön tarkastusoikeudesta. Tätä oikeutta on ehdotuksessa täsmennetty nykyiseen lakiin verrattuna siten, että ministeriön edustajalla olisi nimenomainen oikeus olla läsnä eläkesäätiön päättävien toimielinten kokouksissa. Hän ei kuitenkaan saisi osallistua päätöksentekoon. Lisäksi ministeriölle on 4 momentissa annettu oikeus erityisistä syistä ottaa haltuunsa tarkastuksen alaisia asiakirjoja. Säännös tarkoittaa esimerkiksi hallituksen tai muiden eläkesäätiön toimielinten pöytäkirjoja, sijoitustoimintaan liittyviä asiakirjoja, mutta myös yksittäisiin eläkepäätöksiin liittyviä asiakirjoja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityisen tarkastuksen suorittamisesta. Ministeriö voisi määrätä erityisen tarkastuksen toimitettavaksi eläkesäätiön toiminnasta tietyltä päättyneeltä ajanjaksolta taikka tietyistä toimenpiteistä tai seikoista. Tarkastus voitaisiin määrätä koskemaan eläkesäätiön hallintoa tai kirjanpitoa. Eläkesäätiön vakavaraisuutta koskevien seikkojen varmistamiseksi voidaan normaalin tarkastuksen lisäksi tarvita myös yksityiskohtaisempaa tietoa. Tällöin ministeriö voisi määrätä esimerkiksi KHT-tilintarkastajan tai kiinteistöjen arvostamisen osalta muun asiantuntijan suorittamaan erityisen tarkastuksen tarvittavalta osin. Kyseessä olisi normaaliin tarkastustoimintaan verrattuna poikkeuksellinen toimenpide, joka suoritettaisiin eläkesäätiön kustannuksella.

Ennen määräyksen antamista ministeriön olisi kuultava eläkesäätiön hallitusta ja, jos tarkastus koskisi tietyn henkilön toimenpiteitä, tätä henkilöä. Erityinen tarkastus olisi toimitettava, jos siihen katsottaisiin olevan painavia syitä. Ministeriö voisi määrätä yhden tai useamman tarkastajan.

Pykälän 3 momentin mukaan, mitä tilintarkastajasta on säädetty 34, 112―113 ja 128 §:ssä sekä tilintarkastuslain 10, 15, 21―25 ja 44 §:ssä, sovellettaisiin vastaavasti 2 momentissa tarkoitettuun tarkastajaan.

67 §. Pykälässä säädettäisiin niistä pakotteista, joita sosiaali- ja terveysministeriö voi käyttää eläkesäätiötä vastaan. Jos eläkesäätiö menettelee lain, eläkesäätiön sääntöjen tai ministeriön antamien määräysten vastaisesti, ministeriön olisi ensi vaiheessa 1 momentin mukaan kehotettava eläkesäätiötä korjaamaan asia määräajassa. Määräajan olisi oltava kohtuullinen.

Pykälän 2 momentin mukaan ministeriöllä olisi oikeus kieltää edellä 1 momentissa mainittuja seikkoja koskevan päätöksen täytäntöönpano tai, jos päätös on jo ehditty panna täytäntöön, vaatia eläkesäätiötä ryhtymään toimenpiteisiin oikaisun aikaansaamiseksi. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 26 §:ssä. Momentissa mainittu muu hallintoelin on esimerkiksi eläkesäätiön asiamies.

Jos on epäiltävissä, ettei eläkesäätiö noudata ministeriön kehotusta tai kieltoa, ministeriö voisi 3 momentin mukaan asettaa päätöksensä tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakko soveltuu käytettäväksi silloin, kun virheellinen menettely tai laiminlyönti on niin vähäinen, ettei sen vuoksi ole tarvetta käyttää ankarampia pakkokeinoja. Tällainen mahdollisuus on myös voimassa olevassa laissa (26 §). Päätökseen, jolla uhkasakko asetetaan, ei voitaisi hakea muutosta valittamalla, koska päätös ei vielä velvoita eläkesäätiötä maksamaan uhkasakkoa. Vasta sitten, kun eläkesäätiö ei uhkasakon uhallakaan tee ministeriön vaatimaa oikaisua, uhkasakko tuomittaisiin maksettavaksi. Tämä päätös olisi normaalilla tavalla valituskelpoinen.

Uhkasakon maksettavaksi tuomitsemisesta päättäisi Uudenmaan lääninhallitus, koska olisi tarkoituksenmukaista, että uhkasakkoasioita käsittelee vain yksi lääninhallitus eläkesäätiön kotipaikasta riippumatta. Asia tulisi lääninhallituksessa vireille ministeriön pyynnöstä. Ministeriö toimittaisi lääninhallitukselle selvityksen eläkesäätiölle antamastaan määräyksestä sekä sen tehosteeksi antamastaan uhkasakosta. Samalla ministeriö pyytäisi uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi määräyksen laiminlyönnin johdosta.

Siltä varalta, ettei eläkesäätiö noudata ministeriön antamaa kehotusta tai kieltoa mahdollisesta uhkasakon asettamisesta ja tuomitsemisesta huolimatta, 4 momentissa säädettäisiin, että ministeriö voisi määrätä eläkesäätiön toiminnan osittain lopetettavaksi tai eläkesäätiön purettavaksi.

Ministeriöllä on periaatteessa vapaa harkintavalta arvioitaessa, milloin virheellinen menettely tai laiminlyönti on sen laatuinen, että toiminta voidaan määrätä lopetettavaksi tai eläkesäätiö purettavaksi. Harkintavaltaa rajoittaa kuitenkin suhteellisuusperiaate, jonka mukaan käytettävän pakkokeinon on oltava oikeassa suhteessa virheelliseen menettelyyn. Toisin sanoen aivan vähäisistä rikkeistä niin raskasta pakkokeinoa kuin toiminnan lopettamista ei saisi käyttää. Sanottua toimenpidettä sovellettaisiin yleensä vain poikkeustapauksissa esimerkiksi silloin, kun laiminlyöntien vuoksi vakuutettuja etuuksia ei enää voida turvata. Objektiviteettiperiaatteen mukaan taas vapaa harkinta ei oikeuta mielivaltaan, vaan pakkokeinon on oltava aina objektiivisesti perusteltavissa ja puolustettavissa. Säännös antaa ministeriölle laajemmat mahdollisuudet harkita eläkesäätiön toiminnan jatkumista kuin voimassa olevan eläkesäätiölain 29 §:n 1 momentissa oleva säännös.

Selvyyden vuoksi momentissa on vielä säännös, jonka mukaan eläkesäätiötä ministeriön päätöksellä purettaessa olisi soveltuvin osin noudatettava, mitä eläkesäätiön purkamistilanteita varten yleensäkin 10 luvussa säädetään.

68 §. Pykälä sisältäisi säännökset sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltuuksista siinä tapauksessa, ettei eläkesäätiön hallitus hoida tehtäviään. Pykälän sisältämä säännös on myös voimassa olevan eläkesäätiölain 26 a §:ssä.

Pykälän 1 momentissa on säilytetty sosiaali- ja terveysministeriön oikeus määrätä yksi tai useampi toimitsija hoitamaan eläkesäätiön asioita siinä tapauksessa, ettei eläkesäätiön hallitus hoida tehtäviään. Toimitsijat tulisivat hallituksen sijaan ja heillä olisi hallituksen toimivalta ja vastuu. Toimitsijat hoitaisivat eläkesäätiön asioita siihen asti, kunnes hallitus ryhtyy uudelleen hoitamaan tehtäviään.

Pykälän 2 momentin mukaan eläkesäätiön olisi maksettava toimitsijoille palkkio sekä korvattava heidän kustannuksensa. Palkkion olisi oltava kohtuullinen tehtyyn työhön nähden. Koska eläkesäätiön ja toimitsijoiden välille saattaa syntyä erimielisyyttä palkkion perusteista ja suuruudesta, sosiaali- ja terveysministeriön olisi ensin hyväksyttävä maksettava määrä. Jos eläkesäätiön tila on taloudellisesti niin huono, etteivät sen varat riitä palkkion ja korvauksen maksuun, halukkaiden toimitsijoiden saaminen voi olla vaikeaa. Tästä syystä ehdotetaan, että puuttuva osa maksettaisiin niistä varoista, jotka valtio perii eläkesäätiöiltä vakuutustarkastuksen kustannusten korvaamiseksi.

Tämän pykälän valtuuksia käytettäisiin vasta sinä tapauksessa, etteivät 67 §:ssä tarkoitetut sanktiot tehoa.

69 §. Tässä pykälässä annettaisiin sosiaali- ja terveysministeriölle oikeus kieltää eläkesäätiötä luovuttamasta tai panttaamasta eläkesäätiön hallinnassa olevaa omaisuutta. Eläkesäätiön hallinnassa olevalla omaisuudella tarkoitetaan paitsi eläkesäätiön omistamaa omaisuutta, myös vuokrasopimuksen perusteella sen hallinnassa olevaa omaisuutta. Säännöstä sovellettaisiin, jos ministeriö katsoo eläkesäätiön joutuneen tai olevan joutumassa sellaiseen tilaan, että se on purettava. Säännös on katsottu tarpeelliseksi vakuutettujen etuuksien turvaamiseksi purkutilanteessa. Edellä tarkoitettu luovutuskielto ei estä eläkesäätiötä maksamasta eläkkeitä ja muita etuuksia.

9luku. Eläkesäätiörekisteri

Lukuun sisältyvät eläkesäätiön rekisteröimiseen liittyvät säännökset. Voimassa olevassa laissa vastaavat säännökset ovat 5 luvussa ja lain täytäntöönpanoasetuksessa.

Nyt tehtävä ehdotus eläkesäätiörekisteriksi perustuu siihen, että eläkesäätiöiden rekisteröimiskäytäntö säilytettäisiin pääpiirteissään ennallaan.

70 §. Pykälän 1 momentissa säädetään rekisteröintiä koskevasta yleisperiaatteesta, jonka mukaan eläkesäätiöitä koskevat ilmoitukset sekä eri viranomaisten päätökset ja tiedonannot merkitään sosiaali- ja terveysministeriössä pidettävään eläkesäätiörekisteriin.

Rekisterinpitäjänä sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus antaa määräyksiä tavasta, jolla rekisteri-ilmoitukset tulee tehdä. Tämä periaate on lausuttu pykälän 2 momentissa.

Säätiöistä saatavien tietojen merkitseminen rekisteriin tapahtuu julkisuusperiaatteen toteuttamiseksi. Tällä periaatteella on paitsi valvonnallisia päämääriä, myös merkitystä kolmansien henkilöiden, kuten eläkesäätiön sopimuskumppaneiden ja velkojien kannalta. Velkojille saattaa olla olennaisen tärkeää saada tietää esimerkiksi se, että eläkesäätiö on selvitystilassa. Rekisteritietojen julkisuuden varmistamiseksi ehdotetaan pykälän 3 momentissa, että eläkesäätiörekisteriin tehdyistä merkinnöistä ja niihin kuuluvista asiakirjoista on jokaisella oikeus saada tieto. Jokainen voi käydä katsomassa rekisteriin kuuluvia asiakirjoja, pyytää niistä otteita ja saada valokopioita sekä myös pyytää tietoja puhelimitse.

71 §. Eläkesäätiörekisteriin tehtävät ilmoitukset jaetaan lakiehdotuksessa perusilmoituksiin ja muutosilmoituksiin kaupparekisterilain (129/79) mukaisella tavalla.

Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, mitä eläkesäätiön perustamista koskevan perusilmoituksen on sisällettävä. Vastaava säännös voimassa olevassa laissa on eläkesäätiölain 15 §:ssä. Perusilmoitus poikkeaa voimassa olevasta laista lähinnä eläkesäätiön nimeen, postiosoitteeseen, asiamieheen, hallintoneuvostoon ja toimielinten jäsenten henkilötunnukseen liittyvien kohtien osalta. Uutta on myös se, että eläkesäätiön nimen jälkeen ei enää merkittäisi eläkesäätiön rekisteröintiä osoittavia kirjainyhdistelmiä ''s.r.'' tai ''r.s.''.

Luonnollisista henkilöistä merkitään rekisteriin pykälän 2 momentin mukaan täydellinen nimi, henkilötunnus, osoite ja kansalaisuus. Ilman henkilötunnusta rekisteriviranomainen ei pysty tarkistamaan, onko eläkesäätiörekisteriin ilmoitettu henkilö täysivaltainen tai onko hän liiketoimintakiellossa. Henkilötunnusvaatimus estää myös tekaistujen henkilöiden merkitsemistä rekisteriin ja mahdollistaa samannimisten henkilöiden erottamisen toisistaan. Jos henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta, rekisteriin merkitään henkilön syntymäaika.

Jos eläkesäätiöön kuuluva työnantaja on oikeushenkilö, merkitään pykälän 3 momentin mukaan eläkesäätiörekisteriin oikeushenkilön toiminimi, rekisterinumero ja rekisteri, johon se on merkitty.

Pykälän 4 momentin mukaan eläkesäätiön perustamista koskeva ilmoitus olisi hallituksen jokaisen varsinaisen jäsenen allekirjoitettava. Varsinaisen jäsenen ollessa estyneenä voisi varajäsen allekirjoittaa ilmoituksen.

72 §. Pykälän 1 momentissa säädetään muutosilmoituksesta. Eläkesäätiön on tehtävä ilmoitus rekisteriin, jos asiantilassa, josta on aikaisemmin tehty merkintä rekisteriin, tapahtuu muutos. Ilmoitus on vähintään yhden hallituksen jäsenen tai asiamiehen allekirjoitettava.

Voimassa olevan lain mukaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama sääntöjen muutos on ministeriön viran puolesta merkittävä rekisteriin ilman eri ilmoitusta. Vastaavalla tavalla pykälän 2 momentissa asetetaan ministeriölle velvollisuus viran puolesta merkitä rekisteriin sääntöihin vahvistettu muutos, vaikka erillistä ilmoitusta ei tehtäisikään.

Merkintä olisi tehtävä myös silloin, kun ministeriö määrää toimitsijan hoitamaan eläkesäätiön asioita, eläkesäätiön toiminnan lopetettavaksi tai eläkesäätiön purettavaksi sekä silloin, kun eläkesäätiötä kielletään luovuttamasta tai panttaamasta hallinnassaan olevaa omaisuutta.

73 §. Koska eläkesäätiörekisteriin tehtävistä merkinnöistä ei kuuluteta eikä myöskään ilman erillissäännöstä ilmoiteta eläkesäätiölle, on lakiehdotukseen otettu säännös, jonka mukaan perusilmoituksen merkitsemisestä rekisteriin sosiaali- ja terveysministeriön on viivytyksettä ilmoitettava asianomaiselle eläkesäätiölle. Ilmoitus olisi myös tehtävä kaikista rekisteriin tehdyistä muutoksista. Vastaavaa säännöstä ei ole voimassa olevassa eläkesäätiölaissa.

74 §. Eläkesäätiön sopimuskumppaneiden kannalta on tärkeää tietää eläkesäätiön taloudellisesta tilanteesta, varsinkin jos se on niin huono, ettei eläkesäätiö pysty vastaamaan sitoumuksistaan. Tällaiset tiedot on helposti tarkistettavissa eläkesäätiörekisteristä. Sen vuoksi tässä pykälässä on säännös, jonka mukaan tuomioistuimen on viivytyksettä toimitettava tieto sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi, jos eläkesäätiön velkojille on annettu julkinen haaste, kun eläkesäätiö on luovuttanut omaisuutensa konkurssiin tai sen omaisuus on määrätty luovutettavaksi konkurssiin. Tuomioistuimen olisi tehtävä ilmoitus myös silloin, kun konkurssi on varojen vähäisyyden vuoksi päätetty jättää sillensä tai kun päätös konkurssiin asettamisesta on kumottu. Säännös vastaa kaupparekisterilain 19 §:n 1 momenttia.

75 §. Pykälä sisältää voimassa olevan eläkesäätiölain 14 §:n 3 momentin mukaisen säännöksen, jonka mukaan jos rekisteröintiä ei voida suorittaa, ministeriön on annettava päätös, jolla rekisteröiminen evätään. Jos rekisteröintiä ei voida suorittaa ilmoituksen tai siihen liitettyjen asiakirjojen puutteellisuudesta, ilmoituksen tekijälle on ennen rekisteröinnin epäämistä varattava tilaisuus ilmoituksen täydentämiseen tai oikaisemiseen. Tämä hyvään hallintotapaan kuuluva periaate on nimenomaisesti mainittu hallintomenettelylain 9 §:ssä. Jos rekisteröimiselle on olemassa muita esteitä, ilmoituksen tekijälle on vastaavalla tavalla annettava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta.

Samalla kun ministeriö antaa hylkäävän päätöksen rekisteröinti-ilmoitukseen, ilmoitukseen liitetyt asiakirjat on palautettava eläkesäätiölle. Rekisteröinnin epäämisestä voidaan normaalilla tavalla valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

76 §. Tässä pykälässä säädetään kaupparekisterilain 23 §:ää vastaavalla tavalla tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa lainvoiman saaneesta ratkaisustaan, jossa on todettu, että jokin rekisteröity päätös on pätemätön tai jokin eläkesäätiörekisteriin merkitty tieto ei ole oikea. Kun sosiaali- ja terveysministeriö on saanut tiedon tästä tuomioistuimen lainvoimaisesta ratkaisusta, ministeriön on poistettava merkintä rekisteristä. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavan sisältöistä säännöstä.

77 §. Sosiaali- ja terveysministeriöllä eläkesäätiörekisterin pitäjänä on oltava oikeus määrätä rekisterin muodostamisesta, kehittämisestä ja yleensä rekisterin käytännön hoidosta. Tämä periaate on lausuttu julki kyseessä olevassa pykälässä.

10luku. Selvitystila ja purkaminen

Luku sisältää yhteisölainsäädäntöä vastaavat säännökset eläkesäätiön selvitystilasta ja purkamisesta.

Voimassa olevan eläkesäätiölain 20 §:n säännöksen perusteella eläkesäätiön selvitystilaan ja konkurssiin sovelletaan soveltuvin osin vakuutuskassalain kyseisiä säännöksiä. Vaikka vakuutuskassalaissa on avustuskassalakia yksityiskohtaisemmat säännökset, tilanne ei eläkesäätiöiden kannalta ole ollut tyydyttävä.

Eläkesäätiön purkaminen, joka merkitsee eläkesäätiön toiminnan ja olemassaolon päättymistä, voi tapahtua joko selvitys- tai sulautumismenettelyn avulla. Lisäksi purkaminen voi tapahtua konkurssin seurauksena.

Selvitystila päättyy yleensä eläkesäätiön purkamiseen, mutta se voi päättyä myös siihen, että eläkesäätiö asetetaan konkurssiin tai että se sulautuu toiseen eläkesäätiöön. Jos selvitystilaan asettaminen on tapahtunut vapaaehtoisella päätöksellä, selvitystila voi päättyä siihen, että työnantaja päättää jatkaa eläkesäätiön toimintaa.

78 §. Pykälä sisältää eläkesäätiön sekä pakolliseen että vapaaehtoiseen purkamiseen liittyviä säännöksiä.

Pykälän 1 momentti koskee tilanteita, joissa eläkesäätiön purkamiseen on pakko ryhtyä.

Momentin 1 kohta koskee tilanteita, joissa eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien lukumäärä ei täytä lain tai eläkesäätiön sääntöjen asettamia vaatimuksia. Tämän lain 3 §:n mukaan työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavan eläkesäätiön toimintapiiriin pitää kuulua vähintään 300 henkilöä ja lisäeläkesäätiön toimintapiiriin vähintään 30 henkilöä.

Ehdotettu säännös on eläkesäätiöiden valvonnan kannalta tarkoituksenmukainen, koska valvontaviranomaisena toimiva sosiaali- ja terveysministeriö pystyisi tilastokertomusten avulla seuraamaan eläkesäätiöiden toimintapiiriin kuuluvien lukumäärätietoja vuodenvaihteen tilanteen mukaisesti. Mikäli eläkesäätiö ei ole ryhtynyt lain edellyttämiin purkutoimiin, ministeriö voisi valvontatoimena kehottaa eläkesäätiötä tekemään lain edellyttämän päätöksen eläkesäätiön toiminnan lopettamisesta.

Momentin 2 kohdan mukaan eläkesäätiö on purettava, jollei se pysty kattamaan eläkevastuitaan 6 luvun mukaisesti tai järjestämään 48 §:ssä tarkoitettua vakuutta.

Momentin 3 kohdan mukaan eläkesäätiö on purettava, jos työnantaja lopettaa toimintansa kokonaan tai sen osan toimintaansa, jonka piirissä toimivia henkilöitä varten eläkesäätiö on olemassa.

Pykälän 2 momentti liittyy 1 momentin 1 kohdassa olevaan säännökseen, jonka nojalla eläkesäätiön toimintaa on toimintapiiriin kuuluvien lukumäärän pienenemisestä huolimatta mahdollista jatkaa, jos toimintapiiriin kuuluvien lukumäärä todennäköisesti seuraavan neljän kuukauden aikana täyttää lain tai sääntöjen mukaisen vähimmäismäärän. Sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella eläkesäätiö voisi toimia tällaisessa tilanteessa enintään yhden kalenterivuoden. Jollei toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärä tämän jälkeenkään ole noussut vaadittavaan vähimmäismäärään, eläkesäätiö olisi purettava. Edellytyksenä ministeriön suostumuksen antamiselle on kuitenkin, etteivät vakuutetut etuudet vaarannu.

Pykälän 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi antaa eläkesäätiölle luvan jatkaa toimintaansa, vaikka työnantaja lopettaa toimintansa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Perusteena luvan antamiselle voisi olla se, että toimintapiiriin kuuluvien lukumäärä ei enää lisäänny ja eläkesäätiöllä on riittävästi varoja selviytyäkseen vastuistaan.

Pykälän 4 momentti koskee eläkesäätiön vapaaehtoista purkamista. Eläkesäätiö voi koska tahansa päättää purkamisesta, eikä selvitystilan asettamiseen tällöin vaadita mitään erityisiä perusteita.

79 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön selvitystilapäätöksen tekemisestä ja selvitystilan alkamisesta. Pykälä sisältää myös säännökset sen tilanteen varalta, ettei eläkesäätiö tee purkamispäätöstä, vaikka purkamiseen olisi olemassa pakottava peruste.

Päätöksen eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan tekee yleensä eläkesäätiön hallitus. Jos eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto, se tekee päätöksen, jos sellaisen päätöksen tekeminen on säännöissä määrätty hallintoneuvoston tehtäväksi. Päätösvaltaisen toimielimen yksinkertainen enemmistöpäätös riittää, jollei säännöissä vaadita määräenemmistöpäätöstä.

Selvitystila alkaa yleensä sinä päivänä, jona selvitystilapäätös tehdään. Jos eläkesäätiön purkaminen tapahtuu vapaaehtoisesti, hallitus tai hallintoneuvosto voisi määrätä selvitystilan alkavaksi myöhempänäkin ajankohtana.

Jollei eläkesäätiö tee päätöstä selvitystilaan asettamisesta, vaikka päätös olisi lain tai eläkesäätiön sääntöjen mukaan tehtävä, eläkesäätiö voitaisiin 2 momentin mukaan asettaa selvitystilaan sosiaali- ja terveysministeriön määräyksellä. Ministeriön oikeudesta määrätä eläkesäätiö purettavaksi on säännös ehdotuksen 67 §:ssä. Asiaa koskevan hakemuksen on ministeriölle velvollinen tekemään hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen tai asiamies. Hakemuksen on oikeutettu tekemään myös eläkesäätiön tilintarkastaja.

Jollei eläkesäätiötä aseteta selvitystilaan tai kukaan ei tee sitä koskevaa hakemusta ministeriöön, vaikka eläkesäätiön pakollisen purkamisen edellytykset ovat olemassa, ministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin oma-aloitteisesti. Tästä on säännös pykälän 3 momentissa. Ministeriön on kuultava eläkesäätiön hallitusta tai asiamiestä, jollei toimikelpoista hallitusta ole, ennen kuin se tekee päätöksen eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan.

80 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön toimielimistä selvitystilan aikana.

Samalla kun hallitus tai hallintoneuvosto päättää selvitystilaan asettamisesta, sen on 1 momentin mukaisesti valittava vähintään yksi selvitysmies, joka selvitystilan aikana hoitaa eläkesäätiön asioita hallituksen, mahdollisen hallintoneuvoston ja asiamiehen sijasta. Selvitysmiesten lukumäärä on vapaasti valittavissa eikä esimerkiksi eläkesäätiön sääntöjen määräyksiä hallituksen jäsenten lukumäärästä voida soveltaa. Hallituksen jäsen ja asiamies voidaan valita selvitysmieheksi. Sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi oikeus määrätä hallituksen tai hallintoneuvoston valitsemien selvitysmiesten lisäksi yksi selvitysmies. Jos eläkesäätiö on jo selvitystilassa, eikä sillä ole toimikelpoista selvitysmiestä, ministeriön on se määrättävä.

Jos ministeriö 67 §:n perusteella määrää eläkesäätiön selvitystilaan, sen on 2 momentin mukaan samalla määrättävä yksi tai useampi selvitysmies.

Pykälän 3 momentista käy ilmi periaate, jonka mukaan selvitysmiehet ovat yleensä samassa asemassa kuin eläkesäätiön hallituksen jäsenet. Selvitysmiesten asema vastaisi myös asiamiehen ja mahdollisen hallintoneuvoston jäsenten asemaa. Selvitysmiehiin ei kuitenkaan sovellettaisi esimerkiksi hallituksen toimikautta koskevia säännöksiä. Selvitysmiesten tehtävät tähtäävät pääsääntöisesti eläkesäätiön purkamiseen. Sen lisäksi selvitysmiesten on huolehdittava selvitystilan aikana niistä muista tehtävistä, jotka kuuluisivat hallitukselle, hallintoneuvostolle ja asiamiehelle. Selvitysmiehet pitävät kokouksia ja laativat niistä pöytäkirjat.

Pykälän 4 momentissa on säännös selvitysmiehille maksettavasta palkkiosta. Selvitysmiehille syntyvät kustannukset voitaisiin suorittaa eläkesäätiöstä laskua vastaan heti. Laskut olisi kuitenkin jälkikäteen esitettävä ministeriölle hyväksyttäväksi samalla, kun pyydetään ministeriötä hyväksymään selvitysmiesten palkkio. Selvitysmiesten palkkion olisi oltava tehtyyn työhön nähden kohtuullinen.

Pykälän 5 momentista käy ilmi, ettei tilintarkastajien tehtävä lakkaa eläkesäätiön joutuessa selvitystilaan. Tilintarkastajan tehtävä jatkuu selvitystilan ajan, vaikka tilintarkastaja olisi aikanaan valittu määräajaksi ja määräaika päättyisi selvitystilan aikana. Jos tilintarkastaja eroaa, tulee esimerkiksi esteelliseksi, ministeriön on määrättävä uusi tilintarkastaja. Selvitysmiesten velvollisuutena olisi ilmoittaa tilintarkastajan puuttumisesta ministeriölle. Ilmoituksen voisi tehdä myös kuka tahansa muu henkilö. Koska eläkesäätiöllä on oltava vähintään kaksi tilintarkastajaa, ministeriön on määrättävä uusi tilintarkastaja eronneen tilalle, vaikka eläkesäätiöllä olisikin vielä yksi kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja.

Selvitystilan asianmukainen sujuminen varmistetaan sillä, että tilintarkastaja lausuu tästä asiasta lausunnossaan.

81 §. Pykälässä säädettäisiin selvitysmiesten velvollisuudesta laatia tilinpäätös selvitystilan alettua.

Ehdotettu sääntely perustuu käytännöllisyysnäkökohtaan. Kun eläkesäätiö on asetettu selvitystilaan, selvitysmiehet ovat tulleet hallituksen tilalle. Kun myös kirjanpitoaineisto on selvitystilan alettua siirtynyt selvitysmiesten haltuun, on tarkoituksenmukaisempaa, että selvitysmiehet laativat ja allekirjoittavat tilinpäätöksen, vaikkakin se ajallisesti kohdistuu selvitystilaa edeltävään aikaan.

Selvitystilan alettua selvitysmiesten olisi 1 momentin mukaan tehtävä tilinpäätös ajalta, jolta sitä ei vielä ole tehty.

Jos selvitystila alkaa ennen kuin edellisen tilikauden tilinpäätös on tehty, selvitysmiesten on 2 momentin mukaan tehtävä kaksi erillistä tilinpäätöstä.

Vaikka selvitysmiehet tekevätkin tilinpäätöksen, sillä ei ole 3 momentin mukaan merkitystä eläkesäätiön hallituksen vastuun kannalta. Jos selvitysmiehet ovat tehneet tilinpäätöksen useammalta tilikaudelta ja eläkesäätiön hallitus on välillä vaihtunut, kukin hallitus vastaa omasta toimikaudestaan.

82 §. Pykälässä säädettäisiin selvitystilaa koskevien ilmoitusten tekemisestä eläkesäätiörekisteriin.

Eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan ja selvitysmiesten valinnasta selvitysmiesten olisi 1 momentin mukaan tehtävä ilmoitus eläkesäätiörekisteriin. Myös eläkesäätiön nimen kirjoittamisesta olisi ilmoitettava rekisteriin. Selvitysmiehet kirjoittavat eläkesäätiön nimen yhdessä, mutta nimenkirjoittamisesta voidaan päättää toisinkin (83 §). Jos esimerkiksi kukin selvitysmies yksin voi kirjoittaa eläkesäätiön nimen, on tästä tehtävä ilmoitus rekisteriin.

Pykälän 2 momentti koskee sitä tilannetta, että sosiaali- ja terveysministeriö määrää eläkesäätiön selvitystilaan tai määrää sille selvitysmiehiä. Ministeriön olisi kummassakin tapauksessa tehtävä asiasta merkintä eläkesäätiörekisteriin oma-aloitteisesti ilman erillistä ilmoitusta.

83 §. Pykälä sisältää selvitysmiesten asemaa koskevan yleissäännöksen sekä säännöksen eläkesäätiön nimen kirjoittamisesta.

Pykälän 1 momentissa on yleissäännös selvitysmiesten tehtävistä. Selvitysmiehet hoitavat selvitystilan aikana hallitukselle, mahdolliselle hallintoneuvostolle ja asiamiehelle kuuluvat tehtävät. Selvitysmiesten on muun muassa ratkaistava eläkettä ja muita etuuksia koskevat hakemukset. Selvitysmiesten on ratkaistava ensinnäkin selvitystilan alkaessa vireillä olleet hakemukset. Selvitysmiesten on ratkaistava myös ne selvitystilan alkamisen jälkeen vireille tulleet hakemukset, jotka perustuvat ennen vakuutustoiminnan luovuttamista sattuneisiin tai sattuviin eläke- tai muihin vakuutustapahtumiin. Selvitysmiesten on ratkaistava myös eläkkeiden ja muiden etuuksien vähentämistä ja lakkauttamista koskevat asiat. Hakemusten ratkaisussa selvitysmiehillä on mahdollisuus käyttää apunaan asiantuntijoita. Selvitysmiesten on myös huolehdittava siitä, että eläkkeet ja muut etuudet maksetaan selvitystilan aikana 85 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentti sisältää pääsäännön, jonka mukaan eläkesäätiön nimen selvitystilan aikana kirjoittavat selvitysmiehet yhdessä. Pykälässä on kuitenkin annettu mahdollisuus, että selvitysmiehiä asetettaessa voidaan nimenkirjoittamisesta päättää toisinkin. Jos on valittu useita selvitysmiehiä, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että nimenkirjoitusoikeudesta määrätään esimerkiksi siten, että nimen kirjoittaa kaksi selvitysmiestä yhdessä. Nimenkirjoitusoikeudesta voidaan päättää myös niin, että kukin selvitysmies kirjoittaa eläkesäätiön nimen yksin. Pykälä ei aseta estettä myöskään sille, että nimenkirjoitusoikeus annettaisiin muullekin henkilölle kuin selvitysmiehelle. Vaikkakaan tähän ei liene yleistä tarvetta, nimenkirjoitusoikeus saattaa joskus olla aiheellista myöntää esimerkiksi henkilölle, joka selvitysmiesten apuna hoitaa eläkesäätiön purkamista olematta kuitenkaan itse selvitysmies.

Nimenkirjoitusoikeutta koskeva päätös koskee myös ministeriön asettamaa selvitysmiestä. Käytännössä eläkesäätiö asettaa ensin selvitysmiehen ja ministeriö asettaa omansa myöhemmin. Koska nimenkirjoitusoikeus alkaa selvitysmiehen asettamispäivästä, ministeriön asettama selvitysmies tulee tässä tilanteessa nimenkirjoittajaksi myöhemmin. Tällöin ministeriön on samalla määrättävä, miten uusi selvitysmies kirjoittaa eläkesäätiön nimen.

Vaikka selvitysmiehet tulevat hallituksen tilalle, lakiehdotuksen 26 §:ssä tai eläkesäätiön säännöissä olevia hallitusta koskevia nimenkirjoitussäännöksiä ei voitaisi soveltaa.

84 §. Selvitysmiesten ensimmäisiä tehtäviä ovat 82 §:n mukaisen ilmoituksen tekeminen sosiaali- ja terveysministeriölle sekä julkisen haasteen hakeminen eläkesäätiön velkojille. Selvitysmiesten toiminnan on tähdättävä eläkesäätiön toiminnan selvittämiseen ja lopettamiseen. Selvitysmiesten on tätä varten haettava viipymättä julkinen haaste eläkesäätiön velkojille.

85 §. Pykälässä on säännökset eläkkeiden ja muiden etuuksien maksamisesta selvitystilan tai konkurssin aikana.

Selvitystilan aikana on suoritettava kaikki ne eläkkeet ja etuudet, jotka sinä aikana erääntyvät maksettaviksi. Merkitystä ei ole sillä, onko etuutta haettu tai päätös sen myöntämisestä annettu ennen tai jälkeen selvitystilan alkamisen. Sen sijaan eläkesäätiön konkurssitilan aikana etuuksien maksamista on rajoitettu. Konkurssin alkamispäivänä tai sen jälkeen maksettavaksi erääntynyt eläke tai muu etuus on maksettava, jos oikeus etuuteen on syntynyt ennen konkurssin alkamispäivää. Maksu suoritetaan kyseisten etuuksien katteena olevista varoista.

86 §. Pykälä sisältää säännökset eläkesäätiön saatavien irtisanomisesta.

Pykälän 1 momentissa on säännös siltä varalta, ettei eläkesäätiöllä ole käteisiä varoja eläkkeitä, muita etuuksia tai hoitokuluja varten, mutta sillä on kuitenkin saatavaa työnantajalta. Tällaisessa tilanteessa eläkesäätiö voi irtisanoa edellä mainittuihin menoihin tarvittavan määrän suoritettavaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen.

Pykälän 2 momentti koskee saatavien irtisanomista muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Sen jälkeen kun sopimus vakuutustoiminnan luovuttamisesta (88 §) on tehty, eläkesäätiö voi irtisanoa minkä tahansa saatavansa niin, että irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Näin voidaan menetellä siitä huolimatta, että irtisanottavalle lainalle olisi aikanaan sovittu pitempi irtisanomisaika.

87 §. Pykälässä säädettäisiin tilinpäätöksestä selvitystilan aikana.

Selvitysmiesten velvollisuutena on laatia tilinpäätös kultakin tilikaudelta. Ehdotettu neljän kuukauden määräaika on sama kuin hallitukselle 38 §:ssä asetettu vastaava aika.

Eläkesäätiön selvitystila olisi pyrittävä saamaan päätökseen kahden vuoden kuluessa selvitystilan alkamisesta. Selvitysmiesten on toimintakertomuksessaan ilmoitettava syyt selvitystoimien viivästymiseen, mikäli selvitystila pitkittyy.

88 §. Ehdotuksen mukaan lähtökohtana on, että eläkesäätiön varoilla turvataan ensisijaisesti toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajien etuudet. Vasta sen jälkeen varoja käytettäisiin muihin tarkoituksiin, esimerkiksi velkojen maksuun. Pykälä sisältäisi säännökset eläkesäätiössä järjestettyjen eläke- ja muiden etuuksien uudelleen järjestämisestä eläkesäätiön purkamistilanteessa.

Pykälän 1 momentissa on pääsääntö, jonka mukaan eläkesäätiössä järjestettyjä eläke- ja muita etuuksia vastaavat etuudet olisi järjestettävä jossain muussa vakuutuslaitoksessa. Etuudet on järjestettävä siltä osin kuin ne perustuvat vakuutussuhteeseen, joka on jatkunut ennen selvitystilan alkamista. Jos etuus on markkamääräisesti niin pieni, ettei sillä ole merkitystä sen tilanteen varalta, jota varten etuus on järjestetty, se voidaan maksaa rahana kertasuorituksena. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa määrän, jota pienempi määrä voidaan maksaa kertasuorituksena.

Pykälän 2 momentissa on säännös sen erityistilanteen varalta, että eläkesäätiö lopetetaan työnantajan toiminnan päättymisen takia. Tällaisessa tilanteessa on turvattava myös niiden etuudet, joiden vakuutussuhde on päättynyt joko irtisanomiseen tai irtisanoutumiseen vuoden kuluessa ennen kuin työnantaja lopetti toimintansa. Etuudet on turvattava siinäkin tapauksessa, ettei eläkesäätiössä ole vapaakirjaoikeutta. Säännöstä ehdotetaan kohtuussyistä. Taloudellisten edellytysten huonontuessa työnantaja usein vähentää henkilökuntaansa irtisanomisilla ja toisaalta henkilöt saattavat työn päättymisen pelossa omasta aloitteestaan hakeutua muualle. Koska vakuutussuhde näin ollen päättyy työnantajasta johtuvista syistä, olisi kohtuullista, että myös näiden henkilöiden etuudet turvattaisiin. Säännöksen soveltaminen ei tulisi kyseeseen työntekijäin eläkelain mukaisten etuuksien kohdalla, koska ne on jo kyseisen lain perusteella turvattava myös tällaisessa tilanteessa.

Jollei eläkesäätiö saa aikaan kohtuullista sopimusta etuuksien ostosta toisen eläkesäätiön, eläkekassan tai vakuutusyhtiön kanssa, varat jaettaisiin 3 momentin mukaan eläkevastuuosuuksien mukaisessa suhteessa niille, joilla on eläkesäätiön sääntöjen mukaan siihen oikeus. Sopimusten kohtuullisuuden harkitsee viime kädessä sosiaali- ja terveysministeriö, jonka hyväksyminen vaaditaan myös varojen jakoon. Momenttia ei sovellettaisi työntekijäin eläkelain mukaiseen vastuuseen, koska sen mukaisia eläkevastuuosuuksia ei voida luovuttaa rahana, vaan ne on käytettävä aina vastaavan järjestelyn ottamiseen toisesta eläkelaitoksesta.

Pykälän 4 momentissa on säännös siltä varalta, etteivät eläkesäätiön varat riitä etuuksien täysimääräiseen turvaamiseen. Myös tämä säännös tulisi kyseeseen vain lisäetuuksien kohdalla. Säännöksen mukaan ensin olisi turvattava jo eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneet eläkkeet sekä heidän ja heidän edunsaajiensa vastaiset eläkkeet ja muut etuudet. Tähän tarkoitukseen ei voitaisi kuitenkaan käyttää niitä varoja, jotka eläkevastuun kattamista koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti ovat toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden etuuksista aiheutuvan eläkevastuun katteena, koska samassa momentissa olevan säännöksen mukaan nämä varat olisi käytettävä näiden henkilöiden etuuksien turvaamiseen.

Lisäeläketurvasta aiheutuvan eläkevastuun kattamisaste nousee lain siirtymäsäännöksissä olevan aikataulun mukaisesti. Alkaneista eläkkeistä aiheutuva eläkevastuu tulee kokonaan katetuksi aikaisemmin kuin toimintapiiriin kuuluvien etuudet. Jos eläkesäätiö puretaan siirtymäaikana, ja katetta olisi käypä arvo huomioon ottaen vähintään laissa säädetty määrä, katteesta erotettaisiin ensin toimintapiiriin kuuluvien osuus ja sen jälkeen turvattaisiin eläkkeensaajien etuudet. Tarkoituksena on, että eläkkeensaajat saisivat kattamisastetta vastaavan määrän lisäksi jäljellä olevista varoista niin paljon, että etuudet voitaisiin turvata täysin. Jos varoja jäisi jäljelle sen jälkeen, kun eläkkeensaajien etuudet olisi kokonaan turvattu, ne käytettäisiin toimintapiiriin kuuluvien etuuksien turvaamiseen.

Jos eläkesäätiössä ei olisi varoja niin paljon, että etuudet voitaisiin turvata kattamisastetta vastaavasti, etuuksia olisi alennettava. Etuudet, niin alkaneet eläkkeet kuin toimintapiiriin kuuluvienkin etuudet, olisi silloin turvattava 47 ja 146 §:n mukaisen kattamisvaatimuksen mukaisessa suhteessa.

Jos varoja jäisi vielä sen jälkeen, kun eläkesäätiö olisi suorittanut velkansa ja täyttänyt muutkin sitoumuksensa, ne käytettäisiin pykälän 5 momentin mukaan eläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla eläkkeen ja muiden etuuksien sekä toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden etuuksien turvaamiseen. Tällaiset määräykset ovat säännöissä määrättävissä ja ne voivat siis vaihdella eläkesäätiöittäin.

Pykälän 6 momentissa on säännös, jonka mukaan 1 momentin toisessa virkkeessä ja 2―4 momentissa säädettyä ei sovelleta työntekijäin eläkelain mukaiseen toimintaan.

89 §. Pykälä sisältää säännökset sellaisen tilanteen varalta, jossa selvitystilassa oleva eläkesäätiö ei jostain syystä tee sopimusta vakuutustoiminnan luovuttamisesta toisen eläkesäätiön tai -kassan tai vakuutusyhtiön kanssa. Jottei selvitystilaa tarpeettomasti pitkitetä, pykälässä säädettäisiin erityistoimista tällaisessa tilanteessa. Tätä säännöstä ei sovellettaisi 3 momentin mukaan työntekijäin eläkelain mukaiseen toimintaan.

Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön olisi määrättävä ajankohta, johon mennessä sopimus on tehtävä. Jollei sopimusta siitä huolimatta saada aikaan, omaisuus muutettaisiin rahaksi ja jaettaisiin niille, joilla eläkesäätiön sääntöjen perusteella on siihen oikeus.

Pykälän 2 momentissa on säännökset selvitysmiesten velvollisuudesta laatia luettelo jaossa noudatettavista suhdeluvuista, luettelon nähtävillä pitämisestä sosiaali- ja terveysministeriössä ja nähtävilläoloa koskevasta ilmoittamisesta sekä oikeudesta hakea ministeriöltä oikaisua mainittuihin suhdelukuihin.

90 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön velkojen maksamisesta sekä jäljelle jäävän eläkesäätiön omaisuuden jakamisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan omaisuuden jakamiseen, lukuunottamatta etuuksien turvaamista 88 §:n mukaan, saataisiin ryhtyä vasta julkisen haasteen paikalletulopäivän jälkeen. Jäljelle jääneillä varoilla maksetaan ensin kaikki tiedossa oleva eläkesäätiön velka tai erotetaan varat myöhempää suorittamista varten esimerkiksi rahalaitokseen omalle talletustilille.

Ehdotuksen 48 §:n mukaista vakuutta ei ole tarkoitettu käytettäväksi muuhun kuin työntekijäin eläkelain mukaisesta eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen. Koska ehdotuksen 88 §:n nojalla vakuutta saatettaisiin joutua käyttämään muihinkin eläkesäätiön suorituksiin, on pykälän 2 momentissa tämän estämiseksi säännös, jonka mukaan vakuus on palautettava asettajalleen siltä osin, kuin sitä ei ole käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa.

Pykälän 3 momentin mukaan jäljelle jääneet varat käytetään eläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla. Säännöissä voidaan määrätä esimerkiksi, että jäljelle jääneet varat palautetaan toimintapiiriin kuuluneiden sosiaaliseen toimintaan.

91 §. Pykälä sisältää säännökset toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajien etuoikeudesta selvitystilassa olevan eläkesäätiön varoihin.

Pykälän mukaan olisi toimintapiiriin kuuluvilla ja kuuluneilla henkilöillä sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajilla osuuksistaan eläkevastuuseen keskenään samanlainen etuoikeus eläkesäätiön omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Kyseinen etuoikeus ei kuitenkaan huononna käteispantin eikä omaisuuteen vahvistetun kiinnityksen haltijan oikeutta.

AB-eläkesäätiössä kyseisillä henkilöillä on etuoikeus sen osaston varoihin, johon hän kuuluu. Vastaavasti yhteiseläkesäätiössä toimintapiiriin kuuluvilla ja kuuluneilla on oikeus sen työnantajan varoihin, jonka palveluksessa hän on. Yhteiseläkesäätiössä, jossa noudatetaan tasaavaa järjestelmää, etuoikeus eläkesäätiön varoihin määräytyy saman työnantajan eläkevastuuosuuksien mukaisessa suhteessa.

92 §. Pykälä sisältää lopputilitystä koskevat säännökset.

Selvitysmiesten saatua selvitystehtävän suoritetuksi, heidän olisi 1 momentin mukaan laadittava selvitysmenettelystä lopputilitys. Lopputilitys muodostuu koko selvitysmenettelyn käsittävältä ajalta annettavasta kertomuksesta, johon sisältyy myös selostus eläkesäätiön varojen jaosta. Kertomukseen on liitettävä tilinpäätöksiä koskevat asiakirjat koko selvitystilan ajalta. Kertomuksen johdosta on suoritettava tilintarkastus. Lopputilitys liitteineen ja tilintarkastuskertomus olisi toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle. Vastaavalla tavalla kuin perustamisesta on tehtävä ilmoitus patentti- ja rekisterihallitukselle kaupparekisteriin tehtävää merkintää varten, on myös eläkesäätiön lakkaamisesta ilmoitettava patentti- ja rekisterihallitukselle.

Toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajien olisi saatava tietää selvitysmenettelyn päättymisestä ja lopputilityksen antamisesta. Tieto on tarpeen esimerkiksi siltä varalta, että joku tahtoisi sitä moittia. Jotta edellä mainituilla henkilöillä olisi tosiasiallinen mahdollisuus saada asiasta tieto, siitä olisi ilmoitettava eläkesäätiön kotipaikkakunnalla ilmestyvässä sanomalehdessä. Tästä on säännös 2 momentissa. Selvitysmiesten harkittavaksi jäisi, minkä lehden avulla tieto lopputilityksen antamisesta saadaan mahdollisimman monen henkilön tietoon.

93 §. Pykälä koskee selvitysmiesten antaman lopputilityksen moittimista. Koska lopputilitykseen sisältyy myös selostus eläkesäätiön omaisuuden jaosta, moiteoikeus koskisi samalla myös sitä.

94 §. Pykälä sisältää säännökset eläkesäätiön purkamisajankohdasta sekä lopputilitykseen liittyvien asiakirjojen säilyttämisestä.

Kun lopputilityksestä on kuulutettu eikä kolmen kuukauden kuluessa siitä ole nostettu kannetta eläkesäätiötä vastaan, eläkesäätiö katsotaan 1 momentin mukaan puretuksi. Purkamispäivä olisi kyseisen kolmen kuukauden ajan päättymispäivää seuraava päivä. Jos kanne on nostettu, eläkesäätiö katsotaan puretuksi, kun asia on ratkaistu ja ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Ministeriö tekisi eläkesäätiörekisteriin merkinnän eläkesäätiön purkamisesta. Merkinnän tekemistä varten selvitysmiesten on toimitettava ministeriöön tieto eläkesäätiön purkautumisesta eli tieto joko siitä, ettei kannetta ole nostettu, tai että kanne on lainvoimaisesti ratkaistu.

Pykälän 2 momentin mukaan lopputilitykseen liittyvät asiakirjat, eläkesäätiön hallintoelimien kokouspöytäkirjat, eläkepäätöksiin liittyvät asiakirjat sekä muut eläkesäätiön toimintaan olennaisesti liittyvät asiakirjat olisi säilytettävä kymmenen vuotta sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla. Toimintaan olennaisesti liittyvillä asiakirjoilla tarkoitetaan esimerkiksi sijoitustoimintaan liittyviä asiakirjoja. Ministeriö antaa tarkemmat ohjeet asiakirjojen säilyttämisestä.

95 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön selvitystilan lopettamisesta ja eläkesäätiön purkamisesta sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Yksinkertaistettu purkamismenettely on tarkoituksenmukainen toimenpide silloin, kun eläkesäätiöllä on varoja niin vähän, etteivät ne riitä edes selvityskulujen suorittamiseen.

Jolleivät eläkesäätiön varat riitä selvityskuluihin, selvitysmiehet voisivat ilmoittaa asiasta sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö voi saatuaan selvitysmiesten ilmoituksen määrätä selvitystilan lopetettavaksi ja eläkesäätiön puretuksi. Tällöin ei noudatettaisi tämän luvun tilinpäätöksen laatimista, julkista haastetta eikä lopputilitystä ja sen moittimista koskevia säännöksiä.

Jos purkamismenettely aiheuttaa kustannuksia, joita ei voida kattaa selvitystilassa olevan eläkesäätiön varoista, loppuosa selvityskuluista maksettaisiin vakuutustarkastuksen kustantamiseksi annetun lain (479/44) nojalla eläkesäätiöiltä perityistä varoista. Ministeriö poistaa tämän jälkeen eläkesäätiön rekisteristä ilman selvitysmiesten eri ilmoitusta.

96 §. Pykälässä säädettäisiin selvitystilan jatkamisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan selvitystilaa voitaisiin jatkaa tietyissä tilanteissa sen jälkeen, kun eläkesäätiö on purettu. Selvitystä voitaisiin ensinnäkin jatkaa, jos eläkesäätiölle tulee uusia varoja. Selvitystilaa voitaisiin muulloinkin jatkaa, jos se olisi tarpeen. Eläkesäätiön purkamisen jälkeen voi esimerkiksi tulla ilmi, että selvitysmies on syyllistynyt väärinkäytökseen, jolloin selvitystilaa jatketaan ja tarvitaan uusi selvitysmies edustamaan eläkesäätiötä oikeudenkäynnissä.

Koska eläkesäätiö on jo purettu, sillä ei ole toimikelpoisia selvitysmiehiä. Tästä syystä sosiaali- ja terveysministeriön on 1 momentin mukaan määrättävä vähintään yksi selvitysmies joko omasta aloitteestaan tai erillisestä hakemuksesta sen mukaan kuin 80 §:n 1 momentissa säädetään.

Selvitystilan jatkaminen ei ole mielekästä, jos eläkesäätiölle tulevien uusien varojen määrä jää vähäiseksi. Pykälän 2 momentti sisältää tästä syystä säännöksen, jonka nojalla varojen käytöstä voitaisiin päättää ilman jatkettua selvitystilaakin. Selvitysmiehet voisivat hakea tällaista päätöstä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Varat määrätään tällöin joko valtiolle tai ne voidaan vaihtoehtoisesti käyttää johonkin eläkesäätiön toimintaan läheisesti liittyvään tarkoitukseen.

97 §. Pykälässä säädettäisiin selvitystilan lopettamisesta työnantajan päätöksellä. Päätöksen tekee työnantaja, koska selvitysmiehet eivät toiminnan luonteen vuoksi voi tällaista päätöstä tehdä eikä hallitusta ole.

Pykälän 1 momentin mukaan työnantaja voisi päättää selvitystilan lopettamisesta ja eläkesäätiön toiminnan jatkamisesta silloin, kun eläkesäätiö on asetettu selvitystilaan vapaaehtoisesti. Päätöstä selvitystilan lopettamisesta ei kuitenkaan saisi tehdä ennen kuin tilintarkastajat ovat antaneet asiasta lausuntonsa.

Selvitystilan lopettamispäätöstä ei saa tehdä, jos selvitystilan aikana on syntynyt myös lakiin perustuva purkamisperuste ja peruste on edelleen voimassa. Sama koskee tilannetta, jossa eläkesäätiön omaisuutta on ehditty jakaa, tai jos eläkesäätiö on jo luovuttanut vakuutustoimintansa toiselle vakuutuslaitokselle.

Kun selvitystila lopetetaan ja eläkesäätiön toimintaa päätetään jatkaa, eläkesäätiölle on 2 momentin mukaan valittava sen sääntöjen mukaisesti hallitus sekä säännöistä riippuen myös hallintoneuvosto. Tästä huolehtiminen on työnantajan velvollisuus.

Pykälän 3 momentin mukaan selvitysmiesten on ilmoitettava eläkesäätiörekisteriin selvitystilan lopettamista koskevasta päätöksestä ja uuden hallituksen ja mahdollisen hallintoneuvoston valitsemisesta. Eläkesäätiö voisi jatkaa toimintaansa vasta sen jälkeen, kun asianomaiset rekisterimerkinnät on tehty. Velkojien suojaksi momentissa lisäksi säädettäisiin, että velkojille mahdollisesti jo haettu julkinen haaste jää vaikutuksetta, kun selvitystila on lopetettu.

98 §. Pykälä sisältää eläkesäätiön konkurssia koskevia erityissäännöksiä. Muutoin eläkesäätiön konkurssiin sovelletaan yleisiä konkurssisäännöksiä.

Eläkesäätiön omaisuus voitaisiin 1 momentin mukaan luovuttaa konkurssiin ainoastaan hallituksen päätöksen perusteella. Hallintoneuvosto ei tällaista päätöstä voisi tehdä. Jos eläkesäätiö on selvitystilassa, konkurssiin asettaminen tapahtuisi selvitysmiesten päätöksen perusteella. Konkurssissa olevaa eläkesäätiötä edustavat hallitus ja asiamies tai ennen konkurssin alkamista valitut selvitysmiehet. Estettä ei ole siihen, että konkurssin aikana valitaan uusia hallituksen jäseniä tai selvitysmiehiä. Hallituksen jäseniä tai selvitysmiehiä voidaan myös vaihtaa toisiin mainittuna aikana.

Ehdotuksen 74 §:n mukaan tuomioistuin on velvollinen ilmoittamaan sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiön asettamisesta konkurssiin. Tuomioistuimen olisi lisäksi 2 momentin mukaan ministeriön niin esittäessä määrättävä yksi henkilö uskottuna miehenä osallistumaan konkurssipesän hallintoon.

Pykälän 3 momentin mukaan konkurssitilan aikana olisivat voimassa 88, 89 ja 91 §:n etuoikeussäännökset, jotka koskevat toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajien osuutta eläkesäätiön varoihin.

Jos eläkesäätiön velat konkurssin päättyessä ovat varoja suuremmat, eläkesäätiö purkautuu. Purkautumisajankohta on 4 momentin mukaan hallituksen antama lopputilitys. Eläkesäätiön purkamisesta olisi hallituksen ilmoitettava eläkesäätiörekisteriin. Vähintään yhden hallituksen jäsenen olisi allekirjoitettava ilmoitus.

Jos eläkesäätiöllä on omaisuutta jäljellä konkurssin päättyessä, eläkesäätiö ei purkaudu. Pykälän 5 momentin mukaan hallituksen olisi tällöin päätettävä eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan. Jos eläkesäätiö jo oli selvitystilassa, kun se asetettiin konkurssiin, selvitystä olisi jatkettava 96 §:ssä säädetyllä tavalla.

99 §. Ehdotetussa pykälässä on ilmaistu toiminimilain (128/79) 31 §:n 2 momenttia vastaava periaate, jonka mukaan eläkesäätiön nimi on konkurssin tai selvitystilan aikana kirjoitettava muuttunutta asiantilaa koskevin lisäyksin. Pykälän mukaan selvitystilassa olevan eläkesäätiön nimeen olisi lisättävä sana ''selvitystilassa'' ja konkurssissa olevan eläkesäätiön nimeen sana ''konkurssitilassa''.

11luku. Sulautuminen ja vakuutustoiminnan luovuttaminen

Lakiehdotuksen 11 luku sisältää sulautumiseen ja vakuutustoiminnan luovuttamiseen liittyvät säännökset. Nykyisin vastuun siirtämiseen ja sulautumiseen liittyviä säännöksiä on eläkesäätiölain 24 §:ssä. Lakiehdotuksessa on pyritty antamaan sulautumisen ja vakuutustoiminnan luovuttamisen osalta täsmälliset säännökset, jotka soveltuvin osin ovat yhtenevät vakuutusyhtiölain 16 luvun ja vakuutuskassalain 12 luvun kanssa. Ehdotuksen 106 ja 107 §:ssä on otettu huomioon myös osakeyhtiölain vastaava sääntely.

Lakiehdotuksessa käytetään termiä ''vakuutustoiminnan luovuttaminen''. Vakuutustoiminnan luovuttaminen tarkoittaa eläkesäätiön eläkevastuun, sitä vastaavien varojen sekä eläkesäätiön mahdollisten muiden varojen ja velkojen luovuttamista toiselle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle.

Lakiehdotuksessa on yksityiskohtaiset säännökset sulautumismenettelystä. Sulautumisajankohta on myös sitovasti määrätty. Sulautumisen helpottamiseksi on lakiin otettu säännös, jonka mukaan eläkesäätiöt voivat sulautua perustamalla kokonaan uuden eläkesäätiön. Eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluville henkilöille ja eläkkeensaajille on annettu oikeus saada ennakkotietoa näistä eläkesäätiön toiminnan kannalta olennaisista tapahtumista.

100 §. Pykälän 1 momentissa on yleissääntö, jonka mukaan eläkesäätiö voi tehdä sopimuksen sulautumisesta toiseen eläkesäätiöön tai luovuttaa harjoittamansa vakuutustoiminnan toiselle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle. Vakuutusalan yhteisölakien tapaan toimenpiteeseen on saatava sosiaali- ja terveysministeriön suostumus.

Pykälän 2 momentin mukaan sulautumissopimus on sekä sulautuvaan että vastaanottavaan eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan ja eläkesäätiöiden hallitusten tai mikäli eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto, hallintoneuvoston hyväksyttävä. Edellä sanottu koskee myös vakuutustoiminnan luovuttamista.

Joissakin tilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista, että eläkesäätiö luovuttaa vain osan toiminnastaan toiselle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle. Itse luovuttamismenettelyyn tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä, vaan eläkesäätiön on myös silloin noudatettava samaa menettelyä kuin jos koko toiminta luovutettaisiin. Tämä periaate on lausuttu pykälän 3 momentissa.

101 §. Pykälä sisältää säännöksen niin sanotusta kombinaatiosulautumisesta, jossa sulautuminen tapahtuu siten, että sulautuvat eläkesäätiöt muodostavat uuden eläkesäätiön. Tällaista mahdollisuutta ei nykyisessä laissa ole. Uuden eläkesäätiön perustaminen eläkesäätiöt sulauttamalla saattaa olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun eläkesäätiöiden toiminta etuuksien tai toimintapiirin erilaisuuden vuoksi poikkeaa toisistaan niin paljon, että tavanomaista sulautumissopimusta ei saada aikaan. Säännös vastaa vakuutusyhtiölain 16 luvun 2 §:ää ja vakuutuskassalain 133 §:ää.

Kombinaatiosulautumiseen sovelletaan 100 §:ssä selostettuja sulautumissääntöjä. Tämä periaate on lausuttu pykälän 1 momentissa.

Uuden eläkesäätiön perustamisesta ei tarvitse laatia erillistä perustamiskirjaa, vaan sen korvaa 2 momentin mukaan sulautumissopimus. Sulautumista koskevaan sopimukseen tulee tämän vuoksi sisältyä ehdotus uuden eläkesäätiön säännöiksi. Siitä tulee ilmetä myös eläkesäätiön hallituksen ja muun johdon sekä tilintarkastajien valitsemistapa. Momentissa säädetään myös siitä ajankohdasta, jolloin nämä valinnat on suoritettava. Koska sulautumiseen on saatava sosiaali- ja terveysministeriön suostumus sekä eläkesäätiön säännöille ministeriön vahvistus, ei valintoja näin ollen voida suorittaa ennen kuin sulautumissopimuksen hyväksymisen lisäksi nämä edellytykset on täytetty.

102 §. Eläkesäätiö voi sulautua toiseen eläkesäätiöön tai luovuttaa vakuutustoimintansa toiselle eläkesäätiölle, eläkekassalle taikka vakuutusyhtiölle ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella. Ministeriön suostumuksen lisäksi sulautuminen edellyttää tuomioistuimen lupaa. Esillä olevassa pykälässä säädetään ministeriön suostumuksen hakemisesta. Säännös vastaa vakuutusyhtiölain 16 luvun 3 §:ää ja vakuutuskassalain 135 §:ää.

Kun sekä sulautuminen että vakuutustoiminnan luovutus ovat eläkesäätiön toiminnassa merkittäviä toimenpiteitä, on lakiehdotuksessa katsottu tarpeelliseksi säätää erityiset määräajat ministeriön suostumuksen ja tuomioistuimen luvan hakemiselle, jotta kohtuullisessa ajassa saadaan tieto siitä, tuleeko tällainen toimenpide voimaan.

Ministeriön hyväksymistä varten tehtävälle hakemukselle on pykälän 1 momentissa säädetty neljän kuukauden määräaika laskettuna siitä, kun sulautuva tai luovuttava eläkesäätiö ja vastaanottava vakuutuslaitos ovat hyväksyneet sulautumista tai vakuutustoiminnan luovuttamista koskevan sopimuksen. Jos toimenpide vaatii eläkesäätiön sääntöjen muuttamista, muutoksen vahvistamista on haettava samassa ajassa. Sama määräaika koskee uuden eläkesäätiön sääntöjen vahvistamista kombinaatiosulautumisessa.

Pykälän 2 momentissa säädetään yhteisölakien tapaan ministeriön velvollisuudesta kuuluttaa sulautumista tai vakuutustoiminnan luovuttamista koskevasta hakemuksesta.

Milloin eläkesäätiön eläkevastuu siirretään yksittäisen eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvan henkilön osalta toiseen vakuutuslaitokseen, on kuulutusmenettely tarpeettoman raskas. Pykälän 3 momentissa on poikkeusäännös, joka tekee eläkevastuun siirron tällaisessa tapauksessa mahdolliseksi ilman kuulutus- ja tiedonantomenettelyä. Edellytyksenä kuitenkin on, että sosiaali- ja terveysministeriö on antanut tähän suostumuksensa. Tällaisesta vakuutustoiminnan osan luovutuksesta on ilmoitettava sille henkilölle, jota asia koskee.

Pykälän 4 momentissa on säännös ministeriön harkintavallan laajuudesta arvioitaessa, voidaanko hakemukseen suostua. Ministeriön harkintavalta on sidottua harkintaa. Suostumus voidaan evätä ainoastaan siinä tapauksessa, että toimenpide loukkaa eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajien etuja. Säännösehdotus merkitsee sitä, että ministeriö ei voi evätä suostumustaan esimerkiksi sillä perusteella, että sulautuminen tai vakuutustoiminnan luovutus on epätarkoituksenmukainen toimenpide eläkesäätiön kannalta.

Pykälän 5 momentissa säädetään vakuutustoiminnan siirtymisen ajankohdasta. Sulautumisen ajankohdasta on säännös 106 §:ssä. Yleensä vakuutustoiminta siirtyy vastaanottavalle vakuutuslaitokselle luovutussopimuksessa määrättynä ajankohtana. Luovutussopimuksen osapuolet voisivat siis itse määrätä vakuutustoiminnan siirtymisajankohdan.

Ehdotuksen mukaan ministeriö voisi kuitenkin vakuutustoiminnan luovutuksen hyväksymistä koskevassa päätöksessään määrätä siirtymiselle muunkin kuin luovutussopimuksessa sovitun ajankohdan. Tällä sääntelyllä halutaan estää esimerkiksi sopiminen taannehtivista voimaantuloajoista.

Sulautuminen ja vakuutustoiminnan luovuttaminen raukeaa pykälän 6 momentin mukaan, jos ministeriön suostumuksen hakeminen laiminlyödään säädetyssä neljän kuukauden määräajassa. Raukeaminen on seurauksena myös siinä tapauksessa, että toimenpiteeseen ei saada ministeriön suostumusta.

103 §. Eläkesäätiön sulautumisella ja vakuutustoiminnan luovutuksella on merkitystä paitsi eläkesäätiön itsensä, lisäksi myös kolmansien henkilöiden kannalta. Tästä syystä sulautuminen ja vakuutustoiminnan luovuttaminen tulee merkitä eläkesäätiörekisteriin, josta tämä tieto on helposti saatavissa. Ministeriön on ehdotuksen mukaan tehtävä merkintä rekisteriin ilman erillistä ilmoitusta.

104 §. Sulautumisen tapahtuessa on tärkeää varmistaa, että sulautuvan eläkesäätiön velkojat eivät kärsi oikeudenmenetyksiä. Näiden takeiden luomiseen on pyritty kyseessä olevan pykälän säännöksin, joissa eläkesäätiöille asetetaan velvollisuus hakea tuomioistuimen lupa sulautumiselle. Menettely on pääosin saman sisältöinen kuin osakeyhtiölain 14 luvun 5 §:n 1 momentissa.

Pykälän 1 momentin mukaan sekä sulautuvan että vastaanottavan eläkesäätiön tulee neljän kuukauden määräajassa sosiaali- ja terveysministeriön antamasta suostumuksesta lukien hakea tuomioistuimen lupa sulautumissopimuksen täytäntöönpanoon. Hakemus on tehtävä sulautuvan eläkesäätiön kotipaikan tuomioistuimelle tai kombinaatiosulautumisessa vastaanottavalle eläkesäätiölle säännöissä määrätyn kotipaikan tuomioistuimelle. Hakemukseen on liitettävä selvitys sulautumissopimuksen rekisteröimisestä. Mikäli tuomioistuimen luvan hakeminen laiminlyödään, on seurauksena sulautumisen raukeaminen.

Pykälän 2 momentissa säädetään tuomioistuimen kuulutusmenettelystä. Kuulutusmenettelyn tarkoituksena on saada tieto sulautumisesta mahdollisimman tehokkaasti eläkesäätiöiden tunnetuille ja tuntemattomille velkojille. Kuulutus on pantava tuomioistuimen ilmoitustaululle ja myös kaksi kertaa julkaistava virallisessa lehdessä. Lisäksi tuomioistuimen on oma-aloitteisesti annettava tieto hakemuksesta sosiaali- ja terveysministeriölle ja kaikille tunnetuille velkojille.

Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen on annettava lupa sulautumiseen, jos on varmistauduttu siitä, että sulautuvan eläkesäätiön velkojat ovat saaneet täyden maksun tai vakuuden saamisistaan taikka että he eivät ole vastustaneet hakemusta. Luvan myöntämisestä tai epäämisestä tuomioistuimen on toimitettava tieto sosiaali- ja terveysministeriölle.

105 §. Pykälän 1 momentissa säädetään tuomioistuimen lupaa koskevasta rekisteri-ilmoituksesta, jonka perusteella puolestaan määräytyy sulautumisen tapahtumisajankohta (106 §). Sulautumiseen osallistuvien eläkesäätiöiden on ilmoitettava tuomioistuimen luvasta sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi neljän kuukauden kuluessa siitä, kun lupaa koskeva päätös on saanut lainvoiman. Mikäli rekisteri-ilmoituksen tekeminen laiminlyödään, on seuraamuksena sulautumisen raukeaminen. Kombinaatiosulautumisessa on tuomioistuimen luvan lisäksi tehtävä ilmoitus uuden eläkesäätiön perustamisesta 71 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Jos sulautuminen raukeaa siitä syystä, että tuomioistuimen lupaa ei ole määräajassa haettu tai tuomioistuin on evännyt luvan, sosiaali- ja terveysministeriön on pykälän 2 momentin mukaan tehtävä siitä merkintä eläkesäätiörekisteriin sulautuvan eläkesäätiön ilmoituksesta. Myös siinä tapauksessa, että eläkesäätiöt eivät määräajassa tee tuomioistuimen luvasta rekisteri-ilmoitusta, ministeriön on tehtävä rekisteriin merkintä sulautumisen raukeamisesta.

106 §. Pykälässä säädetään sulautumisen ajankohdasta, joka riippuu siitä, onko kyse normaalista sulautumisesta vai kombinaatiosulautumisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan sulautuminen normaalitapauksessa katsotaan tapahtuneeksi silloin, kun tuomioistuimen lupa sulautumiseen on merkitty eläkesäätiörekisteriin. Kombinaatiosulautumisessa vastaanottavan eläkesäätiön on ensin oltava olemassa ennen kuin sulautumisen voidaan katsoa tapahtuneen. Ennen rekisteröimistä eläkesäätiö ei lakiehdotuksen 16 §:n mukaan voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia. Sen vuoksi kombinaatiosulautumisen katsotaan tapahtuneen vasta sitten, kun sekä tuomioistuimen lupa että vastaanottavan eläkesäätiön perustaminen on rekisteröity.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että sulautuvan eläkesäätiön varat, eläkevastuut ja velat siirtyvät vastaanottavalle eläkesäätiölle sekä sulautuvan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajat tulevat vastaanottavan eläkesäätiön toimintapiiriin 1 momentissa mainitulla sulautumishetkellä. Kysymyksessä on yleisseuraanto, eli vastaanottava eläkesäätiö tulee sulautuvan eläkesäätiön sijaan sopimuspuoleksi viimeksi mainitun eläkesäätiön tekemiin sopimuksiin ja muihin velvoitteisiin. Vastaanottavalle eläkesäätiölle ei kuitenkaan siirry sulautuvan eläkesäätiön oikeutta vaatia vahingonkorvausta lakiehdotuksen 109 ja 110 §:n nojalla.

107 §. Pykälässä säädetään eläkesäätiön oikeudesta ja velvollisuudesta lunastaa sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jossa eläkesäätiöllä on määräysvalta. Pykälä vastaa pääosin vakuutusyhtiölain 16 luvun 6 §:ää sekä osakeyhtiölain 14 luvun 8 §:ää. Säännös koskee lähinnä muita 4 §:n 4 momentissa tarkoitettuja yhtiöitä kuin asunto-osakeyhtiöitä.

Sääntelyn tarkoituksena on se, että osakeyhtiön hallinnossa olevat riitaisuudet voidaan lunastusmenettelyllä poistaa. Samoin pykälä on tarkoitettu vähemmistöosakkeenomistajan aseman turvaamiseksi, koska tällaisella osakkaalla on ehdotuksen mukaan oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista.

Pykälän 1 momentin mukaan lunastamisoikeus syntyy, jos eläkesäätiö yksin tai yhdessä sellaisen yhteisön kanssa, jossa eläkesäätiöllä on enemmän kuin puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä taikka vastaava määräämisvalta, omistaa enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa osakeyhtiön osakkeista.

Vähemmistöosakkaiden oikeuksien turvaamiseksi ehdotetaan, että lunastettavista osakkeista on suoritettava käypä hinta. Myös vähemmistöosakkailla on oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista, jos momentissa mainitut lunastamisen edellytykset ovat olemassa. Kukin osakkeenomistaja erikseen voi vaatia eläkesäätiötä lunastamaan osakkeensa, vaikka muut vähemmistöosakkeenomistajat eivät olisikaan kiinnostuneita lunastuksesta.

Tarkoituksena on, että lunastamisesta voitaisiin sopia asianomaisten kesken vapaaehtoisella sopimuksella. Mikäli sopimusta ei kuitenkaan saada aikaan, on asiasaatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka ratkaisee sen, millaisin ehdoin lunastus tapahtuu. Pykälän 2 momentti koskee tällaista riitatilannetta. Eläkesäätiön on ilmoitettava osakeyhtiön hallitukselle, että lunastamisesta ei ole päästy sopimukseen, jonka jälkeen hallituksen on haettava tuomioistuimelta uskotun miehen määräämistä valvomaan tuntemattomien osakkeenomistajien etuja riidan aikana. Säännöstä voidaan soveltaa myös silloin, kun lunastettavien osakkeiden omistajat eivät halua myötävaikuttaa lunastamismenettelyyn.

Pykälän 3 momentissa säädetään menettelystä, jota on noudatettava sen jälkeen, kun on päästy sopimukseen lunastushinnasta tai kun lunastushintaa koskeva tuomioistuimen päätös on saanut lainvoiman. Momentin mukaan lunastusmenettelyyn sovelletaan soveltuvin osin sitä, mitä osakeyhtiölaissa on säädetty emoyhtiön ja tytäryhtiön välisestä lunastusmenettelystä.

Osakkeenomistajan on luovutettava osakekirja lunastushintaa vastaan kuukauden kuluessa lunastussopimuksen tekemisestä tai tuomioistuimen lainvoimaisesta päätöksestä lukien. Jos osakkeenomistaja ei näin menettele, eläkesäätiön on talletettava lunastushinta ulosotonhaltijan huostaan. Jollei osakkeenomistaja ole riitauttanut lunastusoikeutta tai jos lunastusoikeutta koskeva päätös on saanut lainvoiman, eläkesäätiöllä on oikeus saada osakekirja antamalla lunastushinnasta vakuus. Osakeyhtiölain säännöksestä poiketen eläkesäätiön antaman vakuuden hyväksyy sosiaali- ja terveysministeriö. Eläkesäätiö katsotaan osakkeen omistajaksi, kun lunastushinnan tallettaminen tai vakuuden asettaminen on tapahtunut. Jollei aikaisempi osakkeenomistaja ole luovuttanut osakekirjaa vuoden kuluessa siitä kun eläkesäätiö on tullut osakkeen omistajaksi, eläkesäätiölle voidaan antaa uusi osakekirja.

Osakeyhtiölain 14 luvun 8 §:n mukaista lunastusmenettelyä ei sovelleta asunto-osakeyhtiöihin (asunto-osakeyhtiölain 3 §). Vastaavalla tavalla myöskään ehdotetun lain lunastusmenettelyä ei pykälän 4 momentin mukaan sovellettaisi asunto-osakeyhtiöihin. Ei olisi kohtuullista, että eläkesäätiöllä olisi oikeus lunastaa asunto-osakeyhtiön jäljellä olevat osakkeet ja siten pakottaa niiden omistajat muuttamaan pois asunnostaan. Myös muissa kuin asunto-osakeyhtiöissä, esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiöissä, on osakkeita, jotka tuottavat oikeuden hallita asuinhuoneistoa. Vastaavalla tavalla näitäkään osakkeita ei ehdotuksen mukaan voitaisi lunastaa eläkesäätiölle.

108 §. Pykälä sisältää vakuutusyhtiölain 16 luvun 7 §:n ja osakeyhtiölain 14 luvun 7 §:n mukaisen säännöksen yksinkertaistetusta sulautumismenettelystä tilanteessa, jossa eläkesäätiö omistaa osakeyhtiön koko osakekannan.

Sopimuksesta on eläkesäätiön tehtävä ilmoitus eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi. Sulautumissopimus pannaan täytäntöön noudattaen edellä tässä luvussa olevia säännöksiä sulautumissopimuksen rekisteröimisestä, tuomioistuimen luvan hankkimisesta ja sulautumisen rekisteröimisestä. Tässä pykälässä tarkoitettuun sulautumiseen ei kuitenkaan tarvita sosiaali- ja terveysministeriön suostumusta.

12luku. Vahingonkorvausvelvollisuus

Luku sisältää eläkesäätiöitä koskevat erityiset vahingonkorvaussäännökset. Lakiehdotuksen korvaussäännöksissä on omaksuttu samat vastuuperiaatteet kuin yhteisölaeissa. Luvussa säädettäisiin paitsi vahingonkorvausvelvollisuudesta myös korvauskanteen nostamisesta, vastuuvapaudesta sekä kanneoikeuden vanhentumisesta.

109 §. Pykälässä säädettäisiin eläkesäätiön hallintoelinten jäsenten vahingonkorvausvelvollisuudesta. Lainkohdan ensimmäinen lause koskee korvausvelvollisuutta eläkesäätiötä ja toinen lause korvausvelvollisuutta toimintapiiriin kuuluvaa ja kuulunutta henkilöä, työnantajaa ja kolmatta henkilöä kohtaan.

Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten korvausvastuu eläkesäätiötä kohtaan olisi ehdotuksen mukaan yhtä laaja kuin voimassa olevan lain 10 §:ssä säädetty vastuu. Ehdotuksen 80 §:n 3 momentista seuraa, että samoja sääntöjä olisi noudatettava myös eläkesäätiön selvitysmiehiin. Asiamiehen vastuu on ehdotuksen mukaan yhtä laaja kuin muidenkin hallintoelinten jäsenten vastuu eli hän vastaa eläkesäätiölle tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttamastaan vahingosta.

Pykälässä oikeus korvaukseen laajennetaan koskemaan myös toimintapiiriin kuuluvia ja kuuluneita henkilöitä, työnantajaa ja muita henkilöitä. Muuna henkilönä tulee kysymykseen esimerkiksi eläkesäätiön velkoja. Näihin tahoihin kohdistuva korvausvelvollisuus olisi kuitenkin suppeampi kuin itse eläkesäätiöön kohdistuva korvausvastuu. Korvausvelvollisuus syntyy nimittäin vain ehdotetun lain, eläkesäätiön sääntöjen tai sosiaali- ja terveysministeriön määräysten rikkomisesta. Hallintoelinten jäsenet sen sijaan ovat velvollisia korvaamaan eläkesäätiölle kaiken tuottamuksellaan aiheuttamansa vahingon.

Vahingolla lakiehdotuksessa tarkoitetaan yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvattavaa vahinkoa. Vahingolla ei tarkoiteta esimerkiksi sitä, että eläkesäätiön myöntämiä etuuksia pienennetään sääntöjä muuttamalla. Vahingolla ei myöskään tarkoitettaisi sitä, että kannatusmaksu jäisi suorittamatta.

Yksi vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytys on, että pykälässä mainittu henkilö on aiheuttanut vahingon hoitaessaan tehtäväänsä. Tehtäväpiirin rajat määräytyvät lain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella. Mikäli vahinko on aiheutettu muussa kuin tuossa tehtävässä, sovelletaan yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita.

Eläkkeensaajille voidaan aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi siten, että eläkesäätiön hallitus luovuttaa eläkesäätiön omistamia osakkeita työnantajan kolmannelta henkilöltä olevan lainan takaisinmaksun vakuudeksi ja ne menetetään. Eläkkeensaaja voisi tällaisessa tilanteessa vaatia vahingonkorvausta eläkkeensä menettämisestä suoraan vahingon aiheuttaneilta hallituksen jäseniltä. Työnantajalle syntyisi vahinkoa tilanteessa, jossa eläkesäätiö panttaa työnantajan eläkesäätiölle antamat lainan vakuudet, eikä työnantaja sen seurauksena saakaan vakuuksiaan takaisin.

110 §. Pykälässä säädettäisiin sellaisen nimenkirjoittajan vahingonkorvausvelvollisuudesta, joka ei ole työsuhteessa eläkesäätiöön ja jolla ei ole eläkesäätiössä 109 §:ssä mainittua asemaa. Tällä tarkoitetaan eläkesäätiön ulkopuolista, toimeksiannon perusteella toimivaa nimenkirjoittajaa. Nykyisessä laissa ei ole säännöksiä tällaisesta korvausvelvollisuudesta.

Lakiehdotuksessa on nimenkirjoittajalle asetettu nimenomainen vahingonkorvausvelvollisuus eläkesäätiötä, toimintapiiriin kuuluvaa tai kuulunutta henkilöä tai muuta henkilöä kohtaan. Vastuun syntymisen edellytyksenä olisi 109 §:n toisen lauseen mukaisesti, että vahingon aiheuttaja on toiminut vastoin lakia, eläkesäätiön sääntöjä tai sosiaali- ja terveysministeriön määräyksiä. Hallintoelinten vastuuseen nähden nimenkirjoittajan vastuu on kuitenkin sikäli lievempi, että sen syntyminen edellyttää toiminnalta joko tahallisuutta tai törkeää tuottamusta.

Eläkesäätiön palveluksessa olevan työntekijän vahingonkorvausvelvollisuudesta ei säädettäisi tässä luvussa, vaan hänen korvausvelvollisuutensa arvioitaisiin työsopimuslain (320/70) ja vahingonkorvauslain (412/74) säännösten perusteella.

111 §. Pykälässä säädettäisiin korvausvelvollisuuden sovittelusta ja korvausvastuun jakautumisesta useamman korvausvelvollisen kesken. Säännös vastaa voimassa olevan lain 10 §:ssä olevaa säännöstä.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahinkoa kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on tahallisesti aiheutettu, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:ssä on sovittelusäännös sitä tilannetta varten, että vahinkoa kärsinyt on myötävaikuttanut vahingon syntyyn tai että muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä.

Jos vahingon on aiheuttanut kaksi tai useampi henkilö, sovelletaan korvausvastuun jakautumiseen heidän keskensä vahingonkorvauslain 6 luvun 2 ja 3 §:ää. Korvausvelvolliset vastaavat pääsäännön mukaan yhteisvastuullisesti vahinkoa kärsineelle. Se, jota ei ole tuomittu maksamaan täyttä korvausta, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä. Korvausvelvollisten kesken korvaus jaetaan sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä, vahingosta ehkä saatu etu ja muut seikat. Sillä, joka on maksanut vahingonkorvausta yli oman osuutensa, on oikeus saada muilta korvausvelvollisilta, mitä hän on tämän osalta maksanut. Jos joku korvausvelvollisista on maksukyvytön tai hänen oleskelupaikkansa on tuntematon, on kunkin muista korvausvelvollisista maksettava osuutensa vajauksesta.

Pykälän 2 momentissa on tiukennettu korvauksen sovittelumahdollisuutta hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten ja asiamiehen osalta. Korvauksen sovittelu olisi mahdollista vain siinä tapauksessa, että vahingon aiheuttaneiden syyksi jää vain lievä tuottamus. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten ja asiamiehen tehtävät ovat sellaisia, että niissä toimivien henkilöiden on oltava tiukemman vastuun alaisena kuin esimerkiksi sellaisen nimenkirjoittajan, joka ei ole samalla edellä mainitussa asemassa. Säännös poikkeaa osakeyhtiölain vahingonkorvausvelvollisuutta koskevista säännöksistä.

112 §. Tässä ja sitä seuraavassa pykälässä säädettäisiin vahingonkorvauskanteen nostamisesta eläkesäätiön lukuun 109, 110 §:n ja tilintarkastajan osalta tilintarkastuslain 44 §:n nojalla. Ehdotukseen ei sisälly säännöksiä siitä, miten korvausvastuu toteutetaan, jos vahinko on aiheutettu toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, työnantajalle tai muulle henkilölle. Näissä tapauksissa vahinkoa kärsinyt voi nostaa kanteen vahingon aiheuttajaa vastaan, jollei asiassa päästä sovintoon tai jollei ole sovittu asian käsittelemisestä välimiesmenettelyssä.

Myös eläkesäätiölle aiheutetun vahingon korvaamisesta voivat osapuolet sopia keskenään. Jollei sovintoon päästä, hallituksen tai hallintoneuvoston olisi 1 momentin mukaan päätettävä, nostetaanko kanne vai ei. Eläkesäätiön säännöissä voidaan tällaisten riitojen käsittely siirtää välimiesten ratkaistavaksi.

Jos korvauskanne perustuu rangaistavaan tekoon eikä hallitus tai hallintoneuvosto nosta kannetta, sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi oikeus määrätä erityinen asiamies ajamaan kannetta eläkesäätiön lukuun. Ministeriön määräämisoikeus koskee lähinnä tilanteita, joissa on kyseessä tärkeä yleinen etu. Vähäisten rikkeiden vuoksi asiamiehen määräämistä ei yleensä pitäisi käyttää. Erityisellä asiamiehellä on oikeus saada palkkio ja kustannusten korvaus eläkesäätiön varoista. Jos eläkesäätiön varat ovat niin vähäiset, etteivät ne riitä palkkion ja korvauksen maksuun, puuttuva osa maksettaisiin eläkesäätiöiltä perittävästä vakuutustarkastusmaksusta.

Konkurssin sattuessa eläkesäätiön oikeus vaatia korvausta 109 ja 110 §:n sekä tilintarkastuslain 44 §:n nojalla siirtyy eläkesäätiöltä konkurssipesälle. Jos eläkesäätiö on luopunut vaatimasta korvausta, sen oikeus korvauksen saamiseen on lakannut. Sen estämiseksi, että eläkesäätiö luopumalla oikeudestaan korvaukseen vähän ennen konkurssin alkamista voisi riistää konkurssipesältä mahdollisuuden eläkesäätiön kanneoikeuden käyttämiseen, säädetään pykälän 2 momentissa, että konkurssipesä voisi ajaa kannetta siitä huolimatta, että hallitus tai hallintoneuvosto olisi myöntänyt vastuuvapauden tai hallitus tai hallintoneuvosto päättänyt olla nostamatta kannetta. Edellytyksenä kanteen nostamiselle kuitenkin on, että konkurssihakemus on jätetty tuomioistuimelle kahden vuoden kuluessa edellä mainitun päätöksen tekemisestä.

113 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eläkesäätiön lukuun ajettavien korvauskanteiden erityisistä vanhentumisajoista. Nämä vanhentumisajat ovat lyhyempiä kuin yleinen kanteen nostamiselle asetettu kymmenen vuoden määräaika. Erityiset vanhentumisajat eivät koskisi rangaistavaan tekoon perustuvia korvauskanteita. Niissä kanneoikeus vanhenee aikaisintaan syyteoikeuden kanssa.

Pykälän 2 momentin säännös koskee 112 §:n 2 momentissa tarkoitettua tapausta, jonka mukaan konkurssipesällä on oikeus ajaa kannetta vastuuvapauden myöntämisestä huolimatta. Jos eläkesäätiön lukuun ajettavan kanteen nostamiselle 1 momentissa säädetty määräaika on kulunut umpeen silloin, kun kanteen nostaminen tulee ajankohtaiseksi, voitaisiin kanne siitä huolimatta nostaa vielä kuukauden kuluessa konkurssissa toimitetusta valvonnasta.

13luku. Yhteiseläkesäätiöt

Luku sisältää yhteiseläkesäätiöitä koskevat erityissäännökset. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa yhteiseläkesäätiöitä koskee ainoastaan lain 33 §, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriöllä on ollut varsin laaja harkintavalta ratkaistaessa, milloin eläkesäätiölakia on ollut sovellettava kahden tai useamman työnantajan perustamaan eläkesäätiöön ja mistä seikoista tällaisen eläkesäätiön säännöissä on ollut mainittava.

114 §. Pääsäännön mukaan yhteiseläkesäätiöön sovelletaan paitsi käsiteltävänä olevan 13 luvun säännöksiä myös lakiehdotuksen kaikkia muitakin säännöksiä. Tähän lukuun on siis koottu ainoastaan ne erityissäännökset, joita sovelletaan yhteiseläkesäätiöihin lakiehdotuksen muiden säännösten lisäksi. Mikäli joitakin säännöksiä ei ole tarkoitus soveltaa yhteiseläkesäätiöihin, on siitä oma säännöksensä tässä luvussa. Lakiehdotuksen 114 § sisältää tämän periaatteen.

115 §. Pykälässä on säännökset siitä, ketkä voivat perustaa yhteiseläkesäätiön. Ehdotuksessa on oikeutta perustaa yhteiseläkesäätiö laajennettu eräiltä osin verrattuna nykyiseen käytäntöön.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan yhteiseläkesäätiön voivat perustaa työnantaja ja sen perustama eläkesäätiö tai -säätiöt yhdessä. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että työnantajan palveluksesta eläkesäätiön palvelukseen siirtyneet henkilöt voisivat edelleen kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin. Momentin 2 kohdan mukaan yhteiseläkesäätiön voisivat perustaa osakeyhtiölaissa tarkoitettuun konserniin kuuluvat suomalaiset työnantajat. Siten myös kaksi sisarosakeyhtiötä voisivat perustaa yhteiseläkesäätiön, mikä vastaa nykyistä käytäntöä. Momentin 3 kohdan mukaan myös muu kuin kohdassa 2 tarkoitettu työnantaja ja sen määräysvallassa oleva työnantaja tai määräysvallassa olevat työnantajat voivat perustaa yhteiseläkesäätiön. Tällaisilla työnantajilla tarkoitetaan esimerkiksi osuuskuntaa, kommandiittiyhtiötä, avointa yhtiötä tai muuta vastaavaa yhteisöä, jotka voivat omistaa osakeyhtiön tai osakeyhtiölaissa tarkoitettuun konserniin kuuluvat yhtiöt. Sen lisäksi osuuskunta voi omistaa kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön. Myös kaikki nämä yhteisöt voivat perustaa yhteiseläkesäätiön ilman pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

Osakeyhtiölakiin on ehdotettu muutoksia muun muassa konsernimääritelmän osalta (Osakeyhtiölakitoimikunnan mietintö 1992:32). Ehdotuksessa konsernimääritelmää on laajennettu muun muassa siten, että osakeyhtiöt muodostaisivat konsernin silloin kun yhtiöllä on oikeus nimittää toisen yhtiön hallituksen tai muun toimielimen jäsenten enemmistö. Ehdotetun muutoksen toteutuminen laajentaisi vastaavalla tavalla myös yhteiseläkesäätiön perustamismahdollisuutta.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan yhteiseläkesäätiön voisivat perustaa kaksi tai useampi työnantaja, jos niillä on yhteinen omistaja, joka omistaa vähintään 50 % kustakin työnantajasta. Määritelmällä on tarkoitus laajentaa mahdollisuutta perustaa yhteiseläkesäätiö silloin, kun työnantajien omistaja ei ole osakeyhtiö eikä osakeyhtiölain konsernimääritelmä siten tule sovellettavaksi. Omistukseen rinnastetaan lisäksi muukin omistukseen rinnastettavissa oleva määräämisvalta. Ehdotetun säännöksen nojalla esimerkiksi valtion, kunnan tai kuntainliiton osaksi tai kokonaan omistamat avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja osakeyhtiöt voisivat perustaa yhteiseläkesäätiön. Myös valtion laitokset tai yksityisen henkilön omistamat yhtiöt voisivat perustaa yhteiseläkesäätiön.

Momentin 2 kohdassa yhteiseläkesäätiön perustaminen on säädetty mahdolliseksi yhteisömuodosta riippumatta myös niissä tapauksissa, joissa työnantajilla ei ole keskinäistä omistussuhdetta tai määräämisvaltaa toisiinsa nähden. Tällöin vaaditaan, että työnantajilla on taloudellinen tai toiminnallinen yhteys keskenään.

Yhteisö, jonka kaksi muuta yhteisöä omistaa 50 %:n osuuksin (niin sanottu osakkuusyhteisö), voi perustaa yhteiseläkesäätiön omistajayhteisön kanssa, mikäli niiden välillä on muutakin momentin 2 kohdassa tarkoitettua yhteyttä, kuten esimerkiksi sopimus siitä, että kumpikin osakas valitsee puolet hallituksen jäsenistä ja että toisen osakkaan ehdottama valitaan hallituksen puheenjohtajaksi tai että osakas toimittaa osakkuusyhteisölle sen tarvitsemat hallintopalvelut taikka toimii sen pääasiallisena materiaalin toimittajana. Myös taloudelliset järjestöt ja aatteelliset yhdistykset olisivat tässä kohdassa tarkoitettuja työnantajia.

Momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vaadittaisiin kuitenkin, että yhteiseläkesäätiön perustaminen työnantajien yhteyteen on tarkoituksenmukaista. Tarkoituksenmukaisuuden harkitsee viime kädessä sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaessaan yhteiseläkesäätiön säännöt.

Nykyisen käytännön mukaan yhteiseläkesäätiön voi perustaa myös yksi työnantaja edellyttäen, että eläkesäätiöön myöhemmin tulee kuulumaan useampia työnantajia. Pykälän 3 momentissa oleva säännös mahdollistaa nykyisen käytännön jatkamisen. Mikäli eläkesäätiöön ei viiden vuoden kuluessa sääntöjen vahvistamisesta lukien ole liittynyt toista työnantajaa, eläkesäätiön olisi muutettava sääntönsä yhden työnantajan eläkesäätiön säännöiksi.

Vallitsevan käytännön mukaisesti pykälän 4 momentissa on säännös, joka mahdollistaa yhden työnantajan eläkesäätiön muuttamisen yhteiseläkesäätiöksi. Tällöin edellytyksenä on, että eläkesäätiö täyttää pykälän 1 tai 2 momentin mukaiset edellytykset. Vastaavasti myös yhteiseläkesäätiö voidaan muuttaa yhden työnantajan eläkesäätiöksi, jos eläkesäätiössä on jäljellä vain yksi työnantaja. Pykälän 3 momentissa on säädetty viiden vuoden määräaika, jonka kuluttua muuttaminen on pakollista, jos useampia työnantajia ei ole liittynyt eläkesäätiöön.

116 §. Pykälässä on säännös, mistä seikoista yhteiseläkesäätiön säännöissä on määrättävä. Pykälää sovelletaan yhteiseläkesäätiöihin ehdotuksen 9 §:n säännösten lisäksi.

B-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiön B-osasto voi 117 §:n nojalla pitää kirjanpitonsa joko tasaavaa tai työnantajakohtaista järjestelmää noudattaen. A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston osalta tämä on mahdollista sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella. Pykälän 1 kohdan mukaan eläkesäätiön säännöissä olisi mainittava, minkä kirjanpitojärjestelmän eläkesäätiö on valinnut.

Siinä tapauksessa, että eläkesäätiö on valinnut tasaavan järjestelmän, säännöissä olisi 2 kohdan mukaan mainittava, miten työnantajien kannatusmaksut määrätään.

Esimerkiksi konsernissa työntekijä voi olla useampien eri konserniyhtiöiden palveluksessa. Yhteiseläkesäätiön säännöissä olisi 3 kohdan mukaan mainittava, miten A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston osalta työntekijän eläkevastuu kirjataan tällaisessa tapauksessa.

Pykälän 4 kohdan mukaan yhteiseläkesäätiön säännöissä olisi mainittava, milloin työnantajan on erottava tai tultava erotetuksi eläkesäätiöstä. Työnantajan olisi erottava lain mukaan eläkesäätiöstä silloin, kun se ei enää täytä 115 §:n 1 tai 2 momentissa olevia vaatimuksia. Tämän lisäksi eläkesäätiön säännöissä voidaan asettaa eroamiselle muitakin vaatimuksia. Eläkesäätiön säännöissä olisi oltava määräykset siitä, mitkä ovat työnantajan velvollisuudet eläkesäätiötä kohtaan, jos työnantaja eroaa tai erotetaan eläkesäätiöstä.

117 §. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 1989 antanut eläkesäätiöille kirjanpito-ohjeet, joiden mukaan B-yhteiseläkesäätiö ja AB-yhteiseläkesäätiö B-osaston osalta voivat laatia kirjanpitonsa joko työnantajakohtaisesti tai tasaavan järjestelmän mukaisesti. Sen sijaan A-yhteiseläkesäätiön on ollut laadittava kirjanpitonsa työnantajakohtaisesti, ellei sosiaali- ja terveysministeriö ole myöntänyt poikkeuslupaa.

Näin merkittävät eläkesäätiön toimintaa jäsentävät periaatteet olisi oltava säädelty lain tasolla. Sen vuoksi käsiteltävänä olevaan pykälään on sisällytetty yhteiseläkesäätiöiden työnantajakohtaista ja tasaavaa järjestelmään koskevat säännökset.

B- ja AB-yhteiseläkesäätiöiden osalta lakiehdotus on nykyisten kirjanpito-ohjeiden mukainen. Pykälän 1 momentin mukaan nämä eläkesäätiöt voisivat valita työntekijäin eläkelain mukaisen toimintansa osalta joko tasaavan tai työnantajakohtaisen kirjanpidon. A-yhteiseläkesäätiön olisi pidettävä kirjanpitonsa ensisijaisesti työnantajakohtaista järjestelmää noudattaen. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi kuitenkin nykyisen käytännön mukaisesti myöntää A-eläkesäätiölle luvan noudattaa kirjanpidossaan vaihtoehtoisesti tasaavaa järjestelmää.

Pykälän 2 ja 3 momentissa on nykyistä käytäntöä vastaavat säännökset eri työnantajien eläkevastuun kirjaamisesta ja katteen käyttämisestä työnantajakohtaisessa ja tasaavassa kirjanpitojärjestelmässä. Työnantajakohtaisessa järjestelmässä eläkesäätiön kirjanpidosta on käytävä selville kunkin eläkesäätiön työnantajan osalta erikseen tuloslaskelmaan ja taseeseen päättyvät erät. Ne varat, jotka työnantaja on luovuttanut eläkesäätiölle, on käytettävä kyseisen työnantajan eläkevastuun katteeksi. Tästä säännöstä on poikkeus 121 §:ssä.

Tasaavassa järjestelmässä sen sijaan taseen ja tuloslaskelman eriä ei eritellä työnantajittain, vaan eläkesäätiön säännöissä on määrättävä, millä tavoin kannatusmaksut jaetaan kunkin työnantajan osalle. Kannatusmaksut voidaan jakaa esimerkiksi maksettujen palkkojen mukaisessa suhteessa tai muulla sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla. Kunkin työnantajan eläkevastuun katteeksi luetaan eläkevastuun mukainen suhteellinen osuus eläkesäätiön varoista.

Tasaava järjestelmä voidaan vaihtaa työnantajakohtaiseksi järjestelmäksi tai päinvastoin. Mikäli järjestelmää vaihdetaan kesken tilikauden, on eläkesäätiössä laadittava välitilinpäätös ennen muutosta.

118 §. Lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentissa on rajoitettu eläkesäätiön oikeutta omistaa työnantajayhtiön osakkeita. Mikäli yhteiseläkesäätiö pitää kirjanpitoa työnantajakohtaisesti, sovelletaan rajoitusta käsiteltävänä olevan pykälän mukaan kunkin työnantajan kohdalta erikseen. Sen lisäksi, että säätiön kokonaisomistus ei saa ylittää 10 prosenttia eläkesäätiön omaisuudesta, ei myöskään yksittäisen työnantajan omistusosuus saa ylittää 10 prosenttia työnantajan osuudesta eläkesäätiön omaisuuteen. Säännös on tarpeen eläkesäätiön riskinhajauttamisen kannalta.

119 §. Lakiehdotuksen 46 ja 47 §:ssä ovat eläkevastuun kattamista koskevat säännökset. Eläkkeen ja muiden etuuksien saajien etujen turvaamiseksi on tässä pykälässä säännös, jonka mukaan kattamisvaatimusta on sovellettava työnantajakohtaisesti sellaisessa eläkesäätiössä, joka noudattaa kirjanpidossaan työnantajakohtaista järjestelmää.

120 §. Lakiehdotuksen 6 §:n 3 momentissa säädetään eläkesäätiön oikeudesta siirtää AB-eläkesäätiön jommalla kummalla osastolla oleva ylikate toisen osaston eläkevastuun katteeksi. Työnantajakohtaista kirjanpitojärjestelmää noudattavan eläkesäätiön on käsiteltävänä olevan pykälän mukaan meneteltävä ylikatteen siirrossa vastaavalla tavalla työnantajakohtaisesti. Toisin sanoen A-osaston työnantajalla oleva ylikate voidaan siirtää ainoastaan saman työnantajan B-osaston eläkevastuun katteeksi ja päinvastoin.

Jos yhteiseläkesäätiö noudattaa kirjanpidossaan tasaavaa järjestelmää jomman kumman osaston osalta, ylikatetta ei voitaisi siirtää pois tältä osastolta, koska sitä ei voitaisi kohdistaa tietylle työnantajalle.

Lakiehdotuksen 45 §:n 4 momentissa säädetään ylikatteen palauttamisesta työnantajalle. Tämän pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteiseläkesäätiöistä, joissa ylikatteen palauttamista tarkasteltaisiin työnantajakohtaisesti. Ylikatteen palauttaminen olisi siten mahdollista, vaikka jonkin toisen työnantajan osalta olisi kattamatta olevaa eläkevastuuta. Myös tasaavaa järjestelmää noudattavassa A-yhteiseläkkesäätiössä voi syntyä ylikatetta. Tällaiset ylikatteet ovat myös palautettavissa työnantajalle edellyttäen, että kaikki työnantajat samanaikaisesti käyttävät tämän mahdollisuuden hyväkseen.

121 § Pykälä sisältää säännöksen yhteiseläkesäätiön yhden työnantajan osalla olevan ylikatteen siirrosta eläkesäätiön toisen työnantajan eläkevastuun katteeksi. Ylikatteen siirto olisi mahdollinen, mikäli jonkin työnantajan 46 §:n 3―5 momentin sekä alemmanasteisten säädösten ja määräysten mukaisten varojen arvioitaisiin tilinpäätöksen yhteydessä ylittävän kyseisen työnantajan eläkevastuun ja muiden velkojen määrän. Ylikate olisi ensisijaisesti käytettävä saman työnantajan eläkevastuun katteeksi eläkesäätiön toisella osastolla. Jos tämä vaihtoehto ei ole mahdollinen, voitaisiin ylikate siirtää eläkesäätiön toisen työnantajan eläkevastuun katteeksi edellyttäen, että ylikatetta luovuttava työnantaja antaa siihen suostumuksensa.

122 §. Lakiehdotuksen 48 §:n 1 momentissa säädetään vastuuvajauksen täyttämiseksi asetettavista vakuuksista, jotka ovat kannatusmaksuihin verrattavissa. Sosiaali- ja terveysministeriö antaisi tarkemmat määräykset siitä, miten kunkin työnantajan osuus vakuudesta yhteiseläkesäätiössä laskettaisiin. Jos eläkesäätiö noudattaa työnantajakohtaista kirjanpitojärjestelmää, jakosuhteena voitaisiin käyttää esimerkiksi 48 §:n 2 momentin mukaisia vastuumenoja. Tasaavassa järjestelmässä osuudet voitaisiin jakaa esimerkiksi kannatusmaksujen suhteessa.

Konsernissa emoyhtiö voi yksin asettaa vakuuden myös muiden työnantajien puolesta. Tämä edellyttää, että yhtiöillä on erillinen sopimus vakuuden käyttämisestä eri työnantajien kesken. Yksittäinen työnantaja on kuitenkin viime kädessä itse vastuussa vakuuden asettamisesta omalta osaltaan sopimuksista huolimatta.

123 §. Tilanteissa, joissa eläkesäätiöön kuuluva työnantaja on jakautunut useammaksi eri yhtiöksi, sosiaali- ja terveysministeriö on pääsääntöisesti lähtenyt siitä, ettei eläkevastuita ja varoja jaeta uusien työnantajien kesken eläkesäätiössä, vaan siirtyneet eläkevastuut ja niiden katteena olevat varat ovat jääneet emoyhtiölle. Tällöin emoyhtiö on jäänyt yksin vastaamaan aikaisemmasta, joskus kokoonsa nähden suhteettomankin suuresta eläkevastuusta, kun taas uudet yhtiöt ovat päässeet aloittamaan ilman eläkevastuuta. Näissä tapauksissa olisi tarkoituksenmukaista jakaa myös eläkevastuu uusien työnantajien kesken.

Vaikka lähtökohtana edelleenkin on, että eläkevastuuta ja varoja ei jaeta eri työnantajien kesken, näin voitaisiin kuitenkin menetellä tietyissä tilanteissa. Pykälän mukaan eläkesäätiön eläkevastuu ja sitä vastaavat varat voitaisiin jakaa työnantajan ja sen jakautuessa syntyneiden uusien työnantajien vastattavaksi edellyttäen, että sosiaali- ja terveysministeriö on antanut suostumuksensa toimenpiteeseen. Ministeriön suostumusta olisi haettava työnantajan jakautumiseen liittyvän eläkesäätiön sääntömuutoshakemuksen yhteydessä. Ministeriö antaa tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta.

124 §. Lakiehdotuksen 78 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan eläkesäätiö on asetettava selvitystilaan ja purettava, jos työnantaja lopettaa sen toimintansa, jonka piirissä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt toimivat. Yhteiseläkesäätiön osalta kuitenkin vaaditaan, että eläkesäätiö puretaan vasta sitten, kun kaikki eläkesäätiön työnantajat lopettavat toimintansa. Jos vain osa työnantajista lopettaa, eläkesäätiön toiminta jatkuu muiden työnantajien kesken.

125 §. Pykälässä säädetään siitä, miten menetellään eläkevastuun kanssa, jos työnantaja eroaa tai erotetaan yhteiseläkesäätiöstä taikka lopettaa toimintansa. Pykälän 1 momentin mukaan eroavan, erotetun tai toimintansa lopettavan työnantajan eläkevastuu ja sen katteena olevat varat on luovutettava toiselle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle.

Luovuttamismenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin vakuutustoiminnan luovuttamista koskevia 11 luvun säännöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö voi kuitenkin antaa luvan eläkesäätiön toiminnan jatkamiseen pois siirtyneen tai toimintansa lopettaneen työnantajan osalta samoin edellytyksin kuin 78 §:n 3 momentissa säädetään.

Pykälän 2 momentissa on 88 §:n 1 momentin sisältöä vastaava säännös siitä, mihin pois siirtyvän tai toimintansa lopettavan työnantajan eläkevastuun katteena olevat varat käytetään yhteiseläkesäätiön vastuuta luovutettaessa tai eläkesäätiötä purettaessa. Momentin mukaan ennen vastuunsiirtohetkeä tai selvitystilan alkamista tapahtuneeseen palvelukseen perustuvat jo alkaneet ja vastaiset eläkkeet ja muut etuudet on turvattava sopimalla vastaanottavan vakuutuslaitoksen kanssa varoja vastaavien eläke- ja muiden etuuksien järjestämisestä. Etuuksien turvaaminen tapahtuu työnantajakohtaisesti. Toisin sanoen kunkin työnantajan eläkevastuun katteena olevilla varoilla turvataan ainoastaan kyseisen työnantajan eläkevastuuseen sisältyvät etuudet.

14luku. Erinäiset säännökset

Luvussa säädettäisiin muun muassa eläkesäätiörikoksesta ja -rikkomuksesta sekä salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomittavista rangaistuksista. Samoin luvussa säädettäisiin rangaistavaksi teoksi eläkesäätiötoiminnan luvaton harjoittaminen. Luvussa on säännöksiä myös välimiesmenettelyn käyttömahdollisuudesta riitojen ratkaisijana sekä eläkesäätiötä koskevasta oikeudenkäyntimenettelystä. Nykyiseen lakiin verrattuna useimmat luvun säännökset ovat uusia.

126 §. Pykälä sisältää säännöksiä oikeuspaikasta ajettaessa 112 §:ssä tarkoitettua kannetta eläkesäätiön lukuun. Yleisten prosessioikeudellisten säännösten mukaan kannetta ajetaan tavallisesti vastaajan kotipaikan käräjäoikeudessa. Koska vastaaja ei aina asu eläkesäätiön kotipaikalla ja koska käytännölliset syyt saattavat vaatia kanteen ajamista eläkesäätiön kotipaikan tuomioistuimessa, olisi ehdotuksen mukaan tämäkin tuomioistuin toimivaltainen. Eläkesäätiön kotipaikan käräjäoikeus olisi siten vaihtoehto oikeudenkäymiskaaren mukaan määräytyvälle oikeuspaikalle. Säännös koskee myös sitä tapausta, että korvausvaatimus perustuu rangaistavaan tekoon. Se, missä kanne pannaan vireille, jää riippumaan kantajasta.

127 §. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten eläkesäätiö haastetaan vastaamaan kanteeseen.

Eläkesäätiö katsotaan tulleen haastetuksi, jos haaste on toimitettu jollekin hallituksen jäsenelle. Hallituksen jäsenten lisäksi olisi asiamies sekä jokainen henkilö, jolla on oikeus eläkesäätiön nimen kirjoittamiseen, oikeutettu ottamaan haasteen vastaan. Voimassa olevan eläkesäätiölain 9 §:n 3 momentin mukaan haaste on annettava tiedoksi ainoastaan hallituksen jäsenelle.

128 §. Pykälässä on säännös välimiesmenettelystä eläkesäätiön ja sen johdon, tilintarkastajan, toimintapiiriin kuuluvan tai kuuluneen henkilön tai työnantajan välillä syntyvien riitaisuuksien varalta.

Sen sijaan, että nämä riidat yleensä käsitellään tuomioistuimessa, voitaisiin niiden ratkaisu siirtää eläkesäätiön sääntöihin otettavalla määräyksellä välimiesten ratkaistavaksi. Tällöin tämä sääntöjen määräys korvaisi välimiesmenettelystä annetun lain (967/92) edellyttämän välityssopimuksen. Pykälässä mainituilla riidoilla tarkoitetaan lakiehdotuksen 12 luvun mukaisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta syntyviä riitoja eläkesäätiön ja sen johtohenkilöiden, työnantajan tai toimintapiiriin kuuluvan tai kuuluneen henkilön välillä. Eläkesäätiön sääntöihin otettavalla välimieslausekkeella voitaisiin myös vain tietyt riidat saattaa välimiesmenettelyn alaisiksi ja muut riidat jättää yleisten tuomioistuinten ratkaistaviksi.

Eläkesäätiön vastapuolena pykälässä on mainittu nimenomaisesti hallitus ja hallituksen jäsen, hallintoneuvosto ja hallintoneuvoston jäsen sekä asiamies, tilintarkastaja, toimintapiiriin kuuluva tai kuulunut henkilö ja työnantaja. Säännös koskee 80 §:n 3 momentin nojalla myös selvitysmiehiä. Samoin säännöstä sovellettaisiin mainittujen henkilöiden varamiehiin.

129 §. Lakiehdotukseen otetut rangaistussäännökset on koottu neljään eri pykälään. Tässä pykälässä ovat säännökset eläkesäätiötoiminnan luvattomasta harjoittamisesta ja 130 §:ssä on lueteltu eläkesäätiörikokseksi luonnehdittavat teot. Lievemmät eläkesäätiörikkomukset on säännelty 131 §:ssä ja 132 §:ään on otettu rangaistussäännös salassapitovelvollisuuden rikkomisesta.

Lakiehdotuksen 9 §:ssä on säädetty, että eläkesäätiön säännöissä on mainittava muun muassa eläkesäätiön tarkoitus, eläkesäätiöön kuuluva työnantaja ja toimintapiiri. Jos eläkesäätiö harjoittaa toimintaansa laajemmin kuin säännöissä on mainittu tai jos toimintaa harjoitetaan siitä huolimatta, että eläkesäätiö olisi 78 §:n 1 momentin mukaan asetettava selvitystilaan ja purettava, kyseessä on pykälän 1 momentin kohdassa kriminalisoitu eläkesäätiötoiminnan luvaton harjoittaminen.

Lakiehdotuksen 67 §:n 4 momentin nojalla sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä eläkesäätiön toiminnan osittain lopetettavaksi tai eläkesäätiön purettavaksi. Mainitun kiellon ja ministeriön määräyksen vastainen toiminta olisi sekin eläkesäätiötoiminnan luvatonta harjoittamista ja siten rangaistusuhan alaista.

Rangaistukseksi eläkesäätiötoiminnan luvattomasta harjoittamisesta säädettäisiin, jollei teko ole vähäinen, sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi.

130 §. Pykälässä säädettäisiin rangaistus eläkesäätiörikoksesta. Tämän nimikkeen alle on koottu kaikki ne tämän lain vastaiset vakavammat teot, jotka rangaistavuudeltaan ovat verrattavissa 129 §:ssä kriminalisoituun eläkesäätiötoiminnan luvattomaan harjoittamiseen.

Pykälän 1 kohdassa on saatettu rangaistusuhan alaiseksi väärien tietojen antaminen sosiaali- ja terveysministeriölle asiakirjassa, joka on annettava ehdotetun lain nojalla. Eläkesäätiöihin kohdistuva viranomaisvalvonta perustuu olennaiselta osalta ministeriölle annettuihin tietoihin. Sen tehosteeksi, että annetut tiedot ovat oikeat, on rangaistusseuraamus muiden sanktioiden ohella paikallaan.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi tilinpäätöksen tai tilintarkastuskertomuksen laatimista tai eläkesäätiön selvitystilaa koskevan lopputilityksen antamista koskevien säännösten rikkominen. Nykyisessä laissa ei ole vastaavaa rangaistussäännöstä.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi 69 §:n nojalla kieltää eläkesäätiötä luovuttamasta tai panttaamasta hallinnassaan olevaa omaisuutta. Tämän kiellon vastainen omaisuuden luovutus tai panttaus on kriminalisoitu 3 kohdassa.

Rangaistuksena edellä luetelluista teoista olisi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

131 §. Pykälä sisältää luettelon niistä lievemmistä teoista, jotka lakiehdotuksen mukaan olisivat rangaistavia eläkesäätiörikkomuksina.

Eläkesäätiön varojen tahallinen laiton jakaminen olisi 1 kohdan mukaan rangaistava teko. Eläkesäätiön varojen jakamista koskevia säännöksiä on muun muassa selvitystilaa ja purkamista koskevassa 10 luvussa. Myös eläkesäätiön sääntöjen vastainen varojen jako on rangaistavaa tämän lainkohdan nojalla. Varojen tahallista laitonta jakamista ei olisi se, että eläkettä maksetaan liian suurena eläkkeen laskemisessa tapahtuneen laskuvirheen tai lain virheellisen soveltamisen takia. Rangaistavaksi teko muuttuu, jos virhe on tehty tahallaan, tarkoituksena liian suuren eläkkeen maksaminen.

Lakiehdotuksen 4 §:n 4 momentissa ovat säännökset siitä, kuinka suuren osan eläkesäätiö voi omistaa yrityksestä. Jotta eläkesäätiö voisi omistaa suuremman osan yrityksestä kuin laissa säädetään, sen on haettava siihen sosiaali- ja terveysministeriön lupa. Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi se, ettei eläkesäätiö hae ministeriön lupaa.

Pykälän 3 kohdan mukaan rangaistaan eläkesäätiörikkomuksena myös se, että viranomaisille jätetään toimittamatta sille lakiehdotuksen mukaan annettava ilmoitus tai muu tieto.

Pykälässä mainituista rikkomuksista olisi tuomittava sakkoon, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

132 §. Pykälässä säädettäisiin rangaistus salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Salassapitovelvollisuutta koskeva säännös on myös voimassa olevan eläkesäätiölain 32 §:ssä. Salassapitovelvollisuus koskee sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet tietoja tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisia tehtäviä täyttäessään, kuten hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä, asiamiestä, tilintarkastajia, eläkesäätiön toimihenkilöitä, sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä sekä eläketurvakeskuksen toimihenkilöitä.

Salassapitovelvollisuus on 1 momentissa ulotettu koskemaan paitsi eläkesäätiön tai jonkun toisen taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta saatuja tietoja, myös henkilön terveydentilasta saatuja tietoja. Erityisesti on huomattava, että työnantajalla ei ole oikeutta muutoin kuin työnantajan ominaisuudessa eläkesäätiön hallintoelinten välityksellä saada tietoa eläkesäätiön sisäisistä asioista.

Muun muassa eläkesäätiöiden maksamat eläkkeet ja muut toimeentuloetuudet tulivat ulosmittauskelpoisiksi vuoden 1990 alusta. Ulosmittauksen toimittamiseksi ulosottoviranomaiset tarvitsevat toimeentuloetuuksien maksajilta tietoja eläkkeen tai muun toimeentuloetuuden määrästä. Ulosottolain 4 luvun 18 e §:n 3 momentissa säädettyä työnantajan ja viranomaisen tietojenantovelvollisuutta ei voida sellaisenaan soveltaa eläkesäätiöihin. Sen vuoksi pykälän 2 momentissa on ulosoton täytäntöönpanon mahdollistamiseksi säännös, jonka mukaan salassapitosäännös ei koske ulosottoviranomaisia. Eläkesäätiön olisi 1 momentin estämättä ilmoitettava ulosottomiehelle tämän pyynnöstä henkilölle maksettavan eläkkeen tai muun etuuden määrä sekä tiedossa olevat muut toimeentuloetuuksia maksavat laitokset.

Pääsääntöisesti salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistus olisi riittävä seuraamus, jolloin seuraamus tuomittaisiin rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan. Virkamiehen kyseessä ollen teko rangaistaisiin rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaisena salassapitorikoksena. Jos jossain muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetään rikoksesta ankarampi rangaistus, edellä mainitut säännökset syrjäytyisivät.

133 §. Voimassa olevan lain 26 a §:n 2 momentin ja 30 §:n mukaisesti tässä pykälässä säädettäisiin eräiden sosiaali- ja terveysministeriön päätösten ja määräysten täytäntöönpanokelpoisuudesta valituksesta huolimatta. Tämä periaate on lakiehdotuksessa säilytetty ministeriön valvonnan tehokkuuden ja nopeuden takaamiseksi.

Säännös koskee ensinnäkin ministeriön 20 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä silloin, kun eläkesäätiöllä ei ole hallitusta tai asiamiestä. Toiseksi säännös koskee päätöksiä tai määräyksiä, jotka ministeriö on antanut 8 luvussa säädettyjen valvontaoikeuksiensa nojalla. Kolmanneksi pykälässä tarkoitettu tilanne on kyseessä silloin, kun ministeriö on määrännyt eläkesäätiön selvitystilaan ja nimennyt samassa yhteydessä eläkesäätiölle selvitysmiehen.

134 §. Viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuudesta säädetään yleisten asiakirjain julkisuudesta annetussa laissa (83/51) . Mainittu laki koskee myös eläkesäätiöistä tietoja sisältäviä asiakirjoja.

Yksi osa valtiovallan harjoittamaa vakuutuslaitosten valvontaa on niin sanotun julkisuusperiaatteen noudattaminen, jonka mukaan vakuutuslaitokset velvoitetaan julkaisemaan tietoja, joiden perusteella on mahdollista arvioida laitoksen toimintaa ja tilaa.

Tämän periaatteen mukaisesti pykälän 1 momentissa on säännös, joka oikeuttaa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan eläkesäätiöiden toimintaa, asemaa ja kehitystä valaisevia tilastoja sekä niihin verrattavia tietoja. Vertailukelpoisuuden vuoksi tilastot ja tiedot olisi laadittava yhtenäisen perusteen mukaisesti kaikista eläkesäätiöistä. Sen sijaan ministeriö ei voisi julkaista niitä erityistietoja tai -selvityksiä, jotka se saa esimerkiksi jonkun yksittäisen eläkesäätiön tilasta, tuloksesta tai organisaatiosta, eikä mistään tilastosta muutenkaan saa käydä ilmi yksittäistä asiaa koskevia tietoja.

Eläkesäätiöiden harjoittaman toiminnan luonne ja vakuutustarkastustoiminnassa omaksuttu julkisuusperiaate huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista, että eläkesäätiöiden tilinpäätöstiedot ovat julkisia. Asiasta on säännös pykälän 2 momentissa. Tilinpäätöstietoihin luetaan tuloslaskelma, tase niiden liitteet ja toimintakertomus. Tase-erittelyt eivät ole julkistettavia tilinpäätöksen osia. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevaa lakia.

135 §. Voimassa olevassa laissa ei ole vakuutusmatemaatikkoa koskevia säännöksiä. Eläkesäätiölain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 3 §:ssä on säännös, jonka mukaan vakuutusteknisen tutkimuksen suorittajalla on oltava ministeriön määräämä kelpoisuus.

Kun otetaan huomioon eläkesäätiöiden toiminnan luonne ja laajuus, on tarkoituksenmukaista, että eläkesäätiöillä on käytettävissään vakuutusmatemaatikko. Asiasta on säännös pykälän 1 momentissa. Pykälän 1 momentissa on vakuutusmatemaatikon kelpoisuusehtojen osalta viittaus vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:ään. Edelleen pykälän 1 momentin mukaan vakuutusmatemaatikon tehtävät määräytyvät soveltuvin osin vastaavasti kuin vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikosta annetun asetuksen (464/95) 1 ja 2 §:ssä on säädetty. Tällöin on lisäksi otettava huomioon eläkesäätiötoiminnan erityispiirteet.

Ehdotuksen mukaan vakuutusmatemaatikon tehtäviä on laajennettu soveltuvin osin vastaavasti kuin vakuutusyhtiöissä. Vakuutusmatemaatikko velvoitetaan asetuksessa muun muassa selvittämään ne vaatimukset, jotka sijoitustoiminnalle on asetettava eläkevastuun luonteesta johtuen.

Vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikko velvoitetaan asetuksessa lisäksi tekemään ilmoitus vakuutusyhtiön hallitukselle tehtävässään havaitsemistaan puutteista vakuutusyhtiön toiminnassa. Tätä velvollisuutta ei samanlaisena sisällytettäisi eläkesäätiön vakuutusmatemaatikon tehtäviin, koska eläkesäätiön vakuutusmatemaatikona asema suhteessa eläkesäätiön hallintoon on erilainen kuin vakuutusyhtiöissä. Ministeriö voi antaa määräyksiä tätä korvaavasta, eläkesäätiötoiminnan luonteeseen paremmin soveltuvasta menettelystä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että eläkesäätiön olisi tehtävä ilmoitus vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta sosiaali- ja terveysministeriölle. Pykälän 2 momentin mukaan ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän pykälän soveltamisesta.

136 §. Pykälän mukaan eläkesäätiön vakuutusmatemaatikon on suoritettava vakuutustekninen tutkimus eläkesäätiön tilasta vähintään joka toinen vuosi. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi määrätä tutkimuksen suoritettavaksi muulloinkin, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Vastaava säännös on voimassa olevan eläkesäätiölain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 3 §:ssä.

137 §. Pykälän mukaan lain täytäntöönpanosta annettaisiin yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksella.

15luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

138 §. Uuden lain voimaantulopäivämäärä on lakiehdotuksessa jätetty avoimeksi. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996, kuitenkin siten että ylikatteen palauttamista koskevat 45 §:n 4 momentti, sekä 120 ja 147 § sekä eläkevastuun kattamista koskevat 46 ja 47 § tulisivat voimaan jo 31 päivänä joulukuuta 1995, joten niitä voitaisiin soveltaa vuoden 1995 tilinpäätöksessä. Ehdotetulla lailla ( uusi laki ) on tarkoitus korvata voimassa oleva eläkesäätiölaki ( vanha laki ) ja sen nojalla annettu asetus lain täytäntöönpanosta.

Uusi laki aiheuttaa huomattavia muutoksia eläkesäätiöiden toimintaan. Kaikkien eläkesäätiöiden on esimerkiksi muutettava sääntönsä uuden lain mukaisiksi. Jotta muutosten toteuttaminen tapahtuisi joustavasti, on pykälän 3 momentin mukaan mahdollista, että eläkesäätiöt voisivat jo ennen uuden lain voimaantuloa ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Edellytyksenä kuitenkin on, että uusi laki on vahvistettu ja julkaistu säädöskokoelmassa.

139 §. Eläkesäätiön säännöt ovat uuden lain tultua voimaan pätemättömät sellaisten säännösten osalta, jotka eivät ole uuden lain pakottavien säännösten mukaisia. Pykälän 1 momenttiin on selvyyden vuoksi sisällytetty säännös siitä, että uuden lain kanssa ristiriitaisten eläkesäätiön sääntöjen määräysten sijasta on noudatettava uuden lain säännöksiä.

Pykälän 2 momentissa velvoitetaan eläkesäätiöt määräajassa muuttamaan sääntönsä uuden lain säännöksiä vastaaviksi. Muutokset tulisi pyrkiä tekemään mahdollisimman pian uuden lain tultua voimaan. Muutetuille säännöille on haettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus kahden vuoden kuluessa uuden lain voimaantulosta. Jos eläkesäätiö laiminlyö sääntöjensä muuttamisen säädetyssä määräajassa, ministeriö voi käyttää niitä pakotteita, joista säädetään lakiehdotuksen 67 §:ssä.

Ehdotuksen 141 §:ssä säädetään sääntöjen muuttamisesta uuden lain mukaisiksi silloin, kun eläkesäätiön päätös tehdään lain vahvistamisen jälkeen, mutta ennen uuden lain voimaantuloa.

140 §. Pykälä sisältää säännöksen, jonka mukaan ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröitäväksi ilmoitettu eläkesäätiö saadaan rekisteröidä vanhan lain säännösten mukaisesti silloinkin, kun rekisteröiminen tapahtuu uuden lain tultua voimaan. Säännöt on tällöinkin kuitenkin muutettava uuden lain mukaisiksi 139 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa. Sama koskee sääntömuutoksia, joille on haettu vahvistusta ennen uuden lain voimaantuloa, mutta jotka on vahvistettu uuden lain voimaantulon jälkeen.

141 §. Pykälän mukaan on mahdollista, että eläkesäätiö uuden lain vahvistamisen jälkeen, mutta ennen sen voimaantuloa, tekee sääntöihinsä tarvittavat muutokset. Sääntömuutoksen vahvistamista koskeva hakemus voidaan tällöin tehdä ennen uuden lain voimaantuloa. Päätös sääntömuutoksen tekemisestä on tehtävä vanhan lain mukaisessa järjestyksessä. Muutoksen rekisteröiminen olisi kuitenkin mahdollista vain siten, että muutos tulee voimaan aikaisintaan uuden lain voimaantulohetkestä.

142 §. Lakiehdotuksen 3 §:ssä on säännökset eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärästä. Käsiteltävänä olevassa pykälässä on säännökset sitä varten, että ennen uuden lain voimaatuloa rekisteröity eläkesäätiö ei täytä vähimmäislukumäärää koskevia säännöksiä.

Pykälän 1 momentti koskee ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröityä A-eläkesäätiötä. Tällainen eläkesäätiö voisi jatkaa toimintaansa uudenkin lain aikana, vaikka sen toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärä pysyvästi olisi alle 30. Edellytyksenä on, että eläkesäätiö jatkaa vanhan lain aikana harjoittamaansa toimintaa. Jos eläkesäätiön toiminta uuden lain aikana laajenee siten, että sen toimintapiiri laajenee tai etuuksia lisätään, eläkesäätiön on täytettävä vähimmäislukumäärää koskevat vaatimukset 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisessa määräajassa. Määräaika lasketaan siitä, kun toiminnan muutoksesta johtuva sääntöjen muutos on hyväksytty eläkesäätiön hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksessa.

Toimintapiiriin laajenemisella lainkohdassa tarkoitetaan sitä, että eläkesäätiön toimintapiiriin tulee kokonaan uusia työnantajia tai sellaisia vanhojen työnantajien henkilöstöryhmiä, jotka aikaisemmin eivät ole olleet toimintapiirissä. Jos eläkesäätiön vanha työnantaja yhtiöittää toimintojaan ja toimintapiiriin tästä syystä tulee uusia työnantajia, eläkesäätiö voi edelleen jatkaa toimintaansa 3 §:n säännösten estämättä, koska eläkesäätiön toimintapiiri asiallisesti pysyy samana kuin ennen yhtiöittämistä.

Etuuksien lisäämisellä tarkoitetaan sitä, että vanhojen etuuksien määrää lisätään esimerkiksi alentamalla eläkeikää tai nostamalla eläkeprosentin määrää taikka että eläkesäätiö ryhtyy myöntämään kokonaan uusia etuuslajeja, kuten työkyvyttömyyseläkettä vanhuuseläkkeen lisäksi.

Pykälän 2 momentti koskee B- ja AB-eläkesäätiöiden toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärää. Työntekijäin eläkelakia muutettiin vuonna 1976 siten, että TEL:n mukaista toimintaa voi harjoittaa vain eläkesäätiö, jonka toimintapiiriin kuuluu pysyvästi vähintään 300 työntekijää. Lain muutos ei kuitenkaan koskenut eläkesäätiöitä, joiden TEL:n mukainen toiminta oli alkanut ennen lain voimaantuloa 1 päivänä heinäkuuta 1976. Jotta tällaiset eläkesäätiöt voisivat uudenkin lain aikana jatkaa toimintaansa, momentissa on säännös, jonka mukaan riittää, että nämä eläkesäätiöt täyttävät 30 päivänä kesäkuuta 1976 voimassa olleet toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärää koskevat säännökset. Jos lukumäärä laskee näitäkin vaatimuksia alhaisemmaksi, eläkesäätiöllä on 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen määräaika täyttää ne uudelleen.

Pykälän 3 momentissa säädetään selvyyden vuoksi, että ellei eläkesäätiö täytä 1 tai 2 momentin vaatimuksia, on se asetettava selvitystilaan ja purettava.

143 §. Lakiehdotuksen 4 §:n 4 momentissa eläkesäätiön oikeutta omistaa osakeyhtiön osakkeita on olennaisella tavalla rajoitettu. Rajoitukset koskevat myös muita yrityksiä kuin osakeyhtiöitä.

Joidenkin eläkesäätiöiden omistusosuudet saattavat ylittää lakiehdotuksen mukaiset enimmäisrajat. Pykälässä on poikkeussäännös, jonka mukaan eläkesäätiö saa edelleenkin omistaa ne osakkeet tai osuudet, jotka se sai omistaa ennen uuden lain voimaantuloa. Toisaalta tällainen eläkesäätiö ei saa nostaa suhteellista omistus- tai määräämisvaltaosuuttaan enää siitä, mitä se oli ennen lain voimaantuloa. Lain voimaan tullessa vallitseva omistusosuus ei loisi jatkuvaa uutta ylärajaa sallittavalle omistusoikeudelle. Jos suhteellinen omistusosuus on jossakin vaiheessa lain voimaantulon jälkeen laskenut, mutta edelleen ylittää lain salliman enimmäismäärän, omistusosuus ei voisi nousta uudelleen tästä alentuneesta määrästä.

Pykälän 1 momentin säännöksiä sovellettaisiin 2 momentin mukaan myös 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin työnantajayhtiön osakkeisiin.

144 §. Eläkesäätiölain muutoksen yhteydessä vuonna 1991 eläkesäätiöille asetettiin velvollisuus vaatia vakuus työnantajalle annettaville lainoille. Vakuuden asettamispakko ei kuitenkaan koskenut ennen lain voimaantuloa 1 päivänä huhtikuuta 1991 annettuja lainoja. Käsiteltävänä olevan pykälän mukaan näiden vanhojen lainojen asema säilyy samana uudenkin lain voimassaoloaikana.

145 §. Eläketurvakeskuksen luottovakuutustoiminnan lopettamisen yhteydessä eläkesäätiöille asetettiin velvollisuus kattaa TEL:n mukainen eläkevastuu. Muutos tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Ennen lain muutosta olleen eläkevastuun osalta eläkesäätiöille annettiin 12 vuoden siirtymäaika, jonka kuluessa mainittu eläkevastuu tulee kattaa. Pykälän 1 momentissa on säännös, jonka mukaan mainittu siirtymäaika jatkuu uuden lain voimassaoloaikana. Kymmenen vuoden määräaika aika edellyttää, että uusi laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Pykälän 2 momentissa on 1 momentissa mainitusta muutoksesta johtuva siirtymäaika ylimääräisen vakuuden kattamiseksi. Siirtymäaika vastaa vuoden 1994 alusta voimaan tulleeseen muutokseen liittyvää siirtymäaikaa.

146 §. Käsiteltävänä olevassa pykälässä säädetään eläkesäätiön vapaaehtoisista lisäeduista aiheutuvan eläkevastuun kattamiselle asetettavista siirtymäajoista.

Pykälän 1 momentti koskee eläkkeellä olevien henkilöiden eläkkeiden sekä heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien kattamista. Momentti on kirjoitettu siten, että vuoden 1991 uudistuksen yhteydessä säädetty kattamisaikataulu pysyy ennallaan. Lähtökohtana on, että 75 prosentin kattamisvaatimus täyttyy vuodesta 1991 alkaen laskettavan yhdeksän vuoden kuluessa. Kun uuden lain arvioidaan tulevan voimaan vuoden 1996 alusta, määräaikaa on siis jäljellä vielä neljä vuotta.

Kun 1 momentin mukainen kattamisaikataulu on kulunut umpeen, eläkesäätiön on 2 momentin mukaan ryhdyttävä kattamaan jäljellä olevaa 25 prosentin osuutta 1 momentin mukaisesta eläkevastuusta. Määräaika tämän kattamisvaatimuksen täyttämiselle on ehdotuksen mukaan viisi vuotta siitä kun 1 momentin mukainen kattaminen on suoritettu. Kattaminen on suoritettava vuosittain viidesosin kalenterivuosien osoittamassa suhteessa kattamisvaatimuksesta.

Pykälän 3 momentti koskee vastaisten eläke-etuuksien kattamista. Lähtökohtana on, että uuden lain voimaantulon jälkeen perustetun eläkesäätiön on heti katettava vastainen eläkevastuu 47 §:n 3 momentissa mainituin poikkeuksin. Momentti koskee ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden vastaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien kattamista. Momentin mukaan mainittu eläkevastuu on katettava viidentoista vuoden kuluessa uuden lain voimaantulosta. Kattaminen on suoritettava vuosittain viidestoistaosin lain voimaantulosta kuluneiden kalenterivuosien osoittamassa suhteessa kattamisvaatimuksesta.

Lakiehdotuksen 47 §:n 2 momentissa säädetään katteen luetteloimisesta. Käsiteltävänä olevan pykälän 4 momentin mukaan kate on luetteloitava 47 §:n 4 momentin mukaisesti samalla kun 1―3 momentin mukaisia yhdeksäs-, viides- tai viidestoista osia katetaan. Kun eläkevastuusta on 3 momentin mukaisesti katettu esimerkiksi neljä viidestoista osaa, on tästä määrästä samalla luetteloitava 75 prosenttia.

Pykälän 5 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi erityisistä syistä myöntää poikkeuksia pykälän säännöksistä.

147 §. Lakiehdotuksen 43 §:n 3 momentissa esitetään muusta kuin TEL:n mukaisesta eläketurvasta aiheutuvan eläkevastuun laskemistapaa muutettavaksi. Käsiteltävänä oleva pykälä sisältää tästä johtuvan siirtymäsäännöksen. Muutoksen johdosta voisi eläkevastuun katteena olevia varoja vapautua. Vapautuvien varojen määrä selvitettäisiin lain voimaan tullessa ja niitä vastaava erityisvastuu sisällytettäisiin mainittuun eläkevastuuseen. Eläkesäätiön eläkevastuu laskettaisiin tämän lain mukaisesti lain voimaantuloa edeltävälle päivälle. Erityisvastuun määrä lain voimaan tullessa olisi määrä, jolla eläkesäätiön lain voimaantuloa edeltävälle päivälle laaditun tilinpäätöksen mukainen eläkevastuu vähennettynä vastuuvajauksella ylittäisi uuden lain mukaisen eläkevastuun.

Erityisvastuuta vastaavat varat olisi käytettävä muun kuin TEL:n mukaisen eläketurvan kustantamiseen. Eläkesäätiölle ei voitaisi suorittaa kannatusmaksuja kyseisen toiminnan kustantamiseksi ennenkuin erityisvastuuta vastaavat varat on käytetty loppuun. Vastuuvajausta ei myöskään voisi esiintyä niin kauan kuin erityisvastuuta on jäljellä. Mikäli erityisvastuuta vastaavia varoja olisi jäljellä vielä viiden vuoden kuluttua uuden lain voimantulosta, voidaan nämä varat käyttää TEL:n mukaisen eläketurvan kustantamiseen tai palauttaa työnantajalle.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa 2 momentin mukaan tarkemmat määräykset pykälän soveltamisesta.

148 §. Pykälässä säädetään siitä, kumpaa lakia eläkesäätiön purkamista ja vakuutustoiminnan luovuttamista koskevissa asioissa noudatetaan. Pykälän 1 momentin mukaan eläkesäätiön purkamista koskeva asia käsitellään vanhan lain mukaan, jos julkista haastetta on haettu ennen uuden lain voimaantuloa.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutustoiminnan luovuttamisen osalta ratkaisevaa on sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksen hakeminen. Jos ministeriön suostumusta on haettu ennen uuden lain voimaantuloa, käsitellään asia vanhan lain mukaan.

149 §. Pykälän 1 momentissa säädetään lain voimaantulosta laskettavasta kahden vuoden määräajasta, jonka kuluessa eläkesäätiöiden on järjestettävä hallintoelintensä kokoonpano uuden lain säännösten mukaiseksi. Asiamies olisi valittava ja ilmoitettava eläkesäätiörekisteriin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun eläkesäätiöllä on uuden lain mukaiset vahvistetut säännöt, joista ilmenee, kenelle asiamiehen valitseminen kuuluu.

Pykälän 2 momentissa säädetään eläkesäätiön hallinnossa toimivien henkilöiden oikeudesta saada jatkaa tehtävässään, vaikka he eivät täyttäisikään uuden lain vaatimuksia. Henkilö voi jatkaa tehtävässään siihen asti, kun uusi vaali toimitetaan. Tämä aika saa olla enintään kaksi vuotta lain voimaantulosta. Esillä oleva pykälä vastaa vakuutuskassalain 184 §:ää.

150 §. Ennen uuden lain voimaantuloa annettavat tilinpäätökset laaditaan vanhaa lakia noudattaen. Jos tilinpäätös laaditaan uuden lain tultua voimaan sellaiselta tilikaudelta, joka on alkanut ennen uuden lain voimaantuloa, on tilinpäätös esillä olevan pykälän mukaan laadittava vanhan lain tilinpäätössäännösten perusteella.

151 §. Lakiehdotuksen 7 luvussa on eräitä markkamääriä, jotka on sidottu työntekijäin eläkelain mukaiseen palkkaindeksiin. Lakiehdotuksen tässä pykälässä markkamäärät on sidottu vuodelle 1995 vahvistettuun indeksipistelukuun.