HE 182/1994

1.1.Lainsäädäntö

Voimassa olevan kuntien valtionosuuslain (688/92) ja hallituksen esityksen laiksi eräistä poikkeuksista kuntien valtionosuuslain 3 ja 4 §:n säännöksiin vuosina 1994 ja 1995 (HE 115/1994 vp) mukaan yleisen valtionosuuden keskimääräiseksi markkamääräksi vuonna 1995 tulisi vahvistaa 582 markkaa. Valtioneuvosto vahvistaa markkamäärän syyskuun loppuun mennessä.

Kunnan yleinen valtionosuus määräytyy laskennallisesti keskimääräisen markkamäärän, asukasluvun ja muiden laskennallisten tekijöiden perusteella. Yleisen valtionosuuden määrään vaikuttaa lisäksi tasauskerroin, jolla tasataan vuonna 1993 voimaan tulleeseen valtionosuusjärjestelmään siirtymisen kuntakohtaisia vaikutuksia. Kunta saa kuitenkin vähintään 20 prosenttia kunnalle 8 §:n mukaan määräytyvästä yleisen valtionosuuden määrästä.

Pysyvästi voimassa olevan kuntien valtionosuuslain mukaan kuntien ja valtion välinen kustannustenjako tulee säilyttää samalla tasolla kuin se oli lain voimaan tullessa vuoden 1993 alussa. Vahvistettaessa valtionosuuksia sekä niiden perusteena olevia keskimääräisiä markkamääriä ja yksikköhintoja tulee ottaa huomioon valtionosuustehtävien sellaiset laadulliset ja laajuuden muutokset, jotka aiheutuvat laista, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä, valtakunnallisesta suunnitelmasta taikka valtion talousarviosta. Lisäksi otetaan huomioon kustannustason arvioidut muutokset.

Eräistä poikkeuksista kuntien valtionosuuslain 8 §:n säännöksiin vuonna 1994 annetulla lailla (1313/93) kuntien yleistä valtionosuutta vähennettiin yhteensä 421 miljoonaa markkaa. Vähennys oli osa kokonaisuutta, jossa myös opetus- ja kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia vähennettiin. Hallituksen esityksessä laiksi eräistä poikkeuksista kuntien valtionosuuslain 3 ja 4 §:n säännöksiin ehdotetaan, että kuntien valtionosuuksiin ei tehdä kuntien valtionosuuslaissa tarkoitettuja kustannustason muutoksiin perustuvia tarkistuksia vuosille 1994 ja 1995.

1.2.Ehdotetut muutokset

Yleisen valtionosuuden vähennys on osa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on säästöjen aikaansaaminen julkisessa taloudessa. Vuodelle 1994 tehtyä yhteensä 4 357 miljoonan markan valtionosuuksien vähennystä ehdotetaan jatkettavaksi vuonna 1995. Vähennykset olisivat hallinnonaloittain samansuuruisia kuin vuonna 1994, ja ne ehdotetaan kohdistettaviksi kuntiin samojen perusteiden mukaan kuin vuonna 1994. Lisäksi vuoden 1995 valtionosuuksia ehdotetaan vähennettäviksi yhteensä 1 000 miljoonaa markkaa.

Jo vuodelle 1994 tehtyjen vähennysten ja ehdotettavien uusien vähennysten kokonaismäärä on 5 357 miljoonaa markkaa. Vuodelta 1994 jatkettavat vähennykset ehdotetaan jaettaviksi edelleen niin, että yleisen valtionosuuden vähennys on 421 miljoonaa markkaa, opetusministeriön hallinnonalan valtionosuuksien vähennys noin 1 117 miljoonaa markkaa ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan valtionosuuksien vähennys 2 819 miljoonaa markkaa. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien vähennyksien jatkuminen ja vuodelle 1995 valtionosuuksien tehtävä lisävähennys toteutetaan alentamalla yksikköhintoja ja muita valtionosuuksien määräytymisperusteita 3 prosenttia vuoden 1994 tasosta. Näiden valtionosuuksien määräytymisperusteiden vaikutukset eivät ole tarkoin arvioitavissa, koska niihin vaikuttavat toiminnan laajuudessa, esimerkiksi oppilasmäärissä tapahtuvat muutokset. Yleisen valtionosuuden ja sosiaali- ja terveydenhuollon vähennykset ehdotetaan tehtäviksi siten, että vähennyksestä 40 prosenttia kohdistetaan kuntien asukasluvun ja 60 prosenttia veroäyrimäärän perusteella.

1 000 miljoonan markan vähennys ehdotetaan tehtäväksi alentamalla kunkin hallinnonalan valtionosuuksien tai niiden perusteena olevia keskimääräisiä markkamääriä eli niin sanottuja yksikköhintoja. Vähennys ehdotetaan jaettavaksi siten, että kuntien yleisen valtionosuuden vähennys on 112 miljoonaa markkaa, opetusministeriön hallinnonalan vähennys 345 miljoonaa markkaa ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan vähennys 543 miljoonaa markkaa.

Ehdotuksen mukaan kuntien yleisen valtionosuuden perusteena olevaa vuoden 1995 keskimääräistä markkamäärää laskettaessa olisi lähtökohtana vuoden 1994 keskimääräinen markkamäärä, alennettuna 2,7 prosentilla, mikä vastaa yleisen valtionosuuden vuoden 1995 vähennystä 112 miljoonalla markalla. Keskimääräisen markkamäärän vähennys olisi 16 markkaa. Näin alennettuihin keskimääräisiin markkamääriin tehtäisiin muut pysyvän valtionosuuslainsäädännön mukaiset tarkistukset lukuun ottamatta kustannustason muutoksesta aiheutuvia tarkistuksia edellyttäen, että eduskunnassa käsiteltävänä oleva hallituksen esitys laiksi eräistä poikkeuksista kuntien valtionosuuslain 3 ja 4 §:n säännöksiin vuosina 1994 ja 1995 hyväksytään. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ikäryhmittäisiä valtionosuuksia alennetaan 2,6 prosenttia. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien yksikköhintoja ja muita määräytymisperusteita alennetaan 3 prosenttia.

Kuntien valtionosuuslain 15 §:n mukaan kunta saa vähintään 20 prosenttia kunnan 8 §:n mukaan määräytyvästä yleisen valtionosuuden perusosasta. Näin määräytyvä yleinen valtionosuus muodostuu joissakin kunnissa pienemmäksi kuin nyt ehdotettu kunnan veroäyrimäärään ja asukaslukuun perustuva vähennys. On kohtuullista, ettei näitä kuntia velvoiteta maksamaan valtiolle näin muodostuvaa erotusta, koska kuntien valtionosuuslain 16 §:n mukaiset tasauskertoimet jo muutoinkin pienentävät niiden valtionosuuksia.

Äyrimäärään suhteutetut valtionosuuksien leikkaukset ehdotetaan tehtäviksi edelleen verovuoden 1992 äyrimäärien perusteella sen takia, että kunnallisverotuksen veroäyrimäärät muuttuivat verovuonna 1993 voimaan tulleen pääomaverouudistuksen ja kiinteistöverouudistuksen takia. Äyrimäärät eivät enää kuvaa kuntien verotuloja, koska kuntien äyrimäärät vähenivät eri tavoin eri kunnissa pääomaverouudistuksen vuoksi ja kuntien saama osuus yhteisöveron tuotosta ja kiinteistövero kompensoivat osin uudistuksesta muutoin johtuvia verotulomenetyksiä. Yhteisövero-osuuksien ja kiinteistöveron huomioon ottaminen varsinaisten kunnallisverotuksen äyrien ohella johtaisi vähennysperusteiden monimutkaistumiseen. Lisäksi verovuoden 1993 verotustiedot valmistunevat vasta vuoden 1994 ja 1995 vaihteessa. Tämä johtaisi siihen, että valtionosuuksien vähennykset eivät olisi markkamääräisesti tiedossa myönnettäessä kunnille valtionosuuksia vuoden 1995 alusta ja valtionosuuksien vähennyksiä jouduttaisiin muuttamaan kesken talousarviovuotta. Tällöin jouduttaisiin myös ratkaisemaan, tulisiko kuntien kiinteistövero ja osuus yhteisöveron tuotosta ottaa vähennyksiä laskettaessa huomioon, ja miten tämä tehtäisiin. Valtionosuuksien vähennystavan muuttaminen tällä tavoin muuttaisi myös kunnittaisia vähennyksiä ja saattaisi vaikeuttaa kuntien sopeutumista.

Asukasta kohden tehtävien vähennysten perusteena ehdotetaan käytettäväksi vuodenvaihteen 1993/1994 asukaslukuja.

Poiketen siitä, mitä kuntien valtionosuuslaissa (688/92) säädetään, alennetaan kuntien valtionosuuslain 8 §:n mukaisen yleisen valtionosuuden vuoden 1995 keskimääräisen markkamäärän laskennan lähtökohtana olevaa vuoden 1994 markkamäärää 2,7 prosenttia.

Kuntien valtionosuuslain ja tämän lain 1 §:n 1 momentin mukaan kunnalle määräytyvästä vuoden 1995 yleisestä valtionosuudesta vähennetään:

Vähennystä laskettaessa käytetään perusteina kunnan vuoden vaihteen 1993/1994 asukaslukua ja verovuodelta 1992 maksuunpantujen veroäyrien määrää.

Jos 1 §:n 2 momentin mukainen vähennys on suurempi kuin kunnalle kuntien valtionosuuslain 8 §:n ja tämän lain 1 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä yleinen valtionosuus, ei erotusta peritä valtiolle.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .