Hallituksen esitys Eduskunnalle Argentiinan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Hallinnonala
- Ulkoministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 144/1995
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Eduskunta on 13.6.1995 hyväksynyt vastauksessaan EV 4/1995 vp hallituksen esitykseen nro 3/1995 vp lain Argentiinan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Kun lakia ei ole hallitusmuodon 19 § 2 momentissa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa esitelty valtioneuvostolle ja Tasavallan Presidentille vahvistettavaksi. Tasavallan Presidentti on jättänyt lain vahvistamatta ja palauttanut sen eduskunnalle. Kysymyksessä on sama hallituksen esitys nro 3/1995 vp, joka annetaan uudelleen eduskunnalle.
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Argentiinan kanssa marraskuussa 1993 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on laajentaa ja syventää taloudellista ja teollista yhteistyötä Argentiinan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan luoda suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille sekä tunnustetaan tarve suojella niitä. Samalla pyritään lisäämään sijoitusten liikkuvuutta ja yksittäisten liiketoimien käynnistymistä.
Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräyksien hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
YLEISPERUSTELUT
1.Nykytila
Argentiinan talous kasvaa kolmanneksi nopeimmin maailmassa Kiinan ja Malesian jälkeen. Kun velkaongelmat ja inflaatiokierre saatiin ratkaistua, toteutetaan talouden uudistusohjelmaa menestyksekkäästi ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Naapurimaiden kanssa muodostamansa Mercosur-yhteismarkkinahankkeen eteneminen auttaa ulkomaisten sijoitusten virtaamista maahan. Myös suomalaisyritykset näkevät Argentiinan lupaavana markkina-alueena ja pitävät tarpeellisena sijoittaa tuotannolliseen toimintaan alueella. Kauppavaihdon ohella kiinnostusta tunnetaan yhteistyömahdollisuuksiin etenkin metsäsektorilla ja kaivosteollisuudessa. Valtionyritysten yksityistäminen ja vanhojen teollisuuslaitosten teknologian uusiminen avaavat näkymiä myös laitetoimituksille.
Suomen ja Argentiinan välinen kauppavaihto on ollut vaatimatonta ja Suomelle alijäämäistä. Vasta vuonna 1993 kauppatase kääntyi vientivoittoiseksi. Viennin arvo oli 305 miljoonaa markkaa (paperia 69 prosenttia) ja tuonnin 144 miljoonaa markkaa (öljykasveja ja hedelmiä 82 prosenttia). Argentiina oli vuonna 1993 latinalaisessa Amerikassa Suomen kolmanneksi tärkein vientimaa ja viidenneksi tärkein tuontimaa.
Suomen ja Argentiinan välillä on voimassa vuonna 1980 allekirjoitettu sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä (SopS 30/82). Aikaisemmat kaupallis-taloudelliset yhteistyösopimukset ovat sopimus meri- ja ilmaliikenteen harjoittamisesta johtuvien tulojen kaksinkertaisen verotuksen estämisestä vuodelta 1948 (SopS 1/49), kauppa- ja maksusopimus vuodelta 1958 (SopS 13/58) sekä vuonna 1961 tehty viisumivapaussopimus (SopS 27/61).
Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/82), Bulgarian (SopS 40/85), Kiinan (SopS 4/86), Malesian (SopS 79/87), Sri Lankan (SopS 54/87), Unkarin (SopS 20/89), Puolan (SopS 24/91), Tsekin (tehty Tsekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa SopS 58/91), Viron (SopS 104/92), Liettuan (SopS 119/92), Romanian (SopS 121/92), Latvian (SopS 5/93), Uzbekistanin (SopS 74/93), Ukrainan (SopS 6/94), Valko-Venäjän (SopS 89/94) ja Turkin SopS (29/95) kanssa.
2.Sopimuksen valmistelu
Neuvottelut sijoitusten suojaamista koskevasta sopimuksesta Suomen ja Argentiinan välillä alkoivat joulukuussa 1992 ja sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1993. Sopimus noudattaa varsin tarkoin Suomen tekemää ehdotusta, jota oli valmisteltu ulkoasiainministeriön, asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen yhteistyönä. Valmistelussa käytettiin hyväksi alan uusinta kansainvälistä vertailuaineistoa ja seurattiin OECD-maiden ja entisten sosialistimaiden yhteisen Euroopan energiaperuskirjan valmistelutyön edistymistä erityisesti suorien sijoitusten osalta. Sopimusluonnos on toiminut mallisopimuksena muissa tämän jälkeen käydyissä sijoitusten suojaamista koskevissa sopimusneuvotteluissa.
Sopimuksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Pankki, Valtiontakuukeskus, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Ulkomaankauppaliitto ry, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto ry, Metalliteollisuuden keskusliitto ry, Keskuskauppakamari. Lausunnonantajat ovat puoltaneet sopimuksen tekemistä.
3.Sopimuksen merkitys
Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Tällaisiin sijoituksiin tulee soveltaa yhtä suosiollista kohtelua kuin kolmansien maiden sijoittajien osaksi tulee. Sijoitukset nauttivat toisen sopimuspuolen alueella suojelua ja turvaa asianomaisten oikeussääntöjen mukaisesti.
Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi pakkolunastaa, kansallistaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan, mikäli toimenpiteeseen ryhdytään yleisen edun vuoksi, todellista korvausta vastaan ja asianmukaisin laillisin menettelyin, joihin ei saa sisältyä syrjintää. Jos sijoitukset kärsivät menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai viranomaisten mielivaltaisista toimenpiteistä, on vahinko hyvitettävä tai korvattava yhtä suosiollisella kohtelulla kuin kolmansien maiden sijoittajien osaksi tulee.
Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä.
4.Esityksen taloudelliset vaikutukset
Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
5.Sopimuksen sisältö
1 artikla . Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet, kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto, kansalainen, yhtiö ja sopimuspuolten alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan.
2 artikla . Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen suojella ja olla häiritsemättä sijoittajien toimintaa.
3 artikla . Artikla takaa sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun, jonka tulee olla yhtä suosiollinen, kuin mistä tahansa kolmannesta maasta tehdylle sijoitukselle myönnettävä kohtelu. Artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaan voidaan tarvittaessa erottaa tulliliitot, vapaakauppa-alueet ja verosopimukset sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimusta ei myöskään sovelleta Argentiinan ja Italian sekä Argentiinan ja Espanjan välisiin kehitysavun luonteisiin rahoitusjärjestelyihin.
4 artikla . Omaisuuden pakkolunastukselle asetetaan tiukempia edellytyksiä, kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja tosiasiallinen korvaus markkina-arvon mukaan. Korvauksen suorittamisen viipyessä on sille maksettava kaupallinen korko.
5 artikla . Artiklassa on määräykset siltä varalta, että ulkomaisille sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai viranomaisten mielivaltaisten toimenpiteiden johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa yhtä suosiollisesti kuin minkä tahansa kolmannen maan sijoittajaa.
6 artikla . Artiklan mukaan sallitaan sijoitusten pääomien ja tuottojen siirtäminen pois maasta markkinakurssiin, vapaasti vaihdettavana valuuttana, viipymättä ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa.
7 artikla . Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos on joutunut korvaamaan ei-kaupallisia vahinkoja, siirtyvät sijoittajan mahdolliset oikeudet maksajalle, eli tämä tunnustetaan sijaantulijaksi.
8 artikla . Artiklan mukaan sopimus ei rajoita sijoittajalle mahdollisista paikallisista tai kansainvälisistä määräyksistä tai järjestelyistä koituvia etuja.
9 artikla . Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat tulee ensisijaisesti pyrkiä selvittämään neuvotteluilla. Jos sopua ei synny, voi sijoittaja alistaa riidan joko paikalliselle tuomioistuimelle tai valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyllä yleissopimuksella (SopS 4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisukeskukselle (ICSID). Mikäli riidan syntyessä Argentiina ei olisi mainitun yleissopimuksen jäsen, voi sijoittaja alistaa riidan ratkaisukeskuksen hallinnoimaan sovittelumenettelyyn. Sijoittajalla on myös mahdollisuus alistaa riita Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti muodostettavalle välimiesoikeudelle. Sijoittajan päätettyä jättää asia paikallisen tuomioistuimen tai välimiesoikeuden ratkaistavaksi on valinta lopullinen.
