HE 87/1993

1.Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

Työttömyyskassalain (603/84) 33 §:n mukaan työnantaja, joka tapaturmavakuutuslain (608/48) mukaan on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusmaksua, joka peritään tapaturmavakuutuslain mukaisesta vakuutuksesta, lukuun ottamatta sanotun lain 57 §:ssä tarkoitettuja vakuutuksia, maksuunpannun vakuutusmaksun lisämaksuna. Maksu määrätään sen työpalkkojen määrän perusteella, jonka mukaan työnantajan tapaturmavakuutusmaksu määräytyy. Työttömyyskassalain 35 §:n mukaan työttömyysvakuutusmaksuna kertyneet varat suoritetaan työttömyyskassalain 29 §:ssä tarkoitetulle työttömyyskassojen keskuskassalle, joka maksaa työttömyyskassalle, jolla on oikeus saada täyttä valtionosuutta, 47 prosenttia työttömyyskassan maksamista työttömyyspäivärahoista.

Työttömyyskassalain 34 §:n mukaan valtioneuvosto vahvistaa vuosittain työttömyysvakuutusmaksun siten, että työttömyyskassojen keskuskassa voi suoriutua seuraavana kalenterivuonna lain mukaisista velvoitteistaan. Valtioneuvosto on 10 päivänä joulukuuta 1992 antamallaan päätöksellä (1255/92) vahvistanut työttömyysvakuutusmaksuksi 6,0 prosenttia työnantajan suorittamien työpalkkojen määrästä vuonna 1993.

Velvollisuus työttömyysvakuutusmaksun maksamiseen ei koske valtiota työnantajana eikä myöskään valtion liikelaitoksia. Esityksessä ehdotetaan, että valtion liikelaitokselle, johon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/87) , säädettäisiin velvollisuus työttömyysvakuutusmaksun maksamiseen. Työttömyysvakuutusmaksu määrättäisiin liikelaitoksen maksamien ennakkoperintälain (418/59) 4 §:n tarkoittamien palkkojen määrän perusteella.

Yksityisen sektorin työttömyysvakuutusmaksut peritään siten, että tapaturmavakuutuslaitokset, joissa työnantaja on lakisääteisesti vakuuttanut työntekijänsä työtapaturman varalta, perivät työttömyysvakuutusmaksun työnantajilta. Vakuutusmaksun muodostavat ennakkovakuutusmaksu ja tasoitusvakuutusmaksu. Ennakkovakuutusmaksu on suoritettava vakuutusmaksukausittain etukäteen. Jos vakuutuskauden lopullinen vakuutusmaksu ylittää tai alittaa perityn ennakkovakuutusmaksun, vakuutuslaitos perii tai palauttaa tasoitusvakuutusmaksuna lopullisen maksun ja ennakkomaksun erotuksen. Koska valtion liikelaitoksilla ei vastaavaa lakisääteistä tapaturmavakuutusmaksujärjestelmää ole, esityksessä ehdotetaan, että valtiokonttori perisi valtion liikelaitoksilta työttömyysvakuutusmaksun määräämällään tavalla. Valtiokonttori siirtäisi kertyneet varat edelleen työttömyyskassojen keskuskassalle siten kuin valtiokonttorin ja keskuskassan välisessä sopimuksessa määrätään. Jollei tällaista sopimusta ole, olisi noudatettava sosiaali- ja terveysministeriön antamia ohjeita.

Liikelaitokselta perittävästä työttömyysvakuutusmaksusta olisi muutoin voimassa, mitä työttömyyskassalain 33 §:n 4 momentissa, 34 ja 36 §:ssä säädetään. Siten työttömyysvakuutusmaksu voitaisiin ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä ja siihen sovellettaisiin jäljempänä ehdotettavaa viivästyskorkoa koskevaa säännöstä. Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksuun sovellettaisiin myös lain 36 §:n muutoksenhakua koskevia säännöksiä.

Korkolain (633/82) mukaan velallisen on velan maksun viivästyessä maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista korkoa 16 prosenttia. Korkolain 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta liikennevakuutukseen, lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen tai lakisääteiseen eläkevakuutukseen eikä työntekijäin ryhmähenkivakuutukseen tai sitä vastaavaan kunnallisen eläkelaitoksen myöntämään etuuteen. Luettelossa ei ole mainittu työttömyysvakuutusmaksua. Yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan korkolakia olisi sovellettava muihin lakisääteisiin vakuutuksiin kuin luettelossa mainittuihin, jos kysymyksessä ei ole 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu julkisoikeudellisesta perusteesta johtuva saatava.

Korkolain 1 §:n 2 momentin 2 kohta sai nykyisen sisältönsä lakivaliokunnassa, jonka mietinnössä (LaVM 4/82 vp) valiokunta toteaa, että kaikki lakisääteiset vakuutukset ja näiden vakuutusten osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on järjestetty näitä vakuutuslajeja koskevalla erityislainsäädännöllä. Näihin erityislakeihin sisältyy myös korvausten määriä koskevia yhteensovittamissäännöksiä. Näistä syistä valiokunta ei pitänyt korkolakiin hallituksen esityksessä ehdotettua rajausta vakuutusten osalta oikeana vaan katsoi, että myös korkoa ja viivästyskorkoa koskevat säännökset tulee säätää kussakin erityislaissa erikseen saman periaatteen mukaisesti. Valiokunta katsoikin, että muutkin lakisääteiset vakuutukset kuin eläkevakuutus tuli sulkea korkolain soveltamispiirin ulkopuolelle. Omaksuessaan edellä esitetyn kannan valiokunta kuitenkin edellytti, että hallitus viipymättä ryhtyy toimenpiteisiin eläkevakuutusta koskevien lakien, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamiseksi niin, että niihin lisätään yhtenäiset säännökset koron ja viivästymiskoron maksamisesta.

Työttömyysvakuutusmaksun laiminlyöntitapauksessa ei ole peritty viivästyskorkoa. Työttömyysvakuutusmaksun perinnästä huolehtivien vakuutuslaitosten tulkinta on ollut, ettei nykyisten säännösten perusteella viivästyskorkoa voitaisi periä. Työttömyysvakuutusmaksu ei ole vakuutusyhtiön kannalta edes siirtotulo, vaan se on työttömyyskassojen keskuskassan maksu, joka peritään tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Viivästyskoron vakuutusyhtiö voisi periä omista veloituksistaan, mutta sen lisääminen toisen organisaation maksuun ja tilittäminen edelleen keskuskassalle edellyttää säännöksiä työttömyyskassalaissa.

Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain työttömyysvakuutusmaksun siten, että työttömyyskassojen keskuskassa voi suoriutua seuraavana vuonna työttömyyskassalain mukaisista velvoitteistaan. Työttömyysvakuutusmaksu on noussut siten, että vuonna 1990 se oli 0,6 prosenttia palkoista ja vuonna 1993 6,0 prosenttia palkoista. Maksun noustessa on myös vakuutusmaksun suorittamisen laiminlyönti lisääntynyt.

Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan työttömyyskassalain 33 §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että työttömyysvakuutusmaksun viivästyessä sille on suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko. Työttömyyskassalain 35 §:ään ehdotetaan lisättäväksi säännökset perityn viivästyskoron edelleen tilittämisestä työttömyyskassojen keskuskassalle.

2.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Valtion liikelaitosten yhteen laskettu palkkasumma oli vuonna 1992 noin 6,9 miljardia markkaa. Vuonna 1993 liikelaitosten palkkasumman arvioidaan olevan noin 6,4 ― 6,7 miljardia markkaa. Vuoden 1994 alusta liikelaitoksista ainakin Posti- ja telelaitos muuttunee osakeyhtiöksi. Sen palkkasumman arvioidaan olevan noin 4,2 miljardia markkaa vuonna 1993. Posti- ja telelaitoksen palkkasummastaan maksaman työttömyysvakuutusmaksun tuotto kuuden prosenttiyksikön mukaan on arviolta 250 miljoonaa markkaa vuonna 1994. Jäljellä olevien liikelaitoksien maksaessa työttömyysvakuutusmaksua, on tuotto noin 100 miljoonaa markkaa vuonna 1994. Yhteensä työnantajan työttömyysvakuutusmaksun lisätuotto olisi siis noin 350 miljoonaa markkaa vuonna 1994. Mikäli vuoden 1994 lopullinen työttömyysvakuutusmaksu poikkeaa kuudesta prosentista, on saatava tuotto vastaavasti vahvistetun työttömyysvakuutusmaksun määrän mukainen.

Valtion liikelaitosten suorittama työttömyysvakuutusmaksu, kun otetaan huomioon myös Posti- ja telelaitoksen suorittama maksu, vaikuttaa työnantajan työttömyysvakuutusmaksuun arviolta vajaalla 0,2 prosenttiyksiköllä 17,5 prosentin työttömyysasteella vuonna 1994.

3.Voimaantulo

Lain 33 §:n 4 momentti ja 35 § ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993. Viivästyskorkoa koskevia muutoksia sovellettaisiin työttömyysvakuutusmaksuihin siltä osin kuin niiden suorittaminen on viivästynyt lain voimassa ollessa. Lain 33 a § ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

33 §Velvollisuus suorittaa työttömyysvakuutusmaksu

33 a §Valtion liikelaitoksen velvollisuus suorittaa työttömyysvakuutusmaksu

35 §Vakuutusmaksujen tilittäminen