HE 11/1994

1Nykytila ja ehdotetut muutokset

Vuoden 1992 ajaksi poistettiin eräiden juustojen, syötävien kasvisten, lähinnä tuoreiden ja säilöttyjen hedelmien, raakakahvin sekä kahvi- ja muiden uutteiden ja tiivisteiden, kaakaoraaka-aineiden ja hedelmämehujen tullit ja tuontimaksut valtioneuvoston päätöksellä (1644/91) . Kun mainituille tuotteille ei ollut säädetty tuontimaksua, päätös koski käytännössä vain tulleja. Lukuun ottamatta juustoja ja kahvi- ynnä muita uutteita ja -tiivisteitä tullittomuutta jatkettiin suunnilleen samanlaisena valtioneuvoston päätöksellä (1565/92) vielä vuodeksi 1993. Päätökset annettiin kustannustason nousun ehkäisemisestä eräissä tapauksissa annetun lain (284/74) 2 §:n 1 momentin nojalla. Mainitun lainkohdan mukaan valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että tiettyjä tavaroita saa tuoda maahan tullitta tai tuontimaksutta tai alennetulla tullilla tai tuontimaksulla, milloin se on tarpeen hinta- ja kustannustason vakaana säilyttämiseksi sekä tasapainoisen taloudellisen kasvun turvaamiseksi. Päätökset liittyivät vuonna 1991 kahdeksi vuodeksi tehtyyn tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, jonka yhteydessä oli sovittu valtiovallan toimenpiteistä muun muassa elintarvikkeiden hintojen alentamiseksi.

Edellä mainitun lain perusteluissa (hall. es. nro 13/1974 vp.) on pidetty tärkeänä huolehtia siitä, ettei tavaroiden maailmanmarkkinahintojen äkillinen kohoaminen aiheuta vähittäishintoihin vaikuttavaa kustannustason nousua. Erityisesti todetaan, että hintatason vakaana säilyttäminen tilanteissa, joissa ei ole olemassa voimakkaita inflaatiopaineita, on lähinnä taloudellisen kilpailun tehtävänä.

Vuonna 1991 tehdyn tulopoliittisen kokonaissopimuksen voimassaolo päättyi lokakuun lopussa 1993. Myöskään erityisiä kustannus- ja hintatasoa kohottavia tekijöitä tai muitakaan inflaatiopaineita ei näytä nykytilanteessa olevan olemassa. Näin ollen mainitun tullittomuuden jatkamiselle valtioneuvoston päätöksellä hinta- ja kustannustason ehkäisemisestä annetun lain mukaisesti ei ole tarvetta eikä perusteita. Valtioneuvostolle mainitulla lailla annettua valtuutta ei liene tarkoitettu luonteeltaan pysyvien tullinalennusten myöntämiseen, vaan niistä on säädettävä lailla.

Suomi on tehnyt viime vuosina useita kahdenvälisiä maataloussopimuksia Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) eräiden maiden kanssa solmimien sopimusten sekä Euroopan talousaluetta (ETA) koskevan sopimuksen yhteydessä. Tällöin huomattava osa niistä tuotteista, joiden tullit on vapautettu edellä mainituilla valtioneuvoston päätöksillä, on tullut tullittomaksi sopimusmaista tuotaessa. Esimerkiksi tuotaessa Euroopan Unionin jäsenmaista tällaisia tullittomia tuotteita ovat valkosipuli (tullitariffin nimike 07.03), parsa (07.09), viinirypäleet (08.06), melonit (08.07), kaakaovoi, -rasva ja -öljy (18.04), eräät säilötyt tomaatit, sienet ja parsa (20.02, 20.03 ja 20.05) sekä eräät sitrushedelmämehut (20.09).

Useimpien muiden mainittuihin päätöksiin sisältyvien tuotteiden tullit ovat alhaisia, vain 1,8―7 prosenttia tullausarvosta. Useimmat näistä tuotteista, kuten väliaikaisesti säilötyt sienet (nimikkeessä 07.11), eräät pähkinät (08.02), taatelit ja viikunat (08.04), päärynät tuotaessa alkuvuodesta (08.08), eräät kuivatut hedelmät (08.13), sitrushedelmien ja melonien kuoret (08.14), paahdetut kaakaopavut ja kaakaojauhe (18.01 ja 18.05), eräät säilötyt sienet ja parsa (20.03 ja 20.05), eivät ole myöskään teollisuuden eivätkä kuluttajan kannalta niin merkittäviä, että niiden tullilla olisi sanottavaa merkitystä kustannus- ja hintatason kannalta.

Kyseisten tuotteiden joukossa on kuitenkin eräitä sellaisia, joiden lakimääräiset tullit ovat huomattavan korkeat tai/ja joilla on huomattava merkitys tiettyjen maiden kaupassa sekä päivittäisinä kulutustavaroina tai teollisuuden raaka-aineena. Niiden tullien nouseminen entiselle tasolleen näyttää aiheuttaneen häiriöitä sekä yksityisissä että valtioiden välisissä kauppasuhteissa ja sopeutumisvaikeuksia kaupalle ja teollisuudelle. Tulleilla saattaa olla myös vaikutusta elintarvikkeiden hintatasoon. Tärkeimmät tällaiset tuotteet ovat tuoreet tai kuivatut banaanit ja sitrushedelmät (nimikkeissä 08.03 ja 08.05, korkein tulli 40 %), paahtamaton kahvi (09.01, tulli 3 %), eräät valmistetut tai säilötyt hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat (20.08, korkein tulli 45 %) sekä appelsiinimehu (20.09, jäädytetyn mehun tulli 12 %, muun 40 %). Näiden tuotteiden tullittomuutta ehdotetaan jatkettavaksi muuttamalla tullitariffilain (660/87) liitteenä olevaa tullitariffia vastaavilta osin. Jos parhaillaan käytävien Suomen ja Euroopan Unionin välisten neuvottelujen tavoite, Suomen jäsenyys unionissa toteutuu jo vuoden 1995 alusta lukien, Suomi joutunee jo tuolloin omaksumaan unionin ulkotullit eikä voi enää päättää autonomisesti tullien alentamisesta. Sen vuoksi muutos ehdotetaan olemaan voimassa vain vuoden 1994 loppuun saakka.

2Esityksen taloudelliset vaikutukset

Ehdotettujen tullien poistamisen voidaan arvioida vähentävän tullin tuottoa 50―65 miljoonaa markkaa vuositasolla; loppuvuoden 1994 aikana vähennys on ehkä noin 10―15 miljoonaa markkaa pienempi. Kun nämä tuotteet eivät kuitenkaan ole peruselintarvikkeita, niistä useiden hintajousto on ilmeisesti melko suuri, mutta vaikeasti arvioitavissa, myöskään arviota tullien muutosten vaikutuksesta ei voi pitää kovin luotettavana. Suhteessa vuosiin 1992 ja 1993 tullin kertymä kasvanee tältä osin arviolta 20―30 miljoonalla markalla, kun osa tuolloin vapautetuista tuotteista tulee jälleen tullin alaiseksi.

3Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan ensi tilassa. Tullien muutos on tarkoitus saattaa voimaan tullitariffilain 5 §:n nojalla valtioneuvoston päätöksellä, kun esitys lain muuttamisesta on annettu eduskunnalle.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: