HE 238/1994

1.Nykytilanne

Samalla kun maatilahallitus vuoden 1993 alusta lakkautettiin sekä maaseutupiirit ja kalastuspiirit yhdistettiin maaseutuelinkeinopiireiksi, perustettiin lähinnä niiden päätöksistä tehtävien valitusten käsittelemistä varten maaseutuelinkeinojen valituslautakunta. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/92) mukaan lautakunta käsittelee lisäksi muutoksenhaut, jotka aikaisemmin kuuluivat maa- ja metsätalousministeriölle ja joissa haetaan valittamalla muutosta metsälautakuntien, riistanhoitopiirien ja -yhdistysten, kalastuksen hintatukilautakunnan sekä, sikäli kuin kysymys on vesakontorjunta-aineen lentolevitysasioista, kunnanhallitusten antamiin päätöksiin. Niin ikään valituslautakunnalle kuuluvat alempien eläinlääkintähuoltoviranomaisten, kuten lääninhallitusten, päätöksistä tehdyt valitukset, jotka maa- ja metsätalousministeriö tai sen eläinlääkintöosasto oli sitä ennen käsitellyt. Valituslautakunta käsittelee vastaavasti myös mainittujen viranomaisten ja yhteisöjen päätöksistä tehdyt ylimääräisestä muutoksenhausta annetun lain mukaiset prosessuaaliset kantelut.

Vuoden 1994 alusta voimaan tulleella metsähallituksesta annetulla lailla (1169/93) on maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle säädetty käsiteltäväksi metsähallitukselle edelleen eräiden lakien mukaan kuuluvissa viranomaisasioissa annetuista päätöksistä tehtävät valitukset.

Nämä asiat koskevat lähinnä kalastuslakia (286/82) , kolttalakia (611/84) , luontaiselinkeinolakia (610/84) , maastoliikennelakia (670/91) , metsästyslakia (615/93) , suojametsälakia (196/ 22) , ulkoilulakia (606/73) ja vesilakia (264/61) . Lisäksi kalastuslakia on vuoden 1994 alusta voimaantulleella lailla (1355/93) muutettu niin, että eräistä kalastusalueiden tekemistä oikaisupäätöksistä voidaan valittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan kuuluvat lain 2 ja 3 §:n mukaan valtioneuvoston viisivuotiskaudeksi kerrallaan määräämät puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä kolmantena käsiteltävien asioiden mukaan vaihtuva jäsen, jonka maa- ja metsätalousministeriö määrää asiaryhmittäin asianomaisiin asioihin perehtyneistä virkamiehistään. Kaikki jäsenet toimivat tuomarin vastuulla. Puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle sekä heille määrätyille sijaisille säädetään samanlainen oikeus pysyä tehtävässään kuin tuomarinviran haltijoille, mikä tarkoittaa hallitusmuodon 91 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta.

Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehistään määräämät vaihtuvat jäsenet ovat olleet osastopäälliköitä. Valtioneuvosto on käytännössä myös määrännyt puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sijaisineen kyseessä olevan ministeriön virkamiehistä. Näille on lain mukaan voitu antaa muitakin tehtäviä maa- ja metsätalousministeriössä, joskin tehtävät eivät asetuksen mukaan saa olla ristiriidassa lautakunnan tehtävien kanssa.

Valituslautakunta on päätösvaltainen täysilukuisena. Lautakunnassa toimivat esittelijöinä maa- ja metsätalousministeriön tehtäviin määräämät kyseessä olevan ministeriön virkamiehet. Lautakunnalla on maa- ja metsätalousministeriön määräämä sihteeri, jonka tulee olla oikeustieteen kandidaatin tai varanotaarin tutkinnon suorittanut.

Asioiden käsittely tapahtuu pääsääntöisesti kirjallisen aineiston pohjalta. Lautakunta voi kuitenkin toimittaa suullisen käsittelyn ja katselmuksen. Asioiden käsittelyssä sovelletaan soveltuvin osin laillista oikeudenkäyntijärjestystä.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä. Ministeriö on velvollinen huolehtimaan lautakunnan tarvitsemista sisäisistä hallintopalveluista.

Valituslautakunnan kokoonpano ja asema antavat sille edellytykset käsitellä niin laillisuus- kuin tarkoituksenmukaisuusvalituksia. Valituslautakunnan päätöksiin voidaan hakea muutosta valittamalla lain 7 §:n nojalla korkeimmalle hallinto-oikeudelle sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusperusteilla. Erityislaeissa esiintyy kuitenkin valituslupaa edellyttäviä säännöksiä. Mikäli kysymys on pääasiallisesti ratkaisun tarkoituksenmukaisuudesta on korkeimman hallinto-oikeuden siirrettävä sille tullut valitus hallituksen, käytännössä ministeriön ratkaistavaksi. Muutamissa asioissa on vielä asetukseen perustuva kielto hakea muutosta valituslautakunnan päätöksiin.

2.Valituslautakunnassa käsitellyt asiat

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta käsitteli ensimmäisenä toimintavuonnaan 1993 yhteensä 975 valitusasiaa, yhden niin sanotun prosessuaalisen kanteluasian ja yhden omaa päätöstään koskeneen purkuhakemuksen korkeimmalle hallintooikeudelle. Ratkaisuista koski 945 maaseutuelinkeinopiirien, 15 metsälautakuntien ja 15 riistanhoitopiirien tekemää päätöstä sekä yksi lääninhallituksen tekemää päätöstä.

Suurimmat asiaryhmät muodostuivat maidon lisäkiintiöhakemuksista ja vakauttamislainahakemuksista annetuista maaseutuelinkeinopiirien päätöksistä tehdyistä valituksista. Seuraavasta ilmenee tarkemmin ratkaistujen asioiden jakauma asiaryhmittäin vuonna 1993:

Vuonna 1993 valituslautakunta hyväksyi valituksen kokonaan tai osittain taikka palautti asian alemmalle viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi 21 prosentissa käsitellyistä tapauksista. Valituksista 75 prosenttia hylättiin kokonaan sekä tutkimatta jätettiin myöhästymisen, peruuttamisen tai muun syyn takia 4 prosenttia. Vuoden 1993 aikana valituslautakunta piti kaksi katselmusta suullisine käsittelyineen.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa oli vuoden 1993 lopussa käsittelemättömiä asioita noin 270 kappaletta. Keskimääräinen valituksen käsittelyaika oli noin 3 kuukautta. Vuonna 1994 oli elokuun loppuun mennessä käsitelty 452 muutoksenhakuasiaa, ja käsittelemättä olevien asioiden määrä oli EU-jäsenyyden valmistelutöiden esittelijöiltä vaatiman suuren työmäärän johdosta kasvanut noin 390 asiaan.

3.Nykytilanteen arviointia

Jo maatilahallituksessa toimi kollegion lakkauttamisen jälkeen vuosina 1991―1992 maatilahallinnosta annetun lain (1236/90) nojalla valituslautakunta silloisten maaseutupiirien päätöksistä tehtyjen valitusten ja niin sanottujen prosessuaalisten kanteluiden käsittelemiseksi. Sanottu lautakunta toimi kuitenkin maatilahallituksen päätöksentekoelimenä. Laissa oli lautakunnasta ainoastaan maininta tarkempien säännösten ollessa asetuksen varassa. Erillisellä lailla seikkaperäisesti säännellyn maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan perustaminen vuoden 1993 alusta maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen on merkinnyt sinänsä parannusta viljelijöiden ja muiden maaseutuelinkeinohallinnon asiakkaiden oikeusturvan kannalta.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaa koskevan lain tavoitteena oli hallituksen lakiesityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriöön nähden riippumattoman lainkäyttöelimen luominen (HE 191/92) . Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta katsoi kuitenkin esityksestä antamassaan mietinnössä (MmVM 18 ― HE 191/92) , ettei ehdotettu lautakunta täyttänyt kaikilta osin niitä vaatimuksia, jotka Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/90) 6 artikla asettaa lainkäyttöelimelle, eikä myöskään täyttänyt Euroopan yhteisön (EY) piirissä muodostuneita vaatimuksia yksilöiden oikeudesta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Nämä kannanotot koskivat ehdotusta vain siltä osin kuin Suomen kansainväliset velvoitteet koskevat sellaisia valituslautakunnassa käsiteltäviä asioita, joissa jatkovalitusmahdollisuutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei ole olemassa. Valiokunta pitikin tärkeänä sitä, että oikeus hakea valituslautakunnan päätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta turvataan riittävässä määrin ja että erityislakeja säädettäessä suhtaudutaan pidättyvästi valitusrajoitusten asettamiseen. Sittemmin eduskunta edellyttikin hallituksen selvittävän maatalousasioita koskeviin erityissäännöksiin jo sisältyvät valituskiellot ja ryhtyvän toimenpiteisiin muutoksenhaun saattamiseksi kansainvälisten velvoitteiden mukaisiksi.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta katsoi, ettei ehdotetusta lautakunnasta voinut vähäisillä säädösehdotusten muutoksilla muodostaa sellaista toimielintä, että se täyttäisi tuomioistuimelle asetettavat vaatimukset. Valiokunnan mietinnön mukaisesti ehdotukseen tehtiin kuitenkin eräitä muutoksia lautakunnan riippumattomuuden ja tuomioistuimeen verrattavan aseman korostamiseksi, muun muassa säätämällä lain 3 §:n 1 momentissa lautakunnan puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle sekä jälkimmäisen sijaisille samanlainen oikeus pysyä toimikautenaan tehtävässään kuin tuomareilla on hallitusmuodon 91 §:n nojalla ja antamalla valtioneuvostolle maa- ja metsätalousministeriön sijasta tehtäväksi heidän määräämisen toimeensa.

Samassa yhteydessä maa- ja metsätalousvaliokunta piti varteenotettavana vaihtoehtona valituslautakunnalle sitä, että maaseutuelinkeinohallintoon kuuluvissa asioissa paikallis- ja aluehallintoviranomaisten päätöksistä valitetaan lääninoikeuteen. Tämän valiokunta katsoi olevan sopusoinnussa sen muutoksenhakujärjestelmässä yleisesti vallitsevan kehittämissuuntauksen kanssa, jonka mukaan valitusasioiden käsittelyä siirretään hallintoviranomaisilta hallintotuomioistuimille. Tällaisen uudistuksen valiokunta katsoi kuitenkin vaativan verrattain laajaa valmistelutyötä ja muun muassa sen selvittämistä, miten tarpeellinen alan asiantuntemus voidaan turvata lääninoikeuskäsittelyssä.

Hallitus ilmoitti valtion vuoden 1994 talousarvioesityksen yleisperusteluissa tavoitteena olevan lakkauttaa erillisiä muutoksenhakuyksiköitä ja siirtää muutoksenhakuasioiden käsittely vuosina 1993―1995 pääsääntöisesti yleisiin tuomioistuimiin tai hallintotuomioistuimiin, joiden yhteyteen muodostetaan tarvittaessa jaostoja asioiden käsittelyä varten.

4.Esityksen tavoitteet ja sisältö

Valitusasioiden käsittelyn keskittämistä nykyisten hallintotuomioistuinten tai, milloin se ei ole tarkoituksenmukaista, asemaltaan vastaavanlaisten lainkäyttöelinten käsiteltäväksi on pidettävä tavoiteltavana. Varsinaisia hallintotuomioistuimia ovat meneillään olevan liikevaihtoveroikeuksien lakkauttamisen ja niiden tehtävien Uudenmaan lääninoikeuteen siirtämisen jälkeen enää korkein hallinto-oikeus ja lääninoikeudet.

Maaseutuelinkeinohallinnon alue- ja paikallistason päätöksistä tehtyjen valitusten käsittely vaatii niin asioiden valmistelussa kuin ratkaisemisessa alaan perehtyneisyyttä ja riittäviä henkilöresursseja. Hallinnonalan lainsäädännön soveltamisen riittävä yhdenmukaisuus on viljelijöiden ja muiden hallintoasiakkaiden oikeusturvan ja alan nopeasti muuttuvan lainsäädännön tehokkaan toteuttamisen kannalta tärkeää. Mahdollisuus tutkia paikallis- ja aluehallinnon maaseutuelinkeinoviranomaisten kielteisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuutta laillisuuden ohella on hallinnon asiakkaiden kannalta pidettävä tärkeänä.

Mainitut näkökohdat tulevat lähivuosina korostumaan siinä tapauksessa, että Suomi liittyy jäseneksi Euroopan unioniin (EU), jonka lainsäädännöstä suurimman osan muodostavat maataloutta ja kalastusta sekä niiden tuotteita koskevat määräykset. Nämä kehitysnäkymät huomioon ottaen maaseutuelinkeinohallinnon alue- ja paikallishallintotason päätösten muutoksenhakuasioiden käsittelyjärjestelmä tulisi säilyttää nykyisellä lautakuntatyyppisellä pohjalla siirtämättä puheena olevia asioita lääninoikeuksiin.

Valtaosa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan käsiteltävistä valituksista koskee maatalouden markkinointijärjestelmään liittyviä tukia, joiden kohdalla muutoksenhakua edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta on erillislaeilla rajoitettu ja aiheellista edelleenkin rajoittaa. Tämän johdosta tulisi Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen valituslautakunnan olla sekä puolueeton että varsinaisesta hallinnosta riippumaton lainkäyttöelin.

Edellä mainitussa tarkoituksessa tulisi valituslautakunnnan kokoonpanoa kehittää ensinnäkin poistamalla edellytys, että vaihtuva jäsen on maa- ja metsätalousministeriön virkamies, sekä perustamalla lautakunnalle päätoimiset virat puheenjohtajaa, varapuheenjohtajaa, sihteeriä ja esittelijöitä varten ja muutoinkin korostamalla nimitystaso- ja muilla järjestelyillä jäsenten, sihteerin ja esittelijöiden riippumatonta asemaa hallintoon nähden. Täysin hallinnon palvelusten ulkopuolella toimivaa elintä ei nykyvaiheessa kuitenkaan ehdoteta luotavaksi vaan lautakunnan aiheuttamien hallintomenojen minimoimiseksi tulisi maa- ja metsätalousministeriön ja sen tietopalvelukeskuksen avustaa lautakuntaa edelleenkin kirjaamo-, lähettämö- ja vastaavilla hallintopalveluilla.

5.Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset

Esitys merkitsee maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan riippumatonta asemaa lainsäädännön valmistelua ja täytäntöönpanoa hoitavaan keskushallintoon nähden. Valituslautakuntaan perustettaisiin puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa varten lainkäyttöneuvoksen virat. Lisäksi perustettaisiin neljä päätoimisen esittelijän virkaa sekä sihteeriä varten sihteerin virka ja lautakuntaa avustavaa virkamiestä varten osastosihteerin virka. Lautakunnan kolmas jäsen tai kolmannet jäsenet sijaisineen ja varapuheenjohtajalle ja sihteerille tarvittavat sijaiset olisivat sivutoimisia. Lisäksi tarvitaan muutamia sivutoimisia esittelijöitä ja yksi toimistosihteeri.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan toimintamenoihin on vuoden 1994 valtion talousarvion momentilla 30.01.21 ''Maa- ja metsätalousministeriön toimintamenot'' varattu 1 300 000 markkaa. Tämä käsittää puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin sekä lautakuntaa avustavan osastosihteerin aiheuttamat yhteensä 1 200 000 markan henkilöstömenot sekä lautakunnan kulutusmenoja 100 000 markkaa. Nämä eivät sisällä laskennallisia vuokria eikä muitakaan korvauksia maa- ja metsätalousministeriön ja sen tietopalvelukeskuksen valituslautakunnalle antamista hallintopalveluista.

Lautakunnan menoja varten tarvitaan valtion talousarvioon jo vuonna 1995 maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan pääluokkaan oma luku. Ehdotus edellyttäisi 2 500 000 markan vuotuisia henkilöstömenoja. Vuotuiset henkilöstömenot jakautuisivat siten, että valituslautakunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin ja lautakuntaa avustavan osastosihteerin osalta tarvitaan 1 200 000 markkaa, kuten vuonna 1994. Lautakunnan päätoimisten esittelijöiden aiheuttamia henkilöstömenoja varten tulisi varata 900 000 markkaa sekä sivutoimisten esittelijöiden aiheuttamia henkilöstömenoja varten 100 000 markkaa. Lautakunnan kolmansia jäseniä ja näiden sekä varapuheenjohtajan sijaisia varten tarvitaan vuosittain 200 000 markkaa. Lisäksi asioiden sujuvan hoitamisen kannalta välttämättömän toimistosihteerin henkilöstömenot olisivat 100 000 markkaa vuodessa. Vuodeksi 1995 olisi henkilöstömenoihin varattava kymmenen kuukauden tarvetta vastaava 2 100 000 markkaa.

Maa- ja metsätalousministeriön toimitilojen riittämättömyyden ja valituslautakunnan itsenäisen aseman lujittamiseksi valituslautakunta tarvitsisi omat tilansa. Kulutusmenoja varten tulisi osoittaa 652 000 markan määräraha vuodelle 1995. Määräraha riittäisi kattamaan toimitiloista aiheutuvat vuokramenot, uuden toimitilan kalustamisen ja uusien lomakkeiden painattamisen sekä muut tarpeelliset menot. Aiheutuvat lisäkustannukset katetaan kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousministeriön pääluokan menoja uudelleen kohdentamalla.

Lautakunnan perimien käsittelymaksujen määrä on vuositasolla noin 400 000 markkaa.

6.Asian valmistelu

Esitys on tehty virkatyönä ja se perustuu pääasiallisesti maa- ja metsätalousministeriön työryhmän työhön (työryhmämuistio MMM 1994:1). Työryhmän tehtävänä oli selvittää ja tehdä ehdotukset tarvittaviksi muutoksiksi siitä, miten maaseutuelinkeinojen hallinnon asiakkaiden oikeusturvaa olisi eri toimintasektoreilla kehitettävä muutoksenhakumahdollisuuksia väljentämällä ja järjestelmiä parantamalla. Tämän toimeksiannon taustana taas oli eduskunnan esittämä lausuma hallituksen esitykseen maaseutuelinkeinohallintoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 191/92) , jossa eduskunta edellytti hallituksen selvittävän maatalousasioita koskeviin erityissäännöksiin sisältyvät valituskiellot ja ryhtyvän toimenpiteisiin muutoksenhaun saattamiseksi kansainvälisten velvoitteiden mukaiseksi. Oikeusministeriö on antanut työryhmän ehdotuksista lausuntonsa. Esityksen valmistelun yhteydessä on kuultu myös korkeimman hallinto-oikeuden edustajia.

Mainitun työryhmän työn pohjalta annetaan eduskunnalle myös esitys laeiksi maaseutuelinkeinolain, porotalouslain ja luontaiselinkeinolain muuttamisesta, joka esitys sisältää lainmuutosehdotuksia muutoksenhakusäännösten tarkistamiseksi.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta toimii itsenäisenä valitusviranomaisena, jolta haetaan valittamalla muutosta seuraavien viranomaisten ja yhteisöjen antamiin päätöksiin:

Lisäksi valituslautakunnalle voidaan antaa sen mukaan kuin lailla säädetään tehtäväksi käsitellä muidenkin viranomaisten ja yhteisöjen päätöksistä tehtäviä valituksia. Valituslautakunta käsittelee myös edellä tässä pykälässä tarkoitettujen viranomaisten ja yhteisöjen päätöksiä koskevat ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (200/66) 2 §:ssä mainitut asiat.

Valituslautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä lisäksi kolmas jäsen, joka voi vaihdella asiaryhmittäin.

Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita. Puheenjohtajan tulee lisäksi olla perehtynyt tuomarin tehtäviin tai hallintolainkäyttöön. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat päätoimisia ja heitä kumpaakin varten lautakunnassa on lainkäyttöneuvoksen virka.

Valituslautakunnan kolmas jäsen on sivutoiminen. Hänellä tulee olla lautakunnassa käsiteltävien asioiden tai, jos hänet on määrätty vain tiettyä asiaryhmää varten, kyseisen ryhmän asioiden tuntemusta. Käsiteltäessä 1 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuja asioita tulee kyseisenä jäsenenä kuitenkin toimia eläinlääkärin tutkinnon suorittanut henkilö.

Valituslautakunnassa on tarpeellinen määrä päätoimisia esittelijöitä, joita varten on esittelijän virkoja. Lautakunnassa voi olla myös sivutoimisia esittelijöitä. Esittelijän tulee olla oikeustieteen kandidaatin tai muun virkaan tai toimeen soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.

Asetuksella voidaan määrättyjen asioiden osalta säätää valituslautakunnan jakaantumisesta jaostoksi, jossa puheenjohtajana on lautakunnan varapuheenjohtaja sekä muina jäseninä 3 momentissa tarkoitettu jäsen ja 4 momentissa tarkoitettu asian esittelijä.

Valituslautakunnan jäsenet ja esittelijät toimivat tuomarin vastuulla.

Tasavallan presidentti nimittää viiden vuoden toimikaudeksi kerrallaan henkilöt valituslautakunnan puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toimivien lainkäyttöneuvosten virkoihin. Valtioneuvosto määrää samaksi ajaksi valituslautakunnan kolmannen jäsenen tai vaihtuvat kolmannet jäsenet sekä näille ja varapuheenjohtajalle tarpeellisen määrän sivutoimisia sijaisia. Puheenjohtajan sijaisena toimii varapuheenjohtaja tai hänen sijaisensa. Valituslautakunnan jäsenten ja heidän sijaistensa oikeudesta pysyä virassaan tai tehtävässään tomikautenaan on muutoin voimassa, mitä hallitusmuodossa säädetään tuomarinviran haltijoista.

Pää- ja sivutoimisen esittelijän nimittää valituslautakunta.

Mikäli puheenjohtajalla tai varapuheenjohtajalla on toinen valtion virka, on hän toimikautensa ajan virkavapaana sanotusta virasta. Muutoin säädetään virkavapauden myöntämisestä jäsenille ja esittelijöille tarkemmin asetuksella.

Eron jäsenelle ja hänen sijaiselle ja esittelijälle myöntää sama viranomainen, joka nimittää tai määrää asianomaisen.

Valituslautakunta on päätösvaltainen täysilukuisena. Lautakunnassa asiat ratkaistaan esittelystä. Tässä pykälässä säädetty koskee vastaavasti 2 §:n 5 momentissa tarkoitettua jaostoa.

Valituslautakunnalla on päätoiminen sihteeri, jolla on sihteerin virka ja jonka nimittää valtioneuvosto. Sihteerin tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut. Hän voi toimia myös lautakunnan jäsenenä varapuheenjohtajan tai, sikäli kuin kysymys ei ole 2 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetusta tilanteesta, kolmannen jäsenen ja näille määrättyjen sijaisten ollessa vuosilomalla tai muutoin satunnaisesti estyneinä tai esteellisinä hoitamasta tehtäväänsä. Valituslautakunnalla voi olla valtion talousarvion rajoissa muitakin avustavia virkamiehiä, jotka ottaa puheenjohtaja.

Puheenjohtaja määrää valituslautakunnan sihteerille yhden tai useamman sivutoimisen sijaisen, joka voi olla myös muutoin virkasuhteessa valtioon oleva henkilö.

Virkavapauden myöntämisestä sihteerille säädetään asetuksella. Eron sihteerille ja muille tässä pykälässä tarkoitetuille virkamiehille myöntää sama viranomainen, joka nimittää tai määrää asianomaisen.

Valituslautakunnan puheenjohtaja vastaa lautakunnan tehtävien asianmukaisesta ja joutuisasta hoitamisesta sekä lautakunnan toiminnan kehittämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriö ja sen tietopalvelukeskus avustavat valituslautakuntaa kirjaamo-, lähettämö-, arkistointi-, tilinpito- ja muiden sisäiseen hallintoon liittyvien tehtävien suorittamisessa siten kuin asetuksella tai sen nojalla tarkemmin säädetään tai määrätään.