HE 15/1995

1.1.ETA-sopimus

Euroopan talousalueesta 2.5.1992 Portossa tehty sopimus hyväksyttiin 11.12.1992 annetulla lailla Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta (1504/93) . Sveitsin valaliiton poisjäämisen vuoksi 17.3.1993 tehty ETA-sopimuksen tarkistamista koskeva pöytäkirja hyväksyttiin 18.6.1993 annetulla, edellä mainitun ETA-voimaansaattamislain muuttavalla lailla (1505/93) . ETA-sopimuksen ja edellä mainittujen lakien voimaantulosta 1.1.1994 lukien säädettiin tavanomaiseen tapaan asetuksella (1506/93) .

ETA-sopimuksella perustettu ETA:n sekakomitea hyväksyi 21.3.1994 päätöksellään n:o 7/94 useita muutoksia ETA-sopimuksen pöytäkirjaan 47 ja sopimuksen liitteisiin. ETA:n sekakomitean päätös eli niin sanottu ETA-lisäpaketti hyväksyttiin 28.6.1994 annetulla lailla (530/94) . Päätöksen voimaantulosta 1.7.1994 lukien säädettiin asetuksella (531/94) .

ETA-sopimuksen voimaansaattamislaki ja ETA:n sekakomitean päätöksen n:o 7/94 voimaansaattamislaki ovat kansainvälisen sopimuksen niin sanottuja sekamuotoisia blankettivoimaansaattamislakeja. Lakeihin sisältyy varsinaisten voimaansaattamissäännösten lisäksi myös täytäntöönpanosäännöksiä, jotka ovat tarpeen ETA-sopimuksen eräiden määräysten ja sen alaan kuuluvien EY:n sekundäärilainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden noudattamiseksi Suomessa. Tällaisia ovat muun muassa ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 2 ja 3 §:n säännökset ETA-normien etusijasta sekä molempaan voimaansaattamislakiin sisältyvät ETA-sopimuksen eräiden määräysten ja sen alaan kuuluvien yksilöityjen EY-säädösten edellyttämät kansalliset rangaistusseuraamussäännökset. Lakeihin otettiin myös useita selventäviä säännöksiä eräiden ETA-sopimuksen alaan kuuluvien EY-säädösten toimeenpanosta Suomessa vastaavista viranomaisista ja työnjaosta näiden viranomaisten välillä.

Suomen liityttyä 1.1.1995 Euroopan unioniin ETA-sopimusta ei sovelleta miltään osin suhteessa muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin. ETA-sopimus on Rooman sopimuksen 238 artiklan tarkoittama assosiaatiosopimus ja sen sopimuspuolina ovat Euroopan yhteisö, Euroopan hiili-ja teräsyhteisö sekä jäsenvaltiot yhdessä. ETA-sopimus tarkistuspöytäkirjoineen on saatettu voimaan neuvoston ja komission päätöksillä 94/1/EY,EHTY ja 94/2/EY,EHTY.

Saatettaessa voimaan sopimusta liittymisestä Euroopan unioniin( SopS 104―105/94) valittiin ratkaisu, jonka mukaan itse voimaansaattamislakiin ei otettu mitään kansallisia asiasisältöisiä täytäntöönpanosäännöksiä. Siltä osin kuin ETA-sopimuksen voimaansaattamislain edellä tarkoitetut asiasisältöiset säännökset koskevat asioita, joita vastaavaa sääntelyä tarvitaan myös EU-jäsenyyden oloissa, on nämä lainsäädäntötarpeet oikeudellisesti välttämätöntä ottaa huomioon erikseen EU-jäsenyyteen sopeutumiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä. Vastaavasti on ETA-sopimuksen voimaansaattamislakia muutettava siten että se vastaa vallitsevaa oikeustilaa. Asiasta mainittiin liittymissopimusta koskevan hallituksen esityksen yleisperusteluissa (HE 135/1994 vp , s. 102).

ETA:n sekakomitean Suomea valtiona sitovat päätökset on vakiintuneen valtiosopimuskäytännön mukaan käsitelty kuten kansainvälisiä sopimuksia ja ne on saatettu erikseen kansallisesti voimaan. ETA:n kahden pilarin järjestelmässä yhteisöä ja sen jäsenvaltioita edustaa sekakomiteassa komissio. ETA:n sekakomitean päätös n:o 7/94 on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisen lehden (EYVL) ETA-osastossa (OJ L 160/1.28.6.1994). EYVL:ssä on myös erikseen niin sanottu ETA-täydennysosa, jossa sekakomitean päätökset on julkaistu pohjoismaiden kielillä. Unionin jäsenvaltioissa ETA:n sekakomitean päätöksiä ei saateta voimaan tai julkaista kansallisesti. Unionin jäsenyys ei kuitenkaan vaikuta takautuvasti sillä tavalla, että Suomessa valtiosäännön mukaisesti ennen liittymistä unioniin annetut ETA:n sekakomitean päätösten voimaansaattamista tai täytäntöönpanemista koskevat säädökset olisi kumottava. Sen sijaan niistä olisi poistettava säännökset, jotka ovat aineellisoikeudellisessa mielessä ristiriitaisia tai päällekkäisiä EY-oikeuden taikka muun kansallisen lainsäädännön kanssa.

1.2.Muut ETA:aan liittyvät sopimukset

EFTA-valtioiden pysyvästä komiteasta tehty sopimus (1511―1513/93) on lakannut olemasta voimassa Suomen osalta Suomen liityttyä Euroopan unioniin eli 1.1.1995 lukien suoraan sopimuksen 12 artiklan 2 kohdan nojalla. Sopimus on saatettu voimaan tavallisella blankettilailla ja voimaantuloasetuksella, joita ei vakiintuneen valtiosopimuskäytännön mukaan erikseen kumota. Sen sijaan julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa ulkoasiainministeriön ilmoitus sopimuksen voimassaolon lakkaamisesta.

Valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehty EFTA-valtioiden sopimus on saatetu voimaan aineellisoikeudellisia säännöksiä sisältävällä sekamuotoisella blankettilailla (1507/93) . Brysselissä 28.9.1994 tehdyllä sopimuksella eräiden EFTA-valtioiden Euroopan unoniin liittymistä seuraavan kauden siirtymäjärjestelyistä (SopS 19/95) on kuitenkin sovittu valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen toiminnan jatkamisesta ainakin 6 kuukauden siirtymäkaudeksi vielä 1.1.1995 jälkeen. Sopimus on tarpeen liittymissopimukseen sisältyvän liittymisasiakirjan 172 artiklan siirtymämääräysten täytäntöönpanemiseksi (HE 135/1994 vp , s. 143). EFTAn valvontaviranomaista ja tuomioistuinta koskeva voimaansaattamislaki voidaan kumota mainittujen toimielinten kolmea EU-maata koskevan siirtymäkauden päätyttyä todennäköisesti syksyllä 1995.

2.1.ETA-sopimuksen voimaansaattamislakiin ehdotetut muutokset

Lain 1 § sisältää ETA-sopimuksen ja sitä muuttaneen tarkistamispöytäkirjan voimaansaattamissäännökset, joita ei kumottaisi.

Lain 2 §:ssä säädetään ETA-sopimukseen liittyvän pöytäkirjan 35 velvoitteen mukaisesti etusijaperiaatteesta, jonka mukaan lain tai asetuksen säännöstä, joka on ristiriidassa ETA-sopimuksen, sen pöytäkirjan tai liitteen määräyksen tai sen alaan kuuluvan EY-direktiivin säännöksen tai EY-asetuksen kanssa, ei saa soveltaa eräin tarkemmin pykälässä säännellyin edellytyksin. ETA-sopimuksen voimaansaattamista koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista (HE 95/1992 vp , s. 374) ilmenee EFTA-valtioiden velvollisuus antaa tarvittaessa lailla tarpeelliset säännök- set, jotta ETA-normeilla olisi etusija mahdollisessa ristiriitatilanteessa kansallisten lakien kanssa.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden kannalta etusijaperiaate on EY:n tuomioistuimen kehittämä EY-oikeuden johtava oikeusperiaate, joka velvoittaa Suomea samoin oikeusvaikutuksin kuin EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehittyneet muut EY-oikeuden johtavat periaatteet( ks. liittymisestä Euroopan unioniin tehtyä sopimusta koskevan hallituksen esityksen HE 135/1994 vp yleisperusteluja, s. 15 ja yksityiskohtaisia perusteluja, s. 668).

ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 2 § koskee sen sijaan ainoastaan ETA-sopimuksen määräyksiä ja sen alaan kuuluvia EY-säädöksiä. EY:n tuomioistuimen kehittämiin johtaviin oikeusperiaatteisiin kuuluvana etusijaperiaate ei myöskään ole jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön kohde. ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 2 § on ristiriidassa etusijaperiaatetta koskevan EY-oikeuden kanssa ja se on siksi kumottava.

Lain 3 §:ssä ulotetaan edellä mainitun 2 §:n säännös ETA:n sekakomitean asianmukaisesti voimaansaatettuihin päätöksiin. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin lain 2 §:n osalta.

Lain 4 §:ssä valtuutetaan valtiovarainministeriö saattamaan kansallisesti voimaan ETA:n sekakomitean päätökset, joilla muutetaan ETA-sopimuksen pöytäkirjoissa 2―4 tarkoitettuja alkuperäsääntöjä ja sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevia eräitä muita määräyksiä. Valtuuttavaa säännöstä ei voida 1.1.1995 jälkeen soveltaa tulliunionia ja yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan päätösvallan siirryttyä EY:n toimielimille ja pykälä on siksi kumottava.

Lain 5 §:n mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä eräiden energia-alaan kuuluvien neuvoston asetusten, joihin viitataan ETA-sopimuksen liitteessä IV, täytäntöönpanosta. Pykälässä tarkoitettuja tarkempia määräyksiä ei ole annettu ETA-sopimuksen tultua voimaan. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi 1.6.1995 voimaantulevan sähkömarkkinalain (386/95) 36 §:n nojalla erikseen määrätä voimalaitos- ja sähkönsiirtolaitteiston rakentamissuunnitelmasta ilmoittamisesta. Tämän voidaan katsoa kattavan voimaansaattamislain 5 §:n 1 luetelmakohdan säännöksen, jonka mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö voi määrätä yhteisön etua koskevien öljy-, maakaasu- ja sähköalan investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle siten kuin neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1056/72 edellytetään. Lain 5 §:n luetelmakohtaan 2 ja 3 sisältyy vastaava valtuuttava säännös, joka koskee rekisteröinnin käyttöön ottamista yhteisössä raakaöljyn ja öljytuotteiden maahantuonnissa koskevaa neuvoston asetusta (ETY) N:o 1893/79. Asetuksen voimassaoloaika on päättynyt 31.12.1991 eikä sitä ole EY:ssä toistaiseksi jatkettu. Kyseiset rekisteritiedot onkin kerätty Suomessa yhteisön raakaöljyn ja öljytuotteiden tietojenantamismenettelyä ja konsultaatioita koskevan neuvoston direktiivin 76/491/ETY perusteella. Tietojen saamisessa ei ole esiintynyt ongelmia. Lain 5 §:n kaltaista säännöstä kauppa- ja teollisuusministeriön oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä 5 §:ssä mainittujen EY:n asetusten täytäntönpanemiseksi ei muun muassa uuteen sähkömarkkinalakiin sisältyvien valtuuksien vuoksi enää tarvita.

ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 6 §:ssä työministeriö osoitetaan toimivaltaiseksi viranomaiseksi työntekijöiden vapaata liikkuvuutta yhteisön alueella koskevan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68, johon viitataan ETA-sopimuksessa ja sen liitteessä V, osalta. Pykälän nojalla ei ole annettu tarkempiä soveltamismääräyksiä tai muita täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin on edellä todettu neuvoston asetus suoraan sovellettavaa oikeutta, jota toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia noudattamaan. Kun 6 §:n tarkoituksena ei ollut viranomaisten väliseen työnjakoon puuttuminen, tällaista selventävää säännöstä ei unionin jäsenyyden oloissa tarvita ja 6 § voidaan kumota.

ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 7 §:n 1 momentti on kumottu 15.7.1994 annetulla lailla Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin kumoamisesta (664/94) . Korvaavat säännökset lisättiin luvanvaraisesta henkilöliikentestä tiellä annettuun lakiin (343/91) 15.7.1994 annetulla lailla (663/94) . ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 7 §:n 2 momentin mukaan liikenneministeriö on neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1192/69, johon viitataan ETA-sopimuksen liittessä XIII, tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Samoin perustein kuin mitä edellä voimaansaattamislain 6 §:n osalta on todettu, voidaan 7 §:n 2 momenttikin nyt kumota.

Voimaansaattamislain 8 § :n säännökset korvaavalla 7.4.1995 annetulla lailla tieliikennelain muuttamisesta (521/95) on annettu säännökset neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 edellyttämästä ajo-ja lepoaikojen valvonnasta, rangaistuksista ja pakkokeinoista sekä eräistä asetuksen sallimista kansallisista poikkeuksista. Muutos saatetaan voimaan asetuksella samaan aikaan kuin tähän esitykseen sisältyvät lait. Voimaansaattamislain 8 § ehdotetaan siksi kumottavaksi.

Lain 9 § 1 ja 2 momentti sisältää säännökset ETA-sopimuksen 50 artiklan ja sen liitteessä XIII viitatun neuvoston asetuksen N:o 11/60 kansallisesta täytäntöönpanosta vastaavasta viranomaisesta, joka on kilpailuvirasto. Pykälän 3 momentin mukaan kuljetusyhtiöille asetettujen velvollisuuksien rikkomisesta rangaistaan niin kuin kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 27 §:n 1 momentissa säädetään. Kilpailuvirasto hoitaa siten kuin kilpailunrajoituksista annetussa laissa säädetään ETA-sopimuksen edellyttämät kansallisen kilpailuviranomaisen tehtävät. Näistä velvollisuuksista säädettiin kilpailunrajoituksista annetun lain muuttamisesta 10.6.1994 annetuilla laeilla (447/94 ja 448/94). Kilpailurajoituslaissa on myös tarvittavat säännökset kilpailurikkomusten yhteydessä sovellettavista rangaistuksista ja pakkokeinoista.

Eduskunnan käsiteltävänä on kilpailurajoituslain muuttamista koskeva lakiesitys (HE 2/1995 vp) , joka sisältää Suomen liittymisestä Euroopan unioniin johtuvat muutokset muun muassa kilpailuviraston velvollisuuksien ja tehtävien suhteen.

ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 9 § voidaan tarpeettomana kumota.

Lain 10 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään toimivaltaisista viranomaisista ja virka-avusta ETA-sopimuksen liittessä XIV viitatujen useiden EY:n kilpailusäädösten täytäntöönpanon osalta. Myös nämä kansalliset toimivaltasäännökset voidaan kumota. Niitä sisällöltään vastaavia säännöksiä virka-avun antamisesta ja yhteistyöstä sekä lääninhallitusten avustamisvelvollisuudesta lisättiin edellä mainitulla kilpailunrajoituslakiin annetulla lailla (448/94) . Edellä todettu eduskunnalle annettu esitys kilpailunrajoituksista annetun lain muuttamisesta sisältää ehdotukset asianomaisten säännösten mukauttamiseksi unionin jäsenyyteen.

Lain 10 §:n 3 momentin mukaan saatetaan Suomessa asetuksella voimaan ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut päätökset, jotka vastaavat Rooman sopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla komission antamia ryhmäpoikkeusasetuksia. Suomen liityttyä Euroopan unioniin komission antamat ryhmäpoikkeusasetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta, mistä syystä niitä koskeva kansallista voimaansaattamista koskeva säännös on kumottava. Liittymissopimukseen kuuluvan liittymisasiakirjan 172 artiklalla on varmistettu, ettei yksityisille yrityksille aiheudu oikeudenmenetyksiä sen johdosta, että EFTA:n valvontaviranomaisen poikkeuspäätökset siirtyvät komission toimialaan.

Voimaansaattamislain 11 § sisältää säännöksiä, joiden mukaan eräissä lähinnä julkisia hankintoja koskevissa EY-säädöksissä oleviin määräaikoihin sovelletaan neuvoston asetusta (ETY,Euratom) N:o 1182/71, johon viitataan ETA-sopimuksen liitteessä XVI, säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (150/30) sijasta. Säännös oli tarpeen, koska edellä tarkotetut EY-säädökset saatettiin voimaan erillisellä lainsäädännöllä. Edellä mainittu neuvoston asetus on nyttemmin suoraan sovellettava kaikkiin sen alaan kuuluviin EY-säädöksiin ja päätöksin, joten pykälä voidaan tarpeettomana poistaa.

Lain 12 §:n säännökset, joiden mukaan edustajien valitsemisesta ETA:n parlamentaariseen komiteaan säädetään erikseen, ovat menettäneet merkityksensä Suomen liityttyä Europan unioniin ja ne voidaan kumota. Edustajat Euroopan parlamentin ja EFTA-valtioiden parlamentaarisen komitean jäsenistä koostuvaan ETA:n parlamentaariseen komiteaan valitaan unionimaiden osalta Euroopan parlamentin toimesta. Sopimus EFTA-valtioiden kansanedustuslaitosten jäsenten komiteasta (1514/93) on sopimuksen 15 artiklan mukaisesti lakannut Suomen osalta olemasta voimassa 1.1.1995.

Lain 13 § sisältää säännökset ETA-sopimuksen 110 artiklassa tarkoitettujen ETA:n valvontaviranomaisten sekä EY:n ja EFTAn tuomioistuinten antamien suoritustuomioiden täytäntönpanosta Suomessa. Pykälän mukaan tällaiset päätökset pannan täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen riita-asiassa antama tuomio, joka on lainvoimainen. Täytäntöönpanomääräyksen antaa hakemuksesta oikeusministeriö. Vastaavia säännöksiä on annettu Euroopan unionin jäsenyyteen liittyvistä oikeudenhoitoa koskevista säännöksistä annetun lain (1554/94) 1 §:ssä. Ne ovat sovellettavissa ainoastaan päätöksiin ja tuomioihin, joiden oikeusperustana on jokin kolmen yhteisön perustamissopimuksista. EFTA-valtioiden valvontaviranomaisen ja tuomioistumen perustamisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamislakiin ei sisälly vastaavaa säännöstä. Tästä seuraa, että ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 13 §:ää on sovellettava ETA-sopimuksen nojalla an- nettuihin täytäntöönpanokelpoisiin tuomioihin ja päätöksiin niin kauan kuin edellä jaksossa 1.2. mainittu siirtymäkauden sopimus on voimassa. Lain 13 §:ää ei siksi ehdoteta nyt kumottavaksi.

Lain 14 §:ssä säädetään ETA-sopimuksen 122 artiklassa tai muualla sopimuksessa määrätyn salassapitovelvollisuuden rikkominen Suomessa rangaistavaksi teoksi. Vastaavia säännöksiä sisältyy myös EFTA-valtioiden valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 6 §:ään. Yhteisöjen perustamissopimuksiin, eräiden toimielinten perussääntöihin ja eräisiin yksittäisiiin EY-säädöksiin sisältyy määräyksiä ja säännöksiä salassapitovelvollisuudesta, joiden noudattaminen, samoin kuin ETA:an liittyvien sopimustenkin yhteydessä, edellyttäisi, että salassapitovelvollisuuden rikkominen säädetään rangaistavaksi teoksi. Eduskunnalle edellisellä vaalikaudella annettu hallituksen esitys laiksi rikoslain 40 luvun muuttamisesta (HE 346/1994 vp) , jonka mukaan rikoslain 40 lukuun olisi lisätty säännökset Euroopan yhteisöjen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, on kuitenkin rauennut. Koska asiaan liittyy ilmeinen lainsäädäntötarve on eduskunnalle annettava asiasta asianmukaiset säännösehdotukset.

ETA-sopimuksen 122 artiklan kuten Rooman sopimuksen 214 artiklankin mukaan salassapitovelvollisuus ei lakkaa velvollisuuden perustaneen tehtävän tai toiminnan päätyttyä vaan se jatkuu periaatteessa salassapitovelvollisen eliniän. Kun lain 14 §:llä säädettiin salassapitovelvollisuuden rikkominen rangaistavaksi teoksi siihen ei liitetty mitään ehtoja, jotka olisivat kaventaneet salassapitovelvollisuuden sisältöä tai soveltamista Suomessa, vaan seuraamussäännös liitettiin kansainvälisoikeudelliseen velvoitteeseen sellaisenaan. Tämä ei ole yhdentekevää harkittaessa 14 §:n kohtaloa. Jos 14 § kumottaisiin, Suomen valtiolla ei olisi käytettävissään rangaistusuhkaa mahdollisten salassapidettävien tietojen paljastamista vastaan. Voidaan väittää, että tällainen tilanne olisi lähinnä teoreettinen ja että 14 §:ään ehkä ei koskaan tarvitsisi vedota. Pykälässä on kysymys kuitenkin siitä, että Suomen valtio on halunnut turvata omaksumansa kansainvälisoikeudellisen velvoitteen noudattamisen kriminalisoimalla sen vastaiset teot. Kun Suomen liittyminen Euroopan unioniin ei muuta sitä tosiasiaa, että salassapitovelvollisuus ETA-sopimuksen mukaan on Suomen lainkäyttövallan piiriin kuuluviin salassapitovelvollisiin nähden pysyvä, on johdonmukaista, ettei valtiokaan rajoita tässä suhteessa omaa velvollisuuttaan. Edellä esitetyn perusteella ETA-sopimuksen voimaansaattamislain 14 §:ää ei ehdoteta kumottavaksi toistaiseksi ottaen huomioon myös, että EFTAn valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamislain vastaava 6 § on edelleen voimassa.

Lain 15 § sisältää tavanomaiset asetuksenantovaltuudet ETA-sopimuksen ja sen liitesäännöstössä viitatun EY:n sekundäärilainsäädännön täytäntöönpanosta. Pykälässä tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset on jo annettu eikä pykälää voida enää soveltaa Suomen liityttyä Europan unioniin. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Kumoamisen johdosta kumoutuvat myös 15 §:n nojalla annetut täytäntöönpanoasetukset. Siltä osin kuin niissä säädetään nimenomaisesti ETA-sopimuksen tai sen liitesäännöstössä viitatun EY-säädöksen täytäntöönpanemisesta on tarvittaessa annettava uusi asetus, jonka oikeusperustana on Suomea unionin jäsenenä velvoittava yhteisön perustamissopimus tai säädös. ETA-sopimuksen voimaansaattamisasetus ei ole lain 15 §:ssä tarkoitettu täytäntöönpanoasetus ja sen muuttamisesta säädetään tarvittaessa erikseen.

Lain 15 a § sisältää säännökset, joiden mukaan Sveitsin valaliittoon ei sovelleta ETA-sopimuksen voimaansaattamiseksi tai täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Tämä oikeusvaikutus seuraa sinänsä lain 1 §:n 2 momentista. Koska ETA-sopimukseen liittyi runsaasti kansallista osittain jo voimassa olevaa täytäntöönpanolainsäädäntöä haluttiin selventävällä säännöksellä varmistaa niiden soveltumattomuus Sveitsiin. Tällainen selventävä säännös ei ole ristiriidassa EU:n jäsenyydestä seuraavien velvollisuuksien kanssa. Lain 15 a §:n 2 momentissa säädetään, että lain soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan säädetään erikseen asetuksella. Liechtenstein ei ole vielä liittynyt ETA-sopimukseen eikä asetusta ole annettu.

Lain 16 §:n voimaantulosäännöksistä voidaan tarpeettomana poistaa pykälän 1 momentin toinen virke Eurooppalaisesta taloudellisesta etuyhtymästä (ETEY) annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2137/85) voimaansaattamisesta erikseen lailla. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke sisältää tavanomaisen säännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään asetuksella. Se, samoin kuin 16 §:n 2 momentti, jonka mukaan lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa, on tavanomainen voimaantulosäännös, jota ei tarvitse kumota.

2.2.ETA:n sekakomitean päätöksen n:o 7/94 voimaansaattamislakiin ehdotetut muutokset

Lain 1 § sisältää ETA:n sekakomitean päätöksen n:o 7/94 voimaansaattamissäännöksen, jota ei kumottaisi.

Lain 2 § sisältää ETA-sopimuksen liittessä VI viitattujen EY:n sosiaaliturva-asetuksia muuttaneiden neuvoston asetusten (ETY) N:o 1247/92, (ETY) N:o 1248/92, (ETY) N:o 1249/92 ja (ETY) N:o 1945/93 takautuvaa soveltamista koskevia siirtymäsäännöksiä, jotka ovat menettäneet merkityksensä. Pykälä voidaan kumota.

Lain 3 § ulottaa ETA-sopimuksen liittessä V viitattujen eräiden työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia EY-säädöksiä muuttaneisiin tai toimeenpaneviin uusiin säädöksiin vastaavat toimivaltaisia viranomaisia koskevat säännökset kuin on ETA-sopimuksen voimaansattamislain kumottavaksi ehdotetussa 6 §:ssä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi samoin perustein kuin edellä jaksossa 2.1. käsitellyn lain 6 §:n osalta.

Lain 4 § sisältää säännöksiä maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 edellyttämästä valvonnasta vastaavista viranomaisista ja valvonnan järjestämisestä Suomessa. Lainkohdan nojalla on annettu asetus luonnonmukaisen maataloustuotannon valvonnasta (557/94) . Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden valvonta on järjestetty elintarvikelaissa (526/41) säädettyjen valtuutusten perusteella.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin kuuluu edellä mainittu neuvoston asetus EY:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1100/94 ) 2 § :n 2 momentti oikeuttaa maa-ja metsätalousministeriön päätöksellään siirtämään jonkin asian tai asiaryhmän myös muun hallinnonalan viranomaiselle edellyttäen, että tehtävien siirrosta, laajuudesta ja siihen liittyvistä menettelyistä sovitaan erikseen maa-ja metsätalousministeriön ja asianomaisen ministeriön välillä. Tämä säännös on sovellettavissa myös nyt po. voimaansaattamislain 4 §:ssä tarkoitettuihin tilanteisiin, joten 4 § voidaan kumota. Maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain valtuuksien turvin on tarpeen antaa maa-ja metsätalousministeriön päätös, johon sisällytettäisiin kumottavan 4 §:n säännökset sekä edellä mainitun asetuksen n:o 557/94 säännökset.

Lain 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 880/92 täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten tai toimielinten määräämisestä ja menettelytavoista. Pykälän 3 momentissa säädetään muutoksenhausta ekotuotemerkin hakemista koskevassa asiassa. Pykälän 4 momentissa säädetään rangaistusseuraamus edellä mainitussa neuvoston asetuksessa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Valtioneuvosto on 29.9.1994 tekemällään päätöksellä (863/94) osoittanut Suomen Standardisoimisliiton SFS ry tehtäväksi ekotuotemerkin myöntämisen Suomessa. Ympäristöministeriön päätöksellä (864/94) on säädetty eräiden Euroopan yhteisön ekotuotemerkintää koskevien komission päätösten täytäntöönpanosta. Edellä mainittuun 5 §:ään sisältyvät säännökset hallintomenettelyistä, muutoksenhausta ja salassapitovelvollisuuden rikkomisesta seuraavista rangaistusseuraamuksista on tarpeen siirtää erilliseen lakiin, jolloin 5 § voidaan kumota. Hallituksen tarkoituksena on antaa lähiaikoina eduskunnalle tarpeellinen esitys. Tarkoituksena on, että esitykseen sisältyvä laki tulisi voimaan samanaikaisesti nyt käsillä olevan lain kanssa siten kuin jäljempänä lain voimaantulosta säädettäisiin. Tarkempia määräyksiä ja säännöksiä annettaisiin uuden lain nojalla.

Lain 6 § sisältää ETA-sopimuksen voimaansaattamislain kumottavaksi ehdotetun 15 §:n säännöksiä vastaavat täytäntöönpanosäännökset ja pykälä voidaan kumota.

Myös tältä osin on huomattava, että lainkohdan kumoaminen aiheuttaa sen nojalla mahdollisesti annettujen täytäntöönpanoasetusten kumoutumisen. Tarvittaessa on annettava uudet asetukset, joiden oikeusperustana on Suomea velvoittava yhteisön perustamissopimus tai säädös. ETA:n sekakomitean päätöksen n:o 7/94 voimaansaattamisasetus ei ole 6 §:ssä tarkoitettu täytäntöönpanoasetus ja sen muuttamisesta säädetään tarvittaessa erikseen.

Lain 7 § sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jota ei kumottaisi.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Täten kumotaan ETA-sopimuksen pöytäkirjan 47 ja tiettyjen liitteiden muuttamista koskevan ETA:n sekakomitean päätöksen n:o 7/94 eräiden määräysten hyväksymisestä ja päätöksen soveltamisesta 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun lain (530/94) 2―6 §.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1995. Lain 5 §:n kumoamisen osalta lain voimaantulosta säädetään erikseen asetuksella.