HE 298/1993

1.Nykytila ja esityksen tavoitteet

Suomen luonnonsuojelualueverkon runkona olevat kansallis- ja luonnonpuistot säilyttävät luonnontilassa laajahkoja näytteitä maamme eri osien luonnosta. Luonnonsuojelualueverkkoa kehitettäessä on luonnonsuojelualueiksi jouduttu perustamaan usein alueita, joiden luonnontilaan ihminen on vaikuttanut enemmän tai vähemmän. Näillä alueilla on kuitenkin aina suojelunarvoisia luonnontyyppejä ja eliöitä, jotka muodostavat tärkeän biologisen pääoman aikaa myöten luonnontilaistuvalle aluekokonaisuudelle. Tällaisetkin luonnonsuojelualueet säilytetään suurelta osin koskemattomina, mutta niillä voitaisiin tarvittaessa käsitellä esimerkiksi metsiä niiden luonnonmukaistumista edistävällä tavalla ja samalla tukea alueiden monikäyttöä sekä tutkimusta. Talaskankaan alue olisi hyvä esimerkki tämäntyyppisestä suojelualueesta.

Talaskankaan luonnonsuojelualue täydentäisi maamme luonnonsuojelualueverkkoa nimenomaan Pohjois-Savon ja Kainuun rajoilla, missä nyt on vähän luonnonsuojelualueita. Talaskankaan alue sijaitsee keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen eteläreunalla Kainuun ja Suomenselän vaihettumisalueella, jossa metsillä on Kainuun leima, kun taas soilla on enimmäkseen Suomenselän piirteitä.

Talaskankaan alue on ympäristöönsä verrattuna hyvin säilynyt, poikkeuksellisen laaja metsien ja soiden mosaiikki. Alueella on suojelun kannalta valtakunnallista merkitystä. Suot ovat valtaosaltaan pienehköjä Pohjanmaan aapoja, jotka polveilevat kivennäismaiden välissä. Soiden ja kovien maiden vaihettumisvyöhykkeet ovat tyypillisiä kainuulaisia soistuvia kuusikoita, mutta korkeammilla mailla kasvaa myös salskeita männiköitä. Lammet ja purot monipuolistavat merkityksellisesti alueen luontoa.

Huomattava osa Talaskankaan alueen metsistä on 1920- ja 1930-luvuilla hakattu silloisissa oloissa melko voimaperäisesti, mutta sen jälkeen metsät ovat olleet pitkään lähes hakkaamatta. Siksi puuston rakenteessa on luonnonmetsien piirteitä. Myös metsän ekologista jatkuvuutta on säilynyt hakkuista huolimatta. Kuolleita puita on paikoin melko runsaasti. Lehtipuita, etenkin koivua, on metsissä paljon. Alueen eräissä osissa on kohtalaisen paljon myös ikääntyviä haapoja ja järeitä keloja. Alueen luonnonsuojelu- ja maisema-arvoja heikentävät jonkin verran viime vuosikymmeninä rakennettu tieverkko, johon kuuluu 13 kilometriä teitä, sekä aluetta halkova sähkölinja.

Keskiboreaalisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä on kasvullisesta metsämaasta suojeltu tällä hetkellä hieman alle prosentti. Kainuussa on lukuisia tärkeitä vanhojen metsien suojelualueita, jotka sijaitsevat kuitenkin pääosin Venäjän rajan tuntumassa. Näistä Talaskangasta lähimpänä ovat sadan kilometrin päässä idässä sijaitsevat Hiidenportin kansallispuisto ja Teerisuon―Lososuon soidensuojelualue.

Talaskankaan alueelta tunnetaan yhteensä noin 40 uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä (komiteanmietintö 1991:30) uhanalaiseksi nimettyä lajia. Näistä erittäin uhanalaisia on yksi; hitupihtisammal. Vaarantuneita on seitsemän: yksi nisäkäs-, kaksi hyönteis-, kolme sieni- ja yksi jäkälälaji. Silmällä pidettäviä lajeja on 30: seitsemän lintu-, neljä nisäkäs-, kuusi hyönteis-, yksitoista sieni-, ja kaksi jäkälälajia. Tämän lisäksi Talaskankaan alueelta on tavattu kaksitoista alueellisesti uhanalaista lajia: viisi sammal-, viisi putkilokasvi- ja kaksi jäkälälajia.

Uhanalaiset lajit ovat osin vanhojen metsien tunnuslajeja, osin metsänreunojen ja soiden lajeja. Täten alueen lajimonipuolisuus perustuu eri luontotyyppien yhtaikaiseen esiintymiseeen.

Suomi on allekirjoittanut Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen. Euroopan metsäministerikokouksessa Helsingissä kesäkuussa 1993 hyväksyttiin päätöslauselma metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä mm. suojelemalla riittävästi aarniometsiä. Talaskankaan luonnonsuojelualueen perustamisella Suomi toteuttaa näitä kansainvälisiä sopimuksia.

Talaskankaan alueella on merkitystä myös lähiseudun ihmisten virkistys-, retkeily- ja monikäyttökohteena. Varsinkin Vuolijoen puolella olevaa Sopenmäen aluetta käytetään metsästys-, kalastus-, marjastus- ja sienestyspaikkana. Pääosa virkistyskäytöstä on paikallista ja seudullista, mutta tulevaisuudessa alueella on valtakunnallista merkitystä luontoretkeilyn kohteena.

2.Esityksen taloudelliset ja muut vaikutukset

Talaskankaan luonnonsuojelualueen kokonaispinta-ala on noin 3 500 hehtaaria, mistä metsämaata on noin 2 050 hehtaaria sekä kitu- ja joutomaata noin 1 385 hehtaaria sekä vesialuetta noin 65 hehtaaria. Ns. vanhaa metsähallituksen hallinnassa olevaa valtion maata on esityksen tarkoittamasta alueesta noin 2 560 hehtaaria, mistä metsämaata on noin 1 300 hehtaaria. Tämä alue on ollut metsähallituksen hakkuusuunnitteessa. Tämän alueen vuotuinen käyttöpuusuunnite on noin 8 000 m 3 ja sen kantoraha-arvo noin miljoona markkaa vuodessa. Metsätaloustarkoituksiin rakennetun tieverkon arvo on noin miljoona markkaa. Alueen muuta kuin metsätalousarvoa ei ole arvioitu. Valtio on ostanut tai lunastanut alueelta luonnonsuojelutarkoituksiin noin 940 hehtaaria yli kahdella miljoonalla markalla.

Talaskankaan luonnonsuojelualueella voidaan sallia sellainen metsäluonnon hoito, jonka avulla voidaan edistää metsäluonnon monipuolistumista tai luonnonmukaisen kehityksen palautumista. Sekä luonnonhoito- että luonnontilan palautusalueet määritellään tarkemmin alueelle laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa.

Vaikka Talaskankaan luonnonsuojelualueen metsät jäävät normaalin metsätalouden ulkopuolelle, ei ehdotetun lain säätäminen vaikuta kuitenkaan merkityksellisesti valtiontalouteen.

Talaskankaan luonnonsuojelualueen kivennäismaiden varsinaisen metsätalouskäytön kieltäminen vähentää jonkin verran metsätyöpaikkoja. Toisaalta alueelle suunniteltava ennallistava metsäluonnon hoito vaatii tavanomaista enemmän työtä. Esityksen johdosta talouskäytön ulkopuolelle siirtyvien metsämaiden määrä merkitsee, että luonnonsuojelualueen perustamisesta aiheutuu Vieremän ja Vuolijoen kunnille enintään kahden pysyvän metsätyöpaikan menetys. Sonkajärven kunnassa on luonnonsuojelutarkoituksiin valtiolle ostettuja ja paikoin melko tehokkaasti käsiteltyjä alueita, joilla tarvittavilla hoitotöillä olisi lähinnä työllistävää merkitystä.

Luonnonsuojelualueen perustaminen edistäisi alueen virkistys- ja retkeilykäyttöä eikä rajoittaisi sanottavasti paikallisten asukkaiden perinteisiä oikeuksia, kuten metsästystä ja kalastusta. Metsähallitus laatii Talaskankaan luonnonsuojelualueelle hoito- ja käyttösuunnitelman, jossa säänneltäisiin riittävän yksityiskohtaisesti alueen käyttöä ja hoitoa.

Lisäksi hoito- ja käyttösuunnitelmassa määriteltäisiin kuinka uhanalaisten lajien säilyttämisen kannalta tärkeitä tekijöitä, kuten laho- ja lehtipuiden osuutta lisätään sekä metsäluonnon monimuotoisuutta parantavia menetelmiä sovelletaan käytäntöön.

3.Esityksen organisatoriset ja henkilöstövaikutukset

Talaskankaan luonnonsuojelualue olisi, kuten nytkin, metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa. Luonnonsuojelualueen perustamisella ei siis olisi välittömiä organisatorisia vaikutuksia.

Vaikka Talaskankaan luonnonsuojelualueelle ei olekaan tarkoitus erityisemmin rakentaa matkailu- ja retkeilypalveluja, sen perustaminen lisää luonnonsuojelualueiden hoitoon ja käyttöön liittyviä tehtäviä ja töitä metsähallinnossa. Esimerkiksi retkeilijöitä varten tarvitaan jonkin verran palveluja ja alueen valvontaa täytyy tehostaa. Luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön määrärahatarpeet pyritään ottamaan huomioon valtion talousarviota valmisteltaessa.

Yksi Talaskankaan luonnonsuojelualueen tärkeä käyttömuoto olisi tutkimus. Erityisesti tutkittaisiin eri tavoin käsiteltyjen metsien ja eri sukkessiovaiheiden lajistomuutoksia sekä mahdollisuuksia parantaa uhanalaisten lajien elinoloja. Talaskankaan luonnonsuojelualueen tutkimus- ja seurantaohjelma toteutettaisiin osana metsähallituksen muita, lähinnä Kainuun puistoalueelle kuuluvia luonnonsuojelutehtäviä.

4.Asian valmistelu

Valtioneuvosto teki vuonna 1979 periaatepäätöksen soidensuojelun perusohjelmasta ja osa ehdotetusta Talaskankaan luonnonsuojelualueesta kuuluu Talasjärvien alueen nimellä tämän periaatepäätöksen nojalla rauhoitettavaksi päätettyihin alueisiin. Periaatepäätökseen kuuluvasta alueesta on ostettu viime vuosina valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin 367 hehtaaria. Lisäksi Kuopion lääninhallituksen päätöksellä on vuonna 1987 rauhoitettu Sukevan yhteismetsän omistama noin 150 hehtaarin suuruinen metsä- ja suoalue.

Talaskankaalla aloitetut hakkuut synnyttivät ristiriitatilanteen luontoaktivistien ja metsähallituksen välillä, jonka ratkaisemiseksi metsähallituksen ja ympäristöministeriön asettama virkamiesryhmä laati vuoden 1989 aikana ehdotuksen Talaskankaan ja Sopenmäen valtiolle kuuluvien alueiden käytöstä. Työryhmä teetti ympäristöministeriön sekä vesien- ja ympäristöntutkimuslaitoksen luonnonsuojelun tutkimusyksikön kanssa yhteistyössä selvityksen Talaskankaan ja Oulun läänin puolella olevan Sopenmäen seudun luonnon yleispiirteistä ja uhanalaisten lajien esiintymisestä.

Talaskangastyöryhmä ehdotti maa- ja metsätalousministeriölle ja ympäristöministeriölle jättämässään yksimielisessä esityksessä, että selvityksen kohteena olleelle alueelle perustettaisiin luonnonsuojelulain mukainen erityinen suojelualue, jonka nimi olisi Talaskankaan luonnonsuojelualue.

Esityksestä pyydettiin lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, metsähallitukselta, maanmittaushallitukselta, Kuopion ja Oulun lääninhallituksilta, Sonkajärven, Vieremän ja Vuolijoen kunnilta, Kainuun ja Pohjois-Savon seutukaavaliitoilta sekä Suomen luonnonsuojeluliitolta. Monet tahot mm. kunnat esittivät laajennuksia työryhmän ehdottamaan luonnonsuojelualueeseen. Lausuntokierroksen jälkeen erityisesti Sopenmäen aluetta inventoitiin vielä lisää ja ympäristöministeriön asettaman vanhojen metsien suojelutyöryhmän aloittaessa työnsä Talaskankaan―Sopenmäen alue liittyi Etelä-Suomen vanhojen metsien selvitykseen. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän kokoamassa aineistossa suojelunarvoisista vanhoista metsistä Talaskankaan―Sopenmäen alue osoittautui yhdeksi tärkeimmistä laajoista ja monimuotoisista aluekokonaisuuksista. Samaan aikaan Sopenmäen koillispuolelta lunastettiin laaja Halikinsuon alue, jonka vesitalouden säilyttämiseksi suojelualueen rajausta on tarpeen laajentaa aiemmin suojeluhankkeeseen kuulumattomille metsähallituksen maille.

Esitys Talaskankaan luonnonsuojelualueesta perustuu edellä selostetun vanhojen metsien suojelutyöryhmän ehdotukseen. Työryhmän valmistelemasta vanhojen metsien suojeluohjelmasta pyydettiin lausunnot keskeisiltä viranomaisilta sekä kunnilta, yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja lukuisilta järjestöiltä. Talaskankaan luonnonsuojelualueen perustamista ei vastustettu. Vuolijoen kunta edellytti metsästysoikeuden säilyttämistä paikallisilla asukkailla sekä suojelusta aiheutuvien haittojen kompensoimista mm. opastusta ja retkeilypalveluja lisäämällä. Valtioneuvosto päätti 3 päivänä kesäkuuta 1993 vanhojen metsien suojelun tehostamisesta ja vanhojen metsien suojelutyöryhmän ehdotusten toteuttamisesta.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Luonnonsuojelualueen perustamistarkoitus. Pykälässä säädetään, että Talaskankaan alueen valtionmaille perustetaan luonnonsuojelualue, joka on luonnonsuojelulain (71/23) mukainen erityinen suojelualue. Samalla säädetään suojelualueen perustamistarkoituksesta.

2 §. Luonnonsuojelualueen sijainti. Luonnonsuojelualueen rajat on merkitty hallituksen esityksen liitteessä olevaan karttaan.

Pykälässä on myös luonnonsuojelualueen rajan käymistä ja merkitsemistä koskeva säännös, joka on samansisältöinen kuin vastaava säännös muiden luonnonsuojelualueiden perustamista koskevissa laeissa. Maa- ja metsätalousministeriö on 15 päivänä kesäkuuta 1982 tehnyt päätöksen eräiden valtion omistamille alueille perustettujen luonnonsuojelualueiden rajojen merkitsemisestä (449/82) . Tarkoitus on, että myös Talaskankaan luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisessä noudatettaisiin soveltuvin osin tätä päätöstä.

3 §. Haltuunotto-oikeus. Pykälään on otettu säännös luonnonsuojelua valvovan viranomaisen haltuunotto-oikeudesta. Säännös on samansisältöinen kuin vastaava säännös muiden luonnonsuojelualueiden perustamista koskevissa laeissa.

4 §. Alueen liittäminen luonnonsuojelualueeseen. Talaskankaan luonnonsuojelualueeseen on tarkoitus hankkia eräitä suojelukokonaisuuden kannalta tärkeitä lisäalueita. Suojelualuetta varten nimenomaisesti hankittu tai saantona tullut alue tulisikin voida lukea kuuluvaksi suoraan luonnonsuojelualueeseen. Menettely keventäisi huomattavasti asian hallinnollista käsittelyä. Lisäalue voitaisiin tämän jälkeen lohkomistoimituksessa tai maanmittausviranomaisen hallinnollisella päätöksellä todeta virallisesti kuuluvaksi suojelualuekiinteistöön ilman nimenomaisia muita päätöksiä. Myöskään erillistä rajanmääräämistoimitusta ei tarvita, jos suojelualueen rajat on aikaisemmin käyty lohkomis- tai muussa maanmittaustoimituksessa. Suojelualueen rauhoitusmääräykset tulevat liitetyllä alueella voimaan, kun liittäminen on merkitty kiinteistörekisteriin.

5 §. Tarkemmat määräykset. Luonnonsuojelualueen perustamisen tarkoitus on turvata alueen luonnonarvot. Luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset annetaan luonnonsuojelulain 2 §:n 2 momentin nojalla asetuksella. Tämän lisäksi on tarpeen säätää eräistä muistakin alueen käytön ja muun hoidon järjestämistä koskevista seikoista.

2.Tarkemmat säännökset ja määräykset

Asetuksella, jonka luonnos on esityksen liitteenä, säädetään tarkemmin Talaskankaan luonnonsuojelualueen rauhoittamisesta. Luonnonsuojelualueella on tarkoitus kieltää sellaiset toimet, jotka saattavat muuttaa alueen luonnonoloja tai vaikuttaa epäedullisesti sen kasvillisuuden tai eläimistön säilymiseen. Sen sijaan luonnon monimuotoisuutta ylläpitävä tai lisäävä metsäluonnon hoito olisi sallittu siten kuin hoito- ja käyttösuunnitelmassa määrätään.

Luonnonsuojelualueella ei saisi tehdä ojituksia eikä myöskään vahingoittaa maa- tai kallioperää eikä sieltä saisi ottaa maa-aineksia. Alueelle ei saisi rakentaa rakennuksia, rakennelmia eikä teitä eikä siellä saisi tappaa, pyydystää tai hätyyttää eläimiä taikka ottaa tai vahingoittaa kasveja tahi näiden osia. Näistä säännöksistä säädettäisiin kuitenkin lähinnä luonnonsuojelualueen asianmukaisen hoidon ja käytön edellyttämiä poikkeuksia. Siten paikallisten asukkaiden harjoittamaa metsästystä ja kalastusta ei ole tarkoitus sanottavasti rajoittaa tähänastista enempää. Myöskään jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumista ei rajoitettaisi.

Aluetta koskevat määräykset otetaan luonnonsuojelualueen järjestyssääntöön. Siihen kuuluvat yhtäältä edellä tarkoitetussa asetuksessa annetut rauhoitusmääräykset ja toisaalta sellaiset määräykset, jotka valtio maanomistajana muutoinkin on oikeutettu ja velvollinen antamaan luonnonsuojelualueidensa käytöstä.

Tarkoitus on laatia hoito- ja käyttösuunnitelma Talaskankaan luonnonsuojelualueen hoitamista ja sen käytön ohjaamista varten.

3.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Pohjois-Savon ja Kainuun rajoilla lähes luonnontilaisena ja erämaisena säilyneen metsä-, suo- ja pienvesistöluonnon suojelemiseksi ja uhanalaisten eliöiden elinpaikkojen säilyttämiseksi osana maamme luonnon monimuotoisuuden suojelua perustetaan valtion omistamille alueille luonnonsuojelulain (71/23) mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi Talaskankaan luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Sonkajärven, Vieremän ja Vuolijoen kunnissa. Alue palvelee myös luonnon- ja ympäristöntutkimusta sekä opetusta.

Talaskankaan luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 3 500 hehtaaria ja sen rajat on merkitty punaisella katkoviivalla tämän lain liitteenä olevaan karttaan.

Luonnonsuojelualueesta muodostetaan kiinteistö noudattaen, mitä jakolaissa (604/51) säädetään.

Luonnonsuojelualue on merkittävä maastoon siten, että riittävä määrä aluetta osoittavia tunnuskilpiä ja muita merkkejä sijoitetaan luonnonsuojelualueelle.

Luonnonsuojelua valvovalla viranomaisella ja luonnonsuojelualueen vartijalla on oikeus ottaa haltuunsa metsästys-, keräily- tai muut välineet, joita on käytetty tai aiotaan käyttää vastoin luonnonsuojelualueella noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä. Sama haltuunotto-oikeus koskee myös alueelta luvattomasti pyydettyjä eläimiä ja luvattomasti otettuja kasveja sekä kaikkea muuta sellaista, mitä luonnonsuojelualueelta on kielletty ottamasta tai siellä käyttämästä.

Sellainen valtion omistukseen siirtynyt alue, jonka käytöstä luonnonsuojelualueen laajennusalueena on tehty päätös hankinnan tai saannon yhteydessä, luetaan kuuluvaksi luonnonsuojelualueeseen.

Luonnonsuojelualueeseen liitettäväksi hankitulla alueella tulevat voimaan luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset ja -määräykset, kun liittäminen on merkitty maa- tai kiinteistörekisteriin. Liitettävää aluetta koskevasta kiinteistönmuodostuksesta on voimassa, mitä jakolaissa säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19.