10 artikla . Sopimuspuolten eli hallitusten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta edellytetään ratkottavaksi neuvotteluilla. Jos ratkaisua ei synny, alistetaan riita jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta kansainväliseen välimiesmenettelyyn, johon kumpikin sopimuspuoli valitsee yhden välimiehen. Nämä valitsevat yhdessä kolmannen puheenjohtajakseen. Välimiesten päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova.
11 artikla . Artiklan mukaan sopimusta sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin, mutta ei riitoihin, jotka ovat syntyneet ennen tätä ajankohtaa.
12 artikla . Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sen hyväksymisestä. Se on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on viisitoista vuotta.
6.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa tai kansallistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen pakkolunastuksen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.
Hallitusmuodon 6 § :n 3 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Vaikka lainkohta koskeekin varsinaisesti vain Suomen kansalaisten yleisiä oikeuksia ja oikeusturvaa, on ulkomaalaisten omaisuutta koskevan pakkolunastuksen katsottava olevan yleisemminkin lainsäädännön alaan kuuluva kysymys vallitsevan oikeuskäsityksen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymistä.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Argentiinan tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Argentiinan tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 1995
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ministeri Ole Norrback
SOPIMUS
Suomen tasavallan hallituksen ja Argentiinan tasavallan hallituksen välillä investointien edistämisestä ja molemminpuolisesta suojaamisesta
Suomen tasavallan hallitus ja Argentiinan tasavallan hallitus,
joita jäljempänä kutsutaan sopimuspuoliksi,
haluavat vahvistaa taloudellista yhteistyötä molempien maiden yhteiseksi hyödyksi ja ylläpitää oikeudenmukaiset ja tasapuoliset edellytykset sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella,
tiedostavat, että sellaisten sijoitusten edistäminen ja molemminpuolinen suojaaminen sopimuksen pohjalta suosii sopimuspuolten välisten taloudellisten suhteiden laajenemista ja kannustaa sijoitusalotteita,
ovat sopineet seuraavaa:
1 artiklaMääritelmät
Tässä sopimuksessa:
1. Käsite ''sijoitus'' tarkoittaa sen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jossa sijoitus tapahtuu, kaikenlaatuista varallisuutta, jota sopimuspuolen sijoittaja on sijoittanut toisen sopimuspuolen alueelle tämän sopimuspuolen lakien mukaisesti. Se tarkoittaa erityisesti, mutta ei pelkästään:
a) kiinteätä ja irtainta omaisuutta kuten myös muita omistusoikeuksia kuten kiinnityksiä, pantti- ja pidätysoikeuksia, nautintaoikeuksia ja muita vastaavia oikeuksia;
b) osakkeita ja kaikenlaista osallistumista yhtiöihin;
c) oikeutta rahaan tai mihin hyvänsä suoritukseen, jolla on taloudellista arvoa: luotot sisältyvät vain mikäli ne liittyvät suoraan määrättyyn sijoitukseen;
d) oikeuksia henkiseen ja teolliseen omaisuuteen, mukaanlukien erityisesti tekijänoikeudet, patentit, teolliset mallioikeudet, tavaramerkit, toiminimet, tekniset valmistusmenetelmät, osaaminen, goodwill ja muita vastaavia oikeuksia;
e) toimilupia, jotka perustuvat lakiin tai sopimukseen, mukaanlukien oikeudet etsiä, jalostaa, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.
2. Tavaroita, jotka ovat leasing-vuokrauksen perusteella vuokralaisen hallussa toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen tarkoittamaa sijoitusta varten, kohdellaan kuten sijoitusta.
3. Käsite ''sijoittaja'' tarkoittaa:
a) luonnollista henkilöä, joka on sopimuspuolen kansalainen sen lakien mukaisesti; ja
b) oikeushenkilöä, joka on perustettu sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti ja jonka toimipaikka on tuon sopimuspuolen alueella.
4. Tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta sopimuspuolen kansalaisuutta olevien luonnollisten henkilöiden tekemiin sijoituksiin, jos tällaiset henkilöt ovat sijoituksen tekemisen ajankohtana asuneet toisen sopimuspuolen alueella kauemmin kuin kaksi vuotta, ellei osoiteta, että sijoitus hyväksyttiin sen alueelle ulkomailta.
5. Käsite ''tuotto'' tarkoittaa sijoituksen tuottamaa rahaa ja siihen kuuluvat erityisesti, mutta ei pelkästään, pääomatuotot, voitot, korot, osingot, rojaltit, palkkiot ja muut juoksevat tulot.
6. Käsite ''alue'' tarkoittaa sopimuspuolen kansallista aluetta sekä niitä merialueita, jotka sijaitsevat välittömästi kansallisen alueen aluevesien ulkorajan ulkopuolella, mukaan luettuna merenpohja ja mannerjalusta, joihin nähden sopimuspuolella kansainvälisen oikeuden mukaan on täysivaltaiset oikeudet ja tuomiovalta.
2 artiklaSijoitusten edistäminen ja suojaaminen
1. Sopimuspuolet edistävät, yleisen ulkomaisten sijoitusten politiikkansa huomioon ottaen, toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia alueellaan ja sallivat tällaiset sijoitukset lakiensa ja määräystensä mukaisesti.
2. Sopimuspuolet varmistavat aina oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille eivätkä häiritse niiden johtamista, ylläpitoa, nautintaa tai myyntiä kohtuuttomilla tai syrjivillä toimenpiteillä.
3 artiklaSijoitusten kohtelu
1. Sopimuspuolet myöntävät alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille kohtelun, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se kohtelu, joka myönnetään minkä tahansa kolmannen maan sijoittajien sijoituksille.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräykset eivät tarkoita sitä, että sopimuspuoli olisi velvoitettu myöntämään toisen sopimuspuolen sijoittajille hyödyt eduista, suosituimmuudesta tai erivapauksista, jotka johtuvat tulliliiton, vapaakauppa-alueen tai yhteismarkkinoiden perustamista tarkoittavasta sopimuksesta.
3. Tämän artiklan 1 kohdan määräykset eivät tarkoita sitä, että sopimuspuoli olisi velvoitettu myöntämään toisen sopimuspuolen sijoittajille hyödyt eduista, suosituimmuudesta tai erivapauksista, jotka johtuvat kokonaan tai pääasiallisesti verotukseen liittyvästä kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä taikka kokonaan tai pääasiallisesti verotukseen liittyvästä kotimaisesta lainsäädännöstä.
4. Tämän artiklan 1 kohdan määräykset eivät tarkoita sitä, että toisen sopimuspuolen sijoittajille myönnetään edut niistä hyödyistä, etuoikeuksista tai erivapauksista, jotka johtuvat Argentiinan tasavallan Italian tasavallan kanssa 10 päivänä joulukuuta 1987 ja Espanjan kuningaskunnan kanssa 3 päivänä kesäkuuta 1988 tekemistä kahdenvälisistä taloudellisista suosituimmuussopimuksista.
4 artiklaPakkolunastus
1. Sopimuspuolet eivät, suoraan tai epäsuorasti, ryhdy kansallistamis-, pakkolunastus- tai muihin sellaisiin toimenpiteisiin, joilla olisi vastaava vaikutus, alueellaan oleviin toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin, ellei seuraavia ehtoja täytetä:
a) toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja ne toteutaan asianmukaisia laillisia menettelytapoja noudattaen; ja
b) toimenpiteet eivät ole syrjiviä; ja
c) toimenpiteisiin liittyy määräykset välittömien, riittävien ja tosiasiallisten korvausten maksamisesta.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen korvausten on vastattava pakkolunastetun sijoituksen markkina-arvoa välittömästi pakkolunastusta edeltävänä aikana tai ennen kuin se tuli yleiseen tietoisuuteen. Korvaukseen tulee sisältyä myös markkinapohjaisesti määrätty kaupallinen korko pakkolunastuspäivästä maksamispäivään saakka, se on maksettava viipymättä ja sen on oltava tosiasiallisesti realisoitavissa.
5 artiklaMenetysten korvaaminen
Sopimuspuolen sijoittaja, jonka sijoituksille aiheutuu menetyksiä toisen sopimuspuolen alueella aseellisesta selkkauksesta, mukaan luettuna sodasta, kansallisesta hätätilasta, levottomuuksista tai vastaavista tapahtumista taikka viranomaisten mielivaltaisista toimista, on oikeutettu saamaan toiselta sopimuspuolelta ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muun järjestelyn suhteen sellaisen kohtelun, joka vastaa toisen sopimuspuolen kolmansille maille myöntämää suosiollisinta kohtelua.
6 artiklaMaksujen siirto
1. Sopimuspuolet sallivat alueellaan olevien toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten osalta näihin sijoituksiin liittyvät siirrot alueelleen ja alueeltaan. Tähän siirtovapauteen kuuluu erityisesti, mutta ei pelkästään:
a) alkuperäinen pääoma ja kaikki sen lisäksi tuleva pääoma sijoituksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi;
b) tuotot;
c) maksut, jotka johtuvat sijoitusta koskevan riidan järjestelystä;
d) pääoman kuoletukset ja kertyneiden korkojen maksut 1 artiklan 1 kappaleen c) kohdan tarkoittamista velkasitoumuksista;
e) 4 ja 5 artikloissa tarkoitetut korvaukset;
f) sijoituksen tai sen osan myynnistä tai lopettamisesta syntyneet saatavat;
g) ulkopuolelta palkatun, sopimuspuolen alueelle tehtyyn sijoitukseen liittyvän ja sopimuspuolen alueella työskentelemään oikeutetun henkilöstön käyttämättömät ansiot ja muut palkkiot.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut siirrot suoritetaan viipymättä ja vapaasti vaihdettavassa valuutassa.
3. Siirrot suoritetaan siirtopäivänä vallitsevaan markkinakurssiin siirrettävän valuutan välittömän kaupan osalta ja paikallisia menetelmiä noudattaen. Siirrot on sallittava viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun siirtopyyntö tehtiin.
7 artiklaSijaantulo
1. Jos sopimuspuoli tai sen puolesta toimiva kansallinen laitos suorittaa sijoittajalleen maksun takuun tai vakuutuksen perusteella, johon tämä on sitoutunut sijoituksen osalta, toinen sopimuspuoli tunnustaa tämän sijaantulon pätevyyden edellisen sopimuspuolen tai laitoksen vaatimukseen sijoittajan oikeuksiin tai etuihin. Sopimuspuoli tai laitos on sijaantulon puitteissa oikeutettu harjoittamaan samoja oikeuksia, joita sijoittaja olisi ollut oikeutettu harjoittamaan.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa sijaantulossa sijoittaja ei saa jatkaa vaateitaan saamatta siihen valtuutusta sopimuspuolelta tai mainitulta laitokselta.
8 artiklaMuiden sääntöjen soveltaminen
Jos sopimuspuolen lait tai kansainvälisen oikeuden mukaiset nykyiset tai sopimuspuolten välillä vastaisuudessa tämän sopimuksen lisäksi syntyvät velvoitteet tai jokin sopimus sopimuspuolen sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä sisältävät yleisiä tai yksityisiä määräyksiä, jotka oikeuttavat toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksille edullisemman kohtelun kuin tässä sopimuksessa taataan, tällaiset määräykset, niiltä osin kuin ne ovat suosiollisempia, syrjäyttävät tämän sopimuksen määräykset.
9 artiklaSijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat
1. Tämän sopimuksen puitteissa syntyvät sijoituksia koskevat riidat sopimuspuolen sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä selvitetään mikäli mahdollista sovinnollisesti.
2. Mikäli riitaa ei siten voida ratkaista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi osapuoli riitautti asian, on se sijoittajan vaatimuksesta jätettävä ratkaistavaksi:
― toimivaltaiselle tuomioistuimelle sen sopimuspuolen alueella, jossa sijoitus on tehty; tai
― kansainväliselle välimiesoikeudelle tämän artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti.
Kun sijoittaja on jättänyt riidan ratkaistavaksi edellä mainitulle sijoitusmaan toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai kansainväliselle välimiesoikeudelle, valinta on lopullinen.
3. Kansainvälisen välimiesoikeuden tapauksessa riita on jätettävä ratkaistavaksi sijoittajan valinnan mukaan, joko:
― Sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisukeskukselle (ICSID), joka on perustettu 18 päivänä maaliskuuta 1965 Washingtonissa allekirjoitettavaksi avatulla yleissopimuksella valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta, sitten kun molemmat sopimuspuolet tulevat sen jäseniksi. Mikäli tämä edellytys ei täyty, molemmat sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että riita jätetään ICSID:in sovittelu-, välimies- ja tiedonhankintamenettelyjen hallinnon ylimääräisten järjestelyjen sääntöjen mukaiseen välimiesmenettelyyn.
― Välimiesoikeudelle, joka asetetaan kutakin tapausta varten erikseen Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.
4. Välimiesoikeus tekee päätöksensä ottaen huomioon tämän sopimuksen määräykset, riidan osapuolena olevan sopimuspuolen lait, mukaan lukien sen säännöt koskien lakien ristiriitoja, sijoituksen osalta tehtyjen erityisjärjestelyjen ehdot sekä kansainvälisen oikeuden asiaan vaikuttavat periaatteet.
5. Välitystuomio on lopullinen ja riidan osapuolia sitova. Molemmat sopimuspuolet toimeenpanevat päätökset omien lakiensa mukaisesti.
10 artiklaSopimuspuolten väliset riidat
1. Sopimuspuolten väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista, on mikäli mahdollista ratkaistava neuvotteluilla sopimuspuolten kesken.
2. Jos riitaa ei näin saada ratkaistua kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen sopimuspuoli vaati neuvotteluja, on riita jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta jätettävä välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
3. Välimiesoikeus asetetaan kutakin tapausta varten erikseen ja kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden jäsenen. Nämä kaksi jäsentä sopivat sitten kolmannen maan kansalaisesta puheenjohtajakseen, jonka sopimuspuolet nimittävät. Jäsenet on nimitettävä kahden kuukauden kuluessa ja puheenjohtaja neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin sopimuspuoli oli ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle halustaan alistaa riita välimiesoikeudelle.
4. Jos tämän artiklan 3 kohdan määräaikoja ei ole noudatettu, sopimuspuoli voi muun asiaan vaikuttavan järjestelyn puuttuessa pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset.
5. Jos Kansainvälisen tuomioistuimen presidentti on estynyt suorittamasta tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tehtävää tai on jommankumman sopimuspuolen kansalainen, pyydetään varapresidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos varapresidentti on estynyt suorittamasta mainittua tehtävää tai on jommankumman sopimuspuolen kansalainen, pyydetään tuomioistuimen virkaiältään vanhinta tuomaria, joka ei ole esteellinen eikä kummankaan sopimuspuolen kansalainen, suorittamaan tarvittavat nimitykset.
6. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä, päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova. Kumpikin sopimuspuoli vastaa nimittämänsä jäsenen kustannuksista sekä edustuksestaan välitysasian käsittelyssä; puheenjohtajan sekä kaikista muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin. Välimiesoikeus voi kuitenkin päätöksessään määrätä toisen osapuolen vastattavaksi suuremman osuuden. Kaikissa muissa suhteissa menettelytavoista päättää välimiesoikeus itse.
11 artiklaSopimuksen soveltaminen
Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sekä ennen tämän sopimuksen voimantuloa että sen jälkeen tehtyihin sopimuksiin, mutta ei riitoihin, jotka ovat syntyneet, tai vaateisiin, jotka on selvitetty ennen sen voimaantuloa.
12 artiklaLoppumääräykset
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.
2. Tämä sopimus on voimassa kymmenen vuotta. Sen jälkeen se on voimassa kaksitoista kuukautta siitä päivästä lukien, kun sopimuspuoli on kirjallisesti ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.
3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sitä päivää, jolloin tämän sopimuksen irtisanomisilmoitus tuli voimaan, 1―11 artiklan määräykset ovat voimassa vielä viisitoista vuotta tuosta päivästä lukien.
Tehty Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 1993 kahtena suomen-, espanjan- ja englanninkielisenä kappaleena kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaeroavuuksissa on kuitenkin englanninkielinen teksti ratkaiseva.
Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Argentiinan tasavallan hallituksen puolesta